Onko käsikapulan kuuluvuudessa miten paljon eroa verratessa kiinteästi asennettuun (antenni mastossa).
VHF lupa vaaditaan, sen voinee suorittaa MKLlla tai kansalaisopistossa? Joku taitaa ostaa pelkän kapulan ja heittää sen kassiin. Hätätilanteessa käytöstä ei taideta rangaista? Eikös kaikki vhf laitteet tule luvan piiriin ja pitää maksaa vuotuinen käyttömaksu?
Onko saksalaiset koneet kanaviltaan samanlaisia kuin Suomessa myytävät?
VHF lupa vaaditaan, sen voinee suorittaa MKLlla tai kansalaisopistossa? Joku taitaa ostaa pelkän kapulan ja heittää sen kassiin. Hätätilanteessa käytöstä ei taideta rangaista? Eikös kaikki vhf laitteet tule luvan piiriin ja pitää maksaa vuotuinen käyttömaksu?
Onko saksalaiset koneet kanaviltaan samanlaisia kuin Suomessa myytävät?
Vastaukset 30
Vanhimmat
kysymystesi yksinkertaisemmasta eli loppupäästä.
1) Saksalaisissa on lähtökohtaisesti samanlaiset kansainväliset kanavat kuin Suomessa myytävissä. Niissä ei automaattisesti ole mukana täkäläisiä L-kanavia, joskin ne voi myyjästä riippuen saada ohjelmoiduksi joko pienellä lisämaksulla tai ilmaiseksi. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, kun et selvästikään ole hankkimassa VHF-radiota "lärpätyskäyttöön". Hätäliikenne, mahdolliset yhteydenotot lähettyvillä oleviin laivoihin tai maa-asemiin sekä VTS-liilkenteen seuranta tapahtuvat kv. kanavilla.
2) VHF on luvanvarainen ja siitä maksetaan vuotuinen taajuusmaksu, joka on n. 20 euroa; tämä on ns. aluksen radioasemalupa. Lisäksi käyttäjällä pitää olla henkilökohtainen lupa (rannikolaivurin radiolupa). Se hankitaan käymällä Ficoran (entinen Telehallintokeskus) järjestämässä tentissä, joka on helppo juttu (materiaali, johon kysymykset perustuvat, saa olla tentissä mukana eikä se muutenkaan ole mitenkään vaikeaa kamaa). Maksaa jotain, mutta vuosimaksua ei ole. MKL tai kansalaisopistot eivät tähän asiaan liity.
3) Hätätilanne on tietysti aina oma juttunsa eikä aiheellisen hätäkutsun lähettäjää siitä rangaista, ettei henkilökohtaista lupaa ollut. Se nyt tietysti on mahdollista, että Ficora kyselee jälkeenpäin, mitenkäs se radio sattuikin olemaan saatavilla, vaikkei laitelupaa ollut.
Ja sitten se vaikeampi kysymys eli kiinteä vai kapula. Tämä on valintakysymys. Puhtaasti kantomatkaa ajatellen mastonhuipussa oleva kiinteä on tietysti aika selvästi vahvempi sekä suuremman lähetystehon (25W) että korkeuden vuoksi. Mutta omaan valintaan jää, mikä on kantomatkan painoarvo.
Oma ratkaisuni on Raymarinen käsikapula. Syyt:
1) Olen arvioinut (kokemukseen pohjaten), että todennäköisimmät käyttötilanteet ovat a) VTS-kanavan kuuntelu b) yhteydenotto näköetäisyydellä ja suhteellisen lähellä olevaan alukseen jossain sen tapaisessa tilanteessa, että toisen aluksen aikeiden tietäminen helpottaisi omaa reitinvalintaa. Näissä kantomatkaerolla ei ole mitään merkitystä. Lisäksi niissä tilanteissa radiota käyttää todennäköisemmin ruorin takana istuva henkilö eli laitteen sijainti sisällä kabiinissa ei olisi käytännöllinen.
2) Pidän hyvin epätodennäköisenä joutumista tilanteeseen, jossa tarvitsisin laitetta hätäsanoman lähettämiseen. Ja toisaalta, jos joudumme tilanteeseen, josta ei selvitä pois sen enempää purjeilla kuin moottorillakaan, on olemassa melko vahva mahdollisuus, että mastokin on nurin ja antenni mennyt sen tien. Siksi olen arvioinut, että kiinteä VHF ei olis havaittavassa määrin veneemme turvallisuutta lisäävä tekijä.
3) Kiinteän asentaminen vaatisi tietysti hieman askartelua, joskaan ei se nyt mikään kovin vaativa juttu olisi. Toisaalta DSC-VHF:n paras ominaisuus eli sijainnin saanti suoraan GPS-laitteelta vaatisi lisäaskartelua, koska veneen ainoa kiinteä semmoinen on ruoripylvääseen sijoitettu plotteri (sisäisellä antennilla); luultavasti pitäisi ostaa ja asentaa toinen plotteri tai GPS. Lisäksi minua hituisen askarruttaa se, että mastonhuipussa olevan VHF-antennin väitetään lisäävän salamaniskun todennäköisyyttä.
Lisäksi on tietysti se, että käsikapula on täysin riippumaton veneen sähköjärjestelmästä ja jos joutuisimme niin pahaan tilanteeseen, että pitäisi siirtyä pelastuslautalle, niin käsikapulan voisi ottaa sinne mukaan.
Tentissä ei saa olla materiaali mukana.Vain tutkijan antamat liitesivut.
Kyllä minä arvostan kiinteätä laitetta.Kantama on kiinteällä asennuksela ja teholla pitempi.Toisekseen käsipuhelimissa ei ole DSC-mahdollisuutta.
Minusta vaikea on arvioida joudunko koskaan antamaan hätäsanomaa.Tämä on ehkä se tärkein pointti koko jutulle.Noin yhtäkkiä jos ajateltaisiin ,niin miksi veneisiin hankitaan hätäraketteja? Kiltisti vain sen vuoksi,että seuran katsastus niin vaatii.
Mielipiteitä on asioista monia ja tämä oli yhksi niistä.
Vilkaisin varmuuden vuoksi Ficoran sivuja ja totesin, että olet oikeassa. Asia on näköjään muuttunut, koska silloin kun itse suoritin lupani (1990-luvulla) siellä sai olla mukana koko materiaali. Lisäksi lienee syytä tarkentaa sen verran itse, että kyllähän VHF-kursseja järjestetään mm. kansalaisopistoissa ja voi olla, että niiden yhteydessä sitten voi sen tentinkin hoitaa. Tosin oma vaatimaton mielipiteeni on, että täytyy olla todellinen umpitampio, jos tarvitsee jotain kurssia sen tentin läpäisyyn :)
Aivan kuten sanoit (ja kuten itsekin sanoin, vaikka eri sanoilla), valinta on loppujen lopuksi mielipidekysymys. Oma riskianalyysini on sellainen, ettei tuo hätäsanomapuoli saa kummoista painoarvoa. Myönnän kuuluvani siihen koulukuntaan, jonka mielestä GSM on käytännössä riittävä viestintäväline turvallisuuden kannalta. En pidä niitä hätärakettejakaan kovin tarpeellisena investointina (mielestäni ne voisi poistaa katsastusvaatimuksista), vaikka olen itsekin venekatsastaja.
Joku toinen sitten arvioi riskit eri tavalla tai pitää ehkä varautumista tarpeellisena epätodennäköisemmänkin riskin kohdalla kuin minä.
Eihän se nyt kummoista arkartelua vaadi vetää piuha plotterin NMEA ulostulosta jostain peräkontin seiniä pitkin sisälle ja VHF-puhelimeen. Jos on kerran ruoripylväässä plotterin, niin vene lienee sen verran uusi, että siellä on johtokourutkin valmiina, meneehän sille plotterille sähköt jokatapauksessa jotain reittiä.
Mutta kyllähän tuo DSC sanoma, jossa yhdellä napinpainalluksella lähtee hätäviestin mukana täsmällinen sijaintitieto, on aivan ylivoimainen etu hätätilanteessa.
Juttusi vaikuttaa vähän siltä, että selittelet vain omaa valintaasi parhain päin. Jos ajatellaan riskianalyysin perusteita tai ylipäätänsä loogista ajattelua, niin eipä tossa sun jutussa pahemmin tolkkua ole.
Sinänsä käsikapulalla ja kiinteällä on kyllä molemmilla puolensa, mutta ei niitä tuolla tavalla pidä arvioida, että luetaan kaikki käsikapulan edut hyödyiksi ja todetaan kiinteän hyödyistä että aijai kun on hankalaa ja haitoista että kamala asia.
