Meillä on 10kk:n ikäinen kultsu joka on alkanut tehdä pientä tuhoa yksin ollessaan, vaikka jätän virikkeitä sille. No mieheni ei ymmärrä tätä ollenkaan ja suuttuu koiralle kun se on tehnyt pahaa, mutta mieheni ei ymmärrä sitä, että koiraa on nuhdeltava heti kun se jää ns. rysän päältä kiinni, eikä vasta myöhemmin. Esimerkki 1: Tullaan kaupasta ja koira herää eteisestä omalta paikaltaan. Samalla huomaamme, että keittiössä on pureskeltu muovipurkin kansi. Koira tulee meitä tervehtimään eteiseen häntä heiluen ja samalla mieheni ottaa koiraa niskasta kiinni niin kovin, että koira itkee ja huutaa tälle korvaan, että HYI!!!!! Mä yritän saada miestäni tajuamaan, että koiramme ei ymmärrä mistä sille karjut. Koira luulee nyt tehneensä pahaa, kun tuli morjestamaan meitä. Hevetti, että se ottaa päähän tämä mieheni käytös ja mieheni on vielä niin itsepäinen, ettei usko mitä sanon.
Esimerkki nro 2: Koiramme on päässyt livahtamaan portista ja juoksentelee onnellisena ympäriinsä. Mieheni yrittää houkutella koiraamme takaisin omalle pihalleen, mutta huonoin tuloksin. Jossain vaiheessa koira kuitenkin tulee ja kun mieheni saa sen kiinni, niin ottaa ensimmäiseksi kovan otteen niskasta ja karjuu taas, että hyi tuhma koira.
Taas kertaan miehelleni, että jatkossa se ei enää tule, jos se saa aina torut kun sitä kutsutaan. Ja jälleen kerran mieheni väittää, että kyllä se koira ymmärtää mistä sille ollaan vihaisia.
Miten ihmeessä taon järkeä sen äijän päähän. Sehän ei tiedä koirista mitän, vaikka niin on kuulemma elänyt koiraperheessä koko ikänsä (voi niitä koiraparkoja)
Jos tämä meno ei ala muuttumaan, niin laitan äijän ulkoruokintaan, vaikka kyllä siitä vähän välitänkin. =(
Esimerkki nro 2: Koiramme on päässyt livahtamaan portista ja juoksentelee onnellisena ympäriinsä. Mieheni yrittää houkutella koiraamme takaisin omalle pihalleen, mutta huonoin tuloksin. Jossain vaiheessa koira kuitenkin tulee ja kun mieheni saa sen kiinni, niin ottaa ensimmäiseksi kovan otteen niskasta ja karjuu taas, että hyi tuhma koira.
Taas kertaan miehelleni, että jatkossa se ei enää tule, jos se saa aina torut kun sitä kutsutaan. Ja jälleen kerran mieheni väittää, että kyllä se koira ymmärtää mistä sille ollaan vihaisia.
Miten ihmeessä taon järkeä sen äijän päähän. Sehän ei tiedä koirista mitän, vaikka niin on kuulemma elänyt koiraperheessä koko ikänsä (voi niitä koiraparkoja)
Jos tämä meno ei ala muuttumaan, niin laitan äijän ulkoruokintaan, vaikka kyllä siitä vähän välitänkin. =(
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tosin mun tapauksessa ne on vanhemmat jotka ei ymmärrä. Koiralla on pieni eroahdistus ja joskus saattaa tuhota jotain kun ollaan poissa, kun sitten tullaan kotiin niin huomataan että kenkiä/sohvaa/tuolia tms on järsitty, ja äiti ja isäpuoli alkaa huutamaan koiralle, joka totakai alkaa luimistelemaan häntä koipien välissä. Miljoona kertaa olen huomauttanut että ei koira tiedä mistä ne sille huutaa, mutta siihen isäpuoli vastaa "Kyllä tietää, kato kun se luimistelee, se tietää että on tehnyt väärin kun tuhosi"
ja samantien jos onnistuu.Voit tietenkin alkaa haukkua ukkoa jostain mitä se tehnyt kuukausia sitten.Älä sano muuta,kun haukut siitä asiasta jonka se teki.Jos ukko sanoo eihän se ole nin tehnyt niin sano ei se tähän kuulu sillä ei koirakaan muista niin miksi ei sinuakin saa haukkua.
mieltä.
