Sekaisin tunteitteni kanssa...

Teenkö väärin?

En ole ennen käynyt näillä sivuilla, mutta kun huomasin tällaisen olemassaolon, niinpä ajattelin, että täältä vois saada kommentteja.
Olen pian viisikymppinen nainen ja tällä hetkellä hieman hämmentyneessä olotilassa. Olen tuntenut kohta vuoden verran itseäni 20- vuotta nuoremman naisen. Alkuun hän oli kuin kuka tahansa, mukava juttukaveri, lenkkikaveri, kahvittelukaveri jne., mutta pikkuhiljaa syksystä alkaen aloimme tavata lähes joka päivä ja ikävä kaihertaa jos ei nähdä. Soittelemme usein milloin mistäkin "tikusta" tehdystä asiasta. Hän on tullut minulle erittäin läheiseksi jä pelkään että olen ihastunut häneen pahemman kerran. Mielestäni, jollen aivan väärin häntä tulkitse, tunteet ovat saman suuntaisia myös hänen puoleltaan. Olen jopa koettanut olla ottamatta yhteyttä häneen (olen siis pelännyt, että vain minä olen kiinnostunut), mutta sitten hän ottaa yhteyttä ja kyselee miksei minusta ole kuulunut mitään. Olemme molemmat sanoneet pitävämme toisistamme hyvin paljon ja alkuun ajttelinkin, että tunteeni häntä kohtaan ovat jotenkin äidillisiä, mutta tilanne on jotenkin ajautunut aivan muuhun suuntaan.
Minulla on jotenkin syyllinen olo asiasta. Pidän hänestä todella paljon, mutta ikäeromme on niin valtava.
En haluaisi, että joutuisin lopettamaan syvää ystävyyttämme. Mitä tehdä?

152

9610

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Amor Vincit

      Kiitos keskustelunavauksesta! Uskon, että vastaavia kuvioita löytyy muitakin ja näkökulmat tulevat tarpeeseen monelle...

      Tartun loppulausahdukseesi, jossa kerrot kokevasi syyllisyyttä asiasta. En oikein pääse jyvälle, mistä tarkalleen ottaen syyllistät itseäsi. Ikäerosta ei mielestäni kannattaisi huolestua: Jos teillä muuten synkkaa, niin mitä ihmeen väliä sillä on, minkä ikäisiä olette, kun kuitenkin aikuisia olette kumpainenkin.

      Kerroit myös, että ajattelit alkuun tunteittesi olevan äidillisiä... No ei kai siinäkään mitään pahaa ole. Rakastavia tunteita ei ole kovin yksinkertaista eritellä ja voivathan ne todella muuttaa muotoaan ajan kuluessa, ihan kuten rakastumisen huuma muuttuu jossakin vaiheessa ehkä sitoutuneeksi rakkaudeksi, kumppanuudeksi tai joksikin sen tapaiseksi... Ja naisten välisessä rakkaudessa lienee aina enemmän äidinrakkauteen viittaavia piirteitä kuin miehen ja naisen välillä. Siksihän se naisten välinen ystävyys onkin niin ihmeen ihanaa: paljon hellyyttä ja hienovaraisempaa tunnetta ja tunteidenosoitusta :)

      Koetko, että sinulla vanhempana osapuolena pitäisi olla jotenkin ohjat käsissä? Minua kiinnostaa asia, sillä olen itse vähän vastaavassa tilanteessa enkä tiedä, kumman tässä pitäisi nostaa kissa pöydälle. Teidän tapauksessa tuskin seuraisi muuta kuin hyvää, jos keskustelisitte avoimesti suhteestanne?! Vai miksi ajattelet, että voisit tahtomattasi joutua lopettamaan ystävyytenne, kuten kirjoitit lopussa?

      Minun neuvoni on, että järjestätte hetken, jolloin voitte rauhassa istua alas ja ilman kiirettä vähitellen raottaa mielenne ja tunteittenne verhoa. Olen satavarma, että se vain syventäisi ystävyyttänne. Ihmiset ylipäätään puhuvat aivan liian vähän tunteistaan niille, joita asia koskee! Kuitenkin me olisimme varmasti kaikki helpottuneita tai ilahtuneita tai ainakin vastaanottavaisia, jos joku osoittaisi niin paljon välittämistä ja luottamusta, että uskaltaisi olla haavoittuvainen edessämme?! Jos jonkun ystävyys siihen kaatuu, se ei ollut ystävyyttä alkujaankaan...

      Annahan kuulua itsestäsi. Tämä on kiinnostava keskustelunaihe!

      • Teenkö väärin?

        Minulla oli pieni hetki aikaa lukaista vastauksesi minulle. Suuri kiitos kauniista sanoista. Luin tuossa aiemmin joitain muiden ajatuksia ikäeroista ym. ja syyllisyys johtunee varmaan suurelta osin juuri noista kirjoituksista.
        Monet näyttävät paheksuvan tällaisia suhteita. Nyt ei ole aikaa, mutta mietin hiukan lisää ja kirjoittelen varmaan tässä viikonlopun aikana lisää ajatuksiani, jospa vinkkejä löytyisi :)
        Kiitos myös paljon nimimerkillä silmät;) kirjoittaneelle., sekin rohkaisi ajatuksiani, enkä tunne itseäni ihan hirviöksi.

      • dfhödgfk

        "Minun neuvoni on, että järjestätte hetken, jolloin voitte rauhassa istua alas ja ilman kiirettä vähitellen raottaa mielenne ja tunteittenne verhoa. Olen satavarma, että se vain syventäisi ystävyyttänne. Ihmiset ylipäätään puhuvat aivan liian vähän tunteistaan niille, joita asia koskee! Kuitenkin me olisimme varmasti kaikki helpottuneita tai ilahtuneita tai ainakin vastaanottavaisia, jos joku osoittaisi niin paljon välittämistä ja luottamusta, että uskaltaisi olla haavoittuvainen edessämme?! Jos jonkun ystävyys siihen kaatuu, se ei ollut ystävyyttä alkujaankaan..."

        Hyvin sanottu, itse olin aloitteellinen ja otin asian puheeksi, mutta ennemminkin tunsin itseni nolatuksi...varmaan tilanne oli yllättävä ja hän reagoi tavallaan. Ja myöhemmin pyysin varmuuden vuoksi anteeksikin, ehkä silloin kerroin muutakin henkilökohtaista. Mutta hän ainakin tietää, että tykkään tytöistä, joten hänen tulee tehdä seuraava siirto, jos hän minusta pitää.

      • _nr_
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Minulla oli pieni hetki aikaa lukaista vastauksesi minulle. Suuri kiitos kauniista sanoista. Luin tuossa aiemmin joitain muiden ajatuksia ikäeroista ym. ja syyllisyys johtunee varmaan suurelta osin juuri noista kirjoituksista.
        Monet näyttävät paheksuvan tällaisia suhteita. Nyt ei ole aikaa, mutta mietin hiukan lisää ja kirjoittelen varmaan tässä viikonlopun aikana lisää ajatuksiani, jospa vinkkejä löytyisi :)
        Kiitos myös paljon nimimerkillä silmät;) kirjoittaneelle., sekin rohkaisi ajatuksiani, enkä tunne itseäni ihan hirviöksi.

        Vain sinä itse voit tietää, mikä on hyväksi. Suuri ikäero suhteessa aiheuttaa varmasti reaktioita ihmisissä, niin hetero- kuin homosuhteessakin, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, onnistuuko suhde tai on onnistumatta ikäeron takia. Yhden minulle läheisen perheen puolisoiden ikäero on 18 vuotta, mutta nykyään sitä vain harvoin muistaa, vaikka minulla on toiseen puolisoista vielä suurempi ikäero. Joten se on ihmisistä kiinni.

        Mietit varmasti monia muitakin asioita ja se on jo rohkeutta. Sinänsä yhdyn edelliseen kirjoittajaan tunteiden puhumisesta, mutta se onnistuu vain silloin, kun molemmat ovat siihen valmiita. Minä myös olin vastaavassa tilanteessa "toisena osapuolena", ja sain vastaani vain jäätävää hiljaisuutta. Ystävyyden säilymisestä oli turha haaveilla. Jos nyt mietin silloista tilannetta, toivon että olisin malttanut toimia hieman hitaammin, että meille olisi ehtinyt syntyä syvempi ystävyyssuhde - toisaalta sen ajaminen olisi tuntunut valheelliselta, koska tiesin selkeästi haluavani jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä (joka yllättäen nyt kelpaisi, kun tunnen menettäneeni koko ihmisen). Eli vaaransa puhumisessakin.

        On niin totta, että ihmiset liian vähän puhuvat tunteistaan ja tuollaisessa tilanteessa juuri avoimuudella ja keskustelulla olisi helpoin selvittää, mihin suuntaan ollaan menossa. Itsesihän siinä asetat alttiiksi ja haavoittumisen vaara on olemassa - mutta voiko ilman sitä saavuttaa mitään? Jos et ole tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin, on haettava muutosta. En halua olla liian pessimistinen, mutta lopputulos voi olla muuta kuin toivot. Toisaalta mikään ihmissuhde tai elämä yleensä ei ole mikään staattinen olotila vaan muuntuva kokonaisuus, joten mikään ei takaa, että tilanne säilyisi samankaltaisenakaan kovin pitkään.

        Helpompi sanottu kuin tehty: unohda ulkopuolisten mielipiteet. Asiaa pohtimalla saat kyllä selville, miten pitäisi toimia (ja vertaistuki on tietysti hyvä juttu), tai mitä ylipäätään haluat. Silloin on helpompi myös lähestyä toista.

        Samoin toteaisin äidilliseen rakkauteen ja muihin tunteisiin, että ei liene olemassa universaalia parisuhteen kaavaa, jonka mukaan pitäisi toimia ja tuntea. Parhaimmassa tapauksessa olet itse niin sinut tunteidesi kanssa, olivat ne sitten mitä tahansa, että niiden nimillä ei ole mitään merkitystä, etenkin jos toinen hyväksyy ne sellaisinaan (ja alati muuttuvina). Naiselle äidillisyys on kuitenkin varsin luontevaa, mutta en turhaan jumittelisi siihen.

        Toivottavasti jaksat jatkaa pohdintaa ja löydät itsellesi sopivan ratkaisun.

    • silmät;)

      Itselläni on lähes sama tilanne, olen vain tuo 20-vuotta nuorempi nainen.

      Olen totaalisesti ihastunut tähän naiseen, olemme tunteneet joitakin vuosia, mutta emme kuitenkaan ole päässeet niin lähelle, että tästä voisi keskustella. Ihastuin heti kun näin tämän naisen. Onhan hän muutenkin kovin mukava, mutta tämä tunne on seksuaalista, koen hänet niin ihanana ja kiihottavana myös.

      Sitten kohtalo puuttui peliin ja tapahtui niin, että emme enää voineet nähdä toisiamme. Nyt kuitenkin huomasin, miten voisin ottaa jotenkin häneen yhteyttä. En ole unohtanut häntä. Sattui paljon, kun emme enää nähneet. Muistan vielä kun ruokalassa katsoimme toisiamme;)

      Nyt vain toivoisin, että hänkin ottaisi minuun yhteyttä. Toivoisin, että en olisi kuvitellut kaikkea. Pidän hänestä paljon:) Toivon, että rakkaus olisi pääasia, ei ikäero. Meillä on ikäeroa, mutta sydämessä tuntuu, että tunnen häneen niin kovaa vetoa ja kaipuuta.

      Jos tunnistat tästä teksistä, otathan yhteyttä;)

      • djgdfgh

        vielä irtoo mitään jos ruokalassa luodaan pitkiä katseita.suomi on ruokaloita pullollaan.enempi tuntomerkkejä hyvänen aika!

    • Numerot

      Ikähän on vaan numeroita. Meillä on suunnilleen sama ikäero ja tyttöystäväni on sinun ikäisesi. Ollaan oltu yhdessä yli 3v.ja hyvin menee;)

    • sopphie

      Hei, tartunpa tähän tekstiin, koska löysin yhtäläisyyksiä omaan tilanteeseeni.

      Painin näiden kysymysten äärellä itse vielä jokin aika sitten ja tavallaan ne ovat edelleen mielessä. Omassa suhteessani olimme aluksi ystäviä, ystävyys syveni nopealla tahdilla ja pian molemmat myönsimme jonkinasteisen ihastumisemme. Ystäväni, nykyinen kumppanini, oli valmis etenemään nopeampaa tahtia kuin mihin itse kykenin. En voinut olla miettimättä ikäeroamme ja jossain määrin samaan aikaan kävin kamppailua seksuaalisuuteni suhteen, koska vakavat suhteeni olivat ollet aiemmin miesten kanssa. Erityisesti ympärillämme olevin ihmisten suhtautuminen huolestutti minua. Tuntui, että kahdestaan ollessamme kaikki oli hyvin, mutta heti kun seurassa oli muita, jouduimme kyseenalaistamaan tunteemme ja jopa häpeämään niitä. Valitettavasti kaikki eivät aluksi ottaneet meitä aivan vakavasti, toki ystäväpiirissä oli onneksi avaramielisiäkin ihmisiä. Kieltämättä itsekin epäilin tunteitani ja mietin, mihin ne perustuvat, onko tässä kyseessä sellainen romanttinen rakkaus kuin miltä suhteemme oli alkanut tuntua. Samalla olin epävarma kumppanini/ystäväni suhteen. Pelkäsin, että hän minua niin kovin paljon nuorempana ei lopulta olisikaan valmis sitoutumaan suhteeseemme ja joutuisin kokemaan pettymyksen juuri, kun olen valmis antautumaan suhteellemme kaikista ympäristön vinoiluista huolimatta. Rakkaus kuitenkin voitti, varsinkin kun olin varmistunut sen molemminpuolisuudesta. Olemme nyt olleet parisuhteessa vajaan vuoden ja pikkuhiljaa kyynisimmätkin kommentit suhteestamme ovat kaikonneet. Ystäväni ovat huomanneet, miksi tyttöystäväni teki minuun vaikutuksen ja ovat nyt onnellisia puolestamme.

      Kehottaisin sinua olemaan rohkea ja avoin omista tunteistasi sekä itsellesi että ihastuksen kohteellesi ja olemaan välittämättä siitä, mitä muut ympärillänne ovat teistä mieltä.

    • Teenkö väärin?

      Eilen vietettiin jälleen yhteinen ilta jutellen niitä sun näitä, vaihdettiin usein katseita ja hymyiltiin toisillemme ja välillä oli pitkältä tuntuvia hiljaisuuksia. Lopulta hän halusi, että yövyn hänen luonaan. Nukuimme eri huoneissa, mutta sekin tuntui tosi hyvältä. Tapaaminen tuli jälleen hänen aloitteestaan, koska kuten jo aiemmin kerroin, olen yrittänyt hieman hillitä yhteydenottojani varmistaakseni, etten ole suhteessamme liian innokas. Kyllä hän todellakin tuntuu pitävän myös minusta kovin paljon. Asiaa en kuitenkaan uskaltanut ottaa puheeksi, sillä ajattelen, että ehkäpä on viisaampaa antaa asian kypsyä kaikessa rauhassa. Minulle itselleni riittää, ainakin tässä vaiheessa, että saan olla hänen lähellään. Voihan olla niinkin, että hän on yhtä ystävällinen muillekkin naisille eikä vain minulle. Ehkäpä vain kuvittelen kaiken, koska pidän hänestä niin paljon. Kun lähdin hänen luotaan, sovimme jo seuraavan päivän tapaamisesta.
      Haluaako nainen tavata toista naista näin innokkaasti pelkästään ystävyydestä, vai olenko itse jotenkin liian herkkä tunteille?

      • Ujohko ;>

        Kirjoitat kauniisti ystävästäsi ja ystävyydestänne:) Mistäpäin olet? Minulla on myös tunteita ikäistäsi naista kohtaan, en vain ole uskaltanut hänelle niistä kertoa.

      • Teenkö väärin?
        Ujohko ;> kirjoitti:

        Kirjoitat kauniisti ystävästäsi ja ystävyydestänne:) Mistäpäin olet? Minulla on myös tunteita ikäistäsi naista kohtaan, en vain ole uskaltanut hänelle niistä kertoa.

        Eteläisestä suomesta olen.

      • Amor Vincit

        Ihanaa! Olen iloinen puolestasi, vaikka pakko onkin tunnustaa, että jollakin tasolla myös hieman kade ;) Ulkopuolisesta tilanteenne vaikuttaa todellakin varsin tiiviiltä ystävyydeltä... moni varmaan sanoisi, että ilmassa on merkkejä syvemmästäkin yhteydestä?! On vaikea uskoa, että kukaan kykenisi tai haluaisi olla yhtä ystävällinen useammalle kuin yhdelle, joten siinä mielessä saatat vähätellä omaa merkityksellisyyttäsi hänen elämässään.

        Teit varmaan ihan oikean ratkaisun, kun et avautunut vielä. Kyllä sen huomaa, kun oikea hetki koittaa tai sitten kaikki käy ihan luonnostaan: kosketus johtaa toiseen ja pian olettekin jo ihan "all over each other" ;) eipä siinä sitten paljon keskusteluja kaivata :D

        Eipä muuta kuin nauttikaa toistenne seurasta ja antakaa turhien pelkojen karista pois. Ihmisiähän tässä ollaan ja kaikilla samat tunnemylläkät...

      • Uteliasl
        Amor Vincit kirjoitti:

        Ihanaa! Olen iloinen puolestasi, vaikka pakko onkin tunnustaa, että jollakin tasolla myös hieman kade ;) Ulkopuolisesta tilanteenne vaikuttaa todellakin varsin tiiviiltä ystävyydeltä... moni varmaan sanoisi, että ilmassa on merkkejä syvemmästäkin yhteydestä?! On vaikea uskoa, että kukaan kykenisi tai haluaisi olla yhtä ystävällinen useammalle kuin yhdelle, joten siinä mielessä saatat vähätellä omaa merkityksellisyyttäsi hänen elämässään.

        Teit varmaan ihan oikean ratkaisun, kun et avautunut vielä. Kyllä sen huomaa, kun oikea hetki koittaa tai sitten kaikki käy ihan luonnostaan: kosketus johtaa toiseen ja pian olettekin jo ihan "all over each other" ;) eipä siinä sitten paljon keskusteluja kaivata :D

        Eipä muuta kuin nauttikaa toistenne seurasta ja antakaa turhien pelkojen karista pois. Ihmisiähän tässä ollaan ja kaikilla samat tunnemylläkät...

        kiva saada päivitys tilanteeseen, onko hänen tunteensa selvinneet, vai onko vielä tilanne sama?

      • FFS!

        asiat etenee mukavasti. Luulen että siinä on hänenkin puoleltaan enemmän kuin pelkkä ystävyys mutta ehkä hänkin ajattelee että sinä et suuren ikäeron myötä ajattele hänestä niin. Tosiasia on että tuossa iässä missä molemmat olette ei se ikäero tunnu jos on samankaltaisuutta muuten. Naiset ajattelee ikää ihan erilailla kuin miehet, joten älä mieti sitä asiaa.
        Ehkä sä voisit pyytää häntä sun luo ja tehdä ruokaa, leffailta yms, siitä se. Minusta teillä on vähän kuin treffailun ekat hetket, se on suloista. Nauti niistä ja kyllä se etenee selkeesti.

        Kerrohan sitten taas missä menette. Onnea matkaan.

    • mahtavaa !

      olemme siis tunteneet pari vuotta ja juttu meni just niinkun aloittajalla.
      . Hän oli se aloitteellisempi ja tuijottavampi aluksi ja pyysi heti minut luokseen kylään.
      Kerroin heti jääväni yöksi. No asiat eteni aluksi hyvinkin vauhdilla ja nukuimme heti vierekkäin,
      olimme heti aivan tutut kuin olisin kotiini mennyt.
      mutta olis pitänyt ensin tutustua paremmin nyt arki ei ole helppoa kun tunteet hyppäsi
      peliin ja on perheet ja kaikki ja aluksi tapasimme toisiamme julkisesti. Mutta rakastuminen on ihmeellinen asia se kun ei kysy aikaa ja paikkaa. Tässä vaan huomaa oman kömpelyytensä ihmissuhde taidoissa,
      minä kun luulin että nyt voi olla vähän ronskimpi, mutta tunteet onkin vielä väkevämpiä ja itkee ne
      ronskimmatkin tyypit ja sitten ei olekaan ihan mitään pikku nyyhkytystä että........oppia ikä kaikki

      • Teenkö väärin?

        Kiva kun kannustatte:) Huomasin vaan, että en tuosa ensimmäisessä kirjoituksessani ole ollenkaan huomannut mainita, että olemme molemmat tahoillamme naimisissa (Nyt tulee varmaan moralisointia).
        Miehemme ovat iloisia kun viihdymme yhdesä ja tapaamme lähes päivittäin, eivät varman osaa aavistaa ainakaan minun tunteitani, sillä vastapuolen tunteistahan en ole täysin varma. Jokatapauksessa, olemme pitäneet useita leffailtoja, hänen aloitteestaan ja minähän olen ollut tietenkin mielissäni ehdotuksista. Olemme keskustelleet melko syvällisiä moneen otteeseen ja kauan. Olen yöpynyt hänen luonaan monta kertaa ilman mitään sen kummempaa- Katseemme kohtaavat usein ja hymyilemme paljon toisillemme. Joskus tulee hieman hämmentäviä tilanteita ja sitlloin tulee puhuttua jotain ihan höpöä ja sanat menee sekaisin. Miten ihmeessä voisin tulkita hänen tunteensa? toisinan tuntuu, että hän on täys hetero 8näin luulin myös itsestäni vielä muutama kk. sitten), mutta toisinaan tunnen hänen katseensa ja kiinnostuksensa minua kohtaan syvällä sisimmässäni. Voiko näin tuntea, jos ei jotain ole ilmassa?

      • FFS!
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Kiva kun kannustatte:) Huomasin vaan, että en tuosa ensimmäisessä kirjoituksessani ole ollenkaan huomannut mainita, että olemme molemmat tahoillamme naimisissa (Nyt tulee varmaan moralisointia).
        Miehemme ovat iloisia kun viihdymme yhdesä ja tapaamme lähes päivittäin, eivät varman osaa aavistaa ainakaan minun tunteitani, sillä vastapuolen tunteistahan en ole täysin varma. Jokatapauksessa, olemme pitäneet useita leffailtoja, hänen aloitteestaan ja minähän olen ollut tietenkin mielissäni ehdotuksista. Olemme keskustelleet melko syvällisiä moneen otteeseen ja kauan. Olen yöpynyt hänen luonaan monta kertaa ilman mitään sen kummempaa- Katseemme kohtaavat usein ja hymyilemme paljon toisillemme. Joskus tulee hieman hämmentäviä tilanteita ja sitlloin tulee puhuttua jotain ihan höpöä ja sanat menee sekaisin. Miten ihmeessä voisin tulkita hänen tunteensa? toisinan tuntuu, että hän on täys hetero 8näin luulin myös itsestäni vielä muutama kk. sitten), mutta toisinaan tunnen hänen katseensa ja kiinnostuksensa minua kohtaan syvällä sisimmässäni. Voiko näin tuntea, jos ei jotain ole ilmassa?

        on ikävää että ihmistä jonka kanssa on jakanut elämänsä voi sitten yhtäkkiä kohdella noin, sinä jos olisit vapaa minusta teidän tilanne olisi aivan ihana ja pikku hiljaa kehitttyvä. Mutta mä en ymmärrä missä vaiheessa sitä lopettaa toisen kunnioittamisen parisuhteessaan ja lähtee etsimään omille haluilleen täyttymystä. Minusta on tärkeää että elää itsensä näköistä elämää ja mahdollisimman tyydyttävää monella eri tapaa, mutta missä vaiheessa siitä puolisosta tulee se jolle ei kerrota enään omista tunteistaan ja asioista?

        Mitään ei ole vielä tapahtunut ja ehkä ei tapahdukkaan, mutta selkeästi te nyt ajaudutte ja antaudutte kaiken mahdollistaviin tapaamisiin.
        Mitä sitten kun teette jotain ja rakastutte syvemmin? Näettekö ja katotte mihin homma kehittyy, onko kyseessä vain hetken huuma vai pidempään kestävä suhteen alku? Sittenkö teette ratkaisunne ja kerrotte?

        En mä moralisoi, minua vain säälittää että ihmiset elää ylipäätään suhteissa joissa se oma puoliso ei yllä muuhun kun kauppalaupuksi ja päivän sään kertojaksi. Mihin te kadotatte sen puhumisen taidon, sieltä samasta löytyy avioliitot.
        Ihminen ei voi aina tunteilleen mitään, se on selvä, yllätyksiä tapahtuu. Mutta jos mistään ei uskalla/voi puhua puolisolleen, mitä te muuta te jaatte kuin jotain pintaraapaisuja toistenne elämästä.

        Minä toisaalta ymmärrän että sinua kutkuttaa tilanne joka on kuin vastarakastuneella/ihastuneella, omassa suhteessasi selkeästi on tilanne päästetty arkeutumaan ja mikään ei sykähdytä enään. Mutta niin käy joka suhteessa jotai ei hoideta, ei se uusi ihminen ole aina uudelleen ja uudelleen se ratkaisu vaan voisi opetella katsomaan suhteensa karikoit ja opetella pitämään se liekku hengissä vaikka sataakin.

        Jos jotain minun mielestä on velkaa ihmiselle jonka kanssa jakaa elämänsä, oli se sitten näennäisestikkin vain, on rehellisyys. Sä annat itsellesi mahdollisuuden kokea jotain, miksi sä et anna miehellesi mahdollisuutta. Hän voi sanoa että ei hyväksy, hän voi sanoa että hyväksyy, hän voi sanoa että hänkin on ajatellut hakea vähän potkua teidän suhteeseen jostain toisesta jne. Joskus se jopa auttaa että molemmat vähän sinkkuilee tahoillaan, joskus ei. Mutta minusta pitäisi antaa jokin arvo sille suhteelle ennen kuin mitätöi sen omilla teoillaan lopullisesti.

      • A.V.
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Kiva kun kannustatte:) Huomasin vaan, että en tuosa ensimmäisessä kirjoituksessani ole ollenkaan huomannut mainita, että olemme molemmat tahoillamme naimisissa (Nyt tulee varmaan moralisointia).
        Miehemme ovat iloisia kun viihdymme yhdesä ja tapaamme lähes päivittäin, eivät varman osaa aavistaa ainakaan minun tunteitani, sillä vastapuolen tunteistahan en ole täysin varma. Jokatapauksessa, olemme pitäneet useita leffailtoja, hänen aloitteestaan ja minähän olen ollut tietenkin mielissäni ehdotuksista. Olemme keskustelleet melko syvällisiä moneen otteeseen ja kauan. Olen yöpynyt hänen luonaan monta kertaa ilman mitään sen kummempaa- Katseemme kohtaavat usein ja hymyilemme paljon toisillemme. Joskus tulee hieman hämmentäviä tilanteita ja sitlloin tulee puhuttua jotain ihan höpöä ja sanat menee sekaisin. Miten ihmeessä voisin tulkita hänen tunteensa? toisinan tuntuu, että hän on täys hetero 8näin luulin myös itsestäni vielä muutama kk. sitten), mutta toisinaan tunnen hänen katseensa ja kiinnostuksensa minua kohtaan syvällä sisimmässäni. Voiko näin tuntea, jos ei jotain ole ilmassa?

        Vastauksena kysymykseesi: Oma veikkaukseni ja uskomukseni on, että kyllä ihastumisen/kiinnostuksen aistii. Voihan ne tuntemukset kuitenkin kieltää tai yrittää peitellä, ja luonnollisesti myös jättää toimimatta niiden pohjalta (?).

        Nyt ymmärrän paremmin nimimerkkisi "teenkö väärin?"... Onko kyse siis sittenkin enemmän avioliittoon liittyvästä probleemasta kuin ikäerosta?! Se onkin sitten jo vaikeampi juttu. Kukaan ei voi toisen elämää elää ja moralisointi on mielestäni turhaa. En minä tarkoita, että ehdoin tahdoin pitäisi lähteä rikkomaan mitään, mutta eihän kai ihmisen elämä mikään puhdas ja siloiteltu taival ole? Reissussa rähjääntyy, niin se vain menee, ja kukin tavallaan ja vuorollaan? Virheitä ja vääriä valintoja tulee tehtyä, mutta joskus kai nekin tulevat tarpeeseen, että kirkastuisi se, mikä on itse kullekin hyvää ja oikein. Joskus taas pääsee helpommalla ja tekee heti ne oikeat ratkaisut... Loputonta itsensä opettelua taitaa olla kaikki tyynni - valmista ei tule, mutta hei, eikös se mennyt niin, että "jokainen tsäänssi on uusi mahdollisuus" ;)

      • "ex tavis"
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Kiva kun kannustatte:) Huomasin vaan, että en tuosa ensimmäisessä kirjoituksessani ole ollenkaan huomannut mainita, että olemme molemmat tahoillamme naimisissa (Nyt tulee varmaan moralisointia).
        Miehemme ovat iloisia kun viihdymme yhdesä ja tapaamme lähes päivittäin, eivät varman osaa aavistaa ainakaan minun tunteitani, sillä vastapuolen tunteistahan en ole täysin varma. Jokatapauksessa, olemme pitäneet useita leffailtoja, hänen aloitteestaan ja minähän olen ollut tietenkin mielissäni ehdotuksista. Olemme keskustelleet melko syvällisiä moneen otteeseen ja kauan. Olen yöpynyt hänen luonaan monta kertaa ilman mitään sen kummempaa- Katseemme kohtaavat usein ja hymyilemme paljon toisillemme. Joskus tulee hieman hämmentäviä tilanteita ja sitlloin tulee puhuttua jotain ihan höpöä ja sanat menee sekaisin. Miten ihmeessä voisin tulkita hänen tunteensa? toisinan tuntuu, että hän on täys hetero 8näin luulin myös itsestäni vielä muutama kk. sitten), mutta toisinaan tunnen hänen katseensa ja kiinnostuksensa minua kohtaan syvällä sisimmässäni. Voiko näin tuntea, jos ei jotain ole ilmassa?

        kyllä tuo sanoissa sekoilu kertoo paljon! Sitten vielä jos ääni tärisee esim puhelimessa tai
        muuten ja on ikävä, niin kyllähän se ihastuminen on aivan selvä juttu. Mutta sitten kun yöunet katovat,
        ruokahalu katoaa ja alatte laihtua, toiset ahmivat ja lihoavat, niin silloin on jo kyse syvemmästä
        rakastumisesta jota ei pysty peittelemään:)

        Mikään ei ole hienompaa kuin ihastumisen tunne,
        kaikki muu menettää arvonsa,ja tuntuu kuin muut olisivat oikeasti kateellisia!

        Mutta siinä syntyy aika soppa, odotukset on usein liian korkealla jommalla kummalla ja
        sitten kun toinen suuttuu,mököttää ensimmäisen kerran (neuvo:kuuluu parisuhteeseen)
        saattaa tuntua kuin putoaisi taivaasta suohon:)

        Luota hyvä ihminen kerrankin tunteisiin ja vaistoihin,
        ihmisellä on oikeus onneen:)

      • vielä kokematon
        FFS! kirjoitti:

        on ikävää että ihmistä jonka kanssa on jakanut elämänsä voi sitten yhtäkkiä kohdella noin, sinä jos olisit vapaa minusta teidän tilanne olisi aivan ihana ja pikku hiljaa kehitttyvä. Mutta mä en ymmärrä missä vaiheessa sitä lopettaa toisen kunnioittamisen parisuhteessaan ja lähtee etsimään omille haluilleen täyttymystä. Minusta on tärkeää että elää itsensä näköistä elämää ja mahdollisimman tyydyttävää monella eri tapaa, mutta missä vaiheessa siitä puolisosta tulee se jolle ei kerrota enään omista tunteistaan ja asioista?

        Mitään ei ole vielä tapahtunut ja ehkä ei tapahdukkaan, mutta selkeästi te nyt ajaudutte ja antaudutte kaiken mahdollistaviin tapaamisiin.
        Mitä sitten kun teette jotain ja rakastutte syvemmin? Näettekö ja katotte mihin homma kehittyy, onko kyseessä vain hetken huuma vai pidempään kestävä suhteen alku? Sittenkö teette ratkaisunne ja kerrotte?

        En mä moralisoi, minua vain säälittää että ihmiset elää ylipäätään suhteissa joissa se oma puoliso ei yllä muuhun kun kauppalaupuksi ja päivän sään kertojaksi. Mihin te kadotatte sen puhumisen taidon, sieltä samasta löytyy avioliitot.
        Ihminen ei voi aina tunteilleen mitään, se on selvä, yllätyksiä tapahtuu. Mutta jos mistään ei uskalla/voi puhua puolisolleen, mitä te muuta te jaatte kuin jotain pintaraapaisuja toistenne elämästä.

        Minä toisaalta ymmärrän että sinua kutkuttaa tilanne joka on kuin vastarakastuneella/ihastuneella, omassa suhteessasi selkeästi on tilanne päästetty arkeutumaan ja mikään ei sykähdytä enään. Mutta niin käy joka suhteessa jotai ei hoideta, ei se uusi ihminen ole aina uudelleen ja uudelleen se ratkaisu vaan voisi opetella katsomaan suhteensa karikoit ja opetella pitämään se liekku hengissä vaikka sataakin.

        Jos jotain minun mielestä on velkaa ihmiselle jonka kanssa jakaa elämänsä, oli se sitten näennäisestikkin vain, on rehellisyys. Sä annat itsellesi mahdollisuuden kokea jotain, miksi sä et anna miehellesi mahdollisuutta. Hän voi sanoa että ei hyväksy, hän voi sanoa että hyväksyy, hän voi sanoa että hänkin on ajatellut hakea vähän potkua teidän suhteeseen jostain toisesta jne. Joskus se jopa auttaa että molemmat vähän sinkkuilee tahoillaan, joskus ei. Mutta minusta pitäisi antaa jokin arvo sille suhteelle ennen kuin mitätöi sen omilla teoillaan lopullisesti.

        harvinaisen viisas kommentti, FFS. Itsekin toivon, että minua olisi arvostettu edes sen rehellisyyden verran. No toisaalta nyt voin ajan kuluessa oikeasti tutkia asuuko minussakin pieni naisten nainen..

    • Teenkö väärin?

      Kiitos taas kaikille kauniista sanoista. Olen hieman hämmennyksissä, koska odotin, että saan osakseni paljon enemmän negatiivisuutta, johtuen kai siitä, kun olen lueskellut noita muiden tekstejä. Olen hämmästynyt, kuinka tunteettomasti jotkut vastavat toisten kirjoituksiin.
      No se siitä. Meillä menee yhä oikein mukavasti. Harrastamme, tapailemme muissa merkeissä ja juttelemme todella paljon. Hänellä on uskomattoman kaunis hymy ja huomaan meneväni hämilleni, kun hän katsoo minuun päin, kallistaa hieman päätään ja hymyilee. Tyhmää tai ei, mutta tuolloin käännän usin pääni pois, koska pelkään hänen huomaavan ihastumiseni. Katselen häntä usein kyllä salaa ja toivon todella, että ystävyytemme jatkuisi pitkään. Monesti olen myös jumpalla huomannut, kun katsahdan häneen päin, että hän onkin katsellut minua, hän vain ei käännä päätään pois, vaan hymyilee kauniisti. Iltaisin mietin usein hänen sanojaan ja mitä hän niillä on tarkoittanut, ehkä ei mitään, mutta ompahan ainakin mukava nukahtaa tällaiseen tunteeseen. Mietin usein myös, että ajatteleekohan hän minua samoin. Ehkä, ehkä ei.
      Tämä ihastumiseni tuli kyllä kuin nuijalla lyöden, en osannut odottaa. Olen aina kyllä tuntenut kiinnostusta samaa sukupuolta olevaan, mutta että ihastuminen on ollut näin voimakasta.
      Rakastan myös miestäni ja tiedän myös että hän rakastaa miestään. Oma avioliittoni on jo hyvin pitkä ja välillä tuntuu, että kaikki on jo nähty. Arvostan miestäni, enkä halua häntä loukata, mutta minkä tunteilleen mahtaa, kun se vie joskus myösyöunet. Kaverini avioliitto on vielä hyvin tuore ja minusta ainakin näyttää siltä, että heillä menee ihan mukavasti. Pitäisikö minun vain pikkuhiljaa yrittää irrottautua tästä nuoresta kaveristani, etten tuhoaisi hänen avioliittoaan?

      • FFS!

        hakemassa jännitystä kun on kotona vähän liian tuttua niin okei. Saahan sitä ajatusleikkejä käydä ja jos niillä saa puhtia niin ei se synti ole.
        Minä en vain ymmärrä miksi sä puhut tämän naisen iästä koko aika, ikään kuin etsit jotain syytä miksi sun pitäisi olla jatkamatta. Hän on varsin aikuinen iältään ja varmaan tietää mitä tekee ja haluaa. Tuskin sun tarvii hänen puolestaan ajatella?
        Ehkä sua pelottaakin se että ajatukset muuttuvat teoiksi ja sä pelkäät vastuuta. Sulla on tunne että se on jotenkin sun hallussa nyt 4 ihmisen avioliitot ja onni.
        Ettehän te tee mitään, viihdytte yhdessä ja nautitte toistenne seurasta.
        Miksi et vain nauti ja otat siitä voimaa ja energiaa. Jos pelkäät että jotain tapahtuu niin et vain enään jää yöksi ja jne. Ehkäpä te vain olette noin ja mitään muuta ei tule tapahumaan varsinkin jos katsot ettei niin tule käymään. Kenen avioliiton sä silloin tuhoat, et kenekään.

        Eri asia on tietty jos haluat tapahtuvaksi mutta et halua olla mistään vastuussa. Silloin sun on parempi lopettaa hänen tapailu koska se olisi epäkypsää leikkiä että kaikki vain tapahtui ja uups en minä mitään tarkoittanut.

        Jos sä olet punninnut mitä voi ja mistä sä olet valmis kantamaan vastuun niin asiasi on kunnossa.

      • Vaikeetavaikeeta
        FFS! kirjoitti:

        hakemassa jännitystä kun on kotona vähän liian tuttua niin okei. Saahan sitä ajatusleikkejä käydä ja jos niillä saa puhtia niin ei se synti ole.
        Minä en vain ymmärrä miksi sä puhut tämän naisen iästä koko aika, ikään kuin etsit jotain syytä miksi sun pitäisi olla jatkamatta. Hän on varsin aikuinen iältään ja varmaan tietää mitä tekee ja haluaa. Tuskin sun tarvii hänen puolestaan ajatella?
        Ehkä sua pelottaakin se että ajatukset muuttuvat teoiksi ja sä pelkäät vastuuta. Sulla on tunne että se on jotenkin sun hallussa nyt 4 ihmisen avioliitot ja onni.
        Ettehän te tee mitään, viihdytte yhdessä ja nautitte toistenne seurasta.
        Miksi et vain nauti ja otat siitä voimaa ja energiaa. Jos pelkäät että jotain tapahtuu niin et vain enään jää yöksi ja jne. Ehkäpä te vain olette noin ja mitään muuta ei tule tapahumaan varsinkin jos katsot ettei niin tule käymään. Kenen avioliiton sä silloin tuhoat, et kenekään.

        Eri asia on tietty jos haluat tapahtuvaksi mutta et halua olla mistään vastuussa. Silloin sun on parempi lopettaa hänen tapailu koska se olisi epäkypsää leikkiä että kaikki vain tapahtui ja uups en minä mitään tarkoittanut.

        Jos sä olet punninnut mitä voi ja mistä sä olet valmis kantamaan vastuun niin asiasi on kunnossa.

        Vaikeeta! ja mielenkiintoista ajatustenvaihtoa ap:n ja FFS:n välillä. Kiitos kirjoituksistanne. Toivottavasti jaksatte vielä kirjoitella lisääkin! Mulle tuli tunne, että ap on myöhäisherännyt lesbo, joka haluaisi kovasti naisensa kanssa vaikka mitä, mutta ei uskalla, koska pelkää menettävänsä miehensä ja pelkää myös vastuuta naisensa elämästä, mitä koko ajan selittää sillä, että itse on vanhempi ja näin ollen muka jotenkin vastuussa. Eihän se todellakaan iästä ole kiinni! Kaikki ovat aikuisia, mutta vastuuta on aina - tässä tapauksessa kahdella naisella ja kahdella miehellä, jota poloiset eivät tiedä asiasta mitään. Aavistavatko?

      • Teenkö väärin?
        Vaikeetavaikeeta kirjoitti:

        Vaikeeta! ja mielenkiintoista ajatustenvaihtoa ap:n ja FFS:n välillä. Kiitos kirjoituksistanne. Toivottavasti jaksatte vielä kirjoitella lisääkin! Mulle tuli tunne, että ap on myöhäisherännyt lesbo, joka haluaisi kovasti naisensa kanssa vaikka mitä, mutta ei uskalla, koska pelkää menettävänsä miehensä ja pelkää myös vastuuta naisensa elämästä, mitä koko ajan selittää sillä, että itse on vanhempi ja näin ollen muka jotenkin vastuussa. Eihän se todellakaan iästä ole kiinni! Kaikki ovat aikuisia, mutta vastuuta on aina - tässä tapauksessa kahdella naisella ja kahdella miehellä, jota poloiset eivät tiedä asiasta mitään. Aavistavatko?

        Kyllä olet varmaankin oikeilla jäljillä. Kiva kun olet ottanut kantaa. Haluaisin todella jotain ystäväni kanssa, mutta on myös muistettava se, että en todellakaan tiedä onko hän myös halukas kokeilemaan jotain. Kaikki on vielä arvailujen varassa. Jos en kuitenkaan ota edes yhteen päivään yhteyttä, niin hän soittaa aivan varmasti ja tekee vaikka tikusta asiaa. Pyytää kahville, kaupoille liikkumaan jne. Kaikki viittaisi kyllä sinnepäin, mutta mutta... voihan kaikki olla hänen puoleltan vain ystävällisyyttä minua kohtaan.
        Todellakin ikäni tämän varmaan saa aikaan, siis epäröinnin ja ajttelen, ettei minusta voi millään olla nuorempi nainen kiinnostunut.
        Miehemme eivät aavista mitään, vaan pitävät meitä erittäin hyvinä kavereina. Te, siis nuoremmat naiset, joilla on kokemusta tällaisesta suuresta ikäerosta, voisitteko kertoa, mikä teidät on saanut kiinnostumaan itseänne vanhemmasta naisesta. Nimim. Rohkaisua kaipaava :)
        Miten ihmeessä muuten kuin kysymällä suoraan voisin testata, onko hän kiinnostunut?

      • dawa
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Kyllä olet varmaankin oikeilla jäljillä. Kiva kun olet ottanut kantaa. Haluaisin todella jotain ystäväni kanssa, mutta on myös muistettava se, että en todellakaan tiedä onko hän myös halukas kokeilemaan jotain. Kaikki on vielä arvailujen varassa. Jos en kuitenkaan ota edes yhteen päivään yhteyttä, niin hän soittaa aivan varmasti ja tekee vaikka tikusta asiaa. Pyytää kahville, kaupoille liikkumaan jne. Kaikki viittaisi kyllä sinnepäin, mutta mutta... voihan kaikki olla hänen puoleltan vain ystävällisyyttä minua kohtaan.
        Todellakin ikäni tämän varmaan saa aikaan, siis epäröinnin ja ajttelen, ettei minusta voi millään olla nuorempi nainen kiinnostunut.
        Miehemme eivät aavista mitään, vaan pitävät meitä erittäin hyvinä kavereina. Te, siis nuoremmat naiset, joilla on kokemusta tällaisesta suuresta ikäerosta, voisitteko kertoa, mikä teidät on saanut kiinnostumaan itseänne vanhemmasta naisesta. Nimim. Rohkaisua kaipaava :)
        Miten ihmeessä muuten kuin kysymällä suoraan voisin testata, onko hän kiinnostunut?

        Jos ehdottaisit yhteistä pientä lomamatkaa. Kauashan ei tarvitsisi matkata, vaikkapa Tallinnaan viikonlopuksi tai muuta vastaavaa. Siinä asia vois selvitä kysymättäkin aika luontevasti :)

      • Teenkö väärin?
        dawa kirjoitti:

        Jos ehdottaisit yhteistä pientä lomamatkaa. Kauashan ei tarvitsisi matkata, vaikkapa Tallinnaan viikonlopuksi tai muuta vastaavaa. Siinä asia vois selvitä kysymättäkin aika luontevasti :)

        Kiitos neuvosta, mutta voisitko selventää, että miten se voisi selvitä?

      • FFS!
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Kyllä olet varmaankin oikeilla jäljillä. Kiva kun olet ottanut kantaa. Haluaisin todella jotain ystäväni kanssa, mutta on myös muistettava se, että en todellakaan tiedä onko hän myös halukas kokeilemaan jotain. Kaikki on vielä arvailujen varassa. Jos en kuitenkaan ota edes yhteen päivään yhteyttä, niin hän soittaa aivan varmasti ja tekee vaikka tikusta asiaa. Pyytää kahville, kaupoille liikkumaan jne. Kaikki viittaisi kyllä sinnepäin, mutta mutta... voihan kaikki olla hänen puoleltan vain ystävällisyyttä minua kohtaan.
        Todellakin ikäni tämän varmaan saa aikaan, siis epäröinnin ja ajttelen, ettei minusta voi millään olla nuorempi nainen kiinnostunut.
        Miehemme eivät aavista mitään, vaan pitävät meitä erittäin hyvinä kavereina. Te, siis nuoremmat naiset, joilla on kokemusta tällaisesta suuresta ikäerosta, voisitteko kertoa, mikä teidät on saanut kiinnostumaan itseänne vanhemmasta naisesta. Nimim. Rohkaisua kaipaava :)
        Miten ihmeessä muuten kuin kysymällä suoraan voisin testata, onko hän kiinnostunut?

        ajattele tuota ikäeroa samoin kuin miehet, unohda nyt sen miettiminen. Naiset katsoo naisessa ihan muuta kuin miehet.
        Sä siis haluat siirtää ystäväsi rakastajattareksesi, ja mietit miten. Asiahan on hyvin yksinkertainen, mutta muista että luultavammin teidän pieni liekki leimahtaa ja sitten sammuu. Mutta jos se on se arvoista ja miksei olisi niin seuraavalla tavalla sä tiedät haluaako hän sinusta mitään muuta kuin ystävän.

        Leffailta, vuokraa http://www.leffatykki.com/elokuva/kun-yo-saapuu ja katsotte. Jos se ei saa mitään reaktiota aikaan voit unohtaa sutinat. Jos hän ihmettelee leffavalintaa sano että joku ystäväsi suositteli ja et sen kummemmin katsonut ja keksit jotain.

        Toinen vaihtoehto on illallinen yms yhteiskokkaus tai muu tapahtuma missä olette puuhaamassa yhdessä paljon seisomista, menet ihan viereen seisomaan, niin että käsivartesi osuu häneen ja kun hän sekoittaa jotain laitat kätesi hänen kätensä päälle ja sanot jotain että anna kun minäkin jne sellaista tiedäthän kunnon lähestymistä, iholle.

        Kolmas on oma suosikkini, kun teette jotain, katso häntä silmiin ja sanot että pidät häntä todella kauniina ja älä päästä katsekontaktista irti, ja siirrät katseesi hänen huuliin ja takaisin silmiin. Jos hän on sanomisesi jälkeen hiljaa ja sopivalla etäisyydellä (pidä huoli että on) ja ei näytä että haluaa karkuun otat ja kosketat huulillasi hänen huuliaan. Älä koita suudella sen kummemmin. Tiedän että tämä vaatii jo rohkeutta mutta jos ei uskalla niin sitten ei kannata koittaa, räpiskely on kauheaa.

        Neljänneksi sä voit ottaa hänen kätensä käteesi ja sanoa että hän on yksi ihanimmista ihmisistä mitä tiedät ja katsoa miten hän reagoi sun kosketukseen ja jos hänen kätensä tuntuu rennolta eikä hän vedä sitä pois voit vaikka viedä sen sydämellesi tai antaa kevyen suudelman kädelle tai mikä susta tuntuu luonnolliselle.

        Perusmeininki on että jos sä haluat edetä, puheet ja katseet on nyt käytetty, on aika ottaa ihoa ja kosketusta peliin. Ole luonnollinen, älä tunge, vain astut hänen tilaansa ja katsot miten hän siihen reagoi.
        Katse ja puhe silti siis mukana, mutta nyt on ihon ja kosketuksen vuoro näyttää vetäytyykö hän pois ja häätää sinut omasta henkilökohtaisesta tilastaan vain antaako hän sinun siihen tulla.

      • 1+1=
        FFS! kirjoitti:

        ajattele tuota ikäeroa samoin kuin miehet, unohda nyt sen miettiminen. Naiset katsoo naisessa ihan muuta kuin miehet.
        Sä siis haluat siirtää ystäväsi rakastajattareksesi, ja mietit miten. Asiahan on hyvin yksinkertainen, mutta muista että luultavammin teidän pieni liekki leimahtaa ja sitten sammuu. Mutta jos se on se arvoista ja miksei olisi niin seuraavalla tavalla sä tiedät haluaako hän sinusta mitään muuta kuin ystävän.

        Leffailta, vuokraa http://www.leffatykki.com/elokuva/kun-yo-saapuu ja katsotte. Jos se ei saa mitään reaktiota aikaan voit unohtaa sutinat. Jos hän ihmettelee leffavalintaa sano että joku ystäväsi suositteli ja et sen kummemmin katsonut ja keksit jotain.

        Toinen vaihtoehto on illallinen yms yhteiskokkaus tai muu tapahtuma missä olette puuhaamassa yhdessä paljon seisomista, menet ihan viereen seisomaan, niin että käsivartesi osuu häneen ja kun hän sekoittaa jotain laitat kätesi hänen kätensä päälle ja sanot jotain että anna kun minäkin jne sellaista tiedäthän kunnon lähestymistä, iholle.

        Kolmas on oma suosikkini, kun teette jotain, katso häntä silmiin ja sanot että pidät häntä todella kauniina ja älä päästä katsekontaktista irti, ja siirrät katseesi hänen huuliin ja takaisin silmiin. Jos hän on sanomisesi jälkeen hiljaa ja sopivalla etäisyydellä (pidä huoli että on) ja ei näytä että haluaa karkuun otat ja kosketat huulillasi hänen huuliaan. Älä koita suudella sen kummemmin. Tiedän että tämä vaatii jo rohkeutta mutta jos ei uskalla niin sitten ei kannata koittaa, räpiskely on kauheaa.

        Neljänneksi sä voit ottaa hänen kätensä käteesi ja sanoa että hän on yksi ihanimmista ihmisistä mitä tiedät ja katsoa miten hän reagoi sun kosketukseen ja jos hänen kätensä tuntuu rennolta eikä hän vedä sitä pois voit vaikka viedä sen sydämellesi tai antaa kevyen suudelman kädelle tai mikä susta tuntuu luonnolliselle.

        Perusmeininki on että jos sä haluat edetä, puheet ja katseet on nyt käytetty, on aika ottaa ihoa ja kosketusta peliin. Ole luonnollinen, älä tunge, vain astut hänen tilaansa ja katsot miten hän siihen reagoi.
        Katse ja puhe silti siis mukana, mutta nyt on ihon ja kosketuksen vuoro näyttää vetäytyykö hän pois ja häätää sinut omasta henkilökohtaisesta tilastaan vain antaako hän sinun siihen tulla.

        Juuri näin, kosketus on seuraava liike. Jos vaikka katsotte yhdessä telkkua sohvalla, niin voit "nukahtaa" ja nojata häneen, niin näet, miten hän reagoi. Silittääkö päätä, laittaako käden reidellesi, vai työntääkö pois.
        Saunailta on myös hyvä tapa saada selville, ei tarvita mitään selänpesujakaan, huomaat kyllä, jos hän katselee sinua "liian" pitkään.
        Kyllä se kiinnostus, jos sitä on, selviää ajan myötä.

      • Teenkö väärin?
        1+1= kirjoitti:

        Juuri näin, kosketus on seuraava liike. Jos vaikka katsotte yhdessä telkkua sohvalla, niin voit "nukahtaa" ja nojata häneen, niin näet, miten hän reagoi. Silittääkö päätä, laittaako käden reidellesi, vai työntääkö pois.
        Saunailta on myös hyvä tapa saada selville, ei tarvita mitään selänpesujakaan, huomaat kyllä, jos hän katselee sinua "liian" pitkään.
        Kyllä se kiinnostus, jos sitä on, selviää ajan myötä.

        Erittäin hyviä vinkkejä. Toi nukahtaminen elokuvan aikana onnistuis kyllä varmaan :) niin käy usein muutenkin. Pidämme nimittäin silloin tällöin elokuvailtoja ihan kahdestaan, pitääpä koettaa. Saunailta sensijaan ei varmaan kovin helposti onnistu, sillä olen saanut ymmätää, että hän on niin "ujo", ettei käy vieraitten kanssa saunassa. No minähän en kyllä enää ole niin vieras, mutta kyllä hän taitaa minuakin hieman ujostella. Taidan kyllä itsekin hieman ujostella näyttäytyä hänen edessään paljaana, vaikka en ymmärrä mistä se johtuu, sillä muiden seurassa näin ei käy.Toivottavasti joskus onnistuu sekin.
        Otan mielelläni vastaan lisää hyväksi koettuja vinkkejä.

      • BiNainen47
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Erittäin hyviä vinkkejä. Toi nukahtaminen elokuvan aikana onnistuis kyllä varmaan :) niin käy usein muutenkin. Pidämme nimittäin silloin tällöin elokuvailtoja ihan kahdestaan, pitääpä koettaa. Saunailta sensijaan ei varmaan kovin helposti onnistu, sillä olen saanut ymmätää, että hän on niin "ujo", ettei käy vieraitten kanssa saunassa. No minähän en kyllä enää ole niin vieras, mutta kyllä hän taitaa minuakin hieman ujostella. Taidan kyllä itsekin hieman ujostella näyttäytyä hänen edessään paljaana, vaikka en ymmärrä mistä se johtuu, sillä muiden seurassa näin ei käy.Toivottavasti joskus onnistuu sekin.
        Otan mielelläni vastaan lisää hyväksi koettuja vinkkejä.

        Sä olet niin vinkeän ja hauskan tuntuinen että olis kiva tutustua :-) Jos haluat, kirjoita mulle: [email protected]

      • Teenkö väärin?
        BiNainen47 kirjoitti:

        Sä olet niin vinkeän ja hauskan tuntuinen että olis kiva tutustua :-) Jos haluat, kirjoita mulle: [email protected]

        Voi kiitos :) olen niin imarreltu ja jos näkisit niin hämilläni ja punastunut noin kauniista sanoista. En tahtoisi loukata, enkä tietenkään väheksyä ehdotustasi, mutta tällä hetkellä olen kyllä niin mennyttä tuolle ystävälleni, etten oikei selkeästi pysty ajattelemaan. Kiitos kuitenkin.

      • Prrp
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Voi kiitos :) olen niin imarreltu ja jos näkisit niin hämilläni ja punastunut noin kauniista sanoista. En tahtoisi loukata, enkä tietenkään väheksyä ehdotustasi, mutta tällä hetkellä olen kyllä niin mennyttä tuolle ystävälleni, etten oikei selkeästi pysty ajattelemaan. Kiitos kuitenkin.

        Tuo idea elokuvaillasta on hyvä, ei siinä elokuvalla ole niin väliä, mutta ei olisi ollenkaan paha, jos elokuva olisi todella jännittävä, niin voisi välillä "vahingossa" tarttua kädestä tai nojautua toiseen..
        Tämä sinun "tarinasi" on muuten erittäin mielenkiintoinen, täällähän tulee käytyä joka päivä katsomassa, että onko jotain uutta tapahtunut :) Pidän peukkuja sinulle, että teille käy hyvin!!

      • FFS!
        Prrp kirjoitti:

        Tuo idea elokuvaillasta on hyvä, ei siinä elokuvalla ole niin väliä, mutta ei olisi ollenkaan paha, jos elokuva olisi todella jännittävä, niin voisi välillä "vahingossa" tarttua kädestä tai nojautua toiseen..
        Tämä sinun "tarinasi" on muuten erittäin mielenkiintoinen, täällähän tulee käytyä joka päivä katsomassa, että onko jotain uutta tapahtunut :) Pidän peukkuja sinulle, että teille käy hyvin!!

        tässä on ollu jännittävä kaari, alussa lähdettiin siitä että on ihastunut ystäväänsä ja on syyllinen olo, siitä siirryttiin pohtimaan vähän ikäeroa ja miestä ja omia tuntemuksia lisää ja lopulta päädytään hyvin selkeisiin iskemistekniikoihin joilla pääsee iholle. Nyt luulen että loppu pysyttelee siinä aiheessa miten hän saa sänkyyn ystävänsä.

      • Teenkö väärin?
        FFS! kirjoitti:

        tässä on ollu jännittävä kaari, alussa lähdettiin siitä että on ihastunut ystäväänsä ja on syyllinen olo, siitä siirryttiin pohtimaan vähän ikäeroa ja miestä ja omia tuntemuksia lisää ja lopulta päädytään hyvin selkeisiin iskemistekniikoihin joilla pääsee iholle. Nyt luulen että loppu pysyttelee siinä aiheessa miten hän saa sänkyyn ystävänsä.

        että taidamme jatkaa näillä linjoilla ja pitkään, jollei ikuisesti. Välillä tuntuu, että (siis aistin) hän on myös armottoman ihastunut minuun. Esim. Kun ollaan esim. jumpalla niin hän sanoo sen jopa ääneen, että haluaa minun viereeni eikä mihinkään muualle. Samoin on tapahtunut muissakin eri tilanteissa. Mutta näinhän voi toimia myös tosi ystävä. Eikö vain? Taidan kuvitella koko toisen ihastumisen minuun, koska niin haluaisin todella olevan. Taitaapi jäädä arvoitukseksi koko juttu. Mutta täytyy sanoa, että kyllä tää ihastuminen on sitten niin peijakkaan ihana olotila. Kunpa toinenkin tuntisi samoin. Tuosta sänkyyn menosta vielä, että eipähän edetä liian hätkisti, kunpa päästäis ensin edes halailu (no onhan kyllä halattu kun on esim onniteltu) ja edes kerran vaikka suukottelu asteelle. Mutta toivossa on hyvä elää, siispä elelen tässä päivä kerrallaan. Tsemppiä myös muille kannattajajoukoille ;)

      • MiNiMerKKi2010
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        että taidamme jatkaa näillä linjoilla ja pitkään, jollei ikuisesti. Välillä tuntuu, että (siis aistin) hän on myös armottoman ihastunut minuun. Esim. Kun ollaan esim. jumpalla niin hän sanoo sen jopa ääneen, että haluaa minun viereeni eikä mihinkään muualle. Samoin on tapahtunut muissakin eri tilanteissa. Mutta näinhän voi toimia myös tosi ystävä. Eikö vain? Taidan kuvitella koko toisen ihastumisen minuun, koska niin haluaisin todella olevan. Taitaapi jäädä arvoitukseksi koko juttu. Mutta täytyy sanoa, että kyllä tää ihastuminen on sitten niin peijakkaan ihana olotila. Kunpa toinenkin tuntisi samoin. Tuosta sänkyyn menosta vielä, että eipähän edetä liian hätkisti, kunpa päästäis ensin edes halailu (no onhan kyllä halattu kun on esim onniteltu) ja edes kerran vaikka suukottelu asteelle. Mutta toivossa on hyvä elää, siispä elelen tässä päivä kerrallaan. Tsemppiä myös muille kannattajajoukoille ;)

        Minä olen lukenut tätä keskustelua alusta asti, ja tunnistanut siinä monia elementtejä omasta vähän samanlaisesta kokemuksesta lähivuosina.
        Itse päätin omassa tilanteessani olla kertomatta ihastukselleni tunteistani, koska olin niin varma etten voisi koskaan saada vastakaikua häneltä. Ja sitten kuitenkin monen tapaamisemme lopuksi hän halasi minua pitkään, katsoi silmiin pitkään ja kotiin päästyäni lähetti hyvän yön viestin tai muuta vastaavaa. Lopulta en enää voinut olla kertomatta tunteistani hänelle. Ja vaikka tilanne ei päättynyt minun toiveideni kannalta hyvin, olen silti tyytyväinen että kerroin tunteistani. Uskon etten olisi muutoin voinut jatkaa ystävyyttämme, koska meinasin seota.

        Tsemppiä kovasti sinulle ap-kirjoittaja, ja toivon että löydät rohkeutta edetä tilanteessasi :)

      • fool for you
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Kyllä olet varmaankin oikeilla jäljillä. Kiva kun olet ottanut kantaa. Haluaisin todella jotain ystäväni kanssa, mutta on myös muistettava se, että en todellakaan tiedä onko hän myös halukas kokeilemaan jotain. Kaikki on vielä arvailujen varassa. Jos en kuitenkaan ota edes yhteen päivään yhteyttä, niin hän soittaa aivan varmasti ja tekee vaikka tikusta asiaa. Pyytää kahville, kaupoille liikkumaan jne. Kaikki viittaisi kyllä sinnepäin, mutta mutta... voihan kaikki olla hänen puoleltan vain ystävällisyyttä minua kohtaan.
        Todellakin ikäni tämän varmaan saa aikaan, siis epäröinnin ja ajttelen, ettei minusta voi millään olla nuorempi nainen kiinnostunut.
        Miehemme eivät aavista mitään, vaan pitävät meitä erittäin hyvinä kavereina. Te, siis nuoremmat naiset, joilla on kokemusta tällaisesta suuresta ikäerosta, voisitteko kertoa, mikä teidät on saanut kiinnostumaan itseänne vanhemmasta naisesta. Nimim. Rohkaisua kaipaava :)
        Miten ihmeessä muuten kuin kysymällä suoraan voisin testata, onko hän kiinnostunut?

        Olen kiinnostunut 10 v itseäni vanhemmasta naisesta, enkä koskaan ajattele ikäeroamme, Hän on vain hurmannut minut silmillään, hymyllään, viehättävyydellään ja kiehtovalla luonteellaan. Muuta ei tarvittu. Hän toki näyttää vanhemmalta kuin minä, mutta pidän häntä tavattoman kauniina enkä koskaan ajattele hänen iästään tai ulkonäöstään mitään negatiivista. Huoh, Kunpa hänkin vain tietäisi sen, ja sen mitä tunnenkaan häntä kohtaan.

    • Teenkö väärin?

      oli jälleen puhelinsoitto häneltä. Lähdetkö kanssani syömään? Enpä siinä kauaa miettinyt ja menoksi. Juttelimme jälleen niitä näitä ja vähän tulevia, sain osakseni myös kauniita ja niin, niin arvoituksellisia hymyjä. Päätimme, että jossain vaiheessa teemme yhteisen tyttöjen matkan jonnekin etelään; pois tästä kylmyydestä. Ajatuskin on jo itsestään niin kutkuttava, että tuskin maltan odottaa. Huomenna näemme varmaan jälleen.

      • FFS!

        kauhean ihanaa mutta toisaalta sä suunnittelet ja iloitset koko aika miehesi pettämisestä. Minusta sun pitäisi antaa miehesikin päättää omalta osaltaan mitä hän haluaa elämältään. Sinä käyttäydyt kuin sinkku.

      • Teenkö väärin?
        FFS! kirjoitti:

        kauhean ihanaa mutta toisaalta sä suunnittelet ja iloitset koko aika miehesi pettämisestä. Minusta sun pitäisi antaa miehesikin päättää omalta osaltaan mitä hän haluaa elämältään. Sinä käyttäydyt kuin sinkku.

        No niin, nyt siis alkoi moralisointi... No kyllä kaikki vastaanotetaan, en aio jäädä kaunaa kantamaan :)Siis mitäänhän ei ole tapahtunut ja tuskin ikinä tapahtuukaan, mutta on mukava ajatella. Minulla on kyllä ihan hyvä suhde myös mieheeni. Mieheni on kyllä jäänyt joskus kiinni pettämisestäni toisen naisen kanssa, mutta asia on puhuttu ja anteeksi annettu, mutta ihminenhän minäkin vain olen, enkä voi asiaa noin vain unohtaa.
        Mieheni tuntee myös hyvin ystäväni ja minä tunnen ystäväni miehen ja heille on ihan ok että kuljemme yhdessä joten??

      • FFS!
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        No niin, nyt siis alkoi moralisointi... No kyllä kaikki vastaanotetaan, en aio jäädä kaunaa kantamaan :)Siis mitäänhän ei ole tapahtunut ja tuskin ikinä tapahtuukaan, mutta on mukava ajatella. Minulla on kyllä ihan hyvä suhde myös mieheeni. Mieheni on kyllä jäänyt joskus kiinni pettämisestäni toisen naisen kanssa, mutta asia on puhuttu ja anteeksi annettu, mutta ihminenhän minäkin vain olen, enkä voi asiaa noin vain unohtaa.
        Mieheni tuntee myös hyvin ystäväni ja minä tunnen ystäväni miehen ja heille on ihan ok että kuljemme yhdessä joten??

        moralisoi, mä en vain ymmärrä miten se toimii, siis se että on avioliitossa ja hakee kiksinsä muualta. Miten se avioliitto siitä jatkuu ja millaisena se säilyy ja paraneeko se vai pidättekö sitä itsestäänselvyytenä ja molemmat elää vähän omaa elämäänsä vaikka olette naimisissa?
        Mun mielestä sun pitäisikin iskeä se naisystväsi ja ratsastaa hänen kanssaan auringonlaskuun koska tosiasia on että kun sänkyyn pääsette ja suhteenne roimahtaa liekkeihin niin siinä käy.

      • Teenkö väärin
        FFS! kirjoitti:

        moralisoi, mä en vain ymmärrä miten se toimii, siis se että on avioliitossa ja hakee kiksinsä muualta. Miten se avioliitto siitä jatkuu ja millaisena se säilyy ja paraneeko se vai pidättekö sitä itsestäänselvyytenä ja molemmat elää vähän omaa elämäänsä vaikka olette naimisissa?
        Mun mielestä sun pitäisikin iskeä se naisystväsi ja ratsastaa hänen kanssaan auringonlaskuun koska tosiasia on että kun sänkyyn pääsette ja suhteenne roimahtaa liekkeihin niin siinä käy.

        sillä jo säikähdin, että olen mennyt jo hieman yli. Tuo kysymys, että miten se toimii, on mulle itsellekin suuren suuri arvoitus, mutta ehkäpä sitä ei koskaan tarvi sen enempää miettiä jos mistään ei tule koskaan mitään. Se on takuuvarmaa, että erittäin hyviä ystäviä ollaan ainakin. Ihastuttaa tuo sinun lauseesi, jossa sanot, että meidän pitäisi ratsastaa auringonlaskuun, etpä muuten arvaa miten nappiin se menis :)
        Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että liekki roimahtais, kerranhan täällä vain ollaan. En kuitenkaan haluaisi ikimaailmassa jättää miestänikään.
        Toivon kaikille muillekkin oikein ihastuttavia haaveita. Haaveita pitää olla aina, sillä ne kantavat pitkään.

      • Miesvierailija
        Teenkö väärin kirjoitti:

        sillä jo säikähdin, että olen mennyt jo hieman yli. Tuo kysymys, että miten se toimii, on mulle itsellekin suuren suuri arvoitus, mutta ehkäpä sitä ei koskaan tarvi sen enempää miettiä jos mistään ei tule koskaan mitään. Se on takuuvarmaa, että erittäin hyviä ystäviä ollaan ainakin. Ihastuttaa tuo sinun lauseesi, jossa sanot, että meidän pitäisi ratsastaa auringonlaskuun, etpä muuten arvaa miten nappiin se menis :)
        Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että liekki roimahtais, kerranhan täällä vain ollaan. En kuitenkaan haluaisi ikimaailmassa jättää miestänikään.
        Toivon kaikille muillekkin oikein ihastuttavia haaveita. Haaveita pitää olla aina, sillä ne kantavat pitkään.

        Olen mies, ja itseäni ei haittaisi pätkän vertaa, jos vaimollani olisi tyttöystävä. En näkisi sitä ollenkaan pettämisenä. Sitä vaan yritän sanoa, että ihmiset on kaikki yksilöitä ja erilaisia, ei voi ikinä tietää, että mitä kukakin ajattelee.
        Eli anna palaa, jos vain tunne on molemminpuolinen, ja sehän selviää aikanaan, viimeistään siellä etelänmatkalla.

      • Haaaaaveita
        Teenkö väärin kirjoitti:

        sillä jo säikähdin, että olen mennyt jo hieman yli. Tuo kysymys, että miten se toimii, on mulle itsellekin suuren suuri arvoitus, mutta ehkäpä sitä ei koskaan tarvi sen enempää miettiä jos mistään ei tule koskaan mitään. Se on takuuvarmaa, että erittäin hyviä ystäviä ollaan ainakin. Ihastuttaa tuo sinun lauseesi, jossa sanot, että meidän pitäisi ratsastaa auringonlaskuun, etpä muuten arvaa miten nappiin se menis :)
        Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että liekki roimahtais, kerranhan täällä vain ollaan. En kuitenkaan haluaisi ikimaailmassa jättää miestänikään.
        Toivon kaikille muillekkin oikein ihastuttavia haaveita. Haaveita pitää olla aina, sillä ne kantavat pitkään.

        Hei, älä vain häviä kuin tuhka tuuleen tältä palstalta, ethän!? Oletteko tänäänkin olleet yhteyksissä? Miten menee, mikä fiilis?

      • Teenkö väärin?
        Haaaaaveita kirjoitti:

        Hei, älä vain häviä kuin tuhka tuuleen tältä palstalta, ethän!? Oletteko tänäänkin olleet yhteyksissä? Miten menee, mikä fiilis?

        ihan joka päivä. Jouduin vaan olemaan jonkin aikaa poissa tietokoneen ääreltä. Fiilikset on ihan hyvät. Tänään hän halasi minua erittäin lämpimästi, johtuen ??? (en voi paljastaa) Hän on kerrassaan suloinen nuori nainen. Empaattinen, hymyileväinen, huolehtiva ja näitä hyveitä voisi luetella vaikka millä mitalla.

      • Utelias siili
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        ihan joka päivä. Jouduin vaan olemaan jonkin aikaa poissa tietokoneen ääreltä. Fiilikset on ihan hyvät. Tänään hän halasi minua erittäin lämpimästi, johtuen ??? (en voi paljastaa) Hän on kerrassaan suloinen nuori nainen. Empaattinen, hymyileväinen, huolehtiva ja näitä hyveitä voisi luetella vaikka millä mitalla.

        Näättekö viikonloppuna? Onko kehitystä välillänne tapahtunut?

      • Susun
        Utelias siili kirjoitti:

        Näättekö viikonloppuna? Onko kehitystä välillänne tapahtunut?

        tilannne sulla! Muista etelänmatkaa varatessa ottaa sellainen huone, jossa on parisänky, niin eiköhän jotain ainakin selviä, kun viikon samassa sängyssä nukkuu :)

    • minä tässä

      Kiinnitin huomiota etenkin tuohon mainitsemaasi ikäeroon.

      Halusin vain sanoa tämän: olen 20-vuotias (tänä vuonna 21) ja seurustelen 43-vuotiaan naisen kanssa. Meitä on muitakin.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      • Teenkö väärin?

        Kiitos viestistäsi. Meillä on juuri tuo samainen ikäero. Etkä siis ilmeisesti pidä sitä pahana? Voisitko vielä kommentoida niitä hyviä puolia suhteessanne? Kumpi teistä teki aloitteen? Olis tosi kannustavaa kuulla vastaavassa tilanteessa olevalta, tai kuten ymmärsin teillä on jo suhde. Meillä tapaillaan yhä taajaan, päivittäin, mutta sen pidemmälle ei olla menty. Ihastuksen kohteenihan ei edes ilmeisesti tiedä, että olen häneen niin ihastunut, tai sitten aavistaa, muttei ole myöskään aloitetta tehnyt, muttei ole luotaankaan häätänyt. Kyllä hänen on minusta ainakin jollain tasolla välitettävä, kun haluaa niin tiiviisti yhteyttä pitää. Aika näyttää mihin tässä mennään.
        Tsemppiä sulle, oon tosi iloinen puolestasi ;)

      • Missämenee
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Kiitos viestistäsi. Meillä on juuri tuo samainen ikäero. Etkä siis ilmeisesti pidä sitä pahana? Voisitko vielä kommentoida niitä hyviä puolia suhteessanne? Kumpi teistä teki aloitteen? Olis tosi kannustavaa kuulla vastaavassa tilanteessa olevalta, tai kuten ymmärsin teillä on jo suhde. Meillä tapaillaan yhä taajaan, päivittäin, mutta sen pidemmälle ei olla menty. Ihastuksen kohteenihan ei edes ilmeisesti tiedä, että olen häneen niin ihastunut, tai sitten aavistaa, muttei ole myöskään aloitetta tehnyt, muttei ole luotaankaan häätänyt. Kyllä hänen on minusta ainakin jollain tasolla välitettävä, kun haluaa niin tiiviisti yhteyttä pitää. Aika näyttää mihin tässä mennään.
        Tsemppiä sulle, oon tosi iloinen puolestasi ;)

        Teetkö vieläkin väärin vai teetkö jo oikein? Päivitähän taas tilannettasi, kun niin innokkaana aloitit avautumaan! Oletteko tänäänkin tavanneet? Ja ilmeisesti edelleen samassa jamassa?

      • Teenkö väärin?
        Missämenee kirjoitti:

        Teetkö vieläkin väärin vai teetkö jo oikein? Päivitähän taas tilannettasi, kun niin innokkaana aloitit avautumaan! Oletteko tänäänkin tavanneet? Ja ilmeisesti edelleen samassa jamassa?

        samassa tilanteessa mennään varmaan edelleen tai ainakin lähes. Tavataan päivittäin, jutellaan tosi paljon, välillä nauretaan toistemme hassuille jutuille ja välillä... no, avautuessaan eräistä asioista ystäväni on myös itkenyt kainalossani. Olen pitänyt häntä rintaani vasten sylissäni ja lohduttanut, rutistanut kovasti ja silitellyt hiuksia. Tällaisena hetkenä oloni on tuntunut hyvin ristiriitaiselta, on ollut samaan aikaan ihana tunne pitää häntä siinä ihan lähellä, mutta myös syyllinen olo, koska en edelleenkään tiedä tunteeko hän mitään minua kohtaan, muuta kuin ystävänä. Alkaa pikkuhiljaa todella tuntua, että suhteemme taitaa sittenkin olla paremminkin äiti - tytärsuhteen kaltainen. Tästäkin asiasta minun pitäisi olla hyvin kiitollinen ja sen pitäisi minulle riittää. Jos näin on niin haluan kuitenkin pitää hänet elämässäni tällä tavoin. Toivottavasti ette ole kovin pettyneitä, mutta aion edetä hänen tavallaan ja hänen tunteitaan kunnioittaen. Jos hän osoittaa kiinnostustaan annan hänelle vastarakkautta.

      • Sesssu
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        samassa tilanteessa mennään varmaan edelleen tai ainakin lähes. Tavataan päivittäin, jutellaan tosi paljon, välillä nauretaan toistemme hassuille jutuille ja välillä... no, avautuessaan eräistä asioista ystäväni on myös itkenyt kainalossani. Olen pitänyt häntä rintaani vasten sylissäni ja lohduttanut, rutistanut kovasti ja silitellyt hiuksia. Tällaisena hetkenä oloni on tuntunut hyvin ristiriitaiselta, on ollut samaan aikaan ihana tunne pitää häntä siinä ihan lähellä, mutta myös syyllinen olo, koska en edelleenkään tiedä tunteeko hän mitään minua kohtaan, muuta kuin ystävänä. Alkaa pikkuhiljaa todella tuntua, että suhteemme taitaa sittenkin olla paremminkin äiti - tytärsuhteen kaltainen. Tästäkin asiasta minun pitäisi olla hyvin kiitollinen ja sen pitäisi minulle riittää. Jos näin on niin haluan kuitenkin pitää hänet elämässäni tällä tavoin. Toivottavasti ette ole kovin pettyneitä, mutta aion edetä hänen tavallaan ja hänen tunteitaan kunnioittaen. Jos hän osoittaa kiinnostustaan annan hänelle vastarakkautta.

        Pöh, ei me mitään pettyneitä olla, oma asiasi ja oma elämäsi. Teet juuri niinkuin sydän sanoo, kyllä kaikki selviää aikanaan. Tuolla lesbo -puolella on juuri samanlainen tilanne päällä jollakin kirjoittajalla, mutta tämä kirjoittaja on 19v nuorempi, kuin ihastuksensa.

      • dase
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        samassa tilanteessa mennään varmaan edelleen tai ainakin lähes. Tavataan päivittäin, jutellaan tosi paljon, välillä nauretaan toistemme hassuille jutuille ja välillä... no, avautuessaan eräistä asioista ystäväni on myös itkenyt kainalossani. Olen pitänyt häntä rintaani vasten sylissäni ja lohduttanut, rutistanut kovasti ja silitellyt hiuksia. Tällaisena hetkenä oloni on tuntunut hyvin ristiriitaiselta, on ollut samaan aikaan ihana tunne pitää häntä siinä ihan lähellä, mutta myös syyllinen olo, koska en edelleenkään tiedä tunteeko hän mitään minua kohtaan, muuta kuin ystävänä. Alkaa pikkuhiljaa todella tuntua, että suhteemme taitaa sittenkin olla paremminkin äiti - tytärsuhteen kaltainen. Tästäkin asiasta minun pitäisi olla hyvin kiitollinen ja sen pitäisi minulle riittää. Jos näin on niin haluan kuitenkin pitää hänet elämässäni tällä tavoin. Toivottavasti ette ole kovin pettyneitä, mutta aion edetä hänen tavallaan ja hänen tunteitaan kunnioittaen. Jos hän osoittaa kiinnostustaan annan hänelle vastarakkautta.

        Lueskelin tämän samaan aikaan romanttisen, mielenkiintoisen ja kinkkisen keskustelun ja tilanteesi. On vaikea aloittaa mistään, mutta koetetaan.

        No ensinkin, mikä on tunteiden tilanne tällä hetkellä? Tuntuuko vieläkin romanttisella tavalla ihastuneelta vai onko paino sinun osaltasi siirtymässä takaisin ystävyyteen päin? Mikäli ei, pitäisi miettiä ainakin sitä avioliittopuolta. (En tarkoita moralisoida, toivottavasti en tule kuulostamaan siltä!)

        Olen sen verran moderni, että minua kummastuttaa aina, kun naiset ja miehet laitetaan eri viivoille suhteiden suhteen. Minusta pettäminen on pettämistä, kumppanin ja pettämiskumppanin sukupuolista viis. Pettämistä sinulla ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut, joten ei mennä siihen. Mielipiteensä kullakin, mutta minusta ihastuminen ja se, ettei siitä kerro, ei ole ollenkaan pettämistä -- tosin, ihanteellinen olisi suhde, jossa sen voisi kertoa ilman närkästystä/mustasukkaisuutta. Ihastukset tuppaavat olemaan ohimeneviä, ainakin ne, joita itse tunnen ystäviäni kohtaan.

        Voisin valaista omaa tilannettani: seurustelen nyt kohta toista vuotta itseäni pari vuotta vanhemman naisen kanssa, ja aloitimme ystävinä. Hän piti itseään heterona aluksi, enkä minäkään ollut aiemmin naisen kanssa seurustellut, mutta lopulta olimme niin sekaisin toisistamme, että rohkaistuin (olin pitänyt takapakkia, sillä hän oli aiemmin useasti suoraan väittänyt olevansa hetero) ja minä sitten yksinkertaisesti pyysin, että aletaanko olla. ;)

        Eli tämän yhden kokemuksen perusteella melkeinpä kehottaisin antaa tilanteen hautua ja ottaa omat raiteensa. Voit koettaa jäätä mm. aiemmin ehdotetuilla kosketuksilla, mutta en missään nimessä suosittele säikäyttämään häntä. Kuitenkin uskon, että hän saattaa hyvinkin pitää sinusta, mutta voihan olla, ettei hän haluaisi erota miehestään kuitenkaan.

        Silti väärin se ei sinulta ole: ikäero ei merkitse aikuisten välillä, ja jos hän jättäisi miehensä se olisi hänen oma päätöksensä, samoin sinun omasi oman miehesi kohdalla.

        Olen myös kuullut sanottavan, että se ei ole pettämistä, jos pystyt kertomaan siitä ennen kuin se tapahtuu tai jälkeenpäin. No, mielipiteensä kullakin, mutta tuossakin on järkeä.

        Mitä mieltä miehesi on naisten välisistä suhteista? Voisit kertoa hänelle olevasi biseksuaali, vaikket koskaan tulisi mitään ystävättäresi kanssa tekemäänkään. Uskallan jopa epäillä, että jos kertoisit hänelle, että olet löytänyt sen puolen itsestäsi, se helpottaisi myös omaa prosessiasi -- ainakin saisit osviittaa siitä, mitä miehesi tulisi ajattelemaan, jos sinulle joskus tulisi ajankohtaiseksi kertoa rakastuneesi ystävättäreesi.

      • mitä kuuluu teille
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        samassa tilanteessa mennään varmaan edelleen tai ainakin lähes. Tavataan päivittäin, jutellaan tosi paljon, välillä nauretaan toistemme hassuille jutuille ja välillä... no, avautuessaan eräistä asioista ystäväni on myös itkenyt kainalossani. Olen pitänyt häntä rintaani vasten sylissäni ja lohduttanut, rutistanut kovasti ja silitellyt hiuksia. Tällaisena hetkenä oloni on tuntunut hyvin ristiriitaiselta, on ollut samaan aikaan ihana tunne pitää häntä siinä ihan lähellä, mutta myös syyllinen olo, koska en edelleenkään tiedä tunteeko hän mitään minua kohtaan, muuta kuin ystävänä. Alkaa pikkuhiljaa todella tuntua, että suhteemme taitaa sittenkin olla paremminkin äiti - tytärsuhteen kaltainen. Tästäkin asiasta minun pitäisi olla hyvin kiitollinen ja sen pitäisi minulle riittää. Jos näin on niin haluan kuitenkin pitää hänet elämässäni tällä tavoin. Toivottavasti ette ole kovin pettyneitä, mutta aion edetä hänen tavallaan ja hänen tunteitaan kunnioittaen. Jos hän osoittaa kiinnostustaan annan hänelle vastarakkautta.

        Päivitäthän meille taas, missä menette. Onko mitään tapahtunut, joka olisi vienyt suhdettanne eteen päin?

      • Teenkö väärin?
        mitä kuuluu teille kirjoitti:

        Päivitäthän meille taas, missä menette. Onko mitään tapahtunut, joka olisi vienyt suhdettanne eteen päin?

        Kiitos hyvää kuuluu. Ystävyytemme jatkuu samaan malliin hyvin vankalla pohjalla. Tapaamme yhä päivittäin ja jos jostain syystä päivä jää väliin, niin ainakin soitamme. Itsestäni tuntuu, jos vain mahdollista, että ystävyytemme vain syvenee. Hän ei yhäkään tiedä, että olen häneen erittäin ihastunut, tai sitten luulen vain niin. Hän tuntuu viihtyvän myös seurassani hyvin, liekö sitten vain pelkkää ystävyyttään, mutta se sitten riittäköön tässä vaiheessa. En halua häntä säikäyttää eli, jos hän osoittaa kiinnostustaan vastaan siihen kyllä.
        En osaa sanoa tai edes ennustaa, miten tässä tulee käymään, mutta aika sen sitten näyttää.
        Vinkkejä voisin ottaa yhä vastaan samanikäisiltä esim. mitähän pitäisi tehdä, sillä irti en taida kuitenkaan hänestä päästä enkä tiedä haluanko edes.

      • Pääsiäinen
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Kiitos hyvää kuuluu. Ystävyytemme jatkuu samaan malliin hyvin vankalla pohjalla. Tapaamme yhä päivittäin ja jos jostain syystä päivä jää väliin, niin ainakin soitamme. Itsestäni tuntuu, jos vain mahdollista, että ystävyytemme vain syvenee. Hän ei yhäkään tiedä, että olen häneen erittäin ihastunut, tai sitten luulen vain niin. Hän tuntuu viihtyvän myös seurassani hyvin, liekö sitten vain pelkkää ystävyyttään, mutta se sitten riittäköön tässä vaiheessa. En halua häntä säikäyttää eli, jos hän osoittaa kiinnostustaan vastaan siihen kyllä.
        En osaa sanoa tai edes ennustaa, miten tässä tulee käymään, mutta aika sen sitten näyttää.
        Vinkkejä voisin ottaa yhä vastaan samanikäisiltä esim. mitähän pitäisi tehdä, sillä irti en taida kuitenkaan hänestä päästä enkä tiedä haluanko edes.

        edelleen yhtä tiiviisti tekemisissä? Onko suhteenne edennyt?

        Hyvää pääsiäisen jatkoa!

      • Teenkö väärin?
        Pääsiäinen kirjoitti:

        edelleen yhtä tiiviisti tekemisissä? Onko suhteenne edennyt?

        Hyvää pääsiäisen jatkoa!

        ja yhdessä ollaan yhä tiiviisti. Me viihdytään yhdessä oikein hyvin, lenkkeillään, kahvitellaan, katsellaan elokuvia ja sen sellaista eikä sen kummempaa. Kaippa tää on vaan mun toiveajattelua, että tää tästä joksikin muuttuis, mutta hyvä on näinkin. Saan olla hänen kanssaan lähes joka päivä ;)

      • Suuudelmitar
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        ja yhdessä ollaan yhä tiiviisti. Me viihdytään yhdessä oikein hyvin, lenkkeillään, kahvitellaan, katsellaan elokuvia ja sen sellaista eikä sen kummempaa. Kaippa tää on vaan mun toiveajattelua, että tää tästä joksikin muuttuis, mutta hyvä on näinkin. Saan olla hänen kanssaan lähes joka päivä ;)

        kovasti sitä, kuinka pystyt pitämään näppisi erossa ystävästäsi, jos sulla kuitenkin on seksuaalisia tunteita häntä kohtaan, vai onko sulla? Oletteko ikinä suudelleet esim?

      • Teenkö väärin?
        Suuudelmitar kirjoitti:

        kovasti sitä, kuinka pystyt pitämään näppisi erossa ystävästäsi, jos sulla kuitenkin on seksuaalisia tunteita häntä kohtaan, vai onko sulla? Oletteko ikinä suudelleet esim?

        tää on varmaan tää ihan tyypillinen juttu. Jos olet lukenut tarinaani ihan alusta asti niin tiedät mistä on kysymys. Kun vaan en tiedä, että onko tää ihan vaan yksipuolista, enkä halua menettää erittäin hyvää ystävää pelästyttämällä häntä. Kaikki kyllä viittaa siihen, että hänkin olisi kiinnostunut, mutta sehän voi olla vain mun kuvitelmaa, kun pidän hänestä niin valtavasti.
        Toisaalta taas luulisi, ettei hän ottaisi minuun yhteyttä jos ei edes vähän tuntisi samoin. Kyllä, tunnen häneen vetoa, mutta emme ole edes suudelleet. Harras toiveeni olisi, että hän tekisi joskus aloitteen, mutta kyllä vähän alkaa näyttää siltä, että ystävyytenä tämä taitaa jatkua hamaan tulevaisuuteen. Ehkä ajatukseni ja toiveeni ovat lapsellisia, mutta tällä hetkellä koen näin ja haluan antaa hänelle aikaa. Ehkäpä joskus tulee tilanne, että kaikki sujuu ilman sen kummempia suunnitelmia.
        Vinkkejä tämän jään sulattamiseen, otan yhä kuitenkin mielelläni. Esim. miten voisin testata hänen tunteensa minua kohtaan.

      • Ehd--
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        tää on varmaan tää ihan tyypillinen juttu. Jos olet lukenut tarinaani ihan alusta asti niin tiedät mistä on kysymys. Kun vaan en tiedä, että onko tää ihan vaan yksipuolista, enkä halua menettää erittäin hyvää ystävää pelästyttämällä häntä. Kaikki kyllä viittaa siihen, että hänkin olisi kiinnostunut, mutta sehän voi olla vain mun kuvitelmaa, kun pidän hänestä niin valtavasti.
        Toisaalta taas luulisi, ettei hän ottaisi minuun yhteyttä jos ei edes vähän tuntisi samoin. Kyllä, tunnen häneen vetoa, mutta emme ole edes suudelleet. Harras toiveeni olisi, että hän tekisi joskus aloitteen, mutta kyllä vähän alkaa näyttää siltä, että ystävyytenä tämä taitaa jatkua hamaan tulevaisuuteen. Ehkä ajatukseni ja toiveeni ovat lapsellisia, mutta tällä hetkellä koen näin ja haluan antaa hänelle aikaa. Ehkäpä joskus tulee tilanne, että kaikki sujuu ilman sen kummempia suunnitelmia.
        Vinkkejä tämän jään sulattamiseen, otan yhä kuitenkin mielelläni. Esim. miten voisin testata hänen tunteensa minua kohtaan.

        Ei kai ihminen jaksa loputtomiin olla ihastunut ilman, että haluaa tehdä jotakin asioitten eteen. Eikö kosketus ole luonnollinen jatke ihastumiselle, jota on jatkunut pitempään?
        Ihme kun saat pidettyä itsesi noin kurissa ja nuhteessa.

        Miksi et koettaisi koskettaa häntä enemmän, ensin sillätavalla viattomasti. Vaikka laitat käden hänen kädelleen, tai ihastelet hänen koruaan ja kosketat sitä. Katsot miten hän siihen reagoi. Jos hän tuntee sinua kohtaan vetoa hän varmasti menee hämilleen. Samalla katsot häntä silmiin pitkään. Kyllä sinä sen tunnet ja näet hänestä, usko pois.
        Luulen, että tiedät jo nyt, että hän haluaa sinua, mutta et uskalla luottaa siihen.

        Voi olla, että hän odottaa sinulta lähestymistä ja ujostelee. Sinä olet häntä vanhempi niin hän voi odottaa senkin takia sinulta ensimmäistä askelta.

      • Teenkö väärin?
        Ehd-- kirjoitti:

        Ei kai ihminen jaksa loputtomiin olla ihastunut ilman, että haluaa tehdä jotakin asioitten eteen. Eikö kosketus ole luonnollinen jatke ihastumiselle, jota on jatkunut pitempään?
        Ihme kun saat pidettyä itsesi noin kurissa ja nuhteessa.

        Miksi et koettaisi koskettaa häntä enemmän, ensin sillätavalla viattomasti. Vaikka laitat käden hänen kädelleen, tai ihastelet hänen koruaan ja kosketat sitä. Katsot miten hän siihen reagoi. Jos hän tuntee sinua kohtaan vetoa hän varmasti menee hämilleen. Samalla katsot häntä silmiin pitkään. Kyllä sinä sen tunnet ja näet hänestä, usko pois.
        Luulen, että tiedät jo nyt, että hän haluaa sinua, mutta et uskalla luottaa siihen.

        Voi olla, että hän odottaa sinulta lähestymistä ja ujostelee. Sinä olet häntä vanhempi niin hän voi odottaa senkin takia sinulta ensimmäistä askelta.

        on, mutta minkäs sille teet, kun rohkeutta ei ole, niin ei sitten ole. Tässä tapauksessa olis varmaan parempi lopettaa tämä itsensä kiusaaminen ja keskittyä vaan omaan elämään. Turhat haaveet on pidemmän päälle aika rasittavia. Parempi olis vaan tyytyä siihen mitä on ja nauttia siitä täysin siemauksin. Ongelmana on vain se miten tämän jutun lopettaa sanomatta syytä, sillä hänhän pitää minua kuitenkin hyvänä ystävänään. En voi noin vain lopettaa myös hyvin alkanutta ystävyyttä. Mitä oikein teen ?

      • lillemor77
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        on, mutta minkäs sille teet, kun rohkeutta ei ole, niin ei sitten ole. Tässä tapauksessa olis varmaan parempi lopettaa tämä itsensä kiusaaminen ja keskittyä vaan omaan elämään. Turhat haaveet on pidemmän päälle aika rasittavia. Parempi olis vaan tyytyä siihen mitä on ja nauttia siitä täysin siemauksin. Ongelmana on vain se miten tämän jutun lopettaa sanomatta syytä, sillä hänhän pitää minua kuitenkin hyvänä ystävänään. En voi noin vain lopettaa myös hyvin alkanutta ystävyyttä. Mitä oikein teen ?

        että rukkaat ittes simmoselle taajuudelle et sä oot "vaan" ystävä ja odotat oikeeta tilaisuutta jossa tunnustaminen käy luonnostaan,koska simmonen tulee teille ennen pitkää.

      • Minnd
        lillemor77 kirjoitti:

        että rukkaat ittes simmoselle taajuudelle et sä oot "vaan" ystävä ja odotat oikeeta tilaisuutta jossa tunnustaminen käy luonnostaan,koska simmonen tulee teille ennen pitkää.

        Aika kinkkinen tilanne kyllä on. Jotenkin olisi pakko päästä hänen lähelleen, siten voisit saada selville hänen tunteistaan. Parasta olisi päästä viettämään yö hänen kanssaan. Siis ihan nukkuen, mutta lähekkäin. En yhtään tiedä millaisessa tilanteessa se olisi mahdollista, mökillä, matkalla?? Jos lähekkäin pääsee toisen kanssa nukkumaan, niin siinä on helppo "lähennellä". Vaikka ihan vaan laittaa käden toisen ympärille tai muuten koskettaa. Kyllä reaktioista voi päätellä paljon.

      • entäsentäs
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        on, mutta minkäs sille teet, kun rohkeutta ei ole, niin ei sitten ole. Tässä tapauksessa olis varmaan parempi lopettaa tämä itsensä kiusaaminen ja keskittyä vaan omaan elämään. Turhat haaveet on pidemmän päälle aika rasittavia. Parempi olis vaan tyytyä siihen mitä on ja nauttia siitä täysin siemauksin. Ongelmana on vain se miten tämän jutun lopettaa sanomatta syytä, sillä hänhän pitää minua kuitenkin hyvänä ystävänään. En voi noin vain lopettaa myös hyvin alkanutta ystävyyttä. Mitä oikein teen ?

        Saatat katua jos et nyt tee mitään, ja jos kerran olet valmis hänet itse "jättämään" niin mitä häviät jos kerrot tunteistasi, lähestyt häntä ja menetät hänet sitten?

      • Teenkö väärin?
        entäsentäs kirjoitti:

        Saatat katua jos et nyt tee mitään, ja jos kerran olet valmis hänet itse "jättämään" niin mitä häviät jos kerrot tunteistasi, lähestyt häntä ja menetät hänet sitten?

        Kiitos kaikille kannustuksesta ! Oon ihan oikeesti otettu, kun annatte tukeanne. Tilanne on kohdaltani todella vaikea, koska en missään tapauksessa haluaisi ystävyytemme katkeavan, joten kai se vaan on niin tehtävä, että odottelen. Odottavan aika vaan on niin tavattoman pitkää.

      • matonsa
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        ja yhdessä ollaan yhä tiiviisti. Me viihdytään yhdessä oikein hyvin, lenkkeillään, kahvitellaan, katsellaan elokuvia ja sen sellaista eikä sen kummempaa. Kaippa tää on vaan mun toiveajattelua, että tää tästä joksikin muuttuis, mutta hyvä on näinkin. Saan olla hänen kanssaan lähes joka päivä ;)

        Ihmettelen miten sinun muu elämä sujuu jos joka päivä tapaatte, olette lenkkeilrmässä yms.? oletko töissä? Ja kait nyt jotain miehesi -jota sanot rakastavasi - kanssakin teet? kyllä minusta noin tiivis yhdessä olo ilman että miehesi siitä välittää kertoo siitä että parisuhteenne on varsin väljähtänyt. Oletko kysynyt mieheltäsi välittääkö hän sinusta vai pitääkö vain talouden hoitajana? Miehenä minua jotenkin häiritsee ettei noin tiivis yhdessä olo mitenkään heijastu teidän parisuhteenne. vai etkö ole vain täällä sitä kertonut? Minut se saa epäilemään koko tarinan todenperäisyyttä, anteeksi vain. Kauhean kauniisti kuitenkin kirjoitat ja kun minulla on vielä hyvin romanttinen kuva lesboudesta, juuri kirjoittamasi kaltainen, olen iloiten lukenut kirjoituksiasi, ja jos ne totta ovat, toivon että tarina päättyy kaikkien kannalta parhain päin! :)

      • no jaa
        matonsa kirjoitti:

        Ihmettelen miten sinun muu elämä sujuu jos joka päivä tapaatte, olette lenkkeilrmässä yms.? oletko töissä? Ja kait nyt jotain miehesi -jota sanot rakastavasi - kanssakin teet? kyllä minusta noin tiivis yhdessä olo ilman että miehesi siitä välittää kertoo siitä että parisuhteenne on varsin väljähtänyt. Oletko kysynyt mieheltäsi välittääkö hän sinusta vai pitääkö vain talouden hoitajana? Miehenä minua jotenkin häiritsee ettei noin tiivis yhdessä olo mitenkään heijastu teidän parisuhteenne. vai etkö ole vain täällä sitä kertonut? Minut se saa epäilemään koko tarinan todenperäisyyttä, anteeksi vain. Kauhean kauniisti kuitenkin kirjoitat ja kun minulla on vielä hyvin romanttinen kuva lesboudesta, juuri kirjoittamasi kaltainen, olen iloiten lukenut kirjoituksiasi, ja jos ne totta ovat, toivon että tarina päättyy kaikkien kannalta parhain päin! :)

        Minä taas ajattelen, että ihmisiä me vain ollaan. Kyllä me ihastutaan (ja rakastutaankin), eikä se katso elämäntilannetta. Tuskin tunteet ketään satuttaa, eihän mitään kerran ole edes, ainakaan vielä, tapahtunut.

      • Teenkö väärin?
        matonsa kirjoitti:

        Ihmettelen miten sinun muu elämä sujuu jos joka päivä tapaatte, olette lenkkeilrmässä yms.? oletko töissä? Ja kait nyt jotain miehesi -jota sanot rakastavasi - kanssakin teet? kyllä minusta noin tiivis yhdessä olo ilman että miehesi siitä välittää kertoo siitä että parisuhteenne on varsin väljähtänyt. Oletko kysynyt mieheltäsi välittääkö hän sinusta vai pitääkö vain talouden hoitajana? Miehenä minua jotenkin häiritsee ettei noin tiivis yhdessä olo mitenkään heijastu teidän parisuhteenne. vai etkö ole vain täällä sitä kertonut? Minut se saa epäilemään koko tarinan todenperäisyyttä, anteeksi vain. Kauhean kauniisti kuitenkin kirjoitat ja kun minulla on vielä hyvin romanttinen kuva lesboudesta, juuri kirjoittamasi kaltainen, olen iloiten lukenut kirjoituksiasi, ja jos ne totta ovat, toivon että tarina päättyy kaikkien kannalta parhain päin! :)

        töitä päivittäin. Tarinani on tosi kuin vesi. Tapaamiset eivät ole tuntikausia kestäviä, joskus 10 min. joskus useamman tunnin. Aikaa riittää myös miehelle ja muulle elämälle, me naiset olemme uskomattomia organisaattoreita ;)

      • jäitä68
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        töitä päivittäin. Tarinani on tosi kuin vesi. Tapaamiset eivät ole tuntikausia kestäviä, joskus 10 min. joskus useamman tunnin. Aikaa riittää myös miehelle ja muulle elämälle, me naiset olemme uskomattomia organisaattoreita ;)

        Jatkakaa kavereina sitten vaan, saahan ystävää ihastella. Nähkää vähän harvemmin, niin pysyy homma selkeenä. Eri asia jos olisit pakahtuneen ihastunut, rakastunut, silloin olisi paha jarrutella. Mutta kun teillä on tuota etäisyyttä niin miksi sekoittaa elämäänne.

      • myös myötäelänyt
        jäitä68 kirjoitti:

        Jatkakaa kavereina sitten vaan, saahan ystävää ihastella. Nähkää vähän harvemmin, niin pysyy homma selkeenä. Eri asia jos olisit pakahtuneen ihastunut, rakastunut, silloin olisi paha jarrutella. Mutta kun teillä on tuota etäisyyttä niin miksi sekoittaa elämäänne.

        ????

      • myös myötäelänyt
        myös myötäelänyt kirjoitti:

        ????

        ... sait ne haltuun? vaihtuivat konkretian tasolta fantasiaan, kun miettiessäsi onko hänessä niihin vastakaikua, jo puoliksi olit valmis kokemaan, palasit kuitenkin -arkeen? - mitä tapahtui -? väsyitkö siihen jännitykseen minkä vallassa olit? tuliko jotain mikä etäännytti häntä kauemmas -? vai puhuitteko miehesi kanssa asiasta niin että 'kupla' - puhkesi - ?

      • Teenkö väärin?
        myös myötäelänyt kirjoitti:

        ... sait ne haltuun? vaihtuivat konkretian tasolta fantasiaan, kun miettiessäsi onko hänessä niihin vastakaikua, jo puoliksi olit valmis kokemaan, palasit kuitenkin -arkeen? - mitä tapahtui -? väsyitkö siihen jännitykseen minkä vallassa olit? tuliko jotain mikä etäännytti häntä kauemmas -? vai puhuitteko miehesi kanssa asiasta niin että 'kupla' - puhkesi - ?

        olen varmaan luovuttanut, koska oikein mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut. Olemme edelleen päivittäin tekemisissä. Pidän hänestä yhä yhtä paljon jollei enemmän. Viihdymme hyvin keskenämme ja suunnittelemme kaikenlaista, mutta ehkä se on hänen puoleltaan pelkkää ystävyyttä, en tiedä.
        Toivon kuitenkin todella, että tämä asia selviäisi edes joskus.

      • 27
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        olen varmaan luovuttanut, koska oikein mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut. Olemme edelleen päivittäin tekemisissä. Pidän hänestä yhä yhtä paljon jollei enemmän. Viihdymme hyvin keskenämme ja suunnittelemme kaikenlaista, mutta ehkä se on hänen puoleltaan pelkkää ystävyyttä, en tiedä.
        Toivon kuitenkin todella, että tämä asia selviäisi edes joskus.

        Erikoiselta vaikuttaa. Luulisi, että noin tiiviissä yhdessäolossa tulisi väkisinkin tilanteita, jotka antaisivat viitteitä siitä, että mikä tilanne on. Kosketuksia, katseita, sanoja. Mitä mieltä hän on lesboista, kyllä joskus varmaan on tullut puhetta asiasta? Ehkä parasta olisi tehdä joku matka kahden kesken, eiköhän siellä jotain selviä.

    • .........

      tulee susta mieleen salkkareitten Iiris :) Olet todella suloinen :)

      • Uteliasulla

        Tätä keskustelua seurasin keväällä tiiviisti, mutta nyt on viestit loppuneet, olisi kiva kuulla, että mikä on tilanne? Onko kesä saanut hormonit hyräämään ja olette lähentyneet, vai onko tilanne ennallaan?

      • kuuntelija67338
        Uteliasulla kirjoitti:

        Tätä keskustelua seurasin keväällä tiiviisti, mutta nyt on viestit loppuneet, olisi kiva kuulla, että mikä on tilanne? Onko kesä saanut hormonit hyräämään ja olette lähentyneet, vai onko tilanne ennallaan?

        että oletko viellä siellä ja onko muutosta tapahtunut?
        Viimeisin viestiskin on huhtikuulta :(

      • Teenkö väärin?
        Uteliasulla kirjoitti:

        Tätä keskustelua seurasin keväällä tiiviisti, mutta nyt on viestit loppuneet, olisi kiva kuulla, että mikä on tilanne? Onko kesä saanut hormonit hyräämään ja olette lähentyneet, vai onko tilanne ennallaan?

        Hei! Palasin juuri eilen Unkarista, jossa vietin kuukauden suomalaisten ystävieni luona. Aivan ihana reissu maaseudun rauhassa, suosittelen! En siis ole päässyt pitkään aikaan koneen viereen, enkä oikein ole kaivannutkaan. Kuukauteen en ole ystävääni nähnyt, mikä siis on ainoa harmi, mutta kyllä me ollaan tekstiviestitelty ja välillä on soiteltukkin. Tänään illemmalla pitäisi nähdä ja odotan jo kovasti tulevaa tapaamistamme.
        Yhteiselossamme ei ole tapahtunut sen kummempia. Erittäin hyvinä ystävinä elelemme ja voi olla, että näin se tulee jatkumaankin. Olen kuitenkin ystävyydestämme erittäin iloinen.
        Nyt lähden mökkeilemään, eli poistun jälleen koneen ulottuvilta. Hyvää kesää kaikille.

      • Missyp
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Hei! Palasin juuri eilen Unkarista, jossa vietin kuukauden suomalaisten ystävieni luona. Aivan ihana reissu maaseudun rauhassa, suosittelen! En siis ole päässyt pitkään aikaan koneen viereen, enkä oikein ole kaivannutkaan. Kuukauteen en ole ystävääni nähnyt, mikä siis on ainoa harmi, mutta kyllä me ollaan tekstiviestitelty ja välillä on soiteltukkin. Tänään illemmalla pitäisi nähdä ja odotan jo kovasti tulevaa tapaamistamme.
        Yhteiselossamme ei ole tapahtunut sen kummempia. Erittäin hyvinä ystävinä elelemme ja voi olla, että näin se tulee jatkumaankin. Olen kuitenkin ystävyydestämme erittäin iloinen.
        Nyt lähden mökkeilemään, eli poistun jälleen koneen ulottuvilta. Hyvää kesää kaikille.

        Olipa kiva kuulla kuulumisia. Ammattisikin selvisi kuin vahingossa :) Sun on pakko olla opettaja, kun on noin pitkät lomat, heh. Näyttää siltä, että ystäväsi haluaa olla vain ystävä, jos ei mitään lähestymistä ole tapahtunut ja kuukauden aikanakaan ei kertonut ikävöivänsä sinua. Hyvää kesän jatkoa sinulle ja ole onnellinen ystävyydestänne.

    • samurai123

      Hommat menee pahemman kerran sekaisin näissä hommissa mutta musta ikäero ei haittaa mutta rajansa silläkin on. olen pistänyt välit poikki monen kerran. No se ei ole kiva juttu mutta sitten itketään muullon.

    • wanha wiisas lepakko

      Luinpa koko ketjun nyt, ja tulee mieleen, oletteko koskaan tulleet jutelleeksi samaan sukupuoleen kohdistuvasta mielenkiinnosta noin yleisellä tasolla? Onko hän kommentoinut mitä jos tulee puhe jonkun julkkiksen homoudesta/lesboudesta, homojen avioliitto-oikeudesta, Pride-kulkueesta tms ajankohtaisesta uutisesta. Tuollaisestahan se puhe helposti lipsahtaisi henkilökohtaisempaankin. Jotain kaverisi tunteista voisi päätellä siitä, onko kommentit tyyliä "hyi yök en ikinä vois olla naisen kanssa silleen", vai "kyllä mullakin myös sensuuntaista mielenkiintoa on ollut".

      • Ninah77

        Sydän sulaa tuollaista juttua lukiessa. Toivoisin sydämestäni, että asia sinulle "teenkö väärin?" selviäsi vielä joku kaunis päivä. Haluan uskoa niin. Romanttista, mutta myös raastavaa.

      • Teenkö väärin?

        ja arki alkaa. Homous / Lesbous ei juurikaan ole ollut puheenaiheenamme, mutta joskus, kun olen maininnut, että joku molempien tuntema henkilö on jompaa kumpaa, niin ei hän ainakaan sitä juttua jatka. Hän saattaa vain myönnellä ja hymyilee vain hieman hämillisesti, joten en ole juttua sen kummemmin jatkanut.
        Tästä kesästä sen verran, että tapaamisemme ovat olleet vain harvakseltaan, vaikka mahdollisuuksiakin olisi ollut. Soitteleminenkin on jostain syystä harventunut. Asiat ovat kääntyneet kesän aikana ikäänkuin päälaelleen, nyt olen minä se aktiivisempi yhteydenottaja. Hän on tullut jotenkin etäisemmäksi. Olen jo moneen kertaan päättänyt, etten ota enää yhteyttä, jos ei hän ota ensin. Saattaa mennä jopä 4-5 päivää kun ollaan yhteydessä. Silloin kun hän ottaa itse yhteyttä, niin hän on hyvin iloinen ja samanlainen kuin ennenkin. Jos taas minä otan yhteyttä, saattaa hän olla hieman etäinen ja tunnen oloni vaivautuneeksi.
        En tiedä, olenko ollut liian innokas tai onko hän säikähtänyt jotain ?Kaipaan häntä tosi paljon.
        En tiedä, voiko ihmisen tunteet heittää täysin "härän pyllyä", eli voiko olla niin, että hän piti minusta todella paljon (itse on minulle sanonut) ja tunteet minua kohtaan olisivat vain kadonneet kuin tuhka tuuleen. Tunnen itseni hieman masentuneeksi asian vuoksi.
        Tiedän kyllä tarkkan, että hänellä on meneillään elämässään muutoksia, mutta voivatko ne vaikuttaa ja voiko yleensä mikään vaikuttaa siihen, että tunteet toista ihmistä kohtaan vain katoaisivat ilman mitään tiettävää syytä.
        Joudumme jatkossakin olemaan hyvin paljon tekemisissä, joten, olisi hyvä jos asia jotenkin ratkeaisi suuntaan tai toiseen, sillä muuten keskittymiskykyni kyllä kärsii phemman kerran.
        Olisiko jollakin hyviä vinkkejä tai kokemuksia vastaavanlaisesta ? Voivatko tunteet noin vain kadota ?
        Pakko hyväksyä jos näin on. Käyn täällä taas säännöllisemmin ja olisi mukava kuulla kommentteja.

      • katoppas
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        ja arki alkaa. Homous / Lesbous ei juurikaan ole ollut puheenaiheenamme, mutta joskus, kun olen maininnut, että joku molempien tuntema henkilö on jompaa kumpaa, niin ei hän ainakaan sitä juttua jatka. Hän saattaa vain myönnellä ja hymyilee vain hieman hämillisesti, joten en ole juttua sen kummemmin jatkanut.
        Tästä kesästä sen verran, että tapaamisemme ovat olleet vain harvakseltaan, vaikka mahdollisuuksiakin olisi ollut. Soitteleminenkin on jostain syystä harventunut. Asiat ovat kääntyneet kesän aikana ikäänkuin päälaelleen, nyt olen minä se aktiivisempi yhteydenottaja. Hän on tullut jotenkin etäisemmäksi. Olen jo moneen kertaan päättänyt, etten ota enää yhteyttä, jos ei hän ota ensin. Saattaa mennä jopä 4-5 päivää kun ollaan yhteydessä. Silloin kun hän ottaa itse yhteyttä, niin hän on hyvin iloinen ja samanlainen kuin ennenkin. Jos taas minä otan yhteyttä, saattaa hän olla hieman etäinen ja tunnen oloni vaivautuneeksi.
        En tiedä, olenko ollut liian innokas tai onko hän säikähtänyt jotain ?Kaipaan häntä tosi paljon.
        En tiedä, voiko ihmisen tunteet heittää täysin "härän pyllyä", eli voiko olla niin, että hän piti minusta todella paljon (itse on minulle sanonut) ja tunteet minua kohtaan olisivat vain kadonneet kuin tuhka tuuleen. Tunnen itseni hieman masentuneeksi asian vuoksi.
        Tiedän kyllä tarkkan, että hänellä on meneillään elämässään muutoksia, mutta voivatko ne vaikuttaa ja voiko yleensä mikään vaikuttaa siihen, että tunteet toista ihmistä kohtaan vain katoaisivat ilman mitään tiettävää syytä.
        Joudumme jatkossakin olemaan hyvin paljon tekemisissä, joten, olisi hyvä jos asia jotenkin ratkeaisi suuntaan tai toiseen, sillä muuten keskittymiskykyni kyllä kärsii phemman kerran.
        Olisiko jollakin hyviä vinkkejä tai kokemuksia vastaavanlaisesta ? Voivatko tunteet noin vain kadota ?
        Pakko hyväksyä jos näin on. Käyn täällä taas säännöllisemmin ja olisi mukava kuulla kommentteja.

        entä jos hän kohdannut toisen naisen, koska sinä aikailit ja hän ei ole vielä valmis kertomaan, että hän styylaa naisen kanssa, siksi hän on etäisempi kun on sutinaa muualla.

      • Teenkö väärin ?
        katoppas kirjoitti:

        entä jos hän kohdannut toisen naisen, koska sinä aikailit ja hän ei ole vielä valmis kertomaan, että hän styylaa naisen kanssa, siksi hän on etäisempi kun on sutinaa muualla.

        mutta en nyt sellaiseen ensimmäisenä uskoisi. Uskoisin enemmän tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Jos olet lukenut koko ketjun, olet varmaan huomannut, meidän välillä ei ole koskaan tapahtunut mitään ystävyyttä kummempaa. Kaikki perustuu siihen mitä itse tunnen. Eli voihan vain olla, että olen tulkinnut kaiken hänen käytöksensä vain omalla tavallani. Alkuunhan en ollut häneen ihastunut, mutta juuri hänen käytöksensä sai minut pikku hiljaa ihastumaan itseensä ja kuten olen jo aiemmin kertonut, hänen käyttäytymisensä minua kohtaan on ollut kuin ihastuneen ihmisen käytöstä. Meillä on ihan hyvät välit ja tapailemme kyllä, mutta jotain on mielestäni tapahtunut. Kylläpä tämä on vaikeaa :)

      • Doloresa
        Teenkö väärin ? kirjoitti:

        mutta en nyt sellaiseen ensimmäisenä uskoisi. Uskoisin enemmän tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Jos olet lukenut koko ketjun, olet varmaan huomannut, meidän välillä ei ole koskaan tapahtunut mitään ystävyyttä kummempaa. Kaikki perustuu siihen mitä itse tunnen. Eli voihan vain olla, että olen tulkinnut kaiken hänen käytöksensä vain omalla tavallani. Alkuunhan en ollut häneen ihastunut, mutta juuri hänen käytöksensä sai minut pikku hiljaa ihastumaan itseensä ja kuten olen jo aiemmin kertonut, hänen käyttäytymisensä minua kohtaan on ollut kuin ihastuneen ihmisen käytöstä. Meillä on ihan hyvät välit ja tapailemme kyllä, mutta jotain on mielestäni tapahtunut. Kylläpä tämä on vaikeaa :)

        on saattanut tehdä tepposia. Tsemppiä, kyllä kaikki selviää varmaan aikanaan :)

      • tsemppiä!!
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        ja arki alkaa. Homous / Lesbous ei juurikaan ole ollut puheenaiheenamme, mutta joskus, kun olen maininnut, että joku molempien tuntema henkilö on jompaa kumpaa, niin ei hän ainakaan sitä juttua jatka. Hän saattaa vain myönnellä ja hymyilee vain hieman hämillisesti, joten en ole juttua sen kummemmin jatkanut.
        Tästä kesästä sen verran, että tapaamisemme ovat olleet vain harvakseltaan, vaikka mahdollisuuksiakin olisi ollut. Soitteleminenkin on jostain syystä harventunut. Asiat ovat kääntyneet kesän aikana ikäänkuin päälaelleen, nyt olen minä se aktiivisempi yhteydenottaja. Hän on tullut jotenkin etäisemmäksi. Olen jo moneen kertaan päättänyt, etten ota enää yhteyttä, jos ei hän ota ensin. Saattaa mennä jopä 4-5 päivää kun ollaan yhteydessä. Silloin kun hän ottaa itse yhteyttä, niin hän on hyvin iloinen ja samanlainen kuin ennenkin. Jos taas minä otan yhteyttä, saattaa hän olla hieman etäinen ja tunnen oloni vaivautuneeksi.
        En tiedä, olenko ollut liian innokas tai onko hän säikähtänyt jotain ?Kaipaan häntä tosi paljon.
        En tiedä, voiko ihmisen tunteet heittää täysin "härän pyllyä", eli voiko olla niin, että hän piti minusta todella paljon (itse on minulle sanonut) ja tunteet minua kohtaan olisivat vain kadonneet kuin tuhka tuuleen. Tunnen itseni hieman masentuneeksi asian vuoksi.
        Tiedän kyllä tarkkan, että hänellä on meneillään elämässään muutoksia, mutta voivatko ne vaikuttaa ja voiko yleensä mikään vaikuttaa siihen, että tunteet toista ihmistä kohtaan vain katoaisivat ilman mitään tiettävää syytä.
        Joudumme jatkossakin olemaan hyvin paljon tekemisissä, joten, olisi hyvä jos asia jotenkin ratkeaisi suuntaan tai toiseen, sillä muuten keskittymiskykyni kyllä kärsii phemman kerran.
        Olisiko jollakin hyviä vinkkejä tai kokemuksia vastaavanlaisesta ? Voivatko tunteet noin vain kadota ?
        Pakko hyväksyä jos näin on. Käyn täällä taas säännöllisemmin ja olisi mukava kuulla kommentteja.

        Kun on jotakin uutta tulossa se voi etäännyttää. Koita olla kärsivällinen. Tuskin tunteet noin vain katoaa.
        Voihan olla niinkin, että hän suojelee itseään tunteilta sinua kohtaan. Älä anna periksi.

      • xmoira
        Doloresa kirjoitti:

        on saattanut tehdä tepposia. Tsemppiä, kyllä kaikki selviää varmaan aikanaan :)

        Luin juuri koko keskustelunne läpi. Pidä toki yhteyttä ja kerro miten menee.
        Itse luulen, että voisipa jopa olla mahdollista että molempie miehet sulattaisivat teidän suhteenne ja voisitte viettäää ihanaa aikaa sekä miestenne että toistenne kanssa.

        Oletko ottanut huomioon että myös tuo ystäväsi voi olla sitä mieltä että SINÄ olet sitä ikäluokkaa joka ei voisi tälläisiä naisiin kohdistuvia tunteita edes ilmoittaa vaikka olisi sen suuntaisesti ajatellut... ? Ehkä olette vain molemma erittäin ujoja ja varautuneita?!

        Tämä oli kuitenkin ihana keskustelu lukea... toivon sydämestäni että asiat päätyvät parhain päin teille molemmille ja kaikille. :-) Voihan olla että saatte ne 2 ihanaa lomaa vuodessa yhdessä, poissa miehiltänne ihan vain "ilosta"...

        Tsemppiä!

      • Ninah77
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        ja arki alkaa. Homous / Lesbous ei juurikaan ole ollut puheenaiheenamme, mutta joskus, kun olen maininnut, että joku molempien tuntema henkilö on jompaa kumpaa, niin ei hän ainakaan sitä juttua jatka. Hän saattaa vain myönnellä ja hymyilee vain hieman hämillisesti, joten en ole juttua sen kummemmin jatkanut.
        Tästä kesästä sen verran, että tapaamisemme ovat olleet vain harvakseltaan, vaikka mahdollisuuksiakin olisi ollut. Soitteleminenkin on jostain syystä harventunut. Asiat ovat kääntyneet kesän aikana ikäänkuin päälaelleen, nyt olen minä se aktiivisempi yhteydenottaja. Hän on tullut jotenkin etäisemmäksi. Olen jo moneen kertaan päättänyt, etten ota enää yhteyttä, jos ei hän ota ensin. Saattaa mennä jopä 4-5 päivää kun ollaan yhteydessä. Silloin kun hän ottaa itse yhteyttä, niin hän on hyvin iloinen ja samanlainen kuin ennenkin. Jos taas minä otan yhteyttä, saattaa hän olla hieman etäinen ja tunnen oloni vaivautuneeksi.
        En tiedä, olenko ollut liian innokas tai onko hän säikähtänyt jotain ?Kaipaan häntä tosi paljon.
        En tiedä, voiko ihmisen tunteet heittää täysin "härän pyllyä", eli voiko olla niin, että hän piti minusta todella paljon (itse on minulle sanonut) ja tunteet minua kohtaan olisivat vain kadonneet kuin tuhka tuuleen. Tunnen itseni hieman masentuneeksi asian vuoksi.
        Tiedän kyllä tarkkan, että hänellä on meneillään elämässään muutoksia, mutta voivatko ne vaikuttaa ja voiko yleensä mikään vaikuttaa siihen, että tunteet toista ihmistä kohtaan vain katoaisivat ilman mitään tiettävää syytä.
        Joudumme jatkossakin olemaan hyvin paljon tekemisissä, joten, olisi hyvä jos asia jotenkin ratkeaisi suuntaan tai toiseen, sillä muuten keskittymiskykyni kyllä kärsii phemman kerran.
        Olisiko jollakin hyviä vinkkejä tai kokemuksia vastaavanlaisesta ? Voivatko tunteet noin vain kadota ?
        Pakko hyväksyä jos näin on. Käyn täällä taas säännöllisemmin ja olisi mukava kuulla kommentteja.

        Ymmärrän todella hyvin että asia rasittaa jo ja toivetta olisi saada jonkin näköistä vastausta itseään mietityttäviin kysymyksiin. Jos kerran tulette myöhemminkin vielä näkemään tiiviisti, niin katsele millaista hänen käytöksensä kesän jälkeen on.
        Onko asia sen suuruinen, että sitä ei voisi hänen kanssaan suoraan ottaa puheeksi? Tai kiertämällä, esimerkiksi, että voisiko hän itse kuvitella itsensä suhteessa samaan sukupuoleen. En tiedä kuinka herkkä ihminen on kyseessä, mutta voisiko sellaista harkita?
        Toinen vaihtoehto on, että alat vaan vetäytymään hänen seurastaan, jos se vaikuttaa jo omaan keskittymiskykyysikin. Pidät tietoisesti häneen vähemmän yhteyttä. Mutta en tosiaan tiedä. Vaikealta tilanteelta vaikuttaa.

        Itse ihastuin vanhempaan työkaveriini viime vuoden kesänä. Laitoin hänelle sähköpostia, josko hän haluaisi vielä pitää yhteyttä työn jälkeenkin. Sain positiivisen vastauksen, että kyllä voitaisiin pitää yhteyttä. Mulla meni siinä kohtaa itsellä pupu pöksyyn, enkä enää laittanut viestiä. Ja nyt harmittaa. Tosi paljon. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mihin siitä oltaisiin voitu mennä. Aikaa on kulunut jo reilu vuoden, enkä enää voi sitä viestiä sinne lähettää. Mutta ehkä me tavataan vielä.

      • Teenkö väärin ?
        Ninah77 kirjoitti:

        Ymmärrän todella hyvin että asia rasittaa jo ja toivetta olisi saada jonkin näköistä vastausta itseään mietityttäviin kysymyksiin. Jos kerran tulette myöhemminkin vielä näkemään tiiviisti, niin katsele millaista hänen käytöksensä kesän jälkeen on.
        Onko asia sen suuruinen, että sitä ei voisi hänen kanssaan suoraan ottaa puheeksi? Tai kiertämällä, esimerkiksi, että voisiko hän itse kuvitella itsensä suhteessa samaan sukupuoleen. En tiedä kuinka herkkä ihminen on kyseessä, mutta voisiko sellaista harkita?
        Toinen vaihtoehto on, että alat vaan vetäytymään hänen seurastaan, jos se vaikuttaa jo omaan keskittymiskykyysikin. Pidät tietoisesti häneen vähemmän yhteyttä. Mutta en tosiaan tiedä. Vaikealta tilanteelta vaikuttaa.

        Itse ihastuin vanhempaan työkaveriini viime vuoden kesänä. Laitoin hänelle sähköpostia, josko hän haluaisi vielä pitää yhteyttä työn jälkeenkin. Sain positiivisen vastauksen, että kyllä voitaisiin pitää yhteyttä. Mulla meni siinä kohtaa itsellä pupu pöksyyn, enkä enää laittanut viestiä. Ja nyt harmittaa. Tosi paljon. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mihin siitä oltaisiin voitu mennä. Aikaa on kulunut jo reilu vuoden, enkä enää voi sitä viestiä sinne lähettää. Mutta ehkä me tavataan vielä.

        kaikille mukavista ja kannustavista teksteistä. Tuo vetäytyminen hänen seurastaan ei käytännön syistä oikein onnistu, vaikka ajatuksena se olisi varmasti helpoin. Olen pohtinut asiaa aika paljon ja ajatellut lähinnä siltä kantilta, että tämähän on vain ja ainoastaan oma ongelmani, josta tuo toinen osapuoli on onnellisen tietämätön. Miksi alkaisin karttaa hänen seuraansa, koska voinhan jatkaa ihan vain ystävänä.
        Hän on vain sattuneista syistä ollut vetäytyneempi. En usko tai en halua uskoa, että hän jostain syystä minua esim. vihaisi. Olen ollut häntä kohtaan samanlainen kuin ennenkin, sillä minulla ei ole mitään syytä miksen niin käyttäytyisi.
        Kertokaas syitä miksi olette halunneet lopettaa suhteenne tai mistä syistä ihastumisenne on lopahtanut. Ehkäpä sieltä päin löytyisi "malka" omasta silmästä.

      • yxk1
        Teenkö väärin ? kirjoitti:

        kaikille mukavista ja kannustavista teksteistä. Tuo vetäytyminen hänen seurastaan ei käytännön syistä oikein onnistu, vaikka ajatuksena se olisi varmasti helpoin. Olen pohtinut asiaa aika paljon ja ajatellut lähinnä siltä kantilta, että tämähän on vain ja ainoastaan oma ongelmani, josta tuo toinen osapuoli on onnellisen tietämätön. Miksi alkaisin karttaa hänen seuraansa, koska voinhan jatkaa ihan vain ystävänä.
        Hän on vain sattuneista syistä ollut vetäytyneempi. En usko tai en halua uskoa, että hän jostain syystä minua esim. vihaisi. Olen ollut häntä kohtaan samanlainen kuin ennenkin, sillä minulla ei ole mitään syytä miksen niin käyttäytyisi.
        Kertokaas syitä miksi olette halunneet lopettaa suhteenne tai mistä syistä ihastumisenne on lopahtanut. Ehkäpä sieltä päin löytyisi "malka" omasta silmästä.

        Mietin vaan että suhteessa elävän ihastukset voivat mennä ja tulla. Minä ainakin huomaan aina, että en voisi olla ikinä yhdessä tuon ihmisen kanssa, kyllä oma puoliso on minulle paras. Toisekseen tuli mieleen, että ystäväsi alkaa olla siinä iässä, että voi haluta perustaa oman perheen miehensä kanssa, tarkoitan lapsia.

      • dumbass
        yxk1 kirjoitti:

        Mietin vaan että suhteessa elävän ihastukset voivat mennä ja tulla. Minä ainakin huomaan aina, että en voisi olla ikinä yhdessä tuon ihmisen kanssa, kyllä oma puoliso on minulle paras. Toisekseen tuli mieleen, että ystäväsi alkaa olla siinä iässä, että voi haluta perustaa oman perheen miehensä kanssa, tarkoitan lapsia.

        ...olen ollut ja kyllähän tässä tunnelma muuttuu. Suhteilla on tapana kehittyä, suhteilla on halu kehittyä, ja jos niin ei tapahdu, suhde etsii uuden uoman tai tavan olla. Omalla kohdallani olen välillä ollut ikäänkuin turhautuneen suuttunut kaverilleni, vaikka mitään syytä ei tosiaan ole - ehkä vain se, että hän ei sano minulle että hinkuaa olla lähelläni. Enkä tiedä edes hinkuaako! Mutta toistaiseksi olen vaan todennut, että olkoon mokoma -koitan elää mukavasti tartitrsematta häntä mutta annan luvan toisinaan itselleni myös kaivata häntä ja hurmioitua hänestä ja olla käytettävissä ja apuna kun tarvitaan. Mutta suhteemme on todella muuttunut, se ei ole enää samaa sähkön värettä, jotenkin meidän välillä on kai sanattomasti siirrytty johonkin seuraavaan tilaan. Voi olla, että ajan myötä tämä vakiintuu normiystävyydeksi... vaikka en tosiaan sitä haluaisi, tykkäsin niin siitä sähkövaiheesta!

        Tällä tavanomaistumisella on se hyvä puoli, että nyt voisin paljon helpommin kuvitella laittavani hänelle tekstarin että "pakko nähdä kohta, mulla on ikävä" koska se ei paina niin paljon... Kummaa se on, myönnän, toivottavasti tajusit fiilikseni!

      • Gerttuli
        dumbass kirjoitti:

        ...olen ollut ja kyllähän tässä tunnelma muuttuu. Suhteilla on tapana kehittyä, suhteilla on halu kehittyä, ja jos niin ei tapahdu, suhde etsii uuden uoman tai tavan olla. Omalla kohdallani olen välillä ollut ikäänkuin turhautuneen suuttunut kaverilleni, vaikka mitään syytä ei tosiaan ole - ehkä vain se, että hän ei sano minulle että hinkuaa olla lähelläni. Enkä tiedä edes hinkuaako! Mutta toistaiseksi olen vaan todennut, että olkoon mokoma -koitan elää mukavasti tartitrsematta häntä mutta annan luvan toisinaan itselleni myös kaivata häntä ja hurmioitua hänestä ja olla käytettävissä ja apuna kun tarvitaan. Mutta suhteemme on todella muuttunut, se ei ole enää samaa sähkön värettä, jotenkin meidän välillä on kai sanattomasti siirrytty johonkin seuraavaan tilaan. Voi olla, että ajan myötä tämä vakiintuu normiystävyydeksi... vaikka en tosiaan sitä haluaisi, tykkäsin niin siitä sähkövaiheesta!

        Tällä tavanomaistumisella on se hyvä puoli, että nyt voisin paljon helpommin kuvitella laittavani hänelle tekstarin että "pakko nähdä kohta, mulla on ikävä" koska se ei paina niin paljon... Kummaa se on, myönnän, toivottavasti tajusit fiilikseni!

        Näinhän se taitaa mennä... ihastumisen tai rakastumisen huumavaihetta ei kenenkään terveys kestäisi vuosikausia ;) Kokemusteni ja kuulemani mukaan rakastuneiden välillä tulee jossakin vaiheessa se tilanne, että haetaan omia rajoja ja nimenomaan sitä, missä oma tila (ajankäytöllinen ymv.) alkaa ja päättyy. Tämä on kai sitä aikaa, kun ollaan välillä tosi läheisiä ja sitten taas etäännytään. Jos osapuolten "kellot" eivät käy ihan samaan tahtiin, saattaa toiselle tulla ahdistus tai turhautuminen, kun ei oikein ymmärrä, miksi toinen käyttäytyy kuin olisi suuttunut tai jotain. En tiedä, onko tämä suhteen kehittymisen kannalta kuinka kriittistä aikaa tai miten siinä pitäisi toimia, mutta lohduttaudun sillä, että ainakin kyse on rakkaudesta, sillä normi ystävyys-/kaverisuhteessa ei tällaista vaihetta yleensä esiinny. Olisikohan taas keskustelun paikka???

      • mutta__
        Gerttuli kirjoitti:

        Näinhän se taitaa mennä... ihastumisen tai rakastumisen huumavaihetta ei kenenkään terveys kestäisi vuosikausia ;) Kokemusteni ja kuulemani mukaan rakastuneiden välillä tulee jossakin vaiheessa se tilanne, että haetaan omia rajoja ja nimenomaan sitä, missä oma tila (ajankäytöllinen ymv.) alkaa ja päättyy. Tämä on kai sitä aikaa, kun ollaan välillä tosi läheisiä ja sitten taas etäännytään. Jos osapuolten "kellot" eivät käy ihan samaan tahtiin, saattaa toiselle tulla ahdistus tai turhautuminen, kun ei oikein ymmärrä, miksi toinen käyttäytyy kuin olisi suuttunut tai jotain. En tiedä, onko tämä suhteen kehittymisen kannalta kuinka kriittistä aikaa tai miten siinä pitäisi toimia, mutta lohduttaudun sillä, että ainakin kyse on rakkaudesta, sillä normi ystävyys-/kaverisuhteessa ei tällaista vaihetta yleensä esiinny. Olisikohan taas keskustelun paikka???

        Niin mutta eihän tässä suhteessa keskustella suoraan muutenkaan, lukeman perusteella.
        Eikä ole kuin platoninen suhde, niin voidaanko puhua rakkaussuhteesta.

      • Gerttuli
        mutta__ kirjoitti:

        Niin mutta eihän tässä suhteessa keskustella suoraan muutenkaan, lukeman perusteella.
        Eikä ole kuin platoninen suhde, niin voidaanko puhua rakkaussuhteesta.

        Niin, no mitä rakkaussuhde sitten tarkoittaa noin ylipäätään... Platoninen suhdekin voi olla hyvin syvässä mielessä rakkaussuhde, mutta ymmärrän pointtisi! Vaikea varmasti lähteä keskustelemaan yhtäkkiä kaikki asiat halki, jos jännitettä on ollut, mutta mitään ei ole lausuttu ääneen... siinä pitäisi kummankin osapuolen olla täysin rehellinen niin itselleen kuin toiselle, ettei tule epäreilua tilannetta, jossa toinen kieltää kaiken. Voi meitä naisia!

      • dumbass
        Gerttuli kirjoitti:

        Niin, no mitä rakkaussuhde sitten tarkoittaa noin ylipäätään... Platoninen suhdekin voi olla hyvin syvässä mielessä rakkaussuhde, mutta ymmärrän pointtisi! Vaikea varmasti lähteä keskustelemaan yhtäkkiä kaikki asiat halki, jos jännitettä on ollut, mutta mitään ei ole lausuttu ääneen... siinä pitäisi kummankin osapuolen olla täysin rehellinen niin itselleen kuin toiselle, ettei tule epäreilua tilannetta, jossa toinen kieltää kaiken. Voi meitä naisia!

        olen tässä muutamankin kerran ajatellut, etä tämä ystavyyssuhde with a twist kehittyy tunnemaailmassani niinkuin mikä tahansa parisuhde vaikkei MITÄÄn kosketussuhdetta olekaan! Ensin ollaan hurmioituneita. Sitten tutustutaan tarkemmin ja hurmioidutaan lisää. Pikku hiljaa aletaan nähdä niiden ihanien persoonallisten asioiden kääntöpuolet. Silloin rakkaus alkaa tuntua vielä henkilökohtaisemmalta, tärkeältä ja arvokkaalta. Sitten tajutaan hissukseen ettei oma onni kuitenkaan ole kiinni tuossa ihmisessä, vaan se on silti ihan pakko vaan tehdä itse... eli pikku turhautuminen. Ja sitten etsitään sitä omaa tilaa... ja huomataan, että vaikka aika kuluu, tuo on tuossa edelleen ja juttelee ja sama pikku sähkö on edelleen olemassa, ei ole kadonnut minnekään. Jotain on silti kadonnut, jotain hienoa on tullut tilalle. Tämä on ollut aika hassua huomata tässä ihan itsekseen hiljaa tunteitaan seuraten.

        tietty se huono puoli tässä on että joku kaunis päivä tämä kaunis ystävättäreni varmaan tulee ja kertoo olevansa rakastunut. Jos se on mies niin kyllä korpee. Ja jos se jostain kummasta syystä on nainen niin korpee vielä enemmän. Eikä mulla ole pienintäkään oikeutta tai syytä olla mustasukkainen!