Tuossahan nuo olennaisimmat jo tulikin. Muutama tarkennus tai vaihtoehtoinen lähestymistapa:
Luvista: Se henkilökohtainen lupa on nimeltään pätevyystodistus, ja se on "ikuinen". Siitä maksetaan vaan se tenttimaksu ja kertakorvaus. Ja se tarvitaan, jotta voi hakea aluksen radiolupaa, johon liittyy vuosittainen taajuusmaksu. Sinänsä tämä on vaan semantiikkaa, mutta tykkään, että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Kiinteän laitteen antennivahtoehtona on useammin takakaiteessa oleva antenni, vaikka se ei mastoon laitetulle pärjääkkään. Sitä ei menetetä, vaikka masto kaatuisikin. Lisäksi useimpiin laitteisiin saa toisen käyttölaitteen. Siis erillinen mikrofoni (jossa kanavanäyttö ja käyttönäppäimet) sekä seurantakaiutin, jotka voi sijoittaa ruoripylvääseen tai muuhun paikkaan, josta radiota voi niiden avulla käyttää myös ulkotiloissa. Oma ratkaisuni on antenni sekä mastossa, että kaiteessa ja vielä lisäkäyttölaite sitlootassa.
Kuuluvuudesta: Käsikapulalla ei keskellä suomenlahtea edes kuule Helsingin, eikä Tallinnan VTS:ää, lähetteen niihin kuulumisesta puhumattakaan. Kiinteällä laitteella takakaiteeseen kiinnitetyllä antennilla kuulee Merisatamassa, omassa laiturissa aina myös Tallinnan VTS:n. Tämä antaa hyvän käytännön tiedon kuuluvuuksien eroista. Tässä "testissä" käyttämäni laiteet: Käsikapulat Motorola GP300 ammatti-VHF, Vertex Standard HX 270 ja kiinteänä laitteena Icom IC-V200T perus VHF, ja jo melko iäkäs sellainen.
"kevyen tuulen purjehtija" (nimimerkistä päätellen) eli veneilystä haaveileva amispelle livahtamaan isäpapan tietokoneelle aikuisten silmän välttäessä, taas.
Sinulta nyt tietysti on turha mitään todellisia argumentteja odottaa, kun et ole niitä ennenkään kyennyt esittämään, mutta kysytään nyt ihan toiveajattelun vuoksi perusteita, miksi perhepurjehtijan teksti oli mielestäsi epäloogista?
Niitä riskianalyysin alkeita: perusjuttu on arvioida riskin todennäköisyys ja toisaalta sen aiheuttama tuho. Jos pitää riskin todennäköisyyttä häviävän pienenä, ei siihen varautumiseen kannata liiemmin panostaa, vaikka se toteutuessaan olisikin tuhoisa. Perhepurjehtija ei esitellyt tarkemmin analyysiaan, joten on mahdoton sanoa, onko se looginen ja perusteltu, mutta ei sitä myöskään annettujen tietojen valossa voi vääräksikään todeta.
...hyvä varmaan mainita ns. "riskianalyysin" yhteydessä myös kuuluvuuden tarve. Mikäli purjehditaan pääosin saaristossa, ei varusteluun kannata laittaa vimeisiä siemenperunoita. Käsi-vhf kuuluu rannikolla kuitenkin ymmärtääkseni hyvin siinä missä kiinteä loistavasti.
Aika monilla perinteisellä karttatyylillä purjehtivilla on esim. taskuloisto "varaplotterina" hätätilanteen varalle. Samaan tapaan näkisin käsi-vhf:n olevan tyhjää parempi. Itselläni tosin on vaan kännykkä kun rannikolta ei juuri tule poistuttua. Kesällä Ahvenanmaalle mennessä taisi muutama alue olla jonne se ei kuulunut mutta muuten kuuluvuus tuntuu olevan käsi-vhf:n luokkaa, tallinaan mennessäkin kuuluvuus on lähes koko matkan.
Kyllä mastoantenni 5-10 -kertainen teho antaa huomattavasti paremman kuuluvuuden. Toisaalta pelastustilanteessa käsikapulasta on etua, kun sitä voi käyttää siellä missä sattuu olemaan.
