Lastenpsykiatrista eroon

Toivottavasti kirjoituksestani on jotain hyötyä...

Ensinnäkin yritä olla joutumatta uudelleen lastenspykan asiakkaaksi.
Harmi kun et laittanut hieman tarkemmin missä päin asutte, esim. kuntaa, mutta jos asutte suht lähellä Järvenpäätä, sieltä löytyy Neuro Nekku.
http://www.neuronekku.net/
Meillä loppui alamäki pojan päästyä tuonne tutkimuksiin.

Yksi tärkeimmistä asioistasi on pyytää kaikki paperinne sairaalasta. Lue ne läpi huolella. Tutki tarkkaan mitä testejä lapsellenne on tehty ja kenen toimesta. Yritä selvittää onko kyseisillä henkilöillä edes koulutusta tehdä kyseisiä testejä. Voit yllättyä kirjauksista...

Sitä ihmettelin ettei mukamas voi tehdä tutkimuksia jos lapsi on 6-v. Tutkimukset yleensä aloitetaan 6-7-vuotiailla.

Jos erityislastentarhanope alkaa uhkailemaan, totea hänelle että: kuka olikaan esimiehesi, voisin tehdä kirjallisen huomautuksen käytöksestäsi ja puheistasi. Samaa voit sanoa neuvolassa.
Kokemuksesta tiedän, että lasten spykiatrialla tehdään pahoja virheitä.

Katson kantelupaperini läpi ja kirjoitan sitten uudelleen.
Etsin myös linkkejä joita tulet tarvitsemaan.

Onko mahdollista järjestää yksityiselle aikoja lähimpään kaupunkiin? Jos siis paikkakunnalla ei ole moisia mahdollisuuksia? Mutta jos paikkakunnallanne on mahdollisuudet yksityiseen, niin mieluummin sinne kuin julkiselle puolelle!

Itselläni on henkilökohtainen kokemus tuollaisesta -lapsen osassa.
Ja tottakai sairaalaan joutuessaan lapsi reagoi siihen voimakkaasti, esim. häiriö käyttäymisellä ja se tulkitaan psyykkiseksi ongelmaksi, vaikka kyse on ihan sopeutumis vaikeudesta joka on täysin normaalia lapselle!

Kunhan pidät huolen ettei lapsesi joudu psykiatrin tai psykiatrisen sairaalan pakeille.
Siitä seuraksena on omalla kokemuksella huostaanotto, ja silloin vanhempien sanalla ei ole mitään merkitystä.

pojan äippä kirjoitti:

Toivottavasti kirjoituksestani on jotain hyötyä...

Ensinnäkin yritä olla joutumatta uudelleen lastenspykan asiakkaaksi.
Harmi kun et laittanut hieman tarkemmin missä päin asutte, esim. kuntaa, mutta jos asutte suht lähellä Järvenpäätä, sieltä löytyy Neuro Nekku.
http://www.neuronekku.net/
Meillä loppui alamäki pojan päästyä tuonne tutkimuksiin.

Yksi tärkeimmistä asioistasi on pyytää kaikki paperinne sairaalasta. Lue ne läpi huolella. Tutki tarkkaan mitä testejä lapsellenne on tehty ja kenen toimesta. Yritä selvittää onko kyseisillä henkilöillä edes koulutusta tehdä kyseisiä testejä. Voit yllättyä kirjauksista...

Sitä ihmettelin ettei mukamas voi tehdä tutkimuksia jos lapsi on 6-v. Tutkimukset yleensä aloitetaan 6-7-vuotiailla.

Jos erityislastentarhanope alkaa uhkailemaan, totea hänelle että: kuka olikaan esimiehesi, voisin tehdä kirjallisen huomautuksen käytöksestäsi ja puheistasi. Samaa voit sanoa neuvolassa.
Kokemuksesta tiedän, että lasten spykiatrialla tehdään pahoja virheitä.

Katson kantelupaperini läpi ja kirjoitan sitten uudelleen.
Etsin myös linkkejä joita tulet tarvitsemaan.

Lue lisää

Asutaan enemmän länteen päin.

Mitä kaikkia papereita tuolta oikeastaan kuuluisi saada?
Tähän saakka olen saanut ainoastaan somaattisen puolen lyhyen yhteenvedon, yhden psykologin lausunnon (2 kpl A4), väliraportin (tekstiä puolikkaan A4 verran) ja loppulausunnon (2 kpl A4).
Kylläkin aika vähän tekstiä ottaen huomioon, että tuon kahden kuukauden aikana ehdittiin olla tekemisissä (loma-ajasta johtuen) varmaan kolmen eri psykologin ja kuuden lääkärin kanssa, kävin läpi lukuisia palavereja.
Olen pyytänyt monta kertaa paksumpaa paperinippua (olisin halunnut lisäksi esim. kaikki somaattisen puolen labrakokeiden tulokset), mutta en ole saanut. Voikohan tuosta valittaa jonnekin?
Aikuisillehan annetaan yleensä rutiinisti labrakokeidenkin tulokset, miksei sitten lapsen huoltajille?

mitä tehdä? kirjoitti:

Asutaan enemmän länteen päin.

Mitä kaikkia papereita tuolta oikeastaan kuuluisi saada?
Tähän saakka olen saanut ainoastaan somaattisen puolen lyhyen yhteenvedon, yhden psykologin lausunnon (2 kpl A4), väliraportin (tekstiä puolikkaan A4 verran) ja loppulausunnon (2 kpl A4).
Kylläkin aika vähän tekstiä ottaen huomioon, että tuon kahden kuukauden aikana ehdittiin olla tekemisissä (loma-ajasta johtuen) varmaan kolmen eri psykologin ja kuuden lääkärin kanssa, kävin läpi lukuisia palavereja.
Olen pyytänyt monta kertaa paksumpaa paperinippua (olisin halunnut lisäksi esim. kaikki somaattisen puolen labrakokeiden tulokset), mutta en ole saanut. Voikohan tuosta valittaa jonnekin?
Aikuisillehan annetaan yleensä rutiinisti labrakokeidenkin tulokset, miksei sitten lapsen huoltajille?

Lue lisää

Sairaalasta seuraavat paperit:
Lyhenteet lukevat papereiden oikeassa alareunassa...

P-SEU (psykiatrisen osastohoidon seurantalehti)
LPSY (lastenpsykiatria, ja nämä ovat niitä papereita jotka vanhemmat yleensä saavat automaattisesti)
P-LISÄ (psykiatrian lisälehti, näistä papereista on LPSY kopioitu lyhennettynä ja siistittynä versiona)HOI (osaston hoitajien kirjoituksia)
P-SOS (tämän tekee esim. sairaalan sos.täti ja sisältää yhteenvedon perheen tilanteesta sekä tahot joiden kanssa on oltu tekemisissä)
P-PSL (psykologiset tutkimukset)
P-TOI (toimintaterapeutti)

MUISTA!!! Pyydä paperit irjallisesti ja laita kaikki em. lyhenteet mukaan, muuten voi olla, että et saa kaikkia papereita. Niin ja lisää että haluat labran paperit myös...

Kirjoitan myöhemmin lisää, kestää kun selaan omat paperit läpi...
Niitä kun on (siis pojan) 5 isoa mappia...

terveydenhuollossakaan "hanskassa"
oireineen kaikkineen.


http://www.poliklinikka.fi/?page=6293099&id=6199427

".....Se saattaa liittyä eläinkontakteihin, rasitukseen, siitepölyaikaan tai flunssaan .
Hengitys ei aina näissä tilanteissa vingu, vaan oireena voi olla huonovointisuus, köhä tai voimakkaat yskänpuuskat.
Yöllinen hengenahdistus voi olla niin lievää, että se ilmenee vain univaikeuksina: lapsi nukkuu levottomasti tai pelkää nukkumaan käymistä.
Lapsi voi myös vältellä oireita aiheuttavaa rasitusta, ja näin hengitysvaikeus voi jäädä ympäristöltä huomaamatta.
Lapsi, jonka henkeä ahdistaa, saattaa myös olla poikkeavan levoton tai käyttäytyä muuten hankalasti vain huonon olonsa tähden......"

__________________

http://www.parempaaelamaa.fi/fin/astma/lasten_astma/astman_oireet_lapsella

".....
Lapsilla esiintyy edellä olevien tyypillisten oireiden lisäksi usein myös
väsymystä, ärtyneisyyttä ja keskittymisvaikeuksia.
Lapsi ei jaksa touhuta ja leikkiä ikätasonsa mukaisesti...."

Joo, menee kyllä aika älyttömäksi tämä meininki.
On niin kovasti asenteellista että...!
Tänään tajusin lopullisesti miten terveyskeskuksessammekin tähän kaikkeen asennoidutaan...
Menin valittamaan sinne omia vaivojani ja sain lääkäriltä sellaisen ryöpyn niskaani että...

Mulla on joitain kremppoja (ei kuitenkaan mitään vakavaa), jotka olen pääosin yksityisellä puolella tutkituttanut ja niistä on diagnoosit. Lisäksi taannoisen pahan flunssan jälkeen kunto ei ollut enää millään palautua, ilmaantui erinäisiä outoja vaivoja, jotka ennen pitkää aiheuttivat erinäisiä epäilyjä. Terveyskeskuksessa mua ei kuitenkaan suostuttu alkaa tutkimaan. Yksityinen lääkäri piti tutkimuksia kuitenkin aiheellisina ja muutamia sairauksia potentiaalisesti hyvinkin mahdollisina. Tiettyjen juttujen 100% pois sulkemiseksi (onhan tuosta nyt hyötyä omalle psyykeellekin, ei tarvitse enää miettiä) nuo kokeet siis tehtiin, että osattaisiin sitten keskittyä jatkossa olennaisimpaan.
Olen antanut nuo diagnoosit terveyskeskukseen, mutta eihän ne siellä lääkärille olleetkaan menneet, vaan lojuivat jossain epämääräisessä pinossa. Hyvä kun edes löytyivät lopulta jostain.

No, nyt siis menin terveyskeskukseen valittamaan yhtä kremppaa, joka on tavallaan uusi, mutta mahdollisesti liittyy erääseen vanhaan. Kyseinen kremppa on alkanut vaikuttaa pahasti työkykyyn, hoitoyrityksistä huolimatta. Ajattelinpa siis mennä tuonne lekuriin nyt vaihteeksi yleiselle puolelle, kun rahaa ei ole turhan paljoa. Asia vaatisi jokatapauksessa jatkotutkimuksia, että oikea syy saadaan selville ja täsmähoito siihen.
Niin mitä tekee lääkäri...minut nähdessään alkaa vaahdota, että mitään fyysistä vikaa ei ole, kun heidän tutkimuksissaan sellaista ei ole tullut ilmi. Vika on kuulemma henkistä laatua, ainoastaan mun korvien välissä, on ollut kuulemma täysin hullua ja sairasta teettää näin laajoja tutkimuksia (minkään syyn takia). Olen kuulemma täysin neuroottinen yms. ja kuulemma olen sairastuttanut lapsenikin tällaisella hysterisoinnilla eri sairauksista ja lapsikin on (ilmeisesti) täysin terve somaattisesti...hmmm...
(miksihän toinen lääkäri on sitten määrännyt hänelle ne lääkitykset mitä hänellä on, ihan huvikseenko tässä lasta lääkitäänkin kalliilla lääkkeillä ja se, että jos lääkkeet vieläpä auttavat jotain on varmaan sitten täysin jotain lumevaikutusta, niinkö...!? ).

Sen jälkeen, kun sitten ne diagnoosipaperit kaivettiin jostain esille, niin volyymi hieman laski, mutta jonkinlaista vähättelevää mutinaa vielä kuului ja siitäkin huolimatta, vaikka tämä nykyinen vaiva on uusi, niin mitään vikaa ei kuulemma VOI olla (hienoa, lääkäri omaa ilmeisesti röntgenkatseen), koska 8 kk sitten tehdyssä eräässä kokeessa (ei kuitenkaan ollut se röntgen...) ei näkynyt mitään epätavallista, eikä mulla kuulemma OLE oireita (!!!tuohon totesin, että kuule, on niitä ja jatkuvasti onkin, mutta kun kukaan ei näytä uskovan!). Totesin siihen vielä, että vaivahan on kuitenkin alkanut tällaisena vasta sen vanhan tutkimuksen jälkeen (alkoi mennä pahemmaksi vasta 4-5 kk sitten) ja yksityisen lääkärin mukaan voi johtua tästä vanhasta, joka on vaan voinut syystä tai toisesta alkaa oireilla näin.
Sen jälkeen lääkäri sitten kirjoitti pitkin hampain lähetteen tutkimuksiin, myös siihen ultraan, jota ei ole vielä aiemmin tehty.

Huh, että voikin olla työn ja tuskan takana jotkut asiat ja sitten vielä puhutaan kokoajan, että: "voi, voi, kun äiti vaikuttaa niin väsyneeltä"!!

Tulipa vaan mieleeni tässä vielä, että mitähän sitten, jos asenne on tällainen, kun nyt on ja sattuisinkin joskus sairastumaan vakavasti (ikääkin kun alkaa jo olla sen verran, että niitä "oikeitakin" kremppoja alkaa mahdollisesti jossain vaiheessa tulla ja voimakkaan sukurasituksen vuoksi erinäisiä asioita on joka tapauksessa syytä seurata).
Onkohan silloinkin ensimmäinen reaktio, jos hakeudun terveyskeskukseen, että: "sussahan ei kuule ole yhtään mitään fyysistä vikaa, mitään kokeita ei nyt kuule oteta ja alas nyt vaan mennä kotiin siitä ja mahdollisesti lähetetään johonkin psykiatriseen hoitoon".
: /

mitä tehdä? kirjoitti:

Joo, menee kyllä aika älyttömäksi tämä meininki.
On niin kovasti asenteellista että...!
Tänään tajusin lopullisesti miten terveyskeskuksessammekin tähän kaikkeen asennoidutaan...
Menin valittamaan sinne omia vaivojani ja sain lääkäriltä sellaisen ryöpyn niskaani että...

Mulla on joitain kremppoja (ei kuitenkaan mitään vakavaa), jotka olen pääosin yksityisellä puolella tutkituttanut ja niistä on diagnoosit. Lisäksi taannoisen pahan flunssan jälkeen kunto ei ollut enää millään palautua, ilmaantui erinäisiä outoja vaivoja, jotka ennen pitkää aiheuttivat erinäisiä epäilyjä. Terveyskeskuksessa mua ei kuitenkaan suostuttu alkaa tutkimaan. Yksityinen lääkäri piti tutkimuksia kuitenkin aiheellisina ja muutamia sairauksia potentiaalisesti hyvinkin mahdollisina. Tiettyjen juttujen 100% pois sulkemiseksi (onhan tuosta nyt hyötyä omalle psyykeellekin, ei tarvitse enää miettiä) nuo kokeet siis tehtiin, että osattaisiin sitten keskittyä jatkossa olennaisimpaan.
Olen antanut nuo diagnoosit terveyskeskukseen, mutta eihän ne siellä lääkärille olleetkaan menneet, vaan lojuivat jossain epämääräisessä pinossa. Hyvä kun edes löytyivät lopulta jostain.

No, nyt siis menin terveyskeskukseen valittamaan yhtä kremppaa, joka on tavallaan uusi, mutta mahdollisesti liittyy erääseen vanhaan. Kyseinen kremppa on alkanut vaikuttaa pahasti työkykyyn, hoitoyrityksistä huolimatta. Ajattelinpa siis mennä tuonne lekuriin nyt vaihteeksi yleiselle puolelle, kun rahaa ei ole turhan paljoa. Asia vaatisi jokatapauksessa jatkotutkimuksia, että oikea syy saadaan selville ja täsmähoito siihen.
Niin mitä tekee lääkäri...minut nähdessään alkaa vaahdota, että mitään fyysistä vikaa ei ole, kun heidän tutkimuksissaan sellaista ei ole tullut ilmi. Vika on kuulemma henkistä laatua, ainoastaan mun korvien välissä, on ollut kuulemma täysin hullua ja sairasta teettää näin laajoja tutkimuksia (minkään syyn takia). Olen kuulemma täysin neuroottinen yms. ja kuulemma olen sairastuttanut lapsenikin tällaisella hysterisoinnilla eri sairauksista ja lapsikin on (ilmeisesti) täysin terve somaattisesti...hmmm...
(miksihän toinen lääkäri on sitten määrännyt hänelle ne lääkitykset mitä hänellä on, ihan huvikseenko tässä lasta lääkitäänkin kalliilla lääkkeillä ja se, että jos lääkkeet vieläpä auttavat jotain on varmaan sitten täysin jotain lumevaikutusta, niinkö...!? ).

Sen jälkeen, kun sitten ne diagnoosipaperit kaivettiin jostain esille, niin volyymi hieman laski, mutta jonkinlaista vähättelevää mutinaa vielä kuului ja siitäkin huolimatta, vaikka tämä nykyinen vaiva on uusi, niin mitään vikaa ei kuulemma VOI olla (hienoa, lääkäri omaa ilmeisesti röntgenkatseen), koska 8 kk sitten tehdyssä eräässä kokeessa (ei kuitenkaan ollut se röntgen...) ei näkynyt mitään epätavallista, eikä mulla kuulemma OLE oireita (!!!tuohon totesin, että kuule, on niitä ja jatkuvasti onkin, mutta kun kukaan ei näytä uskovan!). Totesin siihen vielä, että vaivahan on kuitenkin alkanut tällaisena vasta sen vanhan tutkimuksen jälkeen (alkoi mennä pahemmaksi vasta 4-5 kk sitten) ja yksityisen lääkärin mukaan voi johtua tästä vanhasta, joka on vaan voinut syystä tai toisesta alkaa oireilla näin.
Sen jälkeen lääkäri sitten kirjoitti pitkin hampain lähetteen tutkimuksiin, myös siihen ultraan, jota ei ole vielä aiemmin tehty.

Huh, että voikin olla työn ja tuskan takana jotkut asiat ja sitten vielä puhutaan kokoajan, että: "voi, voi, kun äiti vaikuttaa niin väsyneeltä"!!

Tulipa vaan mieleeni tässä vielä, että mitähän sitten, jos asenne on tällainen, kun nyt on ja sattuisinkin joskus sairastumaan vakavasti (ikääkin kun alkaa jo olla sen verran, että niitä "oikeitakin" kremppoja alkaa mahdollisesti jossain vaiheessa tulla ja voimakkaan sukurasituksen vuoksi erinäisiä asioita on joka tapauksessa syytä seurata).
Onkohan silloinkin ensimmäinen reaktio, jos hakeudun terveyskeskukseen, että: "sussahan ei kuule ole yhtään mitään fyysistä vikaa, mitään kokeita ei nyt kuule oteta ja alas nyt vaan mennä kotiin siitä ja mahdollisesti lähetetään johonkin psykiatriseen hoitoon".
: /

Lue lisää

Voitko kertoa tuon ko tapahtuman terv.keskuksen ylilääkärille? Tai ilmoittaa potilasasiamiehelle?
Minulla meni "veret mahaan" lukiessani sinun kokemusta, koska olen joutunut ihan samantapaiseen tilanteeseen! Silloin soitin pot.asiamiehelle, mutta olin siinä määrin väsynyt, että minulle riitti kuulla kun hän oli pahoillaan ja neuvoi ottamaan ylilääkäriin yhteyttä...

tyhmää:(:(:( kirjoitti:

Voitko kertoa tuon ko tapahtuman terv.keskuksen ylilääkärille? Tai ilmoittaa potilasasiamiehelle?
Minulla meni "veret mahaan" lukiessani sinun kokemusta, koska olen joutunut ihan samantapaiseen tilanteeseen! Silloin soitin pot.asiamiehelle, mutta olin siinä määrin väsynyt, että minulle riitti kuulla kun hän oli pahoillaan ja neuvoi ottamaan ylilääkäriin yhteyttä...

Lue lisää

Meinasinkin tehdä valituksen ylemmälle taholle.
Eihän tällaisesta mitään tule, että tästä lähtien pakotettais käymään pelkästään yksityisellä, jos jotain vielä tulee.
Tämä kun on näköjään mennyt nyt pysyvästi tällaiseksi että, kun avaan terveyskeskuksen oven, niin lääkäri alkaa huutamaan pää punaisena "miksi tänne tulet, kuuntelematta enää yhtään mitä vaivaa mulla oikeasti on.
Ei sais kuulemma tulla enää yhdenkään uuden vaivan kanssa, kaikki hänen mielestään "keksittyjä", oli mitä hyvänsä,...niinpä.
Ja tuo on sentään lapsemmekin neuvolalääkäri. Onneksi siellä käynnit loppuu nyt, kun lapsi menee ensi vuonna kouluun.

Lastenkoti oli painajainen, psykiatrista hoitoa muka, eikä henkilökunnassa edes ollut yhtään psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilöä. Kerron jotain siitä myös tuossa Lapsi lähti taas aamulla kouluun -ketjussa. Psykiatrin lapsi pääsi tapaamaan henkilökohtaisesti vasta lähes 4 kk laitoksessa oltuaan ja silloinkin vasta, kun nostin asiasta metelin. Laitos teki kaikkensa, siis ihan kaikkensa, että huostaanottoa ei olisi purettu kesken suunnitellun kauden. He olivat ilmoittaneet lastensuojeluun tutkimuksissa selvitetyn, että olen kyvytön takaamaan lapsen ikätasoista kehitystä. Kun kerroin sossuille närkästyneenä, millaisia perusteita he tälle väittämälleen käyttivät, sossut nauroivat ja olivat toisaalta tyrmistyneitä. Väite perustui mm. siihen, että olin laskenut 9-vuotiaan samaan vessaan kanssani ja muistikortteja pelatessa puhuin muutaman sanan lapsen kielllä lapseni kuullen kun näin kissanpennun kuvan. Siis tällaista tasoa ovat huostaperusteet huonossa lastensuojelulaitoksessa! Jopa asianajaja totesi minulla olleen tuuria sossujen suhteen, sillä he olivat järkeviä ja inhimillisiä, sekä uskoivat lapsen puheet kun vihdoin sain heidät tarkastuskäynnille laitokseen. Pidin heihin tiiviisti yhteyttä koko muutaman kuukauden kestäneen huostaanoton ajan. Meidän tapaus oli ensimmäinen tuon laitoksen historiassa, että sossu purki huostan. Sen sijaan tiedän lukemattomia perheitä, joiden lapsi on pidetty siellä 2-3 vuotta, koska sossuilla ei ole ollut rohkeutta nousta psykiatrien suosituksia vastaan.

En oikein varmaksi ymmärtänyt, haluatko lapsen yksityisen psykiatrin vai neurologin tutkimuksiin. Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei ole yksityistä lastenpsykiatria, lähin olisi löytynyt kai Tampereelta. Tämän asian selvitin lapsen kotiutumisen jälkeen Ben Furmanin avustuksella. Kun lapsi kotiutui hyvin huonokuntoisena, emme saaneet sairaalaan aikoja enää, koska ylilääkäri oli kieltänyt niiden antamisen. Sama juttu perheneuvolassa, koululääkärillä, terveysasemalla, joka paikassa käskettiin vain mennä sinne sairaalaan, koska sinne "perheneuvolasta aikanaan kirjoitettu lähete on voimassa vieläkin, eivät he voi puuttua asiaan, koska meillä on olemassa oleva hoitotaho". Sossu olisi tietysti pitänyt tärkeänä kotiutuessa, että he voivat kirjata jatkohoidon, mutta aivan yksin me jäimme, vaikka lapsella oli kyseisten lääkäreiden määräämä psykoosi-lääkityskin vielä siinä vaiheessa.

NeuroMental oli meille pelastus, tutkimusjakso maksaa noin tuhat euroa, mutta meillä lapsen huonon kunnon takia käyntejä tuli jo tutkimusjakson aikana niin paljon, että kustannukset nousivat lähemmä paria tuhatta. "Psykiatrisen hoidon" aiheuttamaa lapsen huonoa kuntoa kuvaa ehkä se, että kun hän jäi kotiin lastenkodista vappuna, hän ei ollut koulukuntoinen vielä seuraavana syksynä, vaan lääkärin kirjoittamalla todistuksella oli kotona muutaman kuukauden. Jos olet siis Helsingin seutuun, niin NeuroMentalia suosittelen. Siellä on aivan ihania lääkäreitä ja lisäksi tänä talvena tullut uskomattoman upea uusi lääkäri, joka auttoi meitä suunnattomasti tämän talvisessa koulutragediassa, jos niin voi sanoa.

NM:sta saadun dg:n jälkeen saimme lähetten keskussairaalan neurologian osastolle, jossa laadittiin kuntoutussuunnitelma ja suositukset koulunkäynnin tukemiseksi. Kuntoutus tapahtuu NM:ssa Kelan kustantamana. Lapsi on hyötynyt siitä aivan valtavasti ja tietysti AS-lapsen kyseessä ollen myös ikä tekee tehtävänsä. Varmasti myös Pojan äidiltä saat hyviä vinkkejä ja riippuen asuinkunnastasi voit toivottavasti soveltaa teille jotain näistä.

rivera kirjoitti:

Lastenkoti oli painajainen, psykiatrista hoitoa muka, eikä henkilökunnassa edes ollut yhtään psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilöä. Kerron jotain siitä myös tuossa Lapsi lähti taas aamulla kouluun -ketjussa. Psykiatrin lapsi pääsi tapaamaan henkilökohtaisesti vasta lähes 4 kk laitoksessa oltuaan ja silloinkin vasta, kun nostin asiasta metelin. Laitos teki kaikkensa, siis ihan kaikkensa, että huostaanottoa ei olisi purettu kesken suunnitellun kauden. He olivat ilmoittaneet lastensuojeluun tutkimuksissa selvitetyn, että olen kyvytön takaamaan lapsen ikätasoista kehitystä. Kun kerroin sossuille närkästyneenä, millaisia perusteita he tälle väittämälleen käyttivät, sossut nauroivat ja olivat toisaalta tyrmistyneitä. Väite perustui mm. siihen, että olin laskenut 9-vuotiaan samaan vessaan kanssani ja muistikortteja pelatessa puhuin muutaman sanan lapsen kielllä lapseni kuullen kun näin kissanpennun kuvan. Siis tällaista tasoa ovat huostaperusteet huonossa lastensuojelulaitoksessa! Jopa asianajaja totesi minulla olleen tuuria sossujen suhteen, sillä he olivat järkeviä ja inhimillisiä, sekä uskoivat lapsen puheet kun vihdoin sain heidät tarkastuskäynnille laitokseen. Pidin heihin tiiviisti yhteyttä koko muutaman kuukauden kestäneen huostaanoton ajan. Meidän tapaus oli ensimmäinen tuon laitoksen historiassa, että sossu purki huostan. Sen sijaan tiedän lukemattomia perheitä, joiden lapsi on pidetty siellä 2-3 vuotta, koska sossuilla ei ole ollut rohkeutta nousta psykiatrien suosituksia vastaan.

En oikein varmaksi ymmärtänyt, haluatko lapsen yksityisen psykiatrin vai neurologin tutkimuksiin. Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei ole yksityistä lastenpsykiatria, lähin olisi löytynyt kai Tampereelta. Tämän asian selvitin lapsen kotiutumisen jälkeen Ben Furmanin avustuksella. Kun lapsi kotiutui hyvin huonokuntoisena, emme saaneet sairaalaan aikoja enää, koska ylilääkäri oli kieltänyt niiden antamisen. Sama juttu perheneuvolassa, koululääkärillä, terveysasemalla, joka paikassa käskettiin vain mennä sinne sairaalaan, koska sinne "perheneuvolasta aikanaan kirjoitettu lähete on voimassa vieläkin, eivät he voi puuttua asiaan, koska meillä on olemassa oleva hoitotaho". Sossu olisi tietysti pitänyt tärkeänä kotiutuessa, että he voivat kirjata jatkohoidon, mutta aivan yksin me jäimme, vaikka lapsella oli kyseisten lääkäreiden määräämä psykoosi-lääkityskin vielä siinä vaiheessa.

NeuroMental oli meille pelastus, tutkimusjakso maksaa noin tuhat euroa, mutta meillä lapsen huonon kunnon takia käyntejä tuli jo tutkimusjakson aikana niin paljon, että kustannukset nousivat lähemmä paria tuhatta. "Psykiatrisen hoidon" aiheuttamaa lapsen huonoa kuntoa kuvaa ehkä se, että kun hän jäi kotiin lastenkodista vappuna, hän ei ollut koulukuntoinen vielä seuraavana syksynä, vaan lääkärin kirjoittamalla todistuksella oli kotona muutaman kuukauden. Jos olet siis Helsingin seutuun, niin NeuroMentalia suosittelen. Siellä on aivan ihania lääkäreitä ja lisäksi tänä talvena tullut uskomattoman upea uusi lääkäri, joka auttoi meitä suunnattomasti tämän talvisessa koulutragediassa, jos niin voi sanoa.

NM:sta saadun dg:n jälkeen saimme lähetten keskussairaalan neurologian osastolle, jossa laadittiin kuntoutussuunnitelma ja suositukset koulunkäynnin tukemiseksi. Kuntoutus tapahtuu NM:ssa Kelan kustantamana. Lapsi on hyötynyt siitä aivan valtavasti ja tietysti AS-lapsen kyseessä ollen myös ikä tekee tehtävänsä. Varmasti myös Pojan äidiltä saat hyviä vinkkejä ja riippuen asuinkunnastasi voit toivottavasti soveltaa teille jotain näistä.

Lue lisää

Lastenkoti ei todellakaan ole psykiatrinen hoitolaitos, ei sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan.

Lastenkoti on lastensuojelua tarjoava laitos. Kasvatus ja hoiva on lastenkodin ydintehtäviä. Siihen sisältyy tietenkin hoitoon (myös psykiatriseen) ohjaaminen ja hoitosuhteiden järjestäminen siinäkin tapauksessa, että henkilökunnan jäsenenä olisi psykiatrinen sairaanhoitaja tms alan ammattilainen.

kasvattaja! kirjoitti:

Lastenkoti ei todellakaan ole psykiatrinen hoitolaitos, ei sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan.

Lastenkoti on lastensuojelua tarjoava laitos. Kasvatus ja hoiva on lastenkodin ydintehtäviä. Siihen sisältyy tietenkin hoitoon (myös psykiatriseen) ohjaaminen ja hoitosuhteiden järjestäminen siinäkin tapauksessa, että henkilökunnan jäsenenä olisi psykiatrinen sairaanhoitaja tms alan ammattilainen.

Lue lisää

Kyse on samasta lastenkodista, johon esim. kansanedustaja Päivi Lipposen kirjallisen kysymyksen aihe liittyi. Kyseisen paikan intensiivihoidon osastoille on ohjattu lapsia hoidollisin huostaanotoin jo vuosia. Nuo osastot ovat sekä lastensuojelulain että terveydenhoitolain alaisia toiminnassaan, vaikka terveydenhoitopuoli ei käytännössä näy millään tavalla.

Laitos toimii myös siinä mielessä lain vastaisesti, että toki heillä on oikeus vastaanottaa vain huostaanotettuja lapsia. Mutta heillä ei missään tapauksessa ole oikeutta vaatia huostaanottoa tehtäväksi perheestä, jossa lastensuojelulain mukaiset huostaanottokriteerit eivät täyty.

Mulle lääkärit on sanoneet hyvin ivalliseen sävyyn, että olisko neurologinen sairaus jotenkin helpompi hyväksyä.

No, meillä tuli lopulta diagnoosiksi määrittämätön lapsuuden tunnehäiriö pari muuta, toinen liittyi eriytymiseen (kun lapsi on kuulemma sairaalloisesti kiinni minussa, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa) ja sitten oli epäily että perheen vuorovaikutuksessa on jotain suuresti vialla (psykologin arvailujen ja väärien tulkintojen tuloksena). Psykoosisanan jättivät lopulta pois loppulausunnosta, kun nostin siitä äläkän niin monta kertaa.
Kaikki kuitenkin aina vetoavat ns. "psykoosiin" tai "psykoottiseen käyttäytymiseen", kun näistä jatkohoidoista tulee kyse, että "kun lapsi on ollut TODELLA sairas".
Sellainen hän ei kuitenkaan ollut vielä kotona, ehkä joku ymmärsi alkuun puheistani jotain väärin ja juttu alkoi paisua kuin pullataikina.

Olisi mielenkiintoista päästä Ben Furmanin juttusille, mutta hän lienee aika kiireinen.
Hänet on kyllä haukuttu noissa sairaalapiireissä aika moneen kertaan.

mitä tehdä? kirjoitti:

Mulle lääkärit on sanoneet hyvin ivalliseen sävyyn, että olisko neurologinen sairaus jotenkin helpompi hyväksyä.

No, meillä tuli lopulta diagnoosiksi määrittämätön lapsuuden tunnehäiriö pari muuta, toinen liittyi eriytymiseen (kun lapsi on kuulemma sairaalloisesti kiinni minussa, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa) ja sitten oli epäily että perheen vuorovaikutuksessa on jotain suuresti vialla (psykologin arvailujen ja väärien tulkintojen tuloksena). Psykoosisanan jättivät lopulta pois loppulausunnosta, kun nostin siitä äläkän niin monta kertaa.
Kaikki kuitenkin aina vetoavat ns. "psykoosiin" tai "psykoottiseen käyttäytymiseen", kun näistä jatkohoidoista tulee kyse, että "kun lapsi on ollut TODELLA sairas".
Sellainen hän ei kuitenkaan ollut vielä kotona, ehkä joku ymmärsi alkuun puheistani jotain väärin ja juttu alkoi paisua kuin pullataikina.

Olisi mielenkiintoista päästä Ben Furmanin juttusille, mutta hän lienee aika kiireinen.
Hänet on kyllä haukuttu noissa sairaalapiireissä aika moneen kertaan.

Lue lisää

hoitanut terv.keskuslekuri sanoi lapsesta, kun ei muuta osannut 'huonossa hapessa' olevasta lapsesta enää sanoa!
Ei osannut antaa spiraa eikä ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään koko lasten astman hoidosta!
Kun ei osannut eikä ymmärtänyt
lääkityksen lisäämisestä, spirasta, avaavista lääkkeistä jne
niin sanoi että lapsi takertuu vanhempaansa!

Hakeudu nyt pikaisesti oikein hyvälle astma lääkärille, allergologille, niin loppuu tuollainen huostahullujen hössötys alta aikayksikön.
Astmaan koulututetut ammattilaiset kyllä tietävät ja ymmärtävät mitä kaikkea astmaa sairastavan lapsen elämään ja tilaan kuuluu
ja miten ja millainen olo lapsella on esimerkiksi kun henki ei kulje ja hapensaanti on huonoa
(psykoosikin on joissain tapauksissa myös mahdollinen, jos astmasta johtuva happivaje vaikuttaa sydämeen ja aivoihin asti).

Toivotaan että lapsenne asia ja terveydenhoito asianmukaisine lääkityksineen kaikkineen
järjestyisi ilman näitä huostahullujen viranomaisten ja heidän ympärillään pyörivien höpisijöiden "apua".

...... kirjoitti:

hoitanut terv.keskuslekuri sanoi lapsesta, kun ei muuta osannut 'huonossa hapessa' olevasta lapsesta enää sanoa!
Ei osannut antaa spiraa eikä ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään koko lasten astman hoidosta!
Kun ei osannut eikä ymmärtänyt
lääkityksen lisäämisestä, spirasta, avaavista lääkkeistä jne
niin sanoi että lapsi takertuu vanhempaansa!

Hakeudu nyt pikaisesti oikein hyvälle astma lääkärille, allergologille, niin loppuu tuollainen huostahullujen hössötys alta aikayksikön.
Astmaan koulututetut ammattilaiset kyllä tietävät ja ymmärtävät mitä kaikkea astmaa sairastavan lapsen elämään ja tilaan kuuluu
ja miten ja millainen olo lapsella on esimerkiksi kun henki ei kulje ja hapensaanti on huonoa
(psykoosikin on joissain tapauksissa myös mahdollinen, jos astmasta johtuva happivaje vaikuttaa sydämeen ja aivoihin asti).

Toivotaan että lapsenne asia ja terveydenhoito asianmukaisine lääkityksineen kaikkineen
järjestyisi ilman näitä huostahullujen viranomaisten ja heidän ympärillään pyörivien höpisijöiden "apua".

Lue lisää

Joo, löysin nyt hyvän keuhkolääkärin itsellenikin. Olen nyt käynyt siellä yhden kerran ja taidanpa viedä lapsenkin seuraavaksi sinne. Sain itsekin astmalääkkeet kokeeksi, kun on ollut ajoittaista hengenahdistusta jo tosi pitkään. Olen ollut jo yli 10 vuotta alttiina maatalouden pölyille, jotta oli kait aika jo tutkia noita minunkin keuhkojakin hieman tarkemmin, lisäksi refluksia mullakin ja nuo kaksi sairautta kuulemma usein kulkevat käsi kädessä.
Tuo kyseinen lääkäri onneksi tietää näistä aika paljon, on väitellytkin aiheesta.

Tätä minunkin hengenahdistustani on kuitenkin tähän asti hoidettu pelkästään psyykkisenä vaivana, väitetty hyperventilaatioksi ja ties miksi ahdistuneisuushäiriöksi, mutta tästä tuskin on nyt kuitenkaan sittenkään kyse. En hyperventiloi, hengitystiheys on päinvastoin kovinkin alhainen ja diapam ei näihin auta. Astmalääke kylläkin, kun sen sain nyt kokeeksi. Hengitys kun ei kuitenkaan vingu, niin perusterveydenhuollossa ei ole osattu epäillä tätä, eikä tuo vingu lapsellakaan.
Fyysinen oire voi siis kylläkin aiheuttaa lopulta ahdistusoireitakin, jos sitä ei hoideta, eikä aina toisinpäin.

mitä tehdä? kirjoitti:

Joo, löysin nyt hyvän keuhkolääkärin itsellenikin. Olen nyt käynyt siellä yhden kerran ja taidanpa viedä lapsenkin seuraavaksi sinne. Sain itsekin astmalääkkeet kokeeksi, kun on ollut ajoittaista hengenahdistusta jo tosi pitkään. Olen ollut jo yli 10 vuotta alttiina maatalouden pölyille, jotta oli kait aika jo tutkia noita minunkin keuhkojakin hieman tarkemmin, lisäksi refluksia mullakin ja nuo kaksi sairautta kuulemma usein kulkevat käsi kädessä.
Tuo kyseinen lääkäri onneksi tietää näistä aika paljon, on väitellytkin aiheesta.

Tätä minunkin hengenahdistustani on kuitenkin tähän asti hoidettu pelkästään psyykkisenä vaivana, väitetty hyperventilaatioksi ja ties miksi ahdistuneisuushäiriöksi, mutta tästä tuskin on nyt kuitenkaan sittenkään kyse. En hyperventiloi, hengitystiheys on päinvastoin kovinkin alhainen ja diapam ei näihin auta. Astmalääke kylläkin, kun sen sain nyt kokeeksi. Hengitys kun ei kuitenkaan vingu, niin perusterveydenhuollossa ei ole osattu epäillä tätä, eikä tuo vingu lapsellakaan.
Fyysinen oire voi siis kylläkin aiheuttaa lopulta ahdistusoireitakin, jos sitä ei hoideta, eikä aina toisinpäin.

Lue lisää

Aina ensimmäisenä kun mentiin julkiselle niin oli sanottava että meidän lapset ei sitten vingu vaikka astma lapsia ovatkin. Mutta PEF:iä seuraamalla sai yleensä aina nämä heikot hapet sitten viimeistään kiinni
jos muu yleiskunto ei siitä tarpeeksi viestittänyt.

Tuo maatalouden pöly on monellakin aikaansaanut, valitettavasti,
astmaa ja myös tätä vakavampaa keuhkoahtauma -tautiakin.
Ja yleensä jos on maataloudessa töissä ja altistuu ja sairastuu juuri esimerkiksi astmaan
niin astma ja keuhkoahtauma luokitellaan erilaisten tutkimusten kautta yleensä jo ammattitaudiksi nykyään.

Toivotaan, että saatte todella hyvän lääkärin joka paneutuu tosissaan asiaanne,
niin sinun kuin lapsennekin.
"Yksi hyvä lääkäri on yleensä painonsa arvoinen kultaa ......"

...... kirjoitti:

hoitanut terv.keskuslekuri sanoi lapsesta, kun ei muuta osannut 'huonossa hapessa' olevasta lapsesta enää sanoa!
Ei osannut antaa spiraa eikä ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään koko lasten astman hoidosta!
Kun ei osannut eikä ymmärtänyt
lääkityksen lisäämisestä, spirasta, avaavista lääkkeistä jne
niin sanoi että lapsi takertuu vanhempaansa!

Hakeudu nyt pikaisesti oikein hyvälle astma lääkärille, allergologille, niin loppuu tuollainen huostahullujen hössötys alta aikayksikön.
Astmaan koulututetut ammattilaiset kyllä tietävät ja ymmärtävät mitä kaikkea astmaa sairastavan lapsen elämään ja tilaan kuuluu
ja miten ja millainen olo lapsella on esimerkiksi kun henki ei kulje ja hapensaanti on huonoa
(psykoosikin on joissain tapauksissa myös mahdollinen, jos astmasta johtuva happivaje vaikuttaa sydämeen ja aivoihin asti).

Toivotaan että lapsenne asia ja terveydenhoito asianmukaisine lääkityksineen kaikkineen
järjestyisi ilman näitä huostahullujen viranomaisten ja heidän ympärillään pyörivien höpisijöiden "apua".

