Täällä puhutaan paljon negatiivista ja yleistävää keskustelua entisten ja nykyisten puolisoiden väleistä. Uskoisin, että suurimmassa osassa uusioperheitä ei ole mitään ongelmia. Meillä tilanne on erinomainen, arvostan itse mieheni lasten äitiä ja hän minua, olemme hyvissä puheväleissä ja voimme jopa sopia keskenämme lapsia koskevista menoista. Mies ei ole tehnyt tätä sopuisaa tilannetta mahdolliseksi, vaan me äidit olemme itse niin toimineet. Entinen ei ole minulle mitenkään uhka, ja lapsistakin pidän kovasti. Omat lapseni on kutsuttu heille (ex puolison luokse) kyläilemään ja olen tavannut jopa isovanhemmat ja hän minun sukulaisiani.
Uskon, että hyvät välit ovat mahdollisia. Hieman kärsivällisyyttä, paljon hyviä tapoja ja tunneälyä. Riitely ei koidu kenenkään eduksi.
Me olemme menneet niinkin pitkälle, että olen saanut kutsun lapsien koulujuhliin, vanhempainkokouksiin ja harrastusmenoihin exän lapsia edustamaan - myös ilman lasten isää. Sulassa sovussa ollaan siellä sitten oltu - exä ja nyxä. Lapsen isä suhde exään on hankalampi, mutta hänkin kokee sen hyväksi, että me naiset tulemme hyvin toimeen ja lapset myös keskenään.
Joten kaikki ei aina ole niin mustavalkoista uusperheissä, suurimmalla osalla menee hyvin.
Uskon, että hyvät välit ovat mahdollisia. Hieman kärsivällisyyttä, paljon hyviä tapoja ja tunneälyä. Riitely ei koidu kenenkään eduksi.
Me olemme menneet niinkin pitkälle, että olen saanut kutsun lapsien koulujuhliin, vanhempainkokouksiin ja harrastusmenoihin exän lapsia edustamaan - myös ilman lasten isää. Sulassa sovussa ollaan siellä sitten oltu - exä ja nyxä. Lapsen isä suhde exään on hankalampi, mutta hänkin kokee sen hyväksi, että me naiset tulemme hyvin toimeen ja lapset myös keskenään.
Joten kaikki ei aina ole niin mustavalkoista uusperheissä, suurimmalla osalla menee hyvin.
Vastaukset 191
Vanhimmat
No minun ja mieheni exän välit ei ole kunnossa. Jostain syystä tämä mieheni ex inhoaa minua ja nyt vielä enemmän ku odotan lasta miehelleni. Haukkuu minua miehelleni ja väittää että tämä odottamani pikkuinen ei ole mieheni, minut kuulemma tuntien. Mustamaalaa mua. Argh...
Hienoa elää ja kuunnella paskajuttuja päivästä toiseen eikä loppua näytä tulevan.
hän ei kunnioita minua pätkän vertaa vaikka hoidan hänen lapsiaan kun he ovat isän luona. Yhtään ei kiitosta tipu vaikka uhraudun ja mies uhrautuu lastensa tähden touhuamaan ja viemään heitä ulos ym ostaa ruokaa jne.
Kun lapset ovat täällä meillä ei ole yhtiestä aikaa mieheni kanssa yhtään kun lapset ovat kuin takiaiset isänsä perässä, ja sekö on sitten parisuhteen hoitoa.
On ihanaa aina se hetki kun mies vie lapset kotiin ja rauha laskeutuu. Siksi kai en halua omia lapsia kun tyrkky on täys noista miehen tenavista. Hyvä puoli se että saa olla äiti muttei tarvi olla äiti jatkuvasti. Tämä riittää mulle. Alussa lapset olivat joka viikko, mutta eivät viihtyneet meillä, kun minä en osoittanut mitään kiinnostusta heihin ja pitivät minua kauheena äitinä. Nyt onneksi ovat kerran kuussa, ja minusta joka toinen kuukausi riittäisi, silloinkin vaan yksi päivä. Mullehan nuo ei merkitse mitään enkä siis odota heitä.
Se kai on exien piirre et he eivät osaa olla kiitollisia mistään, vaikka joku tekee heidän eteen kaiken mahdollisen, he vaan vaatii ja vaatii. Miksi tehdä lapsia jos ei halua heitä hoitaa täyspäiväisesti.
Miksi ihmeessä miehesi on ylipäänsä tehnyt lapsia, jos kerran ei ole niistä valmis huolehtimaan, kun kerran ei ole niistä valmis huolehtimaan kuin kuussa! Luulisi, että miehesi olisi ollut tietoinen jos iinä vaiheessa, kun lapsia alkoi tulemaan, että niitä joutuu ruokkimaan.
Molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen velvollisuus huolehtia omista lapsistaan ja siinä ei valitettavasti pitäisi uusilla kumppaneilla olla mitään sanomista.
Itse en huolisi miestä, joka ei ole valmis omista lapsistaan huolehtimaan, vaikka olisivat exänkin...
yksin lapsia, ei mies. Sen tähden erokin tuli, kun yksipuolisesti kinutaan lapsia. En väitä ettenkö olisi hieman vain hieman avustanut miestä päätöksenteossa erota tai hienommin sanottuna etsiä vapaus ja ottaa oma elämä hallintaan, mutta eihän ketään voi "perhevankilassa" pitää, jos ei kertakaikkiaan halua lapsia. Se pitää olla yhteistuumin, eikä naisen määräys. Minäkään en halua omia lapsia, joten meillä synkkaa siinä mielessä, ja olemme samaalla aaltopituudella. Pitää osata kuunnella toistakin, eikä olla itsekäs.
kirjoittaa silkkaa bullshittia. Joku pentu taas liikkeellä.
No jos uhraudut kerran kuussa ja loppu aika on lähiäidin huolena ,niin ei se minusta nyt niin valtavalta uhraukselta kuulosta.Terveisin itse yksinhuoltajana useamman lapsen hoitanut äiti.
Eihän niitä lapsia kai ole pakko ottaa koskaan. Uhrautumista.... eikös lapset ole rikkaus ja osa miestäsi? Kyllä lapsista voi iloitakin (vaikka rasittavia osaavatkin olla ajoittain)
Vai että joka toinen kuukausi päivän verran riittäisi isän ja lasten tapaamiseen...Kai kirjoitukses on vitsi? Ai että isä oikein "uhrautuu" ostamaan ruokaa lapsilleen ja touhuamaan heidän kanssaan? Pitäiskö lasten äidin sun mielestä laittaa lapsille eväät mukaan, kun tulevat teille?
Luoja varjelkoon, ettei oma exäni koskaan löydä noin kypsymätöntä naista! Älä ihmeessä hankikaan omia lapsia. Ikinä.
Miksi ihmeessä olet mennyt yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia? Kyllä tuolla parinhakumarkkinoilla liikkuu lapsettomiakin miehiä, joista valita. Varsinkin, kun kirjoituksestasi voi päätellä sun olevan melko nuori.
Tiedätkö, että tapaamisoikeus tarkoittaa myös lasten oikeutta tavata etävanhempaa eikä vain toisinpäin? Tottakai lapset roikkuvat isässään kuin takiaiset, jos ovat ala-asteikäisiä tai jopa nuorempia ja näkevät isäänsä noinkin harvoin.
Kannattaa opetella hieman kypsempää asennetta ja muistaa, että lapset kasvavat koko ajan eivätkä muutaman vuoden päästä enää "häiriköi" elämääsi läsnäolollaan. Mutta jos heitä lyö laimin, voi seurauksena olla paljon pahemman luokan häiriköintiä, kun teini-ikä koittaa.
Väsyneelle äitipuolelle.
Miehesi on myös vastuussa lapsistaan. Ei hän uhraudu vaan hänen täytyykin osallistua ruokkimiseen ym lastensa osalta. Miten vaikuttaa parisuhteen hoitoon jos lapset ovat vain kerran kuussa teillä. Olet kyllä melko ahdasmielinen tyllerö. Miehellesi terkkuja että nauttii ja antaa lapsille rakkautta ja aikaa niin kauan kuin he sitä tarvitsevat. Vaarahan on että sinä väsynyt äitipuoli torpeedoit miehesi ja hänen lasten välisen suhteen ja jos sen teet olet aika raukkamainen/itsekäs ihiminen.
Siis miehesi uhrautuu omille lapsilleen? Itseppä sen sanoit: "miksi tehdä lapsia jos ei halua heitä hoitaa täyspäiväisesti". Miehesi siis on erittäin tyhmä, kylmä ja itsekäs yksilö. Itsekin olet alkanut sen asian näköjään huomaamaan.
hyppää pois suhteesta jos olet nyt jo niin täysi...olet todella tyhmä jos jotenkin kuvittelit olevasi parempi kuin exä...olet lämmike vuoteeseen et muuta...lapset on tehty ja olivat jo aiemmin sinua joten sinä se olet jonka kuuluu olla se ymmärtävä osapuoli etkä voi alistaa lapsia siihen heillä on täysi oikeus olla isänsä kanssa---olet todella kylmä nainen ja täysin yummärtämätön ja ei mikään ihme jos noin harvon tapaavat isäänsä että ovat kuin taliaiset hänessä eihän he sinusta turvaa hae...
tekoko itsekästä...olet raukka ihan hakoteillä sehän se vasta onkin että ottaa vastuun toisesta ihmisestä vastuullista mokomakin avionrikkoja...alahan kasvaa aikuisena...
Vai ei exä ole sinule kiitollinen lastensa hoidosta... eiköhän se olekkin sen isän tehtävä se kiitollisuus osoittaa koska sehän on silloin isän tehtävä hoitaa ja huolehtia jälkikasvustaan jotaka itse on alulle laittanut kun isällään ovat. Ja se parisuhteen hoito....voisiko sen mahdollisesti tehdä silloin kun lapset ei ole paikalla...vai onko sitä ihan pakko hoitaa 24/7.
Ja muuten..kysy myös siltä lasten isältä miksi tehdä lapsia jos ei halua ottaa heistä vastuuta?
Toimivassa uusperheessä on mukavaa, mutta se on itsestä kiinni
Pitäisi ymmärtää, että lapset kuuluvat pakettiin jos alkaa seurustelemaan tai asumaan yhdessä eronneen vanhemman kanssa. Kuulostaa kauhealta ilmaus "Yhtään ei kiitosta tipu vaikka uhraudun ja mies uhrautuu lastensa tähden touhuamaan ja viemään heitä ulos ym ostaa ruokaa jne". Uhraudun?! Mies uhrautuu lastensa tähden?! Tosin miehenkin pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja miettiä minkä tähden on lapsia hankkinut jos ei lapsista pidä. Lapset eivät saisi missään vaiheessa kuitenkaan tuntea itseään ei-halutuiksi ja taakoiksi. Sellainen voi jättää elinikäisen trauman.
Itse erosin huonosta suhteesta viime keväänä. Lapsia on kaksi ja heistä on yhteishuoltajuus. Ovat vuoroviikoin isällään ja minulla. Isä ei ole alkanut uuteen suhteeseen ja minäkään en etsinyt ketään, mutta viime lokakuussa tapasin ihanan miehen. Olemme seurustelleet 1,5 kk ja olemme hyvin rakastuneita. Hän pitää kovasti lapsistani, leikkii heidän kanssaan ja tuntuu että nyt ovat palaset loksahtaneet paikoilleen. Myös lapset pitävät uudesta miehestäni kovasti, vaikka toki menevät myös isälleen aina mielellään.
Alkuun pelotti se, että minulla on kaksi pientä lasta (2v ja 4v) ja ajattelin ettei kukaan nuorempi mies halua sitoutua perheeseen, mutta niin se vaan on, että todellinen rakkaus ei sanele ehtoja.
Lapset ovat rikkaus, eivät taakka.
oli..?
Voi jumalauta! Minä, minä, minä ja minun tarpeeni!
Ei sitten tullut mieleesi silloin, kun aloit seurustella miehesi kanssa, että pakettiin kuuluu myös lapset?!
Pelkkää UHRAUTUMISTA sitten koko elämäsi - en voi kuin ihmetellä!
Pysy ihmeessä päätöksessäsi olla hankkimatta omia lapsia, et todellakaan ole sopiva ja kykenevä äidiksi, vaan itsekäs omaan napaan tuijottaja! Ja jos miehesi on samoilla linjoilla - kuin kulkukoira, perhana, kun pentuja tuli - niin sitä suuremmalla syyllä!
Miksi hitossa exän tai lapsien pitäisi olla vielä kiitollisiakin sinulle tai miehelle jostain?! Ei voi sanoa, että hoitaisitte edes minimivelvollisuudet lapsiin nähden! Kyllä se miehesikin niitä lapsia oli "tekemässä", ei ketään väkisin isäksi pakoteta!
Ja tiedoksesi: olen itse ollut reilun 10 vuotta kahden pojan äitipuoli ; olivat 3- ja 7-vuotiaat, kun aloin seurustella heidän isänsä kanssa, joten en ole mikään "puskista huuteleva" ulkopuolinen tässä asiassa. Perheeseemme kuuluu myös hyvin toivottu yhteinen lapsi, ja vaikka vanhin poikapuolistani on jo aikuinen, kovin mielellään meillä aikaansa viettää edelleen. No, sinulla ja miehelläsi ei ole varmasti sitä pelkoa, että miehen lapset "häiritsevät" teidän elämäänne jatkossa. Great...
oli ex mitä oli .,., niin kyllä se isän velvollisuus on edelleen olemassa vaikka kuinka olisi erottu.,
ja sinä jos miehen olet ottanut ja tiedät että sillä on lapsia niin siihen pitää vaan sopeutua eikä ajaa isää erilleen lapsista.,.,
huh.,on se elämä rankkaa kerran kuussa .,.,toi taisi olla oikein kunnon provo viestin aloitus.,.,
siis ei voi olla totta ....kyl pitää miehellä olla pääs aika pajlo jotaki muuta aivojen tilalla ku ne aivot jos lapsia tehdään vaa sen takia et toinen haluaa vaikka ei itte piittaa niistä pätkän vertaa eikä edes kanna kunnolla vastuuta niistä eron tullessa eikö sullakaa koskaa käyny mieles et MIES ne alkuun pistää ne lapset eikä se äiti yksin... tangoon katos tarvitaan KAKS!!!! onneks kaks samanlaista putkiaivoo on löytäny toisensa ja toivottavasti muistatte käyttää ehkääsyä !!!
-luulisin miehellesi kuitenkin kuuluvan olla lastensa elämässä, ei uhrautumalla, vaan isän ominaisuudessa. Ehkä tiesit nyxälläsi olevan perheen edellisessä elämässä?? Eihän se mukavaa ole omasta mielestä kun joutuu katselemaan vähän sivusta, mutta jos ajattelet oikein oikeasti,että oikein isä leikkii lastensa kanssa ja ostaa JOPA RUOKAA jota lapsetkin syövät. HUPS-vaan.
ps. mahdollisessa perinnönjaossa he ovat ihan samassa asemassa ehkä kuin sinäkin, ellei paremmassa, jos ette ole naimisissa.
-ja kukapa meistä sitä kunnioitusta osaa tarpeeksi antaa toiselle, siinä meillä itsekullakin on toiminnan ja peilin paikka, eikö niin.
Oletpa tyhmä, kirjoitit- "Miksi tehdä lapsia jos ei halua heitä hoitaa täyspäiväisesti . Mies uhrautuu lastensa tähden touhuamaan ja viemään heitä ulos ym ostaa ruokaa jne."
Nimenomaan miksi miehesi UHRAUTUU, jos on omien lasten kanssa?? Äiti UHRAUTUU olemeen joka päivä lastensa kanssa ja hoitaa heitä. Loppuko isyys eroon? Eipä sekaantua miehiin, joilla on lapsia, jos estät isää olemasta isä.
Lapsia on tavattava viikko, jos aikoo olla jonkillainen isä !
Toki ymmärrän, ettet ehkä suhteeseenne kaipaa lapsia ja rakastat miestä, et hänen lapsiaan
(=> haluat viettää aikaa miehen kanssa, lapset tuli pakkona päälle). Mutta silti tuo nyt kuulostaa aika törkeältä.. Onni lapsillekin, ettei tarvitse sinun kanssasi viettää aikaa! Sitä paitsi tuleeko se oikeasti suurena yllätyksenä, että lapset haluavat viettää aikaa isänsä kanssa silloin harvoin, kun hänet tapaavat??
Ja jos kohtelet lapsia kuin ilmaa, en nyt pitäisi suurena ihmeenä, ettei heidän oikea äitinsäkään sinusta pidä? Lapset varmasti kertovat äidilleen, miten tylsää/kauheaa seurassasi on ollut. Ja lasten kasvatus on helpompaa, kun on joku auttamassa ja nyt kun miestä ei ole, hän joutuu huolehtimaan yksin lapsista 24/7. Onko ihme, että jos lapset haluavat tavata isäänsä ja oikea äiti kaipaa välillä rauhaa/rentoutumista, hän vaatii, että isän pitäisi osallistua?
(Toivottavasti tekstisi oli provo..)
Menee off topicin puolelle, mutta pakko kertoa...
Paikkakunnalla jossa asun oli ja on edelleen yksi melko persoonallinen naisihminen. Hän yht'äkkiä päätti haluavansa lapsen. Hän laskeskeli kuukautiskiertonsa hedelmällisiä päiviä, jolloin... Hän vei poikuuden useammalta eri nuorelta mieheltä. Kun hän sai "kuormat sisäänsä niin varmisti asiaa vielä sillä että pyrki seisomaan päällään tämän jälkeen, jotta varmasti tarvitava siemen löytäisi perille.
No lapsihan siitä sitten 9 kuukauden päästä syntyi. Useampi mies epäilee olevansa lapsen isä, mutta kukaan ei täydellä varmuudella asiaa tiedä, lapsi kun on ihan äitinsä näköinen.
Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että lapsen äiti ei ole yhdeltäkään mieheltä ruokkoja pyydellyt.
...olla kiero ja jättää pillerit pois kertomatta miehelle. Sitten tulee "vahinko" ja eihän sitä toki voi keskeyttää, kun tulee niin Paha mieli. Maailma on. Ja rehellisyyttä aina ei!
Sinun ei todellakaan kannata koskaan hankkia koskaan lapsia, koska kirjoituksesi perusteella olet ajatusmaailmassasi vieläkin lapsi. Lasten hoitaminen ei koskaan ole uhrautumista, jos niin kokee, on parasta pysyä erossa lapsista kaikella tavalla. Miten tuli edes mieleesi kirjoittaa ruoan ostamisesta uhrautumisena?? Lapsille ostetaan ruokaa, ihan kuten aikuisillekkin ja miehesi on velvollinen lapsistaan huolehtimaan. Hänen tulee viettää aika lasten kanssa erosta huolimatta. Se on ihan normaalia elämää lasten kanssa.
Teet itse itsellesi ongelman exästä, hän on ja tulee olemaan osa miehesi elämää lasten kautta, halusit sitä tai et. Jos vielä koet olevasi kilpailutilanteessa lasten kanssa miehesi huomiosta, niin miehelläsi on siellä sitten yksi aikuinenkin lapsi. Sinun osasi tulee olemaan todella hankala jatkossakin, jos kaikkeen suhtaudut kirjoittamallasi tavalla. Miten voit odottaa kunnioitusta, jos et välillä osoittanut heille edes huomiota, nyt katse peiliin. Sinä olet se kenen pitäisi olla aikuinen.
Toivotaan, ettei teille tulekaan lapsia, jos isä nykyisiäänkin tapaa vaan otsikolla "kun on pakko".
olisi puhe.
Meillä myös miekkosen 2 lasta kerran viikossa ja mulle se riittää, lapset aina äänessä, kysyvät joko isältään tai minulta millon limua,millon tietokonepelejä, pitäis katsoa elokuva ja niin edelleen...
Lapset haluavat puristaa viikon verran huveja siihen yhteen päivään, isi hymy naamassa ja minä pää kolmantena jalkana millon mitäkin, kokkaan ja siivoan. Jos vaan yritänkin edes tunnin rauhassa levätä niin tytär tulee puolen tunnin päästä ravistelemaan ja kyselemään että "joko nouset? millon me leikitään??"
Exä on kamala akka joka ei arvosta mitä lasten kanssa teemme, sen lisäksi että hän AINA arvostelee meidän asumistapaa, valittaa ettemme elä hygieenisesti(!) ja että olemme "liian köyhiä kun emme mene joka kesä 5kertaa huvipuistoihin" yms, kun hänelle kyseiseen on rahaa...
Jatkuvasti naamaan hierotaan sitä omaa taloa, koiria,kissoja,lintuja,liskoja ja hevonen kun löytyy!!!
PRKL!!
johtuskohan uosta sun asenteestas et sua ei arvosteta? eipä sitä yhteistä aikaa oo sillon ku lapsia on ...Onneksi et halua omia lapsia.. kun on vanhempi sitä ollaan lopun elämää ei kerran kuussa tai skun itelle sopii... sorry nyt vaan..
"Yhtään ei kiitosta tipu vaikka uhraudun ja mies uhrautuu lastensa tähden touhuamaan ja viemään heitä ulos ym ostaa ruokaa jne."
Kuinka monta kertaa olet kiittänyt lasten äitiä, että hän uhrautuu lastensa tähden touhuamaan, viemään ulos ym ostaa ruokaa jne. eivätkä ne ole teillä jatkuvasti?
Itse erosin 5 vuotta sitten. Exä muutti kotiseudulleen yli 400 kilsan päähän. Itselläni tätä "omaa aikaa" ei tule olemaan muutoin kuin lasten koululomien aikaan kun menevät exälleen, tai niinkuin nyt kun on hänen vuoronsa pitää joulu jolloin olen 3 viikkoa saanut olla "rauhassa" lapsista....noh huomenna saapuvat takaisin. Exän uusi naisystävä on ihan ok, olen saanut sen kuvan ettei ongelmia ole ollut( soitettujen puheluiden perusteella lapsille) mut voihan se olla että tää välimatka on jollainlailla vaikuttanut siihen että exännykyinen tulee toimeen lasten kanssa kun eivät ole joka toinenviikonloppu sekoittamassa heidän perheelämää. Luulen että tää "aloittaja" on vaan mustis hänen miesystävänsä lapsista....tietysti isä välittää lapsistaan, ei hän eronnut lapsistaan vaikka erosi exästään,,,,,en ymmärrä miten tollainen asia ei mene näköjään kaaliin. Muh....jatkakoot valittajat exien existä, nykyexistä ynm. =)))
samoin olen reilu 5 vee sitten eronnut ja pojat jäi mulle mut ei ole exän kanssa ikinä ollut riitoja tapaamisista ym ym,..,.,kaikki sovittu ja pelannut säännöllisesti hyvin,.
mut kaikkea tuo uuden mustasukkaisuus lapsille tuo ,..,lapset ensin vaikka mitä tapahtuisi,..,sitten vasta kaikki muu
Se ei ole uhrautimista joa miehesi viettää aikaa OMIEN lastensa kanssa, pöljä ajatus.
Inhoan sinua jo muutaman lauseen perusteella.
Tämän täytyi olla provo. Kertakaikkisen hyväkin vielä! Tämä asennehan se yleisin syy on, miksi exät ei tykkää nyksistä. Tai ex-miehistään. Yksinkertaisesti vain kyrsii heidän minä-itse-kaikessa-ensin -asenteensa, nykyajan asenne että vain itsellä ja omalla hyvinvoinnilla on väliä. Vastuuta ei haluta ottaa tai kantaa yhtään mistään -jopa vastuun ottaminen omasta käytöksestä yritetään laittaa toisen harteille, piilotellaan muiden selän takana.
Sääliksi käy lapset, syyttömät kasvamattomien "aikuisten", (pitäisikö sanoa täysi-ikäisten lasten?), leikkikalut, itsekeskeisten tunnevammaisten ihmisten heittopussit.
Voi Suomen yhteiskuntaa. Ihmekään kun rappiolle ollaan menossa kun asenteet on mitä on.
Lapsia käy sääliksi tuollaisessa tilanteessa. Toki lapset haluavat olla isänsä kanssa ja toivottavasti isäkin lasten kanssa. Mutta jos lasten isällä on vaimo, joka ei ole kiinostunut hänen lapsistaan vaan pitää joka tekoa "uhrauksena" niin ei voi sanoa haloo, haloo. Miksi oot ottanut miehen jolla on lapsia ja velvollisuuksia ja ennen kaikkea oikeus hoitaa ja ruokkia heitä. Lapset kyllä tarvitsee muutakin kuin pahan äitipuolen...
Stiina73
Olen aivan täysin samaamieltä. Järkytyin kun luin tekstiä johon olet kirjoittanut "puolustuksen"...
Olen itse aika nuori eikä minulla ole lapsia. Itse elin lapsuuteni ilman isää,koska äitini ei antanut minun ja velini tavata häntä. Nyt vanhemmalla iällä kun asun jo omassa kodissa, välini isään on paljon paremmat kuin äitiini.
Olen sitä mielä että jokainen lapsi tarvii molemmat vanhemmat.
Kyl naisis on paljo pas..ja .. Tokihan mies tykkää harrastaa lasten tekoa vaik ei haluakkaan lasta.. Mutta monessa tapauksessa nainen salaa lopettaa pillereitten syönnin siinä toivossa että tulisi lapsi vaik mies ei sitä halua .. Ja monikin on pari on keskenään siitä puhunut ja mies sanonut ettei halua lapsia.. Nainen siinä väärin tekee, on turha sitten ihmetellä että ero tulee ja mies ei välitä huolehtia lapsista...
Ja mies joutuu maksaa elatuksia jostain mitä ei ole halunut.. On se väärin.. Ja ne naiset monikin käyttää ne ruokomaksut itteensä eikä siihe lapseen..
Ja näitä tapauksia on paljon..
Omaperäinen ihminen olet.
Miehesi kuuluu hoitaa lapsia, varsinkin tasapuolisesti jos heillä on exän kanssa yhteishuolto, eikä vain sovittuja tapaamisia lapsien ja isän osalta. Ruoka, puhtaus ja hoiva kuuluvat jokaisen lapsen perusoikeuksiin, ja sinusta se on jotain extraa? Parisuhde voi hyvin kun asiat ovat balanssissa, ja tällä tarkoitan sinun osallistumista ja kiinnostumista lapsien asioihin kuten myös hoitoon.
Mitä kiitoksia hamuilet? Varsinkaan kun itse olet mennyt suhteeseen todennäköisesti tietoisena lapsien olemassa olosta.. Siinä vaiheessa jos sinua pidetään Hoitotätinä, tarkoitan ostat ruokaa huolehdit perustarpeista .. Olis joku kiitos paikallaan. Kuten opettajatkin, saavat vuoden päätteeksi kukkia tms hyvää palautetta kuluneesta vuodesta. Menisit hiukka itseesi ja koittaisit käsitellä asiat ns. Miehesi kannalta, koska se luo hänelle vähemmän painetta lapsiin nähden kuin et sinä viittilöit kintaalla ja olet etäällä... Luuletko jos mies, lapsien isä yhtään järkeistää itselleen arvojärjestystä omassa elämässään niin Sinä jäät nuolemaan näppejäsi kaikkine mietteinesi.
Vaan jotkut tosiaan oppivatkantapään kautta.. Ole hyvä vain.
Siis exät ei osaa olla kiitollisia? Jos lapset ovat isällään kerran kuussa, se on liian vähän. Lapset tarvitsevat isäänsä ja suhde häneen pysyy olemassa vain kontaktien kautta. en minäkään sinua kiittelisi, ihan oikeasti.
.....pitäähän miehenkin ajatella mihin laskee lastinsa eli vastuu on myös miehelläkin ja mies voi laittaa aina condomin ja se myydään joka kaupassa!!
ajastakin pois. Me ei kaivata häiriötekijöitä, ja mieskin tuntuu olevansa kiusaantunut lasten jatkuvasta läsnäolosta. Mut eiköhän kerrat vähene kun lapset kasvaa, ja huomaa että ei aina voi olla meillä, onhan heillä kotikin.
Kyllä hyväään käytökseen kuuluu olla kiitollinen että hoitaa lapsia jotta lasten äiti pääsee hurvitteleen, luulis vähempi rouvaa kiinnostavan kun on pieniä lapsia.
Hyvä se miehen eron jälkeen on sanoa, että vaimo halusi. Elatusmaksujen edessä on sitten helppo selitellä katkerana, ettei itse halunnut. Minä pidän vitsinä ja kypsymättömyytenä moiset puheet. Seksin seurauksena voi aina olla lapsi ehkäisystä huolimatta ja jos sitä ei ole valmis hyväksymään, niin on paras unohtaa seksi. Lapsi on AINA syytön olemassa oloonsa ja hänestä on huolehdittava.
Miten joku edes kehtaa kirjoittaa tuollaista tekstiä ja tehdä itsestään typeryksen. Muista tuo kirjoituksesi, jos joskus olet yksinhuoltaja.
ET SE ON TEIDÄN SYY MIKS MIES LÄHTEE KU AINA NALKUTATTE
KORTSUISSA TEILLÄ ON AIVAN LIIKAA VAPAUKSIA
JOITA ETTE HANDLAA
Mulla äitipuolena on muutoin sympatiat sinun puolella, mutta tuo viimeinen kommentti pilaa koko jutun.
Ei se miehesi exä ole niitä lapsia yksin maailmaan tehnyt. Niillä lapsilla on myös isä ja saman kysymyksen voisi esittää miehellekin.
Mitä tulee sinun rooliisi: et ole äiti "toisen tekemille" lapsille. On hullua käyttää semmosta nimitystä itsestään. Vastaat kyllä arjesta lasten suhteen ja olet aikuinen nainen heidän elämässään, mutta et äiti yhtään sen enempää kuin iltapäiväkerhon täti.
Voi jatkossakin jättää tapaamisten arjen ja vastuun lasten isälle / miehellesi. Lapset tulevat tapaamaan isäänsä, eivät sinua. Sinun paikalla voisi olla kuka tahansa, mutta tietysti on aina kaikkien osapuolten kannalta kiva, että välit on hyvät ja homma toimii.
Ydinperheissäkin niin äiti kuin isäkin tarvitsee omaa aikaa. On ilmisiä joille sopii se että hengitetään samaan tahtiin erottamattomina lasten kanssa, mutta aika vähän heitä kait on. Jokainen aikuinen ihminen tarvitsee omaa aikaa, eikä pelkkää yhdessäoloa lapsien kanssa!! Sinä huokaset kun lapset lähtevät.He ovat sinun kodissasi kuitenkin kuukaudessa vain 2 päivää.
Kuukauden kaikki muut päivät he ovat äitinsä luona, äitinsä kanssa. 28-29 päivää kuukaudessa äiti on täysin kiinni lapsissaan. Kaksi päivää hän vetää henkeä ja saa itselleen omaa aikaa. Ja jaksaa taas paremmin.
tarvitsemme työstämmekin vapaata, miksi ei siis omista lapsista, vaikka se lapsettoman korviin omituiselta kuulostaakin,
Minun lapseni tapasivat isäänsä kerran kuukaudessa ja sittemmin muuton ja välimatkan takia noin kahden kuukauden välein.
Nyt olen erossa miehestä, jolla on edellisestä liitosta lapsia. Heitä hän aikoinaan tapasi säännöllisesti joka toinen vkl ja oli hyvin tarkka että tapaamiset myös toteutuvat. Ne oli myös pitkälle etukäteen tiedossa, joten kumpikin osapuoli pystyi suunnittelemaan menonsa ja matkansa sen mukaan kuinka monta lasta taloudessa on.
Näiden meidän yhteisten suhteen tapaamisintoa ei olekaan. Viikkoa pidemmälle hän ei elämästään tiedä että voisi sanoa, onko aikaa tavata lapsia. Huomenna tapaa. Milloin seuraavan kerran ? Ei mitään tietoa!!!
säkin luulet olevasi? Olet tiennyt ilmeisesti tilanteen, kun olet mennyt miehen kanssa yhteen. Tottakai isälle kuuluu ruokkia lapset, kun he ovat hänen luonaan, vai meinaatko että lasten äiti lähettää valmiit ruoat mukana, ettei sinun tarvi vaivautua. Yritätkö kenties erottaa lapset isästään tuolla tavalla?
miehesi voi sietää sinua,kun jotenkin tuntuu että et piittaa yhtään hänen lapsistaan,,, ei se ole lasten syy että voi sietää miehesi ex.ää... onko hän ehkä vieläkin uhka sinulle,?
En yhtään ihmettele ettei miehesi exä kunnioita tai arvosta sinua jos asenteesi on tuollainen! Lapsista huolehtiminen ei ole uhrautumista, se on sitä vanhemmuutta ja siihen kuuluu ruokkiminen, helliminen, hoitaminen, huomioiminen jne. Taitaa olla koko touhu hukassa sinulla ja miehelläsi! Joten jos haluat asioiden muuttuvan, muuta ensin omaa suhtautumistasi ja käytöstäsi lapsia kohtaan. Yritä ihan oikeasti välittää heistä, lapset ovat kivoja kun heihin tutustuu ja heidän kanssaan voi olla vaikka kuinka hauskaa ja tehdä kaikkea aikuisellekin sopivaa mukavaa, kuten pulkkamäkeä, lastenleffoja, heseä jne.. mieti, haluatko olla hyväkivaäitipuoli vaiko se pahakamala!!!
lapsilla pitää olla myös isä,mun nykyinen vaimolla on hyvä mun ekaliitosta oleviin lapsiin hyvä suhde,hyv'ksyy täysin ne,vaikka välillä,kun ne on meillä niin sanoo ettei meillä ole yhteistä aikaa,mutta se oppinu ne itse järjestään,et kaikki on tyytyväisiä,sinäkin voisit järjestää ne asiat nuiin et kaiklla on hyvä olla,saat varmaan ne toimiin,kun pikkusen itse joustat,olet sen tään aikuinen,saat joskus sen kulllan omaksi,kun lapset vartuvat..........
Te ootte ihan pesiytyneet tänne keskustelupalstalle. Uskotteko tosian että mies ihan huvikseen jättää muijansa ja lapset? Kyllä se vaan niin on että teissä on oltava jotain vikaa jos ei homma ole toiminut. Paras osoitus siitä on se että eron jälkeen ette löydä uutta miestä kun olette niin katkeroituneita mutrunaamoja! Herätkää jätetyt rouvat, ylös ulos ja lenkille siitä!!
Taitaa olla omakohtaisia kokemuksia, kun tiedät! Mene lenkille ja piristy, kyllä se mies vielä sinullekin löytyy.
Totuus joskus kirpaisee...
se on jo hyvä alku selviämiseen. ;))) Hyvä hyvä!!!
noi sanat oli tarkoitettu.
Nick pp... kirjoitti täyttä asiaa mutta ymmärränhän minä että kun
on tullut jätetyksi eikä kellekkään enää kelpaa niin
tekeehän se joskus kipeää.
Koita kestää vaikka tiedän sen vaikeaa olevan.
...saa sinut naiivisti kuvittelemaan että eron jälkeen lähillä ja etällä olisi yhtälaiset mahdollisuudet solmia uusi parisuhde, että molemmat lähtevät samalta viivalta kumppaninetsintään? Normikäytännön mukaan viikonloput jaetaan, eli molemmilla vanhemmilla 26lapsiviikonloppua, 26vapaata. Vuoden loput päivät, eli ne ns. arkipäivät on lähille lapsipäiviä, etälle lapsivapaita. Siitäpä sitten lasket, paljonko aikaa sillä etällä on metsästää,solmia ja rakentaa uutta suhdetta ja vertaat lähin mahdollisuuksiin tehdä samaa. Eli roskapönttöön teoriasi siitä, että vika on exässä kun ei uutta parisuhdetta löydä. Aikaa ei vain siihen ole, ellei sitten viisveisaa lapsistaan ja tuo jokaikisen kumppaniehdokkaan sinne lasten arkeen pyörimään. Mutta kukapa niin uuden kumppanin perään olisi, että vahingoittaisi lapsiaan tuollaisella? Johan siinä etäkin uuden kumppaninsa kera rupeaa huutamaan, että toinen on hullu ;-)
Tämmöisiä terveisiä onnelliselta väkivaltaisen juoppomiehensä pellolle heittäneeltä, "katkeralta lähimutrunaamalta" joka tiedostaa elämän realiteetit ja toteaa, että parisuhde mahdoton tässä elämän vaiheessa,kun lapset pieniä, sillä lapset ensin, eikä kukaan, mikään tai mitään mene sen edelle. Ja nyt ylös,ulos ja lenkille ;-)
http://www.pointshop.fi/?ref=4094242
Ihan samat mahdollisuudet on.
Eihän sitä puolisoa viikolla etsitä pitkin kyliä, vaan jos haluaa etsiä sitä esim tanssilavalta tai baarista niin molemmilla on siihen aikaa se joka toinen viikonloppu.
Itse en halunnut etsiä miestä baareista ja löysinkin miehen netin avulla, se on ihan sama vaikka lapsi onkin sinulla, aina voi laittaa jonkin viestin ja chattailla vaikka sitten kun lapsi nukkuu. Aluksi me näimme vain joka toinen viikonloppu koska en halunnut tuoda miestä heti alkuun lapseni eteen.
Keinoja on, jos vaan on haluja.
,,,mielestä viikonloppuisä 2kk kuukaudessa ja vaikkapa neljän alle kymmenen vuotiaan lähivanhemmalla on samat edellytykset löytää kumppani? Voisko sitä ajatella että jompaa kumpaa pidetään huomattavasti toista, noh, sanotaanko "huonompana saaliina", ja se rajoittaa ehkä hieman niitä kumppaniehdokkaiden määrää? Hirvittävästi munaa vaatii kyllä mieheltä joka tuollaiseen lähtee,onneksi heitäkin löytyy, mutta tuolla etävanhemmalla on aika rajaton määrä mistä valita, sillä jopa ne ihan itsekkäimmät sinkkunaiset voivat tuohon suhteeseen ryhtyä, sillä eipä ne lapset kauheesti nuorta lempeä häiritse, kun niin vähän kuitenkin sitä aikaa vievät. Tämä nyt vain on sellainen ikävä tosiseikka :-(
Mun mielipiteeseen taisi nyt vaikuttaa ennenkaikkea se, etten koe että olisin millään tapaa lähtenyt samoista lähtökohdista mun exän kanssa sinkkumarkkinoille, sillä mies hylkäsi lapsensa kokonaan, ei siis tavannut heitä, ja todellakin riekkui siellä ravintoloissa melkein 24/7, ja kun sai naisensa napattua 2kk eron jälkeen omalta ystävältään, esittelikin tämän naisen 2viikkoa seurustelun jälkeen lapsille XD ! Miten ihmeessä mä alunperinkään ryhdyin mihinkään tuollaisen miehen kanssa,hahhahhhaaa????
Eli taidat olla ihan oikeassa sen suhteen, että ehkä ne lähtökohdat loppupeleissä on samat, kumppaniehdokkaiden potentiaaliseen määrään vaikuttanee se lähivanhemmuus, jos lapsia monta. Rakkauteen uskon edelleen minäkin, vaikka karsean elämänkoulun kävin.
sanoi kettu pihlajanmarjoista....
"hänen lapsiaan"!
Tiedätkö ollenkaan, että it takes two to tango, samoin lasten tekeminen ja elättäminen?
Painahan päähäsi, että miehesi on hoidellut pitkään ja hartaasti parisuhdettaan exänsä jalkovälissä ja jonkun kerran on siitos onnistunutkin. Siitä tuloksena ovat lapset, joista hän tosin ei pysty huolehtimaan muuten kuin marginaalisesti.
Sellaista voi koitua parisuhteen hoitamisesta, ellei miehestäsi sinun seurassasi ole tullut impotenttia tai tuhkamunaa.
Vaikka viestisi onkin pelkkä vitsi, lienee näiden asioiden mieleen muistuttamisesta hyötyä monelle parisuhteeseen päässeelle nyksälle. Muistakaa, että parisuhteessanne on useampia osapuolia kuin kaksi. Toista se oli exän kanssa miehenne nuoruuden päivinä.
Ikävää, että olet kauhea. Lasten suustahan totuus tulee. Yritä hieman ryhdistäytyä.
Alkuhuuman jälkeen alkaa arki. Sitten arjessa aletaan kärvistellä. Siis hyvät lapsia omaavat ihmiset kun menette uuteen suhteeseen älkää taakoittako sitä uutta liikaa jotta ei sitten myöhemmin tule katkeruutta. Kannattaa myös arvostaa sitä mitä uudet tekee lasten eteen eikä pitää itsestäänselvyytenä. Jos alatte käyttää uutta ihmistä ilmaisena lastenhoitajan ja pakenemaan raskasta arkea saatte huomata, että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää-
Sitten on näitä huippu itsekkäitä joista oman ex;n nykyinen on velvollinen joustamaan kaikessa, mutta esim itse ei mitään joustettaisi oman uuden puolison lasten takia. Sitten taas erotaan ja syy on toisissa.
mutta jotta tuollainen sopuisa yhteiselo onnistuu siihen tarvitaan kaksi kypsää ihmistä, yksin ei sellaista pysty rakentamaan.
Mieheni ex on tehnyt selväksi ettei hän halua olla kanssani missään tekemisissä.
Käteni ovat sidotut.
kaikin keinoin rikkoo meidän väljeä, mutta kun vaan nauraa ja antaa tulla mitä tulee, niin kyl se joskus loppuu, kun ei vastaa takasin.
Onnea valitsemallanne tiellä, kyllä se lopulta tepsii, vaikka aikaa viekin - omasta kokemuksesta voin kertoa, että pyöreät 5 vuotta meni, ennen kuin miehen ex rauhottui ja pystytiin "sivistyneesti" olemaan samoissa perhejuhlissa ym. Nyt ollaan suht mukavissa väleissä - mutta sattuneesta syystä olemme tekemisissä mahdollisimman vähän kuitenkin.
Täällä sama tunne....ainut vaan,että kaiken lisäksi mies on käynyt panolla entisensä kanssa...eikä vain kerran....asiasta olemme keskustelleet mieheni kanssa ja hän sanoo,että exä on kertonut,ettei pysty nauttimaan muiden kanssa...siis tietää,mistä narusta nykäisee.Silti exä seurustelee,tai on seurustellut useammankin kanssa.
Yritin olla aluksi ystävä exälle,mutta nyt en voi,kun tiedän heidän hetkistään. Se tieto vaikutti myös suhteeseeni lapsiin.En enää halua ottaa heitä muulloin,kun sovittuina viikonloppuina,sillä,jos lapset ei ole kotona,tulee exälle tilaisuus kutsua mies käymään milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja panoksihan se menee.Kun en hoida lapsia,ei ole niitä tilaisuuksiakaan.
Lapset tykkäävät minusta,sen tiedän. En kiroile heille,kuten äitinsä käyttää alapään sanoja lapsille puhuessaan.Muutenkin lapset turvautuvat minuu monissa asioissa,joten en ole heille yhdentekevä.
Minua kuitenkin satuttaa nuo petturuudet,sen tiedän,ettei enää ole kysymys muusta kuin panoista,mutta kuitenkin se loukkaa ja ahdistaa...joskus tulee tunne,että mieheni on seksikoukussa...kattelee pornoa yksinollessaan ja runkkailee...minä en ole koskaan kieltäytynyt seksistä,joten tarvetta ei ole mennä panolle exän kanssa,eikä runkkailla.Olen miettinyt usein,onko jotain sellaista heidän(exän kanssa) seksissään,jota mies ei kehtaa minulta pyytää,mutta mitä se voisi olla,kun meillä on kokeiltu aikalailla kaikkea...
Muuten mieheni kohtelee minua maailman parhaimmalla tavalla,kuin kukkaa kämmenellä,on äärettömän ihan ja rakastava mies...kertokaa viisaat asiallisesti,Kiitos,mikä voisi olla tuo syy,jotta oppisin ymmärtämään...vai onko minun pakko!
"Muuten mieheni kohtelee minua maailman parhaimmalla tavalla,kuin kukka kämmenellä...."--->se ei kohtele sua mitenkään,ei arvosta ja rakkaudesta puhumattakaan kun kerran käy exän luona panemassa! Sun mies on sairas ja anteeksi mutta olet sairas itsekin kun kerran sietät tällästä kohtelua!! Jätä ukkosi ja etsi parempaa ja löytyy varmasti paljon parempia jotka todellakin osaavat käsitellä omaa naista kun kukka kämmenellä :) Muuten voit "nauttia" tälläsestä elämästä että mies ja sen exä käyttävät sut hyväksi kun hoidat heidän lapsiaan ne nauttii toisistaan! En voi tajuaa miten joku voi jaksaa tällästä!
Minä en kattelis päivääkään tuollaista ukkoa.
Ihan sama paneeko exää tai jotain muuta,
normaalia ei ole tehdä noin, eikä normaalia hyväksyä tuollaista.
Jätä tommonen mies, runkatkoon tai käyköön exällään.
...sinua tyttönen! Mitä jos kunnioittaisit itseäsi niin paljon että heittäisit vesilintua tuollaisella miehellä? Mihin sinä tarvitset pettävää miestä? Eihän se nyt hiivatti soikoon ole miehen tehtävä "pelastaa" seksiongelmista kärsivää exäänsä. Mieshän on täysi sika ja pitää sinua pilkkanaan eikä todellakaan kohtele sinua kun kukkaa kämmenellä, jos vehtailee exänsä kanssa. Ei tuollaista kuulu ymmärtää, eikä siihen ole mitään muuta syytä, ei sinussa, exässä tai naapurin Kallessa vaan mies toimii noin koska haluaa. Pönkittää omaa egoaan tuollaisella, ettei muka exä nauttisi kenenkään muun kanssa. Jep,jep, välillä ne hevosetkin lentää. Ja jos tuo exäkin vielä seurustelee parasta aikaa niin aikamoinen naispossu joka pettää uutta kumppaniaan. Palatkoot moiset pettävät elukat yhteen ja pettäkööt sitten toisiaan! Tiedä arvosi, nainen hyvä, ja hae itsellesi mies joka kunnioittaa sinua niin paljon, ettei ylläpidä muita seksisuhteita. Ansaitset vain parasta!
Nooh, onhan niitä muitakin vaihtoehtoja kuin olla ilmiriidoissa ja ystävyksiä. Mulla tai miehen exällä ei ole ollut mitään tuollaista, että ei haluttaisi olla tekemisissä toistemme kanssa. Mutta ei me silti mitään suhdetta olla ryhdytty muodostamaan miehen exän kanssa. Jotenkin vaan ei ole koettu tarvetta siihen, kun ex ja mies osaavat mallikelpoisesti hoitaa lapsen asiat ihan keskenäänkin ilman että kummankaan puolisot lähtee mukaan sörkkimään, simppelimpää. Ja kun osataan ystävällisesti ja neutraalisti toisiimme suhtautua. Sekin riittää hyvin, että on asialliset välit. Eli kun kohtaamisia tulee, niin voidaan käyttäytyä yhtä hyvin kuin ketä tahansa vierasta ihmistä kohtaan. Se on musta ainoastaan se perusvaatimus, että osataan käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset. Ei niitä tiivitä ja hyviä välejä ja seurustelua kahvikupposten äärellä tarvitse olla.
Eli sunkaan kädet ei ole sidotut. Otat ton nyt vaan, että jaahas selvä homma. That's it. Ja sitten jos jotain kohtaamisia tulee, niin käyttäytyy kuin perusihmiset toisia nähdessään. Jos siis tämä UO käyttäytyy lapsia kohtaan hyvin, niin sekin on hyvä ettei ole hyviä välejä - kunhan ei ole huonoja sellaisia. Eikä silloin ole syytä nähdä asioiden laidassa mitään huonoa.:)
...lukea tällaisia tarinoita täällä välillä :-) Antaa uskoa siihen että se todellakin on mahdollista, että aikuiset osaavat toimia kypsällä tavalla kaikki yhdessä lasten parhaaksi. Olette varmaan kovasti tehnyt työtä tilanteen eteen ja onnellisia ovat nuo lapset, joiden ympärillä on noin täyspäisiä ja fiksuja aikuisia. Kiitoksia tekstistäsi. Lämmitti ainakin tämän "katkeran" exän sydäntä joka kovasti toivoo että riitaiset exä-nyxä-suhteet loppuisivat keinolla millä hyvänsä, ihan lasten takia.
Sama tilanne täällä.Hyvissä väleissä ollaan.Mutta tietysti se vaatii sopuisaa asennetta molemmilta,ei yksin voi olla ystäviä,jos toinen vaan riitelee.
Annoimme miehen exän kanssa jopa joululahjat toisillemme.
No nythän te voitte elää yhdessä kuten mormoni naiset sektissään jakaen keskenään yhden miehen ja muidenkin vaimojen lapset.
Ihmisluonto vaan on sellainen, että miehensä muita naisia ei voi sietää. Sietämään opettelu johtaa moniavioisten mormonien elämäntapaan.
Se menee niin, että jos lasten kanssa uusiperheessä menee hyvin, niin silloin on parisuhteellekin edellytys menestyä, mutta jos jomman kumman lapset vaikeita, kiroilevia, päätään aukovia pikkupaskiaisia, niin silloin koko perheen elämä muuttuu helvetiksi!
Sen, ettei hyväksy isän tai äidin uutta kumppania, voi osoittaa myös toisella tavalla. On hiljaa, ei noteeraa, ei puhu, ei ole huomaavinaankaan - mitätöi, osoittaa, että "minulle ei tuota ihmistä ole olemassa" - ja tähän oikeasti pystyy jo alakouluikäinen tyttölapsi!!
Tämän asetelman tekee hankalaksi se, että mitään voi ns. todistaa. Kun toinen ei tee yhtään mitään, niin mistäs minä muka sitten suutun tai hermostun? Pikkumainen ja ilkeä ihminen, lapsikultahan vain ON !
...alemmassa tekstissäsi ilmenee varsin selvästi että isä epäonnistui tehtävässään ja itse viestitti lapselle ettei sinua tarvitse kunnioittaa antamalla hiljaisen hyväskynnän lapsen touhuille. Monessa tapauksessa täällä voi hyvin helposti lukea rivien välistä ettei ongelmien syynä ole nuo lapset vaan ne biologiset vanhemmat jotka omalla käytöksellään antavat lapsilleen esimerkin miten olla kunnioittamatta muita ihmisiä. Ehkä tuo ongelma on ollut läsnä jo siinä alkuperäisessä perhekokoonpanossa, ja mies on sielläkin viestittänyt lapsilleen ettei sitä perheen äitiä tarvitse kunnioittaa, esim. jättäytymällä kaikkien kotitöiden ulkoipuolelle ja kohdellen näin vaimoaan "orjana", eikä tasavertaisena kumppanina. Mene ja tiedä sitten, kuinka asiat on ollut, mutta kukaan lapsi ei ole syntymästään paha ja käytöksen syy löytyy yleensä vanhempien välisestä valta-vastuu-suhteesta, josta opitaan tietty käytösmalli. "Lasten tehtävä ei ole ymmärtää aikuisia vaan aikuisten tehtävä on ymmärtää lapsia". Tässä lauseessa on mieletön määrä viisautta sillä vain löytämällä se asia, joka on muokannut lapsen käytöstä tähän asti, voimme ohjata tuota lasta oikeille raiteille taas, muuttamalla niitä olosuhteita, jotka ruokkivat tiettyä käytöstä. Ja aika neuvottomassa tilanteessa nyksä on jos ongelma kumpuaa siitä bioisästä joka tieten tahtoen viestittää lapselle ettei nyksää tarvitse kuunnella saatika kunnioittaa. Kysymys kuuluukin että kunnioittaako tuo mies edes itse sitä nyksäänsä kun antaa lastensa touhuille hyväksyntänsä?
Niin, kyllä vastuu lasten käytöksestä on vanhemmilla. Syitä ja selityksiä voi ja saa olla, mutta ihan kaikkea ei tarvitse hyväksyä.
Jos lapsi, nuori, käyttäytyy ei-toivottavalla tavalla, voidaan tietysti alkaa pohtia, miksi. Silti, ei pitäisi olla oikeutta ei-hyväksyttävään käytökseen, olkoot se mitä tahansa.
Meidän tapauksessa asia jäi aina siihen. Mies selitti syyt ja taustat minulle, ymmärsi lastensa huonon käytöksen ja siinä se. Lasten isä ei koskaan puuttunut eikä reagoinut. Minä kyllä, ja toisinaan hermostuin ihan tosissaan kun tilanteet olivat niin törkeää välinpitämättömyyttä. Isä ei koskaan laittanut totaalista "stoppia" asioihin. Minä olin sitten se ylireagoivat huutava hullu....
Edellisessä elämässä miehen kertoman mukaan aivan kaikki oli jaettu 50/50. Asumiskulut, ruokakulut, kotityöt. Eikä niistä koskaan joustettu.
Miehen kertomusten perusteella se nainen ei kovinkaan korkealle arvostanut miestään, lastensa isää, mutta eipä tainnut kunnioitusta olla toiseenkaan suuntaan.
Ei miehen lapsi, meille muutettuaan, voinut minua kunnioittaa vaikka arjesta yksin vastasinkin, koska häneltä ei kukaan koskaan ollut vaatinut tai odottanut kunnioitusta minua kohtaan. Se olisi ollut isän tehtävä, hän ei kyennyt siihen.
Ja Ei, ei tämä mies minua kunnioita.
Paitsi että hänen lapsensa saavat kävellä minun ylitseni, myös muut voivat kohdella ja arvottaa minut juuri niin mitättmäksi kuin haluavat. Näitäkin tilanteita on ollut. Mies on vain istunut ja kuunnellut tyynesti, kun hänen ystävänsä haukkui minut lyttyyn. Minä laitoin välit poikka tyyppiin, mies jatkaa hyvää ja läheistä ystävyyttään tämän aikuisen, 5-kymppisen ja monesti eronneen miehen kanssa !!
Lisäksi mies katsoo, ettei hänen tarvitse informoida minua asioista, jotka liittyvät hänen lapsiinsa, ja joista hän on sopinut esim. omien vanhempiensa (isovanhemmat) kanssa - ei edes silloin kun ne vaikuttavat suoraan minun ratkasuihini, olemiseen, elämään. Lapset tulevat ja menevät, tai ovat missä ovatkin, eikä se minulle kuulu, vaikka olisin saman katon alla. Hän on sopinut asiat vanhempiensa ja lastensa kanssa keskenään ja siinä se.
Ja meillä on kuitenkin yhteiset pienet lapset !!
Mies on sitä mieltä, ettei hän ole vastuussa äitinsä, anopin, käytöksestä eikä voi sille mitään, tämä on aikuinen ihminen. Joten anoppi pitää minua syyllisenä tuohon joulun asiaan, kihisee vihaa ja suuttumusta minua kohtaan - täysin aiheetta. Minun mielestäni miehen tehtävä on ojentaa äitiään, eikä jättää minua tämän vihan kohteeksi.
No, me olemme asumuserossa. Odotan, että mies laittaisi eron vireille virallisesti. Luultavasti hän ei kykene siihenkään ennenkuin hänellä on uusi kumppani varmistamassa olotilaa. On helpompi vain OLLA ja antaa asioiden mennä omalla painollaan.
Eiköhän sieltä jostain tule hyväuskoinen ja hölmö nainen ja rakastu, usko ja luota mieheen joka vaikuttaa tasapainoiselta ja empaattiselta, ja usko miehen juttuja: että hänelle sattui kaksi kertaa nainen, joka muuttui ilmeisesti lapsuustaustansa takia huutavaksi raivohulluksi ja joka alkoi ihan ilman mitään syytä vihata anoppiakin......
Mutta toisilla siis uusperheily onnistuu. Se on niin monisäikeinen kuvio, että siinä onnistuakseen pitää olla kaikkien ihmisten aikuisia.
Kaikkien tulee olla aikuisia, ihan kirjaimellisestikin. Näihin uusioliittoihin pitäisi ryhtyä vasta, kun lapset ovat yli 18-vuotiaita.
Jokainen voisi omalta kohdaltaan miettiä, miltä tuntuisi, jos puoliso yhtenä päivänä tulisi kotiin, ja ilmoittaisi, että nyt ruvetaankin asumaan yhtenä suurena onnellisena perheenä anopin kanssa saman katon alla. Anoppi toisi omia sääntöjään mukanaan taloon, ja odottaisi, että kaikkien tulee niitä noudattaa. Mahdollisesti hän saattaisi jopa arvostella sinun henkilökohtaisia piirteitä. Ehkä olet liian suurpiirteinen, ärsyttävän hissukka tai yliaktiivinen kälättäjä, joka ei osaa olla hetkeäkään hiljaa, vaikka muut haluaisivat rauhoittua. Kuinka kypsästi suhtautuisit uuteen tilanteeseen?
Jos aikuisella ihmisellä olisi vaikeuksia sopeutua kuvattuun tilanteeseen, niin miksei sitten lapsella. Ja lapsella vielä enemmän kuin aikuisella, eihän hänellä ole vielä iän puolesta edes edellytyksiä kovin kypsään suhtautumiseen ja käytökseen. Ja kuitenkin juuri lapsilta tunnutaan odottavan eniten sitä kypsyyttä näissä kuvioissa.
Voihan asiat mennä hyvinkin. Voisithan sinäkin tulla anoppisi kanssa mitä parhaimmaksi ystäväksi, jos hän sattuisi olemaan poikeuksellisen kypsä ja sydämellinen ihminen, ja sen lisäksi teidän välinen henkilökemianne pelaisi erityisen hyvin yhteen. Sopeutumista tilanne joka tapauksessa vaatisi, ja varmaan ristiriidatkaan eivät alussa olisi täysin vältettävissä. Mutta entäs jos henkilökemiat eivät pelaisi, tai anoppi olisikin pikkumainen pomottaja, ehkä jopa suorastaan ilkeä ja väkivaltainen. Ja mies luonnollisesti asettuisi aina anopin puolelle, vaikka anoppi olisi kohdellut sinua suoranaisella vääryydellä. Elämä muuttuisi helvetiksi. Ehkä masentuisit, tai alkaisit muuten oireilla fyysisesti tai psyykkisesti stressaavassa elämäntilanteessasi, jota et kykenisi muuttamaan mitenkään.
Valitettavasti tilanne uusioperheissä menee useimmiten tuon jälkimmäisen huonomman kaavan mukaisesti..
totta kai uusioperheessä elävä vanhempi jolla ns kiltimpiä, fiksumpia lapsia yrittää suojella heitä kumppanin huonosti käyttäytyvien lasten vaikutteilta..ja kuria pitää olla lapsille, siinä sitä kunnioitusta oppii..nykyään liian lepsua kasvatusta. >Ennen vanhaan lapset kunniottivat aikuisia enemmän..ei voida elää vain lasten ehdoilla, ja mikää ei voi olla niin julma ja ajattelematon kuin lapsi.
Nimimerkki "lapsia sääli", en tiedä vastasitko minulle.
Meilä tilanne EI ollut niin, että minä tulin omine sääntöineni miehen ja hänen lastensa kotiin.
Lapset asuivat äidillään. He tulivat tapaamisille minun ja miehen kotiin, jossa asui myös minun entisen liiton lapsi sekä meidän yhteinen lapsi.
Ei meidän säännöt ja tavat niin omituisia olleet, etteikö niitä voisi omaksua tai hyväksyä. Jokaisen kodissa on omanlaiset säännöt enkä usko että sinäkään hyväksyisit että lastesi ystävät tulevat kotiisi ja sanelevat toimintaehdot.
Mieti, miltä tuntuu nuoresta, kun kotiin tulee joka toinen viikonloppu kaksi lasta, joiden rytmin mukaan koko talon elämä kulkee: lapset heräsivät klo 05 joka aamu!
Kyllä minun nuoreni heitä hyvin kohteli, mutta lasten käytöstavat ja toiminta olivat aikamoisia, menemättä yksityiskohtiin. En ymmärrä vieläkään, miksi mies hyväksyi ja eikä puuttunut, ojentanut, kasvattanut.
Miehen lapsi muutti meidän kotiimme pysyvästi paljon myöhemmin - siis näin päin, että äidin luolta meille. meilä oli valmis koti tapoineen ja tottumuksineen, jossa lapsi oli käynyt VIIDEn (5) VUODEN ajan joka toinen viikonloppu - kuukaudessa 4 päivää - ja joka kesä 2 viikkoa. Ihan tuntemattomaan hän ei hypännyt. Niin luulisi. Silti sen sietäminen, että minä ja meidän yhteiset olemmekin siinä saman katon alla missä hän ja isi, ei,hän ei hyväksynyt minua.
Minä ratkaisin ongelman. Muutin omien lasteni kanssa pois. Nyt on kaikilla hyvä olla. No, omani ikävöivät isäänsä valtavasti, mutta saihan esikoinen isänsä.
Vertaus anoppiin: jos anoppi muuttaisi meille, miehen tehtävä olisi huolehtia siitä, että luodaan yhteiset pelisäännöt joita anoppikin noudattaa, JOS minä ja anoppi emme saa näitä hoidettua keskenään vaikkapa sen takia, ettei anoppi kunnioita minua. Ja miehen tehtävä olisi pitää huoli, että anoppi kunnioittaa vaimoa.
Meillä meni tilanne niin päin, että meille muuttanut teini-ikäinen ei hyväksynyt minua ja tilanteet olivat aika erikoisia. Mies meni aina lapsensa puolelle.
Minä aloin voida pahoin. Myös yhteiset pienet lapsemme voivat pahoin. parisuhde ei enää toiminut. Riitelimme.
Niinpä lähdin pois.
Aina se ei ole se äitipuoli, joka torpedoi kaiken. Joskus se voi olla se lapsi. Tai isä itse.
Todella hienoa! Se, että saman miehen exä ja nyxä tulevat toimeen keskenään, se että äiti, ex-puoliso, hyväksyy että miehen uusi tai nykyinen elämänkumppani on tekemisissä aikuisena, hyväksyttävänä ihmisenä hänen lastensa elämässä, eikä ole mikään uhka tai viemässä äitiyttä - se edellyttää kypsyyttä ja sitä että ero on käsitelty, tunteet ex-kumppania kohtaan on käsitelty.
Näin onnekkaasti ei kaikilla ole.
Meidän tapauksessa miehen lasten äiti ei hyväksynyt minua. Sen jälkeen kun yhteinen lapsemme syntyi, ja menimme naimisiin, alkoi omille lapsille minun ja meidän yhteisten lasten systemaattinen mollaaminen. Tämä selvisi vasta vuosia myöhemmin, kun oli jo liian myöhäistä.
Ymmärtäisin exän katkeruuden jos olisin ollut rikkomassa heidän liittoaan, mutta mies asui jo omillaan siinä vaiheessa kun tapasimme.
Ymmärtäisin, jos olisin joskus tavannut tämän naisen, ja omalla käytökselläni aiheuttanut katkeruuden ja vihan. Mutta en ole koskaan jutellut hänen kanssaan, pari kertaa vahingossa nähnyt ihmisjoukossa. En kohdellut hänen lapsiaan huonosti - ellei sellaiseksi sitten lueta sitä, että edellytin heiltä normaalia ikätasoista käyttäytymistä, kiesin ja rajasin heitä tarvittaessa.
Tällä hetkellä miehen exä ei suostu olemaan edes lapseensa missään yhteydessä. Lapsi muutti isänsä luo, siis meille. Lapsi, joka oli 5 vuotta kuunnellut yhtäjaksoisesti pelkkää haukkumista minusta ja minun lapsistani, muutti siis meille, myös minun kotiini ja hänen olisi pitänyt suhtautua minuun kuten ihminen ihmiseen.
Arvatkaa vaan onnistuiko!
Miehen tehtävä olisi kaiketi ollut opastaa lapsensa kunnioittamaan myös minua, mutta hän antoi asioiden soljua omalla painollaan, lapsen kohdella minua kuin ilmaa tai nauraa halveksivasti päin naamaa - samaa mitä lapsi teki siihen asti tapaamisilla joka toinen vkl, hän jatkoi edelleen meille muutettuaan, nyt vaan joka pv.
No, he saivat toisensa, isä ja lapsi. Minä muutin pois, meidän yhteiset mukanani. Nyt luulisi kaikkien olevan onnellisia, vaan mitä vielä ! Nyt anoppi tihkuu vihaa ja suuttumusta minua kohtaan, ja syynä on eräs jouluun ja uuteenvuoteen liittyvä tapahtumaepisodi, jonka lopputulema ei ole minun päätökseni, ei minun vastuullani, vaan lasten isän. Mutta kukapa äiti nyt lapsosensa - aikuise miehen, perheenisän - voisi nähdä väärin tekevän mitään, syyllinen on helpompi ottaa suvun ulkopuolelta, ex-miniästä !
Kiva,että annat noin positiivista palautetta sitä tarvitaan!ITselläni ei välit exään ole kunnossa johtuen suurimmaksi osaksi hänen nykyisestään,mutta en sen anna pilata normi arki elämää hän on tiensä valinnu ja piste.Minulla ja lapsllani menee uuden kanssa loistavasti.Olemme saaneet arkielon sujumaan huvin ja olemme siitä tyytyväisiä.Joten kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja voimia ja jaksamista eteenkinpäin!!
Itse erosin aikoinaan miehestäni,lapseni isästä,koska petti minua nykyisensä kanssa.
Mutta, lapseni ei saanut mennä heille,lasta sai tavata mies vain miehen vanhempien luona.
No, heille sitten syntyi lapsi.Koska olin hyvissä väleissä ex-appivanhempien kanssa,vierailin siellä myös usein ja tämä ex-miehen uusi lapsi oli siellä usein hoidossa. Solmin lapseen,lapsen omasta aloitteesta ,erittäin hyvän suhteen,mutta tämähän ei taas sopinutkaan ex-miehen uudelle vaimolle,lapsen äidille.
Olen kutsunut ko.perheen/isän aina lapseni rippi ym.juhliin, mutta aina se uusi vaimo vihaa ja inhoaa minua?Miksi, hänhän sai mitä halusi,enkä ole itse hänelle mitään pahaa tehnyt.
Lapset on täysin syyttömiä aikuisten sotkuihin ja ihmissuhde kuvioihin.
Lapsista pitää pitää huoli, olkoon ne ex:sän tai nyxän, eikä heidän kauttaa saa kostaa mitään.
Vanhempani erosivat 25 vuotta sitten koska isällä oli toinen nainen. Hän muutti heti meidän vanhaan asuntoon asumaan. He menivät naimisiin noin 20 vuotta sitten kun äiti oli ilmoittanut isälle että hänelläkin oli uusi suhde. Äidin mukaan meidän suhde isään ei pitäisi kärsiä siitä että hänellä on uusi nainen joten hän on aina yrittänyt kannustaa meitä tapaamaan isämme. Isä vaan ei ollut kvin kiinnostunut meistä niin kauan kun hän oli töissä. Kävin pelkästään 2-3 kertaa heidän luona ensimmäiset 15 v. Toisaalta he asuivatkin meidän vanhassa asunnossa joten se tuntui aika pahalta. Sen jälkeen kun he muuttivat muualle käyn 2 kertaa per vuosi heillä. Aina kuitenkin niin että itse ehdotan sitä.
Kun isä täytti 60 v ja vaimo järjesti hänelle suuret juhlat niin meidät ei pyydetty mukaan. Saimme vierailla toisena päivänä. Sama 70 v päivänä. Olemme pyytäneet isämme ja hänen vaimonsa häihin, lasten rippiäisiin jne. he eivät koskan tule. Vaimon mukaan isä ei jaksa tai sitten he ovat lomalla. Isän mukaan vaimo ei halua koska hän on tehnyt syntiä 25 v sitten eikä voi antaa itselleen anteeksi! Äiti on jo ollut onnellinen uudessa parisuhteessa 18 vuotta ja soittaa aina välillä isälleni puhuakseen lapsista tai lapsenlapsista. Eli tuntuu siltä ettei heidän välillä ole ongelmia. Isä käy kerran per vuosi yksin kaupungissa jolloin hän asuu meillä. Kyseinen vaimo ei edes halua tulla silloin mukaan vaikkapa olemme pyytäneet hänet mukaan. Sen sijaan hän valittaa siitä että hänet jätetään yksin. Hän ei ole siis koskaan ollut meillä. Jos he ovat kaupungissa yhdessä niin he eivät koskaan ota yhteyttä, en saa tulla auttamaan veneen kanssa, puhumattakaan siitä että saisin olla mukana veneessä. Kuitenkin en ole kertaakaan sanonut pahaa uudelle vaimolle. Heillä ei ole yhteisiä lapsia mutta vaimon lasten kanssa he ovat paljon yhdessä. En tule koskaan ymmärtämään miksi se hän (vaimo) ei halua tulla meille eikä tulla yhteisiin juhlin 25 v jälkeen varsinkin kun äiti on jo 18 v ollut onnellisesti avoliitossa. Rakastan isääni mutta en voi siedä sitä että hän antaa vaimonsa tuhota meidän välit kaikilla tavalla. Minusta voisimme kaikki olla yhdessä ja sen olen myöskin sanonut heille. Siitähän on jo ikuisuus sitten. Mutta ei. Vaimo ei voi antaa itselleen anteeksi. Ja siinä hän juoksee kirkossa....Meitin päivittäin sitä että mitä hän oikein on tehnyt, ei voi enää johtua erosta. Selviää ehkä sitten kun isä kuolee...
joo,hienosti täällä jauhataan....kyllä ne lapset on syyttömiä se on totta ja mäkin sen ymmärrän---itellä on mies jolla on entuudestaan valitettavsati yksi lapsi ja minusta on tosi kiva että mun mies näkee mahdollisimman vähän sitä muksua koska aina se muistuttaa hänen ex suhdetta joka musta tuntuu pahalta. Suhde olisi täydellinen jos sitä muksua ei olisi olemassakaan. Se on luonnollista että exän lapsia harvoin onnistuu rakastamaan...onhan karhut ja leijonat tappaavat vieraiden urosten pentuja...kylmä totuus se on ja äläkö yrittäkö kukaan hienostella aiat ja olla mukaan ystävällisiä ja inhimillisiä.
Ja kaikista paras jos exän lapset vaivaavat niin hommakkaa vapaita miehiä joilla ei ole lapsia,säästyy hermot ja pystyy perustaa täysin omaa perheensä :)
Ketähän mahdat ajatella, kun se miehen lapsen näkeminen niin pahalta tuntuu. Itseäsi ja itsekkäästi, vika on ihan omassa päässäsi, kun koet lapsen uhkana. Kaikilla on menneisyys, siis koetapa kasvaa. Ihmisen erottaa eläimestä se, että ihminen osaa ajatella ja kehittyä. Eläimet toimii pelkän vaiston varassa, kun niiden tarkoitus on vain lisääntyä. Se on ainoa syy miksi eläin tappaa vieraan uroksen jälkeläiset, saadakseen oman perimänsä lisääntymään ja siten lajinsa säilymään maan päällä. Eläin ei ymmärrä itse sitä, se on sen dna:ssa.
Luettuani tuon viestin ,tajusin että järki ja hyvä tahto ei vielä ole maailmasta kadonnut.
Totta on ,että riitely ja mustasukkaisuus ei koidu KENENKÄÄN hyväksi,siksi on minusta LOITAVAA,että jotkut osaavat ajatella tuon eron aiheuttaman kuilun ylittämistä.Aivan uusia mahdollisuuksia syntyy varmasti positiiviseen yhdessäoloon,kun osapuoliakin on useampi ja tuo naurettava kynnys,eron kautta syntyneenä,voidaan jättää omaan arvoonsa.
Nostan kovasti hattuani näillä naisille,jotka kirjoituksen takana ovat,te olette TIMANTTEJA!
"Only diamonds aare forever"!!
eikä naiset puhuisi miesten suulla. Siinä on vaara, että puhuu toisin, miten miehet itse ajattelee. Sillä osaavathan miehet itsekin ajatella.
hyvin ex-mieheni avovaimon kanssa.
Minun ja ex-mieheni lapsi on aina ollut tervetullut ja tykätty hänen osaltaan.
Touhusivat yhdessä asioita ennenkuin alkoi pieniä sisaruksia tulemaan (shoppailivat ja kävivät teatterissa kahdestaan)
Perheenä tehneet useita reissuja. Mukava, vastuullinen, tasapainoinen ja reilu ihminen.
Ollut naimisissa ennenkin, muta ei edellisen liiton lapsia hänellä.
Silloin tällöin tapaamme, lapsen kuljetuksessa tai juhlissa. Välillämme on kilometrejä joten emme viikottain ole tekemisissä.
Minä en puutu milläänlaillla heidän perheelämään, koska ei ole aihetta.
Mieheni valinnut viisan naisen,jo toistamiseen :-).
Kyllä sen myös lapsesta huomaisi ja häneltä kuulisi elleivät asiat kunnossa siellä perheessä, ei menisi mielellään jne.,kuitenkin jo 14v lapsi.
Ero mieheeni selvä, ei mitään fantasioita exänä häneen päin, ei vihaa eikä kaunoja taakkana.
Näin päin toimii uusi-vanha tuttavuus.
Mutta minun nykyisen mieheni exän kanssa emme ole väleissä.
Johtuen hänen törkeästä ja typerästä käytöksestä meidän suhdettamme kohtaan. Yritti kaikin keinoin saada meidät eroon.
Tyrkytti itseään miehelleni, tarjosi alapäätään (näin tekstareita joissa pyysi miestäni p...n itseään).
Soitteli ja kinusi "mehän oltiin niin onnellisia aikoinaan"... (itse jäi pettämisestä kiinni).
Kun otin asian hänen kanssaan puheeksi, suuttui miehelleni ja äkäili " Miksi menit kertomaan P:lle.
Ei siis ymmärrä rehellisyyden merkitystä parisuhteessa.
Asumme valitettavasti samalla kylällä, ja jossain nähdäään, mutta emme ole edes hyvänpäivän tuttuja.
Minä en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Mieheni lapset ovat isoja ja omatoimisia(14v ja 16v), mutta mieheni ex-soittelee, pienimmästäkin asiasta.
Hänellä pakonomainen tarve pitää exään yhteyttä ihan turhista asioista, ja haaveilee yhä ex-miehestään.
Joten tänne suuntaan uusi-vanha tuttavuus ei toimi.
Nykyään kun lähes kaikilla on kännykät, niistä näkee kuka soittaa.
Eli kun exä soittaa, niin... EI VAIKKA VASTAISI? Helppoa! Minä en exälleni vastaa, koska itkua sieltä vaan tulisi, avoerosta jo vuosi.
Ja olen nainen, exäni mies.
ovat isällään ei exän puheluihin vastata. Silloin kuitenkin tiedetään että ainakin lapsilla on asiat hyvin ja kunnossa.
Exän henk.koht. vointi ei meitä kiinnosta.
Mutta silloin kun lapset ovat äidillään mieheni pyrkii vastaamaan, jos vaikka lapsille sattunut jotain.
Yleensä sitten soittaa lapsille suoraan ja tietää totuuden.
Sen jälkeen ei sitten taas exälle vastata. Saattaa saman viikonlopun aikana soittaa 3-4 kertaa.
Saattaa vaikka lauantaina "haluta kertoa" että poika myöhästyi perjantai aamuna koulusta?
Tai kertoa että "ostin tytölle tänään uuden ripsivärin?!
Tekemällä tekee asiaa ja mieheni jättää usein vastaamatta hänelle.
...ehkäpä se exä kuvittelee siellä, että sitä miestä ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, mitä lapsille kuuluu, ja mitä ovat yhdessä tehneet. Ehkä miestä kiinnosti vielä silloin ydinperheaikaan tietää kaikki lapsista ja heidän tekemisistään. Nyt mies sitten kuvittelee että jaettu vanhemmuus tarkoittaa sitä, että on isä vain niinä päivinä kun lapset siellä, ja muina päivinä vain Avo/avioliitossa oleva mies, ja näinä päivinä omistaudutaan täysin sille parisuhteelle. Eli exä yrittää oikeasti saada ns. jaettua vanhemmuutta aikaiseksi,jatkaa sitä, miten ydinperheessä jaettiin tuo vanhemmuus puhumalla lasten asioista päivittäin, ja mies nyksineen kokee tämän häirintänä, tai pyrkimyksenä vaikeuttaa heidän yhdessäoloaan. Mutta eihän sen pitäisi mennä niin :-( Yhtälailla se isyys on läpi elämän kulkeva pesti, eikä kummallakaan vanhemmalla pitäisi kaiken järjen mukaan olla käsitys, että itse voi valita, päivästä riippuen, onko isä tänään vai jotain muuta.
Mitä enemmän luen näitä juttuja täällä palstalla, sen vakuuttuneempi olen kokoajan siitä, että suurin ongelma kaikessa on se, että lähi, yleensä äiti, vetää herneet nokkaan sille omalle exälle, joka ei yksinkertaisesti toimi suhteen löydettyään isän lailla, vaan käyttää juuri tuota on/off-nappia itse päättäen, milloin on isä ja milloin vapaalla. Me äitit kun otamme tuon asenteen että lapset ovat kaikki kaikessa ja itse haluaisimme vastaavassa tilanteessa tietää ripsivärin ostot sun muut, ja mielellään ihan päivittäisin soitoin. Eli äitinä on kovinkin vaikea sisäistää se tosiasia, ettei se mies toteuta isyyttään samalla tavalla kuin äiti. Ja sitten kuvaan astuu nyksä, jonka intressit mieheen koskevat vain parisuhdepuolta, eikä niitä lapsia, jotka tulevat mukana. Nyksä, jos itse lapseton, kokee exnaisen soitot häirintänä ja ties minä hullutena, koska hän näkee asiat samalla tavalla kuin mies. Tänään ollaan perhe kun lapset täällä, ja heidän lähdettyä, palaamme taas parisuhteessa eläviksi avokeiksi, ja silloinhan mustasukkaisuus on ihan normaalia, jos joku nainen soittaa 3kertaa viikonlopun aikana. Tässä kohtaa pitäisi saada simmut auki. Siellä ei soita ex-NAINEN, vaan vanhemmuutta jakava ÄITI.
Ja vaikka sillä nyksällä olisi omia lapsia niin isäpuolelta ei vaadita isän saappaisiin astumista tai vastuunkantoa. Isähän ei ole lasten isä, joten hän pysyy taka-alalla, joten selittää edelleen sen, miksi nyksä kokee miehen olevan enemmän hänen kumppaininsa, kun se isäpuoli. Isäpuoli se harvemmin vastaa siitä arjen pyörityksestä. Sen tekee edelleen lasten äiti. Mies auttaa, vaan ei kanna vastuuta. Äitipuoleen taas kohdistuu huomattavasti enemmän odotuksia sillä sovinismin edelleen kukkiessa, naisen odotetaan edelleen olevan se arjen pyörittäjä ja lasten hoitaja. Tästä syystä hänelle lankeaa myös vastuunkanto lapsista siinä arjessa ja tämä selitää miksi exä kimpaantuu kun tuntematon nainen ykskaks kantaa vastuun lapsista joka kuuluu periaatteessa vanhemmille.
Eli edelleen siis haluan väittää, että niitä hulluja exiä ja nyksiä ei kamalan paljon ole. Kyse on vain siitä, että nyksällä ja exällä on ihan eri intressit samaan mieheen ja kokevat toisensa uhkaavan sitä,mitä itse tuolta mieheltä haluavat koska eivät yksinkertaisesti ymmärrä toistensa ajamia asioita. Ongelmia lisää vielä se, että äiti ei yksinkertaisesti voi käsittää, ettei mies ole päivystävä isä 24/7, onhan äiditkin, aina ja ihan kaikkialla, aina vaan äitejä. Niin työpaikalla kun ravintolassa vapaa-aikanaan.
äiti ja kuka hänestä oikeesti välittää!
Uusikot puhuu omasta puolestaan, ei välttämättä ajattele lapsen parasta, niinkuin äiti.
Kun äiti puolustaa OMAA lastaan, se on uusikoidenm ieletä häiriköintiä.
Joten eiköhän olisi parempi, että jokainen huolehtii omista lapsista, niin uusikotkin, sillä eihän tämän uuden miehen lapset ole edes mitään sukuakaan tälle lapselle, ja näin ollen hänen asiat ja perheen asiat ei kuulu tälle uuskolle millään muotoa.
jos soittaa 3-4 kertaa saman vl aikana jostain jonnin joutavasta, ei ole äidiltä normaalia. Se on pakonomaista tunkeutumista toisten yksityisyyteen.
Voihan ne asiat kertoa yhdessä puhelussa yhden päivän aikana.
Kyllä miestäni kiinnostaa lastensa asiat edelleen, hänen isyys ei ole erossa hävinnyt.
Naurettavaa käytöstä äidiltä, ei kyllä raportoinut noin tarkkaan kun olivat naimisissa ja mies töissä (mies itse kertonut).
Isä pitää itse lapsiinsa yhteyttä puhelimitse lähes joka päivä, näkee lapsiaan viikollakin (sama paikkakunta) ja pitää paljon luonaan viikonloppuisin, välillä arkisinkin. Kuulee lasten kuulumisia heiltä itseltäänkin.
Äiti haluaa vaan sotkeutua joka asiaan, kyse ei ole hänen kohdallaan kuvaamistasi asioista.
Vaan kontrolloimisesta.
Tottakait aikuiset puhuvat keskenään suurista asioista (mitä ei ripsarin ostaminen ole), koulusta, sairauksista, harrastuksista, isoista hankinnoista ym.
Minulla on itselläni lapsi, 14v myös, mutta en kyllä raportoi jokaista pikku asiaa hänen isänsä kanssa.
Puhumme silloin kun nähdään kuulumisia ja harvoin soitan. Lapsemme osaa kertoa kuulumisensa hyvin itsekkin.
Mutta minulla ei ole mitään tarvetta kontrolloida ex-mieheni elämää, ei mitään tarvetta tunkeutua hänen arkeensa.
Minusta kun erotaan, niin jokaisen tulee tajuta että suhteen muoto siihen exään muuttuu. Se entinen ei ole enään 24/7 käytettävissä jokaiseen oikkuun.
Käytännössä se tasapuolisesti osallistuminen ja jokaisessa tilanteessa mukana oleminen ei etä-vanhemmalta onnistu, se on eron todellisuus.
Sitä "paikataan" sitten tiivimmällä yhdessäololla esim. lomilla ja viikonloppusin.
Ja jos jokapäivä soittelee exä, niin kyllä se on häirintää, eikä vain nykyisen mustasukkaisuutta.
Itse exänä tiedän, että jokapäivä ei ole asiaa ex-miehelle.
Kun on erottu, pitää osata käyttäytyä kuin eronnut, antaa exänsä uudelle elämälle tilaa ja aikaa. Ja nyt en puhu lapsista.
sattuu olemaan äiti, olin äiti jo ennekuin tapasin nykyisen mieheni.
Sinä et osaa muuta kuin hokea: uusikot ei saa puuttua, uusikot ei ajattele lapsia,
äidit vaan puolustaa, äitiä haukutaan, lapsia haukutaan....
Sinä et osaa keskustella, et osaa perustella, et edes ymmärrä lukemasi asian sisältöä,
toistat vain omaa mantraasi.
Kiitos kbb13, sinulla on näkemyksiä, viisaita sanoja ja ymmärrystä....
Vaikka kaikessa en olekkaan samaa mieltä.
Mukavaa loppuvpäivää!
niin usein kuin haluaa, sinä et sitä estä etkä määrää! Äiti voi tulla katsastamaan lapsen olinpainkankin jos haluaa, etkä sitäkään voi estää. Mitä salattavaa sulla ja talossasi on jos pelkäät ja toivot ettei äiti välittäisi lapsestaan?
Tiesit että mihellä on lapsia, niin miksi otit sen miehen?
Minusta naurettavaa on sun käytös.
Onko äidin ja lapsen välinen kommunikointi tyhjänpäivästiä?? Sinäkö sen määrittelet?
Meneppä hakeen apua jotta pääset tuosta tyhjänpäiväisestä syyttelystä ja arvostelemisesta. Lapsi ei ole sinun, ja äiti voi lapsensa suhteen tehdä mitä haluaa. Tyydy sinä vaan kohtaloosi, ja opettele käyttäytymään.
Tässähän ole kyse siitä että ex soitteli ex-miehelleen, kannattaisi lukea kunnolla vai eikö nuppi kykene ymmärtämään lukemaasi.
Eikä ex:llä ole kyllä mitään oikeutta tunkeutua kenenkään kotiin. Jos mun mieheni ex-akka tunkisi meille, soittaisin poliisit. Se on kotirauhan rikkomista ja LAITONTA, jos et satu tietämään.
Me otamme miehemme ihan siksi että rakastumme heihin. Lapset tulee mukana ja heidät hyväksytään, mutta ex-puolisoiden häiriköintiä ei.
Naurattaa tuo sinun viestisi edeltävälle kirjoittajalle, haukut häntä rassuksi ja kehoitat hakemaan apua, kun itse sitä näytät todella tarvitsevan. Kirjoituksesi on niin lapsellinen että on vaikea uskoa että sen on kirjoittanut aikuinen ihminen....kertonee jotain älykkyydestäsi (tai sen puutteesta)
lue ensin ajatuksen kanssa mitä kirjoitin ja kommentoi vasta sitten kun ymmärrät mistä puhutaan.
Äiti saa soittaa lapsilleen, mutta kun ei soita heille, vaan ex-miehelleen ja monesti
ihan tyhjänpäiväisestä.
Ymmärrätkö?
Ai että se on ihan normaalia et ex soittelee et nyt meidän Matilla valuu räkä nenästä.
Ja miksi äidin pitäisi soitella koko ajan myös silloin kun lapset on isällään.
Sustahan on tullut oikein ex:ien äänitorvi ja puolesta puhuja täällä. Mikään, lue MIKÄÄN mitä ex:t touhuaa ei ole sinusta väärin.
Meillä on sovittu jo aikoinaan että silloin kun lapsi on isällään minä en sinne soittele. Jos joskus olen soittanut niin lapsen puhelimeen, siihenkin hyvin hyvin harvioin.
Minusta nuo viikonloput on lapsen ja isän välistä aikaa, enkä halua sitä sotkea puheluillani.
Ex:n kanssa on sovittu että vain niistä asioista ilmoitetaan millä OIKEASTI on väliä, esim. jos tulee jotain ongelmia koulussa tai muualla. Silloinkin yleensä laitan mailin tai tekstiviestin, en juurikaan soita.
Minusta yhtänäinen soittelu täyttää jo kotirauhan rikkomisen rajan.
Meillä ei vastata miehen ex:n puheluihin jos ei haluta, tällä hetkellä ei laisinkaan.'
Meillä tosin lapset on niin isoja että heidän kanssaan asiat voidaan hoitaa suoraan. Isänsä
soittaa heille aktiivisesti, eikä siihen ex:ä tarvita väliin säätämään.
Aloittajalle; minusta teidän pitää sanoa ex:lle että lopettaa soittelun ja lopettakaa yksinkertaisesti sen jälkeen vastaaminen. Sillähän ongelmasta selviää.
...äänitorvena ehkäpä täällä, ja tarjoamassa selityksiä tiettyyn käytökseen joka täällä leimataan kovinkin nopeasti häiriökäyttäytymiseksi. Jos saan edes muutaman nyksän oivaltamaan että siellä luurin toisessa päässä on ennen kaikkea se lapsiaan rakastava ja heidän parastaan jatkuvasti ajava äiti eikä suinkaan aina todella häiriintynyt, edelleen exmiestään takaisin haikaileva, narsistinen exä, työni täällä on tehty. Jos siis pystyy nyksänä näkemään edes osan niistä soitoista ihan äitin soittamina, ei tarvitse jatkuvasti olla puolustuskannalla, ja kun sitä exän käyttäytymistä ymmärtää edes osittain, sodankäynnin tarve vähenee. Kyllä ne exän huolestuneet soitot jne. loppuu siinä vaiheessa, kun hän on vakuuttunut siitä', että lapsilla on kaikki hyvin. Jos taas nyksä jatkuvasti tulkitsee exän soitot häiriköintinä, hän luonnollisesti asettuu puolustuskannalle ahdistuneena, ja exä kokee naisen vihamielisenä ja kylmänä,ja tästä syystä harvinaisen huonona äitipuolena. Ja taistelu jatkuu, naiset tappelevat ja lapset kärsii.
Kaikilla ei lapset eron aikaan ole niin isoja että kykenisivät itse juttelkemaan iskän kanssa puhelimessa. Kaikilla lapsillakaan ei ole omaa puhelinta. Tämäkin täytyy huomioda, kun miettii, häiriköikö exä vai onko hän kenties huolestunut äiti. Yhtänäinen soittelu ei ole kotirauhan rikkomista ennenkuin soittajalle on tästä ilmoitettu toistuvasti. Eli ne todelliset häiriköinnit saa loppumaan lompsimalla poliisilaitokselle. Siellä sitten edessä kuulustelut ja poliisi tarjonnee näissäkin tapauksissa sovittelun mahdollisuutta. (ainakin lähestymiskieltoa haettaessa poliisi suosittelee sovittelua).Tämä yleensä riittää että häiriköijä lopettaa touhunsa. Persoonallisuushäiriöiset ovatkin sitten oma lukunsa.
Kyllä me exät virheitä teemme ja yhtälailla meillä on velvollisuus miettiä omaa käytöstä. Eihän mulla mitään teorioita ja mielipiteitä olisi tänne heittää, jollen itse olisi monta virhettä tehnyt eron aikaan ja joutunut rankemman käden kautta miettimään miksi reagoin niin voimakkaasti siihen, että miehen nyksä tuli kuvioihin ja minkälaiseen käytökseen se johti. Aikasemmin olenkin jo kertonut että oma tapaukseni on siinä mielessä ehkä erikoinen että olen virallisesti yh, ja kaikki vastuu lapsista on yksinomaan minulla, vaikka ex-miehelläni, (joka epäkelpo huoltajaksi), on tapaamisoikeus. Eli voin hyvinkin kuvitella, että moni exnainen täällä, jolla jaettu huoltajuus, mutta on itse käytännössä kantanut kaiken vastuun lapsista jo avioliiton aikaan, reagoi yhtä voimakkaasti kun minä nyksän tuloon. Ja edelleen haluan sanoa, että nyksällä oli kovinkin pieni rooli raivossani, kyllä sen huolen ja raivon aiheutti oma ex. Rauhaa sielulleni sain kun tutustuin tuohon nyksään ja tiedän hänen olevan kelpo ihminen ja kiltti lapsilleni. Jos en itse olisi saanut mahdollisuutta tutustua tuohon naiseen olisin edellen sellainen pipipää että soittaisin lapsilleni kovinkin useasti, ja ihan siitä syystä, etten olisi vakuuttunut siitä, että lapsilla on kaikki hyvin siellä isän luona.
Sinulla lienee ollut sellainen exä jonka isän kykyihin luotat ja teillä luottamus pelaa, ja olet turvallisin mielin, kun lapset ovat isällään. Kuvittele itsesi tilanteeseen jossa exäsi olisi ollut useasti pettävä mies, joka ei koskaan yhteiselonne aikaan omia lapsiaan hoitanut. Olisitko kovinkin rauhallinen siinä vaiheessa, kun eron jälkeen lapsesi olisivat sen miehen luona, joka ei yhteiselonne aikaan ollut edes tuntia lasten kanssa yksin? Ja sitten mies tuo kuvioihin täysin tuntemattoman naisen. Voisitko luottaa tuon miehen arviointikykyyn sen suhteen, että hän olisi valinnut naisen, joka on hyvä äitipuoli, vai onko kyseessä kenties joku, jonka kanssa mies on sinua pettänyt? Eli tämä teksti ehkä auta sinua näkemään miksi esim. petetty ja jätetty exä, joka on yksin ollut lasten kanssa alusta asti, on kovinkin epäluuloinen, "häiriköivä" exä. Eli jos ei luottamusta löydy exän ja ex-miehen välille, rauhaa ei synny ja tilanne muodostuu kovinkin nopeasti sietämättömäksi nyksälle, joka asetuu luonnollisesti puolustamaan parisuhdettaan. Eli taistelu jatkuu kunnes joku tästä triosta muuttaa omaa käytöstään. Mies osoittaa exälle olevansa hyvä isä ja hoitavansa hommansa, luottamus exmiehen ja exnaisen väliin muodostuu, taistelu loppuu. Ex-nainen lähtee rakentamaan luottamusta siihen nyksään, jollei saa luottamusta enää mieheen joka kenties on pettänyt etc.. Jotta tuo luottamuksen rakennus nyksään onnistuu, nyksän on luovuttava puolustuskannastaan. Eli kyse näissä monessakin riitatapauksissa täällä on luottamuksen menetys exparilla, nyksä ja exä tulkitsevat väärin toisensa käytöksen, ja soppa on valmis. Kyse ei ole siitä, kuka on oikeassa, kuka väärässä, vaan siitä, ettei yksikään osapuoli ymmärrä toisen tunteita, tai tulkitsee ne väärin. Muita ei voi muuttaa, mutta omaa käytöstä muuttamalla ne muutkin osapuolet joutuvat muuttamaan omaansa. Vuorovaikutusta!
Lainaus tekstistäsi:
". Muita ei voi muuttaa, mutta omaa käytöstä muuttamalla ne muutkin osapuolet joutuvat muuttamaan omaansa. Vuorovaikutusta! "
Huomaa ettet ole ollut narstisen ihmisen kanssa tekemisissä.
Vaikka on tarjottu kymmenen kaunista ja kahdeksan kivaa, tulee
vastaan pelkkää tulta ja tulikiveä.
Sinä kirjoitat miten me nyxät ei ymmärretä ex:ä. Josko nyt on niin
ettette ex:tkään ymmärrä meitä nyxiä (minä tosin olen molempia).
Jokaisella on oikeus kotirauhaan ja siihen ettei perheen asioita tule kukaan Perheen Ulkopuolinen häiritsemään, myös ex-puoliso on tälläinen, perheen ulkopuolinen. Vaikka sitä ei taida monikaan ex tajuta.
Taitaa olla niin että nainen pyrkii pitämään ex-miehen pihdeissään niin kauan kunnes saa rakennettua sen oman pesän uuden kumppanin kanssa, moni tosin ei tajua veilä senkään jälkeen ettei kuulu enää ex-miehensä elämään, vain lapset kuuluu.
Sä voit meuhkata täällä ihan just niin paljon kuin haluat, mutta minulla on kokemusta olla ex ja olla nyxä ja miehen ex.stä ja tasan niistä kokemuksista tulee minun asenteeni.
Jos sanon suoraan, ensimmäisen kerran, mä vihaan mun miehen ex:ää. Se on paskin ihminen, jonka kanssa olen koko 40 vuotisen elämäni aikana ollut missään tekemisissä.
...kyllä, exäni käytös liittomme aikana ja myös edellisessä suhteessaan, kun nyt tässäkin uudessa suhteessaan, viittaa kyseiseen pers.häiriöön, joten tiedän vallan hyvin, mikä on narsisti ja miten tämä käyttäytyy. Siitä syystä mainitsin tuon, että sovittelusta ei ole mitään hyötyä, jos vastassa on oikea pers.häiriöinen. Olen näet sovittelussa ollut lähestymiskieltoasioissa avioeromme myötä.Täällä jaellaan iloisesti kyseistä diagnoosia exille. Mutta kukaan ei muutu narsistiksi eron myötä! Narsistisista KÄYTÖSTÄ voi ilmetä eron myötä. Jos kyseinen pers.häiriö sillä exällä on, siitä on ollut viitteitä myös sen edellisen liiton aikana, ja kyseinen mies joka on tuollaisessa liitossa elänyt on rikki, hajalla,tuusannuuskana, siedettyään niin alistamista kuin henkistä, ehkä jopa fyysistä väkivaltaa. Useasti häntä on myös petetty. Lapset oireilee vahvasti kun kysessä on narsistivanhempi ja heidät on pelastettava narsitin kynsistä, eikä oikeustaistelu lasten huoltajuudesta ole koskaan liioiteltua! Poliisin avulla saa ne eron myötä naristisesti käyttäytyvät häiriköivät exät tajuamaan että kyseisen käytöksen on loputtava. Ja normaali ihminen, joka on sortunut narsistiseen käytökseen, ymmärtää lopettaa häiritsevän käytöksensä. Narsistille ei voi tehdä muuta kuin vähentää kanssakäyminen minimiin ja sulkea hänet keinolla millä hyvänsä pois omasta elämästään. Ei auta sovittelut, ei mitkään, mutta eron myötä kenestäkään ei tule narsistia! Se on jo lapsuudessa kehittynyt häiriö.
Minäkin olen ollut nyksä ennenkuin minusta tuli exä, ja olen harvinaisen perillä siitä, miten luonnehäiriöinen toimii, olenhan sellaiselle ihmiselle lapseni tehnyt. Tästä syystä tuo yksinhuoltajuus minulla on.
Haluut pelkästään riitaa haastaa... juu juu...
kun et pysty muuta tuottamaan kun tuota samaa paskaa.....
Olen lukenut näitä sinun kirjoituksiasi täällä ja huomannut että olet käynyt
kyllä melkoisen elämän koulun. Olet saanut niellä melkoista sontaa ja ymmärrän että
sellainen katkeroittaa.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä että puolustat täällä kaikkien ex:n kaikkia tekoja, ja kaikki
nyxät saisivat sinusta katsoa vain peiliin jos ongelmia uusperheessä on.
Tuleeko mieleen ettei näin aina ole.
Jokainen ihminen joka täällä kirjoittaa ihan oikeasti asioistaan / ongelmistaan eikä vain provoilu mielessä, kirjoittaa siitä arjesta jota elää.
Sinun syytöksesi ei varmasti heidän oloaan helpota.
Täällä haetaan vertaistukea muista uusperheellisistä ja heidän kokemuksestaan ja suurinta meteliä tuntuu pitävän ne joilla ei ole uusperhettä, ja ne taas joilla on menee kaikki aika puolustellessaan tapaansa elää uusperheessä näiden muiden kirjoitelulta ja syyttelyltä, myös sinun.
Ja nyt yleisesti:
En minäkään mene uskovaisten palstalle arvostelemaan koska ei ole uskossa, en mene arvostelemaan uskottomuus palstalle vaikka vihaankin petollisuutta mutta en ole pettänyt eikä minua ole petetty, en siis tunne aihetta henkilökohtaisesti. En mene kokomuuksen sivuille arvostelemaan vaikka en ole ole kokoomuslainen.
Mutta aina lienee näitä ihmisiä joille on pääasia päteä asiassa kuin asiassa, arvostella, alentaa ja verbaalisesti polkea muita, kai ihmiset sitten pönkittävät itseään tuollaisella käytöksellä.
mielestäni olet hyvin paljon oikeilla jäljillä mielipiteessäsi. Tukea tähän mielipiteeseesi tuskin tulet saamaan tällä palstalla sillä täällä on niin paljon uusioita jotka kertakaikkiaan ovat sitä mieltä että exät ovat syvältä ja hankalia. Ratkaisu eli avoin vuorovaikutus olisi niin lähellä mutta mieluummin viihdytään omassa poterossa myötätuntoa täältä palstalta hakien kun exät ovat niin kamalia !! En sano etteikö olisi ihan oikeasti luonnevikaisia olemassa meissä kaikissa yksilöissä.
Joskus voisi ihan oikeasti ottaa ikäänkuin ulkopuolisen ja viileän arvion tilanteesta ja edes yrittää astua niihin exän saappaisiin. Se voi pelastaa monelta pahalta. Aina se ihana uusi puoliso ei kerro koko totuutta asioiden oikeasta laidasta..
Kun en ole katkera enää. Vihainen ehkä itselleni, että annoin jonkun kohdella itseäni tuolla tavalla. Tein huonon valinnan mutta koskaan ei ole myöhäistä valita toisin. Kovin tarkkaan olen yrittänyt sanani valita ja kuitenkin tekstini koetaan syyllistäviksi. Kovasti mietin tätä, koska tuntuu että moni nyksä täällä kantaa myös sen oman siippansa syyllisyyttä, ikään kun se minun kritiikki, jossa yritän kovasti hakea sitä miehen vastuuta isänä omia lapsiaan kohtaan, koetaan henkilökohtaisena kritiikkinä nyksiä kohtaan, tai koko uusperhettä kohtaan. Mutta ettehän te hyvät nyksät ole vastuussa siitä, että miehelle on vaikeaa pitää molemmat leirit tyytyväisinä. Ymmärrän, että ette halua kuulla pahaa sanaa sanottavan niistä miehistä, joita kovasti rakastatte, mutta ei teidän kuulu haalia syyllisyyttä niskaanne miestenne puolesta! Tai kokea se uusperheen arvosteluna, jos kerron että se ex haluaa miehestä lapsen isälleen, te haluatte aviomiehen, mitä voimme tehdä että molemmat saavat sen minkä tuosta miehestä haluavat ilman alituista tappelua?
Ymmärätte varmaan kaikki sen, että olen vastannut niihin kyselyihin, joihin olen voinut esittää kantani exänä. Tämä on ruokkinut haluanne nähdä minut vain exien puolustajana ja nyksien polkijana. Mutta eihän se tarkoita että mikäli kerron syitä exän käytökseen automaattisesti polkisin nyksiä.
Ymmärrän vallan mainosti että koette, että puolustan exiä puheillani. Omasta mielestäni kerron teille, miksi se exä ehkä joskus käyttäytyy päättömästi teidän näkökulmastanne. Se, että kerron käytöksen takana olevista motiiveistä ei suinkaan tarkoita sitä, että pidän käytöstä mitenkään hyväksyttävänä. Ihmiset vain reagoivat tietyllä tapaa, jos taustalla on uskottomuutta, luottamuspulaa etc. Suuri ryhmä exiä reagoi siihen, että se uusikko astuu kuvioihin. Näin on ollut aina, ja näin tulee aina olemaan. Sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Se reaktio tulee ja kyse onkin siitä, millä tavalla saadaan tämä ex-vaimon kokema kriisi laantumaan. Ja siinäpä se ex-mies on avainasemassa, ja hyvänä kakkosena nyksä niissä tapauksissa jossa tuo ex-nainen ei itse ymmärrä muuttaa käytöstään. Vain saamalla se kriisissä oleva exä rauhalliseksi ja luottavaiseksi jälleen se tasapaino siellä uusperheessäkin on mahdollinen. Ja sitä te haluatte, enemmän kuin mitään muuta, ja sitä toivoo lapsetkin. Eli tämä lienee asia jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
Koska on ilmiselvää ettei täällä yksikään nyksä ole valmis ajatuksen kanssa lukemaan mitä exänä kirjoitan, vaan heittäytyy tässäkin asiassa heti puolustuskannalle ja kokee tekstini arvosteluna ja syyllistävinä ja minut vastapuolena suuressa taistelussa nyksät vs exät, on minun aika lopettaa tänne kirjoittelu. Paljon viisastuneena tosin, ja surullisena siitä, että mitään halua ymmärtää sitä exää ei monestakaan nyksästä löydy, eikä sen miehen osuutta koko soppaan haluta nähdä, eikä kukaan halua joustaa tai käyttää pientäkään empatian ripausta niille naisille, jotka yksin jäävät lastensa kanssa eron myötä ja että he tästä syystä ovat epätasapainossa itsensä kanssa. Heitä saa vapaasti haukkua katkeriksi hulluiksi, narsisteiksi ja samalla unohtaa, että tarinoilla on aina kaksi puolta.
Se on moro! ;-)
kuinka moni meistä nyxistä on myös exä.
Silti, mua ei ole ärsyttänyt Yksikään kirjoitus joissa on kirjoitettu arvostelevasti
ex:stä mutta nää nyxä kirjoituksen....ja uusperheet on perseestä kirjoitukset ARRGGG.
Sitten niitä kirjoittaa uusperheettömät muijat joilla ei ole Mitään tietoa koko asiasta.
Silloinkaan ei tieten tällä isän uudella puolisolla saa olla asioihin mitään sanomista??Äitihän toki tietää parhaiten sieltä 500 km:n päästä ja silleen..Äiti kun on NIIN kovin kiireinen ettei tahdo keretä lapsille edes soittaa, mutta aina joskus kuitenkin vaivautuu lasten isälle ohjeita antamaan, kuinka minä perheen toisena aikuisena olen tehnyt jotakin väärin tai miten tulisi toimia...:(
Onhan se äitiydelle kova kolaus,jos ei itse ole pystynyt lapsista huolehtimaan, mutta kestäköön kun on peliin lähtenyt..Lapset olivat aluksi äidillä, mutta hänen elämäntyylinsä sellainen että lasten parempi meillä.
En todellakaan olísi halunnut lapsia meille, mutta pakkohan se oli sopeutua uuteen tilanteeseen.Äiti antoi vielä ruhtinaalisen viikon aikaa meille sulatella ja järjestellä asiaa..joten en voi kamalan lämpimästi hänestä ajatella.Hän laittoi isälle bumerangina lapset takaisin, joilla ongelmia käytöksen yms.kanssa...vastuu näistä lapsista sitten pääsosin minulla, koska mies paljon pois kotoa.En siis todellakaan rooliini olisi hinkunut..toinen yhteinen lapsistamme oli muuton tapahtuessa muutaman kuukauden ikäinen, joten melkoiseen myllytykseen ihanaisen exän takia jouduin..Sielläpä hän nyt sitten rellestää taas uuden tai ties monennenkohan ukon kanssa ja minä hoidan hänen lapset ottaen vastaan surut ja murheet.
joskus sen uusikon on puolustettava lasta kun äiti ei halua/ kykene. Itseäni ihmetyttää välinpitämättömyys jota miehen ex tuntee lastaan kohtaan. Itse jos eroasin olisin hyvin suojeleva ja huolissaan miten lapsella menee.
No en kaikkia juttujasi lukenut, mutta ei se non mene. Ainahan ei edes se nainen ole se jätetty joka jää yksin. Monesti erota haluaa nainen ja hänellä uusi mies. Mutta itse tajuan kyllä, että äiti kuin äiti haluaa isän lapsilleen. Sii melkein kaikki. itse ainakin minua ärsyttää taas se, että monet naiset eivät näe, että syy miksi mies ei tapaa lapsiaan usemmin on se, että mies ei jaksa. on ärsyttävää kun syytetään sitten uusia puolisoita jotka eivät yritä estää mitenkään tapaamisia vain ainoastaan haluavat hallita omaa elämäänsä. Ite haluan omassa kotonanin elää myös omaa elämääni...kohtuullista. haluan myös tietää muutoksista ja olla niistä päättämässä koska se vaikuttaa minuun. tämä on vain oman elämän oikeutta. tuntuu, että monesti se koetaan vaikeuttamiseksi kun elämä ei voi pyöriä vain vanhoja latuja. Tapaamisten järjetelyt vaativat viitseliäisyyttä ja monetsi se on se kompastuskivi ja rankka työelämä. Sitten on nämä' joilla se on yöelämä. Itse vastuutan kyllä miehen hoitamaan omat asiansa ja vastuutan myös neuvottelemaan asioista. En näe asioita mustavalkoisesti . On vain hankalaa toimia niin, että kaikilla olisi edes jotenkin hyvä olla..joskus näin...
Jos isällä on lapsia ex-vaimon kanssa ja isällä on lapsia nykyisensä kanssa, niin lapset ovat sisaruksia keskenään, eli sukua keskenään------>> heissä on 50% sama DNA!
Olin jo kirjoittanut KRIITTISEN kannanoton tämän sivuston kirjoiruksiin , mutta huomasin että silloin en kyllä edistä alkuperäiskirjoittajan tarkoittamaa asioiden hoito tapaa .
Olis varmaankin hyvä pohtia asiaa omalta kannaltaan , teenkö itse asian eteen riittävästi , olenko yhteistyökykyinen ja näin myös ansaitsen ymmärryksen osakseni .
En rupea toistamaan alkuperäistä tekstiä , kehoitan vain LIKEMAAN sen huolella ja miettimään voisinko kenties itse käyttäytyä samoin kuin hän on tehnyt .
Hymy ja kaunis mieli saavat ihmeitä aikaan
Aina kannattaa mennä itseensä. Totta.
Mutta aina myös ei ole itsestä kiinni, jos kuviot eivät onnistu.
Kun mukana on hämmentämässä useita ihmisiä, ja ne, joilla olisi ne valta- ja vastuupalikat, vain OVAT, on ihan sama vaikka hymyilisi naamansa kipeäksi ja joogaisi hyvää mieltä ja rauhaa itselleen. Kuinka monta vuotta täytyy yrittää?
Minä yritin 5 vuotta, jolloin miehen lapset olivat viikonloppulapsia, ja sitten yhtäjaksoisesti 2 vuotta, jolloin tuo lapsi oli lähilapsi. Yhteensä 7 vuotta. Sinä aikana omat lapset kasvoivat, isompi päiväkotilapsesta koululaiseksi, pienempi vauvasta uhmaikäiseksi.
Muutin pois. Oli aika ajatella omiakin lapsia, eikä aina vaan "toisten tekemiä", niinkuin minua joka taholta vaadittiin. Oli aika ajatella myös omaa jaksamistaan.
Voin selvitellä vanhat asiat, mutta nykyiset pitäisi olla edes kohtuullisessa kunnossa. Ne ovat levällään kluin jokisen eväät ja kaikki tilanteet auki.
Jos nyt vihdoinkin mahdollistan isän ja lapsen onnen, enkä ole ilkeän äitipuolen roolissa, eikö olisi aika katsoa minun tehneen vihdoin oikein ? Eikä syytää vihaansa päälleni (terveisiä yli 70 vuotiaalle, korkeasti koulutetulle ja kultivoituneelle, provaritaustaiselle ex-anopilleni !) nyt kun kaikki ovat saanee toisensa ; isä ja lapsi, isovanhemmat poikansa ja lapsenlapsensa jne...
Minulla ja ex-miehelläni on hyvät välit. Voimme sopia lasta koskevia asioita kaikessa yhteisymärryksessä ja ilman mitään riitoja. Olen itse mennyt uudelleen naimisiin ja meille on tulossa vauva. Nykyinen mieheni ja ex- mieheni voivat keskustella päivän polttavista asioista niinkuin kaksi aikuista tekee. Käymme ex-mieheni kanssa yhdessä mm.lapsemme joulujuhlissa, minun mieheni ymmärtää tilanteen ja hyväksyy sen. Ex-mieheni tyttöystävä ei olekkaan yhtä ymmärtäväinen. Hänestä pilkistää (kuulemma) mustasukkaisuus ja hän ihmettelee miksi käymme YHDESSÄ lastamme koskevissa juhlissa ym ym...hän ei voi ymmärtää miksi meillä on niin hyvät välit vaikka olemme eronneet!!
Me haluamme lapsemme parasta, siksi olemme hyvissä väleissä.
Toisaalta mä ymmärrän kyllä exäsi nykyistä naisystävää,miksi hän ei voisi miehensä mukaan tulla lapsenne joulu tai oli mikä juhla hyvänsä? en mä ainakaan ymmärtäis jos mun mies menis exän kaa heidän lapsen vaikka joulujuhlaan ja mä jäisin muiden lasten kaa kotiin tyyliin..ois aika outoa ja varmasti miehelleni jos mä kävisin exän kaa. hyvät välit on hyvä olla,kaikilla ne ei taas ole. miltä susta tuntuis jos miehesi kävisi oman exän kans"jossain" mihin ehkä sinäkin voisit mukaan mennä mut he menevät kahestaan kera heidän lasten kans?eikö tuntuis muka pahalta?
alistuisin yhteenkään miehen naisen kanssa kaveeraamaan. Hyu hitsi!! Ihan puistattaa. Ensin mies hylkää ja kuvittelee sitten että kaikki on anteeksi annettu minun taholta? Noe ie ole eikä tule. Lapset eivät myöskään ole halunneet nähdä isänsä naisia.
Minusta se on teennäistä kaveerata ihmistä joka rikkoo perheen. Se on jo huono esimerkki lapsille, että ihan mitä vaan saa tehdä eikä siitä tarvi joutua vastuuseen.
Muijaa voi vaihtaa koska vaan ja hylätä entiset ja uusia lapsia voi tehdä piittaamatta pystyykö entisiäkään elättämään.
Meillä on toppi siihen että miehen uudet naiset eivät kuulu kuvioomme ei koskaan.
Jos niin kävisi, olisi se meille koko suvulle järkytys.
aluksi tuotti vaikeuksia exän uusiin kun itsekin olin petetty,,,mut pakko on elämässä jatkaa eteenpäin,,ihan lasten vuoksi,,,ja ajan myötä helpottaa....koko touhu.
me emme tarvi elämäämme enempää ongelmia mitä ex miehen aniset saisivat meillä aikaan. Katkeria kun ovat, niin onglemia siitä syntyisi. Meille, ei kiitos.
Ei todellakaan.Minun mies kävi nytkin exänsä kanssa lapsensa joulujuhlassa ja mielestäni siinä ei ollut mitään outoa.En edes olisi välittänyt mennä mukaan,toki olisin saanut,jos olisin halunnut.
Mieheni ei myöskään ihmettelisi,jos minä menisin exäni kanssa johonkin lastemme juttuun ilman häntä.Toimii siis niinkin päin ihan luontevasti.
Mielestäni se on lapsille erittäin huono esimerkki että jossain hiivatin katkeruudessa vouhkataan koko elämä.Lähti minunkin mieheni kun olin viimeisillään raskaana mutta niinpähän vaan ollaan asiat sovittu ja lapset on saaneet pitää isänsä ja äitinsä ja oppineet mitä on anteeksianto ja sopeutuminen elämän myllerryksiin.
kaikki väittää olevansa entisen kanssa hyvissä väleissä.Uskokoon ken tahtoo,heh!
Eihän väitä, edes tässä ketjussa.
osaatko lukea?
Osaatko sisäistää lukemasi?
Meillä ei ole välit kunnossa miehen nykyiseen vaimoon. Hän on käyttäytynyt erittäin sopimattomasti sekä minua, uutta miestäni ja lapsiani kohtaan. Tietyt asiat ovat esteenä sille, etten halua muodostaa ystäväsuhdetta häneen.
Osittain koen hänen olleen rikkomassa välejäni myös ystäviini, tai sellaiseksi luulemiini.
Nykyisin olen erittäin vähän jutuissa ex-mieheen, enkä halua jakaa elämääni heidän perheensä kanssa yhtään enempää kuin tilanteet vaatii.
Korostan vielä, että mieheni alkoi seurustella tämän uuden naisen kanssa avioliittomme aikana. Voisi olla helpompi hyväksyä nainen, jos näin ei olisi ollut.
Mutta hyvä teille jos hyvin menee. Meilläkin meni alussa jotenkuten. Nyt virallisesta erosta kulunut 3.5 v. En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, tuskin alan tämän enempää lähestymään myöhemminkään. Meille näin on paras.
kun hän ei ole tervetullut meidän kotiin.
Me muutimme 100 km päähän ex miehestä, lastemme isästä, jottei lasten tarvi nähdä sitä surua ja murhetta, jonka isä heille järjesti.
Nyt on kulunut 10 vuotta kun mies viimeksi näki lapset, eikä meillä siis ole isää enää ollutkaan.
Että ei se aina ole mustavalkoista, että menee hyvin kun leikitään ja piinataan tunteita.
Miksi olla miehen ja naisten ystävä? Jos erotaan eron pitää olla niiin lopullinen, ettei miestä näy eikä hän katumustaan osoita.
Minä uskon perheeseen:
Uskon siihen, että mies ja nainen
haluavat rakentaa parisuhteen
ja se tuottaa heille sanomattomasti kipua ja iloa
hämmennystä ja heltymystä.
Minä uskon,
että naiset ja miehet haluavat saada lapsia
ja lapset myös tulevaisuudessa tulevat kasvamaan
erilaisissa perheissä
keskellä onnea ja ristiriitoja
sillä ihmisen syvimpään on lähtemättömästi
kätketty halu saada ja hoivata lapsia.
Minä en usko menneiden sukupolvien
onnelliseen perhe-elämään
jossa miniät ja anopit olivat saman katon alla ja
äidit kuolivat nuorena lapsivuoteeseen
miten se nyt niin ikionnellista olisi ollut?
Minä en usko perheiden kiillotettuihin kulisseihin:
meillä menee kaikki hyvin
autot ja videot
ulkomaanmatkat ja lasten stipendit.
Mistä sitten tulevat avioerot ja lasten vaikeudet?
Mutta minä uskon yrittävään ja erehtyvään
kasvukykyiseen ja toimivaan perheeseen
vaikka suuret vedet sen keulassa myllertävät
eikä peräsinkään aina ole kiinni
vanhat purjeet riippuvat riekaleina
ja uutuus purjeet kääntävät purtta millon minnekin
Siltikin uskon,
että pyyteetön rakkaus toteutuu perheessä
Helppoa se ei tule olemaan
mutta syvää tyydytystä se antaa.
Exät ja nyxät.. lyhyesti sanottuna huono yhtälö. Uusioperhe kuvio on aina vaikea yhtälö toteuttaa. Exän ja nyxän ei kuulu toimia keskenään, sillä Exä on mennyttä elämää, hänen ei kuulu kuulua perheeseen: Edellisten liittojen lapset ja nykyisenliiton vanhemmat ovat keskenään perhe. Lasta nuo yhteis kuviot hämmentävät.
Välit on hyvä pitää, mutta ylenpalttinen kaveeraaminen ei ole oikein. Ei ole oikein sekään, että Exä pyrkii ohjaamaan sivusta toisen perheen arkea.. tai Exät ja nyxä käyttävät lapsia mielenvaltapelin nappuloina. Lapset eivät ole syyllisiä asioihin, aikuiset tekevät päätökset. Miettikää asioita myös lasten kannalta.
Hienoa, että teilläkin menee hyvin. Niin meidänkin uusperheissä.
Suurinosa on itsestä kiinni, miten asiat sujuvat, mutta kaikkien on osapuolten on oltava asenteeltaan yhteistyöhaluisia. Meille on osunut onni, että näin on. :)
kolme neljä vuotta menee ennenkun saa kahvi kutsut
Tänne palstalle on kyllä vähän turha lähteä kirjoittamaan asiallisia vastauksia mutta kirjoitampa kuitenkin...
Olen uusioperheessä kasvanut tytär.
Isäni ja äitini olivat naimisissa useita vuosia, isä petti äitiäni ja erohan siinä tuli. Isä meni tämän salarakkaan kanssa naimisiin. Jäin asumaan äitini kanssa. Isäni luokse olin aina tervetullut ja vaikka en tullutkaan äitipuoleni kanssa ylimmäksi ystäväksi, niin kohteliaat välit meillä oli aina. Äitini ei koskaan puhunut pahaa isästäni tai hänen uudesta vaimostaan. Päin vastoin, kerran haukuin isääni äidilleni (ei ollut muistaakseni ostanut minulle jotain mitä pyysin) niin äiti puolusti isääni ja kertoi järkevät perustelut hänen käytökselleen. Kaikissa sukujuhlissa ovat äitini sekä isä puolisoineen olleet ja hyvin on mennyt.
Äitini meni myös uudelleen naimisiin. Minulla on ollut riitoja äitini uuden miehen kanssa, olin murrosikäinen hänen tullessa kuvioihin mutta nykyään ajattelen, että hän on minun toinen isäni. Uudella säpuolellani oli myös lapsia edellisestä avioliitosta. Alkuvaikeuksien jälkeen olen tutustunut sisarpuoliini hyvin ja erityisesti minunikäiseni sisarpuoli on minulle todellinen sisar: voin kertoa hänelle huolistani ja me tappelemme kuin sisaret mutta myös hurjina teinivuosina "juonimme" yhdessä vanhempiamme vastaan.
Nyt aikuisena kunnioitan vanhempiani, erityisesti äitiäni. Hän hoiti vaikean uusioperheen tilanteen mallikkaasti. Vaikka vaikeuksiakin oli, olen saanut uusia perheenjäseniä. Minusta oli hienoa, että koko perheeni (äiti ja isä puolisoineen sekä kaikki sisarpuoleni) olivat lakkiaisissani, kaikki tulivat hyvin keskenään. Eivät kaikki mitään ylimpiä ystävyksiä ole, mutta kohteliaita ollaan.
Ja erityisen tärkeää oli, ettei kukaan vanhemmista alkanut mustamaalaamaan lapsille toista vanhempaa. Varmasti äitiäni loukkasi suuresti isäni pettäminen mutta arvostan suuresti, miten hän on käyttäytynyt tässä tilanteessa minun etuani ajatellen.
Minusta on hienoa, että minulla on niin fiksut vanhemmat ja ihana uusioperhe. Vaikeuksiakin on mutta puhumalla ne ovat aina selvinneet.
Oikein hieno kirjoitus.Tästä näkee miten arvokasta on,että aikuiset pystyvät jättämään omat katkeruutensa taka_alalle ja toimimaan asiallisesti.Lasten parhaaksi.
Todettakoon että, nainen on joka haluaa tunteidensa mukaan hetken "täydellisyyksiä" ja vaistelee vastuita niin paljon kuin on mahdollista. Siis lapsille vanhempia , parisuhteille "vaihteluita" ym kaikkea mutta vain itsensä näkökulmasta jos venyy niin venyykin vaikka ventovieraiden naisten kanssa mutta pää asia että, miestä,isää,vastuita ja perhearvoja siis kasvatus esimerkkiyttä ja vastuuta vastaan.
Milloin äidit ja naiset tajuaisi että heidän tehtävä on omalla esimerkillään olla vastaamassa omien lastensa ja toistenkin käsityksestä siitä miten heidän on parasta tukea omia lapsiaan yhteisvoimin ja tukinen toisiaan johon kuuluu isä ja mies ja pojat ja tytöt sekä vastuullinen äitikin joka kykenee tunteensa ja himonsa hallitsemaan vastuisesti itse .Eikä tekemällä oikeusasteita myöten syyllistä isästä ja miehestä......????Lasten isästä.
Kehuskelu toimeen tulemisesta ex ja tök aikuisten kanssa ei näytä toteen mitään sillä todelisuus paljastu vuosikymmenten jälkeen lasten ja ympäristöyhteisön ihmisten käsityksinä ja tekoina todellisesta vastuu toiminnanasta.
Vuosia sitten seurustelin miehen kanssa, joka väitti olevansa steriili. Avioliittonsakin muka kaatunut tähän. No minulla oli kolme lasta ennestään ja mies tiesi, etten kuuna päivänä enään enempää halua. Luotin miehen sanaan ja jätin ehkäisyn pois. No mutta hups..raskaana olin pian. olin aloittanut opiskelut ja vaikken olisi niin lasta en halunnut miehelle tehdä. Selvää kusetustahan tuo oli. Tein abortin enkä katunut ole! Exänsä näin ja juttelin, hän sanoi miehen olleen niin väkivaltainen ettei lasta halunnut hänkään. Oli myös tehnyt abortin.
Kun sitten mieheltä asiaa kyselin niin, hän sanoi, että niin--ei saa lasta syliin saakka. Olispa tuon kertonut heti. Että jos niitä naisia on jotka pilsut jättää miehen tietämättä niin on niitä miehissäkin jotka haluavat sen lapsen hinnalla millä hyvänsä. Kaikki naiset eivät vaan suostu eikä tarvitse vastoin tahtoaan.
Onko kusetusta luulla asioita vai kantaa vastuu?
Ehkäise itse jos haluat jonkun asian ehkäistävän ja se on järkevää sekä vastuullista. Samoin miehen. Eli jos kumpikin huolehtii niin ei tarvitse syytellä ja puhua soopaaaaaa. Aborttia käytetään hyvin paljon "ehkäisynä" siksi se on onneton lapsus ja täten vie vastuuta pois oikeasti ihmisiltä itseltään.
Ongelma?!
Aivan samaa mieltä olen!! Totta se on! Jos lasta ei halua niin se ei tule ja mies sekä nainen voivat käyttää ehkäisyt!! Mies voi käyttää kondomia jos ei halua lasta ja epäilee naisensa kusetuksessa...mutta kondomin kanssa tuntuu niin PIRUN hyvältä ja sitten syytetään naista että mukaan kusettanut,jätti pillerinsä...voi voi,olisi pitänyt miehenkin ajatella mihin lastinsa laittaa!! Vastuu on molemmilla! Ja molemmat voivat olla kusipäät!
Joillakin ei vaan tota tunneälyä ole!! Katkeruus ja toisen pahan olon tavoittelu tärkeintä elämässä lapsesta huolimatta ei mahdollista tällaista!! Vaikka tietäisi että yhteiselo mahdotonta olisi tässä ns ydinperheessä nii kaikkensa yrittää että uusperhekkään ei hyvin voisi, kaikille tosi rankkaa, mutta onneksi meidän rakkaus ja ymmärrys on riittänyt jo 7vuotta ja yhteinen lapsikin saatu tähän maailmaan :)
Kylläpä on maailma sinulla vaaleanpunainen. Jo ensimmäinen kappale tekstissäsi kertoo realismin puutteesta, en tiedä mistä kumpuaa näin positiivinen mielipide uusperheen ihanuudesta. Ehkäpä et ole sitä kovin pitkään vielä elänyt?
Väite, että suurimmassa osassa uusperheitä ei ole mitään ongelmia... Totuus: Kaikissa uusperheissä on ongelmia, suurimmassa osassa niiden kanssa vaan osataan elää ja sopeutua tilanteeseen!
Hyvät välit osapuolten kesken on mahdollista. Siis tarkoitan sillä tavoin asialliset, että arki kaikkineen sujuu.
Ei nämä uusperhekuviot ikinä helppoja ole eikä sellaisiksi muutu. Mut paljon näissä ihmisiä elää. Itsellä takana uusperheen isyyttä 10 vuotta. Sun, mun ja meidän systeemillä. Ja sitä ennen vanhimman poikani äidin kanssa neljä vuotta aviossa.
Toimii ja Hyvä näin -toivottavasti toimii vielä yli huomennakin sillä selväkin selvempää on että uusioperheet ovat maailman haavoittuneimpia pari suhteita -ei millään pahalla -palataan vaikkapa viiden vuoden päästä.
kehtaa tuodan uusia naisia lastensa ja ex vaimon eteen???? Luulisi häpeevän omaa toimintaa niin paljon, että säästää oman perheensä moiselta häpeeltä.
Jos mun mies toisi naisensa mun ja lastemme eteen, ensin olisin sanaton, ja sitten kyllä sanoisin niin selvät sävelet, että muistaa loppuikänsä.
Minusta se on niin karmea ajatuskin, että se ei ole tullut edes ex miehen mieleen että näyttelisi naisiaan meille.
Jos kerran me emme kelpaa miehelle, niin kuinka hän luulee, että hänen naiset kelpaa meille?
ole mitään hävettävää. Jätti vieraissa juosseen ex-akkansa ja aloitti paremman elämän.
Muutama vuosi myöhemmin me tapasimme ja olemme nyt perhe.
On hoitanut isyytensä loistavasti vaikka onkin etä-isä.
Samoin minukaan ex-miehelläni ei ole mitään hävettävää,
loistava isä, vaikka on myös etä-isä.
Eli jokaisessa tapauksessa miehellä ei ole hävettävää.
Sulle on ollut tärkeintä henkiläkohtainen kosto ex-miehllesi, ja
siinä koston himossasi uhrasit lastesi ja heisän isän suhteen.
Tyytväinen?
että toit tämän positiivisen uutisen julki. On erittäin helpottavaa nähdä näitä kirjoituksia.
on hienoa että on näin aikusia ihmisiä ,jotka voivat yhdessä auttaa lasten kasvamista aikuisuuteen,ilman mitään kaunaa ja riitoja,saati takanapäin haukkumista.Olette hieno esimerkki monelle parille,kiitos.
Helposti lukee otsikon jossa toteat SAANEESI TOMIMAAN teidän kahden naisen välit!? Huomaatko kuinka moni ihminen on joutunut luopumaan ja joutuu vieläkin?! Siis todellakin lähes tuo kaikki yleensä tapahtuu monien jopa kuymmenien ihisten kyetessä sopetumaan.
HALU saada valtaa ja täten toiminaan jokin yksittäinen välienselvittely on aina suuren joukon kyky olla ja joutua olemaan alistettu ja sopeutuvainen. Mietippä asiaa.
Kumma kun aina ihmisiä solvtataan.. eikö muuta osata ?? Musta on todella hienoa jos exä ja nyxä pystyy olemaan väleissä ja tekemään yhessä päätöksiä jotka koskee lapsia.. Kaikilla niin ei ole ...
Esim minä en tule toimeen isän nykysen kanssa,mutta se johtuu siitä kun koittaa tarpoa mun varpaeilleni..
Miksi siis se ei olisi mahollista että voisi olla väleissä ??
kehukehu...:D
Puhun nyt niiden äitipuolien puolesta,jotka antavat kaikkensa miehensä lapsille,yrittävät sopeutua parhaansa mukaan tähän ongelmalliseen mutta myös palkitsevaan elamän tilanteeseen,eivätkä silti saa miehensä exältä muuta kuin lokaa niskaan. Itse kuulun tähän kategoriaan ja todellakin toivon että asiat voisivat meilläkin olla niin hyvin kuin "âiti,ex ja nyx":llä välit ovat miehensä exän kanssa. Joillakin se ei vaan mene niin. On myös tilanteita joissa lasten äiti ei tule asioissa vastaan ja näin siis meillä. esimerkkejä---> Exä tapasi uuden miehen,käski lastensa kutsua häntä isäksi ja oikeaa isää hänen omalla nimellään. Lapset ovat meidän tykönä joka toinen viikonloppu ja joka kerta saa kuulla siitä kuinka äiti on kotona haukkunut kaikkea mitä omistetaan ja kaikkea mitä lapsille olemme ostaneet tai mitä ollaan heidän kanssa tehty. Pahan mielen saa joka kerta lapsille aikaiseksi kun haukkuu esimerkiksi lapsille ostamiamme synttärilahjoja ja ostaa sitten kotiin "paremmat". Lapsetkin ovat jo oppineet joka asiaan sanomaan että , "mutta meilläpä onki kotona sellasta ja sellasta". Jos suunnittelemme jonnekkin lasten kanssa lomareissua,hän sanoo kotona lapsilleen että "katotaan lähettekö" tai "se reissu on nyt kyllä harkinnan alla" vaikka selvästi on jo sovittu että tulevat meillä silloin olemaan,esim nyt kun on hiihtoloma tulossa ja mökkireissu varattu.näin kävi senkin reissun kanssa kun kotona olivat onnessaan mennyt äidilleen sanomaan mihin ollaan menossa.Jos olemme lapsille sanoneet ostavamme kotiin uuden sohvan,heillä on kotonaan seuraavalla viikolla uusi,"parempi" sohva.mieletöntä ja lapsellista kilpailua,johon me emme lähde mukaan. Itse emme ole sortuneet siihen,että olisimme alkaneet solvaamaan lapsille äitiään,eikä lasten kautta muutenkaan olla "selvitetty" asioita niinkuin hän tekee, koska mielestäni se on väärin. Mieheni lapset ovat jokseenkin huonokäytöksisiä,eivät tottele laisinkaan mitä heille sanotaan,eivätkä osaa arvostaa asioita mutta miten osaisivatkaan kun kotona malli on tuollainen? Mies ei ota asioihin kantaa koska "ei halua riidellä" ja ainut vastaus mitä on koskaan saanut exältään takaisin ehdottaessaan asioihin muutosta on " että älä sitten ota enää lapsia". Tilanne suututtaa minua ja saa minut hermoromahduksen partaalle etenkin nyt kun meille syntyi vasta ensimmäinen yhteinen lapsi. Vauva ei saa nukutuksi silloin kun lapset on meillä,koska melu on välillä niin kova.Olen tilanteeseen kyllätynyt ja haluaisin muuttaa asioita,keskustella niistä jrkevästija aikuismaisesti riitelemättä lasten äidin kanssa mutta en uskalla puuttua,koska hän tekisi juuri niinkuin mieheni arvelee,eli ei antaisi hänen nähdä lapsiaan enää. Minun puuttumiseni asioihin sytyttäisi kauhean sodan vaikka itse haluaisin hoitaa asiat kypsemmällä tavalla. Välillä tuntuu että miksi ihmeessä yritän kaikkeni ja teen viikonloppuisin kaikkeni kun tää paska on kaikki,mitä vastaan saan. En tiedä osasinko tuoda asiani ja tunteeni niin esille kuin ne ovat,mutta tiivistettynä tilanne on tämä, että exä haukkuu kaiken mitä omistetaan ja mitä lapsille hankitaan.Puhuu meistä lapsille pahaa,solvaa isäänsä ja kaikkea hänen tekemisiään heille. Yrittää olla parempi joka asiassa ja hankkii kaikkea "parempaa",jotta lapset tykkäisivät olla kotonaan enemmän kuin meillä. Tahalleen haukkuu kaikki meidän tekemät järjestelyt ynnä muut lapsille ja yrittää puhua heille niin että heidän mielestään iskän tykönä olis kaikki ihan paskaa. Minä välitän lapsista todella paljon ja toivoisin että mieheni juttelisi exän kanssa niin että saataisiin nämä asiat toimimaan ja sitä myötä myös lapset käyttäytymään ja tottelemaan paremmin,opettamaan heille kiitollisuutta ja arvostusta. Minua pelottaa tulevaisuus,miten saan poikani kasvatettua erilailla ja eri oppeihin kun meno on joka toinen viikonloppu niin erilaista ja villiä kuin toivoisin perhe-elämämme olevan. Rakastan lapsia ja haluan että asiat muuttuu ennen kuin lakkaan välittämästä.
Hyvä äitipuoli, kuulosti niin tutulta. Erona se ettei isän lapset saa koskaan lahjojaan, äiti ei yleensä anna niitä ja heittää pois. Syyt ovat olleet lukuisia. Surullista. (huom. lahjat eivät ole tärkeimpiä!, mutta kovin surullista tuollainen)
Itse myös hyvin lapsirakkaana ihmisenä joutunut kuitenkin miettimään omaa jaksamista ja välittämistäni, kun kaikki on jo vuosia ollut niin vaikeaa tuolta taholta, eikä loppua näy.
(ps, puolisoni ja minun lasteni isä tulevat erinomaisesti toimeen)
Todelliset, koetut, hyvät neuvot olisivat tarpeen.
vaikka kuinka ootan ja ootan että edes kiitos, se pieni sana tulisi, mutta ei.
Niska limassa raadan ja raadan kun lasten oma äiti lepää laakereillaan eikä tee mitään.
Kiitosta on niin vaikea sanoa, kun hävettää.
Minä olen yrittänyt kaikkeni, ja olla ystävällinen, sopia riitoja ja tehdä kaiken, kun ex rouva vaan kiukkuaa. Ilman minua ei lapsetkaan olisi meillä noin kunnollisa jos minä en uhautusi.
Minä yksin yritän, mutta kun toinen ei tule vastaan eikä välitä eikä kinttuaan nosta minkään asian eteen, ei sille voi mitään.
Kiitoshan ei maksa mitään.
naista tai naisia, niin kauan välit exään ja lapsiin on kunnossa. Riippuen tietysti eroon johtaneista asioista, mutta jos hyvissä väleissä ollaan erottu, niin hyvät välit loppuu kertaheitolla, kun uusi nainen astuu miehen kuvioihin, se särkee loputkin yhteydenpidot ja puhevälit ja jopa lasten välit isään. Kyllä se silloin on perheenrikkomista sekin.
Omasta kokemuskesta voin kertoa, että näin meillä kävi. Vuosi eron jälkeen oltiin hyvissä väleissä ja kaikista asioista pystyimme sopimaan puhelimitse tai naamatusten. Ei mitään ongelmaa.
Ongelmat alkoivat kun mies iski naisen, niin samantien tuli tekstiviesti, sorry, en halua loukata teitä, mutta en tule enää käymään enkä soita, olette pilanneet mun elämän!! Hei haloo... tuollainen ei voi ollam iehen omasta päästä, kun aiemmin ei ollut mitään vikaa meissä. Nyt mies jätti kaiken eikä mies ole meihin ollut yhteydessä vuosikausiin, ja jos me soitamme, on puhelin joko kiinni, tai vastaus, mitäs tänne soittelette???
Eipä sitten soiteltu olla enää, onneksi pysyy poissa meidän perheen tieltä.
Meidän perheen rikkoi uudet naiset.
Minäkin täällä kaipailisin jonkun saman tilanteen ylittäneen äitipuolen kommentteja ja neuvoja miten mekin tästä tilanteesta ohi päästään. En halua että tämä menee siihenkään pisteeseen,että minä lakkaan välittämästä ja nostan kytkintä.itse kun olen "ero-perheessä" kasvanut niin todellakin haluaisin että oma lapseni saisi elää elämänsä onnellisesti molempien vanhempien kanssa. Rakastan miestäni yli kaiken enkä todellakaan halua asettaa häntä mihinkään valinta tilanteeseen,mutta asioiden on todellakin muututtava jotta saisimme myös oman suhteemme toimimaan paremmin. En jaksa enää ottaa lapsia koskevia asioita esille mieheni kanssa,koska useimmiten siitä tulee vain riitaa ja jossei riitaa tule niin ainakin mykkäkoulu joka kestääkin sitten niin kauan kunnes minä teen sille päätöksen. Raivostuttaa kun tuntuu että mies mieluummin kestää kaikki exän temppuilut,entä tekisi niin kuin minä sanon,eli ottaisi exän kanssa asiat puheeksi,nostaisi kerrankin "kissan pöydälle".tuntuu että häviän joka erän. Nytkin voisi ystävällisesti pyytää että mikäli hiihtolomasuunnitelmissamme on jotakin ongelmaa,voisimmeko keskustella siitä eikä exän tehdä tahalleen lapsille pahaa mieltä sanomalla että "harkitaampas sitä vielä" (koska meille ei ole sanonut että mökkireissun kanssa olisi mitään ongelmaa) Minä en mitään kiitoksia kaipaa,kunhan saataisiin asiat toimimaan ja voitaisiin säästää myös lapset tällaisilta "aikuisten asioilta". Olen lopen uupunut ja todellakin alan kohta harkitsemaan sitä kytkimen nostamista,ainakin joka toiseksi viikonlopuksi,vaikka en haluaisi sitä miehelleni tehdä. Nyt joku tilanteen kokenut voisikin vastata että mitä MINÄ voisin tehdä asiaa parantaakseni? muuta kuin toitottaa ukolleni että puhuisit nyt,puhuisit nyt...Missä kulkee se raja että minäkin saan alkaa sanomaan asioista exälle? raivostuttavaa ja lapsellista toimintaa jatkuvasti ja aina vaan....huoh.
Mieheni ex oli iloinen kun ilmaannuin kuivioihin. Hän sai kaipaamaansa helpotusta lastensa elämään ja naisen huolenpitoa. Toivoisin että minunkin ex mieheni nykyinen olisi enemmän läsnä lasteni elämässä. Tarvitsen hitto vieköön toisen naisen älyä ja apua murrosikäisteni kanssa. Ikävä kyllä minun exmieheni naisystävä asuu kaukana. No onneksi poikani on saanut toisen äidin näkökulmia sitten juuri tältä mieheni exvaimolta. Hän on ollut yökylässä heillä pariinkin otteeseen.
Ei minulle miehen exvaimo ole todellakaan uhka mihinkään sillä eihän minunkaan exmies ole nykyiselle miehelleni.
Ilman tämän exän läsnäoloa ja heidän yhteistä elämäänsä ei mieheni olisi nyt se mikä on ja minä en varmaankaan hänestä tykkäisi muunlaisena.
Yksexä: Voi kun oliskin asiat noin hyvin! et ex olis iloinen edes siitä kuinka hyvin kohtelen hänen lapsiaan! Ei meidän pakko ole kavereita olla,(eikä minusta kaveriksi ihan oliskaan) kunhan tultaisiin sen verran juttuun että saatais hommat toimimaan.
Kamala mies: Ei kaikilla silti ihan niin ole että ei ongelmaa niin kauan kun ei uutta naista. Kyllä tuossa pitää myös miehellä olla heikko mieli jos antaa uuden naisen vaikuttaa noin paljon omaan suhtautumiseensa lapsiinsa. Valitettavaa tuollainen kyllä on, kamala on tuo mies,todellakin. Meillä vaan tuntuu että asiat alkoi pahenemaan kun lasten äiti tapasi nykyisen miehensä,ongelmia kyllä oli jo sitäkin ennen,mutta muutoksen kyllä huomasi.
Onnittelen teitä kahta naista. Älykkäinä, fiksuina naisina olette ymmärtäneet keskityä olennaisiin eli lapsiin. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja kun te ette pidä yllä riitaa, on lasten helpompi olla. Näytätte arkipäivässä kuinka voidaan olla toimia asiallisesti ja lapset voi hyvällä omatunnolla rakastaa molenmpia vanhempia sekä heidän uusia puolisoitaan. Nostan hattua teille!
Kyllä se on niin että vaikkei lapset omiani olekkaan niin silti haluan heille parasta. Jos me saatais lasten äidin kanssa asiat selvitettyä niin voitaisiin vihdoin ja viimein keskittyä olennaiseen,eli siihen lasten kasvatukseen ja etenkin kun näillä lapsilla kasvatuksessa on niitä aukkoja. Välillä olen miettinyt että sanon asioista itse lasten äidille,mutta en usko että hän ottaisi sen kovin hyvin,vaikka vaan ystävällisesti yrittäisin asioista keskustella. Noh,minun ei kai auta kuin mennä viikonloppu kerrallaan ja katsoa miten pitkälle oma pinna venyy ja toivoa että saan esikoiseni kasvatettua paremmin vaikka elämä on välillä todella hektistä ja riidan täyteistä jatkuvan kinan ja lapsellisuuksien takia. Ja en todellakaan väitä että minä ja mieheni oltais täydellisiä,on meissäkin vikamme,mutta juuri nämä nimenomaiset ongelmat joista olen puhunut,on syy meidän ja lasten äidin väliseen kitkaan ja siihen että lapset ovat onnettomia. tse nostan hattua niille äideille jotka ajattelevat ensin lapsiaan ja sitten itseään,etenkin jos suhde on sellainen että lasten elämään kuuluu muitakin vaikuttavia henkilöitä kuin oma äiti ja isä!
niin... jos itse ex ei olisi ollut 10 vuoden ajan lapsen avulla taistelevá, niin mikäs siinä. Minä olen kaiken ajan kehunut iskää ja koittaniut lapselle selittää miksi iksä tekee niin tai näin...
Kun lapsi on kuullut ja kokenut exän puolella sen, mitä lapsen ei kuulu, niin mites hoidat myöhemmät suhteet, jos isänkään kanssa lapsella ei suju?
Niin just,miehenikin sanoo että kyllä ne sitten isompana tajuaa että kuka tässä on lasten parasta aatellu ja et kuka se todellinen munapää on ollu mut tuskimpa vaan kun lasten äiti manipuloi tahallaan koko ajan lapsiaan isäänsä vastaan,ihan niinkuin olisi jostakin katkera,vaikka itse eroa halusikin ja itse sen myös uskottomuudellaan aikaan sai. Mutta on vaikeaa muuttaa sitä mielikuvaa minkä lapsi on äidiltään saanut,kun se toitottaa jatkuvasti että isäs on huono isä koska-- ja blaablaa.toivottavasti tajuaisivatkin isompana tilanteen oikean luonteen mutta tuskimpa vaan,sanon minä.siks tilanteelle pitäis nyt alkaa tekemään jotain ennen kuin se on liian myöhäistä,MUTTA MITÄ?! huoh.
Ihan vaan alkuperäiseen tekstiin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi uuden ja exän pitäisi olla missään tekemisissä on sitten miehistä tai naisista kyse. Ei meillä ole missään tekemisissä ristiin. Minä oman exän kanssa hoidan asiat ja puoliso oman exänsä kanssa. Ei ne aina putkeen mene mutta sellaistahan se on. Uusioperheessä on ihan tarpeeksi tekemistä ilman että toisten exien kanssa pitäisi olla missään tekemisissä jos ei halua.
Tuntuipa tosi mukavalta lukea, että jotkut ihmiset ne osaa olla aikuisia!
Ja sitten luin koko ketjun ja totesin, että suurinosa ei osaa olla :D.
Minä kovasti toivoisin, että meillä voisi miehen exän kanssa joskus olla välit kunnossa, mutta en kuitenkaan liikoja odota.
Eniten välien syntymistä haittaa ehkä tällä hetkellä se, että uskoisin entisen kokevan meidän perhe-elämän ja sen, että lapsen on hyvä olla meillä jonkinlaisena uhkana.
Itse yritän muistaa tärkeinpinä nämä asiat:
-älä koskaan puhu pahaa/arvostele lapsen äitiä lapsen kuullen, olisitpa hänen toiminnastaan mitä mieltö tahansa
-Pysy itse aikuisena, äläkä alennu samoihin toimintamalleihin .. toimisipa äiti miten tahansa (lahjonta, manipulointi, meidän lahjojen ja tekemisten vähättely lapselle)
-Rakasta lasta parhaasi mukaan ja ajattele hänen etuaan kasvattajana, vaikka voisit muullakin tavoin päästä helpommalla
..kiitoksena näistä olen saanut lapsen vastarakkauden (vaikka sekin on toki tuonut ongelmia, koska äiti kokee tämän uhkana) ja puhtaan omantunnon. Olen aikuinen, olen hyvä ja tasapuolinen äiti sekä mieheni että omille lapsilleni ja tiedän, etten ainakaan omalla käytökselläni ole hankaloittanut tilannetta.
Sen, avulla, että jaksan uskoa parempaan yhteistyöhön jatkossa kaikkien aikuisten puolesta, jaksan tämän. Jos olisin pessimisti, olisin jo luovuttanut.
järkevämpi osapuoli aina joustaa hieman. Kun sillä exällä on vaikeeta sopeutua omaan tilaan, niin nyksä aikuisempana voi antaa hieman periksi, sillä muuten kinastelu ei lopu koskaan, jos fiksumpi ei jousta.
Exiä täytyy ymmärtää, sillä he kilpailevat omasta sijasta ja kun jäävät toiseksi, suuttuvat. Tuntuu kuin olisivat lapsi karkkikaupassa. Ainahan sitä toivoa sopii, ja minäkin toivon, että mun ja miehen exän välit korjaantuu, mutta se vaatii aikaa, tai sitten ei.
Minulla menee nyt hyvin kun en ole missään tekemisissä miehen lapsen äidin kanssa. olen sitä tyyppi joka ei jaksa sellaista vänkäämistä ja ihmisuhde pelailua. Alussa tulimme toimeen, mutta sitten kun muutimme miehen kanssa yhteen ja meille tuli meidän lapsi, asiat hankaloituivat. Olimme joustaneet viikonlopuissa, aina vaihdelleet kun tälle ex: lle tuli menoja (eikä mitään pakollisia vaan juhlia). Sen kerran kun me olisimme todella vaikeiden tilanteiden takia joustoa sitä ei tullut. Lisäksi tuo nainen yriiti järjestää mieheni pois meidän lapsen synttäreiltä. Tämän jälkeen suutuin ja sanoin suoraan, että en hyväksy moista. tajusin vastuksesta, että tuo nainen on tyyppi jonka kanssa ei kannata hukata aikaa, loputonta vatkaamista siitä kuka on oikeassa ( siis hän AINA). Päätinkin, että en ole missään tekemisissä enkä halau edes kuulla mitään hänestä. Lapsen tapaamisjutuista vain sen verran, että mitään ylimääräistä ei sovita ilman, että mies sopii asiasta minun kanssani sillä se vaikuttaa myös minun ja yhteisen lapsemme elämään. Nyt on sen osalta mennyt ok ja ihan hyvä mielenrauha. Sanoisinkin, että jos tiedossa on vain typerää riitaa ei kannata olla tekemisissä, mutta laittaa ne rajat mihin suostuu.
Se on ihanaa, että joillakin menee hyvin. uskonkin, että tarinoita on monia eikä voi yleistää siksi...
Ehkä se on siinä, että kaikki eivät halua elää 60-luvun lopun hippikommuunissa, jossa kaikki oli yhteistä.
huononevat viimeistään silloin, kunmiehen uusi lohduttaja tulee kuvioihin, ja kannustaa miestä tai aiheuttaa sen riidan puolisoiden välillä. Jostain kumman syystä, uusioille on katkera pala että miehellä on olut vaimo ja lapsia. Hän ei kestä sitä, joten ensin ne on raivattava pois tieltä, ja se onnistuu parhaiten suututtamalla miehen ex vaimo. Hyvin katkeraa ja lapsellista. Mutta ainut konsti, pitää mies itsellään, jotta voi kehua, että on rikkonut perheen.
" Yleensä välit"
Minulle ei ole mikään ongelma hyväksyä sitä että miehelläni on ollut jo vaimo ja hänellä on lapsia. en ole siitä mitenkään katkera enkä mustasukkainen. En koe oloani mitenkään uhatuksi, enkä myöskään yritä kilpailla lasten äidin kanssa siitä, kumpi on "parempi" äiti. Haluaisin vain saada asiat järjestykseen, tasa-arvon tapaamisille ja keskittyä lasten kasvatukseen ja siihen että heillä on hyvä ola. Lähiaikoina on ruvennut todella paljon vaan ärsyttämäan se,miten vähän meidän kodin "opit" vaikuttavat lasten elämään. Eli tarkoitan nyt sitä kun lapsilla ei ole kotona juuri minkäänlaista kuria,ja meidän kotona kuri taas on. Sitten raivotaan ju itketään et "mä haluan äitin tykö" -jos lapsi joutuu vastuuseen jostakin tekemästään tuhmuudesta. Viikonloput alkaa olla yhtä tappelua ja komentamista. Asiaa hankaloittaa se, että lapsia on kolme,nuorimmat 5 ja vanhin 7, eli he kaipaisivat jokainen omalle iälleen sopivia aktiviteetteja ja ainaisen kinan ja lasten riitelyn takia,on todella vaikea edes yrittää tutustua lapsiin yksilöinä ja tehdä asioita jonkun lapsen kanssa keskenään. Tapaamismallista olisinkin vailla neuvoa tällaisessa tilanteessa kun lapsia on useampia. Meillä ovat nyt joka toinen vknloppu ja tämä järjestely ei todellakaan toimi,ei miehenikään mielestä. Pitäisi saada jaksotettua tapaamiset niin että esim nuorimmat ja vanhin olisivat välistä meillä erikseen. Silloin voisi paremmin kuluttaa aikaa keskittyen vain yhteen lapseen kerrallaan ja ei kaikki aika ja energia kuluisi vain kurinpitoon, yksin kun on lapsen hankala tapella. Miten saisi tapaamiset muutettua niin että meille jäisi myös ns. "vapaat" viikonloppumme? ja eikö lain mukaan lapsilla pitäisi olla oikeus kokea myös arkielämää tapaajavanhemman luona? tähänkään ei ole ex suonut oikeutta :( kiitoksia kärsivällisistä vastauksista =)
ja nyksän pitäis olla väleissä? Eihän heillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Nyksä vaan on ottanut exän mihene ja yhteisten lasten isän röyhkeesti eikä sitä pidä suopeasti katsoa.
Kuka antaisi edes lasten olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, en minä ainakaan. Minunl apset ei moisia naisia ole koskaan tavanneet eikä tapaa. Emme ole siihen alistuneet koskaan, olemme sen verran parempaa sakkia. Ei tulisi kuuloonkaan että miehen nyksä tulisi meille!!! Huh
"mihene"
"Minunl"
Rekisteröidy ihan rohkeasti Lissuksi, niin ei tartte atkuvasti keksiä uusia niccejä!
tätä pelleä.
Ei tälle voi muuta kun säälinsekaisesti nauraa.
Edellinen kirjoittaja todistaa todeksi lauseen; ei ole kaikille älynlahjoja suotu...
on ärsyttävää,tämä jatkuva kirjoitusvirheiden kyttääminen!!
siitä Lissun tunnistaa. Tai tunnistaahan Lissun kyllä tekstin ns. sisällönkin takaa.
Uusperheen naikkosethan on aina perheen rikkojia, vienee lapsilta isän ja vaimolta miehen.
Ja hänen lapsensahan ei ole isän naikkosia tavanneet.
ja hui jos naikkoset heille pyrkisi kylään.
Kuka hitto tuollaisen ihmisen luona kyläillä edes haluaisi.
Todellisen lapsellinen ja naurettava ajattelutapa.Juu tottakai se nykyinen on Kodin ja perheen rikkoja ilman muuta,niin väittää sinisilmillään myös mieheni ex kaikille ihmisille. Onneksi minut ja mieheni tuntevat ihmiset tietävät ettemme ole mieheni kanssa edes tunteneet toisiamme kun hänellä on exänsä kanssa ero tullut :D Voi herran jumala... menkää johonki muualle selittään ja antakaa me AIKUISET ihmiset puhumme täällä AIKUISTEN asioista...sen verta ollaan parempaa sakkia,hoh hoh.
tavaramerkki kirjoituksen sisällön lisäksi.
Pointtihan tuossa olikin se, että Lissu voisi reilusti olla Lissu,
eikä kikkailla eri nimillä sataa kertaa samassa viestissä.
vaan on se perheenrikkoja. Mutta ei hän uskalla sitä myöntää. Onhan se tietysti ilkeetä myöntää myös itselleen.
Mutta pääasia että sai perheellisen miehen lankaan ja itkeviä lapsia ja suuttuneita exiä, mitä muulla onkaan väliä.
taitaa naisen vaan olla ikävä myöntää itselleen että minä olin huono vaimo, niin helvetin huono ettei
mies kestänyt enää vaan haki uuden ja paremman.
Tuo on niin täyttä paskaa,ainakin omassa suhteessani.Me emme edes tunteneet toisiamme mieheni kanssa siihen aikaan kun hän erosi extään...ja kaiken lisäksi ero ei ollut minkään muun kuin miehen exn uskottomuuden syytä...siitä napsahti miehelleni myös kivat velat kun rakennus oli juuri alkuvaiheessa..."olin jo vuoden aatellu et meidän pitäs erota",sanoo ex ja sit viittii valehdella kaikille et minä oon perheenrikkoja kun ei mieheni kans edes tiedetty toisistamme eron aikaan...hohhoijaa. pikkasen on sellasta "laatikko" ajattelua tuokin. en kyllä kiellä etteikö niitä perheenrikkojiakin olisi mut hohhoijaa,ottakaapa ihmiset asioista selvää ennen ku meette jauhaan paskaa entisen nykyisistä.
kaikki asiat kaikkia koske, mutta et voi sanoo että tuo on paskaa!!! Joitakin se koskee, ja on tosi asia.
Niin meillekin. Meille vieraat eukot tuli väliin ja sillä siisti.
Isä jätti lapset kun naiset niin halusi ja nyt on mies yksin. Ett ei ole paskaa.
Kyllä monesti toinen tulee väliin ja haluaa rikkoa.
lapset, koska itse niin halusi. Jos olisi ollut kunnon isä,
niin mikään mahti maailmassa ei saa jättämään omia lapsiaan.
Turha syyttää muita.
on suuri osuus yleensä asiaan. Mies on niin helppo nakki puhua ympäri. Ikäväv kyllä.
yrittää saa, mutta jos mies moiseen suostuu, niin VIKA on itse miehessä.
Syyllinen on mies ei se kolmas osapuoli kuitenkaan.
Mies tekee itse päätöksensä ja valintansa.
Oli osuus mikä tahansa, niin mies teki päätöksensä itse, olisi voinut päättää myös toisin.
ja jos mies rakastaa vaimoaan ja liitossa on intohimoa niin KUKAAN EI KUKAAN pysty sitä liittoa rikkomaan.
Nää ämmät ei vaan kykene myöntämään sitä että niiden miehet ei enää rakastanut niitä ja oli liitossaan onneton ja kyllästynyt vaimonsa pihtaamiseen. Helppohan siitä on lähteä.
ne äijät sitte idiootteja ovat, kun eivät eroa huonosta liitosta, jos kerran ei rakasta niin miksi siin sitte roikkuu.
Miksi pitää olla uusi muija valmiina oottamassa ennekö voi erota, onko se yksin oleminen niin kamalaa vähän aikaa.
Minä en kärsinyt huonossa liitossa, otin eron ja vietin railakasta sinkkuelämää muutaman vuoden, ja sitte aloin katsoo uutta ja valikoin tarkkaan, ja hyvän sain, nyt kolmatta vuotta onnellisessa liitossa.
mahtava mies ja isä lapsille! Mutta kolmas tuli väliin, vaikka tiesi perheestä. Plussaa on se että mies oli niin hyvä puoliso ja isä että kelpasi monelle muullekin ja hänestä tapeltiin. Katkeraa on se, että menetimme hänet, koska lapsettomat naiset ovat vapaita menemään ja nauttimaan toisella tavalla elämästä. Lapset ovat este monelle asialle, näin mies varmasti ajattelee.
Meidän onnellinen perhe eli onnellisena, mutta kun miehen ajatusmaailma napsahtaa ja mieli sairastuu, niin kyllä siinä vaimo ja lapset jäävät auttamattomasti jalkoihin.
Mies on niin hyvä manipuloida, ja kiristää, ettei siinä auta lasten ikävä ja pyynnöt.
Meillä kolmas tuli väliin, eikä sitä muuta mikään, vaikka perheenrikkojat kuinka yrittää vakuutella, että syy on AINA VAIMOSSA. Näin se ei ollut meidän kohdalla.
Kukapa lapsetn perheenrikkoja nyt kehtaa tunnustaa että taas on yksi pehre hajotettu katkerana.
Olin paras vaimo mitä mies saada voi, mutta se ei riittänyt hänelle, vaan hän halusi päästä eroon lapsista ja minusta, koska komas osapuoli niin halusi.
Missä on mies nyt? Kuka tietää, eipä ole miestä sen jälkeen näkynyt. ONNEKSI!!!
vittu tätä mielenvikaista pelleä.
Buaah-hah-haaaaaaa
näytät olevan, ja iso pelle oletkin!
Tuliko pienelle ääliölle paha mieli.
No kuule vedä vaikka alahuuli pääs yli ja nielase....
Tuliko pienelle ääliölle paha mieli.
No kuule vedä vaikka alahuuli pääs yli ja nielase....
Vai oikein onnellinen ydinperheellinen.....buah-hah-haaaaa voi helvetti mitä paskaa.
vaikea käsittää, joka itse on syyllinen toisten perheen särkemiseen. Kukapa sitä myöntää tohtisi. Pilkka osuu vaan omaan nilkkaan, ja joskus se OMATUNTO, jos sitä kellä on, kyllä kolkuttaa.
Mutta kolmas on yleensä syyllinen avioeroihin ja lasten ikävään ja isättömyyteen. Sitä tosiasiaa ei voi sivuuttaa.
Kun kolmas rikkoo perheen, tuntee hän niin voitonriemua, ettei ymmärrä edes hävetä. Joskus koittaa kyllä sekin aika, jos yhtään on mieli terve!
Älkää nyt hyvät ihmiset vastatko tälle ääliölle, se on sama kun puhui mätisäkille.
Sen sijaan että hän ymmärtäisi tehneensä virheitä liitossaan ja ottaisi niistä opikseen hän syyttää
kaikesta muita.
Eiköhän siinä ole hänelle rangaistusta tarpeeksi että hänet on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen omassa katkerassa kalkissaan.
Hän tulee kuolemaan yksin yksinäisen meillä on perheet.
Antaa siis hänen olla....
herästi, ja huomasit että näit unta, ja olit yksin!;)) jep..
Kato toisilla on kainalo jossa olla, kaikki ei tuollaisia yksinäisiä katkeria lehmiä kuten sinä.
pitää olla väliessä? Riittää kun ex puolisot on väleissä, ja nyksä antaa rauhassa miehen hoitaa lasten asiat ja keskustella ex vaimon kansas. Se on tärkeää lasten tähden. Se pitää ymmärtää uusikon.
Katkeraa tulla siihen väliiin säheltää yhtää mitää.
Monella kaan ei ole mitään tarvetta olla kaveria miehen nyksän kanssa, miksi pitäisi? Kuka viitsisi kahvitella sellaisten kanssa?
että kuka haluaisi olla missään tekemisissä miehensä ex:n kanssa, hyi hitto.
Sehän on jätetty, ex, entinen miehellekin, pelkkää historiaa kun vaimo on
nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
En halua olla tekemisissä miehen ex:n kanssa. En vastaa hänen puheluihin sillä en koe olevani vastuussa hänen ja miehen lapsista. Hoitakoot lapsiasiat keskenänsä. En halua tavata häntä ja haluan pitää hänet kotoani ulkopuolella täysin. Lapset on ihania ja saavat tulla ja mennä, mutta ex-vaimoa en halua pihalleni. En häntä vihaa, mutta en halua tutustuakkaan vaan hän on mulle täysin vieras tyyppi ja semmosena hänet haluan pitääkkin. Mies välillä yrittää kertoa ex:nsä letkautuksista ja toki kuuntelen, mutta olen täysin neutraali ja noteeraamatta. Lasten tullessa meille jos äidistään puhuvat, niin saavat puhua. Mies ja ex ovat huonoissa väleissä ja siihen olen puuttunut, että lasten kuullen ei äitiä haukuta eikä lasten kuullen tapella puhelimessa ainakaan tässä päässä. Muutoin pidän selkeän välimatkan miehen entiseen vaimoon. Entinen vaimo ei halua minua ja entistä miestään lasten synttäreille sinne saatika muihin lasten juhliin joten meillä on kahdet synttärit lapsille..omansa äidillä ja omansa isällä..joten miksi haluaisin mieheni eksää tänne? On hän pari kertaa purjehtinut sisään muina miehinä, kuin omistaisi paikan, mutta ilmaisin puolisolleni, että tuommoinen peli ei vetele, tämä on minun koti.
Piti viellä lisätä, että en rikkonut kenenkään perhettä vaan mies oli asunut yksin toisen lapsensa kanssa 5-vuotta ennen kuin minä tulin kuvioihin..
olla miehen naisten kanssa missään tekemisissä. Emme ole koskaan heitä nähneet eikä heistä onneksi ole ollut haittaa meille. Mies pitää visusti naiset erossa meidän perheestä, koska ei halua että lapset joutuvat haukutuksi.
olet tyhmä.