VHF-lupa tulee viestintävirastolta: http://www.ficora.fi/index/luvat/luvanvaraisetradiolaitteet/merenkulunradiolahettimet.html
Suomessa on käytössä normaalien kanavien lisäksi L-kanavat, joilla ei ole turvallisuuden kannalta käyttöä. Joihinkin malleihin pystyy itse helposti aktivoimaan ko. kanavat, toisissa vaaditaan käyttö huollossa ja ehkä joissain ei onnistu lainkaan.
Nyt menee vähän asian vierestä mutta kysyn kuitenkin..
kumpi kannattaisi ostaa marinean myynnissä oleva
Tronix Racing VHF-antenni
http://www.marinea.fi/shop/product_catalog.php?c=2
vai Glomex RA106 GRP sl18 VHF-antenni
http://www.marinea.fi/shop/product_catalog.php?c=2
???
tuo lyhyt olisi mukavampi pituutensa puolesta mutta kärsiikö kuuluvuus paljon ?(masto14m)
puhelimena kiinteä Raymarine Ray55E VHF-puhelin DSC:llä Raymarine RayMic ruoripylväässä.
Minulla on tuo racing-malli n. 13 m maston päässä ja se kuuluu varsin hyvin. En tiedä kuuluisiko tuo Glomex oleellisesti paremmin. Ilmoitetuissa vahvistuksissa on hyvin pieni ero (2,5 vs 3 db), mutta en tiedä kuinka luetettavia nuo ovat ja häiritseekö masto mahdollisesti enemmän tuota lyhyttä.
Ryhtymättä pidempiin väittelyihin sanon että näin ammattilaiselle tuo pamppu on lähes keinokuorma.
Paperilla nuo desibelilukemat näyttävät pieniltä ,mutta esim 3 dB merkitsee tehon puoliutumista.
Mittana on todennäköisesti näissä antenneissa vertailu ns. teoreettiseen antenniin l.isotrooppiseen.
Todellisuudessa tuolla pampulla saattaa olla lukema - dB.
Huomioitava on myös arvioda kuuntelutilanteessa,että rannikkoradioasema käyttää suurmpaa tehoa kuin alus.Tämä tulisi muistaa aina noissa GSM jutuissakin ja myös se seikka,että GSM ei toimi kuin hitusen yli 20 km vaikka kuinka näyttäisi kenttää siellä selkosilla.
Tuota pamppua parempaan tulokseen pääsee vaikkapa 3mm messinkisestä juotoslangasta oikeaan pituuteen katkaistulla, itsetehdyllä piiskalla, joka laitetaan mastonhuippuun tavalliseen autoantennijalkaan. Alumiinimasto ja harukset toimii riittävänä maatasona tällaiselle GP-antennille. Mulla on tällainen ja se toimii loistavasti. Parhaat yhteyspituudet sen kanssa on olleet jopa viitisensataa kilometriä hyvässä tropokelissä.
Todennäköisesti nuo mainoksen antennin lukemat on dbi, aivan kuten arveletkin. Koska tuo "täyspitkä" lasikuitukeppi on vaippadipoli, niin oikeampi "vahvistus" sille olisi kylläkin 2dbi ja 0 dbd. Ja tuolle helixpampullehan ne utopistisesti lupaa jopa 2,5 dbi, joka on mahdotonta saavuttaa.
GSM-tukiasema lähettää ihan kyllä vaan sitä käsipuhelinta vastaavalla teholla, mutta koska se on aikajakoinen järjestelmä, ei lähete ole edes teoriassa mahdollista saada kuulumaan yli 32 kilometrin, koska silloin lähete alkaa liukumaan seuraavaan aikaväliin ja näinollen ei ole luettavissa enää.
Tarkennuksena tuohon viimeiseen kappaleeseen: Normaali GSM-tukiaseman kantavuus rajoittuu todella tuohon 32 km matkaan vaikka teho riittäisikin mutta käytössä on useampia ns Extended Cell-tekniikoita joilla tuo raja voidaan ylittää ja GSM-yhteyksiä saada pidemmälläkin matkalla (edellyttäen tietysti että ns linkkibudjetti kestää eli lähetysteho, antennien vahvistus ja vastaanottimen herkkyys riittävät molempiin suuntiin). Näitä Extended Cell-tukiasemia 900 MHz alueella oli ainakin aikaisemmin käytössä useammallakin operaattorilla, nykytilanteesta en osaa sanoa.