Lue lisää

joo meillä oli sama juttu.Lapsellla oli astma, yskä oli melkoinen aina keväisin ja syksyisin. Terveyskeskuksessa eivät tajunneet mitään, saatiin vaan antibioottikuureja joskus ja vaikka lapsi oli silminnähden kalpea ja hengitti huonosti, ei tästä välitetty mitään. Koulussa lapsi oli ammattitaidottomien ja nuorten opettajien mukaan levoton ja agressiivinen, kerhostakin sai väärin perustein huonoa palautetta.Huostahullut pakottivat perheneuvolaan ja tottakai he kuuntelivat vain sössösossuja ja vaativat meidän hoitamista psyk.polilla.Meillä on tosi tasapainoinen perhe vaikka perhetyöntekijät kertoi valheitaan ja lapsetkin tiesi tämän ja sanoi perheneuvolassa suorat sanat .Mehän oltiin tällävälin jo hankittu yksityiselltä adhd- diagnoosi mutta polilla ne ei oottaneet tätä kuuleviin korviinsa! Nyt ollaan siinä pisteessä, että en jaksa enää näitä loputtomia ja turhia käyntejä. Polilla ehdotetaan osastohoitoa jota me ei todellakaan tarvita, astmaan tarvittaisiin kunnon läääkkeet ja kuntoutusta adhd:n takia.Systeemi yrittäää uuvuttaa mutta en luovuta! Antakaa hyvät ihmiset ohjeita, millä vältettäisiin osastojakso, koska se olisi meidän loppu!

onneton ja väsy kirjoitti:

joo meillä oli sama juttu.Lapsellla oli astma, yskä oli melkoinen aina keväisin ja syksyisin. Terveyskeskuksessa eivät tajunneet mitään, saatiin vaan antibioottikuureja joskus ja vaikka lapsi oli silminnähden kalpea ja hengitti huonosti, ei tästä välitetty mitään. Koulussa lapsi oli ammattitaidottomien ja nuorten opettajien mukaan levoton ja agressiivinen, kerhostakin sai väärin perustein huonoa palautetta.Huostahullut pakottivat perheneuvolaan ja tottakai he kuuntelivat vain sössösossuja ja vaativat meidän hoitamista psyk.polilla.Meillä on tosi tasapainoinen perhe vaikka perhetyöntekijät kertoi valheitaan ja lapsetkin tiesi tämän ja sanoi perheneuvolassa suorat sanat .Mehän oltiin tällävälin jo hankittu yksityiselltä adhd- diagnoosi mutta polilla ne ei oottaneet tätä kuuleviin korviinsa! Nyt ollaan siinä pisteessä, että en jaksa enää näitä loputtomia ja turhia käyntejä. Polilla ehdotetaan osastohoitoa jota me ei todellakaan tarvita, astmaan tarvittaisiin kunnon läääkkeet ja kuntoutusta adhd:n takia.Systeemi yrittäää uuvuttaa mutta en luovuta! Antakaa hyvät ihmiset ohjeita, millä vältettäisiin osastojakso, koska se olisi meidän loppu!

Lue lisää

JOLLA ON MYÖS ALLETGOLOGIN KOULUTUS.

Heitä ei Suomessa montaa ole,
mutta Allergia ja Astmaliiton neuvonnasta voi kysyä, kuka näistä edellä mainitun koulutuksen saaneista lastenlääkäreistä olisi lähellä.
Meillä oli aikoinaan iki-ihan Ritva Sorva Helsingistä, joka on yksi Suomenkin huippuja lasten astman ja allergian hoidossa.
Rahaa voi palaa yksityisellä puolella, mutta se on sairaan lapsen hoidossa kaiken sen väärti
että saa asiallista ja ammattitaitoista terveydenhoitoa lapselleen
ja myös sitä todellista tietoa, tukea ja apua itselleenkin lapsensa sairauden hoidon suhteen.

Tsemppiä taistelussa huostahullujen tuulimyllyjä vastaan.
Kun tekee itselleen selvän suunnitelman ja sen mitä lapselleen haluaa tulevaisuudessakin (tervettä elämää) niin se viitoittaa omaakin tietä.
Monen monta itkua meilläkin aikoinaan vuodatettiin lasten terveydenhoidon puolesta taistellessa
mutta se on tässä lasten elämän ja terveen tulevaisuuden varrella palkittu
(huostahulluus ei siis vielä siihen maailman aikaan ollut sitä mitä se nykyaikana tässä maassa ja varsinkin sossusössöjen keskuudessa on).

Voimia ja taas Voimia.

...... kirjoitti:

JOLLA ON MYÖS ALLETGOLOGIN KOULUTUS.

Heitä ei Suomessa montaa ole,
mutta Allergia ja Astmaliiton neuvonnasta voi kysyä, kuka näistä edellä mainitun koulutuksen saaneista lastenlääkäreistä olisi lähellä.
Meillä oli aikoinaan iki-ihan Ritva Sorva Helsingistä, joka on yksi Suomenkin huippuja lasten astman ja allergian hoidossa.
Rahaa voi palaa yksityisellä puolella, mutta se on sairaan lapsen hoidossa kaiken sen väärti
että saa asiallista ja ammattitaitoista terveydenhoitoa lapselleen
ja myös sitä todellista tietoa, tukea ja apua itselleenkin lapsensa sairauden hoidon suhteen.

Tsemppiä taistelussa huostahullujen tuulimyllyjä vastaan.
Kun tekee itselleen selvän suunnitelman ja sen mitä lapselleen haluaa tulevaisuudessakin (tervettä elämää) niin se viitoittaa omaakin tietä.
Monen monta itkua meilläkin aikoinaan vuodatettiin lasten terveydenhoidon puolesta taistellessa
mutta se on tässä lasten elämän ja terveen tulevaisuuden varrella palkittu
(huostahulluus ei siis vielä siihen maailman aikaan ollut sitä mitä se nykyaikana tässä maassa ja varsinkin sossusössöjen keskuudessa on).

Voimia ja taas Voimia.

Lue lisää

..................

Niin, tietämys tästä aiheesta tuntuu olevan perusterveydenhuollossa hyvin vähäinen.
Lapsella on ollut jo vauvasta lähtien myös atopiaa ja jonkin verran maitoallergiaa. Nämä kaikkihan kulkevat usein kimpassa ja usein siihen liittyy kuulemma myös keliakia. Lähetteen yliopistolliseen sairaalaan tehnyt lääkärihän epäili alkuun vahvasti keliakiaa, mutta sitä ei tuolla sen kahden kuukauden aikana edes alettu tutkimaan.
Myöhemmin sentään selvisi, että sitä ei ole.

Maitoallergiaakaan ei alettu ekana kahtena vuotena edes neuvolassa tutkimaan ja atopian väitettiin pitkään olevan pelkkää pientä talvista kuivaihoisuutta. Sain väkisin kerjätä voidereseptejä.
Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että atopiaa esiintyy (kuten allergioitakin) paljon miehen suvussa (myös maitoallergiaa muuten) ja myös toinen vanhemmista lapsistamme on atooppinen. Hänellä on ihottuma siirtynyt tyypillisesti nyt aikuisena kasvojen alueelle. Tällä nuoremmalla alkoi alkuun poskista ym., joista siirtyi taipeisiin.
Yhden lapsen atopian kehityksen kulun jo läpi seuranneena (hänellä oli myös yöyskää ja keuhkoputken tulehduksia pienenä) toki tiedän mistä on kyse.
Ja atooppinen lapsihan on herkkä sairastumaan astmaan.

Tekis kyllä mieli tehdä tuosta asiasta ihan kirjallinen valitus, kun asiaa ei alettu alkuun edes tutkimaan.

Ei mulla ole mitään psyykkisiä ongelmia vastaan, mutta kun aivan selvästi näen (samaa mieltä lapsen ennen sairaalaan joutumista usean kerran tavannut tuttava, joka on alan ammattilainen), että ne eivät ole sitä sorttia, mitä tässä on nyt annettu tuon sairaalan osalta ymmärtää. Mikä on syy ja mikä seurausta mistäkin, sitä sietäisi myös hieman miettiä.

Sanottakoon, että lapsi on sairaalasta päästyään ollut niin normaali, kuin vain pystyy olemaan sen kauhukokemuksen jälkeen. Jos jotain on vielä pakko terapoida, niin tätä sinne joutumista ja näitä lukuisia tutkimuksia.
Oli koko pitkän joululomankin (nyt vasta oli ekaa päivää hoidossa tällä viikolla) erittäin hyväntuulinen ja iloinen.
Tuo totisuus ja ajoittainen huonotuulisuus, mitä on esiintynyt lähinnä päiväkodissa pätkittäin (& joskus aamulla kotona) on johtunut siis siitä (nyt sain sen selville erinäisten asioiden kautta), että lapsi on nukkunut huonosti ja ollut fyysisesti väsynyt.
Onhan hänen pitänyt tottua todella aikaisiin herätyksiin jne., kun koko ikänsä on ollut vaan kotona ja saanut noudattaa hänelle luontevaa vuorokausirytmiä ja kotona on saanut nukkua pitkään, jos (ja kun näin on usein tapahtunut) yöt ovat menneet risaisiksi. Itsekin tarvitsen pimeään vuoden aikaan hyvin paljon unta. Kärsin tosin myös välillä hormonaalisista syistä johtuvista unihäiriöistä, enkä meinaa millään jaksaa herätä ennen auringonnousua, kesällä tuo aamuherääminen on taas helpompaa. Lapsi on luonnostaan todella iltavirkku, kuten itsekin olen ollut koko ikäni, valvoisin vaikka yön läpeensä, neurologin mukaan usein ADD oireisiin liittyvää. Sairaalassa hoitivat tätä ongelmaa melatoniinilla, vaikka kesällä aamuherääminen olikin helpompaa ja sai nukkua siellä hieman pidempään kuin nyt (mikään muu konsti ei sielläkään tehonnut), mutta nyt eivät ole pyynnöistäni huolimatta tuota lääkettä vielä määränneet.
Itselleni olen nyt saanut ko. lääkettä.

Lapsi on päiväkodissa, olosuhteiden pakosta, siis ainoastaan puolipäiväisenä (itse en syystä ja toisesta pysty hoitamaan kuljetuksia, joten tuohon yhteen kyytiin on aina pakko kesken päivän ehtiä), joten ei ehdi nukkumaan siellä päiväunia (eipä juuri nukkunut sairaalassakaan, siellä näki lisäksi kaiket yöt painajaisia, jotka loppuivat kotiin päästyä, mutta edelleen heräilee silloin tällöin muuten vaan -ja kuorsaa unissaan).

Kotona päiväunet jäivät pois jo aikoja sitten, kun lapsi ei kertakaikkiaan enää nukahtanut, vaikka mitä teki ja jos nukkuisikin päiväunet, niin ei tulisi kyllä ainakaan silloin enää taatusti yhtään mitään illalla nukkumaan menosta! (tämä on todettu silloin, kun on satunnaisesti nukkunut niitä). Joskus on ilmeisesti tuolla päiväkodissa kuitenkin torkahtanut hetkeksi ja noiden herätysten jälkeen (kun on ollut ehdittävä kyyditykseen) on ollut vielä kotonakin hieman ärtyinen. Väsymyksestä huolimatta uni ei kuitenkaan ole tullut illalla, vaikka olis valittanut väsymystä ja sänkyyn oltais menty pikkukakkosen jälkeen.
On jo synnytyslaitokselta lähtien (sielläkään ei hoitajatkaan saaneet häntä nukkumaan) ollut sen sorttinen, että uni on ollut huonoa & nukahtaminen työn ja tuskan takana, ei ole nukkunut koskaan edes autossa (on oksennellut herkästi jne.), liekö sitten johtunut noista sairauksista. Kaikki konstit on tosiaan yritetty (osaan kyllä, tämä on sentään jo 4:s lapsi ja muiden kanssa ei tällaisia ongelmia).

Astmalääkitys on ilmeisesti vasta nyt alkanut olemaan jonkinlaisessa tasapainossa, kun PEF-arvot ovat huomattavasti parantuneet ja vakiintuneet, kunhan nyt tuo refluksiasiakin vielä selviää...

Ole hyvä ja laita linkki sellaiseen kirjoitukseen, jossa väitetään, että kaikki psykiatrit ovat ammattitaidottomia Suomessa? Pitäisikö sinusta väärin toimineita lääkäreitä jotenkin kiittää ja kumartaa?

Onko sinun jotenkin vaikea hyväksyä sitä, että lapsella EI OLE psyykkisiä ongelmia silloin kun hänen asioistaan tällä palstalla kirjoitetaan? Eikö ole hyvä, jos auttava astmalääke löydetään? En ymmärrä, mitä kestämistä astmassa tai add:ssä mielestäsi on, ja mikä siinä tilanteessa helpottaisi, jos lapsella olisi psyykkisiä ongelmia, kuten väkisin haluat tilanteen nähdä?

Eikö tärkeintä ole, että lapsi saa helpotusta oloonsa, tuli se sitten miltä taholta tahansa?

mitä tehdä? kirjoitti:

Ei mulla ole mitään psyykkisiä ongelmia vastaan, mutta kun aivan selvästi näen (samaa mieltä lapsen ennen sairaalaan joutumista usean kerran tavannut tuttava, joka on alan ammattilainen), että ne eivät ole sitä sorttia, mitä tässä on nyt annettu tuon sairaalan osalta ymmärtää. Mikä on syy ja mikä seurausta mistäkin, sitä sietäisi myös hieman miettiä.

Sanottakoon, että lapsi on sairaalasta päästyään ollut niin normaali, kuin vain pystyy olemaan sen kauhukokemuksen jälkeen. Jos jotain on vielä pakko terapoida, niin tätä sinne joutumista ja näitä lukuisia tutkimuksia.
Oli koko pitkän joululomankin (nyt vasta oli ekaa päivää hoidossa tällä viikolla) erittäin hyväntuulinen ja iloinen.
Tuo totisuus ja ajoittainen huonotuulisuus, mitä on esiintynyt lähinnä päiväkodissa pätkittäin (& joskus aamulla kotona) on johtunut siis siitä (nyt sain sen selville erinäisten asioiden kautta), että lapsi on nukkunut huonosti ja ollut fyysisesti väsynyt.
Onhan hänen pitänyt tottua todella aikaisiin herätyksiin jne., kun koko ikänsä on ollut vaan kotona ja saanut noudattaa hänelle luontevaa vuorokausirytmiä ja kotona on saanut nukkua pitkään, jos (ja kun näin on usein tapahtunut) yöt ovat menneet risaisiksi. Itsekin tarvitsen pimeään vuoden aikaan hyvin paljon unta. Kärsin tosin myös välillä hormonaalisista syistä johtuvista unihäiriöistä, enkä meinaa millään jaksaa herätä ennen auringonnousua, kesällä tuo aamuherääminen on taas helpompaa. Lapsi on luonnostaan todella iltavirkku, kuten itsekin olen ollut koko ikäni, valvoisin vaikka yön läpeensä, neurologin mukaan usein ADD oireisiin liittyvää. Sairaalassa hoitivat tätä ongelmaa melatoniinilla, vaikka kesällä aamuherääminen olikin helpompaa ja sai nukkua siellä hieman pidempään kuin nyt (mikään muu konsti ei sielläkään tehonnut), mutta nyt eivät ole pyynnöistäni huolimatta tuota lääkettä vielä määränneet.
Itselleni olen nyt saanut ko. lääkettä.

Lapsi on päiväkodissa, olosuhteiden pakosta, siis ainoastaan puolipäiväisenä (itse en syystä ja toisesta pysty hoitamaan kuljetuksia, joten tuohon yhteen kyytiin on aina pakko kesken päivän ehtiä), joten ei ehdi nukkumaan siellä päiväunia (eipä juuri nukkunut sairaalassakaan, siellä näki lisäksi kaiket yöt painajaisia, jotka loppuivat kotiin päästyä, mutta edelleen heräilee silloin tällöin muuten vaan -ja kuorsaa unissaan).

Kotona päiväunet jäivät pois jo aikoja sitten, kun lapsi ei kertakaikkiaan enää nukahtanut, vaikka mitä teki ja jos nukkuisikin päiväunet, niin ei tulisi kyllä ainakaan silloin enää taatusti yhtään mitään illalla nukkumaan menosta! (tämä on todettu silloin, kun on satunnaisesti nukkunut niitä). Joskus on ilmeisesti tuolla päiväkodissa kuitenkin torkahtanut hetkeksi ja noiden herätysten jälkeen (kun on ollut ehdittävä kyyditykseen) on ollut vielä kotonakin hieman ärtyinen. Väsymyksestä huolimatta uni ei kuitenkaan ole tullut illalla, vaikka olis valittanut väsymystä ja sänkyyn oltais menty pikkukakkosen jälkeen.
On jo synnytyslaitokselta lähtien (sielläkään ei hoitajatkaan saaneet häntä nukkumaan) ollut sen sorttinen, että uni on ollut huonoa & nukahtaminen työn ja tuskan takana, ei ole nukkunut koskaan edes autossa (on oksennellut herkästi jne.), liekö sitten johtunut noista sairauksista. Kaikki konstit on tosiaan yritetty (osaan kyllä, tämä on sentään jo 4:s lapsi ja muiden kanssa ei tällaisia ongelmia).

Astmalääkitys on ilmeisesti vasta nyt alkanut olemaan jonkinlaisessa tasapainossa, kun PEF-arvot ovat huomattavasti parantuneet ja vakiintuneet, kunhan nyt tuo refluksiasiakin vielä selviää...

Lue lisää

Melatoniinia saa nykyään luontaistuotekaupoista ja -hyllyistä SININEN UNI- nimisenä ravintolisänä.

töks töksille kirjoitti:

Ole hyvä ja laita linkki sellaiseen kirjoitukseen, jossa väitetään, että kaikki psykiatrit ovat ammattitaidottomia Suomessa? Pitäisikö sinusta väärin toimineita lääkäreitä jotenkin kiittää ja kumartaa?

Onko sinun jotenkin vaikea hyväksyä sitä, että lapsella EI OLE psyykkisiä ongelmia silloin kun hänen asioistaan tällä palstalla kirjoitetaan? Eikö ole hyvä, jos auttava astmalääke löydetään? En ymmärrä, mitä kestämistä astmassa tai add:ssä mielestäsi on, ja mikä siinä tilanteessa helpottaisi, jos lapsella olisi psyykkisiä ongelmia, kuten väkisin haluat tilanteen nähdä?

Eikö tärkeintä ole, että lapsi saa helpotusta oloonsa, tuli se sitten miltä taholta tahansa?

Lue lisää

jokaisessa täällä julkaistussa kirjoituksessa psykiatrit leimataan ammattiaidottomiksi jos he ovat antaneet epämieluisan diagnoosin. On se vaan niin erikoista että lapsi on sairaalassa kaksi kuukautta ja kaikki ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapsella on mielenterveysongelmia, mutta kaikki he ovatkin väärässä! Lapsella onkin astma, joka on aiheuttanut psyykkisiä oireita ja sitten yllätys yllätys- myös add/adh joka onkin tämän palstan lempidiagnosi koska se on neurologinen eli vanhemmat voivat vetäytyä kaikesta vastuusta. Voisitko edes salaa pohtia, onko elämässänne ollut jotakin, tai onko edelleen asioita jotka saavat lapsen oirehtimaan?Tekisit lapselle palveluksen.

hoh hoijaa kirjoitti:

jokaisessa täällä julkaistussa kirjoituksessa psykiatrit leimataan ammattiaidottomiksi jos he ovat antaneet epämieluisan diagnoosin. On se vaan niin erikoista että lapsi on sairaalassa kaksi kuukautta ja kaikki ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapsella on mielenterveysongelmia, mutta kaikki he ovatkin väärässä! Lapsella onkin astma, joka on aiheuttanut psyykkisiä oireita ja sitten yllätys yllätys- myös add/adh joka onkin tämän palstan lempidiagnosi koska se on neurologinen eli vanhemmat voivat vetäytyä kaikesta vastuusta. Voisitko edes salaa pohtia, onko elämässänne ollut jotakin, tai onko edelleen asioita jotka saavat lapsen oirehtimaan?Tekisit lapselle palveluksen.

Lue lisää

psykiatriaa tarvitsevaksi asiakkaaksi.
Lapset, nuoret, aikuiset.

Esimerkiksi nuorille teini-ikäisille tytöille määrätään nykyään lääkkeitä psykiatrisiin ongelmiin mm. masennukseen kolme kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten
ja siltikään ei diagnoosien määrä ole lisääntynyt suhteessa lääkityksen nousun kanssa?

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/terveys-ja-tiede/uusi-tutkimus-hatkahdyttaa-nuoret-ahmivat-masennuslaakkeita

..... kirjoitti:

psykiatriaa tarvitsevaksi asiakkaaksi.
Lapset, nuoret, aikuiset.

Esimerkiksi nuorille teini-ikäisille tytöille määrätään nykyään lääkkeitä psykiatrisiin ongelmiin mm. masennukseen kolme kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten
ja siltikään ei diagnoosien määrä ole lisääntynyt suhteessa lääkityksen nousun kanssa?

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/terveys-ja-tiede/uusi-tutkimus-hatkahdyttaa-nuoret-ahmivat-masennuslaakkeita

Lue lisää

miten tämä liittyy kirjoitukseeni?

hoh hoijaa kirjoitti:

jokaisessa täällä julkaistussa kirjoituksessa psykiatrit leimataan ammattiaidottomiksi jos he ovat antaneet epämieluisan diagnoosin. On se vaan niin erikoista että lapsi on sairaalassa kaksi kuukautta ja kaikki ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapsella on mielenterveysongelmia, mutta kaikki he ovatkin väärässä! Lapsella onkin astma, joka on aiheuttanut psyykkisiä oireita ja sitten yllätys yllätys- myös add/adh joka onkin tämän palstan lempidiagnosi koska se on neurologinen eli vanhemmat voivat vetäytyä kaikesta vastuusta. Voisitko edes salaa pohtia, onko elämässänne ollut jotakin, tai onko edelleen asioita jotka saavat lapsen oirehtimaan?Tekisit lapselle palveluksen.

Lue lisää

että jotkut psykiatrit eivät pidä merkittävänä sitä, onko heidän edustajamansa lääketieteen ala edes OIKEA paikka diagnosoida tai tutkia kyseistä lasta. Ihan kuin he eivät ajattelisi lapsen parasta, vaan paremminkin pelkästään sijaishuollon.

Miksi lapsen vointi huononee psykiatrian puolella, mutta neurologian hoidossa on aivan päinvastainen vaikutus?

Mikä sinua ärsyttää siinä, että vanhemmat tajuavat vaatia lapselleen OIKEAA, hänelle sopivaa hoitoa?
Itse olen käynyt lapseni kanssa läpi molemmat ja tiedän kyllä, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Ei minulla psykiatrian diagnoosia vastaan mitään ollut, mutta kun lapsen vointi huononi silmissä heidän käsittelyssään, en voi muuta kuin pelastaa lapsen moisen tumpulalääketieteen edustajien kynsistä.

Voisitko itse edes salaa miettiä, että lapsen velttous ja apaattisuus voivat olla silkkaa astman aiheuttamaa väsymystä, mutta psykiatria näkee sen vain psyykkisinä oireina? Eikö tällaisista vääristä tulkinnoista saisi kertoa missään ja jos ei, niin miksi?

En usko mihinkään "suosikkidiagnooseihin", koska en usko myöskään, että kukaan vanhempi haluaa lapselleen YHTÄÄN MITÄÄN diagnoosia ehdoin tahdoin. Outo väite.

Ja jos sinua se ärsyttää, että oikean diagnoosin myötä vanhemmat vapautuvat syytteistä, niin mikä ihme siinä sitten oikein ärsyttää?

Kortit pöytään kirjoitti:

että jotkut psykiatrit eivät pidä merkittävänä sitä, onko heidän edustajamansa lääketieteen ala edes OIKEA paikka diagnosoida tai tutkia kyseistä lasta. Ihan kuin he eivät ajattelisi lapsen parasta, vaan paremminkin pelkästään sijaishuollon.

Miksi lapsen vointi huononee psykiatrian puolella, mutta neurologian hoidossa on aivan päinvastainen vaikutus?

Mikä sinua ärsyttää siinä, että vanhemmat tajuavat vaatia lapselleen OIKEAA, hänelle sopivaa hoitoa?
Itse olen käynyt lapseni kanssa läpi molemmat ja tiedän kyllä, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Ei minulla psykiatrian diagnoosia vastaan mitään ollut, mutta kun lapsen vointi huononi silmissä heidän käsittelyssään, en voi muuta kuin pelastaa lapsen moisen tumpulalääketieteen edustajien kynsistä.

Voisitko itse edes salaa miettiä, että lapsen velttous ja apaattisuus voivat olla silkkaa astman aiheuttamaa väsymystä, mutta psykiatria näkee sen vain psyykkisinä oireina? Eikö tällaisista vääristä tulkinnoista saisi kertoa missään ja jos ei, niin miksi?

En usko mihinkään "suosikkidiagnooseihin", koska en usko myöskään, että kukaan vanhempi haluaa lapselleen YHTÄÄN MITÄÄN diagnoosia ehdoin tahdoin. Outo väite.

Ja jos sinua se ärsyttää, että oikean diagnoosin myötä vanhemmat vapautuvat syytteistä, niin mikä ihme siinä sitten oikein ärsyttää?

Lue lisää

vaan jossain aivan muualla. Hohhoijaa vaan järjen jättiläinen itsellesi!

Kuulit niihin pikkusieluihin, joita ärsyttää, jos vanhemmat eivät hanki lapselleen oikeaa hoitoa ja kun hankkivat, niin taas sinua ärsyttää. Vaikka sinua miten ärsyttäisi, ei se vastuullisia vanhempia mihinkään hetkauta, lapsen etu menee valovuosia sinun ärsytystesi edelle joka tapauksessa.

Kortit pöytään kirjoitti:

että jotkut psykiatrit eivät pidä merkittävänä sitä, onko heidän edustajamansa lääketieteen ala edes OIKEA paikka diagnosoida tai tutkia kyseistä lasta. Ihan kuin he eivät ajattelisi lapsen parasta, vaan paremminkin pelkästään sijaishuollon.

Miksi lapsen vointi huononee psykiatrian puolella, mutta neurologian hoidossa on aivan päinvastainen vaikutus?

Mikä sinua ärsyttää siinä, että vanhemmat tajuavat vaatia lapselleen OIKEAA, hänelle sopivaa hoitoa?
Itse olen käynyt lapseni kanssa läpi molemmat ja tiedän kyllä, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Ei minulla psykiatrian diagnoosia vastaan mitään ollut, mutta kun lapsen vointi huononi silmissä heidän käsittelyssään, en voi muuta kuin pelastaa lapsen moisen tumpulalääketieteen edustajien kynsistä.

Voisitko itse edes salaa miettiä, että lapsen velttous ja apaattisuus voivat olla silkkaa astman aiheuttamaa väsymystä, mutta psykiatria näkee sen vain psyykkisinä oireina? Eikö tällaisista vääristä tulkinnoista saisi kertoa missään ja jos ei, niin miksi?

En usko mihinkään "suosikkidiagnooseihin", koska en usko myöskään, että kukaan vanhempi haluaa lapselleen YHTÄÄN MITÄÄN diagnoosia ehdoin tahdoin. Outo väite.

Ja jos sinua se ärsyttää, että oikean diagnoosin myötä vanhemmat vapautuvat syytteistä, niin mikä ihme siinä sitten oikein ärsyttää?

Lue lisää

tiedät varmasti itsekin että joskus lapsen tila huononee sairaalassa, koska siellä on tilaa hänen tunteilleen ja oirehdinnalleen. Vanhemmat näkevät tilanteen joskus niin kovin toisella tavalla kuin ulkopuoliset. Jos lapsi oirehtii ja sen huomaavat ulkopuolisetkin, on vanhempienkin pakko hakea apua ja silloinhan on sellainen syy kätevä, joka vapauttaa vanhemmat vastuusta.. . Minua ärsyttää itsekkyys, joka kuultaa näistä kirjoituksista läpi.

hoh hoijaa kirjoitti:

tiedät varmasti itsekin että joskus lapsen tila huononee sairaalassa, koska siellä on tilaa hänen tunteilleen ja oirehdinnalleen. Vanhemmat näkevät tilanteen joskus niin kovin toisella tavalla kuin ulkopuoliset. Jos lapsi oirehtii ja sen huomaavat ulkopuolisetkin, on vanhempienkin pakko hakea apua ja silloinhan on sellainen syy kätevä, joka vapauttaa vanhemmat vastuusta.. . Minua ärsyttää itsekkyys, joka kuultaa näistä kirjoituksista läpi.

Lue lisää

Terveydenhuollon jossa kuhisee nykyisin jo ties minkäläista opiskelijanplanttua 4. vuosikurssilta ja muuta valelääkäriä ja ihmisten myrkyttäjätappajaa.

