Jo yli viikko sitten lähti lähes koko hakkuuväki,
sen viestien määrästä heti näki,
Kun Varjoissa palstaa puhtaana pitää,
niin ei täällä lue enää oikeastaan mitään.
Jäljellä on vain muutama sissi,
ja se on kyllä varmaankin vissi,
et keskeiset sanailut päivässä vaihtuu,
kun ne Varjoissan luudalla roskiin haihtuu.
Niin moni toivoi hakkuväen lähtevän pois,
jotta tänne fiksummat kirjoitella vois.
Kun ennen on palstalla olleet muka tosi hyvät jutut,
on tänne kirjoitelleet vieraat ja tutut.
Mä vanhoja tekstejä taaksepäin selasin,
ja tosi monta juttua luin, mietin ja kelasin,
mutta lieneekö vika on minun järjen valossa,
kun ei näytä olleen aiemminkaan laatua jaossa.
Nyt pitäisi kirjoittajien palata ja näyttää,
kuinka voi loistoavauksilla hakkuuaukean täyttää.
Ja saada myös lukijat mukaan taistoon,
aitoon, vilpittömään mielipiteiden vaihtoon.
Mulla on kyllä epäilys suuri,
etteipä palsta tää muutu juuri,
aina taas samat jutut alkaa alusta,
ihan vain lukijoitten omasta halusta ;-)
sen viestien määrästä heti näki,
Kun Varjoissa palstaa puhtaana pitää,
niin ei täällä lue enää oikeastaan mitään.
Jäljellä on vain muutama sissi,
ja se on kyllä varmaankin vissi,
et keskeiset sanailut päivässä vaihtuu,
kun ne Varjoissan luudalla roskiin haihtuu.
Niin moni toivoi hakkuväen lähtevän pois,
jotta tänne fiksummat kirjoitella vois.
Kun ennen on palstalla olleet muka tosi hyvät jutut,
on tänne kirjoitelleet vieraat ja tutut.
Mä vanhoja tekstejä taaksepäin selasin,
ja tosi monta juttua luin, mietin ja kelasin,
mutta lieneekö vika on minun järjen valossa,
kun ei näytä olleen aiemminkaan laatua jaossa.
Nyt pitäisi kirjoittajien palata ja näyttää,
kuinka voi loistoavauksilla hakkuuaukean täyttää.
Ja saada myös lukijat mukaan taistoon,
aitoon, vilpittömään mielipiteiden vaihtoon.
Mulla on kyllä epäilys suuri,
etteipä palsta tää muutu juuri,
aina taas samat jutut alkaa alusta,
ihan vain lukijoitten omasta halusta ;-)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tästäpä juteltiin juuri, ei ole ollut ero suuri.
Aika kultaa muistot nuo, "järkeviä" keskusteluja se ei kuitenkaan luo.
vaikka hakkuuväen tappelu taisi kyllä olla aika kiivasta, niin huomasin taaksepäin selatessani, että samantapaista on ollut aikaisemminkin vähän väliä.
Ihmisen muisti tuntuu olevan kovin lyhyt, ja nyt olisi tosiaan näillä valittajilla hyvä tilaisuus nostaa keskustelun tasoa omilla avauksillaan.
Likaista touhua enenkin on ollut. Kuten varmaan olet huomannut. Kyllä monet muistaa, en edes epäile.
Se että ne halutaan unohtaa voi johtua yksinkertaisesti siitä, että hävettää löytää nikkinsä moisista kahinoista.
sitä se on ollut alusta asti, osa vanhoja alkuperäisiä ja osa uusia. samat jutut alkaa aina alusta uudelleen. ihan kun koirankakka keskustelut keväisin.
en siksi, että pärjäsin niissä aikahyvin ;-)
vaan siksi että ne veivät ajatukset pois arjen ikävistä asioista.
...olla laittamatta yhtään peliavausta, mutta vaikutat aika masentuneelta.:)
*miettii, voisiko perua lupauksensa* :)
ei hätä mitään...
Kirjoittanut: ~WaveHunter~, 29.3.2004 klo 17.47
Syy poissaoloon on puhtaasti teknisluontoinen. Firman uuden palomuurin asetukset eivät salli keskustelujen avaamista (toistaiseksi) ja illat kuluu aivan muualla kuin koneen äärellä.