Yllämainitusta huolimatta avomerellä liikkuvan tulisi mielestäni hankkia VHF ja mieluummin kiinteä oman ja muiden turvallisuuden vuoksi, mutta on käsi-VHF:stäkin merkittävää apua.
Tiedän, että on ollut ainakin testikäytössä mm. sipoossa ja espoossa tällaisia soluja. Oletin, että eivät yleistyneet ja jäivät 5-6 vuotta sitten tehtyihin testeihin. Nykytilannetta en tosin tiedä varmaksi.
Kapasiteettiahan siinä menetetään, mutta kantavuutta toki saadaan, mainitsemiesi linkkibudjetin raamien ehdoilla.
Jos päätyy pelkkään käsikapulaan, niin senkin kuuluvuutta voi merkittävästi parantaa erillisellä antennilla.
Muutoin olen samaa mieltä edellisen kanssa, kiinteä laite on aina parempi. Budjetin salliessa kannattaa hankkia sitten molemat. Tosin, eihän se edes ole kustannuskysymys: Laitteet on merkittävästi halventuneet. Ja jos budjetti on oikein tiukilla, voin muudä tuosta käytetyn, toimivan ja juuri tarkastetun Navall- merkkisen kiinteän VHF-radion 60 eurolla....
Yhteystiedot ja laitteen tarkka malli löytyy nyysseistä, tori.veneily
Sanoin siis, että 2,5 vs. 3 on pieni ero. Tuolla tuskin olisi havaittavaa vaikutusta kantamaan. Näyttää siltä, että tuon racing antennin dBi-arvo on Suomessa väärin (sekä Marinea, että Vestek). Valmistajan sivulla sanotaan "unity gain" eli varmaankin 0 dBi: http://vtronix-antennas.com/antennashow.asp?cat=sail&show=ha156c
Jos nyt oletetaan, että todellinen ero noiden esimerkkiantennien välillä olisi se 3 dBi eli oikeaan suuntaan lähtisi/kuuluisi tuplateho, kantama kasvaisi alle 20%. Tehon tuplaantuminen ei siis läheskään tuplaa kantamaa.
Omalla antennilla olen saanut 1 W teholla 10 M yhteyden toiseen purjeveneeseen, vaikka välissä oli antennien näköyhteyden peittäviä saaria.
Kyllä merellä maston huipussa olevalla antennilla ja tehokkaammalla kiinteällä radiolla kommunikointi onnistuu huomattavasti paremmin. PALJON paremmin. TODELLA PALJON paremmin.
Totta tietysti, että sisään juokseminen voi olla hankalaa, mutta siitä selviää kun asentaa radion avotilan kulkuaukon lähelle ja lisäksi ulkokaiutin auttamaan.
Paras vaihtoehto on tietty molemmat.
Käsi VHF on kalliimpi mutta todellisen hädän hetkellä verraton.
jos ostaa järkevästi niin kahdellasadalla eurolla saa ostettua molemmat, siis kiinteän että käsi-VHF:n. Mielestäni paras vaihtoehto on nimenomaan kaksi VhF:ää. Laitteet on nykyään niin halpoja että kaikkien kannattaisi hankkia. Kiinteä maksaa noin 129 euroa ja siihen 70 eurolla käsikapula päälle ja johan on yhteydet kunnossa. tämä kyllä vaatii että uskaltaa osta eurooppalaisista nettikaupoista.
"johan on yhteydet kunnossa". Heko heko. Kysykääpä jokainen itseltänne: kummalla laitteella kommunikoin veneessä ollessani kauden aikana useammin ja ajallisesti enemmän, kännykällä vai VHF:lla? Ja milloin olen viimeksi ottanut johonkuhun yhteyttä VHF:lla muuten kuin pelkästään laitteen kokeilun vuoksi?
Rehellisiä vastauksia, jos saa pyytää. Ja jaetaan vielä kahteen "kilpailusarjaan":
a) ne, jotka veneilevät Itämeren ulkopuolella tai osallistuvat sellaisiin kilpailuihin, joissa vaaditaan VHF:lla tehtäviä ilmoittautumisia tms. sekä
b) tavisveneilijät.
