jos ketään kiinnostaa lukea nii mitä minun pitäisi tehdä?

sekoan kirjoitti:

Nii eli olen melkein 17v poika ja kärsinyt masennuksesta kohta 2 vuotta ja lääkitys ollu puoltoist vuotta. Yläasteen aikana oli vielä kavereita ja se oli enemmän sellasta ettei vaan innostu ja jaksa mitään. Nyt kuitenkin tän kesän aikana kaikki ovat unohtaneet minut, eikä ketään kiinnosta enää... viimeksi olen kasvotusten jutellut pitemmän aikaa saman ikäisen kanssa ysillä(=yli vartin). Sen jälkeen olen asunut paikassa missä en tunne ketään ja olin yksinäinen kunnes koulut alkoivat ja toivoin että saisin kavereita. Toisin kävi... en uskaltanut ottaa kotaktia muihin nuoriin ja jäin aina ulkopuoliseks masenti ja ahdisti olla yksin... kuukaus sen jälkeen aloin vaan silloin tällöin käymään koulussa koska minua ahdisti olla yksin ja nähdä kun muut piti hauskaa. Sitten onnistuin saamaan itselleni työharjoittelua kuukaudeksi ajatuksena tehdä töitä ja saada työkokemusta ja unohtais murheet ja ei tuntis olo yksinäiseks hyvin se meni.... Kunnes piti palata kouluun ja ahdistuin niin pahasti että sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen alkoi henkeä ahdistaa ja ei meinannu saada henkeä ja keuhkoihin sattu seuraavaan päivään asti niin että teki kipeää hengittäminen. En uskaltanut sen jälkeen mennä kouluun ja sain työharjottelupaikan vielä 2viikon ajaks. 2 päivää kestin ja sit sain sielläkin sellasen kohtauksen en pystynyt olemaan loppuun asti. Joulukuun alusta asti olen vain ollut kotona koska en pysty edes käydä kaupassa. Ahdistaa jutella edes tuttujeni kanssa ja alan panikoimaan jos pitäisin jonkun uuden ihmisen kanssa jutella. Olen tavannut netin kautta 2 ihmistä jotka haluaisivat auttaa ja haluisivat nähdä mut siinä toivossa että piristyisin mutt en uskalla pelottaa ja ahistaa liikaa joten en ole suostunut. En pysty enää edes käydä kentällä laukomassa kiekkoa vaikka ennen se helpotti nyt vain tulee muistot mielee hyvistä ajoista ja masentaa... tuntuu että parempi olis vaan tappaa itteni mut sit tuleekin se joka estää... Olen seurustellut saman tytön kanssa vähän päälle vuoden. alussa kaikki vielä sujui mutta nyt ahdistaa hänen kanssa oleminenkin tosin emme näe enää usein koska hän muutti kauas opiskelujen takia mutta tarkoitus olis ens syksynä muutta yhteen. En tiedä pystynkö. Ja hän oikeesti rakastaa mua ja mä en voi tehdä sitä koska rakastan myös häntä. Eli en pysty enään mihinkään enkä uskalla tehdä mitään mutta tyttöystäväni rakkaus minua kohtaan estää tappamasta itteni. Mitä minun pitäisi tehdä? Kiitos niille ketkä jaksoitte lukea ja vastata

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä