Meillä on 3 leikattua kissaa; 2 urosta ja naaras. Kaikki kissat ovat n. 1,5 vuotiaita ja eri paikoista hankittuja. Ikäeroja on max. 2kk. Kissat ovat olleet meillä päälle vuoden.
Naaras on hyvin pieni ja arka. Nuorempi uroskissamme (kooltaan kuitenkin ihan yhtä iso kuin vanhempikin uros) tulee loistavasti toimeen sen kanssa ja osaa leikkiä nätisti. Naaras hakeutuu tämän kissan seuraan ja leikkii sen kanssa innolla.
Urokset ovat keskenään kuin paita ja peppu - ei ole ollut mitään ongelmia koskaan.
Vanhempi uroksemme taas ei tule juuri ollenkaan toimeen naaraan kanssa. Naaras pelkää sitä hirvittävästi ja sähisee ja murisee jos se tulee liian lähelle. Naaras ei saa käydä hiekkalaatikollakaan rauhassa, se ei saisi ollenkaan leikkiä eikä edes kävellä asunnossamme. Ihan yht'äkkiä tämä uros saattaa vain hyökätä naaraan kimppuun; pyöritellä sitä pitkin lattiaa ja purra. Naaras puolustautuu sähisemällä, murisemalla ja lyömällä, mutta uros ei peräänny. Menemme itse näihin tilanteisiin heti väliin suihkepullon kanssa, mutta uros ei vain tunnu oppivan.
Kissat kuitenkin tulevat päällisin puolin toimeen keskenään - ne syövät vierekkäisistä kupeista, kerjäävät vierekkäin keittiössä jos tekee ruokaa, tulee kotiovelle vastaan peräkanaa kun tulee sisälle, nukkuu samassa sängyssä tai sohvalla ymsyms. Tätä "häiriökäytöstä" tapahtuu joka ikinen päivä monta kertaa, mutta ei sentään ihan joka hetki.
Ollaan käyty eläinlääkärissä kyselemässä neuvoja, mutta sieltä ei osattu sanoa missä olisi ongelma, ja ainoa ehdotus oli kissojen eristäminen. Se ei oikein toimi, koska kukaan kissoista ei osaa olla yksin, ja raapii ovia ja huutaa jos ne sulkee pois muiden luota. Ostettiin feromonihaihdutin jos se auttaisi tytön arkuuteen, mutta sillä ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta mihinkään.
Laatikolla tyttö käy meidän kanssamme - aina kun ihminen menee vessaan, se sukeltaa oven raosta ja käy samalla asioillaan. Näin se tietää pääsevänsä turvallisesti sieltä pois tämän vanhemman uroksen edestä. Vaikka tämä uros olisi nukkumassa, se juoksee silti vaanimaan vessan oven taakse heti kun tyttö on laatikolla.
Älkää tosiaan ymmärtäkö tätä väärin; tämä vanhempi uros ei ole mikään täysin sekopää joka kiusaa koko ajan narttua, mutta hiljalleen meiltäkin alkaa ideat loppua ja pinna kiristyä. Mikä neuvoksi? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Naaras on hyvin pieni ja arka. Nuorempi uroskissamme (kooltaan kuitenkin ihan yhtä iso kuin vanhempikin uros) tulee loistavasti toimeen sen kanssa ja osaa leikkiä nätisti. Naaras hakeutuu tämän kissan seuraan ja leikkii sen kanssa innolla.
Urokset ovat keskenään kuin paita ja peppu - ei ole ollut mitään ongelmia koskaan.
Vanhempi uroksemme taas ei tule juuri ollenkaan toimeen naaraan kanssa. Naaras pelkää sitä hirvittävästi ja sähisee ja murisee jos se tulee liian lähelle. Naaras ei saa käydä hiekkalaatikollakaan rauhassa, se ei saisi ollenkaan leikkiä eikä edes kävellä asunnossamme. Ihan yht'äkkiä tämä uros saattaa vain hyökätä naaraan kimppuun; pyöritellä sitä pitkin lattiaa ja purra. Naaras puolustautuu sähisemällä, murisemalla ja lyömällä, mutta uros ei peräänny. Menemme itse näihin tilanteisiin heti väliin suihkepullon kanssa, mutta uros ei vain tunnu oppivan.
Kissat kuitenkin tulevat päällisin puolin toimeen keskenään - ne syövät vierekkäisistä kupeista, kerjäävät vierekkäin keittiössä jos tekee ruokaa, tulee kotiovelle vastaan peräkanaa kun tulee sisälle, nukkuu samassa sängyssä tai sohvalla ymsyms. Tätä "häiriökäytöstä" tapahtuu joka ikinen päivä monta kertaa, mutta ei sentään ihan joka hetki.
Ollaan käyty eläinlääkärissä kyselemässä neuvoja, mutta sieltä ei osattu sanoa missä olisi ongelma, ja ainoa ehdotus oli kissojen eristäminen. Se ei oikein toimi, koska kukaan kissoista ei osaa olla yksin, ja raapii ovia ja huutaa jos ne sulkee pois muiden luota. Ostettiin feromonihaihdutin jos se auttaisi tytön arkuuteen, mutta sillä ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta mihinkään.
Laatikolla tyttö käy meidän kanssamme - aina kun ihminen menee vessaan, se sukeltaa oven raosta ja käy samalla asioillaan. Näin se tietää pääsevänsä turvallisesti sieltä pois tämän vanhemman uroksen edestä. Vaikka tämä uros olisi nukkumassa, se juoksee silti vaanimaan vessan oven taakse heti kun tyttö on laatikolla.
Älkää tosiaan ymmärtäkö tätä väärin; tämä vanhempi uros ei ole mikään täysin sekopää joka kiusaa koko ajan narttua, mutta hiljalleen meiltäkin alkaa ideat loppua ja pinna kiristyä. Mikä neuvoksi? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heipä hei!
tuntui tutulta lukea tuota sinun kirjoitustasi. Meillä on kaksi tyttökisua, toinen 3 v ja toinen 4 v. tämä nuorempi tuli löytökissana meille kaksi ja puoli vuota sitten. Vanhempi on ollut pennusta saakka.
Kisujen alkutaival yhteiseen elämään alkoi tosi hyvin. Ne tulivat heti toimeen ja ystävystyivät tosi nopeasti. tietenkin sellaisia pieniä kisuamisia oli, mutta ne olivat leikkisiä nahisteluja.
Muutos sattui viime heinäkuussa. Olimme mieheni kanssa lomalla ja kisuja oli hoitamassa luotettavat tuttavamme. Tällöin tapahtui jotain joka laukaisi tilanteen joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.
Ystävämme olivat käyttäneet kisuja ulkona valjaissa. Sisään tultua vanhemmalta kisulta ei oltu saatu heti valjaita pois ja kisu hermostunut ja vinkunut pahalla äänellä. Tämä oli laukaissut ihne reaktion nuoremmassa. Se oli hyökännyt vanhemman kisun kimppuun ja tappelu oli ollut leikistä kaukana. Tämän jälkeen vanempi juoksi pakoon nuorempaa, sähisi, tärisi ym. tätä jatkui kolme kuukautta. Väliin ne olivat kyllä vierekkäin ruokakupilla ja muutoinkin saatettiin kävellä toisen vierestä, mutta ystävyyteen oli tullut jotain.
Kolme kuukautta kestäneen kyräilyn jälkeen vanhempi kisu yksi ilta vain käveli olohuoneen sohvalle (olohuoneeseen se ei edes ollut tullut kolmeen kuukauteen). Tilanne näytti hyvältä. Pestiin välillä toisia ja näytti että kaikki hyvn. Niinkun olikin. Kisuttiin vielä, mutta se oli leikkiä, ei niin rajua.
Tätä kesti kaksi viikkoa, kunnes käytimme mieheni kanssa kisuja ulkona. Mieheni tuli vanhemman kanssa aiemmin sisälle. Taas valjaitten otto ei kisun mielestä tapahtuntu riittävän nopeasti ja pahaa ääntä kuului. Nuorempi kuuli tämän ulos ja kun tulin sen kanssa sisälle, oli sota valmis...ja taas vanhemman pelkotilaa ja piileskelyä on kestänyt kohta kolme viikkoa.
Tuntuu pahalta ja apua ollaan kysytty mekin eläinlääkäriltä...ei osattu neuvoa. Feliwey haihdutinta kokeilta....ei ole ollut apua. Molemmat kisut ovat meidän perheenjäseniä ja tosi tärkeitä meille. Olemme myös miettineet mitä ihmettä voisimme vielä kokeilla.
Miten teillä nyt kisut voi? onko sovintoa näkyvissä? olisi kiva jos vastaisit ja kertoisit kuulumisia. Tuntui että löytyi kohtalotoveri.
Vastasin jo tähän sanasta sanaan samaan kirjoitukseen jo vuosi sitten...
En ymmärrä, miksi tämä taas tällä. Mutta nyt vastaan lyhyemmin :
Anna niiden olla. Kyllä ne paikkansa löytää ja toisiinsa tottuvat.
Sinulle pantteriwhat....jos et ollut ensimmäisen kirjoituksen... Kolmekissaa) kirjoittaja, niin tämä ei ollut sinulle tämä 2 kisun kirjoitus selvästikkään. Kirjoittajahan selvästi kysyi toisten kokemuksia ja tämä 2 kisua kirjoittaja vastasi siihen omalla kokemuksella. Kumma kun sinua se häiritsi?!
Annetaan ihmisten vaihtaa kokemuksiaan ja ollaan fiksuja ja jätetään omat tyhjänpäiväiset kommentit kirjoittamatta.