**** (n)

**** (m) kirjoitti:

Tein nyt päätöksen, että luen enää tämän viikonlopun tätä palstaa. En tuntenut juuri mitään eilen sinua kohtaan. En himoitse sinua, sitäpaitsi kyllä se niin on minun mielestä, että seksi kuuluu avioliittoon, kun sinkku olen niin noudatan tässä sitä moraalia minkä olen saanut. Se on sitten vasta sen arvoista, kun toisen tuntee oikeasti ja voi luottaa toiseen. Niin, siis vaimon haluaisin mutta en lasta, senkin olen jo päättänyt. Näitä päätöksiä en ole tehnyt nyt, vaan ne on ollu jo pitempään. Olen oikeasti tylsä ja erittäin rauhallinen luonne. Olen hieman erakkoluonne myös, joten sitoutuminen yleensäkin on haaste, koska tarvitsen rutiininomaista rauhallista elämää. Kynnystä siis on enkä oikein tällä tavalla kykenisikään aloittamaan mitään, liikaa paineita. Jos joskus jonkun saan, niin se tulee olemaan hidasta tutustumista rauhassa ennenkuin totun tilanteeseen ja ennekuin voi luottaa toiseen. Luottamus ja rehellisyys, joka siinä minut pettää, ei ole minulle olemassa sen jälkeen. Ethän elättele mitään haaveita tai fantasioita meistä, kun se oikea elämä ei ole sitä kuitenkaan. Pilvilinnassa on kiva olla vaaleanpunaiset lasit päässä mutta se vain ruokkii tunnetta ja se tunne muuttuu mahdolliseksi todeksi ajatuksissa, joka ei ole totta kuitenkaan. Tarvitsen tasapainoisen, rauhallisen, mukavan, rehellisen, uskovan, empaattisen, luotettavan ja ymmärtäväisen kumppanin, sellaisen tavallisen vaan, ei tarvi olla prinsessa. Katson tietysti olemusta ja muuta sellaista mutta erittäin tarkkaan tutkin mitä siellä sydämessä ja korvien välissä on. Yksikin valhe, niin luottamus laskee nolliin, sitä ei takaisin saada kovin helposti. Pidän järjestelmällisestä ja kurinalaisesta elämästä. Luonto ja eläimet on kiva asia. On kiva käydä kävelyllä ja kuunnella lintujen laulua ja katsella luontoa. Nautin elämässä pienistä asioista, kuten kahvikupposesta näin kirpeänä talvipäivänä ja siitä että on siisti ja hoidettu koti, auto jne. Vaatimattomuus on kaunista, se ei tarkoita etteikö mitään saisi olla ja elää askeettisesti. Koen itseni monesti jotenkin erilaiseksi tässä nyky maailmanmenossa. Olen aika syvällinen luonne, haaveilen paljon mutta monesti ne haaveet jää toteutumatta saamattomuuteni vuoksi. En haaveile mistään isoista asioista, perusjutuista. Tai ehkä on niin, että minun haavemaailma on se, missa tykkään olla monestikkin päivässä, siellä minulla on se toinen elämä, juuri sellainen kuin kuvittelen. Olen enemmän haaveilija ja nautiskelija, kuin toiminnan ihminen, vaikka kyllä toimiakin on kiva yleesä, kuten vaikkapa maanantaina kolata lumia ja tutkia kiinteistöä. Mystiset asiat kiinnostaa, kuten uskonasiat. Olen melko perusjamppa, en ole rikas, en suuri rakastaja tms. Rakkautta ja hellyyttä olisi kyllä reservissä. Itsevarmuuteni ei perustu mihinkään naisten kaatoihin ja muihin fyysisiin suorituksiin tai ominaisuuksiin. Se on se, että uskoon tulon jälkeen tavallaan löysin itseni kokonaan, uskallan olla se mikä olen trendeistä ja muodista välittämättä ja se että luotan korkeimman voimaan elämäni suhteen mitä tapahtuukaan, olen sinut sieluni kanssa, usko antaa rauhaa ja voimia. En voisi pettää itseäni ja loukata omaatuntoani toimimalla tavalla, joka ei ole minua aitoa itseäni. Niin moni ihminen voi pahoin, kun elää ja toimii tavalla, joka suosii tätä maailmanmenoa ja tapoja. Itse haistatan pitkät tälle maailmalle. Miksi haluaisin jälkikasvua tähän sontaan, ei se ole mikään pakko, päätös on ja pitää. Kuinka moni 80-luvulla syntynyt tietää mitä tahtoo elämältä? Oikeasti, elämältä. Nykyajan seksuaalinen ilmapiiri ei ole minun mieleen, jo tv-ohjelmissa se löytyy, sitä löytyy kaikkialta. Saatana nauraa partaansa, senhän järjestämä juttu se on, jotta sillä mitätöidään Jumalan tahto elää maanpäällinen elämä siveellisesti. En sano etteikö minultakin sitä löydy ajatuksista, siis ajatuksista, käytännön tekoon en lähde, siinä menee kynnys, jota minun uskoni ja moraalikäsitykseni pitää korkeana. Tämä teksti on yleinen kuvaus ajatuksistani, ei koske sinua, en ajatellut sinua kun näitä kirjoitin, en tuomitse sinua, elämä vie, se antaa ja ottaa ja kouluttaa ja kasvattaa. Ikä muokkaa ihmistä, olinhan itsekkin 10 vuotta sitten poikanen, joka ei tiennyt elämästä paljoakaan, ei tiennyt mitä haluaa tulevaisuudelta, ei edes miettinyt sitä, eli vaan, kävi baareissa, tupakoi, naisiakin joskus mukaan tarttui, jotku pitemmäksikin aikaa kuin jotku muut mutta en löytänyt itseäni ja tyytyväisyyttä ja levollisuutta siitä elämästä. Nyt, luulen tietäväni miten minun pitää elää, jotta minä voin olla aito minä, se joka olen. Mitä tahansa pyydättekin aidolla sydämellä herkin mielin, sen Isä antaa. Voi pyytää vaikka vaatimattomuutta, viisautta, näkemystä omaan sieluun, rauhaa, rakkautta niin itseen kuin muihinkin, jopa maan matosiin. Jeesus sanoi: "Minä olen maailman valkeus: joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" Tämä oli minun viimeinen vuodatukseni tälle palstalle, joten hyvää jatkoa kaikille ja siunausta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä