Olen yksinäiseksi jäänyt nainen avioeron myötä. Avioliitossa elämällä tuntui olevan tarkoitus, jo ihan pelkästään perheen pyörittäminen ja työssä käynti. Ystävät jäivät eron myötä kokonaan, nyt lähes aikuisella lapsellani on omat kaverinsa ja menonsa (onneksi!).
Olen tavannut muutamia miehiä. Jotkut ovat olleet kiinnostuneet seurustelustakin, mutta aina tuntuu olevan tämä sama ongelma: vaikka seksi onkin ollut hyvää, niin vielä pitäisi tehdä temppuja. Ei riitä, että sivelemme toistemme ihoa, suutelemme, harrastamme seksiä (joskus jopa rakastelua). Hivelen mielelläni myös miehen sukuelimiä, mutta ongelma tuntuu olevan se, että en ota suihin tarpeeksi paljon. Pitäisi kuulemma ottaa suihin pitkään ja hartaasti ja lisäksi antaa laueta suuhun, rinnoille, kasvoille. Olen sitä mieltä, että jos kerran nautitaan seksistä jo sellaisenaan kun on koettu yhdessä, miksi kenenkään pitäisi vielä tehdä jotain minkä kokee vastenmieliseksi? Toisen osapuolen mielihyvän kokeminen ilmeisestikin lisääntyisi, minun pahoinvoinnin kustannuksella. Minulle on mainittu että pitäisi mm. uhrautua. Miksi toinen osapuoli ei voi uhrautua ja nauttia siitä mitä jo on?
Jotenkin kaipaa aikaa ennen vanhaan, silloin ei ollut vielä pornotemppuja eikä osattu vaatia sitä sun tätä.
Kun luen täältä joidenkin yksinäisten miesten kirjoituksia siitä, kuinka ihanaa olisi pelkästään saada koskettaa naisihmistä, ja tulla kosketetuksi, niin mietin että mistä minä löytäisin sellaisen miehen, jolle riittää nautinto toisen ihmisen kosketuksesta, yhteydestä, ihan vaan yhdessä olemisesta.
Tällaisia täällä yksikseni pohdin. Mutta mieluummin yksin kuin pakotettuna tekemään jotain mitä ei halua tehdä.
Olen tavannut muutamia miehiä. Jotkut ovat olleet kiinnostuneet seurustelustakin, mutta aina tuntuu olevan tämä sama ongelma: vaikka seksi onkin ollut hyvää, niin vielä pitäisi tehdä temppuja. Ei riitä, että sivelemme toistemme ihoa, suutelemme, harrastamme seksiä (joskus jopa rakastelua). Hivelen mielelläni myös miehen sukuelimiä, mutta ongelma tuntuu olevan se, että en ota suihin tarpeeksi paljon. Pitäisi kuulemma ottaa suihin pitkään ja hartaasti ja lisäksi antaa laueta suuhun, rinnoille, kasvoille. Olen sitä mieltä, että jos kerran nautitaan seksistä jo sellaisenaan kun on koettu yhdessä, miksi kenenkään pitäisi vielä tehdä jotain minkä kokee vastenmieliseksi? Toisen osapuolen mielihyvän kokeminen ilmeisestikin lisääntyisi, minun pahoinvoinnin kustannuksella. Minulle on mainittu että pitäisi mm. uhrautua. Miksi toinen osapuoli ei voi uhrautua ja nauttia siitä mitä jo on?
Jotenkin kaipaa aikaa ennen vanhaan, silloin ei ollut vielä pornotemppuja eikä osattu vaatia sitä sun tätä.
Kun luen täältä joidenkin yksinäisten miesten kirjoituksia siitä, kuinka ihanaa olisi pelkästään saada koskettaa naisihmistä, ja tulla kosketetuksi, niin mietin että mistä minä löytäisin sellaisen miehen, jolle riittää nautinto toisen ihmisen kosketuksesta, yhteydestä, ihan vaan yhdessä olemisesta.
Tällaisia täällä yksikseni pohdin. Mutta mieluummin yksin kuin pakotettuna tekemään jotain mitä ei halua tehdä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Miehillä tuntuu olevan jokin pakkomielle siitä munan imemisestä. Itse en siitä pahemmin välitä, mutta sitä silti teen ja pari kertaa antanut suuhunkin tulla, ja siitä en todellakaan pidä. No tällä hetkellä ei ole mitään suhdetta, mutta esim. keskustelupalstoja yms. tutkiessa tulee kyllä selväksi, että makkarissa pitää osata erilaisia sirkustemppuja jotka on opittu pornosta. Yäk.
Sanoisin vielä omasta puolestani, että kun minäkin jopa ihan mielelläni seksin alussa otan kalun suuhuni, nuolen yms, niin tulee tosiaan olo että mikään ei riitä. Pitäisi lutkuttaa kauan ja toinen hokee koko ajan vieressä että kasvata siitä niin iso kuin haluat. Haloo!? Ei nainenkaan mikään taikuri ole..
Olisi kiva tietää miten mies kuvittelee, että nainen muka voi ottaa kalun kokonaan suuhun. Tähän olen törmännyt ja se on todella ärsyttävää. Kun sanoo, että ei pysty, niin sanotaan vaan, että "kyllä pystyt". Normaali elämä ei ole pornoleffasta!
Mies joka rakastaa ja kunnioittaa sinua naisena, ei varmasti vaadi sinulta yhtään mitään sellaista mitä et itse halua, niin seksissä, kuin muussakaan elämässä. Vääriä miehiä, vääriä suhteita.
Koneellinen väkivaltainen seksuaalisuuden malli orjuuttaa niin naisia, kuin miehiäkin, eli siitä kannattaa yksinkertaisesti vain luopua.
Herkkyyttä, rakkautta ja kunnioitusta ei korvaa mikään, aidot tunteet, välittäminen, sitä kautta yhdessä kokeminen ja läheisyys on paljon paljon tavoiteltavampaa. Mikään väkivaltainen ei tuo ihmiselle todellista tyydytyksen tunnetta tai mielihyvää, jos sellaista haluaa, pelkkä yhteisyys ilman krumeluureja voi olla pienen ihmisen elämässä sitä suurinta ja kauneinta.
Siis onnekkaita ne kaksi, jotka sen yhteisyyden löytävät. Mitään emme täällä oikeasti omista, mikään ei ole pysyvää, mutta elämän hetkistäkin muodostuu kokonaisuus, jota elämäksi kutsutaan. Onnea matkaan ystävät !
"Liian pitkälle työnnetty esine suussa synnyttää oksennusrefleksin" seliyksellä.
Vastaavasti "Onko sinulla kokemusta, kun olet varma?" kysymyksellä todennäköisesti sa vastaukseksi "En ole homo" kritiikin.
Sinänsä hyvin harvassa pornoleffassa otetaan kokonaan suuhun, ellei kyse ole pienestä tai veltosta peniksestä.
Mikäli menee mielenkiinto seksiin tuon ansiosta, laita vaatteet pääälle ja lähde, mikäli olet kylässä.
Vastaavasti kotonasi voit osoittaa ovea.
Toi roiskimistarve on minuakin mietityttänyt.
Pornoleffoista kai se idea tulee että on niin hienoa laueta naisen naamalle.
En voi kuvitella mitään vastenmielisempää asiaa kuin se. Tai no ehkä se suuhun tulo....
Hmmm.
Vain naiset ovat vastailleet ja samalla linjalla.
Tässäkö selitys miksi jotkut naiset ovat ilman kumppania ja yksinäisiä...?
eikä seuraus.
Jokaiselle löytyy joku, mikäli hyväksyy ensimmäisen kiinnostuneen.
Valntakriteerit tekee enemmän yksinäisyyttä kuin seuran puute. Toki jokaisella on oikeus valita seuransa.
Sinänsä, mitä enemmän on ilman parisuhdetta, sitä korkeammalle nousee kriteerit partneria kohtaan.
No tämä keskustelu nyt ei varsinaisesti tälle yksinäisyyspalstalle enää kuulu, mut minäkin olen 40 nainen ja olis ensinnäkin kiva löytää joku miespuoleinen kaveri itselleen, ettei tarviis olla jo toista vuosikymmentä yksin, mut ois kiva myös vielä löytää mies jolla seisoo edes.
Yksi toisensa jälkeen ovat enemmänn tai vähemmän kykenemättömiä. Haluja kyllä kai ois, mut muistakaa miehet, että ei se nainenkaan hihku innosta ja odota paikat kosteena jos kädessä on löysä lörtsykkä. Siloin ehkä pitäisi tyytyä vain siihen toisen silittelyn ja hartioiden hierontaan.
Reilu parikymppisenä miehenä on kyllä ihmeteltävä näitä tarinoita. Ovatkohan nuo sitten jotain "aikuisten miesten" juttuja tuollaiset pornovaatimukset.
Itsellä on usein päinvastoin, eli nainen haluaisi temppuilla enemmän kuin minä, kun taas itselle riittäisi sellainen sensuellimpi kokemus. Yksi mielestäni mukavin fyysisen luottamuksen ele on lusikassa nukkuminen. Kunnon yöunet lämmin ja luotettava tyttö sylissä on parempaa kuin seksi.
Naisesta on tullut mielihyväntuottamiskone miehille. Mikään ei riitä. Jo deittailun alkumetreillä alkaa kyselyt "pidätkö suihin ottamisesta?" ja "annatko anaalia?" Pahimmat ovat yrittäneet kiristää sillä että "eksäkin antoi anaalia" HALOO - mene sitten eksäsi luo!
Minua ainakin loukkaa moinen rakkauden ja parisuhteen arvon mittaaminen sillä kuinka moneen temppuun nainen suostuu. Itse lukeudun niihin (harvoihin?) naisiin jotka nauttivat suihinotosat ja monesta muustakin tempusta, sekä rajusta seksistä MUTTA kun sitä tullaan VAATIMAAN minulta, en koe että mies on sen arvoinen, että suon sen ilon hänelle! Esitän mielelläni kaikki mahdolliset temput sille miehelle joka rakastaa minua siitä huolimatta saako tällaista pornofilmeihin perustuvaa extremeseksiä vai ei.
Oman kokemukseni mukaan nimenomaan keski-ikäiset - vanhemmat miehet ovat niitä jotka (seksittömän?) pitkän (ja väljähtyneen?) avioliiton päätyttyä etsivät uutta kumppania, joka täyttää pornofilmien nasiten ulkonäkö ja seksityöskentelyn vaatimukset...
Vaikka sinänsä olen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa, en pidä ollenkaan siitä että käytät samaa nikkiä tuolla lailla.
Siitä todellakin erehtyy luulemaan että olisit ketjun aloittaja vaikka se olen minä, hyvin pienellä erolla sinun nikistä.
Jaaha, tällaisia kirjotuksia yksinäisyys-palstalla.
Monet yksinäiset ovat vailla minkäänlaista kosketusta puhumattakaan
sänkyhommista.
Miehiä on joka lähtöön ja niin erilaisia ettei yleistäminen käy alkuunkaan.
Kyllä niitä sellaisiakin miehiä löytyy jotka eivät vaadi naiselta
pornotähden ominaisuuksia ja temppuja.
Luitkohan nyt aloituksen kunnolla, ihan neljää viimeistä lausetta myöten?
Sama nimimerkki oli vahinko. Olen tottumaton kirjoittelija ja joskus olen käyttänyt merkkiä n40 /N40 Kerkesin sen siihen laittaa enkä tajunnut, että aloittajalla oli aivan sama merkki. Ehkä se juuri sen vuoksi jäikin alitajuntaan niin hyvin juuri nyt, koska olin sen vilaukselta nähnyt ap:n merkkinä, vaikkakaan en sitä tietoisesti huomioinut.
saada joku nimimerkki hyväksyttyä kaikki ovat varattuja.
tuo numero juttu on kiva siirtää joko sellaisenaan tai yhteen laskettuna menenn aina läpi.
Näppäimistön merkeilläkin tehdyt kuvat kopioidaan heti käytöön..
Mut sehän tossa just on pointtina, että kun niitä ei kiihota enää mikään sylikkäin hväily ja tavis "rakastelu". Ne on katsellu tylsässä rakkaudettomassa ex suhteessa liikaa ponoa ja tottuneet vain sen turvin kiihottumaan.
Ja miehet, muistakaa edelleen, että vain muutama % naisista tykkää sellaisesta todella rajusta ja pitkäkestoisesta RYNKYTYKSESTÄ.
Naiset ovat herkkiä olentoja ja usein pelkkää aistillinen lataus ja hyväily saavat aikaan toivotun tuloksen.
Ei kenenkään paikat kestä 1/2 h höyläystä. Opetelkaa !
Itse olen reiluksi kolmikymppiseksi mieheksi vähän jäljessä tästä nykyajan seksikeskeisestä menosta. Toki haluaisin löytää naisen, jonka kanssa myös rakasteleminen olisi osa suhdetta. Muutamat naiset ovat hyljänneet minut juuri varovaisuuteni vuoksi. Haluan tutustua naiseen ensin henkisellä tasolla ja vasta sitten seksi tulee mukaan osana rakkautta. Ei pelkoa, että olisin kinuamassa seksiä heti ensi viikkojen aikana. Harmi vaan jos naisilla on niin huono itsetunto, että he kokisivat sen johtuvan itsestään.
Kuten tuossa aiemmin joku mies kirjoitti, myös minulle pelkkä kosketus on jotakin niin ihmeellistä. Naisen vartalo, kädet, kasvot, kaula, kaikki niin kaukaista unelmaa. Tietenkin se johtuu siitä, että on ollut vain muutaman kerran mahdollisuus ja lupa koskea toista ihmistä. Ja maksullisiin en mene, koska siinä ei olisi mitään kiintymyksen tunteita, kun ei saisikaan olla. Eikös se touhu ole kovaa jyystämistä.
Tältä saitilta saattaisi löytyä sopiva kumppani, joka ei vaadi liikoja
ja jolle riittäisi "vanhanaikaiset" seksihommat tai vähempikin.
Moni muukin asia on toki tärkeä kun kumppania tai ystävää hakee
Kun vaan olisi rohkeutta laittaa yhteystietoja.
Voisi esim avata itselleen "roskaposti-sähköpostiosoitteen"
jonka ilmoittaisi. Sinne voisi tulla jopa hyviäkin ehdokkaita
ja varmasti myös huonoja mutta nehän voi deletoida.
Valitsee sitten kaikessa rauhassa kenelle vastaa
tai jättää vastaamatta
Tsemppiä
enimäkseen johtuu siitä, että peniksen herkin kohta on terskan alapuolella.
Samanlaista aistimusta ei saa perinteisessä seksistä.
Sinänsä en itsekkään ymmärrä miksi siemenet pitää roiskia vartalolle.
Jos mies on noin 40 v. eikä ymmärrä, ettei toista voi painostaa seksiin, mikä naisen mielestä on epämukavaa.
Hän samalla vähentää naisen kiinnostusta seksiin.
Mistä lähikapakasta ja kuinka kännissä/kännisiä miehiä olette iskeneet? Kannattaisiko valita vähän paremmin, niin ei tarvitsisi koko miessukukuntaa syyllistää?
Ei ole todellakaan mistään räkälästä kännissä poimittu. Ihan tavallisia, ulkoisesti siistin näköisiä miehiä ainakin nämä minun pari.
Tuli vaan mieleen, että aika negatiivista asennetta tuntuu olevan seksiä/miehiä kohtaan. Nikki "idiootit äijät" kertonee jotain. Jos kerta omat seksihalut on vähän laimeammat, valitkaa sitten vastaava mies, kyllä niitä löytyy.
Ja joku tilittää, kun deittailun alkumetreillä tulee "annatko anaalia" - miehiä, haloo? Ei kukaan normi mies heitä "ensimetreillä" tuollaisia, eli kertoo siitä, että jos oikeasti noin on ylipäätään käynyt, niin sitten on naisella harkintakyky pettänyt miesten suhteen pahemman kerran.
Ja yäkkäilijän kokemukset tuntuu perustuvan pariin suihinottoon, muuten ollaan keskustelupalstojen "tiedon" varassa. Ei sitten kannata lukea keskustelupalstoja, vaan käyttäytyä itse fiksusti, niin sieltä se fiksu mieskin löytyy ennemmin tai myöhemmin.
kyllä sun on syytä katsoa peiliin. Eli kannattaa etsiä hellempi mies, joita varmasti on.
"Avioliitossa elämällä tuntui olevan tarkoitus, jo ihan pelkästään perheen pyörittäminen ja työssä käynti"
Ymmärrän tuon täysin. Minullakaan ei ole elämässä mitään tarkoitusta kun jäin yksin. Aloitan psykoterapian tässä keväällä, siinä on jotakin tarkoitusta.
Moi vaan. Keski-ikäisen eronneen naisen elämäntilanne on erilainen kuin nuoremman ihmisen. Tässä iässä on todella vaikeaa löytää ystäviä, tai edes mitään erityistä sisältöä elämälleen. Ihmisillä on jo oma tuttavapiirinsä ja kaikilla niin kiire ettei ole aikaa tavata, saati tutustua uusiin ihmisiin mikäli heillä on jo ystäviä ennestään. Keski-ikäinen joka on eronnut, yksin lasten kanssa ja entiset ystävät muuttaneet ja kadonneet vuosien myötä (ja joskus myös eron myötä) on totaalinen väliinputoaja. Vapaa-aikaa on erittäin vähän ja jos ei halua viettää sitä baarissa niin on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin. Harrastustenkaan ym. kautta on vaikea löytää ketään tässä iässä, samasta syystä kuin aiemmin mainitsin. Itse olen etsinyt naiskaveria netin kautta, aivan niin kuin miestäkin aikoinaan. Etsiminen oli yhtä vaikeaa kuin parisuhteen hakeminen netistä. Koska itse kaipaisin sellaista naisystävää, joka olisi samassa elämäntilanteessa kuin minä (yksinäinen, lapsia omaava, ei baarikärpänen, suunnilleen samat harrastukset) en viitsi vaivautua edes tutustumaan lapsettomiin sinkkuihin, jotka eivät ymmärrä lapsenhoito-ongelmiani(kokemusta on) ja niihin parisuhteessa oleviin jotka pitävät naisystäväänsä vain hätävarana/miehenkorvikkeena, siten että treffit peruutetaan kun mies haluaakin viettää lauantain yhdessä jne (kokemusta tästäkin). Olen juossut treffeillä naisten kanssa, ystävää etsien ja kerta toisensa jälkeen pettyen. En jaksa enää sitä, kuten en jaksa etsiä miestäkään.
No, tämä juttuni rönsyili pitkälle.. Eli kun keski-iässä nuoruuden haihattelut=kuvitelmat elämän tarkoituksesta ovat haihtuneet, parisuhde(erittäin huono sellainen), lastensaanti ja perhe-elämä koettu, eikä työelämäkään antanut sitä "elämän tarkoitusta", niin MITÄ JÄÄ JÄLJELLE jos ei ole ystäviä eikä parisuhdetta? Omat vanhemmat ovat ehkä jo kuolleet, vanhoja, suku ei pidä yhteyttä tai sukulaisia on vähän. Onko loppuelämän tarkoitus vain raahautua päivästä toiseen YKSIN, kuolemaa odottaen? Toki, ainakin minä osaan nauttia elämän pienistä asioista; ARKIELÄMÄ, luonto, estetiikka, musiikki, hyvä ruoka, liikunta, jopa TV-ohjelmat, MUTTA kuten jokainen yksinäinen tietää, ilman ystäviä mikään ei tunnu todelliselta. Jossakin vaiheessa kyllästyy menemään baariin yksinään, kulkemaan taidenäyttelyissä ja konserteissa yksin ja etenkin matkustaminen yksin on todella turhauttavaa, kun ei ole ketään jakamassa uusia kokemuksia. Monella tässä tilanteessa elävällä ei edes olea rahaa ja tilaisuutta matkustaa(lastenhoito-ongelmat). Ok, kyllä lapset tuovat sisältöä elämään, mutta onko se elämän ainoa tarkoitus? Olla synnyttäjä, hoivaaja ja äiti? Entä kun lapset kasvavat, irtaantuvat, muuttavat pois kotoa? Ripustaudunko heihin? Elämän sisältö on sitten vain odottaa kun lapset tulevat kylään..? Toisaalta siinä vaiheessa helpottaa, jos/kun on taas aikaa etsiä ystäviä, kumppania ja muutakin sisältöä elämäänsä. Vai onko sitä jo mökkiytynyt ja luovuttanut silloin?
Mikä on "hyväksyttävä" elämän sisältö ja tarkoitus? Onko yksinäisen ainoa mahdollisuus ruveta tekemään hototyötä tai mennä vaikka Pietarin katulapisa pelastamaan? Jos ei voi paapoa perhettä, kotia, miestä tai vaikka koiraa(allergian vuoksi) niin mitä pitäisi tehdä? Alkaa himourheilijaksi? Taidefriikiksi? Alkaa maalata intohimoisesti tauluja? Tehdä käsitöitä koko ajan? Harrastaa extremelajeja? Tehdä vapaaehtoistyötä? Opiskella filosofiaa? Muuttaa metsään ja ryhtyä elämäntapaintiaaniksi? Hihhuliuskovaisuus? Vai mitä? Onhan noita asioita paljon, joilla täyttää yksinäisyyden tyhjiö...
Eiköhän se elämän tarkoitus ole elää päivä kerrallaan, kukin nauttien siitä mistä kokee nautintoa saavansa. Mutta jos kulkee päivästä toiseen, kuukaudesta ja vuodesta toiseen yksin ja on jo keski-ikäinen, tuntuu siltä että elämä on vain sitä että kulkee yksin kohti kuolemaa - tässäkö tämä elämä oli, ei muuta?
"Sama nimimerkki oli vahinko. Olen tottumaton kirjoittelija ja joskus olen käyttänyt merkkiä n40 /N40 Kerkesin sen siihen laittaa enkä tajunnut, että aloittajalla oli aivan sama merkki. Ehkä se juuri sen vuoksi jäikin alitajuntaan niin hyvin juuri nyt, koska olin sen vilaukselta nähnyt ap:n merkkinä, vaikkakaan en sitä tietoisesti huomioinut. "
Asia ok :)
Sulla on hyvää tekstiä tuossa pitemmässäkin viestissä. Mulla tuntuu olevan aika lailla samat ajatukset ja tilanne.
Mistäpäin olet; voisikohan meillä olla saumaa tutustua toisiimme?
Sähköpostiosoitteeni on [email protected].
Odotan mielelläni muiltakin viestejä :)
Olen Keski-Suomesta. Etsin/kaipaan nimenomaan livekaveria, jonka kanssa käydä pizzalla, kahvilla, lenkillä, kirpparilla, taidenäyttelyssä, laivalla/matkoilla joskus, tai vaikka piknikillä uimarannalla. Kaikkea normaalia ja tavallista, mitä ihmiset tekevät kavereiden kanssa : ) Koska lapseni rajoittaa aikataulujani, en ole kykeneväinen ex tempore-elämään. En ole motivoitunut kirjoittelemaan maileja, joten pelkkään s-postiystävyyteen en viitsi ryhtyä. Jos siis olet jokseenkin täältä päin, voin laittaa sinulle mailin : )
www.eurosinkut.fi
järjestää vaikka mitä mukavaa yhteistä tekemistä ympäri Suomen ja ne ovat aina ennalta tiedossa joten lastenhoidon ehtii järkätä.
Järjestö ei todellakaan ole mikään "paritusrengas", itse olen löytänyt sieltä monta hauskaa naispuoleista tuttua (ehkei niistä nyt sydänystäviä ole tullut), mut oikein mukavia tuttuja joiden kanssa joskus tehdään jotain kivaa yhdessä. Enemmä olen naisiin tutustunut kuin miehiin.... mut se johtuu osin vain aika surkeasta miestarjonnasta niissä tilaisuuksissa joissa olen ollut mukana.
Mut makunsa kullakin - mene ja tedä.
Aivan, tuollaista minkäkin haen.
Asun pääkaupunkiseudulla, joten harmi :(
Täälläpäin ei kokemukseni ja etsintäni perusteella ole kaltaisiani naisia. Tai sitten he eivät käytä nettiä ja ovat kotona piilossa eivätkä enää etsi kavereita. Olen todella sosiaalinen ja juttelen tuntemattomillekin esim. bussipysäkillä, mutta kaikilla on kiire ja paljon kavereita ennestään. Omassa tuttavapiirissäni olen AINOA sinkku. Kaikilla on miehet, puhumattakaan laajasta kaveripiiristä ja ystäväperheistä joiden kanssa viettävät aikaa perheiden kesken. Ts. yksinäinen, eronnut uusiosinkku ei mahdu porukkaan, jossa PARISKUNNAT tapaavat toisaan pariskuntina.
Tämä keskustelu on ilokseni ollut varsin mielenkiintoista.
On ollut mukava saada miehiltäkin asiallisia kannanottoja asiaan.
Mikäli joku haluaa keskustella kanssani lisää joko tästä aiheesta, yksinäisyydestä tai sitten ihan muustakin,
sähköpostiosoitteeni on [email protected].
vaan itsekin erosin jo 28 v. sitten. Syynä oli ettei miestä kiinnostanut kuin suu ja ruskeareikäni.
Tosin oli ollut poikamiehenä 34 vuotiaaseen, ilman naisuhteita.
Peräsuoleen pano on aivan luonnotonta, eikä suuihin otto tai nuoleminen tuo mitään iloa naiselle, se menee työnpuolelle.
Ihmiskunta on pikkuhiljaa sairastunut lisääntymis alallakin.
Vihitään samaa sukupuolta olevia ja naidaan peräsuoleen, vaikka sen tekisi naiselle, eiköhän siinä olla enemmän homohormooneilla kuin luonnon mukainen hetero.
Olen kyllä samaa mieltä että onhan se kostea, kihelmöivä pipari ja sykkivä meisseli tarkoitettu yhteen, kun luontoäiti hoitaa liukasteetkin. Se on tätä meedian hössötystä että haetaan kicksejä panemalla aanukseen. Ehkä se on trendikästä olla b-rapun talkkari?
olen yksinäinen sen takia,että olin paskasuhteessa...nainen mursi tunne-elämäni,satutti niin pahasti vaikka kohtelin kuin prinsessaa eli rakastin sikana paljon.Erosta on jo 1,5vuotta eikä tunne-elämäni ole vieläkään kunnossa.Ei se rakkaus kolahda enää niin kun alkaa toi ikä lähestyä 40v.Kunpa tunne-elämäni tulisi terveeksi ja saisin rohkeutta lähestyä naista!Ja tuosta seksistä sen verran...et ei ne pornoelokuvien asennot ...oikein naista miellytä...vaan kauniit sanat,suudelmat ,kosketus ja normaalit asennot rakastelussa..ei mitään josta nainen ei pidä.Seksi paranee suhteen syventymisen myötä.Mun ihanne nainen olisi sellainen joka olisi lapset tehnyt ja haluaa elää loppuelämän...sen ainoan ja yhden kanssa kuolemaani saakka.
Mutta ehkä olisi pitänyt vähemmän ottaa suihin ja enemmän vaatia muuta toimintaa yhdessä. Minuakin satutettiin ja jätettiin, mutta en enää edes ajattele sitä. Tosin ehkä se vaikutti siihen, etten enää ole edes alkanut mihinkään suhteeseen, en kyllä ole mitenkään aktiivisesti etsinytkään.
Joskus juovuksissa saatan ottaa jonkun nuoren poitsun viereeni ihan lämmikkeeksi, mutta seksiä en niiden kanssa harrasta. Tuostakin tavasta pitäisi luopua, kun nykyään ei tiedä mitä kenenkin päähän saattaa pälkähtää. Yleensä ovat olleet kauheen kivoja juttukavereita ja ymmärtäneet sen, ettei seksiä heru.
Rakkaudesta on ihmisillä niin eri käsityksiä, sitä saattaa itse luulla rakastavansa, mutta toinen näkeekin asian aivan toisin ja lähtee lätkimään. Siksi itsen rakastamisesta on hyvä aloittaa, eli antaudu täydellisesti olemaan kiltti itsellesi ja sitten kun tulee luonnollinen kyllästyminen omaan seuraan, jos tulee, niin on mitä antaa muillekin.
Mitä noihin pornoelokuvien asentoihin tulee, niin seksuaalisesti taidan olla vähän mies, sillä minua kiinnostaa seksin pornous aika paljon. Iän myötä seksi kiinnostaa vähemmän, mutta silloin kun kiinnostaa ei se mitään lähetyssaarnaajaa ole. Mutta kyllä tosiaan se hellyys ja lämpö on tärkeintä ja varmaan nyt enemmän vielä. Kun itsellä ei ole lapsia on kai vähän erilainen elämä muutenkin.
Minusta tuo, että tietää minkälaisen naisen haluat sinä mies-39v , on jo hyvä alku, itsellä ei ole oikein aavistustakaan minkälaisen miehen haluaisin, paitsi sellaisen joka tekee minusta miljonäärin, jumaloi minua, tekee kaiken puolestani, omistaa elämänsä minun palvelemiseeni jne tuo oli jo vähän huumoria ;
Lykkyä tykö kaikille !
On se ihme ja kumma, että parisuhteet tuntuvat muodostuvan siten, että kaltaisesi naisen huomioivat miehet rakastuvat juuri miestä pompottaviin ja kiukutteleviin naisiin, jotka eivät lainkaan osaa arvostaa miehen rakkautta. Muut naiset näkevät tilanteen sivusta jo ennen papin aamenta, eivätkä käsitä miksi mies on niin täysin sokea naisen "huonoille puolille.." Itse olen nuoresta pitäen ihastunut juuri kiltteihin, rauhallisiin miehiin, mutta sain kerta toisensa jälkeen pakit, ja kiukutteleva femakko vei nämä kultahiput nenän edestä. Nyt keski-iässä nämä parit ovat sitten eronneet ja miehet nuolevat haavojaan vuosikausia. Naisella on TIETYSTI jo uusi hänet jalustalle nostanut, palvova ja umpirakastunut mies..
Niin, itse otin sitten kerta toisensa jälkeen kumppaniksi sen "huonomman" vaihtoehdon, kun kunnollisille miehille olin aina vain kaveri. Nyt sitten nuolen haavojani, aivan kuten edellinenkin (mies)kirjoittaja, enkä enää kykene antamaan sydäntäni kenellekään, koska vaikka olen itse ollut kiltti ja antanut kaikkeni parisuhteessa, minua ei ole lainkaan arvostettu.
Tuntuu siltä että joitakin ihmisiä vain ei yksinkertaisesti VOI rakastaa. Minulta puuttuu jokin ominaisuus johon rakastutaan. Olen aina vain hyödyke, palvelija, kulissi, hoivaaja, seksiväline tai kodinhengetär. En ole sellainen ihminen johoin RAKASTUTAAN. Rakastan kyllä itse itseäni ja olen vuosien saatossa oppinut arvostamaan itseäni, vaikka kaikki muut = miehet eivät minua arvosta. Minulla on terve itsetunto, enkä ole missään vaiheessa ollut läheisriippuvainen tai "takertuja", joten siitäkään ei voi tämä tilanne olla kiinni.
Voi kun vielä löytäisinkin ed.kirjoittajan kaltaisen miehen ja saisimme rauhassa tutustua toisiimme, ja viettää sitten rauhassa se loppuelämä yhdesä. Mutta perinteet tuntien, MINÄ en ole se nainen johon hän rakastuu, jos vielä rakastuu. Se siitä sitten ; (