olen reilu 30 mies, ryyppäillyt enemmän ja vähemmän, nuoruudesta saakka, alkoholismi on minulle henkinen sairaus ja alkoholi pakokeino...ollu ny puolisen vuotta raittiina, pysynyt raittiina AA-avulla. käynyt ryhmissä aluks päivittäin ja muuteskin noin 3 kertaa viikossa, ja suunta koko ajan ylös päin. nyt olin lapsien kanssa reilut pari viikkoa, enkä käynyt ryhmissä, oli niin paljon touhua etten ajatellut edes koko asiaa...kun lapset palasi äidilleen, minut valtasi yksinäisyys, epätoivo, turvattomuus ja laamannus, mikään ei huvittanut...aa-ryhmistä sain vain helpotuksen siksi ajaksi, kotona oli jo sama tuska päällä...minä olen käsitellyt, lukenut " alkoholi ja mielenterveys kirjallisuutta"...paljon, kirjoitanut, tutkinut itseäni, puhunut kaikkein vaikeimmistakin asioista" käsittääkseni ", käynyt läpi lapsuuttani, tyhjentänyt sielussa olevaa tuskaani puhumalla. mut nyt kun en sitä kahteen viikkon tee, pidän niinkun lomaa. ni perkele tuntuu että olis samassa pisteessä kun sillon alussa. no eihän siinä lähen sitten taas alusta, mut vituttaa. oonko mä vaan näin saatanan sairas jätkä?, eli oon. mistä saa sen, valtavan motivaation takaisin? ei tee viinaa mieli, se itseasiassa pelottaa, mut siihenhän se johtaa ennen pikään jos ei raiteita löydy. uskoisin tietäväni mitä mun pitää tehdä, mut ei kait noista vinkeistäkään haittaa ole..
Raitistunut, mutta raiteet taas hukassa.
blääh..
1141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lisäämpä tuohon edelliseen vielä että, lähes kaiken olen saanut mitä olen halunnut ja lähes kaiken myös alkoholilla, menettäny...lapset ja velat pysyivät. uskoisin, että nyt jos tietäen mitä alkoholismi on ja mitä se minulle tekee, rupeaisin juomaan...olisi sieltä varmasti vaikeampi nousta. paskamainen aine...