Juu, anti äijän mennä, ellei sitten suostu tutustumaan koirakirjallisuuteen. Jos joku, vaikka kuinkakin rakas, tekisi noin koiralleni, lähtisi kyllä siltä seisomalta.
Vaikken P. Vilanderin kaikkien menetelmien kannattaja olekaan, niin tulipa tässä mieleeni yksi esimerkki hänen Koirankorjauskirjastaan. Vilanderilla oli asiakas, jonka koira tuhosi toisinaan luukusta tipahtaneet postit omistajan ollessa poissa. Omistaja suuttui aina koiralle, kun näin kävi, ja oli vakuuttunut siitä, että koira ymmärsi, mistä sille vihoiteltiin, koska se aina postit tuhottuaan lymysi nurkissa. Muutoin se tuli iloisena ovelle tervehtimään kotiin palaavaa omistajaa. Vilander päätti todistaa asiakkaalle, ettei koira todellakaan tiennyt, mistä sitä rankaistiin. Hän kävi itse päivän aikana silppuamassa lehtiä eteisen lattialle, ja kappas vain; omistajan tullessa kotiin koira piileskeli ihan yhtä syyllisen näköisenä nurkasssa, vaikka sillä ei ollutkaan mitään tekemistä tuhotun postin kanssa. Koira siis tiesi, että aina kun eteisessä on paperisilppua, omistaja raivostuu; siitä, oliko se itse silpunnut lehdet vai ei, sillä tuskin oli minkään sortin muistikuvaa.
meinasin tähän vastata :D juurikin nui semenee :)
äijä kiertoon...koira on sulle uskollinen läpi elämän, ukkos ei tuu koskaan muuttumaan.
Koira vaan mene pilalle, koira oppii pelkäämään miestäsi ja varmasti luulee ukkos sen johtuvan kunnioituksesta..
Ihan tuosta paikkojen tuhoamisesta alkuun että sen sijaan että äksyilet miehelle, niin voisitko ajatella että laitatte pois kotoa lähtiessänne kaikki sellaiset esineet pois koiran ulottuvilta, jotka eivät ole sen hampeille tarkoitetut. Pienellä lisävaivalla(virikkeet arat tavarat pois) voitte säästyä kaikki paljolta mielipahalta. Sinä miehesi krouvin käytöksen morkkaamiselta, ja miehen ei tarvi kuunnella natkutustasi kun koira on tehnyt "pahojaan" ja hän "opettanut", eikä koiran kokea kovia eikä syyllisyyttä siitä että on ymmärtämättömyyttään tehnyt jotain sopimatonta, josta isäntä rankaisee häntä ja emäntä isäntää.
Näin olette kaikki voittajia;) Sinulta ja mieheltäsi poistuu tai vähentyy skisma ja rakkauselämänne kukoistaa ja koiralla on hyvät ja johdonmukaiset isäntä ja emäntä, joiden ei tarvitse huutaa sille eikä toisilleen.
Nykymenollahan sekoatte vielä kaikki ja taas on koira kotia vailla:(
Miten niin se on automaattisesti koira joka lähtee?
Mies ulkoruokintaan, mokomalla jäärällä ees mitään tee.
Koska kyseessä on suomalainen nainen. Suomalainen nainen EI voi elää ilman miestä. Nainen joka kerran valitsee tietyntyyppisen miehen, valitsee yhdeksänkymmenenyhdeksän prosentin todennäköisyydellä seuraavaksikin miehekseen samantyyppisen. Eli vaihtamisesta se ei parane. Yleensä päinvastoin. Tiedätkö tuttavapiiristäsi jonkun joka yhtäkkiä on vaihtanut jääräpäämachon johonkin rastatukkaiseen vekaaniin kettupoikaan joka hoitaa vihanneksia kuin ne olisivat eläviä olentoja? Tuskin.
Koska asia ei vaihtamisesta parane, niin siksi pidän parempana hoitaa homma niin että kaikilla tämän kolmiodraaman osapuolilla on hyvä olla.
Pieni vaiva yhteisen onnen tavoittamiseksi.
Mikähän siinä muuten on että nykyään (nais)ihmisillä on ensimmäsinä vaihtoehtoina aina mielessä että toisen on muututtava(tai lähdettävä), eikä vahingossakaan tule mieleen että voisi itse tehdä jotakin toisin?
