Meidän 1-vuotias koira ei ole koskaan syönyt huonekaluja, ei syö ruokakupista ennen kuin saa luvan, osaa muutamia temppuja ja peruskäskyt kotona (häiriötekijöiden läsnäollessa ei tottele kovin hyvin), sietää yksinoloa hyvin, on sisäsiisti, kulkee hihnassa vetämättä lenkin loppuvaiheessa (alussa yleensä vetää), ohittaa toiset ihmiset yleensä heitä huomioimatta ja toiset koirat hieman enemmän vetäen ts. innostuen mutta tyyntyy pian ohituksen jälkeen, rauhoittuu n. 15 min päästä vieraiden tultua kylään (mutta vieraiden tullessa ryntää innostuneena jokaisen silitettäväksi ja hyppii ja vinkuu saadakseen huomiota), antaa ottaa lelun tai luun suusta pois vaivatta, sylkee ulkona suuhun otetun roskan pois käskystä, ei ulise ruokapöydän äärellä ruokaa ja käskystä menee alas ja jopa lopettaa ruokapöydän vahtaamisen.
Mielestäni olen onnistunut aika hyvin koirani koulutuksessa. Tiedän että monella koiran opetus on epäonnistunut paljon enemmän. Osa koirani huonosta käytöksestä johtuu siitä että se on niin suloinen pallero jota olen välillä heltynyt liikaa paapomaan. Pentuna kuljetin sitä myös fleksissä koska halusin että se saa liikkua vapaammin. Flexiä en käytä enää koskaan. Luulen että suurelta osin siitä johtuen hihnassa kulkeminen ei suju meillä täydellisesti.
Olen käynyt koirapuistossa koirani kanssa välillä melkein joka päivä ja antanut koirani leikkiä tai nuuskia ohikulkevia koiria mieluiten päivittäin. Koiramme on ollut erilaisissa tilanteissa (kaupassa, kaupungilla, metsässä, maaseudulla, autossa, eläinlääkärillä, koirakoulussa, kylässä toisten koirien/ ihmisten luona, toisten ihmisten hoidettavana, tavannut erilaisia ihmisiä jotka tulleet meille kylään, tutustunut myös lapsiin ja kissoihin).
Sitten tulee näitä ihmisiä, enemmän tai vähemmän tuttuja, joilla ei ole itsellä koiraa eikä ole koskaan ollutkaan, ja neuvovat että pitäisi lenkittää koiraa enemmän ettei se olisi niin innostunut, pitäisi kouluttaa koiraa enemmän ettei se olisi niin innostunut, ja samalla palkitsevat koiraani siitä että se hyppii heitä vasten. Etenkin nyt kun olen työttömänä niin on helppo kuitata minulle että "nythän sinulla on aikaa kouluttaa koiraasi kun olet työtön".
Sitten he puhuvat että ehkä itsekin hankkivat koiran. Siihen en jaksa enää mitään sanoa. Mielessäni ajattelen vaan että saisivat tosiaan hankkia sen koiran niin näkisivät ettei se koulutus niin helppoa ole ja että olen aivan varma että näiden henkilöiden koirista tulisi hyvinkin todennäköisesti niitä kauheita rakkeja tai niitä koiria jotka annetaan pois kun ei jakseta enää.
Se on niin helppoa aina arvioida toisia kun ei itse tiedetä mitään. Luulisi että olisi sen verran häpyä ettei ääneen laukoisi kaikkia "totuuksiaan". Olen todella tympääntynyt tällaisiin ihmisiin. En viitsi kohta puhua enää mitään vieraille ihmisille, kun ei kerran ole pakko. Minulla on miesystävä, muutama kaveri ja koira. Ne riittää mulle.
Mielestäni olen onnistunut aika hyvin koirani koulutuksessa. Tiedän että monella koiran opetus on epäonnistunut paljon enemmän. Osa koirani huonosta käytöksestä johtuu siitä että se on niin suloinen pallero jota olen välillä heltynyt liikaa paapomaan. Pentuna kuljetin sitä myös fleksissä koska halusin että se saa liikkua vapaammin. Flexiä en käytä enää koskaan. Luulen että suurelta osin siitä johtuen hihnassa kulkeminen ei suju meillä täydellisesti.
Olen käynyt koirapuistossa koirani kanssa välillä melkein joka päivä ja antanut koirani leikkiä tai nuuskia ohikulkevia koiria mieluiten päivittäin. Koiramme on ollut erilaisissa tilanteissa (kaupassa, kaupungilla, metsässä, maaseudulla, autossa, eläinlääkärillä, koirakoulussa, kylässä toisten koirien/ ihmisten luona, toisten ihmisten hoidettavana, tavannut erilaisia ihmisiä jotka tulleet meille kylään, tutustunut myös lapsiin ja kissoihin).
Sitten tulee näitä ihmisiä, enemmän tai vähemmän tuttuja, joilla ei ole itsellä koiraa eikä ole koskaan ollutkaan, ja neuvovat että pitäisi lenkittää koiraa enemmän ettei se olisi niin innostunut, pitäisi kouluttaa koiraa enemmän ettei se olisi niin innostunut, ja samalla palkitsevat koiraani siitä että se hyppii heitä vasten. Etenkin nyt kun olen työttömänä niin on helppo kuitata minulle että "nythän sinulla on aikaa kouluttaa koiraasi kun olet työtön".
Sitten he puhuvat että ehkä itsekin hankkivat koiran. Siihen en jaksa enää mitään sanoa. Mielessäni ajattelen vaan että saisivat tosiaan hankkia sen koiran niin näkisivät ettei se koulutus niin helppoa ole ja että olen aivan varma että näiden henkilöiden koirista tulisi hyvinkin todennäköisesti niitä kauheita rakkeja tai niitä koiria jotka annetaan pois kun ei jakseta enää.
Se on niin helppoa aina arvioida toisia kun ei itse tiedetä mitään. Luulisi että olisi sen verran häpyä ettei ääneen laukoisi kaikkia "totuuksiaan". Olen todella tympääntynyt tällaisiin ihmisiin. En viitsi kohta puhua enää mitään vieraille ihmisille, kun ei kerran ole pakko. Minulla on miesystävä, muutama kaveri ja koira. Ne riittää mulle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oliko joku ongelmakin? En ainakaan löytänyt. Tuntuisi että olet normaali koiranomistaja jolla vähintään normikoira. Samanlaisia on tuhansia heissä jotka jo omistavat koiran ja heissä jotka omistavat sen vasta muutaman vuoden kuluttua.
Ja, nou probleem, harhakuvitelmat kyllä läksee noiltakin joilla sitä ei vielä ole...xD
ei ole käytetty eikä käytetä. Viime vkl:lla naapurustossa eräs koira, jolla käytetään sellaista tosi ohutta fleksiä sai sen varpaidensa väliin ja flexi upposi ihoon :(
Meidän koirat hyppii myös tuttuja vasten, mutta on ihan toivotonta kouluttaa, kun ihmiset huutavat ulkona kymmenien metrien päästä koiralle vaikka mitä lässytyksiä. Tottakai koira innostuu ja lähtee hihnassa vetäen heitä kohti. Suututtaa tuollaiset ihmiset, sitten meitäkin neuvovat miten "pitäisi" hyppiminen kouluttaa pois.
No sehän on pentu vielä miksei saisi innostua :D Eihän lapsikaan käyttäydy kuin aikuinen heti syntymästään :D Sitä paitsi minulla on 5 vuotias hyvin energinen koira joka edelleen hössöttää ja innostuu vieraista ja muutenkin käyttäytyy kuin pentu enkä koe sitä mitenkään pahana asiana :) Turhaan otat itseesi ihan hyvin koulutetulta tuo minusta kuullostaa :)
olen täysin samaa mieltä!! Ottaa niin päähän kun vieraat tulevat arvostelemaan koulutustapoja, vaikka ne olisivat hyvin hallussa. Naapurustossa välillä kävelee rouva, jolla itsellään on ollut koiria hyvin vähän aikaa ja vauhtunut seuraavaan.
Koirani räyhää hihnassa, mutta olen saanut sen vähentymään, niin ettei enää ihmisille hauku ja koirillekaan ei niin paljoa.
Sitten tuo ns. koulutusta osaava rouva tulee lähelle, yllättäen pelokkaan koirani ja siitä syntyy rähinää. Sitten hän antaa koulutus ohjeita tai jopa toruu koiraani, joka saa sen hermostumaan entistäkin enemmän.
Jos rouva tosissaan luulee osaavansa jotakin koulutuksesta, voisi itse ohittaa koiriakin paremmin; kauempaa, ei katso kohti yms. Tai voisi olla tulematta koirani läheltä tietäen sen pelokkaaksi.
Tnutuu kuin joka kerta kun tietämättömät ohittavat koirani toruen sitä, että koulutus alkaisi alusta.
Itselläni on ollut monenmonta koiraa enkä usko, että yhdestäkään saa kouluttamalla ns.täydellistä. Kun kiinnitän kovasti huomiota siihen, et koira pysyy aina ja kaikkialla vapaana (ei tarvitse pelätä sen katoavan, jos pääsee irti voi lenkkeillä metsissä ja pelloilla vapaana) niin en kiinnitä tarpeeks huomiota hihnakäyttäytymiseen, jos saan sosiaaliseks, niin onkin jo liian tunkeileva jne. Mielestäni olet pärjännyt oikein hyvin omasi kanssa eli jätä vaan ne koirattomat omaan arvoonsa :)