Jos vanhemmilla on oma näkemyksensä ja epäilyksensäkin lapsensa terveydentilasta
heillä on lakienkin mukaan oikeus vaihtaa lääkäriä ja kuulla myös toisen lääkärin mielipide ja näkemys lapsen terveydestä.

Minua ärsyttää kaltaistesi bessereiden näkemys siitä
että lapsen vanhemmat eivät voi tietää lapsensa tilasta ja tilanteesta mitään vaikka olisivat lastaan jo useamman vuoden hoitaneet ja hänen elämstään vastanneet.
Mutta joku opiskelijan planttu päteäkseen saattaa omassa ammattitaidottomuudessaan ja osaamattomuudessaan jopa "tuomita" lapsen loppuiäkseen sairauteen
jota lapsi ei siis edes sairasta.

Tämä lasten "oirehtiminen" on nykyajan muotisana
tietyissä huostahulluissa piireissä!
Jos nykyaikaa verrataan vanhaan aikaan niin mitenhän sitä selviittiinkään
kun kukaan huostahullu ei silloin ollut joka käänteessä vääntämässä suurta osaa
lapsista ja nuorista "oirehtivia ja pahoinvoivia"?

Hoh-hohhoijaa kirjoitti:

vaan jossain aivan muualla. Hohhoijaa vaan järjen jättiläinen itsellesi!

Kuulit niihin pikkusieluihin, joita ärsyttää, jos vanhemmat eivät hanki lapselleen oikeaa hoitoa ja kun hankkivat, niin taas sinua ärsyttää. Vaikka sinua miten ärsyttäisi, ei se vastuullisia vanhempia mihinkään hetkauta, lapsen etu menee valovuosia sinun ärsytystesi edelle joka tapauksessa.

Lue lisää

niinpä niin, lapsen etu - vai vanhempien etu. Kyllä olen senverran pikkusielu, että minua ärsyttävät vain itseään ja omia ongelmiaan ajttelevat vanhemmat

.......... kirjoitti:

Terveydenhuollon jossa kuhisee nykyisin jo ties minkäläista opiskelijanplanttua 4. vuosikurssilta ja muuta valelääkäriä ja ihmisten myrkyttäjätappajaa.

Jos vanhemmilla on oma näkemyksensä ja epäilyksensäkin lapsensa terveydentilasta
heillä on lakienkin mukaan oikeus vaihtaa lääkäriä ja kuulla myös toisen lääkärin mielipide ja näkemys lapsen terveydestä.

Minua ärsyttää kaltaistesi bessereiden näkemys siitä
että lapsen vanhemmat eivät voi tietää lapsensa tilasta ja tilanteesta mitään vaikka olisivat lastaan jo useamman vuoden hoitaneet ja hänen elämstään vastanneet.
Mutta joku opiskelijan planttu päteäkseen saattaa omassa ammattitaidottomuudessaan ja osaamattomuudessaan jopa "tuomita" lapsen loppuiäkseen sairauteen
jota lapsi ei siis edes sairasta.

Tämä lasten "oirehtiminen" on nykyajan muotisana
tietyissä huostahulluissa piireissä!
Jos nykyaikaa verrataan vanhaan aikaan niin mitenhän sitä selviittiinkään
kun kukaan huostahullu ei silloin ollut joka käänteessä vääntämässä suurta osaa
lapsista ja nuorista "oirehtivia ja pahoinvoivia"?

Lue lisää

kylänäin on joo! Ne on kaikki lääkärit opiskelijoita tai ei lääkäreitä ollenkaan ja huostahullut sanelevat lopuille lääkäreille ne diagnoosit! ja kylä vanhemmat tietää mikä lapsella on vaikka olisi aiheuttanut itse hänen ongelmansa. Joo , uskotaan kaikki näin ettei tarvi kattoa peiliin, se on astma joka ahdistaa!

hoh hoijaa vielä kirjoitti:

kylänäin on joo! Ne on kaikki lääkärit opiskelijoita tai ei lääkäreitä ollenkaan ja huostahullut sanelevat lopuille lääkäreille ne diagnoosit! ja kylä vanhemmat tietää mikä lapsella on vaikka olisi aiheuttanut itse hänen ongelmansa. Joo , uskotaan kaikki näin ettei tarvi kattoa peiliin, se on astma joka ahdistaa!

Lue lisää

ahdistaa ja vaikuttaa myös häneen elämäänsä kokonaisuudessaan. Hänen käyttäytymiseensä ja hänen olemiseensa.
Ja kaikessa hänen elämänsä alueilla. Mm.leikkimisessä, ulkoilemisessa, urheilussa, nukkumisessa, syömisessä, jne siis aivan kaikkessa.

Sinä voit hokea itseksesi tätä hohhoijaasi ja aivan rauhassa ja niin kauan kuin haluat.
Sinun tapaisiasi kohtasin ja törmäsin moniinkin lasten sairauden hoidon aikana
ja nimenomaan julkisen terveydenhuollon puolella.

Surettaa ja suututtaakin kaltaisesi ihmiset, joiden ainoa tehtävä ja päämäärä näyttää olevan vain mitätöidä toista ihmistä, olipa kyse lapsesta taikka aikuista.

.... kirjoitti:

ahdistaa ja vaikuttaa myös häneen elämäänsä kokonaisuudessaan. Hänen käyttäytymiseensä ja hänen olemiseensa.
Ja kaikessa hänen elämänsä alueilla. Mm.leikkimisessä, ulkoilemisessa, urheilussa, nukkumisessa, syömisessä, jne siis aivan kaikkessa.

Sinä voit hokea itseksesi tätä hohhoijaasi ja aivan rauhassa ja niin kauan kuin haluat.
Sinun tapaisiasi kohtasin ja törmäsin moniinkin lasten sairauden hoidon aikana
ja nimenomaan julkisen terveydenhuollon puolella.

Surettaa ja suututtaakin kaltaisesi ihmiset, joiden ainoa tehtävä ja päämäärä näyttää olevan vain mitätöidä toista ihmistä, olipa kyse lapsesta taikka aikuista.

Lue lisää

ne on tedätkö ihan samoja lääkäreitä suurin osa julkisella ja yksityisellä puolella. Suurin osa tekee töitä molemmilla puolilla. Yksityiseltä on vaan helpompi saada mitä haluaa koska asiakas maksaa....
Onko se nyt ihan mahdoton, ihan aikuisten oikeasti mahdoton ajatella, että lapsella voi olla astma ja psyykkinen sairaus/mielenterveysongelmia. Lopetetaan nyt tähän, mieti...

hoh hoijaa kirjoitti:

niinpä niin, lapsen etu - vai vanhempien etu. Kyllä olen senverran pikkusielu, että minua ärsyttävät vain itseään ja omia ongelmiaan ajttelevat vanhemmat

Niin kyllä tekee mieli kääntää tuo kysymys sinulle.

Minäkin olen omissa kirjoituksissani puhunut vain lapsista, lapsista ja lapsista, niin sinulla on vielä kanttia epäillä KUMMAN edusta on kyse. Jos sinä kuulut vain itseäsi ja ongelmiasi ajatteleviin vanhempiin, eivät toiset silti kuulu.

väsynyt hoh hoijaa kirjoitti:

ne on tedätkö ihan samoja lääkäreitä suurin osa julkisella ja yksityisellä puolella. Suurin osa tekee töitä molemmilla puolilla. Yksityiseltä on vaan helpompi saada mitä haluaa koska asiakas maksaa....
Onko se nyt ihan mahdoton, ihan aikuisten oikeasti mahdoton ajatella, että lapsella voi olla astma ja psyykkinen sairaus/mielenterveysongelmia. Lopetetaan nyt tähän, mieti...

Lue lisää

ja tämä mitä kirjoitit tästä että yksityiseltä puolelta saa sitä mitä haluaa
on suurinta p..aa mitä ihminen voi suustansa elämässään päästää.
Tyypillistä sossupuhetta siis suoraan sanottuna.
Nämä yksityistä puolta koskevat kirjoitukset pitäisi viedä jollekin tarkistettavaksi,
ne kun ovat jo suorastaan yksityisen terveydenhuollon liiketoimintaan kohdistuvaa tekstiä.

Mutta voit pitää rauhassa omat mielipiteesi (siis sossumielipiteesi) meillä onneksi lapset saivat oikean terveydenhuollon aikoinaan ja sitä kautta terveen elämän mahdollisuuden. Ja juuri sieltä yksityiseltä puolelta, mistä saa mitä haluaa.
Me halusimme lapsille terveyttä ja sairauden hoitoa ja sitä onneksemme saimme
edes sieltä.

hoh hoijaa kirjoitti:

tiedät varmasti itsekin että joskus lapsen tila huononee sairaalassa, koska siellä on tilaa hänen tunteilleen ja oirehdinnalleen. Vanhemmat näkevät tilanteen joskus niin kovin toisella tavalla kuin ulkopuoliset. Jos lapsi oirehtii ja sen huomaavat ulkopuolisetkin, on vanhempienkin pakko hakea apua ja silloinhan on sellainen syy kätevä, joka vapauttaa vanhemmat vastuusta.. . Minua ärsyttää itsekkyys, joka kuultaa näistä kirjoituksista läpi.

Lue lisää

että on kyse kuvaamastasi tilanteesta, niin silloinhan voitaisiin tehdä LAILLINEN HUOSTAANOTTO!
Yritä tajuta tämä!

Jos vanhempi itsekkäästä tai muustakaan syystä kieltää lapselta hoidon, on mahdollisuus lainmukaiseen huostaanottoon. Mutta koska lääkärit tietävät olevan kyse vain heidän mielikuvituksestaan, he antavat joskus hyyyyviiiin vastentahtoisesti periksi tällaisessa tilanteessa, kun JOPA SOSSU vaikka ei lääkäri olekaan, tajuaa lapsen voinnin putoavan tosi romahdusmaisesti väärässä hoidossa.

Ei ole siis kyse mistään vanhempien itsekkyydestä, vaikka kuinka sellaista vääntäisit.
SINÄ kuulut niihin ihmisiin, jotka kieltävät lapselta näköjään oikean hoidon.
Ja sinä taidat olla tukehtumaisillasi omiin itsekkäisiin mielipiteisiisi.

hoh hoijaa vielä kirjoitti:

kylänäin on joo! Ne on kaikki lääkärit opiskelijoita tai ei lääkäreitä ollenkaan ja huostahullut sanelevat lopuille lääkäreille ne diagnoosit! ja kylä vanhemmat tietää mikä lapsella on vaikka olisi aiheuttanut itse hänen ongelmansa. Joo , uskotaan kaikki näin ettei tarvi kattoa peiliin, se on astma joka ahdistaa!

Lue lisää

Kyllä täällä on niin selvästi puhuttu, että tyhmäkin tajuaa JOS HALUAA TAJUTA, että psykiatrit kohtelevat perheitä joskus todella väärin. Eivät tämän palstan vanhemmat ole ainoita, jotka siitä puhuvat.

Entä joku aikuispsykiatri, joka on myös uskaltanut kirjoittaa tästä julkisuudessa?
Entä vantaalaisen lastensuojelulaitoksen (Kuusikko) johtaja?
Tai Sari Essayah?
Ja monet muut, jotka kaikki ärsyttävät sinua, koska he ihmettelevät psykiatrien väkisin lapsille tarjoamaa JOPA VÄÄRÄÄ hoitoa.

hoh hoijaa kirjoitti:

jokaisessa täällä julkaistussa kirjoituksessa psykiatrit leimataan ammattiaidottomiksi jos he ovat antaneet epämieluisan diagnoosin. On se vaan niin erikoista että lapsi on sairaalassa kaksi kuukautta ja kaikki ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapsella on mielenterveysongelmia, mutta kaikki he ovatkin väärässä! Lapsella onkin astma, joka on aiheuttanut psyykkisiä oireita ja sitten yllätys yllätys- myös add/adh joka onkin tämän palstan lempidiagnosi koska se on neurologinen eli vanhemmat voivat vetäytyä kaikesta vastuusta. Voisitko edes salaa pohtia, onko elämässänne ollut jotakin, tai onko edelleen asioita jotka saavat lapsen oirehtimaan?Tekisit lapselle palveluksen.

Lue lisää

No, meillä siellä ei edes tutkittu pitkiin aikoihin mitään, eivät kait voineetkaan, kun lapsi oli pelkästään sinne lukkojen taakse joutumisestaan jo niin raivona, että ei suostunut mihinkään yhteistyöhön. Hänelle lisäksi väläyteltiin useaan kertaan pois pääsyä silloin ja silloin, mutta aikaa aina vaan jatkettiin ja siirrettiin, joka aiheutti lisää turhautumista ja pettymystä (päätös tehtiin ihan lääkärien kesken ja osaksi siihen vaikutti myös psykologin lausunto, jonka nojalla piti alkaa "tutkia" lisää, se lausunto meni kyllä täysin metsään, psykologi varmaan juuri valmistunut, täysin teoreetikko).

Lapsi meni sairaalaan siis kesäkuussa ja vasta elokuussa alkoi tapahtua jotain mitä voi kutsua tutkimukseksi.

.......... kirjoitti:

Terveydenhuollon jossa kuhisee nykyisin jo ties minkäläista opiskelijanplanttua 4. vuosikurssilta ja muuta valelääkäriä ja ihmisten myrkyttäjätappajaa.

Jos vanhemmilla on oma näkemyksensä ja epäilyksensäkin lapsensa terveydentilasta
heillä on lakienkin mukaan oikeus vaihtaa lääkäriä ja kuulla myös toisen lääkärin mielipide ja näkemys lapsen terveydestä.

Minua ärsyttää kaltaistesi bessereiden näkemys siitä
että lapsen vanhemmat eivät voi tietää lapsensa tilasta ja tilanteesta mitään vaikka olisivat lastaan jo useamman vuoden hoitaneet ja hänen elämstään vastanneet.
Mutta joku opiskelijan planttu päteäkseen saattaa omassa ammattitaidottomuudessaan ja osaamattomuudessaan jopa "tuomita" lapsen loppuiäkseen sairauteen
jota lapsi ei siis edes sairasta.

Tämä lasten "oirehtiminen" on nykyajan muotisana
tietyissä huostahulluissa piireissä!
Jos nykyaikaa verrataan vanhaan aikaan niin mitenhän sitä selviittiinkään
kun kukaan huostahullu ei silloin ollut joka käänteessä vääntämässä suurta osaa
lapsista ja nuorista "oirehtivia ja pahoinvoivia"?

Lue lisää

Näin on, ja meillä oli sentään ennen sairaalaan joutumista jatkuva kontakti yhteen ihan alan ammattilaiseen tuttavaankin, joka on tehnyt nimenomaan lasten kanssa työtä jo vuosikymmeniä ja jonka olettaisin nähneen, jos jotain olisi psyykessä oikeasti ollut pahasti vialla. Hoitikin lasta pienen pätkän sitä ennen, joten olis varmasti kyllä havainnut!
Hän ei nyt vaan satu olemaan psykoanalyyttista koulukuntaa.
Hänkin oli aivan ällikällä lyöty, kun kuuli lapsen joutuneen psykiatriselle osastolle (samoin sukulaiset, joilla myös joku tuntuma lapseen).
Tämä yksi tuttava kävi lasta sairaalassa katsomassa pari kertaa ja järkyttyi syvästi näkemästään, lasta ei ollut enää tunnistaa omaksi itsekseen. Keskusteli henkilökunnan kanssa, kertoi luvallani omat näkemyksensä ja hoitoehdotuksensa, mutta sukset menivät aika nopeasti ristiin sairaalan henkilökunnan kanssa. Lopulta häntä kiellettiin kokonaan olemasta tekemisissä asian kanssa.

Lapsi oli sairaalassa tosiaan aivan kuin jossain shokissa tai juuri hermonsa menettämässä. Oli niin vihainen alkuun minullekin ja tunnelataus liian suuri, kun tulin päivittäin sairaalaan, että torjui minutkin erittäin voimakkaasti. Tästä taas jotkut vetivät sellaiset johtopäätökset (se sanottiin ihan ääneenkin, mulle suoraan), että kun lapsi käyttäytyy noin, niin sen takana on pakko olla jotain ihan kamalaa, olen tehnyt hänelle kuulemma jotain ja sitä rataa...
Niinpä niin varmaan....! Voi luoja!

hoh hoijaa vielä kirjoitti:

kylänäin on joo! Ne on kaikki lääkärit opiskelijoita tai ei lääkäreitä ollenkaan ja huostahullut sanelevat lopuille lääkäreille ne diagnoosit! ja kylä vanhemmat tietää mikä lapsella on vaikka olisi aiheuttanut itse hänen ongelmansa. Joo , uskotaan kaikki näin ettei tarvi kattoa peiliin, se on astma joka ahdistaa!

Lue lisää

Ei ole kovin todennäköistä, että vanhemmat ovat aiheuttaneet kaikki ongelmat, jos samoissa oloissa kasvaneet muut lapset ovat kuitenkin ok., vaikka olisivat yhtä herkkiä luonteeltaan. Maalaisjärjelläkin tuon jo tajuaa ja siitäkin voi päätellä jotain, jos näiltä toisilta lapsilta sattuu puuttumaan ne fyysiset, tiettyihin sairauksiin viittaavat oireet, joita tällä yhdellä oireilevalla on.

Hoh-hoh-hoijaa kirjoitti:

että on kyse kuvaamastasi tilanteesta, niin silloinhan voitaisiin tehdä LAILLINEN HUOSTAANOTTO!
Yritä tajuta tämä!

Jos vanhempi itsekkäästä tai muustakaan syystä kieltää lapselta hoidon, on mahdollisuus lainmukaiseen huostaanottoon. Mutta koska lääkärit tietävät olevan kyse vain heidän mielikuvituksestaan, he antavat joskus hyyyyviiiin vastentahtoisesti periksi tällaisessa tilanteessa, kun JOPA SOSSU vaikka ei lääkäri olekaan, tajuaa lapsen voinnin putoavan tosi romahdusmaisesti väärässä hoidossa.

Ei ole siis kyse mistään vanhempien itsekkyydestä, vaikka kuinka sellaista vääntäisit.
SINÄ kuulut niihin ihmisiin, jotka kieltävät lapselta näköjään oikean hoidon.
Ja sinä taidat olla tukehtumaisillasi omiin itsekkäisiin mielipiteisiisi.

Lue lisää

Ihmetyttää kyllä hieman tämä koko järjestelmä.
Jossain vaiheessa minun vierailujani alettiin myös rajoittaa, joidenkin lääkärien mielestä minun kun ei olisi tarvinnut käydä siellä kuin harvakseltaan. Sain tiukat vierailuajat ylhäältä käsin määrättynä, johon ei ollut juuri mitään sanomista.
Vakuuttelivat, että "kyllä hänet täällä osataan hoitaa".
Muutamaan kertaan kyllä epäilin aika vahvasti tuota ihan perushoitoakin.
Lapsi oli yhtenä iltana väsynyt ja valitteleva, ilmeisen huonovointinen (ei kylläkään silloin vielä oksentanut) ja näin, että jokin virus jyllää. Yöllä oli sitten oksentanut. Hoitaja väitti kuitenkin edelleen, että on täysin psyykkistä. Sanoin topakasti, että ei todellakaan ole. Uskoivat sitten vasta, kun muuttui ripuliksi ym. ja joku muukin lapsista alkoi oireilla.
Sama kuvio hengitysinfektion kanssa, kurkkukipu ja siitä johtuva kurkun kakistelu alkuun oli heti ainoastaan psyykkistä, samoin yskä (väittivät jopa, että kurkkuoireet olivat menneet pahemmiksi juuri sillä hetkellä, kun minä olin tullut osastolle -satuin kuitenkin tulemaan sinä päivänä etuajassa ja kuulin yskimisen jo kaukaa oven läpi, ennenkuin soitin edes ovikelloa).
Siinä vaiheessa vasta uskoivat, että lapsella on oikeasti flunssa, kun hänelle nousi kuume ja joku muukin sairastui samaan tautiin.
Itse näin nuo alkuun yhdellä vilkaisulla, mistä on kyse, mutta minua ei uskottu. Pidettiin vaan hysteerisenä äitinä, joka on tällaiset fyysiset oireet alunperin aiheuttanutkin.

Jouduin kulkemaan sairaalaan tosi pitkän matkan ja siihen upposi kokonainen omaisuus. Jouduin oman auton puuttuessa käyttämään pääosin julkisia ja joskus myös taksia, kun yhteydet olivat ajoittain huonot.
Sen kaksiviikkoisen muuttuminen kahden kuukauden mittaiseksi oli vähällä kaataa koko talouden.
Alkuunhan sairaalasta suitsutettiin, että kaikki onnistuu hyvin, saan olla lapsen lähellä. Somaattisen puolen lääkärit ja hoitajat olivat sitä mieltä, että on pakkokin olla, koska lapsi on vielä niin pieni. Tämä ajatus kuitenkin pian kumottiin psykiatrisella osastolla.
Mulle oltiin alkuun lupailtu, että pääsen ihan varmasti asumaan sairaalataloon ja sairaalan sossu lupasi, että kaikista matkoista saa toki Kelasta korvaukset.
No, eihän tuo sitten ihan noin mennyt.
Sairaalatalossa oli tilaa ainoastaan yhtenä viikonloppuna.
Kelastakin sai korvauksia odottaa toista kuukautta (niin että jouduin jossain välissä turvautumaan jo sosiaalihuoltoon, sairaalamatkoihin meni toista tuhatta euroa) ja lopulta päättivät jättää osan maksamatta, koska sairaalasta ei oltu saatu oikeanlaista lappua.
Olen uusinut tämän (edelleen osittain maksamattoman) hakemuksen jo kolme kertaa, lopulta otin yhteyttä puljun johtajaan, kun mitään ei alkanut tapahtua ja sain Kelasta jopa soiton, että entisetkin jo korvatut rahat pitäisi maksaa takaisin, koska sairaala ei ole antanut niistäkään oikeanlaista paperia, mistä käy ilmi, että vanhemman läsnäolo on ollut tarpeellista (toisessa Kelan toimistossa ja toisilla virkailijoilla nämä hakemukset olivat kuitenkin menneet läpi ihan sillä paperilla, minkä sairaalasta olin aikaisemmin saanut).
Nyt sairaalasta oli sitten vihdoin lähetetty suoraan Kelaan joku paperi, mutta edelleen puuttui korvaus muutamasta matkasta. Soitin sairaalaan taas jälleen kerran ja nyt siellä joku hoitaja ilmoittaa, että he eivät voi sellaista paperia kirjoittaa, koska näistä matkoista, jotka tehdään lapsen sairaalassaolon johdosta, ei kuulu maksaa mitään (samaahan yritti jo kesällä osastolla väittää eräs toinen hoitaja ja oli ikäänkuin sitä mieltä, että parempi sitten vaan pysyä kotona, jos ei ole rahaa matkustaa -kuten tämä toinenkin hoitaja tuntui suurinpiirtein ajattelevan).

No, nyt edes sossu oli onneksi inhimillinen. Hänen mielestään lapselle oli elintärkeää, että olin kesällä mukana osastolla ja hän lupasi järjestää puuttuvat rahat, jos muuten ei onnistu.

mitä tehdä? kirjoitti:

Näin on, ja meillä oli sentään ennen sairaalaan joutumista jatkuva kontakti yhteen ihan alan ammattilaiseen tuttavaankin, joka on tehnyt nimenomaan lasten kanssa työtä jo vuosikymmeniä ja jonka olettaisin nähneen, jos jotain olisi psyykessä oikeasti ollut pahasti vialla. Hoitikin lasta pienen pätkän sitä ennen, joten olis varmasti kyllä havainnut!
Hän ei nyt vaan satu olemaan psykoanalyyttista koulukuntaa.
Hänkin oli aivan ällikällä lyöty, kun kuuli lapsen joutuneen psykiatriselle osastolle (samoin sukulaiset, joilla myös joku tuntuma lapseen).
Tämä yksi tuttava kävi lasta sairaalassa katsomassa pari kertaa ja järkyttyi syvästi näkemästään, lasta ei ollut enää tunnistaa omaksi itsekseen. Keskusteli henkilökunnan kanssa, kertoi luvallani omat näkemyksensä ja hoitoehdotuksensa, mutta sukset menivät aika nopeasti ristiin sairaalan henkilökunnan kanssa. Lopulta häntä kiellettiin kokonaan olemasta tekemisissä asian kanssa.

Lapsi oli sairaalassa tosiaan aivan kuin jossain shokissa tai juuri hermonsa menettämässä. Oli niin vihainen alkuun minullekin ja tunnelataus liian suuri, kun tulin päivittäin sairaalaan, että torjui minutkin erittäin voimakkaasti. Tästä taas jotkut vetivät sellaiset johtopäätökset (se sanottiin ihan ääneenkin, mulle suoraan), että kun lapsi käyttäytyy noin, niin sen takana on pakko olla jotain ihan kamalaa, olen tehnyt hänelle kuulemma jotain ja sitä rataa...
Niinpä niin varmaan....! Voi luoja!

Lue lisää

melkosein tismalleen sen jo aiemmin kirjoittamani vanhemman henkilön kertomuksen kanssa
jota myös hoidettiin ties kuinka monessa paikassa ja sitten lopulta psykiatrisessa sairaalassa jossa vihdoin ja viimein sattui hyvä lääkäri joka osasi tehdä oikeat tutkimukset ja totesi
että astma se teitä hyvä ... vaivaa eikä mikään muu! Tämä kyseinen henkilöhän tuli ikionelliseksi siitä
kun vihdoin ja viimein löytyi syy ja sairaus, siis astma, hänen todella monimutkaisiin ja -muotoisiin oireisiinsa.

Allergiaan ja astmaan voi kuulua siis monenlaisiakin ja vaikeitakin oireita. Jollakulla oireisiin kuuluu ruoka-aine allergiat astman lisäksi ja osa reagoi suolistolla ja oksentelemalla jne
osalla esimerkiksi juuri ruoka-aineet, lisäaineet, hajut, tuokstu ja hajusteetkin jne aiheuttavat jo itsessään hengityksen huonontumista ja tukkeutumista, nuhaa, silmäoireita jne.
Myös anafylaktiset shokkireaktiot voivat kuulua erilaisten oireiden kirjoon
mitä myös allergikoila, astmaatikoilla ja atoopikoillakin voi olla kaikkien näiden perusoireidensa lisäksi.

Pitäkää pintanne tässä suomalaisessa sekameteli terveydenhuoltosopassa
johon nykyään myös nämä huostaajat niin mielelään ja hanakasti ovat lusikkaansa laittamassa.

mitä tehdä? kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä hieman tämä koko järjestelmä.
Jossain vaiheessa minun vierailujani alettiin myös rajoittaa, joidenkin lääkärien mielestä minun kun ei olisi tarvinnut käydä siellä kuin harvakseltaan. Sain tiukat vierailuajat ylhäältä käsin määrättynä, johon ei ollut juuri mitään sanomista.
Vakuuttelivat, että "kyllä hänet täällä osataan hoitaa".
Muutamaan kertaan kyllä epäilin aika vahvasti tuota ihan perushoitoakin.
Lapsi oli yhtenä iltana väsynyt ja valitteleva, ilmeisen huonovointinen (ei kylläkään silloin vielä oksentanut) ja näin, että jokin virus jyllää. Yöllä oli sitten oksentanut. Hoitaja väitti kuitenkin edelleen, että on täysin psyykkistä. Sanoin topakasti, että ei todellakaan ole. Uskoivat sitten vasta, kun muuttui ripuliksi ym. ja joku muukin lapsista alkoi oireilla.
Sama kuvio hengitysinfektion kanssa, kurkkukipu ja siitä johtuva kurkun kakistelu alkuun oli heti ainoastaan psyykkistä, samoin yskä (väittivät jopa, että kurkkuoireet olivat menneet pahemmiksi juuri sillä hetkellä, kun minä olin tullut osastolle -satuin kuitenkin tulemaan sinä päivänä etuajassa ja kuulin yskimisen jo kaukaa oven läpi, ennenkuin soitin edes ovikelloa).
Siinä vaiheessa vasta uskoivat, että lapsella on oikeasti flunssa, kun hänelle nousi kuume ja joku muukin sairastui samaan tautiin.
Itse näin nuo alkuun yhdellä vilkaisulla, mistä on kyse, mutta minua ei uskottu. Pidettiin vaan hysteerisenä äitinä, joka on tällaiset fyysiset oireet alunperin aiheuttanutkin.

