Mä en kestä!!!! Äsken taas tuli ihan ihmeellinen kohtaus. En tiedä tuliko se pelkästä alitajunnasta, kun olen koko aamupäivän ollut asiakaspalvelutehtävissä, ja tietenkin "pelännyt" kokoajan että mahtaako tänään iskeä. Alkoi yllättäen tulla ihan epätodellinen olo, (ties mitä sillon asiakkaallekin mahdoin sanoa, ei kunnon muistikuvaa..) mitään huimausta tai sydämentykytystä ei tällä kertaa ollut, ainoastaan alkoi tuntua rintakehän kohdalla ihme kihelmöintiä, kuumotusta aavistus painetta. Vaikea kuvailla....Ei sattunut mitenkään mutta todella omituinen tunne. Pääsin onneksi tilanteesta pois hetkeksi, mutta noin kymmenen minuutin kuluttua sama juttu alkoi uudelleen =(
En kertakaikkiaan jaksa tätä. Tiedän, että varsinkin nyt kun se taas iski, niin nämä samat tilanteet alkaa entistä enemmän ahdistaa ja varmasti se taas laukaisee herkemmin paniikkikohtauksen =(((((
Cipralex 5mg syönyt nyt reilun viikon.
En kertakaikkiaan jaksa tätä. Tiedän, että varsinkin nyt kun se taas iski, niin nämä samat tilanteet alkaa entistä enemmän ahdistaa ja varmasti se taas laukaisee herkemmin paniikkikohtauksen =(((((
Cipralex 5mg syönyt nyt reilun viikon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä tiedän ton tunteen, se on KAMALA! Ja kamalaa on myös sen tunteen uusimisen pelko, kokoajan tarkkailee itseään. Vaikka kuinka yrittää suunnata ajatuksensa muualle, niin eipä onnistu. Hetkeksi ehkä, mutta sitten tajuaa, et hetkinen, onko kaikki ok ja EI taas tuntemukset ja ajatukset palaa oloihin!
Jaksamista! Meneillään on meinaat samat ajatukset/tuntemukset!!!!!
samoja juttuja.Mullekin tuli marraskuussa asiakaspalvelutilanteessa sama juttu,seuraavana iltana kotona ja silloin lähdin päivystykseen kun pelästyin kaikkia tuntemuksia (epätodellinen olo,ihon pistely,vapina,tykytys ym) Paniikkikohtaus,klassinen sellainen.
Nyt olen syönyt 5 vkoa Cipralexia 10mg,aloitus 5 mg 1 vko. Mulla oireet paheni kahden ekan vkon aikana,mutta alkaa helpottamaan. Tänään huono päivä,ahdistaa,koska olen alkanut työstämään mieheni kanssa eroa. Lääkkeet auttaneet sen verran,että voin rationaalisesti keskustella asioista.Pientä paniikkia tänään pukannut,mutta kestän tuntemukset paremmin kuin ennen lääkettä. Eilen olin psykiatrilla keskustelemassa,terapeuttinen keskustelu rohkaisi itseäni paljon.Nyt saan lähetteen terapiaan,jossa pääsen työstämään ahdistustani ja panikoimistani,jota jatkunut vuosien ajan.
Syön mielialalääkettä ekan kerran elämässäni,ja täytyy sanoa,että omalla kohdallani se on ollut hyvä ensiapu psyykkisen tilan tasapainottamiseen näiden elämän kriisien kanssa.
Voimia ja tsemppiä! Et ole yksin,jos se sinua lohduttaa.
Kiitos paljon viesteistänne. Ihana huomata että on muita ihan samassa jamassa. Tai no, en tiedä kuinka ihanaa se on, mutta eipähän tarvitse ajatella että on ainoa joka joutuu näistä oudoista jutuista kärsimään.
Ihme ja kumma loppupäivä meni ihan hyvin, niiden kahden kohtauksen jälkeen. Olin harvinaisen puheliaalla päällä jopa, vaikka usein olen enemmän taustatarkkailijana. Mutta, saas kattoo miten maanantaina käy kun paluu töihin ja samoihin tilanteisiin koittaa =( Nyt jo tuntuu rinnassa ahdistavalta miettiä niitä tilanteita.
Moi Sheri! Minkä ikäisenä sulla nuo kohtaukset alkoivat? Mä oon 18 vee ja samoista oireista kärsinyt jo lähes kaksi vuotta. En varmaan edes jatka kouluja, koska sos.fobia on myös tod. paha :/
Aika tuoreita on noi varsinaiset kohtaukset, eka kohtaus tuli reilu pari kk sitten, ja sen jälkeen tullut 3 kertaa oikein kunnon kohtaus. Koko aikuisikäni ja jo nuoruudessakin olen silti jonkinasteisesta sos.fobiasta kärsinyt (nyt 29v.). Se on todella kaventanut elämääni, ja jotain pientä katkeruuttakin on jo havaittavissa.... Jaksamisia sulle jassuli.
Olen itse samallainen tarkkailija. Vaihdoin ammattia ja sanoin työkkärissä suoraan, miksi en enää jaksa tuollaista työtä. Nykyään saan työssäni olla ihan rauhassa. Ei tarvitse olla asiakkaiden "saatavilla", vaan voi työskennellä itsenäisesti omaan tahtii. Kuinka helpottavaa. Aluksi se tuntui ihan ihmeelliseltä, että mitä, eikö kukaan asiakas ole vailla minulta mitään? Saanko minä tehdä työtäni ihan rauhassa. Ei haittaa, vaikka olisi kohtaus. Toinen vaihtoehto on kohdata asia ja kertoa siittä työkavereille. Yrittää ottaa asia hallintaan minimoimalla sen merkitys. Kohtauksen tullessa todeta päättäväisesti, että tuttuhan sieltä tuli, olet tullu ja menny ennenkin ja aina on elämä sen jälkeen jatkunut. Tiedän, että ei ole helppoa. Näin minä kuitenkin yritän. Toivon, että pääset ahdistuskierteestäsi.
Kiitos hyvin kirjoitetusta viestistäsi =) Työ ilman asiakkaita olisi unelma, ei mitään stressaamista sen suhteen. Nykyään kun illat töiden jälkeen menee seuraavaa päivää ja mahdollisia sen tuomia kohtauksia murhetiessa. Raskasta. Parempia päiviä sulle myös =)