        Jotenkin musta olisi hienoa jos saisitte kuitenkin puhuttua jotenkin tästä. Ehkä se on itsekäs toive -saisipa kuulla miten meni!

    • piinkovaluu

      Missä mennään? Tämä oli jossakin vaiheessa kuuman kiinnostava ketju, mutta jäänyt jonnekin piiloon ja unohduksiin... Kaikki kirjoittajat ja lukijat, kertokaa kuulumisenne... Oletteko olleet rohkeita vai vätyksiä? ;-) Itse olin kai se rohkea, kun annoin egolle kyytiä ja puhuin sydämeni puhtaaksi. Elämä ei ole enää entisensä hyvässä eikä pahassa. Sanotaan, että onneton, ken rakkautta turhaan tunnustaa. Mikä sitten on turhaa??? Kuka sitä etukäteen pystyy sanomaan.

      • Teenkö väärin?

        Hengissä ollaan ja ystävyys senkuin syvenee... ollaan yhdessä enemmän kuin ikinä olen osannut odottaa ja mikä parasta halu yhdessäoloon tuntuu tulevan erityisesti hänen puoleltaan, joka taas sopii minulle erinomaisesti, sillä en ole yhäkään tohtinut kertoa tunteistani häntä kohtaan. Jos en ota häneen edes yhteen päivään yhteyttä, niin hän tekee sen varmasti :) Kunpa joskus uskaltaisi... vaistoan kuitenkin, että täytyy hänelläkin olla tunteita minua kohtaan. Tunteiden laadusta ja syvyydestä en kuitenkaan voi tietää, mutta luulisi, ettei kukan halua pitää näin tiiviisti yhteyttä jos tunteita ei ole laisinkaan. Mitä olette mieltä ? Tehkää kysymyksiä, joihin vastaan niinkuin pystyn. Jospa saisimme yhdessä merkityksiä selville.

      • tikapuuhermeetikko
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Hengissä ollaan ja ystävyys senkuin syvenee... ollaan yhdessä enemmän kuin ikinä olen osannut odottaa ja mikä parasta halu yhdessäoloon tuntuu tulevan erityisesti hänen puoleltaan, joka taas sopii minulle erinomaisesti, sillä en ole yhäkään tohtinut kertoa tunteistani häntä kohtaan. Jos en ota häneen edes yhteen päivään yhteyttä, niin hän tekee sen varmasti :) Kunpa joskus uskaltaisi... vaistoan kuitenkin, että täytyy hänelläkin olla tunteita minua kohtaan. Tunteiden laadusta ja syvyydestä en kuitenkaan voi tietää, mutta luulisi, ettei kukan halua pitää näin tiiviisti yhteyttä jos tunteita ei ole laisinkaan. Mitä olette mieltä ? Tehkää kysymyksiä, joihin vastaan niinkuin pystyn. Jospa saisimme yhdessä merkityksiä selville.

        Heippa vaan, ja mukava kuulla päivityksiä kuulumisista! Ensinnäkin tuosta viimeisimmän viestisi otsikosta: jostakin syystä kaksi vuotta tuntuu olevan jotenkin maaginen raja ihastumisen tai rakastumisen suhteen. Usein se on ajallisesti sellainen kohta, jossa viimeistään tehdään liikkuja johonkin suuntaan... ei vain yksinkertaisesti pysty kestämään tunteiden patoamista tai ylitsevuotavaa voimaa kauempaa ;) Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja ja voi melko suurella varmuudella sanoa, että jotakin teidän välillä tulee tapahtumaan :D

        Kuulostaa ihanalta tuo teidän ystävyytenne ja yhteydenpitonne. Läheisyyttä ja lämpöä tuntuu riittävän. Olette onnenpekkoja (vai sittenkin -pirkkoja?!)!!! Jos kerran vaistoat, että välillänne on jotakin ihan erityistä, niin miksi et luottaisi vaistoosi. En usko, että tällaisissa asioissa erehtyy. Osaan hyvin eläytyä tilanteeseen: "kumpikin on rakastunut, mutta mitään ei ole lausuttu ääneen", kuten Tove Jansson on jossakin yhteydessä kuvannut. Vaikka "matkallaolo on tärkeintä(?)", joskus niitä rajanylityksiäkin on tehtävä, että elämässä pääsee eteenpäin... Vai???

        Kirjoitat, että toivoisit uskaltavasi joskus kertoa ihastuksellesi tunteistasi... Onko toiveesi tyhjä vai todellinen? Jos oikeasti haluat sitä, niin kyllähän sen tiedät, että uskallat ja pystyt siihen. Aina siinä riskinsä on, että itsensä haavoittaa, mutta siinähän se totuus sitten selviää. Jos tällaiset voimakkaat tunteet olisi tarkoitettu pidettäväksi sisällä, miksi ne aiheuttavat niin suurta painetta ja pyrkimystä tulla ilmaistuksi tunteiden kohteelle ;)

      • 29838839
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Hengissä ollaan ja ystävyys senkuin syvenee... ollaan yhdessä enemmän kuin ikinä olen osannut odottaa ja mikä parasta halu yhdessäoloon tuntuu tulevan erityisesti hänen puoleltaan, joka taas sopii minulle erinomaisesti, sillä en ole yhäkään tohtinut kertoa tunteistani häntä kohtaan. Jos en ota häneen edes yhteen päivään yhteyttä, niin hän tekee sen varmasti :) Kunpa joskus uskaltaisi... vaistoan kuitenkin, että täytyy hänelläkin olla tunteita minua kohtaan. Tunteiden laadusta ja syvyydestä en kuitenkaan voi tietää, mutta luulisi, ettei kukan halua pitää näin tiiviisti yhteyttä jos tunteita ei ole laisinkaan. Mitä olette mieltä ? Tehkää kysymyksiä, joihin vastaan niinkuin pystyn. Jospa saisimme yhdessä merkityksiä selville.

        että sä vaan kuvittelet ystävyyden hänen puoleltaan joksikin muuksi koska se saa sut kestämään sun heteroarkea. Saat kuvitella edes hetken että ois jotain muutaki ja tää mystinen tunne kukkii kauniimmin kun sitä ei tuoda päivänvaloon jossa luultavammin se ammuttaisiin alas. Sulla ei taida olla ystäviä kauheasti, siis hyviä, koska ainakin mun kaksi ystävääni pitää todella hyvin yhteytttä ja katotaan leffoja kainalokkain ja ollaan läheisesti tekemisissä mutta ei siinä ole mitään seksuaalista. Naiset vain tykkäävät läheisyydestä ja hyvän ystävän kanssa voi kävellä käsikkäin ja halata ja jne ilman että siinä on sen kummemmista tunteista kuin ystävyydestä kyse.

        Mutta kuvittele ja minä en usko että teidän suhde ikinä tulee muuttumaan mihinkään romanttiseen, koska jos teillä kummallakkin, eikä vain sulla, olisi suurempia tunteita ne ei olisi kahta vuotta pysynyt aisoissa vaikka kuinka leikkisitte heteroita. Ehkä sulle on vain kova pala että se on hetero ja sinä et. Sinulle päiväunet on hetki pois heteroarjesta, hänelle se on ystävyyttä. Melkein tuntuu että käytät hyväksesi ystävyyttäsi, mutta sehän on sun päätös mitä haluat häneltä. Mutta jos todella teidän välissä olisi kipinää niin ikimaailmassa ette kahta vuotta olisi vain olleet ystävätasolla.

        Se on sata varma vaikka olisitte ujoja ja seinään naulattuja niin olisitte keksineet keinon olla ja tehdä yhdessä ihanan syntisiä asioita.

      • Teenkö väärin?
        29838839 kirjoitti:

        että sä vaan kuvittelet ystävyyden hänen puoleltaan joksikin muuksi koska se saa sut kestämään sun heteroarkea. Saat kuvitella edes hetken että ois jotain muutaki ja tää mystinen tunne kukkii kauniimmin kun sitä ei tuoda päivänvaloon jossa luultavammin se ammuttaisiin alas. Sulla ei taida olla ystäviä kauheasti, siis hyviä, koska ainakin mun kaksi ystävääni pitää todella hyvin yhteytttä ja katotaan leffoja kainalokkain ja ollaan läheisesti tekemisissä mutta ei siinä ole mitään seksuaalista. Naiset vain tykkäävät läheisyydestä ja hyvän ystävän kanssa voi kävellä käsikkäin ja halata ja jne ilman että siinä on sen kummemmista tunteista kuin ystävyydestä kyse.

        Mutta kuvittele ja minä en usko että teidän suhde ikinä tulee muuttumaan mihinkään romanttiseen, koska jos teillä kummallakkin, eikä vain sulla, olisi suurempia tunteita ne ei olisi kahta vuotta pysynyt aisoissa vaikka kuinka leikkisitte heteroita. Ehkä sulle on vain kova pala että se on hetero ja sinä et. Sinulle päiväunet on hetki pois heteroarjesta, hänelle se on ystävyyttä. Melkein tuntuu että käytät hyväksesi ystävyyttäsi, mutta sehän on sun päätös mitä haluat häneltä. Mutta jos todella teidän välissä olisi kipinää niin ikimaailmassa ette kahta vuotta olisi vain olleet ystävätasolla.

        Se on sata varma vaikka olisitte ujoja ja seinään naulattuja niin olisitte keksineet keinon olla ja tehdä yhdessä ihanan syntisiä asioita.

        niinhän se varmaan on, vaikka muuta haluaisi. Eilen hän kuitenkin sanoi ääneen jotain sellaista, jota en ikinä olisi hänen kuvitellut sanovan (punastuin) vihjaili selvästi jotain, hymyili päälle kauniisti. Ehkä kuvittelua, mutta olen sitten loistava kuvittelija :) Minulle riittää myös tämä hyvä ja syvä ystävyys, enkä aio sitä pilata vain sen perusteella miltä minusta tuntuu. Pidän hänestä niin paljon, että menetettävää on liikaa. Toisin on, jos hän tekee aloitteen.

      • 17+20
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        niinhän se varmaan on, vaikka muuta haluaisi. Eilen hän kuitenkin sanoi ääneen jotain sellaista, jota en ikinä olisi hänen kuvitellut sanovan (punastuin) vihjaili selvästi jotain, hymyili päälle kauniisti. Ehkä kuvittelua, mutta olen sitten loistava kuvittelija :) Minulle riittää myös tämä hyvä ja syvä ystävyys, enkä aio sitä pilata vain sen perusteella miltä minusta tuntuu. Pidän hänestä niin paljon, että menetettävää on liikaa. Toisin on, jos hän tekee aloitteen.

        Kai sinä olet koukussa, onhan tilanne jännittäväkin noin.

        Jos tietäisit, että hän on bi tekisitkö sitten aloitteen? Pystyisitkö sanomaan, että sinä olet bi?

      • 2+18
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        niinhän se varmaan on, vaikka muuta haluaisi. Eilen hän kuitenkin sanoi ääneen jotain sellaista, jota en ikinä olisi hänen kuvitellut sanovan (punastuin) vihjaili selvästi jotain, hymyili päälle kauniisti. Ehkä kuvittelua, mutta olen sitten loistava kuvittelija :) Minulle riittää myös tämä hyvä ja syvä ystävyys, enkä aio sitä pilata vain sen perusteella miltä minusta tuntuu. Pidän hänestä niin paljon, että menetettävää on liikaa. Toisin on, jos hän tekee aloitteen.

        Onko jotain tapahtunut, vai vieläkö tilanne on sama? Olisi mukavaa lukea uusia kuulumisia :)

      • Teenkö väärin?
        17+20 kirjoitti:

        Kai sinä olet koukussa, onhan tilanne jännittäväkin noin.

        Jos tietäisit, että hän on bi tekisitkö sitten aloitteen? Pystyisitkö sanomaan, että sinä olet bi?

        Kyllä pystyisin satavarmasti sanomaan. Tässä on vain kyse aloitteen tekemisestä.

      • Teenkö väärin?
        2+18 kirjoitti:

        Onko jotain tapahtunut, vai vieläkö tilanne on sama? Olisi mukavaa lukea uusia kuulumisia :)

        Ollaan yhä yhdessä ja tiiviisti. Ollaan eteenkinpäin, mutta pienin askelin. Halailtu on ja saunottu yhdessä. Annan ajan kulua ja katson mitä se tuo tullessaan.

      • 8679
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Ollaan yhä yhdessä ja tiiviisti. Ollaan eteenkinpäin, mutta pienin askelin. Halailtu on ja saunottu yhdessä. Annan ajan kulua ja katson mitä se tuo tullessaan.

        Yhteinen yö on varmasti helppo järjestää, esim. joku pikku matka ja yhteinen hotellihuone. Eiköhän siinä jo jotain selviä, kun samassa sängyssä nukkuu. Kyllä sen huomaa, kuinka lähelle toinen hakeutuu peiton alla :)

      • ööppeli
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Ollaan yhä yhdessä ja tiiviisti. Ollaan eteenkinpäin, mutta pienin askelin. Halailtu on ja saunottu yhdessä. Annan ajan kulua ja katson mitä se tuo tullessaan.

        Oi, ihana kuulla sinusta! Pidäppäs meidät ajantasalla...!!

      • liikkiss
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Ollaan yhä yhdessä ja tiiviisti. Ollaan eteenkinpäin, mutta pienin askelin. Halailtu on ja saunottu yhdessä. Annan ajan kulua ja katson mitä se tuo tullessaan.

        Kuulostaa niin ihanalta! Komppaan tuota jäljempänä kirjoittavaa miestä ja sanon, että pidä ihmeessä kiinni tunteistasi ja niiden kohteesta. Sen täytyy olla jotakin aivan ainutlaatuista... Sen voi aistia ihan jo näiden viestienkin kautta. Herkkää, kaunista, tunnustelevaa, toista kunnioittavaa... Mikä maailma olisikaan, jos kaikki voisi kokea ja tuntea noin kuin te :)

    • eiom

      älä vaan anna hyvän suhteen mennä ohi ole mitä olet ja tunne mitä olet.RAKASTA ja tule RAKASTETUKSI .PS.olen muuten mies

      • puss&kram

        Ihana kommentti kaikessa tiiviydessään. Näinhän se menee. Meitä ihmisiä ravistellaan monin tavoin... Jonkun kohdalla se on täysin yllättävä rakkaus, joka saa sen kaikkein syvimmän sielunosan värähtelemään vastustamattomalla tavalla. Ei sitä voi kieltää eikä paeta. Mitä suurempia esteitä rakkaudella on ylitettävänään, sitä varmempi voi olla sen ainutlaatuisuudesta ja syvämerkityksellisyydestä?! Voihan sitä toimia monella tavalla, mutta voiko sielunsa ja sydämensä ääntää vaientaa, kun se kerran on näin tehnyt itsensä tiettäväksi?

    • wanha N hunningolla

      Viihdyttävää lukea tällaista jatkokertomusta, mutta voisiko siinä pikkuhiljaa tulla jotain kliimaksia ;) joku antaumuksellinen rakastelukohtaus tai muuta mielenkiintoista :)) t: nimimerkki "platoninen rakkaus on teeskentelyä"

    • lovernot

      Komppaan edellistä. Tarinan päähenkilö on jäänyt vellomaan paikalleen. Ehdotan repäisyä, jotakin raflaavaa, ennen kuin kaikki kuivuu kasaan, ellei jo ole kuivunut päähenkilön huomaamatta. Ämpäri päähän ja puhelu neidolle.

    • tikantyttötöyhtöpää

      Missä mennään??? Onko lämpöiset kelit tehneet leideille saman kuin kevätaurinko krookuksenkukille;)))

    • yx

      ....aloittajalle....
      tekisi mieli kysyä, mistä päi olet.....oletko se minua n.20 vuotta vanhempi nainen, jota ihailen......varmaan ihailen vuodesta toiseen, koska en tiä mitä tehdä.....

    • Lolla19+6

      Fyfan mitä tekstejä! Meette per** edellä puuhun. Siitä di hyvää seuraa.

    • Teenkö väärin?

      Hyvää pääsiäistä kaikille! En ole täällä aikoihin käynyt, mutta nyt poikkesin katsomaan ja kertomaan tämänhetkisestä tilanteesta. Yhä ollaan hyviä ystäviä ;) Oikeastaan aika samaan tahtiin edetään kuin ennenkin. Eilen oltiin kuitenkin isommalla porukalla viihteellä ja oikeastaan ensimmäistä kertaa molemmat hieman nauttinenina. Ystäväni alkoi kertoa minulle tunteistaan minua kohtaan. Hän sanoi tykkäävansä minusta todella paljon. Olin myös hämmästynyt ja hämmentynytkin, kun hän pussaili minua illan aikana useaan otteeseen, piti kädestä kiinni ja halaili. Enkä oikein osannut tehdä mitään. Nyt jälkikäteen harmittaa, kuinka tunari olin. Olisi pitänyt vastata varmaan samalla mitalla, mutta hämmennys iski. Meneekö tuollainen pusuttelu, halailu ym. vain pienen humalan piikkiin, vai olisko mukana hieman todellista tunnetta minua kohtaan ? Voisitteko itse kuvitella pusuttelevanne ketä vain naista ?
      Mitä olette mieltä ? Kommentoikaa. Mitä ihmettä teen seuraavaksi ?

      • Keskiyö

        No en todellakaan voisi kuvitella pussailevani ketä tahansa, en edes hirveässä kännissä. Toki se nyt on ihmisestä riippuvaista, jos ei ole yhtään itsearvostusta eikä mitään seulaa ja lisäksi mielenterveysongelmia niin varmaan silloin kuka tahansa käy. Minä olen joskus kännissä pussannut ystävääni, jonka kanssa en seurustelua ole halunnut, mutta pidin häntä viehättävänä ja seksikkäänä, toivoin että olisimme tehneet enemmän. Samassa humalatilassa en todellakaan halunnut keneen tahansa mukavannäköiseen kajota.
        Mikä tässä tilanteessa nyt enää on epäselvää? Ulkopuolisen näkökulmasta on päivänselvää, että hän on kiinnostunut sinusta. Epäselvää on vain se, onko hän kanssasi liikkeellä tositarkoituksella vai leikkimielellä.
        Ja epäselvää näyttää olevan, mitä sinä oikein haluat!

      • Teenkö väärin?
        Keskiyö kirjoitti:

        No en todellakaan voisi kuvitella pussailevani ketä tahansa, en edes hirveässä kännissä. Toki se nyt on ihmisestä riippuvaista, jos ei ole yhtään itsearvostusta eikä mitään seulaa ja lisäksi mielenterveysongelmia niin varmaan silloin kuka tahansa käy. Minä olen joskus kännissä pussannut ystävääni, jonka kanssa en seurustelua ole halunnut, mutta pidin häntä viehättävänä ja seksikkäänä, toivoin että olisimme tehneet enemmän. Samassa humalatilassa en todellakaan halunnut keneen tahansa mukavannäköiseen kajota.
        Mikä tässä tilanteessa nyt enää on epäselvää? Ulkopuolisen näkökulmasta on päivänselvää, että hän on kiinnostunut sinusta. Epäselvää on vain se, onko hän kanssasi liikkeellä tositarkoituksella vai leikkimielellä.
        Ja epäselvää näyttää olevan, mitä sinä oikein haluat!

        Senverran pitää kyllä tarkentaa, että vaikka hän pussaili minua useampaan otteeseen, niin pusut tulivat poskille, kaulaan ja otsaan, suoraan suulle ei siis yhtään. Muuttaneeko tuo tilannetta.

      • Keskiyö
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Senverran pitää kyllä tarkentaa, että vaikka hän pussaili minua useampaan otteeseen, niin pusut tulivat poskille, kaulaan ja otsaan, suoraan suulle ei siis yhtään. Muuttaneeko tuo tilannetta.

        Kaulaan? Minusta se on jopa intiimimpää aluetta kuin huulille. Ihme touhua teillä on kyllä ollut, jos hän on sinua suudellut kaulalle ja sinä olet istunut kuin tatti.

    • :OOO

      Miksi sä kokoajan hidastelet ja epäröit? Silloin kun pitäis antaa palaa.
      Sun olisi pitänyt toimia, vastata. Ei hän varmaan jaksa ikuisesti sua piirittää.
      Kyllä sun pitäis avata suusi jo. Voihan olla että hän löytää jonkun naisen joka oikeasti uskaltaa ja jäät nuolemaan näppejäsi. Mikä estää sinua?

      • Teenkö väärin?

        Juuri tuota tarkoitin, kun sanoin olevani tunari :( menin aivan hämilleni ja lukkoon tosipaikan tullen. Hän kyllä tietää tasan tarkkaan kuinka paljon hänestä tykkään, sen olen hänelle sanonut, eikä hän ole paennut. Mitään en silti ole yrittänyt.
        Muita seurassamme olevia naisia hän ei halaillut eikä pussaillut, siitä olen varma. Voiko tässä olla myös kyse siitä, että hän on huomannut todellisen kiinnostukseni ja pitää minua ikäänkuin "pilkkanaan" ja leikittelee. Silti hän haluaa aina olla kanssani.

      • såååda
        Teenkö väärin? kirjoitti:

        Juuri tuota tarkoitin, kun sanoin olevani tunari :( menin aivan hämilleni ja lukkoon tosipaikan tullen. Hän kyllä tietää tasan tarkkaan kuinka paljon hänestä tykkään, sen olen hänelle sanonut, eikä hän ole paennut. Mitään en silti ole yrittänyt.
        Muita seurassamme olevia naisia hän ei halaillut eikä pussaillut, siitä olen varma. Voiko tässä olla myös kyse siitä, että hän on huomannut todellisen kiinnostukseni ja pitää minua ikäänkuin "pilkkanaan" ja leikittelee. Silti hän haluaa aina olla kanssani.

        Hyvänen aika, sulle tarjoillaan tarjottimella kaikki se mitä oot ikuisuuden pähkäillyt päässäsi. Lopetahan toi liika , miettiminen ja saivartelu asian suhteen. Mitä hän voi enempää tehdä sua vakuuttaakseen, varsinkin jos et itse reagoinut mitenkään?