Jonkun virityksen sain nakerrettuakin mutta varjoisan ylen aktiivinen kynä oli se joka huolehti tekstin poistosta. Stonen rypistelyt eivät ole saaneet aikaan allekirjoittaneessa pienintäkään muutosta mihinkään suuntaan. Tosin hetken olin hiljaa ja annoin frodo reppulin haudata itse itsensä. Se oli verrattoman hauskaa katseltavaa. Moisia sätti-itsareita harvoin näkee.
Egoismi johon rudolf viittasi on edelleen tallella, ja pikkupiikikkäät tekstit palannevat jahka palomuurin asetusten prioriteetti ylittää jonossa edellä olevat asiat (kuten esim veneen moottorien varustelu ja huolto tulevaa juppeilukautta varten =). Valehtelusta en edelleenkään tiedä mitään omalta osaltani tahi Simun osalta. Hyvin menee edelleen ja saa mennäkin.
Se miksi sätissä toisten hyvinvointi, ihastuminen, iloisuus ja yleinen hauskuus tulkitaan egoismiksi, panetteluksi ja pahansuopuudeksi on edelleen ihmettelyä herättävä seikka. Sitä se tosin ollut aina ja tulee varmaan olemaankin. Alunperin ilon ja hyvinvoinnin julkituonnin perusajatus oli toimia eteenpäinajavana voimana ja kannustimena heille joilta ne puuttuvat. Toisin kävi. Tuomitseminen onnistumisesta millä milloinkin saralla oli voimakasta ja jyrkkää. Surullisinta siinä lienee se että sen lopputuloksena ahdingossa elävien ahdinko syvenee mutta hyvinvoivilla ei elo hötkähdä suuntaan eikä toiseen.
Oma lukunsa on arjen hauskoihin yksityiskohtiin puuttumisella. Ironinen kirjoittelu milloin mistäkin epäkohdasta on hauskaa ja antaa mahdollisuuden purkaa suksiboxiangstiaan täällä. Eipä tarvitse nostella pisintä sormea tiellä =) On kuitenkin huikea ero siinä kohdistaako syytöstä jotakuta tiettyä persoonaa kohtaan, vai käsitteleekö pelkästään asioita ja ilmiöitä.
~W~
Kuten sanottu, loistavia huomioita elävästä elämästä!
Siis siellä kahveekeskustelun puolella olevassa kirjoituksessa.
*liian väsy*
Seuraava
lapsuuteni kesäpäivä
Kirjoittanut: max-life, 30.3.2004 klo 12.04
Tulevaa kesää odotellessa, menneitä kesiä muistellen...
Ukkini käynnisti traktorin ja körryytteli edellä pellon suuntaan. Minä ja mummoni kävelimme perässä, tosin en juuri mummon rinnalla kulkenut, ravasin puolelta toiselle ja tutkiskelin kaikkea, mitä eteen tuli. Mummo kantoi eväskoria ja luetteli kasveja, joita heinikkoisen peltotien varrella kasvoi. Timotei roikkui hampaitteni välissä ja siirtelin sitä suupieleltä toiselle, kuten olin nähnyt setäni tekevän. Aurinko paistoi ja kevyt tuuli liikutteli koivunlehtiä.
Traktori kiersi peltoa ja muokkasi maata. Mummo raivasi vesurin kanssa pientareita ja minä kannoin risut kasoihin. Maa oli kuivaa ja traktorin nostattama pöly tarttui hikiseen ja ruskettuneeseen ihooni. Pöly maistui suussa ja tuntui hampaissa. Välillä mummo kehui, kuinka isoja risukasoja jaksoin kerralla kantaa. Seisovassa ilmassa pörräävät paarmat eivät juuri haitanneet.
Ukki pysähtyi, kapusi verkalleen alas traktorista ja seisoskeli pellolla lorotellen renkaan juureen. Lopettaessaan hän kysyi, jos haluan kokeilla traktorilla ajamista. Jännitti hieman, mutta ennen kaikkea tunsin ylpeyttä, että ukki uskalsi antaa minun ohjata tuota suurta konetta. Traktori tuoksahti hieman rasvalle ja penkki oli nuhruinen. Jalat ulottuivat juuri ja juuri polkimelle. Ukki oli vieressä ja kertoi rauhalliseen tapaansa, mitä milloinkin piti tehdä. Radiosta kuului musiikkia ja traktori piti hienoa ääntä. Hyvin keskittyneenä tarkkailin vuoroin sitä, minne traktori oli menossa ja vuoroin sitä, kuinka maa takana muokkaantui.
Tunnit kuluivat nopeasti. Istuuduin risukasalle ukin lähistölle syömään eväitä. Nojasin kyynärpäitäni polviin kuten hänkin ja pureskelin heinää matkien hänen kessun polttoaan. Mummo tarjoili mehua ja voileipiä. Traktorin radio kuului juuri ja juuri. Pääskyset lentelivät korkealla ja naapurin koira haukkui kaukana. Ei paljoa puhuttu, taisi ukki vain mainita, että ”lämmin päevä”. Tauko oli ohi ja me jatkoimme mummon kanssa risusavottaamme. Käsivarret alkoivat täyttyä naarmuista, mutta minusta se oli vain upeaa.
Päivä oli ohi ja ukki laittoi rantasaunan lämpiämään. Kannoimme mummon kanssa vedet ja menimme tekemään kaksi vastaa. Sauna kuumeni nopeasti ja olikin jo kylpemiskunnossa palattuamme. Mummo ja ukki istuivat ylälauteilla ja vastoivat kovasti. Istuin alempana, mutta silti ilmavirta tuntui kuumalta selässäni. Koivu tuoksui ja pari irtolehteä putosi kädelleni. Mummo läiski vastalla minutkin ja kehui, kuinka kova löylymies olen. Saippuoimme itsemme, he pesivät toistensa selät pyytämättä ja lopuksi huuhdoimme itsemme järvessä.
Illalla istuimme keittiössä mummon kanssa. Olo oli raukea ja mummon leipomat pullat maistuivat. Ukki kuunteli radiota tuvassa ja luki lehteä tupakkia poltellen. Hän tumppasi, laski lehden pöydälle ja käveli verkalleen keittiöön. Ukki otti lompakkonsa jääkaapin päältä ja ojensi minulle setelin.
-Pittäähän miehen työstä palakka suaha, hän lausui, taputti olalle ja palasi tupaan. Mummo hymyili ja minä katselin seteliä. Ukki istuutui tuvan penkille ja jatkoi lehtensä lukemista. Ukki ei juuri kosketellut saati kehunut. Hypistelin rahaa sormissani ja olin tavattoman ylpeä.
-No, juoha maetos.. työmies, sanoi mummo viimeistä sanaa painottaen, hymyili ja pöllytti saunan puhtaita hiuksiani.
Seuraava
kerrostaloelämää..
Kirjoittanut: ZeireeNi, 31.3.2004 klo 20.32
mikäs sen mukavempi asumismuoto kuin kerrostalo..
alunperin maalta kotoisin olevana tällainen kerrostaloelämä on todella ihmeellistä meikäläiselle.. ei mitään rauhaa.. yläkerrassa vanha rouva tyyne kuuntelee taas kirkonmenoja ja koska on huonokuuloinen, ration volumet on väännetty mahdollisimman isolle.. tai jos tulee joku suomalainen viihdeohjelma, kuten tuttu juttu sillon yhteen aikaan.. ei paljoa tarvinnut meidänkään katsoa kyseistä ohjelmaa, kun kuulimme kaiken selostuksen yläkerran kautta..
seinän takana asuu pariskunta.. noh ihan hiljaisiahan ne tuntuu olevan.. mutta oijoi.. muistan sen ajan, kun tossa asusteli nuori nainen ja sillä kävi usein miesystäviä kylässä.. yhtenä iltana olohuoneessa katselimme miehen kans telkkaria, niin yhtäkkiä alkoikin kuulla huokailua ja voihkintaa.. noh, mitä siinä muuta pystyi tekemään, kun telkasta ääni pois ja korva kiinni seinään.. mies meni jo ihan levottomaksi, joten hän päätti ottaa ilon irti elämästään ja ryntäsi alkkarit jalassa eteiseen ja sieltä rappukäytävään.. joo, mutta kyllähän sekin ilo loppui sitten jonkun ajan kuluttua, kun nainen taisi saada todella ison orgasmin.. vai liekö vain näytteli..
no mutta kukas se asuikaan alakerrassa? tietysti alakerran vanha rouva anna.. siinäpä varsinainen juoruakka.. hän oli talon yleinen tiedotustoimisto.. joka tiesi talon asukkaiden asiat paremmin, kuin asukkaat itse.. vaikka kuinka yritit hiipiä rappukäytävästä ulos, niin eikös tää perkuleen mamma aukassu oman ovensa just sillä hetkellä ja taas saatiin tietää talon uusimmat juorut.. välillä jopa naapuritalonkin tapahtumat siinä tuli tietoon.. akka osas olla ovela ja silleen kierrellen kysellä asioita myös multakin.. mutta koska tiesin, että hän haluaa saada kenties minustakin taas jotain juoruttavaa, osasin kiertää omia asioitani koskevat jutut.. toki joskus tein tahallani niin, että puhuin ihan, mitä sylki vaan suuhun toi.. ja siitä sitten kuulinkin taas jotain muuta kautta, akka oli vaan vähän värittäny juttua matkalla..