"Suomalainen nainen EI voi elää ilman miestä"
Ei vai? O.o Taidan sitten olla jonkun muunmaalainen, koska ilman miestä asunut jo monta vuotta eikä edes huvita alkaa etsimään uutta.2 miestä "takanapäin"(ekan kanssa kihloissa, toisen kanssa naimisiin asti päädyin).
"Nainen joka kerran valitsee tietyntyyppisen miehen, valitsee yhdeksänkymmenenyhdeksän prosentin todennäköisyydellä seuraavaksikin miehekseen samantyyppisen" Tässä taidan sitten kuulua siihen kymmeneen prossaan joka ei näin tee ;P
Ja ei, en ole lesbo tahi bi vaan ihan heteronainen, miehet ei vaan kiinnosta enää tippaakaan joten kyllä suomalainen nainen voi elää ilman miestä ;P
eikä ole näköpiirissäkään sellaista sekokohtausta että ottaisin sellaisen otuksen kanssani elämään enää koskaan. Kavereina on miehiä mutta kotiini en niitäkään tuo. Kaksi lapsistani on poikia elikä aikamiehiä jo, he ovat ainoat jotka kotiini kyläilemään hyväksyn ja ehkä jotain sukulaisia... Ei tulisi mieleenikään enää, mies. Mitä sellaisella todellakin tekee? En ole lesbo vaan ihan suora, elikä tykkäsin miehistä niin kauan kunnes huomasin että yksin on kivampaa ja koirat ne vasta mukavia kumppaneita ovatkin. Selibaattikin onnistuu paljon paremmin ilman miestä, ei tee edes mieli enää... Muuten olen ihan normaali Suomalainen nainen. 28 vuotta on erosta ja sen jälkeen en ole miehiä sillä silmällä katsellut. Opetti ne kaksi miestä elämässäni paljon, ensin avoliitto ja myöhemmin avioliitto eri miehet kummassakin ja täysin erilaisetkin vielä. Molemmat kuitenkin täysiä paskoja ja henkisesti jyrääviä sadisteja. Heille oli tärkeää olla aina ja kaikkialla pääosassa elämässään, muut naiset, viina sekä vapaus. Viimeisenä tuli se kiviriippa, eli perhe. Ei kiitos tyhmyydelle, ei kiitos miehelle, se fini.
olettekin poikkeustapauksia. Ette siinä mielessä että jättäneet tekemättä sitä virhettä josta ensimmäisessä viestissä mainittiin. Onhan molemmilla kaksi karjua takana samalla lopputuloksella. Poikkeuksia olette siinä mielessä että olette pystyneet ottamaan siitä edes sen verran opiksi että ellei itseä voi muuttaa, on parempi olla myös yrittämättä muuttaa ketään muutakaan.
Ja se itsensä muuttaminen ennen katastrofia olisi kuitenkin tärkeintä...Toivottavasti aloittaja edes lukisi tuon ensimmäisen riittävän tarkkasilmäisesti. Siinä kun on totuuden siemen.
ei tarvikkaan kenenkään mennä koirien edelle, mutta järkevällä toiminnalla on mahdollista pitää molemmat ;)
Niin, tunnetko hänet? Aloittajahan kertoi että hän pitää miehestään(ainakin pikkuisen)...
tuntisit, ja olisit umpipäätä rakastunut, niin eikö mielestäsi olisi sittenkin helpompi tehdä kaikkensa sen eteen että voi pitää molemmat rakkaansa? Pieni vaiva melkein täydellisestä onnesta, täydellistähän et voi saada...
Jee, näin nais ihmisenä totean että onhan täällä asiallinenkin kommentti
olen ihan samaa mieltä sinun kanssa, voi voi taidetaan vain maksaa keskustelkaamme aiheesta laskua tai
tulipahan hankittua rouvalle koira ilman että paljon päätä asialla vaivattiin nooh kunhan olette pilanneet sen koiran ja joudutte siitä luopumaan niin ilmoittakaa löytyy sille sitten pariskunta jotka osaavat keskustella asioista toista moittimatta, tai uhkailematta oi oi
sama hiomma ittellä, mies ei ole elämän napa,,,,on paljon muitakin asioita.
Tässä tapauksessa heivaisin armottomasti miehen pihalle, on meinaan jo pilalla...koiran sentään voi víelä kouluttaa tavoille :)
ei ei ei ei, syvällä kokemuksen rintaäänellä ei näin! tästä ei seuraa kuin hämmentynyt koira joka ei tule ikinä kunnioittamaan omistajiaan.. itselläni on whippet joka kärsi pahasti eroahdistuksesta pentuna, tein myös alkuun sen virheen että toruin koiraa kotiin tullessa. no, niinkuin arvata voi, tilanne vaan paheni ja paheni ja koira ei lopulta uskaltanut tulla enään edes ovelle vastaan kun tulin kotiin.. se kolahti minuun ja aloinkin etsiä neuvoja tilanteeseen.. nyt koira on 1,5 vuotias ja kun tulen töistä kotiin tulee iloiten ovelle vastaan eikä asunnossamme ole mattokaan liikahtanut koiran ollessa yksin. ongelma vaatii paljon hermoja, harjoitusta ja rakkautta.. tiedän että meidän tapauksemme ovat ehkä hieman erilaisia, whipetit hajottavat yksin jäädessään pelosta, kun käsittääkseni kultsut ehkä enemmän tylsyydestä ja virikkeiden puutteesta yksin ollessaan, kannattaakin etsiä juuri tapaukseen sopivia harjoituksia ja neuvoja..
ja joo kyllä, äijä ehdottomasti pihalle jos on noin huonot kommunikaatiotaidot.. laitappa äijä ja koira yhdessä tottelevaisuuskursseille, ja jos äijä laittaa siihen vastaan niin ravistele sitä niskasta ja huuda sen korvaa että hyi, tuhma!!!;D ja vielä äijälle iltalukemiseksi koiran koulutus kirjoja, voin luvata että yhdessäkään ei käsketä rääkkäämään koiraa virheestä jonka se on tehnyt tunti sitten, eikä niissä opeteta palkitsemaan koiran luoksetuloa tukkapöllyllä ja karjumisella..
suosittelen esim www.kumikana.org siellä on hyviä käytännön ohjeita sekä linkkejä eteenpäin..
"Ihmiselle on jostain syystä paljon luonnollisempaa kieltää ja nykiä hihnasta kuin kertoa koiralle mitä sen tulee tehdä ja kehua. Ei sitä ja ei tätä, kuuluu jatkuvasti. Mitä jos ihminen muuttaisikin ajattelutapaansa kieltävästä ohjaavaan suuntaan? Sen sijaan, että hokisi koko ajan ei, kertoisikin koiralle miten sen tulee missäkin tilanteessa toimia?"
äijäs on idiootti,taitaa ottaa miehisen miehuuden päälle kun joku ei usko mitä hän sanoo.
heitä äijä mäkeen ja ota semmoinen jolla ei oo ylä ja alakerta samassa samassa päässä
tuli siinä sitten lievä kirjoitus virhe mutta vaihda silti äijä vaikka koiran ruokaan jos joku huolii
Rupeapa joskus raivoamaan miehellesi pienestä virheestä jonka hän monta tuntia aiemmin teki (ja kun hän on hyvällä tuulella), mutta älä kerro mistä raivoat. Tietääpä miltä tuntuu, ja että ei hänkään kaikkea tajua.
paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen koska kyseessä on koiran pahoinpitely. Älä ainakaan tenavia tee tollasen ääliöm kanssa.
Laita mies lukemaan nämä oikein ajatuksen kera:
http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/perusteet.html
http://koti.mbnet.fi/tuulen/poro16.htm
http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm
http://www.parsonit.com/index5_2.php
http://www.kumikana.org/koulutus/johtajuus.htm
Minä tiedän tuttavaperheestä joka vaihtoi muskelimasat vegaanikettupoikaa :D
Ja suomalainen nainen VOI elää ilman miestä, siitä on todisteita varmasti sadantuhannen ihmisen eestä ainakin.
Ukko ulkoruokintaan vaan, typerys ja imbesilli se on.
Hyvä että tunnet jonkun joka on onnistunut vaihdossa. Se on tooodella harvinaista. Yleensä suomalainen nainen vaihtaa suomalaisen idiottimiehensä toiseen suomalaiseen idioottimieheen, tai sitten vastaavan ulkomaisen samanlaiseen ulkomaalaiseen. Oppimatta mitään.
Mutta tuo mitä sanoit sadasta tuhannesta suomalaisesta naisesta ilman miestä, taitaa johtua tilastoharhasta, mikäli oikein muistan niin suomessa tyttövauvoja syntyy vuosittain jokunen enemmän, joten aina jää joku vanhapiikakin joukkoon. Omasta vapaaehtoisesta(eiku pakollisesta) tahdostaan.
Mutta pointti tuossa omassa avauksessani oli lähinnä se että kannattaisi miettiä ennenkaikkea miten voi muuttaa itseään voidakseen paremmin sen valitsemansa kumppanin kanssa. Pieni muutos toimintaympäristössä ketjun avaajalla tuottaisi tuloksena sen että miehen ei tarvitse "kouluttaa" koiraa rajuilla tavoillaan, josta hänen ei tarvitse silloin stressata ja koirakin voi paremmin. Eli kaikki voittaa.
Taas jos toimii, kuten täällä valtaosa on ehdottanut, että vaihtaa äijää, niin mitä siitä seuraa? Aloittaja ottaa uuden miehen, joka on 99% todennäköisyydellä samanlainen, pieni aika onnea ja taas alkaa ärsyttämään erilaiset koulutus- ym tavat. Pahemmassa tapauksessa saa vielä itsekin nokkiinsa kun menee neuvomaan(eiku jäkättämään). Mies taas puolestaan ottaa uuden muijan, pian heillä on taas koira jota mies kouluttaa edelleen omilla metodeillaan, oppimatta hänkään mitään. Ja nyt on siis tähän mennessä kaksi naista ja kaksi koiraa jotka ovat kärsineet tästä yhdestä miehestä. Ja kierre sitten senkun jatkuu, eron jälkeen ero, ja taas uudet muijat, äijät ja koirat.
Eiköhän se olisi parempi aloittaa maailman muuttaminen ihan sieltä itsestä? Eri mieltä? Perusteluja?
Mielestäni sun kannattaisi pitää kultsu ja antaa miehesi pois.
Älä anna oikeutta viikonloppu tapaamisiin.
Kyllä sulla taitaa olla luonnevikainen äijä. Tekee koirastanne allekusijan ja muutenkin epäluuloisen, kun se ei tiedä mikä käytös on oikein ja mikä ei. Nyt järkeä touhuun tai annatte koiran pois.Itselläni myös kultis ja nehän ovat tosi herkkiä koiria.Toivottavasti vahinko ei ole jo tapahtunut.
ensimmäiseksi sinä huolehdit siitä, että kaikki mihin koiran ei haluta kosken korjataan pois. Tällä tavalla ei koirasi saa tehtyä pahojaan. Huolehdit siitä, että koirasi ei pääse karkaamaan portista ulos. Jos kerran olet ottanut koiran niin huolehdi siitä vastuullisesti.
Kerkesi pilata täysin yhden koiramme. Jopa löi koiraa. Aika pian mulle valkeni ettei hän muutu ja eläimet ovat mulle tärkeitä. Erosin.
Ne nuo miehet, joilla ei hyvin koirista ole kokemusta, osaavat joskus olla hienoinen maanvaiva.
Mutta meilläkin onneks vaan JOSKUS.
Samoista periaatteista pidetään kiinni, tietää kyllä missä tilanteessa esim. juuri toruminen ylipäätään tointaa yms yms, että ei ihan ummikko ole.
Joskus kieltäminenkin tosin menee liiallisuuksiin, kuten itse kullakin...
Monet koiran omistajat tekevät tuon virheen että jos koira on tehnyt tuhoja toruu sitä kotiin tultuaan ja jos koira on karannut kun koira vihdoin tulee luokse toruu koiraa siitä. Jouduin itsekkin sen miehelleni selittämään että ei näin samoin kun sellanen turhanpäivänen huutaminen eihän se koria ymmärrä yhtäkään sanaa jos sen sille huudat niin miten se voi ymmärtää käskyn. Mieheni kyllä kovasti väitti vastaan mutta rupesi kuitenkin tekemään päinvastoin kuin oli ennen tehnyt :D
Minusta tuo kuullosti hyvältä neuvolta joka tuli muutamaan otteseen tuolla että tee samoin miehellesi että raivoat jostain vanhasta asiasta jos ei siitäkään ymmärrä niin jos et erota halua niin käske miehesi sitten ainakin olemaan yrittämättä kouluttaa koiraanne kun selkeästi ei siinä ole kovin hyvä.
kutsu Victoria Stilwell paikalle, kyl se täti sanoos suorat sanat ukolles
Monia ukkosia kun kutkuttaa ajatuskin Victorian nahkabuutseista ja minihameista maustettuna nahkaruoskalla ja jaguaarin nahkapenkeillä. xD
luovu miehestä..hän tekee väärin ei koira..olet oikeassa sanoessa miehellesi