Saan raivokohtauksia...

Olen koulukiusaamisen ja liian tiukan kotikasvatuksen uhri. Sisälläni on paljon pahaa oloa, joka odottaa purkautumistaan. En ole omasta mielestäni väkivaltainen luonteltani, mutta kokemani paha on jättänyt minuun jälkensä. Olen kuin tukahdutettuja tunteita sisällään pitävä ja ilman rakkautta jäänyt ihmispoloinen.
Sain eilen raivokohatuksen eräässä virastossa, jouduttuani odottamaan yli puoli tuntia ja kun virkailija ei osoittanut minua kohtaan mitään positiivisia tunteita sain todella pahan raivokohtatuksen. Onneksi en reagoi väkivaltaisesti. Olen agressiivinen ainoastaan sanoissa, en onneksi teoissa. Muutaman tunnin päästä illemmalle olin menossa erään ystäväni synttäreille, mutta kun pääsin hänen luoksensa, hän alkoi naljailla minua muiden edessä. En voi sietää kaksinaamaisuutta, enkä vittuilua. Olen ollut ystävääni kohtaan hyvä ja näin hän palkitsee minut. Koulukiusaaminen ja liian tiukka kasvatus on jättänyt jälkensä. On vain vaikeaa puhua kenellekään näistä asioista, vaikka ehkä pitäisi, mihin sitä menisi? Enhän minä edes ulospäin näytä väkivaltaiselta, enkä mielenterveysongelmista kärsivältä.
5502
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Etsi Jumalaa hän voi sinut vapauttaa.

Äänestä

Minäkin olen koulukiusaamisen ja liian tiukan kotikasvatuksen uhri. Aina tulee negatiiviset kokemukset mieleen, sillä positiiviset jäivät isoisääni.
Olen saanut raivokohtaukset äidin kanssa sekä hänen ollessa näkö- ja kuuloetäisyydellä, vaikka puhuisin muille. Samoin minulla agressiiviset kohtaukset jäävät sanoihin.

Kokemuksestani tiedän sanoa, että mielisairaalat ovat vääriä paikkoja, samoin nuorisopsykiatrian polit.

Äänestä
  • ...perintö. Se kulkee geeneissä. t Ärripurri

    Äänestä

  • old_profile_39314 kirjoitti:

    ...perintö. Se kulkee geeneissä. t Ärripurri

    Kokemukseni ovat raivostuttavia, siinä olet oikeassa. Mutta tuo autoritäärinen kotikasvatus ei ainakaan minun suvussa ole kulkeutunut sukupolvelta toiselle, sillä äiti sai ohjaavan kasvatuksen, joka kuuluisi kaikille.

    Onpahan äiti onnellinen, kun autoritäärisellä kasvatuksellaan -vielä täysi-ikäiselle- onnistui jättämään meikän lapsettomaksi, joten se genetiikka päättyi siihen.

    Äänestä

Olisit tivaissut sille ystävälle takasin vähän jotain. Palan raivaria.

En osaa sanoa, mistä kannattaisi hakea apua, mikä olisi todella hyvä. Arvioi itse erilaiset vaihtoehdot ja valitse niistä? Jos pyrkii terapiaan, niin kannattaa miettiä ehkä erilaisten vaihtoehtojen (terapiamallien) sopimista itselle myös. Kuitenkin ensimmäisenä eteenpäin pääsee ja kannattaa ehkä lähteä menemällä juttelemaan jonnekin asioistasi. Mielenterveyspuolen lääkäri tai erikoissairaanhoitaja tai kenties kirkon puolelta pappi tai diakoni - näillä kaikilla on vaitiolovelvollisuus. Sitten on tietenkin erilaisia vertaisryhmiä, joissa käsitellään tunteita kuten vihaa; näistä saa selvää netitse, mielenterveystahojen sivut ym. neuvovat eteenpäin. Tai ehkä joku täällä.

Joskus mietin montakohan raivaria itselläkin on saamatta.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\ kirjoitti:

Olen koulukiusaamisen ja liian tiukan kotikasvatuksen uhri. Sisälläni on paljon pahaa oloa, joka odottaa purkautumistaan. En ole omasta mielestäni väkivaltainen luonteltani, mutta kokemani paha on jättänyt minuun jälkensä. Olen kuin tukahdutettuja tunteita sisällään pitävä ja ilman rakkautta jäänyt ihmispoloinen.
Sain eilen raivokohatuksen eräässä virastossa, jouduttuani odottamaan yli puoli tuntia ja kun virkailija ei osoittanut minua kohtaan mitään positiivisia tunteita sain todella pahan raivokohtatuksen. Onneksi en reagoi väkivaltaisesti. Olen agressiivinen ainoastaan sanoissa, en onneksi teoissa. Muutaman tunnin päästä illemmalle olin menossa erään ystäväni synttäreille, mutta kun pääsin hänen luoksensa, hän alkoi naljailla minua muiden edessä. En voi sietää kaksinaamaisuutta, enkä vittuilua. Olen ollut ystävääni kohtaan hyvä ja näin hän palkitsee minut. Koulukiusaaminen ja liian tiukka kasvatus on jättänyt jälkensä. On vain vaikeaa puhua kenellekään näistä asioista, vaikka ehkä pitäisi, mihin sitä menisi? Enhän minä edes ulospäin näytä väkivaltaiselta, enkä mielenterveysongelmista kärsivältä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu