Joku voi ihmetellä, miksi on maininnan arvoinen asia todeta lapsen lähteneen taas ala-asteen viimeiselle luokalle, mutta kyllä se tässä tapauksessa on.
Lapsethan ovat nykyisin yhteiskunnassa kakkosluokan kansalaisia vanhusten ja mt-potilaiden lisäksi, joiden elämään ei paljoa panosteta muuta kuin sijaishuollon osalta. Tässä on kyse lapsesta, jolle aikanaan tehtiin kahdeksi vuodeksi suunniteltu hoidollinen huostaanotto sairaalapaikkojen puutteen takia, mutta joka laitoksen karvaaksi pettymykseksi kotiutuikin jo kolmessa ja puolessa kuukaudessa. Hän kotiutui huomattavasti huonompi kuntoisena kuin oli huostaanottoon mennessään ja kotiutumisen jälkeen meidät jätettiin lapsen kanssa täysin yksin. Ai miksikö? Lähettäneen sairaalan johtava lääkäri kielsi antamasta meille vastaanottoaikoja, niitä ei saatu, vaikka pyysin lastensuojeluakin auttamaan asiassa. Myöhemmin meille kerrottiin yksityisellä neurologian hoitoasemalla, että tuo on tavallinen kostotoimenpide, jos psykiatrien määräämä "hoito" jää lapsella kesken. Lähettänyt sairaala pelasi laitoksen kanssa niin sujuvasti yhteen, että esim. mahdolliselta rikossyytteeltä lasta pahoinpidellyttä laitoksen omahoitajaa kohtaan poistettiin mahdollisuus jo etukäteen, koska väitettiin törkeästi lasta psykoottiseksi ja hänen kertomuksensa olivat muka psykoottista harhaa. Kukaan muu ihminen ei ole ennen sitä, ei silloin, eikä sen jälkeen pitänyt tätä lasta psykoottisena. Laitos myönsi hoitovirheitä tapahtuneen monella eri tasolla, mutta koskaan siitä ei saatu mitään mustaa valkoisella.
Siis tällä yhteiskunnalla ei ollut varaa tarjota sairaalapaikkaa lapselle, vaan hänet sijoitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle, vaikka myöhemmin lapsen saamassa oikeassa hoidossa on paljastunut, että hän ei olisi psykiatrinen potilas ollutkaan. Mutta sen sain karvaasti kokea, millaista kohtelua ja olematonta hoitoa psykiatrisille lapsipotilaille tässä maassa tarjotaan. Kenenkään on turha ihmetellä, miksi ei menty yksityiselle puolelle heti alussa, koska varmasti olisi menty, jos olisi ollut pienintäkään aihetta epäillä, mitä on edessä! Meidät ohjattiin siis - kuten tapaan pääkaupunkiseudulla kuuluu - automaattisesti psykiatrian puolelle ja valehdeltiin, että sieltä saa tarvittavat jatkohoitolähetteet. Niin ei tapahtunut.
Sairaalapaikkoihin ei siis psykiatrisille lapsille ole varaa, mutta laitoshoito tuossa hirveässä paikassa maksoi silti 13500 euroa kuussa yhdeltä lapselta. Siihen kyllä oli varaa ja samaan hintaan sai hoidotta jättämisen, henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn, laittoman huostaanoton, aiheettomat rajoitukset tapaamisissa, vaikka ne eivät virallisesti olleetkaan tapaamisrajoituksia jne. Huostaanottopainajainen jatkui vielä kuukausia kotiutumisen jälkeen, koska lapsi pelkäsi liikkua yksin missään, ettei häntä vain tulla väkisin hakemaan takaisin lastenkotiin, hän pelkäsi nukkua, koska näki jatkuvia painajaisia, jotka kaikki olivat lastenkodista. Vasta vuoden kuluttua tuttavat sanoivat hänen käytöksensä olevan suht entisellään.
Ensimmäiset keskustelut neurologien kanssa antoivat sellaisen tunteen kuin olisi taivaspaikan saanut. Lyhyesti sanottuna oli ihanan vapauttavaa puhua henkilöille, jotka ymmärsivät lasta puolesta sanasta. Monien vaiheiden jälkeen lapsi sai vihdoin oikean dg:n ja hänelle myönnettiin kolmivuotinen kuntoutusjakso yksityisellä puolella Kelan kustantamana. Papereissa on maininta, että terapiassa oli tarkoitus yrittää paikkailla myös aiheettomaan huostaanottoon liittyviä kauhukokemuksia. Samoin saimme myös kouluun ohjeita lapsen koulunkäynnin tukemiseksi.
Mutta heti törmättiin taas yhteiskunnan "rahattomuuteen" nykyperuskoulussa. Valehdellun rahattomuuden takia luokkakokoja on vuosia kasvatettu, opettajien virkoja vähennetty, opettajia jopa lomautetaankin, kouluja lakkautetaan, julkisuuteen suoraan sanottuna valehdellaan erityisopetuksen tasosta samoin kuin peitellään suurelta osin todellisia huostaanottojen syitäkin. Suomalaista erityisopetusta kehutaan ulkomaillekin, mutta olen yksi niistä vanhemmista, jotka sen todellisen tason tietävät, karvaasti kantapään kautta koettuna ja nähtynä. Pienryhmiä ei ole riittävästi, suurin osa niistä on käytännössä pelkkiä häirikköluokkia, joissa ei opetuksesta ole tietoakaan. Oppilaita ei edes yritetä opettaa tavallisen luokkatason mukaan, vaikka HOJKS-suunnitelmassa lukisi toisin. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella jää tärkeissä aineissa peruskoulu suorittamatta, vaikka paperilla tilanne saadaan näyttämään sille, että hän on sen suorittanut. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään asiaa esim. lukioon tai yliopistoon, jos yläastekin on oleiltu erityisopetuken häirikköluokassa, kielten ja matematiikan opittu taso ei yksinkertaisesti vastaa pääsyvaatimuksia sinne. Ei niilläkään oppilailla, joilla olisi ollut taitoja niiden suorittamiseen.
Lapsethan ovat nykyisin yhteiskunnassa kakkosluokan kansalaisia vanhusten ja mt-potilaiden lisäksi, joiden elämään ei paljoa panosteta muuta kuin sijaishuollon osalta. Tässä on kyse lapsesta, jolle aikanaan tehtiin kahdeksi vuodeksi suunniteltu hoidollinen huostaanotto sairaalapaikkojen puutteen takia, mutta joka laitoksen karvaaksi pettymykseksi kotiutuikin jo kolmessa ja puolessa kuukaudessa. Hän kotiutui huomattavasti huonompi kuntoisena kuin oli huostaanottoon mennessään ja kotiutumisen jälkeen meidät jätettiin lapsen kanssa täysin yksin. Ai miksikö? Lähettäneen sairaalan johtava lääkäri kielsi antamasta meille vastaanottoaikoja, niitä ei saatu, vaikka pyysin lastensuojeluakin auttamaan asiassa. Myöhemmin meille kerrottiin yksityisellä neurologian hoitoasemalla, että tuo on tavallinen kostotoimenpide, jos psykiatrien määräämä "hoito" jää lapsella kesken. Lähettänyt sairaala pelasi laitoksen kanssa niin sujuvasti yhteen, että esim. mahdolliselta rikossyytteeltä lasta pahoinpidellyttä laitoksen omahoitajaa kohtaan poistettiin mahdollisuus jo etukäteen, koska väitettiin törkeästi lasta psykoottiseksi ja hänen kertomuksensa olivat muka psykoottista harhaa. Kukaan muu ihminen ei ole ennen sitä, ei silloin, eikä sen jälkeen pitänyt tätä lasta psykoottisena. Laitos myönsi hoitovirheitä tapahtuneen monella eri tasolla, mutta koskaan siitä ei saatu mitään mustaa valkoisella.
Siis tällä yhteiskunnalla ei ollut varaa tarjota sairaalapaikkaa lapselle, vaan hänet sijoitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle, vaikka myöhemmin lapsen saamassa oikeassa hoidossa on paljastunut, että hän ei olisi psykiatrinen potilas ollutkaan. Mutta sen sain karvaasti kokea, millaista kohtelua ja olematonta hoitoa psykiatrisille lapsipotilaille tässä maassa tarjotaan. Kenenkään on turha ihmetellä, miksi ei menty yksityiselle puolelle heti alussa, koska varmasti olisi menty, jos olisi ollut pienintäkään aihetta epäillä, mitä on edessä! Meidät ohjattiin siis - kuten tapaan pääkaupunkiseudulla kuuluu - automaattisesti psykiatrian puolelle ja valehdeltiin, että sieltä saa tarvittavat jatkohoitolähetteet. Niin ei tapahtunut.
Sairaalapaikkoihin ei siis psykiatrisille lapsille ole varaa, mutta laitoshoito tuossa hirveässä paikassa maksoi silti 13500 euroa kuussa yhdeltä lapselta. Siihen kyllä oli varaa ja samaan hintaan sai hoidotta jättämisen, henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn, laittoman huostaanoton, aiheettomat rajoitukset tapaamisissa, vaikka ne eivät virallisesti olleetkaan tapaamisrajoituksia jne. Huostaanottopainajainen jatkui vielä kuukausia kotiutumisen jälkeen, koska lapsi pelkäsi liikkua yksin missään, ettei häntä vain tulla väkisin hakemaan takaisin lastenkotiin, hän pelkäsi nukkua, koska näki jatkuvia painajaisia, jotka kaikki olivat lastenkodista. Vasta vuoden kuluttua tuttavat sanoivat hänen käytöksensä olevan suht entisellään.
Ensimmäiset keskustelut neurologien kanssa antoivat sellaisen tunteen kuin olisi taivaspaikan saanut. Lyhyesti sanottuna oli ihanan vapauttavaa puhua henkilöille, jotka ymmärsivät lasta puolesta sanasta. Monien vaiheiden jälkeen lapsi sai vihdoin oikean dg:n ja hänelle myönnettiin kolmivuotinen kuntoutusjakso yksityisellä puolella Kelan kustantamana. Papereissa on maininta, että terapiassa oli tarkoitus yrittää paikkailla myös aiheettomaan huostaanottoon liittyviä kauhukokemuksia. Samoin saimme myös kouluun ohjeita lapsen koulunkäynnin tukemiseksi.
Mutta heti törmättiin taas yhteiskunnan "rahattomuuteen" nykyperuskoulussa. Valehdellun rahattomuuden takia luokkakokoja on vuosia kasvatettu, opettajien virkoja vähennetty, opettajia jopa lomautetaankin, kouluja lakkautetaan, julkisuuteen suoraan sanottuna valehdellaan erityisopetuksen tasosta samoin kuin peitellään suurelta osin todellisia huostaanottojen syitäkin. Suomalaista erityisopetusta kehutaan ulkomaillekin, mutta olen yksi niistä vanhemmista, jotka sen todellisen tason tietävät, karvaasti kantapään kautta koettuna ja nähtynä. Pienryhmiä ei ole riittävästi, suurin osa niistä on käytännössä pelkkiä häirikköluokkia, joissa ei opetuksesta ole tietoakaan. Oppilaita ei edes yritetä opettaa tavallisen luokkatason mukaan, vaikka HOJKS-suunnitelmassa lukisi toisin. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella jää tärkeissä aineissa peruskoulu suorittamatta, vaikka paperilla tilanne saadaan näyttämään sille, että hän on sen suorittanut. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään asiaa esim. lukioon tai yliopistoon, jos yläastekin on oleiltu erityisopetuken häirikköluokassa, kielten ja matematiikan opittu taso ei yksinkertaisesti vastaa pääsyvaatimuksia sinne. Ei niilläkään oppilailla, joilla olisi ollut taitoja niiden suorittamiseen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minkälaisessa koulussa ja luokassa lapsesi nyt opiskelee? Miten opiskelu ja koulunkäynti sujuu? Onko lastasi kiusattu ja jos on, onko siihen puututtu?
Lapsia ja nuoria tosiaan pidetään jotenkin epävalmiina hahmoina, joita saa katsoa alaspäin ja joita ei tarvitse kunnioittaa mitenkään erityisesti. Monet aineenopettajat vielä lukioissa suhtautuvat nuoriin kuin joihinkin lurjuksiin, joilla on ilman muuta vain joutavia asioita mielessänsä. Nuorille kommentoidaan herkässä murrosiässä uskomattoman törkeästi vaikka pelkän olemuksen takia.
Koulumaailma on muutenkin väkivaltaisten klikkien syntysija (kiitos mm sen, että välitunneilla lapset elää kuin viidakossa), jossa yksi sun toinen lannistuu ja turhautuu sen sijaan että kokisi onnistumisia...
Ja samaan aikaan Virkkunen saa kiksejä Aaltoyliopiston parissa puuhastelusta!? Missä logiikka?
Koulu on tavallinen peruskoulun ala-asteen koulu, muutama sata oppilasta, joista iso määrä ulkomaalaisia. Koulussa on mm. valmistava luokka niille oppilaille, jotka eivät puhu ollenkaan suomea kouluun tullessaan. Luokan nimi on muistaakseni virallisesti laaja-alaisen opetuksen pienryhmä, siis erityisluokka. Lapseni on tarkoitus aloittaa yläaste tavallisessa luokassa ja jo viime keväänä hän oli yhden aineen tunnit tavallisessa luokassa. Nyt sitten koulussa olo oli sitä, mitä seuraavissa kirjoituksissani saa lukea.
Näköjään joka viestin lähettämisen jälkeen pitäisi kirjautua uudelleen sisään ja koska en viitsi tehdä sitä, laitan vain nimimerkiksi j (jatkoa) rivera
Riveran kirjoitusta edelleen, vaikka kone heitti minut näköjään ulos sisään kirjautumisesta:
Meillä lapsi ei ole häirikkö ja taidot kyllä riittävät kaikkien aineiden suorittamiseen, mutta AS-lasten tyypilliseen tapaan hän tunnetasolla tarvitsee vielä joissain aineissa pienryhmää ja turvallista aikuista tehtävissä alkuun pääsemiseen. Asia etení niin, että lääkärin kouluun kirjoittaman lausunnon jälkeen koulussa lähinnä naurettiin, että "voittehan te hakea avustajaa", mutta ei sellaiseen kaupungilta myönnetä varoja. Silloisessa koulussa ei ollut muuta kuin erityisopetuksen häirikköluokkia, joten lapsi integroitiin tavalliseen luokkaan, koska siellä oli avustaja näkövammaisen oppilaan takia. Tavalliselle luokanopettajalle luvattiin Lastenlinnan neurologian osastolta kaikki mahdollinen tuki, neuvot ja apu, mitä he ikinä voisivat tilanteessa auttaa. Mutta koko yritys oli tuomittu epäonnistumaan, koska opettajalla ei ollut pienintäkään halua tai kykyä soveltaa mitään erikoislääkäreiden antamia ohjeita käytäntöön lapsen auttamiseksi.
Päätimme koulupsykologin kanssa yhteistuumin, että lapsi jäi kotiin odottamaan paikkaa naapurikoulun erityisopetuksen pienryhmässä, koska sieltä oli paikka vapautumassa. Odotus kesti muutamia kuukausia ja opetin itse lasta kotona tuon ajan. Heräsimme aamuisin normaaliin aikaan ja noudatimme päivän ajan koulun lukujärjestystä. Jo pelkästään sillä järjestelyllä lapsen vointi ja opiskelumotivaatio nousivat aivan uudelle tasolle. Ja alku uudessa koulussa näytti uskomattoman hyvälle! Erityisopettaja oli ja on aivan ihanan lapsia ymmärtävä ja työlleen omistautunut, yhteistyö koko oppilashuoltoryhmän kanssa sujui hyvin. Näin sujui ensimmäinen kalenterivuosi, mutta sitten törmättiin taas yhteiskunnan älyttömien säästöjen lapsille aiheuttamiin vakaviin ongelmiin.
Oppilaat vaihtuvat pienryhmässä paljon enemmän kuin tavallisessa luokassa. Siis hakemukset erityisopetukseen pääsystä toimitetaan opetusvirastoon ja mukaan voi liittää toivomuksia niistä kouluista, joista paikka toivotaan saatavan. Joka ryhmään voi tulla siis oppilaita mistä tahansa Helsingin alueelta. Ja näin tapahtui, toisen vuoden alussa oli useita entisiä oppilaita poistunut ryhmästä ja uusia tullut tilalle, kaikki vakavista käytöshäiriöistä kärsiviä oppilaita ja sanalla sanoen hyvin levottomia. Luokassa alkoi olla jatkuvaa kiusaamista kaikkia rauhallisia oppilaita kohtaan, myös häiriköt tietysti tappelivat keskenään. Tavarat lensivät tuoleja myöten, useita kiinnipitotilanteita tapahtui viikottain, opetuksesta ei enää tullutkaan mitään.
Soitin Helsingin koululautakunnassa vuosia varapuheenjohtajana toimineelle poliitikolle, että miksi kaupunki ei ole järjestänyt rauhallisille AS-lapsille riittävästi heidän tarvitsemia rauhallisia erityisopetuksen pienryhmiä. Pitkän jahkailun jälkeen ainoa saamani vastaus oli tyrmistyttävä: Emme kuulema koulupsykologin kanssa hakemusta opetusvirastoon laatiessamme olleet selvästi anoneet paikkaa Asperger-lapselle! Sen selkeämmin sitä ei kyllä hakemukseen olisi voinut laittaa! Myöhemmin ilmeni, että poliitikon ehdottamassa luokassa opetettiin puhumattomille auteisteille kuvamerkkejä, että heidän kanssaan voitaisiin edes jotenkin kommunikoida! Tällaista apua siis koululautakunnan taholta, emmekä koulupsykologin kanssa voineet närkästyksen keskellä muuta kuin nauraa moisille puheille. Sellaista apua ja lisäksi samaa poliittista liturgiaa, mitä julkisuuteenkin annetaan. Esim. "kyllä me aivan varmasti olemme taanneet, että jokaiselle erityisoppilaalle löytyy hänen tasoaan vastaava opetusryhmä". Ihan yhtä potaskaa kaikki tuollaiset puheet! Pelkällä hyvällä onnella voi saada hyvän, lapsen tasoa vastaavan paikan, kaupungin kouluihin suunnattujen säästöjen takia.
Totta kai vastuu lapsesta on viime kädessä vanhemmilla, mutta kun nyt kerta kaikkiaan asia on niin, että oppimiskykyiselle erityisoppilaalle on lakien mukaan kaupungin velvollisuus järjestää opetusta. Jos tätä ei syystä tai toisesta pystytä noudattamaan, rikotaan lakia törkeästi näiden lasten kohdalla! Ja vanhempien velvollisuusko on vastata opettamisesta silloin, kun luokka on niin levoton, että siellä ei opettaja kerta kaikkiaan pysty tekemään työtään? Kuka vanhemmille maksaa palkan opetustyöstä?
Viime vuoden alussa häiriköinti alkoi ja sitä jatkui ainakin tähän jouluun asti. Opettaja sanoi jo aikaisin syksyllä, että hänen ja luokka-avustajan tilanne on katastrofaalinen, opettamaan ei pysty. Ja kuten edellä totesin, kaikkia rauhallisia oppilaita kiusattiin aivan jatkuvasti. Myös jatkuvaa tönimistä, eri asteista yksittäistä lyömistä ja potkimista oli useita kertoja joka päivä. Opettaja piti kirjaa kaikesta, mitä hän kuuli ja näki, kirjoitti ylös pvm, kuka teki mitä ja mitä sanoi ja kenelle. Koko rangaistusasteikko oli jo käytetty läpi häiriköille, mutta mikään ei auttanut. Kotona ohjasin lapsen tehtävien tekoa sen verran kuin henkisesti jo aika kiusaamisen loppuun kuluttama lapsi jaksoi tehtäviin keskittyä.
Tilanne huipentui lokakuun alussa, kun lapseni kimppuun käytiin useita kertoja saman päivän aikana, siis hakkaamalla hakattiin ja potkittiin useita kertoja niin ulkona kuin sisällä koulussakin. Hänet pahoinpideltiin niin, että lapsi oli mustelmilla päästä kantapäihin kotiin tullessaan. Silloin mittani tuli täyteen! Lapsi kertoi myös ensimmäisen kerran sellaisenkin yksityiskohdan, että koska luokassa on vain kaksi tyttöä, heistä ei ole kuukausiin käytetty etunimiä, huoritellaan ainoastaan. Olin raivosta repeämäisillään kun soitin rehtorille, aluepoliisille, lastensuojelupäivystykseen ja myöhemmin myös koulun ja lastensuojelun kehotuksesta tein rikosilmoituksen poliisiasemalle. Ainoat, jotka toimistaan saavat täyden kympin, ovat aluepoliisit, jotka tunnin sisällä soitostani olivat sisällä koulussa. Mutta mitä teki päätekijä häirikkö? Haistatteli kuulema niin poliisille, opettajalle kuin rehtorillekin, että hänelle ei kukaan mitään voi.
Olisin odottanut päätekijän välitöntä koulusta erottamista, mutta myöhemmin ilmeni, että uudella, viime syksynä aloittaneella rehtorilla ei ollut halua tai uskallusta siihen mennä. Lieneekö kyseessä rehtorin kunnia vai mikä, en tiedä. Kuitenkin rehtori vakuutti, että koulu tekee kaiken voitavansa tilanteen rauhoittamiseksi. Mutta kun tilanne oli se, että oli käyty jo koko koulun käytössä oleva rangaistusasteikko läpi, eikä mikään auttanut. Pääjehu sai välitunnille uutena keinona ulkoilukiellon, hänet vietiin ja haettiin vahtimestarin seurasta välituntisin. Mutta kuten opettaja myönsi, aikuisten silmät eivät ehdi joka paikkaan, vaikka kaikkensa tekisi, opettajia on aivan liian vähän ja he ovat ylityöllistettyjä. Lapseni jaksoi tuossa rumbassa parisen viikkoa vielä pahoinpitelyn jälkeen, kunnes romahti henkisesti niin, että hänelle kirjoitettiin kahdessa osassa sairaslomaa koulusta loppujen lopuksi vuoden vaihteeseen asti. Mistä muuten olisimme saanee lääkärintodistukset, jos lapsella ei olisi kuntoutuspaikkaa ja yhteyttä siellä oleviin lääkäreihin? Minkä tahon puoleen käännymme, jos ensi vuonna yläasteen koulussa tapahtuu jotain vastaavaa? Luottamus on mennyt niin lääkäreihin, että en usko apua terveysasemalta saatavan.
Viikko ennen joulua sain koulusta viestin, että lapseni henkinen ja fyysinen koskemattomuus voidaan X:n osalta taata seuraavasta maanantaista alkaen. Niin lapsi ehti olla lokakuun jälkeen muutaman päivän koulussa ennen lomaa, jonka aikana kuuli, että päätekijä on jossain kaukana Helsingistä ainakin 3 kk ja toiseksi hankalin tapaus odottaa paikkaa sairaalakoulusta. Enempää en heidän asioistaan tiedäkään. Luokan tilanne on kuitenkin arvailujen varassa, mutta pelkästään se jo lämmitti kun opettaja vannoi että sikäli kuin hänestä kiinni on, siihen luokkaan ei oteta vastaan yhden ainoaa häirikköoppilasta. Olemme olleet yhteydessä opetusviraston niin rehtori, opettaja kuin minäkin, mutta jonnekinhan levottomatkin oppilaat on laitettava, joten aivan varmaksi tiedän, että heitä tullaan tarjoamaan kaikille vapaille paikoille, koska tulijoita riittää. Yksi ajoittain kiinni pidettävistä oppilaista poistui tuosta koulusta jo viime keväänä, hän oli kuulema (oppilailta kuultu) jo täällä ollessaan huostaanotettu, mutta ilmeisesti hänelle järjestettiin koulun vaihto.
Näin siis lapseni lähti kouluun tänä aamuna, vähän aralla mielllä levottomien oppilaiden takia, mutta innokkaana tapaamaan kavereita ja ennen kaikkea: päästä mukaan opetukseen! Itse olen äitinä varmasti vielä aremmalla mielllä kuin lapsi. En tiedä, miten kauan tyttö kestää, jos mistään vastaavaa pääsee enää tapahtumaan. Katkerat kiitokset osoitan Helsingin kaupungin poliitikoille, jotka törkeitä säästöjä lasten elämään järjestävät ja sitä myötä myös tuovat suunnatonta kärsimystä heidän elämäänsä.
Siihenkö tuo loputon sijaishuollon palvonta lopulta johtaa, kuten tällä palstalla on saatu lukea eräässäkin kunnassa jo tapahtuneen, että kunta lopettaa erityisopetuksen määrärahat ja sen jälkeen lapsi huostaanotetaan laitokseen, jossa hän saa sitä erityisopetusta, johon hänellä lain mukaan olisi oikeus lähikoulussaan? Näyttäkää minulle, missä kohtaa lastensuojelulaissa erityisopetuksen saaminen mainitaan huostaanottoperusteena. Vai niin kierostiko menetellään, että huostaanottoasiakirjaan syyksi väännellään lapsen etu. Onhan opetuksen saaminen tietysti lapsen etu, mutta kun se on myös oikeus ja ihan täysin ilman huostaanottoa.
Ja erityisen lämmin kiitos poliitikoille myös siitä, miten vähennätte vuosittain vanhemmille maksettavaa vammaistukea! Kehumanne erityisopetus on sitä tasoa, että jos vanhempi ei ole eläkkeellä tai työtön voidakseen opettaa lasta kotona, jää lapsi koulussa täysin ilman opetusta. Vammaistuki on tarkoitettu korvaukseksi lapsen hoidon kuormittavuudesta kun kyse on erityislapsesta ja sitä olemattoman pientä tukea te olette jatkuvasti vuosittain vielä vähentämässä. Omaishoidon tukia ei lapsista juuri enää makseta ollenkaan, vaikka erikoislääkäreiden lausunnot tukevat tuen saantia. Mitä virheitä te olette työssänne tehneet, että lapseni kohdalla tuo oikeus ei ole toteutunut tänä talvena. Kuka maksaa minulle palkan opettamisesta kun lapsen terveys vaarantuu teidän kehumassanne peruskoulussa?
Mielenkiinnosta kysyn vielä, koska meidänkin tulojamme on pudotettu taas kaikkien tukien osalta, vaikka lapsen asioiden hoito on kokopäivätyötä, että palaanko työelämään, jolloin lapsen asiat terapiakäynteineen jäävät suurelta osin hoitamatta? Suositteletteko siinä tapauksessa huostaanottoa, jolloin kaupungilla sitten onkin äkkiä varaa maksaa taas maltaita sijaishuollolle, mutta meiltä te viette kyllä vaikka viimeisen sentin suusta. Helsinki maksaa sijaisperheelle siinä tilanteessa 1200,- kuussa plus lapsilisät ja laitokselle vielä kymmenkertaisesti enemmän, mutta meiltä lopetettiin sairaanlapsen hoitotukikin, joka oli mahtavasti 89 euroa kuukaudessa. Mitä helvettiä te oikein tällä perheiden halpana pitämisellä oikein ajatte takaa kun kaikki tuet ohjataan vain ja ainoastaan sijaishuoltoon, oli huostaanoton syy todellisuudessa (teidän valheidenne takna) ihan mikä tahansa? Aloitin kesällä kotona tehtävän ansiotyön, mutta siitä oli luovuttava kun tilanne lapsen koulussa kärjistyi. Kuka maksaa minulle työstä aiheutuneet ansionmenetykset?
Tätä olen paljon miettinyt, vaikka suurimpana on tietysti hätä omasta lapsesta. Mutta koulusta saatujen tiedon murusten ja omien kokemusten pohjalta sanon näin:
- osa tulee oikeasti ongelmakodeista, jotkut heistä ovat jo huostaanotettuja ja jotkut odottavat paikkaa sijoitukseen
- on ilman oikeaa tutkimusta ja hoitoa jääneitä neurologisten oireyhtymien lapsia. Kun näistäkin yksi lapsi odottaa paikkaa sairaalakoulusta, niin se viittaisi neurologiseen taustaan.
- kuinka moni heistä on ohjattu väärään psykiatriseen hoitoon tai täydelliseen hoidotta jäämiseen, kuten meillä psykiatrian puolella tapahtui. Moniko heistä jo koulussa häiriköidessään on väärän psykiatrisen avun piirissä, sitähän meille muille vanhemmille ei tietysti kerrota. Tilanne luokassa huononi ainakin yhden oppilaan kohdalla myös kuulema sillä, että hänen lääkityksensä oli lopetettu kesällä, mikä viittaa mahdolliseen adhd-taustaan. Määrätäänkö lääkitys, jos oikeaa dg:a ei ole, vaan pelkkä psykiatrian puolelta ehkä saatu merkintä "adhd-piirtein". Oliko se siksi vain lääkekokeilu ja se lopetettiin kesällä, mene ja tiedä.
Olen kuullut jo vuosi sitten neurologien hurraavan sille, että yhtenä pääjehuna hoidollisia huostaanottoja tehtaileva ylilääkäri on jäämässä lähivuosina eläkkeelle. Painuisi nyt hitto vieköön ihan minne tahansa, mutta valitettavasti hänen työpaikkansa ei ole ainut sairaala Helsingissä, josta hoidollisia huostaanottoja tehdään. Päivi Lipponen teki hallitukselle kirjallisen kysymyksen hoidollisista huostaanotoista ja sai vastauksena tyypillistä poliittista soopan jauhantaa, jossa puhutaan paljon, eikä sanota lopulta yhtään mitään. Asia jäi siihen.
Jos lapsi tulee huonosta kodista, on varsin ymmärrettävää hänen tarvitsevan psykiatrista hoitoa, mutta hoidon taso huostaanottoineen on jotain ihan käsittämätöntä, siis ei hoitoa ollenkaan. Mm. vanhempain tukiryhmissä olen tavannut paljon vanhempia, joiden lapselle on tehty hoidollinen huostaanotto tai sillä uhaten pakotettu psykiatrian puolella lapselle analyyttiseen terapiaan. Pojan äippä on kertonut täällä miten heillä kävi taivaallisen hyvä onni, että järkyttävän huonon perhekodin jälkeen lapsi vihdoin pääsi sellaiseen laitokseen, jossa kohtelu on hyvää ja mikä tärkeintä: Lapsi saa sitä erityisopetusta, mitä tarvitsee ja pääsi jopa sieltä käsin vihdoin neurologisiin tutkimuksiinkin. Mutta millä oikeudella yhteiskunta tekee tällaisia huostaanottoja?
Toissa vuonna Lasten oikeuksien päivänä soitin suoraan radio-ohjelmaan, jossa toimittaja kielsi puhumasta hoidollisista huostaanotoista, koska se on kuulema liian arka aihe julkisuuteen laskettavaksi. Mikä helvetti tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa?
Vanhemmat joutuvat toimimaan jaksamisensa äärirajoilla - ennen kaikkea erityislasten vanhemmat - mutta perheiden asemaa jatkuvasti vain huononnetaan ja kaikki näyttää tapahtuvan pelkän sijaishuollon tukemisen kustannuksella.
Hdl ainakin tietää, miten kidutus toimii. Minulla on varma käsitys, että tuota käytäntöä sovelletaan siten, että se vaikuttaisi Lapsen Edulta. Ja kansa uskoo. Ja äänestää Jyrkiä. (Isänsä on muuten vapaamuurari kuten Vanhasenkin). -Vanhanen sanoi muinoin, että heidän pitää antaa tehdä rauhassa suunnittelujaan eikä heiltä pidä kysellä keskeneräisistä päätöksistä. Noin sen ymmärsin.
Tämä vaikuttaa ihan oikealta kansalaissodalta, jossa käytetään äärimmäistä henkistä väkivaltaa eristämisineen. (eli huostaamalla). Viranomaisista kaiketi iso osa on mukana omien etujen vuoksi...
Mene tiedä, mutta kaikkea hyvää tytöllesi! Toiv. päivä meni ok!
-Jos ei osaa tai jaksa tai ymmärrä pitää lapsensa puolia noin vahvasti kuin sinä, ei ihme, että moni oppilas häiriintyykin pahasti, kun lasten hyvinvointi ei kiinnosta päättäjiä. Yhteisvastuusta ei ole mitään hajua ja ihan luvan kanssa toitetaan ihmisiä olemaan oman onnensa seppiä! (=bisnesmielessä...kehno juttu jos bisnes ei kiinnostakaan ykkösenä vaan löytyy ihan pyyteettömiäkin kansalaisia).
Moni lastensuojelulaitos käyttää tilannetta taloudellisesti hyväkseen aivan röyhkeästi. Sekä se mitä näin, kuinka hyvin lähettäneen sairaalan psykiatrit ja hoitovirheen myöntänyt laitos pelasivat yhteen loppuvaiheessa, oli jotain uskomatonta. Psykiatrit vesittivät jo ennakkoon mahdolliset rikossyytteet. Ihan kuin kyse ei olisi lapsista ollenkaan, on olemassa vain heidän taloudellinen etunsa! Mutta onhan se tietty 13500 euroa kuussa lapsesta iso raha kun sen yhteiskunta maksaa ihan vain lapsen säilyttämisestä, mitään hoitoa ei tarvitse hänelle järjestää, vaikka kyse on muka hoidollisesta huostaanotosta.
Jos joku käyttää tuollaisesta nimeä salaliittoteoria, en minä sitä pidä liioittelulta ollenkaan, mutta asiaan perehtymättömien mielestä se tietysti vaikuttaa liioittelulta. Varsinkin, jos lapsia tuollaisiin paikkoihin lähettävät psykiatrit ovat edes osaomistajana kyseisessä laitoksessa, on palaneen käry jo niin rankkaa, että minua alkaa ahdistaa jo vähemmästäkin.
Vanhasen puhe yhteisöllisyydestä kouluampumisen jälkeen oli ihan yhtä tyhjän kanssa, vaikka totta kai se ajatuksena on hyvä ja kannatettava. Kauniita sanoja, vailla edes valhetta asioihin puuttumisesta. En ihmettele yhtään, jos ampumisia tapahtuu vielä tämänkin jälkeen, koulujen ilmapiiri on niin väkivaltainen ja huono, että siitä kärsivät kaikki, siis aivan kaikki oppilaat.
Lasten hoidotta jättäminen ja aiheettomat huostaanotot ovat jotain ihan uskomattomia asioita, ei sellaista suoralta kädelta edes usko, jos ei ole nähnyt. Kaikki tämä on, kuten sanoit, äärimmäistä henkistä väkivaltaa koko perhettä kohtaan. Tämä talvi sisältää meillä taas paljon valvottuja öitä, kyyneleitä ja suurta ahdistusta nähdä, miten lapset laitetaan kärsimään aikuisten rahanahneuden takia. Pitkään jatkunut tilanne kosketti joka ikistä lasta siinäkin koulussa, eikä ole ainut koulu laatuaan siinä mielessä. Ja tosiaan, kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta olla kotona opettamassa lasta ja paikkaamassa näin kyseenalaisen koulusysteemin puutteita.
Toit hyvän ajatuksen tuossa lopussa esille, että minun tyyliset vanhemmat taitavat olla kivi päättäjien kengässä siksi, että taistelemme lasta auttaen systeemiä vastaan täysin pyyteettömästi. Tietysti oman lapsen eteen on valmis tekemään ihan mitä tahansa, mutta kai nyt meilläkin on oikeus lakien mukaisiin tukiin ja korvauksiin, vaikka päättäjät ihan törkeästi jättävät niitä maksamatta. Sitä mukaa näköjään kun huostaanottoja estävät avohuollon tuet on poistettu kuvioista, on vähennetty myös erityislasten saamia tukia kotona asumiseen. Päätelköön siitä jokainen mitä haluaa ja mitä bisnestä tällä kaikella tuetaan.
Näitä huostaanottoja ja sijoituksia todella karmeaan paikkaan on jo ollut ennen Jyrkiä ja Vanhastakin. Jo 90-luvulta.
Että se siitä politiikasta!
Edellisen laman aikana alkoi kaikkien perheiden kaikkien tukien ja palvelujen alasajo. Ja kyllä näitä laittomia huostaanottoja on tehty jo 80-luvullakin.
Totta!
Kuuluisin huostaanotto on tämä Nikon tapaus, jossa vanhempia epäiltiin insestistä.
Ja ihan vain sossujen kuvittelun takia. Tai tarhastahan se alkoi, mutta sattui sellaiset sossut, jotka osasivat lyödä vettä myllyyn pienimmästäkin risauksesta. Koko juttu on täysi farssi, eikä sossun mielikuvituksella ollut rajoja. Perhettähän epäiltiin jossain kohtaa varsinaisista seksiorgioista, johon muka isovanhemmatkin olivat osallistuneet. Eikä mitään näyttöä koskaan saatu millekään sossujen kuvitteluille. Silti sossu vaati vanhempia eroamaan, ennen kuin poika kotiutettiin. Vanhemman pojan piti muuttaa isän luo, sekin oli sossujen loputtomassa vaatimusketjussa. Siis eroamaan hyvin toimeentuleva ja onnellinen perhe! Tai siis onnellinen siihen asti, kunnes inesti-epäily polkaistiin tyhjästä.
Silti koko perhe siis revittiin ja hajotettiin täysin ilman näyttöä vailla mistään syytöksistä. Järkyttävää oli sekin, miten heistä kirjoitettiin, että perhe joutui loppuiäkseen velkavankeuteen loputtomasta oikeustaistelusta sossuja vastaan. Niin että se siitä oikeusvaltioperiaatteesta ja hallinto-oikeuksien oikeudenkäytöstä.
Voi voi, kun kaikista lapsista ei ole lukioon. Joutuuko lapsi nyt paikkaamaan omia koulutushaaveitasi jotka jäivät toteutumatta? Ne joilla ei ole lukupäätä, menevät ammattikouluun.
Jotain ilkeäähän sinun ilmeisesti vieläkin pitää aina joka asiaan sanoa. Miksi?
Ja koko tuosta pitkästä ja monivaiheisesta tilanteestakaan sinä et keksinyt mitään muuta kuin tuon. Ongelmasi eivät ole entisestään muuksi näköjään muuttuneet.
Onko sinun mahdoton ymmärtää sitä, että minä välitän kaikista lapsista ja puhun myös muiden lasten puolesta kuin omani? Turha kysyä noin itsekkäällä ja ilkeällä luonteenlaadulla varustetulta tietysti sitäkään.
Ikäväksesi voin kertoa, että lapseni koulumenestyksessä ei ole valittamista, vaikka onkin ollut minun opetuksessani suurimman osan taas tästä talvesta. Vai etkö ymmärrä lukemaasi?
Siinä se ongelma juuri onkin, että ne jotka syystä tai toisesta tarvitsisivat hyvää erityisopetusta, heidän kohdalla se suuri epäoikeudenmukaisuus tapahtuukin, että he eivät pääse muualle kuin ammattikouluun, koska sattuneesta syystä tärkeissä aineissa ei todellisuudessa ole peruskoulua suoritettu. Voisin kertoa tästä tarkempia yksityiskohtia, mutta mitä suotta sinulle varsinkin. Ja kyse on nimenomaan oppilaista, joiden akateemiset kyvyt kyllä riittäisivät kirkkaasti peruskoulun suorittamiseen ja enempäänkin. Juurihan viime keväänäkin uutisoitiin, miten ammattikouluihin hakijamäärät ovat kasvaneet; ainakin osasyy siihen löytyy tästä aiheesta.