Odotusarvo on, että jälkimmäisessä sarjassa REHELLISET vastaukset ovat yli 90-prosenttisesti "kännykällä" ja " en pysty edes muistamaan".
hätävara-antenni saadaan puolimetrisestä johdonpätkästä, pelkkä yksi naru ilman koaksiaalin suojasukkaa kiinni antenniliittimen keskitappiin. tai sopivan liittimen kanssa sellainen kannattaa tehdä valmiiksi. kantama vielä kajuutan korkeudelta täydellä lähetysteholla pesee pulikan 3-5W pihinät.
molempi tietysti parempi! varapeli, jos menee sähköt tai vene alta ja lautalla tai jollassa..
no mä oon tavisveneilijä ja en käytä VHF:n lähetystoiminta käytännössä mihinkään muuhun kuin yhteyskokeiluun vesillelaskun jälkeen. Ja toivon että ei tarvitse koskaan käyttääkään. VHF on meidän veneessä puhtaasti turvavaruste. Lähinnä vertaisin VHF:ää hätäraketteihin - samalla lailla veneessäni on hätäraketteja. En ole koskaan käyttänyt hätäraketteja, ja toivon ettei koskaan tarvitse käyttääkään. Pidän VHF:ää kyllä kuuntelulla, sieltä kuuluu hyödyllistä tietoa virallisista lähteistä kuten esim kovan tuulen varoituksia.
Olen ollut veneellä muutaman kerran ns. paskamaisissa olosuhteissa, ja vaikka mitään ei ole käynyt niin olen kyllä miettinyt mitä olisi voinut käydä. Kännykkä ei korvaa VHF:ää, nämä ovat eri tarkoituksiin tarkoitettuja vehkeitä. Ihan normaalikäytön esimerkki: toissa kesänä olin varsin sateisella säällä ajelemessa itä-friisien saaristossa ja kännykkä soi sadetakin taskussa. Kesti hiukan aikaa ennenkuin sain hanskan kädestä ja sadetakin vedenpitävän taskun auki. Sitten otin kännykän käteen ja katsoin kuka oli soittanut jotta voisin soittaa takaisin. Tämän operaation aikana kännykkä kastui käyttökelvottomaksi ja mykistyi. Täytyy kyllä myöntää että kyseessä oli voimakas ukonilma, tuuli oli enemmän kuin navakkaa ja vettä satoi sadekuuroissa vähintään saman verran kuin kotona suihkussa. Eipä ihme että kännykkä kastui, mutta tarinan opetus ehkäpä siinä että kastuneella kännykällä ei paljon soitella vaikka kenttää vielä löytyisikin.
VHF varustuksen saa kännykän hinnalla, ei ole mitään syytä miksei VHF:ää veneeseensä hankkisi, muuta kuin ehkä pätevyystestin läpäiseminen joka sekin on täysin mahdollista vaikka ei koulunpenkkiä aikaisemmin elämässä paljon olisi kuluttanutkaan...
Varsin samoilla linjoilla, hätärakettivertaus on erittäin osuva. Kilpailuissa olen lähettänyt sijainti-ilmoituksia VHF:llä useita kertoja. Cruisaillessa olen käyttänyt VHF:ää (vajaan 10 vuoden kokemus) kolme kertaa. 1) Pieni tilannekeskustelu lähietäisyydellä olevan kaverin kanssa, kännykkä oli jäänyt himaan. 2) Yksi ilmoitus merivartioasemalle ympärikännissä pelleilevästä ja persettä näyttävästä nuorisoporukasta, melkein ajoivat päälle ja vitutti sen verran että ilmoitin viranomaisille. 3) Yhdessä hinauksessa (ei liity minkäänmoiseen hätätilanteeseen) käytiin keskustelua hinaajan ja hinattavan välillä.
VHF:n suurin ongelma on juuri siinä, että sillä ei ole juuri mitään käyttöä muutoin kuin hätätilanteissa. Sen takia sen käyttötaitoikin helposti ruostuu, mutta tuskinpa kukaan tulee hirveästi huutamaan muotoseikoista, jos se hätäkutsu ei ihan pilkulleen mene ohjeiden mukaan.
Kuulun kai luokkaan a, mutta rinnastun kyllä täysin "tavisveneilijään" omalla veneelläni suomen vesillä purjehtiessani. Runsaan käyttökokemuksen vuoksi VHF-radiosta saatan siksi myös suomen vesillä liikkuessani käyttää tuota radiota enemmän, koska en arkaile sitä ja sen käyttö on luontevampaa.
