Sanoisin näin:
Nöyryttä vaatii myöntää seuraava tosiasia joka hetki elämässään:
Kaikki paha mitä ulkomaailmassa näen on vain oma sisäisen ajatteluni heijastumaa.
Minun koettavanani ei ole mitään minkä juuret eivät olisi minussa.
Yllä olen selittänyt näkemykseni ahtaasta portista josta taivaaseen menijän on käytävä sisälle.
Nöyryttä vaatii myöntää seuraava tosiasia joka hetki elämässään:
Kaikki paha mitä ulkomaailmassa näen on vain oma sisäisen ajatteluni heijastumaa.
Minun koettavanani ei ole mitään minkä juuret eivät olisi minussa.
Yllä olen selittänyt näkemykseni ahtaasta portista josta taivaaseen menijän on käytävä sisälle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Selitä nyt vähän tarkemmin. Meni niin filosofiseksi, etten oikein ymmärtänyt. Etteikö mikään paha olisikaan pahaa, vaan oman pahuuden heijastuma?
Jos vaikka näen tappelun kadulla, niin sekinkö olisi vain minun oman pahuuteni heijastuma?
Nykyuskovilla vaikuttaa tämä uskonelämän hoito rajoittuneen muutaman ulkonaisen synnin välttämiseen ja sen asian muistamiseen että Jeesus sovitti synnit. Omasta ajatusmaailmasta vastuun ottaminen unohtuu. Kaikki paha mitä tapahtuu oletetaan toisten syyksi ja helvettiäkään ei tarvitse pelätä kun sinne ei ITSE kuitenkaan joudu. Muilla ei mitään väliä, eihän?
Jeesuksen keskeiset opetukset ovat jotenkin hautautuneet kaiken käytännöllisen ja inhimillisen alle, jopa Raamatussa niitä on sivumääräisesti hirvittävän vähän kaikkeen muuhun verrattuna.
Tarkoitan ihan kirjaimellisesti että tappelukin kadulla liittyy jotenkin sinuun, syvimpiin tuntemuksiisi ja on sinulle (tietty minullekin!) haaste.
Paha on pahaa mutta sen juuret löytyvät meistä itsestämme.
Kärsin itse siitä, että meidät vl:t monesti luokitellaan laki- ja pykäläuskovaisiksi, kun eroavaisuutemme muusta maailmasta on niin ilmeinen. Mutta se on vain pintaa, acimlainen!
Ainakin itselleni usko on paljon kokonaisvaltaisempi asia, se on kakien pohja.
Kylläpä sanoit aika briljantisti tuosta syntisyys-asiasta!Nykypäivänä synti on vain joku kaukana ihmisestä oleva teko, johon ei hairahduta.Kuitenkin ihmisen perusolemukseen kuuluu syntisyys(huonous), jota tosin emme ehkä ihan joka hetki tiedosta, mutta usein.Tavallaan siis maailman pahuuden juuria on meissäkin, kun olemme vain ihmisiä.
..tässä asiassa on se että kun niitä synnin juuria itsestään nyppii niin se antaa tuloksia ulkoisessakin maailmassa.
Esim. ilmapiiri työpaikalla rauhoittuu.
se on:)
"Kaikki paha mitä ulkomaailmassa näen on vain oma sisäisen ajatteluni heijastumaa.
Minun koettavanani ei ole mitään minkä juuret eivät olisi minussa."
Kyllä näin voi ajatella. Pahaa on jokaisen mielestä se, minkä itse pahaksi määrittelee.
Uusi uskonnollinen johtaja
Uudistusmielinen lestadiolaisuus
vaatii olla vastaamatta "UL-johtajan" viesteihin. Eihän tuossakaan ollut mitään järkeä, toistit vain saman minkä ketjun aloittaja kirjoitti.
Hän ilmaisi asian omin sanoin, hiukan eri tavalla mikä taas voi viedä keskustelua eteenpäin.
Mutta todellinen nöyryys tulee esille silloin kun Jumalaton ihminen katuu syntejään, ja kääntyy parannukseen.
Silloin hän heittää jopa omankin kunnian pois ja anta Jumalalle kunnian, joka hänelle kuuluu kaikessa.
..kuin minkä minä sanoin. Katuminen on juuri sitä että myöntää että vika on minussa eikä toisissa. Ei tämä sen ihmeellisempää ole.