Minun tutkinnoissani ei ole puutteita, mutta se ei kuulu ketjun aiheeseen. Etkö ymmärrä sitäkään?
Suurimmat puutteet tuntuvat olevan kyvyssäsi suhtautua toisiin ihmisiin. Tai mietipä vaikka, mikä sinua todellisuudessa kirjoituksissani ärsyttää, niin sekin olisi paljon ympäristöystävällisempää kuin ikuinen ilkeily kaikille toisille kirjoittajille. Ja mitä sinä yleensä tällä palstalla edelleen teet?
Mulla ei ollut lukupäätä ja kävin silti osittain pakon edessä lukion, kun vanhempien mielestä se oli fiksua, eikä muitakaan intressejä ollut siihen aikaan. Vanhemmat koulutettuja, fil. maistereita.
Omilla lapsilla taas lukupäätä vaikka muille jakaa, mutta eivät halunneet lukioon, vaan valinnassa painoi kiinnostus tiettyihin ammatteihin, joihin ei kuitenkaan sattumoisin tarvinnut lukiota.
Annoin heidän täysin tehdä omat ratkaisunsa.
Tietysti jokainen viisas vanhempi antaa lapsen tehdä omat ratkaisunsa, mutta tuo nyt on vain palstan ammatti-ilkeilijän tyyli ilmeisesti vieläkin, että häntä ei tippaakaan liikuta yhteiskunnan taholta tapahtuva lasten kaltoinkohtelu, mutta vanhemmille ilkeily siitäkin edestä. Jääköön omaan arvoonsa moinen.
Kun lapsista ja nuorista on kysymys, heistä jokaisella on oikeus
esimerkiksi opetukseen.
Ihan Jokaisella.
Se että sivistynyt (?) lailla säädetty järjestelmämme
antaa jokaista lasta ja nuorta koskevalle opetustoimelle
tälläisen vallan toimia lapsen ja nuoren etua vastaan,
olla järjestämättä asianmukaista ja turvallista opetusta
kaikille oppivelvollisuuden piiriin kuuluvalle lapselle ja nuorelle,
ei siis sinua kiinnosta.
Sinua kiinnostavat aivan muut asiat. Ja lapsen ja nuoren elämän väheksymisellä ja mitätöimisellä.
Ei ehkä kaikista lapsista ole lukioon tai kaikki lapset EIVÄT halua lukioon. Eihän lukio ole tae sille, että saisit jatko-opiskelupaikan tai akateeminen tutkinto takaisi edes ammattiasi vastaavaa työtä.
Mutta niille, jotka haluavat lukioon ja heillä on mahdollisuuksia, miksi ei annettaisi yrittää. Mitään ei saa yrittämättä.
Lukio antaa kuitenkin laajemmat mahdollisuudet ammatinvalinnan suhteen kuin mikään muu peruskoulutus.
Aivan mieletöntö! Ensin täällä valitetaan kuinka biovanhemmat eivät välitä lapsista ja sen takia on otettu huostaan. Sitten valitetaan siitä kun vanhemmat huolehtivat lapsista ja haluavat lapsilleen hyvä tulevaisuutta.
Onko järkeä vai ei...
Osasyynä varmaan se, että yhtään levotonta oppilasta ei ollut paikalla. Tuntuu toisaalta niin pahalle puhua häiriköistä lasten kyseessä ollen. Mutta tietysti omaa lastaan on valmis puolustamaan tuollaisessa tilanteessa viimeiseen asti. Varmasti myös kirjoituksiani aikaisempina vuosina täällä seuranneet tietävät, että en varmasti vähässä tingassa iloitse yhdenkään lapsen huostaanotosta. Jossain tapauksessa voi tietysti olla helpottunut, jos itse tietää jonkun perheen asioista niin paljon, että voi olla vuorenvarma esim. päihteiden käytöstä johtuen, että lapsen saattaa olla parempi olla jossain muualla kuin kotonaan. Ja silti jää aina iso "jos", jos lapsi saa sittenkään paremman paikan kuin jatkuvasti päihteistä sekaisin olevien vanhempien luona oli.
Toisaalta tämän talven koulujutussa herää vielä kysymys, tietävätkö ulkomaalaista syntyperää olevat vanhemmat sitäkään vähää lasten psykiatrisen hoidon onnettomasta tilasta, kun emme me suomalaisetkaan osaa sitä kaikki varoa. Psykiatrian puolelle Helsingissä ohjataan ja vaaditaan kaikki lapset esim. kouluhäiriköinnin takia, jos eivät siellä jo ennestään ole. Vanhempain iltaan oli järjestetty tulkki paikalle, joten aivan ummikkovanhempiakin on joukossa. Jos perhe on jostain Somaliasta, Irakista tai Vietnamista, ei vanhemmilla ole ehkä mitään mielikuvaa neurologian puolen ongelmista. Ja onko venäläisilläkään, en tiedä, oman maan asioissa on ollut ihan riittävästi kestämistä ja tekemistä. On kuitenkin aivan uskomattoman suuri ylläri, jos lastensuojelu perhettä neuvoisi neurologian puolelle, vaikka se olisi hyvinkin oikean tuntuinen osoite joidenkin perheiden kohdalla. Pitäisiköhän ottaa yhteyttä siihen tulkkiin, hän oli kuulema OM:n valtuuttama auttamaan perheitä nimenomaan koulutilanteissa.
Noista hoidollisista huostista puhuminen on ainakin avannut silmät sille miten käsittämätöntä tarjottu hoito lapsille voi olla ja kohtelu tosi julmaa. Eivät kai ne sijoituspaikkojen suhteen eroa muista huostaanotoista. Kyllä ihmetellä pitää, että laitosten valvonta ei ole kunnossa. Ja miksi yleensä lakeja rikotaan missään asiassa? Miksi lait yleensä ovat olemassa kun ei niitä noudateta?