Jouduin kulkemaan sairaalaan tosi pitkän matkan ja siihen upposi kokonainen omaisuus. Jouduin oman auton puuttuessa käyttämään pääosin julkisia ja joskus myös taksia, kun yhteydet olivat ajoittain huonot.
Sen kaksiviikkoisen muuttuminen kahden kuukauden mittaiseksi oli vähällä kaataa koko talouden.
Alkuunhan sairaalasta suitsutettiin, että kaikki onnistuu hyvin, saan olla lapsen lähellä. Somaattisen puolen lääkärit ja hoitajat olivat sitä mieltä, että on pakkokin olla, koska lapsi on vielä niin pieni. Tämä ajatus kuitenkin pian kumottiin psykiatrisella osastolla.
Mulle oltiin alkuun lupailtu, että pääsen ihan varmasti asumaan sairaalataloon ja sairaalan sossu lupasi, että kaikista matkoista saa toki Kelasta korvaukset.
No, eihän tuo sitten ihan noin mennyt.
Sairaalatalossa oli tilaa ainoastaan yhtenä viikonloppuna.
Kelastakin sai korvauksia odottaa toista kuukautta (niin että jouduin jossain välissä turvautumaan jo sosiaalihuoltoon, sairaalamatkoihin meni toista tuhatta euroa) ja lopulta päättivät jättää osan maksamatta, koska sairaalasta ei oltu saatu oikeanlaista lappua.
Olen uusinut tämän (edelleen osittain maksamattoman) hakemuksen jo kolme kertaa, lopulta otin yhteyttä puljun johtajaan, kun mitään ei alkanut tapahtua ja sain Kelasta jopa soiton, että entisetkin jo korvatut rahat pitäisi maksaa takaisin, koska sairaala ei ole antanut niistäkään oikeanlaista paperia, mistä käy ilmi, että vanhemman läsnäolo on ollut tarpeellista (toisessa Kelan toimistossa ja toisilla virkailijoilla nämä hakemukset olivat kuitenkin menneet läpi ihan sillä paperilla, minkä sairaalasta olin aikaisemmin saanut).
Nyt sairaalasta oli sitten vihdoin lähetetty suoraan Kelaan joku paperi, mutta edelleen puuttui korvaus muutamasta matkasta. Soitin sairaalaan taas jälleen kerran ja nyt siellä joku hoitaja ilmoittaa, että he eivät voi sellaista paperia kirjoittaa, koska näistä matkoista, jotka tehdään lapsen sairaalassaolon johdosta, ei kuulu maksaa mitään (samaahan yritti jo kesällä osastolla väittää eräs toinen hoitaja ja oli ikäänkuin sitä mieltä, että parempi sitten vaan pysyä kotona, jos ei ole rahaa matkustaa -kuten tämä toinenkin hoitaja tuntui suurinpiirtein ajattelevan).

No, nyt edes sossu oli onneksi inhimillinen. Hänen mielestään lapselle oli elintärkeää, että olin kesällä mukana osastolla ja hän lupasi järjestää puuttuvat rahat, jos muuten ei onnistu.

Lue lisää

Ajatelkaa, että tarvitaan pitkä opiskelu psykiatrian erikoislääkäriksi ja tässä on lopputulos:
Lapsen ripulista ja nuhakuumeesta alkaen kaikki on psyykkistä ja mieluummin tietysti vanhempien väärällä kohtelulla aiheuttamaa. Jokainen huostahullu osaa tuollaisen päätelmän tehdä ilman mitään koulutustakin.

Miksihän tänäkin talvena lapsia rokotettiin flunssaa vastaan kun olisi riittänyt, että huonot vanhemmat eliminoidaan lasten elämästä, niin säilyvät ipanat terveinä ja reippaina. Asiaa ei huomattu varmaan kysyä psykiatreilta silloin, kun rokotusten kohderyhmistä päätettiin.

Huvittaa kirjoitti:

Ajatelkaa, että tarvitaan pitkä opiskelu psykiatrian erikoislääkäriksi ja tässä on lopputulos:
Lapsen ripulista ja nuhakuumeesta alkaen kaikki on psyykkistä ja mieluummin tietysti vanhempien väärällä kohtelulla aiheuttamaa. Jokainen huostahullu osaa tuollaisen päätelmän tehdä ilman mitään koulutustakin.

Miksihän tänäkin talvena lapsia rokotettiin flunssaa vastaan kun olisi riittänyt, että huonot vanhemmat eliminoidaan lasten elämästä, niin säilyvät ipanat terveinä ja reippaina. Asiaa ei huomattu varmaan kysyä psykiatreilta silloin, kun rokotusten kohderyhmistä päätettiin.

Lue lisää

käydä keräämässä kersat pois näiltä ns. huonoilta vanhemmilta.

Olisihan siinä lersojen keräysrupeamassa voinut hyvienkin vanhempien lapsia
ja ihan jopa näiden maan mainioiden, parhaiden siis, sijaishuoltajienkin lapsia
mennä uusiin osoitteisiin ja uusien äitein ja isien syleihin,
mutta sattuuhan sitä aina muutoinkin tässä huostaamis hösellyksessä niitä pikku lipsahduksia
kun niin kovasti ollaan touhuavinaan,
tätä erinomaista ja laadukasta
suomalaista lastensuojelun työtä...............

hoh hoijaa kirjoitti:

jokaisessa täällä julkaistussa kirjoituksessa psykiatrit leimataan ammattiaidottomiksi jos he ovat antaneet epämieluisan diagnoosin. On se vaan niin erikoista että lapsi on sairaalassa kaksi kuukautta ja kaikki ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapsella on mielenterveysongelmia, mutta kaikki he ovatkin väärässä! Lapsella onkin astma, joka on aiheuttanut psyykkisiä oireita ja sitten yllätys yllätys- myös add/adh joka onkin tämän palstan lempidiagnosi koska se on neurologinen eli vanhemmat voivat vetäytyä kaikesta vastuusta. Voisitko edes salaa pohtia, onko elämässänne ollut jotakin, tai onko edelleen asioita jotka saavat lapsen oirehtimaan?Tekisit lapselle palveluksen.

Lue lisää

Tietomääräsi kritisoimastasi asiasta ei kyllä päätä huimaa.

Et yhtään näköjään ymmärrä tilannetta, jos "lapsi on 2 kk sairaalassa tutkimuksissa" kuten mainitset. Kuulutat "kaikkien ammattilaisten" perään, etkä tajua ollenkaan, että kyseinen "kaikki" on yleensä sen sairaalan johtava psykiatrian ylilääkäri, jonka alaisuudessa osastonlääkäri toimii. Siinä ovat sinun "kaikki", kun osaston lääkärin mielipide hautautuu ylilääkärin asenteeseen, vaikka kyseinen äijä ei olisi lasta paljon edes tavannut. Siinä sinulle kaikki ammattilaiset ja kumartamasi psykiatriset tutkimukset.

Ja erittäin tärkeä selvennys vielä:
Onko ihme, että VÄÄRÄ diagnoosi on yhtä kuin epämieluisa diagnoosi?
Kai nyt joka vanhempi haluaa lapselleen AVUN, oli diagnoosi mikä tahansa!

Kaikkein typerin väitteistäsi on se, että neurologisen diagnoosin jälkeen vanhemmat voivat vetäytyä kaikesta vastuusta! Kaikkea sitä kuuleekin! Erityislapsen hoidossa on paljon enemmän tekemistä tavanomaiseen lapseen verrattuna, joten väitteesi vastuusta vetäytymisestä on alle kaiken arvostelun. Jos sinua se ärsyttää, että adhd-lapsen vanhemmat ovat tehneet lapsen eteen paljon enemmän kuin tavallista lasta hoitavien, niin mietipä vähän hiljaa itseksesi, mikä siinä sinua niin kovasti ärsyttää.

Mitä hyötyä on väärästä diagnoosista kenellekään, vai haluaisitko itsellesi sellaisen kun seuraavan kerran lääkärin apua tarvitset? Oireesi ja huono vointisi jatkuu entisellään, mutta olet tyytyväinen, koska olet saanut olla 2 kk sairaalatutkimuksissa, vaikka et apua saanutkaan.

Jos kyse on lapsesta, jonka huono olo vain jatkuu siitä 2 kk:n psykiatrian jaksosta huolimatta, niin mitenkähän juuri sinä täällä vanhempia haukkuisit, jos eivät hänelle oikeaa apua hakisi?

Psykiatrien haukkumisen taustalla ovat täällä hoidolliset huostaanotot, jotka ovat laittomia ja sehän sinua juuri raivostuttaakin. Ei irvistelysi taustalla ole muuta kuin se, että täällä on moneen kertaan todistettu nimenomaan psykiatrien väsäävän hyvistä perheistä laittomia huostaanottoja, jotka poikkeuksetta huonontavat lapsen vointia.

Lisäksi et näytä astmasta tietävän yhtikäs mitään, et varsinkaan siitä, miten huonosti ihminen saattaa voida kun keuhkojen toiminta on alentunut tietyllä prosentilla. Oikealla hoidolla potilas virkistyy silmissä, mutta sinä se vaan jaksat ällistellä ja kiukutella, kun lapsi saa oikeaa hoitoa.

Astmaa ja allergiaa kirjoitti:

Tietomääräsi kritisoimastasi asiasta ei kyllä päätä huimaa.

Et yhtään näköjään ymmärrä tilannetta, jos "lapsi on 2 kk sairaalassa tutkimuksissa" kuten mainitset. Kuulutat "kaikkien ammattilaisten" perään, etkä tajua ollenkaan, että kyseinen "kaikki" on yleensä sen sairaalan johtava psykiatrian ylilääkäri, jonka alaisuudessa osastonlääkäri toimii. Siinä ovat sinun "kaikki", kun osaston lääkärin mielipide hautautuu ylilääkärin asenteeseen, vaikka kyseinen äijä ei olisi lasta paljon edes tavannut. Siinä sinulle kaikki ammattilaiset ja kumartamasi psykiatriset tutkimukset.

Ja erittäin tärkeä selvennys vielä:
Onko ihme, että VÄÄRÄ diagnoosi on yhtä kuin epämieluisa diagnoosi?
Kai nyt joka vanhempi haluaa lapselleen AVUN, oli diagnoosi mikä tahansa!

Kaikkein typerin väitteistäsi on se, että neurologisen diagnoosin jälkeen vanhemmat voivat vetäytyä kaikesta vastuusta! Kaikkea sitä kuuleekin! Erityislapsen hoidossa on paljon enemmän tekemistä tavanomaiseen lapseen verrattuna, joten väitteesi vastuusta vetäytymisestä on alle kaiken arvostelun. Jos sinua se ärsyttää, että adhd-lapsen vanhemmat ovat tehneet lapsen eteen paljon enemmän kuin tavallista lasta hoitavien, niin mietipä vähän hiljaa itseksesi, mikä siinä sinua niin kovasti ärsyttää.

Mitä hyötyä on väärästä diagnoosista kenellekään, vai haluaisitko itsellesi sellaisen kun seuraavan kerran lääkärin apua tarvitset? Oireesi ja huono vointisi jatkuu entisellään, mutta olet tyytyväinen, koska olet saanut olla 2 kk sairaalatutkimuksissa, vaikka et apua saanutkaan.

Jos kyse on lapsesta, jonka huono olo vain jatkuu siitä 2 kk:n psykiatrian jaksosta huolimatta, niin mitenkähän juuri sinä täällä vanhempia haukkuisit, jos eivät hänelle oikeaa apua hakisi?

Psykiatrien haukkumisen taustalla ovat täällä hoidolliset huostaanotot, jotka ovat laittomia ja sehän sinua juuri raivostuttaakin. Ei irvistelysi taustalla ole muuta kuin se, että täällä on moneen kertaan todistettu nimenomaan psykiatrien väsäävän hyvistä perheistä laittomia huostaanottoja, jotka poikkeuksetta huonontavat lapsen vointia.

Lisäksi et näytä astmasta tietävän yhtikäs mitään, et varsinkaan siitä, miten huonosti ihminen saattaa voida kun keuhkojen toiminta on alentunut tietyllä prosentilla. Oikealla hoidolla potilas virkistyy silmissä, mutta sinä se vaan jaksat ällistellä ja kiukutella, kun lapsi saa oikeaa hoitoa.

Lue lisää

Tässä yksi astmaatikko ja tiedän tarkkaan, miten voimattomaksi aikuinen tulee kun keuhkot ovat tukossa. Pieni lapsi on jatkuvasti väsynyt, haluton mihinkään, voimaton, ei kiinnostu mistään, ei kivastakaan tekemisestä tai leikeistä. Psykiatrit tietysti katsovat kaiken vain psyykkiseksi oireiluksi tapansa mukaan. Tiedän minäkin tuttavan lapsen, josta astmalääkityksen jälkeen tuli tavallinen iloinen veitikka, enkä tajua minäkään, mitä ihmeen ärsyttävää joku näkee lapselle avun saamisessa.

Ei tässä Hohhoijaan kohdalla ole kyse muusta kuin siitä, että hän ei voi sietää mitään sellaisia tilanteita, joissa todistetusti vanhemmat eivät olekaan syntipukkeja lapsensa oireiluun. Täytyy olla hyvin välinpitämätön, jos ei suorastaan vihamielinen lapsia kohtaan kun suuttuu lapsen saamasta lääketieteellisestä aövusta, oli kyse mistä sairaudesta tahansa.

Hieman holhoavaa. Kiinnitä huomiota ensi kerralla.

Pysy mieluiten kaukana psykiatreista ja heidän hoitolaitoksistaan. Niistä ei hyvää seuraa.

Psykologit käyvät psykiatrien kimppuun Britaniassa.
Psykologit tahtovat sysätä lääkkeet taka-alalle, niiden sijaan he hauavat keskittyä hoidoissa käsittelemään elämänkokemuksia ja olosuhteita.

Yle uutiset 12.5.2013.

http://yle.fi/uutiset/psykologit_kayvat_psykiatrien_kimppuun_britanniassa/6637469
-------------