Mutta asiaan: Silti kommunikoin kyllä paljon enemmän kännyllä sekä yhteyksien määrän, että yhteyksien yhteispituuden mukaan ajallisesti katsottuna. Viimekaudella 2-5 yhteyttä VHF-radiolla suomen vesillä. Gesmillä bitti liikkui joka päivä ainakin puolisen tuntia ;-) Ja puheluita sitten noin yksi/purjehduspäivä.
Yhteyskokeilua en yleensä tee keväälläkään. Tarkistan antennin toimivuuden analysaattorilla ja radion toimivuuden teho/modulaatiomittarilla keinokuormaan.
Nythän on pikkuhiljaa tulossa markkinoille sellaisia käsi-VHF laitteissa, joissa on sisäänrakennettu GPS ja sen myötä myös DSC toiminnot. Ainakin Standard Horizon on julkistanut tällaisen mallin, mutta saatavuudesta en tiedä. Tuo sisäänrakennettu GPS on sellainen etu, joka omassa tapauksessani olisi hyvinkin voinut kallistaa vaa'an käsikapulan hankinnan puolelle, nyt tuli hankittua kiinteä kun tuollaisia ei vielä vuosi sitten ollut saatavilla.
Ehdottomasti kiinteä malli saat dsc ominaisuuden samaan rahaa. Dsc käyttöön saattaminen vaatii meriradionumeron ja gps vastaanottimen, mutta nuo ovat helppoja hankintoja. Molemmista versioista kokemusta sen verran, että kasikapula kuuluu veneestä toiseen 1-3 mailia ja kiinteä 10 mailia antenin ollessa kahden metrin korkeudessa ja lähetysteho 25 wattia.
kuuluu just sen verran kuin tarviikin. m.o.t
Olen miettinyt käsiradion varustamista jatkoantennilla. Siinä on semmoinen kumipatukkaantenni, joka on ihan jengalla kiinni. Mahtaisiko jostain olla saatavissa valmista liitintä, jolla semmoiseen saisi kiinni vaikkapa tuollaisen valmiinaostettavan hätäantennin? Sellaisissa on näkemäni mukaan ollut standardi vhf-liitin, mikä se sitten lie nimeltään.
..radiossasi oleva antenniliitin on tyyppiä SMA-liitin. Sovittimia tuon liittimen ja BNC-liittimen välille löytyy kyllä.
Helpottaisi tosin, jos kertoisit käsiradiosi valmistajan ja tyyppimerkinnän...
Siis Raymarine, 101 tai jotain semmoista. Ei ole nyt käsillä vaan jossain varastolaatikossa kevättä odottamassa, niin en pysty varmistamaan.
Manuaalin mukaan siinä on SMA-liitin antennin kiinnittämistä varten. Siispä haet kaupasta (esim Partco) SMA-BNC adapterin, niin saat vakio veneantennin liitettyä radioosi. Tuo sovitin maksaa partcossa 2,15 euroa, joten kallis tuo ei ole. Kannattaa ottaa se radio mukaan, niin tulee varmasti oikea sovitin kerralla.
Mielestäni kiinteä DSC-VHF on ihan ehdoton kuuluvuuden ja turvallisuuden kannalta. Hyvä antenni maston topissa, niin kuuluvuus riittää. Sen kanssa tulee kuitenkin ongelmia sitloorassa. Harva sitä sinne asentaa. Niihinhän saa lisävarusteena kakkosmikrofonin mutta se on usein turhan kallis investointi. Itse olen juuri tilaamassa USA:sta kiinteää Full DSC Class D/SC-101 laitetta ja sille kaveriksi kelluvaa käsi VHF:ää. Käsikapulan hinta on kutakuinkin sama kuin lisämikrofonin hinta. Tuolla järjestelyllä voittaa ainakin sen, että veneessä on yksi läpivienti vähemmän kun ei tarvitse erikseen sitlooraan viedä johtoja. Paketin hinta on kohtuullinen ja tavarat tulevat matkalaukussa tuliaisina.
Noilla luulen yhteyksien toimivan vaikka saisin maston/veneen kaadettua. Käsipuhelimessa on kansainväliset peruskanavat ja kiinteässä jopa meidän L- ja F-kanavat kansainvälisten kanavien lisäksi. Jos hommaat ulkomailta, niin valitse iso merkki jotta tarvittaesssa huolto toimii. Niissähän on usein kansainvälinen takuu.