talossamme asuu pääsääntöisesti vanhuksia sekä opiskelijoita, joten voisinkin kutsua taloa yhdistetyksi vanhainkoti-opiskelija-asuntolaksi.. perkele näitten opiskelijoiden kanssa, jotka yökaudet mellastaa ja pitävät jos jonkinlaisia bileitä.. varsinkin viikonloppuisin nämä tekun ja amiksen omat finninaamat haalaavat kaikki mahdolliset ja mahdottomat kaverinsa pieneen yksiöönsä, jossa musiikki raikaa ja lattiaa, pöytää ja mitä lie hakataan, niin että kolina käy.. ja kun sisällä ei ole suotavaa polttaa vuokraisännän kiellosta johtuen.. nämä päättävätkin sitten ravata kolmannesta kerroksesta alhaalle ulko-oven eteen tupakalle.. eihän nämä känniläiset tajua mistään mitään ja tuskin välittävätkään vaan paiskovat ovia omistajan elkein ja ryntäävät kuin norsulauma alas.. ja huudettuaan ja rähinöityään aikansa alhaalla.. sama norsulauma kompuroi takaisin yläkertaan.. jossain vaiheessa kuuluu taas meteliä, kun nämä nuoret päättävätkin lähteä baariin.. päästän huokauksen onnesta.. vihdoinkin rauha laskeutuu taloon.. ja vielä mitä! ootas vaan, kun aamuyöstä nämä samat helekkarin räkänokat tulevatkin jatkamaan pirskeitä tonne yläkertaan.. hohhoijaa.. noh, meneehän se tämäkin yö taas valvoessa..
ainiin, mutta onhan meillä sentään hieno parveke.. joo.. siellä on tosi kiva varsinkin kesällä istuskella ja katsella ohikulkijoita.. parveke vaan on niin pieni, että hyvä kun kaksi aikuista ihmistä mahtuu sinne seisoskeleen.. parvekkeen kaiteetkin on niin matalat, että varmasti kaikki näkyy jokapaikkaan.. ja yritäppä mennä ottamaan aurinkoa vähissä vaatteissa, niin johan on kohta naapurin papparainen kyttäämässä tihrusilmillään.. ja varmaan ottaa sillä eteenki.. tosin se ei enää muista itse syytä, minkä takia ottaa eteen.. ja jos tekis mieli sytyttää tupakka, niin ei mene montaa sekunttia, kun naapuriparvekkeella oleva vanha mamma vilkaisee tuimasti, menee sisälle ja vetää parvekkeen oven mielenosoituksellisti kiinni..
voi voi.. olishan sitä vaikka mitä kerrottavaa vielä tästä ihanasta kerrostaloelämisestä..
muuttakaa kerrostaloon.. niin ette ole yksin, hiljaisuudessa..
Seuraava
osoite hukassa ?
Kirjoittanut: ~WaveHunter~, 29.3.2004 klo 18.53
Kevät tulee kohisten ja sen myötä taas mitä kummallisimpia esityksiä julkisessa liikenteessä.
Suksiboxit on jo käsitelty, maalaisautoilijat Stadissakin sai muutaman tuhatta lukijaa kärkevästi puolustelemaan osaamattomuuttaan autonkäsittelyssä.
Vaan yksi omituinen rotu on silmät killissä katuosoitetta etsivät katujen kamikazet. Nuo kolmesta polkimesta sekaisin menevät pakkoautoilijat, joiden joutopäivien kruununa toimii tuo maailman myydyin ja edullinen indokiinalainen puolivalmiste.
Kuinka tavattoman vaikeaa onkaan ottaa etukäteen selvää mihin on menossa. Väliäkö hällä jos takanatulevat saavat kakkahalvauksia edessä kaksi kertaa korttelin matkalla liinat kiinni ampuvasta eksyneestä.
Eipä se kummemmin haittaa vaikka jakelukuskin lasti leviää lavalle ja taxin hattuhyllyllä maannut vehon mainossateenvarjo kalahtaa asiakkaan niskaan pystyyn. Mitäpä sen väliä jos bussin takamatkustajat liittyvät läheiseen kanssakäymiseen etupenkkiläisten kanssa, lennähtämällä keväisen reippaasti niskatukien yli kierähtäen syliin.
Lienee suurin kummastuksen aiheuttaja se että kuinka numeron 16 jälkeen tuleekin numero 18, kuka hemmetti on varastanut sen numeron 17 josta "meijjänlikalle" vuokrattiin se opiskelijaboksi !?! Jahhas, se onkin ihan kiusan vuoksi rakennettu tuonne toiselle puolen katua. PRKL ! (tässä vaiheessa käsketään akkaa muistuttamaan siitä että tulee tehtyä yleisönosastopalstalle haukkumakirje ja kaupunginvaltuustoon valitus)
Tapahtui muuan päivänä seuraavaa: Edessä 50 metrin välein jarrut pohjaan painelleen samaran takana ajanut pullakuski äityi hermostumaan ja päätti seuraavissa liikennevaloissa kolauttaa koston vuoksi takaluukkuun. Kyllä vakuutus maksaa mutta saapahan purkaa kiukkunsa levinneen lastin johdosta.
Itäisen ihmemaan etupenkeillä vieretysten istunut pariskunta voivotteli säästönsä saamaa arpea takapuskurin maatessa kadulla katsellen oopperatalon fasadia. Pullakuskin kähistessä kostoniloaan, totesi tuo liikkumisen vapaudesta väärin perustein nauttiva pariskunta etsineensä vaan Ehnroothin hautapaikkaa. keskeltä mannerheimintietä !
Ohje: Varmistakaa määränpäänne etukäteen ja selvittäkää jo ennen liikkeellelähtöä missä se sijaitsee. Jos ette kykene sitä tekemään, pysäköikää kadun varteen ja antakaa takana soljuvan liikenteen mennä menojaan ennenkuin aloitatte lukkiintumattoman soidinmenonne. Jos mahdollista, jättäkää se vähennyskelpoinen kinneri joko kotiin, tai ainakin kauas esikaupunkialueelle. Näin kaikki välttyvät turhalta harmilta. Jos kuitenkaan ette osaa ottaa edellämainitusta oppia, ajakaa reilusti ja vauhtia pudottamatta ohi osoitteesta ja kääntykää takaisin siellä missä se onnistuu ilman turhaa koukerointia. Älkää lintatko jarruja pohjaan löytämisen riemusta kirkuen, kiitos =)
Välttäkää performanssi-esitystä joka syntyy siitä kun samanaikaisesti:
- puolisonne kanssa puhutte yhtäaikaa samaan kännykkään
- koitatte pitää kotteron kaistaviivojen välissä
- luette ET-lehden kannesta revityn lappusen laidasta siihen hät'hätää tekstattua osoitetta
- etsitte kadunnimeä
-haette numeroita porttikonkien päältä ja selitätte viittomakielellä sitä että olette käsityksenne mukaan jo melkein perillä
~w~
Seuraava
Villiä meininkiä...
Kirjoittanut: MillaN, 29.3.2004 klo 19.28
…ChatMaan vanhassa kansakoulussa.:)
Milla kävi haastattelemassa vanhaa KansakoulunOpettajaa Kyykkyvuoren Vanhainkodissa. Opettaja istui kyykkystuolissa ja kävelykeppi nökötti pöydän reunaa vasten. Millan oli kuunneltava hyvin tarkkaan opettajan kertomaa, koska puhe oli hidasta, mutta liikkeet vielä kuin nuorella pojalla. Välillä Milla sai väistää kävelykeppiä kun opettaja kuvitteli sen olevan karttakeppi ja kyykkystuoli keinui uhkaavan näköisenä. Opettaja muisteli oppilaitaan syvällä hartaudella, kävelykeppi heilahteli aivan kuin hän olisi välillä komentanut oppilaitaan ja huusi kovalla äänellä, että ”Kyllä se oli villiä meininkiä!”
Opettaja opetti seiskaluokkaa ja hänen luokassaan oli seitsemän oppilasta. Kaikki lapset olivat ChatMaan kylän lapsia, jo tarhaiässä keskenään leikkineitä villejä viikareita, kuten vanha KansakoulunOpettaja heistä kertoi. Opettaja muisti vielä erittäin hyvin oppilaiden nimet, LiirumLaarum, Ässäagentti, Waffe, Jermu, Siiri, Nellie ja WirnPyrsk. Vanha Kansakoulun Opettaja sanoi heidän olleen osaavia oppilaita, ainakin opettajan härnäämisessä. Milla sopi opettajan kanssa, että hän kertoisi vaikkapa yhdestä koulupäivästä ja niin vanha KansakoulunOpettaja aloitti tarinansa.
Oli kaunis keväinen aamu ja oppilaat saapuivat kouluun hyvissä ajoin, jokaisella joku metku mielessä, kuten odottaakin saattoi, sillä opettajan härnääminen oli kaikki kaikessa. Jo edellisenä päivänä oppilaat olivat sopineet keskenään, että ”Mitäänhän me ei haluta oppia”, mutta opettajaa pitää kiusata. Ensimmäinen tunti oli matematiikkaa ja opettaja jakoi jokaiselle oppilaalle uudet kynät ja kumit, sillä eihän ne päivää pitempää villikoilla kestäneet. Oppilaat olivat innoissaan, matematiikka oli mielenkiintoista, varsinkin metkujen puolesta. Ässäagentti, Jermu ja Waffe virittelivät edellisenä iltana tekemiään ritsoja, Siiri laski pehmohiiriään, LiirumLaarum mietti miten paljon puujalkoja pitäisi sahata, Nellie piirteli paperille uudella kynällään viivoja ja mietti montako metriä lyijykynän jälkeä mahtaa yhdestä kynästä tulla ja WirnPyrsk hihitteli itsekseen takapenkillä. Opettajan silmistä vierähti kyynel muistellessaan WirnPyrskiä, kyllä osasi olla kiltti lapsi, vaikka opettajan karttakepin suutuspäissään katkaisikin ja Milla sai taas väistää, ettei kävelykeppi olisi osunut ohimoon.
Kaikki rauhoittuvat, ”Tyyntä myrskyn edellä”, sanoi opettaja ja jatkoi tarinaansa. Hän kyseli oppilailtaan, kuinka paljon on kaksi kertaa kaksi ja Ässäagentti viittasi ja samassa alkoi sataa kuminpalasia opettajan otsaan. ”Opettaja kerää vaan ne kuminpalaset lattialta ja vastaus löytyy sieltä”. Vanha KansakoulunOpettaja kumartui kyykkystuolissaan ja sanoi, neljä niitä kuminpalasia lattialta löysin, osasipa oikein vastata. Opettaja kysyi vuorostaan Siiriltä, mitä on sata plus tuhat? Siiri hypisteli pehmohiiriään ja vastasi hennolla äänellä, ”Duhadsada, opeddaja.” Toiset virnuilivat Siirille, Siiri oli liian kauan syönyt tuttia, teekirjain oli vieläkin D ja useasti Siiri jostain kummasta syystä liitti ainekirjoituksessa deen eteen kaksoispisteen ja siitä tuli :D. Sitä hän käytti liian paljon ja opettaja ei saanut millään tätä tapaa kytkettyä Siiriltä pois, mutta opettaja oli yhtä ihastunut Siirin pehmohiiriin kuin Siiri itsekin eikä kehdannut jättää Siiriä jälki-istuntoon deen vuoksi.
LiirumLaarum oli villi, ehtiväinen ja sanavalmis tyttö. Hän oli käynyt hakemassa puujalat työkaluvajasta ja mittaili niitä tekemällä lyijykynällä merkintöjä. Opettaja yritti olla vihainen LiirumLaarumille, mutta eihän siitä mitään tullut ja niin kaikki alkoivat mittailla puujalkoja sopivan mittaiseksi. Nellie oli ensimmäisenä tekemässä viivoja puujalkoihin, sillä häntä kiinnosti valtavasti miten monta metriä hän ehtisi kynällä kirjoittaa tunnin aikana. Waffe kiusasi LiirumLaarumia, tökki lyijykynällä LiirumLaarumia takamuksille ja opettaja suorastaan säikähti, kun LiirumLaarumin suusta tuli sellaista puhetta, että vanha KansakoulunOpettaja ei moista ollut ennen kuullut.
WirnPyrsk oli ollut omituisen hiljainen koko tunnin aikana, hän oli sellainen puolipuolueellinen koululainen, oli joko yksin tai sitten lähti täysillä toisten mukaan. Aikansa katsottuaan, kun Waffe kiusasi LiirumLaarumia hän säntäsi luokan eteen, otti opettajan karttakepin ja kävi huitaisemassa Waffea takamuksille. Kuului hirvittävä huuto, Waffe kaatui pulpetin päälle, jonka ääressä istui Siiri laskemassa pehmohiiriään, molemmat menivät nurin, samassa kaatui Jermu joka otti tukea Nelliestä, molemmat horjahtivat vasten LiirumLaarumia ja puujalat räsähtivät keskeltä poikki. Kaikki huusivat, opettaja yritti saada hiljaisuutta luokkaan, mutta meteli vain yltyi, kunnes Ässäagentti pamautti hajupommin ja jokainen säntäsi mahtavaa hajua pakoon ulos pihalle. WirnPyrsk tuli viimeisenä opettajan keskeltä kahtia katkennut karttakeppi kädessään ja selitteli virnuillen, ”Kun minä yritin olla puolipuolueeton, mut sitten tuli haju…”
Vanhan KansakoulunOpettajan kyykkystuoli keinui hänen nauraessaan ja kävelykeppi heilui Millan väistellessä. ”Oli se mukava oppilas, toi seuraavana päivänä kiinalaisen karttakepin tilalle” ja opettaja nauroi.
Tuntia jatkettiin pihalla ja vierekkäiseltä luokalta tuli matematiikan tunnille oppilas nimeltään Varjoissa. Hän oli tarkka ja hyvä oppilas, huumorintajuinen kaveri ja kaikki tunsivat hänet. Opettaja kehoitti oppilaita istumaan nurmikolle ja tuntia jatkettiin. Opettaja pyysi jokaista piirtämään ympyrän, josta sitten laskettaisiin halkaisija. Kaikki piirsivät ympyrää, mutta Nellie ei olisi millään tahtonut, koska tutkimus lyijykynän jäljen mittaamisesta oli kesken. Ei auttanut, ympyrä olisi piirrettävä ja Nellie joutuisi seuraavana päivänä aloittamaan testinsä taas uudella kynällä. Jermulla oli kypärä mukana ja sillä hän piirsi tarkan ympyrän. Vihdoin jokainen oli piirtänyt mielestään ympyrän ja opettaja tarkasti kaikkien ympyrät, mutta kun hän tuli Varjoissan kohdalle, niin tämä olikin piirtänyt hiekalle ison neliön. Opettaja ihmeissään, ”Ei ole totta, tämähän on neliö eikä ympyrä.” ”Niin onkin”, sanoi Varjoissa, ”se on nyrkkeilykehä ja mä haluun laskea kuinka monta sen keskelle mahtuu.” Silloin kaikki oppilaat ryntäsivät neliön keskelle ja alkoi kauhea tappelu, hiekka pöllysi, sanoja lenteli, painokelvottomia ja meteli sen mukainen, mutta opettaja ja Varjoissa nauroivat nurmikon laidalla vedet silmissä ja koulupäivä oli lopetettava laastarointiin.
”Voi niitä aikoja, samanlaisessa nyrkkeilykehässä ne vieläkin tuolla Hakkuuaukealla taistelevat, toivottavasti tämä tarina saa Hakkuuaukean torin taululla olla sen aikaa, jotta lukea sen ehtisin, sillä uudet silmäkakkulat on tulossa ja rollaattorin pyörät ovat vaihdossa” sanoi vanha KansakoulunOpettaja ja siivitti kyykkystuolinsa kovaan keinuun samalla tahtia kävelykepillä lyöden. Tarkemmin katsottuaan kävelykeppiä tai pikemmiten väisteltyään, Milla huomasi sen olevan karttakeppi.:)
...miten minusta tuntuu siltä taas kerran tätä juttuasi luettuani, että sinä olet aivan tavallinen työläinen, jolle työnantaja on laittanut estot keskustelupalstalle ja olet edelleen ilman omaa suksiboksia.:)
Olet työpaikkasi mikrotukihenkilön avustuksella saanut palomuurin edestäsi ja voit taas pönkittää omaa egoasi.
Eihän kukaan oman firman ja suuren omaisuuden omaama itselleen sellaista palomuuria aseta ettei pääsisi netissä sinne minne haluaa.:)
ne norttonit, ne norttonit..
In Memoriam
Kirjoittanut: Waffen ss, 1.4.2004 klo 12.37
Stoneman voidaan lopullisesti kadonneeksi julistaa. Ei tuosta meidän kaikkien rakastamasta vesselistä enään jälkeääkään näy.
Vain epämääräisiä huhuja ,arvauksia ja epäilyjä.
Stoneman lyhyen mutta värikkään uransa aikana tuli tunnetuksi sinnikkäänä taistelijana. Miehenä, joka keinoja kaihtamatta aina todisti olevansa oikeassa.
Stonemanin saavutuksiin ja suurimpiin urotöhin voidaan lukea Wawen kyykytys ja Jippiin Heppa foorumin valtaaminen. Saavutuksia, joihin ei tavalliset kuolevaiset koskaan yllä. Nuo saavutukset on ikuisesti kaiverrettu sydämmiimme. Tulevat sukupolvet vain kauhun ja pelon sekaisin tuntemuksin voivat kuunnella tarinoita hänestä.
Meidän tehvä on vaalia tuota perintöä jonka hän meille on jättänyt.
Osa meistä tunsi myös Kivimiehen toisen puolen, Stonen sydän ei kivestä ollut. Hän oli omalla tavallaan tunteva ja herkkä ihminen.
Itsekkin sain olla niitä harvoja ja valittuja, jotka olivat paikalla todistamassa hänen tuloaan chattiin. Mieleeni ikuiseti syöpyi hänen ensimmäiset haparoivat askeleensa täällä. Muistan kuinka vaudikkaasti hän sisään kirjautui,ja kuinka neuvoimme ja opastimme häntä rekkaamaan nikkinsä. Tuo nikki oli hänelle pyhä, ei koskaan ja missään olosuhteissa olisi luopunut siitä.
Mieleeni vielä muistuu,kuinka kesken kiivaan väittelyn hän ilmoitti että daami pyysi häntä syömään välillä. Tuo oli jo osoitus hänen arvoistaan ja asenteistaan. Hänen sydäntä lähellä oli koti ja perhe.
Hän koki myös kunnioitusta monelta arvostetulta henkilöltä, esim sefu Kimmo ei koskaan tohtinut poistaa häntä huoneesta.
Hänen mottonsa oli "jokaiselle sonnille löytyy kuohitsija".
Hänen harrastuksia olivat hiihtäminen ja linnunpöntöjen nikkaroiminen. Nyt tuon ladun on kevät aurinko sulattanut, nyt on talitintin pönttö ripustamatta.
voi, kuinka sinua kaipaamme.
Itku naurun takana
Kirjoittanut: Multinikki, 2.4.2004 klo 18.20
Silloin kun minä olin nuori niin perjantaisin hyvinkin korkki narahti, viikon olin raatanut töissä fyrkkaa jotta lapsosille olisi muutakin vaatetusta kuin vaippahousut ja pankki antaisi vielä kuukauden asua asunnossa joka nieli joka pennosen jonka irti vain jostakin sain.
Voi sitä iloa kun nousuhumala alkoi vaikuttaa, pankinsaatava ei oikeestan ollut kuin "järjestelykysymys" ja olihan kesä, niin lapsetkin pärjää vähemmillä vaatteilla.
Sitä riemua kesti sunnuntaiaamuyöhön asti, sitten alkoi taas pankin saatavakin muistua mieleen ja annas olla kun maanantaiaamu koitti ja lompakko tyhjä, silloin viimeistään opin että murheet osaa uida ja rahattomana vitutus on vieläkin rankempaa!
Myöhemmin sitten tapasin "elämäni naisen" tietysti absolutisti, muutaman kerran käytin kohtuudella alkoholia kun jo sain alkoholistin leiman otsaani, siitä vittuunnuin niin että meni vuosia kunnes edes koskin pulloon, "minulle ei akat soittele poskea fiiliksellä"
Oikeastaan tuo vuosien tauko oli hyväksi minulle, sain siinä aikaa peilata suhdettani Kuningas Alkoholiin!
Nyt olen iloinen itsestäni, punaviinipullo menee kun kokkaan itselleni pihvin ja saunakalja kruunaa hikisen saunareissun.
Nyt ihmetteln sitä, miksi silloin nuorena kun elämä maistui niin uudelta ja raikkaalta, niin miksi silloin halusin huumata itseni hetkissä jotka olisivat olleet paljon nautittavimpia kokea selvinpäin!
Häpeän toisinaan itseäni siitä tyhmyydestä!
palomuuri, kun ei näy sen nikillä olevii kirjoituksii
Sina se taidatkin se jattilainen olla
sen minakin jo myonnan...suosiolla.
Mutta, ehka mekin viela opimme... vahin erin
kunhan vain seurailemme NurinperiN.
En ainakaan mä oo nähny
määkään..
On tänne kopioitu kirjoituksia aika hyviä,
missä on mukana myös ajatuksen jyviä,
On monta kirjoittajaa erilaista niin,
ettei samat jutut sovi kaikkien aatoksiin,
mutta niin monta on erilaista mieltä,
niin monta, kun lukijoita löytyy ruudun takaa sieltä.
Jonkun mielestä on satu paras juttu,
jonkun mielestä se taas on rakkaus juttu tuttu,
joku taas odottaa jotain ihan uutta aihetta,
eikä jaksaisi enää lukea vanhaa vaihetta.