Elon murenoita

Sinä Nainen miehelle: Rakkaus kuin olisit
osa maata ja kasvaisit käsivarsillasi kukintaa
ja samalla täynnä miehen sydämessä kuin herkintä,
mitä taivas on maankuorelle suonut..koskettavaa..

Sinä miehelle kuin hilpein ääni kaikkeudessa, joka
nauruun saa, hellin kosketus, tuntuvin sively ja sen
nälkä, jano,kun viimein tulet luo ja katsot lävitse,
sylisi pehmeä, siinä maapallon suurin Rakkaus..

Meret myllertäköön, tulivuoret vuotakoon tulista
laavaa, maat järisköön, se kuin kuiskausta vain, Sinun
silmissäsi Nainen, kun on suostumus, vartalosi keimailee,
hengityksesi kuumuus ihoa koettaa, se huutona miehen sieluun..

Ei mikään samaa, joka sormenpääkin niin tärkeä,
luomi tutussa paikassa, silmien katseet hetkissä, äänesi värit
kun illan peite koettaa, kuiskauksesi tunteet yön hiipiessä
tehdessä tuloaan, Sinä, niin jykevästi soit minussa..

..enkä minä koskaan tule kauneudestasi
kylläiseksi..

janoni sammu.

http://www.youtube.com/watch?v=2bOaReF2cwY&feature=related

Kiitos Runostasi.

Vain Rakastuneena päivä yhtä huoleton ja
nauru vapaa..

Rakastaen iltaa samoin odota, yössä
se sama hymy..

Ja aamussa nautinto samoin vireyttä,
lämpöönsä heräävää..ajattomuuden hiljaista ääntä, ihon
kutsuessa toista luo..

vain Rakkaus.

Rakkausrunoissasi on aina oma,
persoonallinen otteesi ja
tunnelma..

Tämäkin teksti koetti heti ja
asetti nautinnolla lukemaan, kokemaan..

Säkeet kulkivat kuin sävelinä
sisälle lukunautinnoksi..

herkkää ja vaivatonta, todella hyvää
Runoasi, kaikin osin.

Kiitos!

Hymyä ja iloa Sinulle koko
kauniiseen päivääsi.

... tuulet meitä satuttaa
monet tuntemukset kiemuroita tuo
melkein harmaita hiuksia luo
mutta ne kauneimmat
ne kiertyvät sydämen ympärille
mitä loistavampana kukka kimppuna
rakkautena ...

kuin tuulet jatkuvaan hyväilee
niin sanasi lukijoitten sydämiä koskettelee
elämän pieniäsuuria elämyksiä aiheuttaa.

todella häikäisevän hyvin hyvä upea saaga !!!

' elon murenoita ' kuinka suloisia sanoja.

Erittäin hyvä tiivistelmä ihmiselosta,
sitä kaikkeahan se elämä todellakin on. Ellemme kokisi
joskus surua, osaisimmeko silloin nauttia ilostakaan ?

Kaikkea tarvitaan,
runosi sen kertoo - kiitos !