        Nyt kun tilanne kääntyi haluamaasi suuntaan niin alat miettimään että onko tää nyt pilkkanapitoa ja kun ei suulle suudellut jne..hohhoijakkaa, nyt toimintaa nainen!

    • Rohkeutta vain

      Kyllä hän sinua rakastaa, niin kauan olette jo tuossa asetelmassanne viipyneet ja yhä hän vain haluaa lähellesi. Leikittelijä tai pilkkanaan pitäjä olisi jo luovuttanut ja vaihtanut kohdetta. Hämmentynyt ja epävarma hän varmasti on, niin kuin sinäkin. Minullakin on kokemus tällaisesta piinallisesta rakkaudesta, joka ikävä kyllä jäi ikuisesti tunteen ja ajatuksen tasolle. Toivon, että löydät sisältäsi rohkeutta heittäytyä elämään tunteitasi todeksi. Vaikutat kirjoitustesi perusteella ihanalta ja pohdiskelevalta naiselta.

    • wanha N hunningolla

      C'moon nyt, oikeesti! Kukaan ei suutele kaulalle edes pienessä sievässä, jos ei olisi jotain romanttisia tunteita :) Poskisuudelmat voisi selittää pois, mutta vain jos se liittyisi johonkin kohtaamistilanteeseen, mutta että pitkin iltaa ja lisäksi halailua ja kädestäpitämistä, niin no way.

      Onhan se ymmärrettävää, että menee hämilleen ja lukkoon, mutta tilanne on korjattavissa vielä... Rohkaistu nyt! Sulle/teille tarjotaan nyt ihan kaikkea :)

      • Teenkö väärin?

        Kiitos tsemppamisista molemmille. Totta on, että nyt pitää toimia, mutta tää kaikki tapahtu pienessä sievässä, todellakin pienessä, sillä kumpikin oli kyllä ihan tolpillaan. Kyllä harmittaa jälkikäteen ihan hirveesti, kun olis ollu aivan loistava tilaisuus useaan otteeseen halata oikein kunnolla ja ehkä suudellakkin, siis minun myös. No itseppä tunaroinnistani kärsin. Ehkä hän ei enää yritä, jos koki ettei saanut vastakaikua. Tää oli ensimmäinen kerta kun oltiin molemmat nautittu yht aikaa jotain vettä vahvempaa. Mutta mites toimia, kun ollaan vesiselviä ? En voi vaan paukauttaa, että suudellaanko tai jotain sinnepäin. Kesäkuussa olis ehkä toinen vastaavanlainen tapaaminen, jolloin nautitaan varmaan hieman.

    • såååådaa

      älä nyt jää odottelemaan pieniä sieviä, kyllä sitä voi vesiselvänäkin toimia. Ei mitään tarvitse paukauttaa..vaan mene ja suutele. Hellä suudelma hänen huulilleen, ei sanoja. Kyllä nyt tarvitaan radikaalimpaa toimintaa kuin pikku sievässä lähentely, jos siis haluat hoitaa homman tyylikkäästi.

    • 7 793 Lukukertaa

      Olet kyllä oikeasti aika outo. Täällä vuoden päivät kerrot kaikki yksityiskohtia myöten suhteestanne ja sitten et osaa toimia ja syytät jopa toista että jotenkin leikkis sulla. Vihta olet aikuinen ihminen -mitä ilmeisemmin ihan akateeminenkin vielä!!!!

      Rehellisesti, en todellakaan alkaisi suhteseen naisen kanssa, joka luetuttaa koko helkkarin suomen edessä "minusta"

      Voi elämä!

      • Teenkö väärin?

        Kiitos rehellisestä vastauksestasi. Ehkäpä on todellakin aika lopettaa tämä kertomus tähän. Aluksihan lähdin vain hakemaan tukea, koska en todellakaan tiennyt miten toimia. Asia vain paisui, kun kiinnostuneita ja neuvoja jakelevia tuntui löytyvän. Mielummin olisin kyllä keskustellut asiasta jonkun kanssa kasvotusten, mutta kun asia on ollut itsellenikin niin hämmentävä, outo ja uusi, niin en ole tohtinut.

        Kommenttiisi:
        "Rehellisesti, en todellakaan alkaisi suhteseen naisen kanssa, joka luetuttaa koko helkkarin suomen edessä "minusta"

        Olen pahoillani, jos olen ollut liian itsekeskeinen, se ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni. Ei nyt vaan oikein löytynyt juttua esim. naapurin rouvasta, joten itseeni piti tyytyä ;)

        Kaikille oikein hyvää kesää.

    • 3696

      Nyt vaan kerrot hänelle, että oli kiva ilta silloin. Ja ne sun suudelmat, ne tuntu tosi hyvältä, niitä voisin ottaa vaikka kuinka paljon lisää ja katsot silmiin. Jos ei mitään tapahdu, niin voi olla, että hän oli enemmän nauttinut alkoholia kuin huomasitkaan. Mutta voit olla varma, että hän haluaa sinua, vähintään yhtä paljon kuin sinä häntä. Ei kaulalle todellakaan suudella, ilman mitään seksuaalista tunnetta...

    • wanha N hunningolla

      teidän stoorinne on ihan suloista luettavaa, äläkä nyt itseäsi ala siitä soimata, että olet tänne kirjoitellut! Meitä uteliaita lukijoita vain harmittaa se, että teillä on kaikki ainekset kasassa ja tunnetta pelissä enemmän kuin monella koko elämässään ja sitten te vain jahkaatte ja jahkaatte ;) Onhan se totta, ettei "rakkautta pidä häiritä, ennen kuin se itse sitä haluaa" ja blaa-blaa-blaa, mutta eiköhän nyt ole jo aika... Silloin, kun vihreä palaa, niin silloin mennään!

    • Tartuhetkeen11

      Myönnä itselles et olet rakastunut, lopeta jahkaaminen, se ei katso ikää tai sukupuolta se rakastuminen. Jokatapauksessa toi päättyy aikanaan iloon tai kyyneliin, miksi odottaa kun voi toimia. Elämä on lyhyt ja aika kurja katsoa taakse päin ja miettiä voi jos olisin... Vai meinaatko että aina keikutte maan päällä terveinä ja viriileinä, seikkailuun valmiina.

      Mun mielestä kirjoittaja on jotenkin salamyhkäinen, ehkä arka, muutenkin ennemmin kuin avoin täällä. Hänelle taitaa puhuminen ja kertominen teettää päänvaivaa ylipäätään. Kiertää tähdelliset kysymykset taitavasti. Jonkinlaista syvyyttä olisin tähän keskusteluun toivonut. Että tuskin tuosta kukaan ketään ikinä tunnistaa ;) Ja jos se nainen tunnistaisi niin sehän olisi vain hyvä juttu, eikös... sittenhän hän olisi samoin suuntautunut.

      Mua jäi ihmetyttämään muutama asia; oletteko perheellisiä, teettekö töitä yhdessä, vai asutteko lähekkäin, onko teillä sama ystäväpiiri, oletteko julkisesti vain heteroja, kärsitkö estoista/vanhoista asenteista.

      Jokin tässä tarinassa ei natsaa - on outoa.

      • 7+10

        Mullakin kävi jossain vaiheessa mielessä, että onks tää jonkun fantasia, jossa kartoitetaan mahdollisia maailmoja... joku kehittää peitestoorin, johon voi upottaa tähdellisiä kysymyksiä sinne tänne paljastamatta kuitenkaan itsestään ja tosielämästään mitään... No mutta täähän on melkoinen salaliittoteoria ja siihen pitää suhtautua vain huumorilla :) Oikeasti toivon, että tarina päättyy hyvin ja että ap löytää itsensä ja rohkeutensa. Lesbopuolella oli mehevä keskustelu vastaavasta aiheesta ja ilmeisesti aika happy end...

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/9758824

    • 17+18

      Kummaa että valitsitte ekaan yhteiseen illanviettoon pääsiäisen.
      Pusuttelette siellä välittämättä muista ja salailette muuten pirusti.
      Kumma kun kirjoittaja ei puhu liitostaan yhtään, ihan kuin se olisi erillinen asia mihin ulkopuoliseen rakastuminen ei vaikuta. Miten kirjoittaja voi olla vastaamatta suoraan viettelyyn pienessä rentouttavassa humalassa jos on haaveillut niin kauan.

      Minusta tuntuu...

      kirjoittaja on itse sinkku tai elää kuivuneessa liitossa
      hänellä on mielenterveyden ongelma
      hän ei ole sinut seksuaalisuutensa kanssa
      hän on sosiaalisesti estynyt
      hän ei ole pusutellut vaan junnaa edelleen samassa tilanteessa, mutta tahtoo herättää mielenkiintomme jälleen saadakseen vastauksen kysymykseen mitä tehdä, tykkääkö se minusta sillä tavalla.

      • hmpf

        Oon kans miettinyt ketjua lukiessani, et ap:lla pitäis olla se mies elämässään ja parisuhde.

        Tulen vihaiseksi lueskeltuani avioliitossa olevia "rakastavia" puolisoita, joiden kaksoiselämä ei riitä, vaan se jaetaan koko suomen kesken. Vähempikin riittäisi. Jotain rajaa perkules!

        Entä jos he joskus uskaltaisivat rakasteluun?? Millainen kliimaksi meitä kaikkia odottaakaan näin pitkän lämmittelyn jälkeen?

      • ed.
        hmpf kirjoitti:

        Oon kans miettinyt ketjua lukiessani, et ap:lla pitäis olla se mies elämässään ja parisuhde.

        Tulen vihaiseksi lueskeltuani avioliitossa olevia "rakastavia" puolisoita, joiden kaksoiselämä ei riitä, vaan se jaetaan koko suomen kesken. Vähempikin riittäisi. Jotain rajaa perkules!

        Entä jos he joskus uskaltaisivat rakasteluun?? Millainen kliimaksi meitä kaikkia odottaakaan näin pitkän lämmittelyn jälkeen?

        ja vielä piti lisätä että muut vielä kannustavat ja hekumoivat moiseen! Voi (%/#¤&%#(/%)/?(?()^`?=)^?=)
        ARGH!!!!

    • Teenkö väärin?

      Voi hyvänen aika ;) Tarkoitukseni ei ollut enää palata kirjoittelemaan tarinaani eteenpäin, enkä sitä teekkään. Loppu jääköön vain minun tietooni. Kiitos kuitenkin niille kaikille, jotka ovat sydämestään olleet mukana.

      Tiedoksi teille, jotka epäilivät. Ikävä tuottaa pettymys, mutta tarinani on täysin totta.

      Ja erityisesti sinulle 17 18 en voi vastata yhteenkään kohtaan myöntävästi, jos se nyt sinua kiinnostaa.

      En aio provosoitua negatiivisista kommenteista, mutta olen yllättynyt siitä, että tämä palstahan on mielestäni nimenomaa tarkoitettu sitä varten, että voi kysellä muiden neuvoja ja purkaa sydäntään, vai olenko väärässä ?

      Kuinka ihmiset jaksavat ja viitsivät vielä analysoida toisten luonnetta, mielestäni vielä aika loukkaavaan sävyyn.

      No, aion jättää kommenttisi omaan arvoonsa. Tiedän itse mikä olen.
      Nauttikaa tekin siitä mitä olette !!

      Siis vielä kerran hyvää kesää kaikille ;)

      • 2

        Rajansa kaikella!

    • Miesnäkökulmaa

      No kylläpä täällä on moraalinvartijat liikkeellä. Olen mies ja voin kertoa, että ei minua ainakaan haittaisi yhtään, jos vaimollani olisi samanlaisia tunteita kaveriaan kohtaan, kuin tällä kirjoittajalla. Eli älkää luulko tietävänne kaikkien ihmisten puolesta asioita. Ihmiset ovat niin erilaisia.
      Kaikkea hyvää sinulle "teenkö väärin". Pidän peukkuja, että suhteenne kehittyy ja teille tulee rakkauden kesä :)

      • kyllästynyt.

        Kommenttina- ei minunkaan miestäni haittaa. Mutta mua jotenkin vaan häiritsee ajatus siitä, että hän ikäänkuin säätelisi mun rakkausasioitani "luvallaan". On hän minulle monesti antanut luvan lähteä kokeilemaan naista jos vaan tilaisuus tulee, mutta en ole niin naisen kipeä, että sen tekisin ja toisekseen mua ärsyttää sekin että naisen suhde toisen naisen kanssa on jotekin sallitumpaa kuin heterosuhteissa "pettämiset". Miehen kanssa hän ei antaisi mulle lupaa vaikka mun olis paljon helpompaa kokeilla vierasta miestäkin syystä, että silloin voin harrastaa seksiä panemalla. Se on kaukana rakastelusta.

    • 893

      Aika väärin jos on sekaisin ja yrittää sotkea vielä jonkun toisenkin. Opi jotain....

    • yksi monista

      Todellakin, kuten miesnäkökulma sanoi, kaikki tarinat ja elämäntilanteet ovat yksilöllisiä! Kukaan ei voi pätevästi neuvoa toiselle, mitä tämän pitäisi, kannattaisi tai olisi soveliasta tehdä. On hienoa, että on olemassa tällainen foorumi, jossa voi tuoda esiin ajatuksiaan ihan anonyymisti ja saada mahdollisesti hyviä näkökulmia tai vertaistukea tilanteeseensa.

      Ap:lle toivon romantiikantäyteistä kesää! Kyllä te vielä toisenne saatte ;)

    • Rakastunut12345

      Minäkin olisin halunnut kuulla jatkosta. Itse olen naimisissa kuten ihastuksenikin, lapsiakin löytyy, ikäero juurikin se 20v, minä nuorempi. Ollaan ystävystytty pikkuhiljaa, alkuvaiheissa vasta, mutta tykkään hänestä aivan älyttömästi... Kunpa minäkin saisin luotua tuollaisen ystävyyden, oon yirttänytkin, olen aika aktiivinen, mut hänellä on niin paljon muitakin ystäviä ettei aikaa oo ollu ku joskus jumpalle. Mut uskon et hän musta ees vähän pitää, mut varmaan vain äidillisellä tavalla vaikka kutsuukin joskus muruksi, söpöksi ja ihanaksi :). Tuntuu vaan et hän on onnellinen miehensä kanssa eikä aattelekaan musta kummempaa!

    • %

      ;) Ihan varmasti susta tykkää, jos noin hellittelee. Niin minäkin teen ja ajattelen juurikin noin kuin luulet; että hän pitää minua lähinnä äitinä, eikä ymmärrä, että olen häneen tavattoman ihastunut. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, vaikka olisikin naimisissa, tiedäthän sen itsekin, koska itsekin olet naimisissa ;)Niin myös minä.
      Ehkä kaikki selviää aikanaan.
      Ja niistä ystävistä.... ystävät ovat ystäviä, mutta ihastus on ihastus, luota tunteisiisi. Koeta vaikka flirttailla ystävällesi. Jos hän vastaa, niin tunne on varmasti molemminpuoleinen. Ehkä hän pelkää ? Ota sinä ensimmäinen askel, uskon, että se kannattaa.
      TEE SE JO HUOMENNA :)

      • pata vai kattila

        Ei ziiiisös taas täälläkin tätä! Joka ketjussa sama tauti, kun kukaan ei uskalla tehdä liikkuja mihinkään suuntaan. Kaikki olettaa vain jotain ja alkaa elää pelkän spekulaation varassa. Ei täältä palstoilta mitään lopullista totuutta löydy vaan ihan itse on uskallettava mennä ja elää. Kaikki huomenna liikekannalle, niin päästään näissä nettijutusteluissakin seuraavalle tasolle ;)

    • Toinen Verna

      Kerro hänelle! Ajattele, jos olisit kuolemassa - haluaisitko hänen tietävän tunteistasi? Olin viisi vuotta kuolettavan rakastunut itseäni parikymmentä vuotta vanhempaan maailman ihanimpaan naiseen ja lopulta kerroin hänelle kirjoittamalla kolme kirjettä. Hän reagoi aivan kummallisesti, enkä koskaan saanut tietää, mitä hän kävi omalla kohdallaan läpi - näemme nyt ohimennen silloin tällöin ja yhä sukat pyörivät jaloissani kun edes ajattelen häntä. Vaikken ikinä saanutkaan aivan selvää hänen tunteistaan, siitä on nyt vuosi, niin kertominen on ollut elämäni tärkein teko ja olen joka päivä kiitollinen siitä, että hän tietää tunteeni. Kadun vain sitä, etten kertonut jo monta vuotta sitten, jo silloin kun tapasimme jatkuvasti ja hän aina pyysi nähdä minua. Silloin en uskaltanut, en edes niinä taianomaisimpina hetkinä kun hän vaikeni ja katseli huuliani pitkään, en vaikka olin aivan hulluna häneen jo silloin. Mitä olisi käynyt jos olisin silloin uskaltanut heittäytyä? Toivon niin, että kertoisit tunteistasi. Ei se nuorempi olisi koskaan suudellut sinua useita kertoja, jos ei kaipaisi samaa sinulta. Ei hän mitenkään jaksaisi sinua joka päivä tavata, jollet olisi aivan erityinen hänelle. Meillä on vain yksi elämä, enkä usko, että vastaavaa tulee toiste kohdalle. Tartu siihen, se on uskomatonta!!

    • yksi monista monista

      Heitetäänpä taas tämä ketju yläilmoille päivitysten toivossa;)

    • UteliasN

      Itsekin seurasin tätä aikoinaan tiiviisti ja harmitti suunnattomasti, kun ei lopullista selvyyttä ikinä tullut asioihin :(

    • kiinnostaa

      Sama täällä. Joka äivä tuli tsekattua, onko tullu lisää. Harmitti kovasti, kun loppu.

    • Teenkö väärin?

      Yhdessä ollaan yhä ja erittäin hyviä ystäviä. Harrastetaan yhdessä, vietetään yhteisiä saunailtoja, reissaillaan, yövyään usein samassa sängyssä riti rinnan, ( yöllisiä kosketuksia) halaillaan, annetaan pusuja ja sanotaan toisillemme erittäin kauniita sanoja. Toisinaan myös harmistutaan toisiimme, mutta aina sovitaan ;) Mitään seksiin liittyvää pusujen ja halailujen lisäksi ei ole tapahtunut. Olen näin onnellinen ja niin on hänkin, luulisin.

      • 9000s lukukrt?

        Kiitos tästä :))) Hyvä, että kaikki on hyvin. Näin sen pitäisi kai ollakin. Ihania hetkiä teille myös jatkossa!

    • Ihme ja kumma

      Teenkö väärin:

      Eikö miehenne yhtään ihmettele tätä näinkin tiheää ja läheistä meininkiä toistenne kanssa?
      Jos minä alkaisin öitäni viettämään vieraan naisen kanssa useasti ja joka päivä kyläilemään hänen luonaan, niin ihan varmasti alkaisi mieheni ihmettelemään.

      Toisaalta, se voisi olla kivaa ;)

    • Teenkö väärin?

      Selvennykseksi hme ja kumma, että ei me nyt ihan joka päivä kyläillä toistemme luona :), mutta kyllä me lähes päivittäin nähdään. Joskus se on 10 min. joskus useita tunteja. Laitellaan viestejä jne. Hän on eronnut miehestään.
      Nautimme tositemme seurasta, varmaan keskimääräistä enemmän kuin ihan normiystävät, mutta kuten sanottu, ei mitään aikaisempaa kirjoitustani kummempaa ole tapahtunut ja voi olla, ettei koskaan tapahdukaan. Samme kuitenkin olla yhdessä ;)

    • kerrothan

      Luin juuri tämän viestiketjun ja halusin nostaa, jos saisi päivitystä sinulta nim. Teenkö väärin?...oletteko vielä ystäviä ja millä tasolla?

      Tämä oli jotenkin ihan henkeäsalpaava tarina ja haluaisin kuulla lisää tämänhetkisiä kuulumisia :)

    • Teenkö väärin?

      Enpä ole aikoihin täällä käynytkään, ei ole ollut tarvetta :) Meillä menee mukavasti ystävinä. Kumpikin rakastamme toisiamme, se on tehty selväksi, mutta siihen se jää. Halaamme usein, muiskautamme suukkoja poskelle ja juttelemme hyvinkin syvällisiä. Emme osaa olla erossa toisistamme muutamaa päivää kauempaa. Tää on vaan mennyt varmaan "liian" pitkälle, jotta mitään sen kummempaa enää tapahtuisikaan, eli on painunut hyvin syväksi ystävyydeksi. Hän on minulle niin rakas, etten voi kertakaikkiaan tehdä sen enempää, mitä jo olen tehnyt. En halua menettää häntä. Tämä siis riittäköön.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Onhan tää tyhmää ajatella sua kun tuskin ees muistat mua

      Hyvää yötä sinne jonnekin. 💔
      Ikävä
      26
      2514

    2. Ikuiset kaipaajat

      Miksette vaan mene sen kaipauksen kohteen luokse ja puhu sille suoraan? Mitä järkeä on kaipailla jotain puolituttua vuo
      Ikävä
      77
      2296

    3. Persut rahoittavat velkarahalla rikkaiden ökyelämää

      Minkä vuoksi persut eivät leikkaa rikkailta, joilla on maksukykyä? Tuskinpa tuo persujen käytös saa Suomen kansalta hyv
      Maailman menoa
      57
      2294

    4. Riikka ottaa miljardi euroa EU:n yhteisvelkaa Suomelle

      Niin kääntyi irvipersun takki taas, vaikka vaalilupauksissa oli ettei yhteisvelkaa Suomi enää koskaan ota. No nyt otti m
      Maailman menoa
      16
      1979

    5. Kerro kaivattusi etunimi

      Naisille
      Ikävä
      84
      1749

    6. En tiedä ymmärrätkö

      Kuinka paljon merkitset mulle. Näet minut minuna etkä silti käännä selkääsi. Tökit jatkuvasti kepillä jäätä ja menit ehk
      Ikävä
      7
      1469

    7. Kun ei numeroa

      niin en edes voi viestittää, et suunnitelmiin tuli muutos. Ikävä on, ja kasvaa vaan🤍
      Ikävä
      30
      1368

    8. Veronmaksajat kustantavat yrittäjien eläkkeitä jo yli 500 miljoonalla

      Suomalaista yrittäjää ei kommunistista erota. Aktiivisen "yrittämisen" maksattaa yritystukina yhteiskunnalla, ja vieläpä
      Yrittäjyys
      14
      1244

    9. Kenenkä halli se on tulessa nelostiellä

      11 yksikköä paikalla
      Pyhäjärvi
      4
      1093

    10. Se on siinä

      Jami kun vielä loppuu niin Lappajärvellä ei oo yhtään mitään toimintaa.Purkamista piisaa kymmenen vuoden ajalle.Maakunna
      Lappajärvi
      32
      937
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt