Ei omaishoito ole kaikille vapaa-ehtoinen valinta.
Esim. jos koko elämänsä koti-äitinä kotona työtä tehnyt nainen jää pelkästään oman eläkkeensä varaan niin isot säästöt on oltava että pärjää yksinään pelkän eläkkeensä varassa.
Sama koskee myös matala palkka-alalla työskennelleitä ja pätkätöitä tehneitä.
Jos köyhyysrja on jossain tuhannen, vai (olikohan ylikin) euron tulojen kohdalla, niin köyhyysraja alittuu ja roimasti.
Ei siinä auta kun oman terveytensä kustannuksella raahustaa päivästä toiseen.
Esim. jos koko elämänsä koti-äitinä kotona työtä tehnyt nainen jää pelkästään oman eläkkeensä varaan niin isot säästöt on oltava että pärjää yksinään pelkän eläkkeensä varassa.
Sama koskee myös matala palkka-alalla työskennelleitä ja pätkätöitä tehneitä.
Jos köyhyysrja on jossain tuhannen, vai (olikohan ylikin) euron tulojen kohdalla, niin köyhyysraja alittuu ja roimasti.
Ei siinä auta kun oman terveytensä kustannuksella raahustaa päivästä toiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siitä että hyödyn omaishoitajuudestani.
Minulla on paljon työtä ja koko aikaista silmälläpitoa vaativa hoidettava.
Työelämäni jäi lyhyeksi kun olin kotona kasvattamassa lapsemme itse. Sitten on ollut huonosti palkattuja töitä mistä ei paljon eläkettä ole kertynyt.
Hyödyn siinä suhteessa että ei tarvitse elää nälkärajalla kun on miehenkin eläke käytettävissä yhteisiin kuluihin.
En tiedä kuinka pärjään jos ja kun jään yksin.
Mutta nyt on omaishoidossa tarpeeksi, en aina jaksa miettiä edes huomista päivää.
Niin, hyötymistähän on niin monenlaista. Minä hyödyin omaishoitajuudesta henkisesti. Vaikka työ oli raskasta ja sitovaa, tutustuin äitiini ihan eri tavalla enkä antaisi tuota aikaa pois mitenkään. Taloudellisesti
en rikastunut mutta meillä oli niin onnellisesti, että talous ei ihan kuralla ollut. Jos se huoli olisi vielä ollut lisänä, en tiedä miten olisimme jaksaneet.
Omaishoitajan arkea ei tajua kuin toinen, joka on ollut samassa tilanteessa. Omaishoitaja saa olla kotona "normaalisti" ja kunta vielä maksaa. Näinhän se nähdään, jos halutaan olla kateellisia. Mutta älä välitä, näitä löytyy aina.
Käänny rohkeasti sosiaalityöntekijän puoleen, kun talous meinaa kaatua. Ja jos tulee ongelmia, ota yhteys sosiaaliasiamieheen. Lämpimiä ajatuksia Sinulle!
Olen ikäni pienellä palkalla töitä tehnyt, välillä kotiäitinä kun lapset olivat pieniä. Työni oli noin 6h päivässä joten palkka oli sen mukainen, oli muutenkin huonosti palkattua.
Eipä voi hurrata toimeentulon kanssa kunhan joudun omaishoidon lopettamaan, se aika on lähellä koska olen itsekin sairas, en jaksa enää kauan.
Pitkän omaishoitajan pestini aikana on talvisin yllättänyt voimakas masennus.
Olen saanut sen katkeamaan lähtemällä viikoksi pariksi lomalle, mieluummin jonnekin aurinkoon. Itselläni ei siihen olisi ollut varaa mutta lapset ovat kustantaneet matkani.
Nyt olen niin loppuunajettu ja mieli maassa että en jaksa lähteä mihinkään.
Saattaa mennä viikko että en käy ulkona enkä näe muita ihmisiä kuin hiodettavani, lukuunottamatta nopeaa piipahtamista lähi kaupassa.
Mikään ei kiinnosta eikä huvita, jo vaatteiden pukeminen on liian vaivalloista.
Onneksi en ole tinkinyt hoidettavan tarpeista, ne olen vielä jaksanut täyttää.
Tiedän että tarvitsisin apua, en vain jaksa miettiä miten ja mistä.
Olisiko mahdollista, että saisit hoidettavasi vaikka pariksi viikoksi johonkin vuorohoitoon, täytyyhän sinun itsestäsikin saada pitää huolta. Tuota menoa jos jatkuu, hoidettavasikin on kohta joka tapauksessa laitoshoidossa ja hyvässä lykyssä myös sinä itse. Juttele asiasta vaikka lastesi kansa aluksi, voisivatko he olla apuna käytännön järjestelyissä? Tai ota yhteyttä terveysasemallesi, kerro uupumuksestasi, heidän velvollisuutensa on auttaa.