Nykypäivän Vanhoillislestadiolaisuutta tulisi voida tarkastella yhä enemmän yksityisen kristityn näkökulmasta. "Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut" (Ilm 3:1)
Tässä jakeessa kuvastuu koko Vanhoillislestadiolaisuuden tila, (eikä tätä näkökulmaa tule tarkastella vain liikkeen aktiivisuutena kansankirkon sisällä vaan omana ilmiönään sen omassa rakenteessa.) mutta se ei estä uudistumista ja uudestisyntymistä elävään kristillisyyteen yksittäisen uskovan kohdalla. Kuten sananlasku sanoo: "Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä." Nimi on siis hyvä, mutta nykyisellään kuollut.
Monet lestadiolaiset sanoutuvat nykyisin irti kaikesta sellaisesta lestadiolaisuudesta, joka ei ole hänelle hyödyksi tai kokevat ettei Jumalan valtakunnan työ palvele muita kuin sanalla ulkokullattuja. Voisin mainita tässä kohden ns. ateistivanhoilliset.
Tätä tervehdyttävää liikettä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Esimerkiksi Uuslestadiolaisuuden aallot ovat alkaneet lyövät läpi Suomen siionin ja samalla muitakin erikoisia piirteitä (omat polut- exvanhoilliset ja homolestat) on alkanut esiintymään.
Hienoita tässä kehityksessä on, että vanhoillislestadiolaisuutta vaivannut "stagnaatio" eli pysähtyneisyys on alkanut näyttää lopun merkkejä. Tästä kehityksestä kertonee elävämmin se tosiasia, että liikkeen ulkopuolinen kristillisyys on aidosti kiinnostunut vanhoillislestadiolaisuudesta. Ja miksi näin ei olisikaan, sillä tämä ketjureaktio takaa paremman mahdollisuuden avoimuudelle ja lestadiolaisuuden sulautumisen osaksi kansankirkkoa.
Vanhoillislestadiolaisuus on luonut ehkä huomaamattaan uusia, rakentavia ja positiiviä piirteitä ja tulkintoja myös niihin kristittyihin jotka ovat tutustuneet liikkeen toimintaan itsenäisesti. Osallistuminen vuotuisiin suviseuroihin, radio ja nettiseurojen kuuntelu, siionin virret sekä tutustumalla SRK-kirjallisuuteen on mahdollistanut vanhoillislestadiolaisuudesta kiinnostuneen "lestagia-suunnan" syntymisen. Niinpä nykyisin ei ole ollenkaan ihmeellistä todeta, että esimerkiksi SRK- suviseuroissa vierailee lukematon määrää "lestaltiikkoja" ja muita asiasta kiinnostuneita.
Kuten voidaan todeta tässä vaiheessa: "Jumalan valtakunta on muuriton paikkakunta."
Näin on voitu havaita muutosten tuulten virtaavan tämänkin liikkeen yli, jokaisen voidessa löytää siitä edelleen sen ydinsanoman: "Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä." (Ilm 3:2)
Tällaisen uuden vuosikymmenen kynnyksellä toivon vanhoillislestadiolaiselle-liikkeelle aidosti tuhlaajapojan nöyrää, itseensä menevää mieltä ja lujaa tahtoa joka haluaa sanoa: "Minä palaan isäni tykö." (Luuk. 15)
Tässä jakeessa kuvastuu koko Vanhoillislestadiolaisuuden tila, (eikä tätä näkökulmaa tule tarkastella vain liikkeen aktiivisuutena kansankirkon sisällä vaan omana ilmiönään sen omassa rakenteessa.) mutta se ei estä uudistumista ja uudestisyntymistä elävään kristillisyyteen yksittäisen uskovan kohdalla. Kuten sananlasku sanoo: "Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä." Nimi on siis hyvä, mutta nykyisellään kuollut.
Monet lestadiolaiset sanoutuvat nykyisin irti kaikesta sellaisesta lestadiolaisuudesta, joka ei ole hänelle hyödyksi tai kokevat ettei Jumalan valtakunnan työ palvele muita kuin sanalla ulkokullattuja. Voisin mainita tässä kohden ns. ateistivanhoilliset.
Tätä tervehdyttävää liikettä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Esimerkiksi Uuslestadiolaisuuden aallot ovat alkaneet lyövät läpi Suomen siionin ja samalla muitakin erikoisia piirteitä (omat polut- exvanhoilliset ja homolestat) on alkanut esiintymään.
Hienoita tässä kehityksessä on, että vanhoillislestadiolaisuutta vaivannut "stagnaatio" eli pysähtyneisyys on alkanut näyttää lopun merkkejä. Tästä kehityksestä kertonee elävämmin se tosiasia, että liikkeen ulkopuolinen kristillisyys on aidosti kiinnostunut vanhoillislestadiolaisuudesta. Ja miksi näin ei olisikaan, sillä tämä ketjureaktio takaa paremman mahdollisuuden avoimuudelle ja lestadiolaisuuden sulautumisen osaksi kansankirkkoa.
Vanhoillislestadiolaisuus on luonut ehkä huomaamattaan uusia, rakentavia ja positiiviä piirteitä ja tulkintoja myös niihin kristittyihin jotka ovat tutustuneet liikkeen toimintaan itsenäisesti. Osallistuminen vuotuisiin suviseuroihin, radio ja nettiseurojen kuuntelu, siionin virret sekä tutustumalla SRK-kirjallisuuteen on mahdollistanut vanhoillislestadiolaisuudesta kiinnostuneen "lestagia-suunnan" syntymisen. Niinpä nykyisin ei ole ollenkaan ihmeellistä todeta, että esimerkiksi SRK- suviseuroissa vierailee lukematon määrää "lestaltiikkoja" ja muita asiasta kiinnostuneita.
Kuten voidaan todeta tässä vaiheessa: "Jumalan valtakunta on muuriton paikkakunta."
Näin on voitu havaita muutosten tuulten virtaavan tämänkin liikkeen yli, jokaisen voidessa löytää siitä edelleen sen ydinsanoman: "Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä." (Ilm 3:2)
Tällaisen uuden vuosikymmenen kynnyksellä toivon vanhoillislestadiolaiselle-liikkeelle aidosti tuhlaajapojan nöyrää, itseensä menevää mieltä ja lujaa tahtoa joka haluaa sanoa: "Minä palaan isäni tykö." (Luuk. 15)
Vastaukset 3
Vanhimmat
saatanan käsissä.
Sanoa tähän näin.Kaikki seurakunnat kirkot ovat jo antikristuksen ohjailussa.Mutta löytyneekö viisaita?Kyllä,mutta heidän sanomansa heitetään roskiin.Entä sitten kun Herra itse heittää heidät tuliseen pätsiin?
Missä se "pätsi" siis on?