Minulle on täysin epäselvää, mitä hyvän avioliiton pitäisi sisältää tässä iässä?
Luettuani näitä palstoja olen tullut siihen tulokseen, että raha ja omaisuus on tärkein asia ja miehille ehkä lisäksi seksi, minä kuvittelin, että elämä sinänsä, läheisyys ja yhteenkuuluvaisuus olisivat ne tärkeimmät.
Eikö enää ole olemassakaan sellaista elämää, jossa ensin ajatellaan lähimmäisen tunteita ja eletään yhdessä harmonista arkea, iloitaan jokaisesta päivästä, joka vielä on jäljellä yhdessä elettäväksi.
Eikö kukaan arvosta enää sellaista elämää????
Luettuani näitä palstoja olen tullut siihen tulokseen, että raha ja omaisuus on tärkein asia ja miehille ehkä lisäksi seksi, minä kuvittelin, että elämä sinänsä, läheisyys ja yhteenkuuluvaisuus olisivat ne tärkeimmät.
Eikö enää ole olemassakaan sellaista elämää, jossa ensin ajatellaan lähimmäisen tunteita ja eletään yhdessä harmonista arkea, iloitaan jokaisesta päivästä, joka vielä on jäljellä yhdessä elettäväksi.
Eikö kukaan arvosta enää sellaista elämää????
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mistän lienet lukenut, taitaitaa olla oman pääsi tuotantoa? Se on totuus, että rahaa tarvitaan tiettyihin peruselintoimintoihin, sitä et voi kieltää, rakkaus ei korvaa kaikkea jos ymmärrät?
mutta ensin mainitsemiesi rahan, omaisuuden ja seksin lisäksi. Kun nuoret tänä päivänä elävät "kaikki mulle heti"-periaatteella, meillä ikääntyneillä taitaa olla periaatteena "kaikki mulle lopulta". Mistä mahdoin hiljakkoin lukea, ettei olisi suorastaan Väestöliiton tutkijan kehotus, että ikääntyneitten "kannattaisi" harrastaa kevytsuhteita. Ymmärsin, että niissä ei tavoiteltaisikaan mitään kestävää eikä syvällistä kontaktia, vähäinen sitoutuminen ja kevyt kosketus riittäisivät. Että tällaista aikaa eletään.
Aikas yleistävä oli tämä julistuksesi (provoko?).
Omalta kohdaltani arkinen elämä, jossa puolisoni kanssa kunnioitamme toisiamme ja yritämme olla toisillemme avuksi. Rahahuolia ei ole. Eikä mitään ole sillä tavalla kesken ettenkö omalta kohdaltani olisi valmis lähtemään täältä.
Onnea kaikille.
Kun on omat varat ja lapsi/a, ei se ole ihan yks´piippunen juttu. Jos kaksi vuokralla-asuvaa löytää toisensa lapset varmaan iloitsee et heiltä poistuu huolehtimisen vastuu kun heitä on nyt sitten kaksi.
Entäs jos toinen asuu vuokra-asunnossa ja toisella on varallisuuta? Miten oletat aikuistenlasten tälläiseen suhtautuvan?
Kyllä se varallisuus/köyhä puhuu näissäkin suhteissa. Olen kuullut jopa jotain mammaa haettavan holhouksen alaiseksi, oli uhannut mennä ilman avioehtoa naimisiin...joo joo yli 60v.
Minä en ymmärrä ettei avioehtoa tehtäisi, miksi jättäisin omaisuuttani heille jotka eivät ole sitä mitenkään kartuttaneet, ehkäpä mieheni edellisestä avioliitosta syntyneelle pojalle! Minusta jää vain tytölleni.
Kyllä rakastaa saa ja pitää, järjenkäyttö on kuitenkin suotavaa.
Meidän yhdessä oloa ei papin aamenella ole pystyssä pidetty, olemme avo-avopari.
Tuo sinun harmooniasi sun muut ei oikein natsaa enää minuun, kuten sanoin rakastaa voi silmät päästään, mut finanssi asiat on asia erikseen.
onni on kohdannut, että saman partnerin kanssa saa eläkepäiviä viettää, niin jokainen nauttikoon tietoisena siitä, että milloin vain voi katketa. Itse en aio avioitua. Voin elää vaikka näitä pätkäsuhteita ilman suurempia sitoumuksia. Kenenkään ei tarvitse minua elättää ja ketään en aio myöskään elättää. Toistaiseksi leskenä ollessa mieskumppanini ovat taloudellisesti olleet samalla tasolla kanssani ja kumpikin osapuoli on vastannut menoistaan noin suurin piirtein. Iloa toistemme elämään olemme tuoneet.
Kiitos, juurikin tuota tarkoitin. Kaverillani on sukuhautaan isänsä ostama ´tila´, sanoi ettei sinne halua vaan kanssani samaan...en ole ottanut selvää miten se toimisi, hän ei kuulu kirkkoon.
Tälläiällä on yks´hailee missämuodossa eletään ja asutaan, kunhan hyvänolontunnetta piisaa.
Minun uskomani Luoja hyväksyy valintamme, emmehän loukkaa ketään muita elelyllämme.
sisältää rakastumisen, lapset ja puolisosta huolehtimisen.
Tässä järjestyksessä.
Siis jos kaikki menee hyvin ja puolisoilla pinna kestää. Muutamilla kestää.
;)
kun on ollut leskenä kohta 17 vuotta, eli 46 veestä asti, ei oikein tiedä mitä pitää sisällään tämä kestäminen. Ei kaikilla ole sitä puolisoa enää vanhana, vaikka en vielä tunne olevani mikään vanha.
Pois se minusta.
Aika näyttää kulkevan, vaikka on yksin. On vaikea päästä irti kaikesta mitä on saanut ja ollut.
Olemme yhtä vanhoja.
Se sisältää elämän, kaikkinensa, iloinensa, suruinensa, riemuinensa, sairauksinensa.
Itse en ainakaan osannut vaatia palautusoikeutta, jos jokin menee vinoon, joskun sivullisen mielestä.
ilmaisit asian, noinhan se on..elämää "vain", tavallista arkea enimmäkseen.
".. ja miehille ehkä lisäksi seksi,..."
Hyvä toteamus. 60v-naisille se ei siis ole tärkeää. Eipä kannata ihmetellä, miksi samanikäiset miehet etsivät nuorempaa naisseuraa.
Äläs yleistä. Kyllä saa, jos vaan haluu...
Muuten tämä yhteiselo on auvoisaa. Kunnioitamme toisiamme. Minulla on omat menoni, joihin menen, kun siltä tuntuu. En kuitenkaan vieraisiin. Ei tarvitse vilkuilla.
Luulisi jo olevan mielessä matkan pää, mihin ollaan menossa? Lapsena jäi mieleeni keromus, missä oli leveä tie, mitä suurin osa kulkivat meluten ja laulaen. Toinen tie oli lähinnä kiemurainen polku, ja harva sitä valitsi. Sillä tiellä oli enkelivartio ja se päättyi taivaaseen. Kannattaa valita viisaasti.
Oli juuri TV:ssä pariskunta, nainen 23 vuotta nuorempi ja niin onnellisia.
en tiedä minkä ikäinen olet?
itse olen 63v.vajaa 8v.ollut leskenä-en tiedä oletko ollut avoossa koskaan,vai oletko parasta aikaa.
kun mietit mitä sinun iässäsi avioliiton pitäisi sisältää.
minun ajatuksiani on se että itse rakastaa sitä toista osapuolta ,kuin myös hänkin minua.
molemminpuolinen luottamus ja kunnioittaminen toisiaan kohtaan.
yhteisiä harrastuksiaki olisi kiva olla.
yhdessä kotonakin touhuttais vaikka ruuan laitossa otettais huomioon toisensa
kaikinpuolin.
eikä vain vikoja etsittäis toisistaan syyteltäis ja mollattais.
puhallettais yhteiseen hiileen eikä vain tuhkia toistensa silmille.
pitäis pystyä keskustelemaan missä mennään ja mikä vaivaa.
tässä minun ajatuksiani.
muidenpuolesta en voi puhua,jokaisella meillä on omat ajatukset unelmamme ja haaveemme.
Olimme kumppanini kanssa työelämässä kunnes hän sairastui ja jäi sairaseläkkeelle alle 50-vuotiaana... Minä aloin maksamaan eläkevakuutusta aikomuksenani jäädä eläkkeelle mahdollisimman pian hänen tuekseen ja "kumppanikseen"... Jäinkin työelämästä pois "eläkkeelle" 58-vuotiaana... Näin saimme vielä yhteistä aikaa yli viisi vuotta ennenkuin hänen voimansa uupuivat... Tottakai häviän eläkkeessäni muutaman sata euroa kuukaudessa, mutta elämässä on kuitenkin niin paljon tärkeämpääkin kun raha... Olen onnellinen että tein näin, enkä ole hetkeäkään katunut enkä kadu ratkaisuani...
täysillä työelämässä, kun mieheni sairastui syöpään. Pienen aikaa näytti siltä, ettei hän selviäisi ja ajattelin ottaa palkatonta vapaata ollakseni viime ajat hänen seuranaan. Hän alkoikin toipua ja saimme 7 vuotta lisäaikaa. Hänen kuollessaan onnettomuudessa olin osa-aikaeläkkeellä ja olin tyytyväinen, että sain viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Yhteisiä eläkepäiviä meille ei suotu. Eiköhän tuo avioliitto ole toinen toisensa elämän sulostuttamista iästä riippumatta.
on siis vielä olemassa, ihana kuulla. Uskon, että meillekin suositellut "kevytsuhteet" antavat hetken lohdun, mutta eivät sitä tyytyväisyyttä, mikä sinunkin tekstistäsi kuultaa.
rahallahan ei saa kuin ostettua rakkautta.
hienosti olet tehnyt,kun on hyvä rakastava suhde se on kaikista tärkeintä.
raha on itselleni vain siinä suhteessa tärkeä ,mitä nyt normaalin elämän
kulutuksiin menee.maallinen mammona ei ole pääasia.
vaan tärkeintä hyvä suhde ihmisen kanssa ,josta välittää ja joka välittää sinusta.