Galluppi lapinkoiran ostamisesta

Kennel ei pelkkä kotikasvattaja.Toinen oli se,jotta minua pyydettiin tulemaan pennun ollessa kuukauden ikäinen käymään ennen kun sain edes varata pentua.Halusivat nähdä millanen omistaja penuille tulee.Näin sekä emon että uroksen ja muutkin kenelin koirat ja olot ja se ratkaisi viimeiseksi.

...mitään erityisiä kriteereitä ei ollut värin tms. suhteen. Ainoa toive oli että narttu ja puhdasrotuinen. Otettiin kotikasvattajalta, kun sattui sopivasti lehdessä ilmoittamaan. Olisi varmaan samalla tavalla otettu jostakin muualtakin jos olisi sattunut kohdalle. Minulla ei ollut mitään kokemusta koirista aikaisemmin, eli en varmaan olisi hirveämmin osannut valitakkaan tai en olisi mitään eroja huomannut.

Meillä on ollut koiria 60 vuotta ja niiden ostoista on kyllä kerrottavaa. Ostimme 1,5vuotta sitten suomenlapinkopiran pennun pieneltä kenneliltä. Omistajat töissäkäyviä ja harrastivat koira jalostusta.
Emä oli 2,5vuotias hyvät paperit omaava. Todella hurmaava koira jolla ajettelemme tehdä pentuja ehkä vuodenpäästä, hyvällä isällä. Sitten meillä on 5kk porokoiranpentu. Tällä on takana tunnettu kennelnimi, mutta pennut syntyivät kotioloissa ja niissä myös kasvoivat. Nukkuivat omistajien makuuhuoneessa synnytys petillä, siksi kun pennun haimme. Mielestämme hyvä ostos, ja tällekin ajattelimme teettää pennut kun emä on noin 2,5-3 vuotias.
Jos joku nyt ajattelee, että teen jo mainosta pennuista, niin se on väärin ajateltu. Kerroin vain kriteerit ja ajatuksemme jatkossa.
Perustelut valintaamme on seuraava. Ostimme kerran 5kk vanhan kääpiövillakoiran n.s. kotikennelistä. Siellä oli useampi emä ja penikat ja emät asuivat yhdessä omistajiensa kanssa. Saimme todella hienon pennun josta meillä oli iloa 18,5v
Sitten ostimme dubbermannin penikan myöskin 5 kuukautisen, kennelistä jossa koirat olivat ulkona häkeissä. Tätä penikkaa ei oltu leimautettu ihmisiin, se oli kuin villi joka pelkäsi kaikkia ihmisiä. Käytimme sitä maan parhailla koirapsykoloogeilla, ja hintaa tuli moninkertaisesti ostohintaan verrattuna, joka sekään ei ollut halvimmasta päästä.
Yksi työntekijämme päästi sen vahinkossa vapaaksi ja se juoksi rekan alle. Surimme tietysi sitä mutta kaiketikin se oli koiralle aremelianta. Olisi ressu elänyt pelossa lopun elämäänsä, itse emme olisi sitä pystyneet lopettamaan.
Sitten vielä kääpiövillakoira jonka tyttäremme osti viimeisenpäältä hyvämaineisesta kennelistä, ja hintakin sen mukaan. Saimme tämämän koiran kun tyttäremme poika oli sille allerginen. Koira tuli meille kaikkein kalliimmaksi, koska siinä oli kaikki mahdolliset viat. Pakko käyttää eläinlääkärissa viikottain, ja antaa jalakakylpyjä ja lääkkeitä päivittäin. Kärsi jostain allergiasta ja nuoli karvat pois jaloistaan.
Näimme Englantilaisen dokumentin koirajalostuksesta joka on siellä mennyt aivan poskelleen. Saksan paimenkoirakin muistutti enemmä sammakkoa, kuin koiraa ja miten kivuliasta tällaisen elämä on?
Yllä olevasta johtuen haluamme kantaa kortemme kekoon ja jalostaa suomenlapinkoiraa ja porokoiraa.
Koiramme elävät kanssamme sisällä, niin paljon kuin haluavat. Yöt nukkuvat sänkyn jalkopäässä tai sänkyn alla miten haluavat. Meillä on lapissa mokki, ja suomenlapinkoira
halusi olla 30 asteen pakkasessa ulkona, ja kesäisin enimmäkseen viileässä mökin alla.
Koiramme saavat temmeltää pihalla vapaana, teemme noin 1,5 tunnin lenkkejä metsässa päivittäin.
Viimeksi haluan myöntää, että tietämättömyyttämme ostimme 5 kuukautta vanhat pennut, paras aika on ostaa ne 7-8 viikoisena. meillä oli tuuria ja huonoa tuuria eli fifti fifti. Vastuuntuntoinen kasvattaja ei myy alle 7 viikkoista pentua ja vastaavasti jos pentu alkaa ikääntyä ennen luovutusta katsoo että pentu leimaantuu ihmiseen.
Toivottavasti ylläolevasta oli vähän vihjeitä antavaa koiran ostajalle, joille kaikille toivon onnea.