Jos olet yksinäinen, mieti, mistä se voi johtua. Jokainen ihminen, jonka ulkoinen olemus on kunnossa, miellyttää muita, ja tällainen ihminen saa myös ystäviä. Yksinäinen vajoaa helposti itsesääliin, ja etsii syyllisiä kaikista muista paitsi itsestään. Milloin asutaan liian kaukana korvessa (bussilla pääsee taajamaan), milloin ankeat kotiolot tai koulukiusaaminen ovat muuttaneet luonteen eristäytyneeksi (siihen ei ole pakko alistua), milloin taas keksitään mikäkin muu selitys.
Sinä voit muuttua! Minä pystyin siihen, ja niin pystyt sinäkin. Ovatko hiuksesi kauniisti laitetut? Oletko ajatellut laihduttaa, jos olet ylipainoinen, tai oletko ajatellut syödä enemmän, jos olet liian laiha? Käytkö kuntosalilla treenaamassa itsellesi kiinteitä lihaksia? Onko finniongelma hoidettu kuntoon? Miten hampaat, ovatko ne kauniit ja ehjät? Hymyiletkö muille? Onko ryhtisi suora, vai kuljetko hartiat lysyssä? Katsotko suoraan silmiin? Peseydytkö ja pidätkö puhtaita vaatteita joka päivä? Jos olet tyttö, meikkaatko, edes vähän? Käytätkö vaatteita, jotka ovat sinulle sopivia ja näyttävät muiden silmissä hyvältä?
Ihmisen viehätysvoima nousee suunnattomasti, kun hän laittaa ulkoisen olemuksensa kuntoon, ja siihen pystyy vain jokainen itse kohdallaan. Muut eivät sitä tee puolestasi. Kun alat tietoisesti toimia itsesi hyväksi, alat vetää sinusta kiinnostuneita ihmisiä puoleesi. Muille antamasi ensivaikutelma on tärkeä, psykologien mukaan se voi jopa jäädä ihmisille pysyväksi käsitykseksi sinusta, ja siksi se on merkittävä ystävien saamisessa. Jos näytät surkealta, olet surkea, ja se huomataan.
Kun olet laittanut ulkoisen puolen kuntoon, myös itsetuntosi nousee kohisten. Huomatessasi, että sinun ei tarvitse jäädä suohon rämpimään, vaan että voi kulkea valoisaa tietä kohti auringonnousua, sinä alat myös uskoa itseesi. Hämmästyttävää, mutta myös ujous vähenee olemattomiin, kun kaikki muut asiat ovat kunnossa. Sinä päätät, millaiseksi elämäsi teet. Aloita pienistä asioista: parturilla käynnistä, hammaslääkärillä käynnistä... Siirry sitten yhä suurempiin: uudet vaatteet, ryhdin suoristaminen tietoisesti... Kun huomaat, miten etenet, hoida suurimmat muutokset viimeiksi: laiduttaminen, kuntosali... Sinä osaat, jos haluat!
Sinä voit muuttua! Minä pystyin siihen, ja niin pystyt sinäkin. Ovatko hiuksesi kauniisti laitetut? Oletko ajatellut laihduttaa, jos olet ylipainoinen, tai oletko ajatellut syödä enemmän, jos olet liian laiha? Käytkö kuntosalilla treenaamassa itsellesi kiinteitä lihaksia? Onko finniongelma hoidettu kuntoon? Miten hampaat, ovatko ne kauniit ja ehjät? Hymyiletkö muille? Onko ryhtisi suora, vai kuljetko hartiat lysyssä? Katsotko suoraan silmiin? Peseydytkö ja pidätkö puhtaita vaatteita joka päivä? Jos olet tyttö, meikkaatko, edes vähän? Käytätkö vaatteita, jotka ovat sinulle sopivia ja näyttävät muiden silmissä hyvältä?
Ihmisen viehätysvoima nousee suunnattomasti, kun hän laittaa ulkoisen olemuksensa kuntoon, ja siihen pystyy vain jokainen itse kohdallaan. Muut eivät sitä tee puolestasi. Kun alat tietoisesti toimia itsesi hyväksi, alat vetää sinusta kiinnostuneita ihmisiä puoleesi. Muille antamasi ensivaikutelma on tärkeä, psykologien mukaan se voi jopa jäädä ihmisille pysyväksi käsitykseksi sinusta, ja siksi se on merkittävä ystävien saamisessa. Jos näytät surkealta, olet surkea, ja se huomataan.
Kun olet laittanut ulkoisen puolen kuntoon, myös itsetuntosi nousee kohisten. Huomatessasi, että sinun ei tarvitse jäädä suohon rämpimään, vaan että voi kulkea valoisaa tietä kohti auringonnousua, sinä alat myös uskoa itseesi. Hämmästyttävää, mutta myös ujous vähenee olemattomiin, kun kaikki muut asiat ovat kunnossa. Sinä päätät, millaiseksi elämäsi teet. Aloita pienistä asioista: parturilla käynnistä, hammaslääkärillä käynnistä... Siirry sitten yhä suurempiin: uudet vaatteet, ryhdin suoristaminen tietoisesti... Kun huomaat, miten etenet, hoida suurimmat muutokset viimeiksi: laiduttaminen, kuntosali... Sinä osaat, jos haluat!
Vastaukset 61
Vanhimmat
Saako kysyä ikää?
48 vuotta, ja töissä yrityksessä, joka kouluttaa ihmisiä kohtaamaan arjen haasteita, ajattelemaan positiivisesti ja löytämään omat voimavaransa.
Kauhealta tuo silti kuulostaa. Ilmeisesti ei kannata alkaa vääntää tästä, koska olet kai tosissasi noissa lauseissa.
Luuleeko joku oikeasti, että laihduttamalla/meikkaamalla yms. pintapuolisuudella saa ystäviä? Enpä saanut.
Ei paljoa auta hieno ulkonäkö jos ei ole mitään yhteistä. Jos on vaikkapa harvinaisia harrastuksia, ajatuksia, tai musiikkimakukin yms. niin on vaikea samaistua, jos itse harrastaa aivan päinvastaisia asioita.
Michael Jackson oli yksinäinen, vaikka hänellä oli aina uusimmat & hienoimmat kuteet, hymyili paljon esiintyessään, naamassakaan ei ollut finnejä ja tietysti oli erittäin kuuluisa... Hmm?
Ehkä Jacksonin elämä olisi ollut pitempi ja onnellisempi jos olisi saanut vaan elää tavallisen duunarin arkea, eikä vaatteilla tai ulkonäöllä olisi niin ollut väliä.
Aivan! Ja lisäksi Michael Jackson oli muokannut ulkonäköään PALJON radikaalimmin kuin useimmat muut...
Minkä asian, tai minkä asioiden, perusteella sinä TODELLA tiedät, että Michael Jackson tosiaankin oli yksinäinen? Kerro minulle!
Takerrut Michael Jacksonin yksinäisyyteen? Miten se liittyy mihinkään? Onko pointtisi jonkin sellaisen maailmankatsomuksen varassa, jonka mukaan Michael Jacksonilla täytyi olla sosiaalisesti tyydyttävä elämä?
Annoin peukun ylös ensimäiselle viestillesi, koska itsestä kaikki tosiaan on lopulta kiinni, ja esimerkkisi olivat ihan toimivia, mutta tämä nyt menee yli hilseen...
Kyllähän itsekin on asiasta kertonut julkisesti. Yksinäinen oli kuulemma. Paljon olen tyypin elämää seurannut.
Ole hyvä, Jackson on itse puhunut asiasta:
http://www.bvonbooks.com/2009/07/13/michael-jackson-spoke-to-oprah-of-sadness-and-loneliness-in-firs/
"Oprah: And sad from the beginning, sad since it first started, why so sad?
Michael: Lonely, sad, having to face popularity and all that. There were times when I had great times with my brothers, pillow fights and things, but I used to always cry from loneliness."
Olisi pitänyt arvata. Paljonko maksaa omien voimavarojen löytäminen ja itsetunto? Saisinko konsultointia? Hyvää bisnestä, hyi saatana. :D
"Jokainen ihminen, jonka ulkoinen olemus on kunnossa, miellyttää muita"... Siis vaikka joku halveksisi keskustelukumppaneitaan avoimesti ja suoltaisi pelkkää paskaa suustaan, se miellyttäisi muita kunhan vaan se olisi oppinut käyttämään dödöä ja hankkinut kuntosalilta kiinteät lihakset? Sori vaan mutta jos ulkoisilla muutoksilla saa lisää itsetuntoa, joidenkin on paljon parempi olla sitä ilman.
Useimpien kannattaa keskittyä ulkoisten asioiden sijaan sisimpänsä muuttamiseen. Ne tapaukset on tosi harvassa, jotka käy suihkussa korkeintaan kerran vuodessa, ei pese koskaan hampaitaan ja silti ihmettelee mistä se johtuu kun kukaan ei viihdy seurassa. Tulitko ajatelleeksi, että vaikka muokkaamalla ulkoista olemustaan trendikkäämpään suuntaan saattaa saada helpommin seuraa kuin aiemmin, niin saatu seura saattaa olla "vääränlaista"? Jokainen kertoo ulkoisella olemuksellaan muille sisimmästään, siitä mitä asioita pitää tärkeinä. Itsestään antaa helposti pinnallisen ja harhaanjohtavan vaikutelma, jos väkisin muuttaa tyyliään joksikin mitä ei todella ole. Silloin ne ihmiset, joiden kanssa on kaikkein eniten yhteistä, etsii seuransa jostain muualta, koska ei kukaan näe millainen arvomaailma harhaanjohtavan ulkokuoren alla on.
Miksi uskot, että itsetunnolla ja ulkoisella olemuksella olisi niin suuri merkitys kuin annat ymmärtää? Sohvaperunasta ei saa maratoonaria pukemalla se ammattilaistamineisiin ja saamalla se uskomaan, että vaatteet siivittää sen varmasti huippusuoritukseen. Miksi siis huonot sosiaaliset taidot omaavasta yksinäisestä, joka ei ehkä ole jutellut kertaakaan kunnolla muiden kanssa moneen vuoteen, saisi sosiaalisesti "normaalin" tekemällä siitä ulkoisesti tavoiteltavan näköisen ja uskottelemalla sille että ulkoinen olemus on avain onneen?
Joidenkin yksinäisten kohdalla pelkkä tsemppaus ja kosmeettiset muutokset voi riittää pitkälle, mutta turha kuvitella että se toimisi kaikkien tai edes suurimman osan kohdalla mitenkään kehuttavasti.
Itsetunnon hankkiminen ulkoisilla muutoksilla muuttaa myös luonnetta. Halveksunta ja paskanpuhuminen jää siinä vaiheessa, kun alkaa arvostaa itse itseään, ja tajuaa nöyrästi ja kiitollisuudella elämää kohtaan, miten on saanut muuttua parempaan suuntaan. Sitä paitsi, älä puhu trendikkyydestä, kun minäkään en sitä tarkoittanut. Samaistat normaalin ja tasapainoisen ihmisen pinnalliseen ja trendikkääseen ihmiseen, mikä on sinulta suuri virhe. Sohvaperunastakin saa maratoonarin, kun hän alkaa määrätietoisesti treenata maratonia varten. Olen muuten senkin ihmeen nähnyt, ja juuri kyllästyminen omaan asenteeseensa ja ulkoiseen surkeuteensa onkin monen kukoistukseen nousseen ihmisen taustalla. Vai väitätkö, että esim. liikalihavan pitäisi jäädä surkuttelemaan omaa painoaan eikä laihduttaa, vaikka maailma on täynnä todisteita siitä, miten laihduttaminen on vaikuttanut positiivisesti myös mielialaan ja asenteisiin? Ylös, ulos ja lenkille, sinäkin!
Sulta taisi jäädä se olennaisin huomaamatta: "Joidenkin yksinäisten kohdalla pelkkä tsemppaus ja kosmeettiset muutokset voi riittää pitkälle, mutta turha kuvitella että se toimisi kaikkien tai edes suurimman osan kohdalla mitenkään kehuttavasti."
Puutteellinen itseluottamus ja vääränlaiset lenkkarit voi estää huippujuoksijaa juoksemasta maratonia loppuun asti, ja tällaisissa tapauksissa pelkkä tsemppaus ja kenkien vaihto voi riittää huippusuoritukseen. Normaali sohvaperuna ei kuitenkaan juokse maratonia pelkän tsemppauksen ja parhaiden mahdollisten varusteiden avulla. Niistä voi olla jopa haittaa, jos sohvaperuna laiminlyö kunnon kohentamisen ja tekniikkaharjoittelun kuvitellessaan että ammattilaistamineet tekee ihmeitä.
Yksinäisyys johtuu useimmiten monista muista(kin) asioista kuin itseluottamuksen ja ulkoisen olemuksen puutteista. Viimeistään yksinäisenä vietetty aika on jättänyt jälkensä sosiaalisiin taitoihin, mikä ilmenee eri ihmisillä eri tavalla: Yksi ei hallitse luontevaa katsekontaktia vaan tuijottaa muita liian intensiivisesti, toinen ei anna muille suunvuoroa ja puhuu muutenkin liikaa itsestään, kolmas ei tajua koko small talkin ideasta mitään, neljäs kysyy muilta liian tunkeilevia kysymyksiä liian aikaisessa vaiheessa, viidennessä on jotain muuta "vikaa"... Sellaisia ongelmia ei voi korjata mitenkään muuten kuin harjoittelemalla, miettimällä mitä tekee väärin, harjoittamalla ja vielä kerran harjoittelemalla. Tarvitaan yritystä ja erehdystä. Tietysti itsetunto auttaa siinä, ettei lyö hanskoja naulaan kun yritys toisensa jälkeen menee pieleen, mutta sen itsetunnon on perustuttava todellisuudeen. Jos joku sosiaalisesti surkea todella kuvittelee pärjäävänsä hienosti sitten kun on saanut hampaansa oiottua ja ylimääräiset kilot karistettua, pudotus maan päälle on varmasti kova, kun huomaakin jäävänsä ihan yhtä yksin kuin ennenkin.
Maailmassa on niin paljon itseään täynnä olevia idiootteja, jotka pitää itseään maailman napana ja kohtelee muita kuin karjaa, ettei kannata kuvitella itseluottamuksen muuttavan luonnetta parempaan suuntaan.
B:n viesteissä on paljon hyviä pointteja. Miksei ketjun aloittaja tai sitä tukija ole kommentoinut niitä yhtään enempää?
Varmaan siksi että ne tietää olevansa väärässä. :D
Tässä tulee vastaan se, että jos et ole koskaan oppinut olemaan muiden ihmisten kanssa siinä ei auta vaikka näyttäisit miss universumilta. Yksin kymmenen vuotta olleella ei ole edes mitään puhuttavaa muiden kanssa. Et tiedä kuumimmista menomestoista yhtään mitään, et ole käynyt edes elokuvissa ehkä vuosiin. Sitä vain huomaa, ettet vain yksinertaisesti tiedä mistään mitään joten et voi osallistua keskusteluihin. Nättinä vieressä hymyilemällä et saa muuta kuin outoja katseita.
Yksinäisyys ei ole sama asia kuin tyhmyys. Yksinäinen voi olla hyvin perillä ulkomaailmasta uutisten ja netin kautta, ja moni onkin, ja saattaa olla hyvinkin keskusteleva tyyppi oikeissa olosuhteissa. Ja eihän vain menomestoista tarvitse tietää. Voi puhua esim. uutisaiheista, urheilusta tai vaikka filosofiasta. Kunhan avaa suunsa. Faktahan on, että avaamatta on vaikea puhua.
En mollaa muita kuin itseäni. Puhun kyllä paljon kaikesta mahdollisesta ja luen ja seuraan uutisia. Jutteleminen on ihanaa! Mutta olen silti se ulkopuolinen koska en voi kertoa omasta elämästäni paljonkaan. Jotenkin vain vaikka on istunut kahvilassa yksinään tuntikausia ja kertoilee tekemisistään seuraavana päivänä se "istuin kahvilassa" tulee huomaamattaan muutettua muotoon "me istuttiin kahvilassa", ja taas synkistyy kun tuli huijattua.
Asian ydin on siis se, että keskustelunaiheet koskevat yleensä aina sitä mitä kukin on puuhaillut ja kenen kanssa. Harvemmin sitä mitä näin tv:ssä eilen illalla. Eli loppujen lopuksi tulee istuttua hiljaa.
Niin, eli siis ei pitäisi hävetä yksinäisyyttään mutta silti sitä häpeää kun ei ole koskaan mitään puhuttavaa.
Ulkoinen olemus, hmmmmm, en valitse ystäviä ulkoisen olemuksen perusteella, vaan ennemminkin sen sisäisen olemuksen.
Mielestäni yksinäisyys ja elämässä mahdollisesti olevat muut ongelmat ovat eri asioita, eivätkä liity mitenkään toisiinsa.
Oli oikein ponnekas avaus, mutta sen sisältävä ulkonäkökeskeisyys ja pinnallisuus saattaa kyllä monen yksinäisen kohdalla toimia juuri päin vastoin, kun kirjoittaja koettaa tarkoittaa, eli ihmiset, joille ulkoiset asiat ovat tärkeitä, eivät kyllä kiinnosta/jaksa johtaa aitoon ystävyyteen. Sellaisen ihmisen kaupallinen, pinnallinen ja arvosteleva asenne on väsyttävä, kuluttava ja vastenmielinen.
Minua ei haittaa, jos jollakin on reikä villapaidassa, tukka hapsottaa tai on kuluneet kengät, jos ihminen muuten on mukava ja sydän paikallaan, avoin, empatiakykyinen ja edes jonkinlaisen henkisen kehityksen omaava.
Monen ihmisen ehkä vähän repsahtaneeseen ulkonäköön on yleensä syynsä, eli köyhyys, sairaudet, tai vaikkapa se, että on niin paljon tärkeämpääkin tekemistä elämässä, kuin kytätä omaa ja toisten ulkonäköä.
Siis sori, reseptisi yksinäisyyden poistoon jää kyllä kolisemaan onttouttaan. Toivotan tutustumista ihmisyyden ja elämän olennaisiin asioihin.
Kaikki nämä on jo kunnossa, silti olen yksin. Ei auta vaikka olisi kuinka huoliteltu, kun on niin estynyt ettei kykene päästämään ketään lähelle.
Anhavan kirjassa "Kuuntelen, vieras":
Yksinäisyys ei
johdu mistään seikasta
erityisesti:
vuoren mustien mäntyjen
yllä syksyinen ilta.
Ja omasta puolestani (tietenkin) kumarran kaikille vastaavaa täysipäisyyttä henkiville lajitovereille. Minulla on joitakin jo rehellisesti ilmaisten vanhoja (ei senioreja, ei harmaita panttereita) tuttavia, joiden kanssa on hätkähdyttävää kommunikoida ja havainnoida sellaistakin seikkaa, että vähitellen henki valtaa koko ruumiin itselleen, ja lopulta, ehkä, jäljellä onkin puhdasta henkeä - ihmisestä tulee jotkin aivan muuta kuin se ruumis. Hienoja, hienoja ihmisiä. Tätä havaitsee jo itsessäänkin, ei hienoutta, vaan sitä muuttumista ruumiskeskeisestä joksikin aivan muuksi.
Voisiko konsultti kertoa, miten tuo hymyileminen noin niin kuin käytännössä pitäisi tehdä, varsinkin sosiaalisen tilanteen paineessa?
Pitääkö vaan avata suu ja paljastaa hampaat, jolloin näyttää juuri antiloopin kimppuun hyökkäämässä olevalta jellonalta?
Kaikilla kun ei ole sitä taikanappia, jota painamalla voisi käskystä hymyillä.
Herra on hyvä ja kokeilee itse viettää 10 vuotta hylkiönä ja tulee sitten pätemään neuvoillaan.
On se aina vaan helppoa neuvoa muita miten elämää eletään, kun itse on niin täydellinen.
Voi kuule, ystävä kallis! Olen ollut siinä samaisessa elämäntilanteessa! Eli kuten jenkit sanovat: "Been there. Done that". Minä jos kuka tiedän.
Ihan vaan alko kiinnosta, että jos sulla on nyt kaikki kunnossa elämässä; ystäviä ja muuta sellaista, miksi ihmeessä roikut täällä? Luulisi sulla olevan parempaa tekemistä niiden ystäviesi kanssa....
Typerää ajatella, että yksinäinen ihminen on automaattisesti ruma.
Ja ei sil ulkonäöl oo lopulta mitään merkitystä. Esim. Baareissa monesti ne lihavat ja rumat on niitä kaikista menevimpiä ja sosiaalisimpia ihmisiä.
Itse ihannemitois: 183/82, omaan hyvän kasvoluuston, keskipitkät tuuheat ruskeat hiukset, ei yhtään finniä, kuntoilen säännöllisesti ja pidän yllä hyvännäköisiä vaatteita.
Mutta onko minulla yhtään kaveria? Ei ole. Olenko seurustellut ikinä? En ole. En ole edes suudellut naista.
Pitää muutenkin olla aika pinnallinen ihminen, että saa omasta ulkonäöstä voimia poistamaan oman ujouden ja ruveta sosiaaliseks. Ja sitä en valitettavasti ole.
Ulkonäkö voi kyllä auttaa vähän mutta se ei ole ratkaiseva tekijä. Varsinkaan miehillä.
Naiset ehkä saavat helpommin miesseuraa ulkonäön avulla mutta heillekkin hyvän parisuhteen löytäminen on vaikeaa. Ja naisilla se hyvä ulkonäkö voi helposti myös aiheuttaa kateutta ystäväpiirissä.
Yksinäisyyteni johtuu tasan siitä, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se ei ole minun vika, että sairastan tällaista sairautta.
155-senttinen mies ei muutu 185-senttiseksi vaikka kuinka haluaisi.
kannattaa ryhtyä:
- muusikoksi, mieluummin menestyvän bändin keulakuvaksi
- näyttelijäksi ("Ryhdyin näyttelijäksi, koska olin ujo" on tuttu lause näyttelijän suusta)
- oppaaksi
- asiakaspalveliaksi
- lääkäriksi
- sairaanhoitajaksi
- kiinteistövälittäjäksi
Kun ihminen on varma itsestään, se kutsuu enemmän ihmisiä luokse, kuin epävarman olemus.
Korvesta kyllä pääsee menomestoille. Menomestoista harvemmin pääsee takaisin korpeen julkisella, klo 23.00 jälkeen.
"Sinä voit muuttua! Minä pystyin siihen, ja niin pystyt sinäkin."
He, joita tarkoitat, eivät ole sinä.
"Ovatko hiuksesi kauniisti laitetut?"
Ei, hyvin kylläkin.
On ihan totta, että liikuntaharrastus on hyvä asia ja parantaa huimasti itsetuntoa. Olen itse aina harrastanut juoksua, hiihtoa ja pyöräilyä. Voin todella sanoa, että nuo harrastukset tekevät hyvän olon. Kuntosalilla olen myös alkanut käydä 3 vuotta sitten 1-2 kertaa viikossa. Mielestäni olen huoliteltu, komea, hoikka ja kaikin puolin miellyttävän näköinen. Normaalissa keskustelutilanteessa ihmiset luullakseni pitävät minua erittäinkin "mukavana" keskustelukumppanina. Mutta...
Silti olen pohjattoman yksin! Katsoin juuri kännykkääni ja totesin, että viimeisin minulle tullut puhelu muualta kuin lehtimyyjältä on viime elokuulta, siis puolen vuoden takaa. (Työasiat hoidan aina tekstiviestein.) Työtovereiden lisäksi en ole yhteydessä käytännössä kehenkään. Jos kuolisin kotiini kesäloman alussa (huom: tätä en siis todellakaan aio tehdä, mutta sanon nyt vain esimerkkinä) niin töissä alettaisiin kaivata kuukauden kuluttua, mutta muuten saisin olla rauhassa, koska molemmat vanhempanikin ovat nyt kuolleet.
Tulen juuri ja juuri toimeen yksinäisyyteni kanssa. Tunnen, että voisin olla paljon paljon onnellisempi ja haluaisin tästä 25 vuoden yksinäisyydestäni eroon. Pelkkä ulkomuoto ja liikunta tässä ei auta. Niistä huolehtiminen on tärkeää, mutta ne eivat mielestäni ole yksinäisyyden ydin.
Pienellä paikkakunnalla tai ei tarvitse olla pienikään, maine on kanssa yksi este kumppanin löytymiselle olipa se totta tai ei, eli riippuu siitä mitä ihmiset sinusta puhuvat. Ulkomuoto voi herättää kiinnostuksen, mut jatko onkin muista seikoista kiinni.
Tekstisi huokui pinnallisuutta ja mikä pahinta, annoit siinä yksinäisille uuden tekosyyn lykätä muihin tutustumista hamaan tulevaisuuteen. Jos ulkoinen olemus ja hyvä ensivaikutelma olisi oikeasti niin ratkaisevia kuin väität, yksinäisen olisi paljon parempikin jäädä kotiin nysväämään ennen kuin on saanut itsensä kaikin puolin edustavaan kuntoon, jottei pilaisi mahdollisuuksiaan finnisillä kasvoillaan ja kiinteiden lihasten puutteella.
Terve itsetunto tulee jostain ihan muusta kuin siitä, että peiliä katsoessaan näkee edustavan näköisen ulkokuoren...
ehkä syytä vaieta kuoliaaksi. En yritäkään vastata aloittajalle, vaan kommentoin kommentoijia. Aloittajan näkemys on siinä määrin yksipuolinen ja syvyyttä tuon kaltaisessa aatesuunnassa on vähän toista milliä (siksi kysyin heti ikää). Kukin toki kokeilkoon, mitä asialliseksi kokee - pelkäänpä kuitenkin, että suuri osa "meistä" hyvin tietää missä määrin tuolla "ohjelmalla" olisi vaikutusta. Jospa kerron hieman itsestäni, olin teininä varsin ylipainoinen, siis lihava. Inhosin itseäni aika tanakasti (sic) ja päätin sitten jossakin vaiheessa laihtua reippaasti, mikä tapahtuikin. Puoli vuotta olin oikein tyytyväinen ja kuvittelin kai, että siitä elämä ja suhde muihin ihmisiin joksikin suunnattomaksi muuttuu. Eipä muuttunut. Pian olin taas tyytymätön laihuuteeni. Ei tuolla tiellä ole päätepistettä, kehitys on tapahduttava pään sisällä, ja kyllähän elämä opettaa, toisinaan tosin turhankin kovalla kädellä.
Usein näitä palstoja lukiessa väkisinkin tulee mieleen, että yksinäinen on joko ollut, tai hänestä on yksinäisyyden tähden tullut tietyssä mielessä ajattelevampi, tai nk. syvällisempi, jopa tuntevampi yksilö, jonka on senkin tähden "keskimääräistä" vaikeampi tuntea yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa (vaikka tutkittua lienee, että koulukiusatuista tulee empaattisempia kuin muista). Kukas ajattelija se joskus tokaisikaan, että keskinkertaisilla on laajimmat tukijoukot :-) *kuulenko vastalauseiden myrskyävän*
huolimatta ja kaiken tähden:
http://www.youtube.com/watch?v=QmrSDpfdVMM
http://www.youtube.com/watch?v=haAppvK_DlI
Ei vittu, mikä asennevamma sulla on ku tällasii kirjotat: `En yritäkään vastata aloittajalle, vaan kommentoin kommentoijia. Aloittajan näkemys on siinä määrin yksipuolinen ja syvyyttä tuon kaltaisessa aatesuunnassa on vähän toista milliä (siksi kysyin heti ikää).´ Ei juma, voiks tollasii tyyppejä olla olemassakaan jotka halveksii toisii noin! No sä olet kyllä halveksunnallas ja sairaalla senteellas yksinäisyytes ansainnut eli sitä saat mitä tilaat, ja se on sulle ihan okein.
sinulle!
Kerrohan Herra 71, kun tiedät asiat noin hyvin että uskallat monessa kommentissa väittää vastaan ja kritisoida, että miksi sinä oikein olet yksinäinen?
Jos sinä tiedät asiat aloittajaa paremmin ja kritisoit noin suurella äänellä, niin miksi olet valinnut yksinäisyyden, koska pitäisihän sinun noilla tiedoillasi ja kokemuksillasi päästä helposti yksinäisyydestä eroon heti kun vain haluat.
Herra 71, se että sinä osaat kritisoida muita, ei vielä kerro lainkaan siitä mitä sinä itse osaat. Eikä se vielä kerro siitä että osaisit ajatella asioista monelta eri kantilta tai ett olisit syvällinen vaikka sinulla onkin yksinäisyydessäsi aikaa ajatella paljon.
Älä jää kommentoimaan epäolennaisuuksiin, vaan vastaa mieluummin alun kysymykseen.
Erittäin hyvin sanottu ja olen täsmälleen samaa mieltä!
pusi pusi sinullekin.
>Kerrohan Herra 71, kun tiedät asiat noin hyvin että uskallat monessa kommentissa väittää vastaan ja >kritisoida, että miksi sinä oikein olet yksinäinen?
Yksinäisyyttä on useaa laijia. Yksinäisyys ei johdu mistään syystä erityisesti. Jos aloittaja viitsii esittää väitteen: kaikki on kiinni sinusta ITSESTÄSI, jonkun täytyy vastustaa huuhaata (koska tuollainen roska ei vähempää kuin loukkaa laajaa ihmisjoukkoa). Jos tätä täytyy selittää, vastaustakaan ei ymmärretä.
>Jos sinä tiedät asiat aloittajaa paremmin ja kritisoit noin suurella äänellä, niin miksi olet valinnut >yksinäisyyden, koska pitäisihän sinun noilla tiedoillasi ja kokemuksillasi päästä helposti yksinäisyydestä >eroon heti kun vain haluat.
Outoa ja puutteellista logiikkaa.
>Herra 71, se että sinä osaat kritisoida muita, ei vielä kerro lainkaan siitä mitä sinä itse osaat. Eikä se vielä >kerro siitä että osaisit ajatella asioista monelta eri kantilta tai ett olisit syvällinen vaikka sinulla onkin >yksinäisyydessäsi aikaa ajatella paljon.
Niin? Paha kyllä, en tunne mitään tarvetta todistella mitään laadustani kenellekään. Jos se ei kaikille aukea kirjoitusteni kautta, saa kaikin mokomin olla aukeamatta.
>Älä jää kommentoimaan epäolennaisuuksiin, vaan vastaa mieluummin alun kysymykseen.
En koskaan kommentoi epäolennaisuuksia, muuten kuin osoitan niitä sormilla. Alun kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, joten ei ole aloittajan tapaista patenttiratkaisuakaan.
Olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi.
kiinni sinusta ITSESTÄSI. Aivan sama mitä hubbabubba-filosofiat keksivät väittää.
sobre meus defeitos...niinpä, vikansa ja taakkansa kullakin. Kenellä ahne häikäilemättömyys, kenellä passiivinen melankolia, kenellä mikäkin. Eihän niistä erityisen mielellään tule muistutetuksi. Masentuneena kannattaisi ehkä silti tavoitella asennetta, että asioille VOI tehdä jotain, paljonkin! Vaikkei kaikki olekaan itsestä kiinni, suhtautuminen olosuhteisiin on itsestä kiinni.
Kiitollisuus elämänasenteena voisi olla tavoite...onhan sekin aika hienoa, että voimme lukea, kirjoittaa, ajatella, kuunnella, jakaa mielipiteitä kaikista vaikeuksista ja taakoista huolimatta. Hienoa runoutta ja musiikkiakin on ollut tarjolla näissä threadeissa. Kiitos siitä, kaikille teille universumin vertaisenkeleille!
...tai lopusta ainakin :-) Joillekin asioille voi, joillekin ei voi.
Tervehdys.
Monesti yksinäisyys on seuraus sairaudesta,vammasta,vanhuudesta tms. seikasta . Esimerkiksi masentuneelta yksinäiseltä saattaa puuttua tarmo kaikkeen,jopa välttämättömimpään terveydenhoitoonsa.Vammaisilla yksinäisillä ei ole mahdollisuuksia päättää vain tehdä elämästään parempaa.Vanha yksinäinen ei jaksa poistaa yksinäisyyttään . Vähävarainen yksinäinen katsoo ensin kukkaroonsa,kun miettii keinoja vapautua yksinäisyydestä.
- Kaksi yksinäistä rumaa mörköä tapasi toisensa pimeässsä."Oletpas kaunis" sanoi toinen "Mistäs tiesit ,kun et voi minua nähdä" vastasi toinen . He miettivät hetken,ystävystyivät heti mutta rakastuivat vasta aamunvaljetessa. ter. R.R.
Aivan oikein R.R.
Mitä olen nähnyt vammasia niin niillä on yleensä monia kavereita.. kai sitä pitäis olla aurinkoiinen niin olisi symppis ja saisi itsekin kamuja, mutta ei sovi luonteelleni. En halua teeskennelläkään.
maksa vaan tosiaan mun parturilla,hammaslääkärillä,vaatekaupoissa ja ties missä käynnit,menen varmasti.
olis se kivaa ostaa uusia rättejä.
vaikka en usko että se muuttaisi yhtään mitään.ehkä,jos tämän hyväksyisi totuutena,sattaisi vaan tulla entistä obsessiivisemmaksi ulkonäöstään."toi kattoi mua pahasti,varmaan se johtui tästä 0,5cm:n langanpätkästä joka roikkui mun puserossa".
ihan scheisseä koko kirjoitus.alusta loppuun.ehkä se toimi sinulla,jos et aikaisemmin ole kovin tarkka hygieniastasi ollut ja hampaatkin oli tippuneet jo suurimmaksi osaksi suusta pois.
ei kaikki yksinäiset ole mitään vitun spurguja.ei kaikki suositut ole mitään muovista tehtyjä kiillotettuja hm-muodikkaita ulkonäkönatseja.
tuijottavat ihmiset saa ihan syystäkin leimata siksi mitä he ovat:kusipäiksi.
parempi yksin kuin kusipäiden seurassapaksaa jauhamassa.hampaatkin siinä menee pilalle.
Ajattelet siis, että ihmisen pitää muuttua ja miellyttää muita, jotta itsetunto nousee ja saa ystäviä? Minusta tuo ei kuulosta ollenkaan hyvältä itsetunnolta tai elämältä muutenkaan. Eikö ihminen saa olla sellainen kuin on, pitää siis muuttua yleisten ihanteiden mukaiseksi vaikka väkisin? Pitää seurata yleisiä kauneusihanteita ja vaatimuksia yms. ja rakentaa vieläpä itsetuntoaan sellaisten varaan. Kuulostaa todella pinnalliselta roskalta. Melkein tekisi mieli tarjota itsetuntoapua aloittajalle itselleen...
Se mitä kirjoitit, "Yksinäinen vajoaa helposti itsesääliin, ja etsii syyllisiä kaikista muista paitsi itsestään", on NIIIN totta! Tähänkin ketjuun on jo tullut kymmeniä vastauksia, jotka todistavat tuon, syyllistä haetaan nyt sinusta tai muodista tai kauniista ihmisistä tai ties mistä.
Nih. Kaikki muuttuu kun menee eevademiglorian muuttumisleikkiin, jossa stailaaja stailaa ja kaikki muuttuu. Hahhah!
ei tässä ole haettu syyllisiä (varsinkaan "kauniista ihmisistä",sitäpaitsi kauneus on HIEMAN eri asia kuin ulkonäköön keskittyminen....).tässä vain yritetään saada alkuperäinen kirjoittaja ymmärtämään,että hänen tekstinsä on täyttä paskaa.
eiköhän ne syyt ole ihan muualla.
Kaikki te väitätte että syyt ovat ihan muualla, mutta kukaan teistä ei osaa kertoa yhtäkään syytä.
Kertokaa syy kun kerran tiedätte asiat niin perkeleen hyvin että voitte sanoa järkähtämättä että aloittajan puhe on paskaa!
Teissä on paha asennevamma. Itkette päivästä toiseen kuinka yksinäisiä te olette, mutta sitten kun joku tulee teitä auttamaan ja esittää keinoja joilla lähteä muuttamaan asennetta, niin tehän säikähdätte ja sen jälkeen alkaa kritisoiminen koska te vain haluatte rypeä itsesäälissänne. Eikä täällä ala ihan mikä tahansa kritisoiminen, vaan juuri tuollainen alkeellinen pyristely mitä sinä esität, että te muka tiedätte asiat paremmin, mutta kukaan teistä ei kykene sanomaan missä vika on ja miten sen vian voi korjata.
Katsokaas, te asennevammaiset, jos te todella tietäisitte asian todellisen laidan ja tietäisitte missä aloittaja on väärässä ja miten asiat ovat, te ette olisi enää yksinäisiä vaan te olisitte tehneet asialle jo jotakin!
Joten, nyt antaa tulla herrat tietäjät. Kertokaa missä muualla ne syyt ovat ja mitä syitä ne ovat jotka eivät teitä päästä yksinäisyydestä pois? Kertokaa syyt ja perustelkaa ne samantien.
Minua ei sitten kiinnosta mikään epäolennaisuuksiin tarttuminen ja vastaamatta jättäminen ja katkera kitinä, vaan haluan kuulla ne syyt ja perustelut niihin!
Jos ihmiset pitää sinua homona ja et ole niin vuoren varmasti olet yksin, kerroppas siihen ratkaisu. On aivan sama minkä näköinen olet.
lue nyt herranjumala muutama muu viesti tältä palstalta.niissä on monia syitä.
niille asioille ei aina voi mitään.ei heti,eikä noin suoraviivaisesti ainakaan kuin tämä kusipäinen herra tässä esittää.
Vaikka ihminen onkin yksinäinen,ei hänen tarvitse kuunnella ihan mitä tahansa keltä tahansa.Muista se,kaikessa ylimielisyydessäsi yksinäisiä kohtaan.
"
Yksinäisyys johtuu useimmiten monista muista(kin) asioista kuin itseluottamuksen ja ulkoisen olemuksen puutteista. Viimeistään yksinäisenä vietetty aika on jättänyt jälkensä sosiaalisiin taitoihin, mikä ilmenee eri ihmisillä eri tavalla: Yksi ei hallitse luontevaa katsekontaktia vaan tuijottaa muita liian intensiivisesti, toinen ei anna muille suunvuoroa ja puhuu muutenkin liikaa itsestään, kolmas ei tajua koko small talkin ideasta mitään, neljäs kysyy muilta liian tunkeilevia kysymyksiä liian aikaisessa vaiheessa, viidennessä on jotain muuta "vikaa"... Sellaisia ongelmia ei voi korjata mitenkään muuten kuin harjoittelemalla, miettimällä mitä tekee väärin, harjoittamalla ja vielä kerran harjoittelemalla. Tarvitaan yritystä ja erehdystä. Tietysti itsetunto auttaa siinä, ettei lyö hanskoja naulaan kun yritys toisensa jälkeen menee pieleen, mutta sen itsetunnon on perustuttava todellisuudeen. Jos joku sosiaalisesti surkea todella kuvittelee pärjäävänsä hienosti sitten kun on saanut hampaansa oiottua ja ylimääräiset kilot karistettua, pudotus maan päälle on varmasti kova, kun huomaakin jäävänsä ihan yhtä yksin kuin ennenkin.
"
"Kaikki nämä on jo kunnossa, silti olen yksin. Ei auta vaikka olisi kuinka huoliteltu, kun on niin estynyt ettei kykene päästämään ketään lähelle. "
Esim. tässähän näitä on.
En yhtään ihmettele että olet yksinäinen.
Millä perusteella epäilet että olen yksinäinen?
Koska pyörit tällä palstalla? Jos et ole nii tajuutko kui noloa ja säälittävää toi on, että pyörit tällä palstalla, arvostelemassa, neuvomassa ja haukkumassa yksinäisiä?
ettei finninaamaisilla läskeillä pitäisi olla mitään asiaa ihmisten ilmoille, ennenkuin laittavat itsensä kuntoon. Luulisi sen jo peilistä näkevän missä se vika on. Ei ihmisyhteisö kaipaa keskuuteensa sellaisia, se pitäisi jokaisen ymmärtää.
Vaikka moni nainen onkin sanonut olevansa valmis suutelemaan sammakkoa löytääkseen sen unelmien prinssinsä, niin ei se sitä tarkoita, että kukaan viitsisi lähteä epäsiistiä miestä ruokkoamaan mieleisekseen. Kyllä jokaisen on itse osattava tehdä itsestään sellainen tuote joka myy!
Se, että sinua syrjitään tai hylätään kaveripiiristä on vain merkki siitä, että on parempi kun vetäydyt itseksesi yksinäisyyteen, ja mietit mikä minussa on vialla; sitten korjaat sen, ja palaat ihmisenä ihmisten joukkoon. Näin se on. Ei ihmisyys ole mikään itseisarvo, sen eteen on tehtävä työtä!
Se, että jäät yksin ongelmiesi kanssa vain kannustaa sinua tulemaan paremmaksi ihmiseksi omin avuin.
Mun mielestä aidosti puoleensavetävimpiä ihmisiä on ne, jotka on tyytyväisiä itseensä ulkonäkönsä ja -muotonsa puutteista huolimatta. Se jos mikä kertoo hyvästä itsetunnosta, että uskaltaa kantaa kilonsa ylpeydellä, ei ota stressiä jokaisesta hapsottavasta hiuksesta ja pystyy liikkumaan ihmisten ilmoilla myös ilman meikkiä!