Kuinka paljon aikaa vietät sellaisissa harrastuksissa tai muissa paikoissa, joissa yrität aktiivisesti tutustua muihin? Mitään sellaista ei siis lasketa, jossa korkeintaan toivot että joku muu tekisi kaiken työn ja kysyisi puhelinnumeroa, pyytäisi kahville ym. Oletko sitä mieltä, että se on riittävästi, vai ajatteletko että olisi parempi olla nykyistä aktiivisempi?
Kuinka aktiivinen olet?
jossu89
8320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotakuinkin se nolla tuntia vuodessa. Ja sehän riittää vallan hyvin. Mihin minä kavereita tarvitsisin?
harrastaakseni mitä piirissä harrastetaan, en keräämään ihmisten puhelinnumeroita.
Ei tulisi mieleenkään, että alkaisin etsimään sen ihmeellisempää ystävyyttä.
Etkö lainkaan tahdo ystäviä vai miksi ajatus harrastusten kautta ystävystymisestä tuntuu niin vieraalta?
Mulla on sosiaalisia harrastuksia 2 iltana viikossa. Yleensä olen niissä aika aktiivinen, mutta joskus on kausia jolloin en vaan jaksa yrittää. Välillä ajattelen että voisin hankkia jonkun uudenkin harrastuksen jotta saisin nopeammin kavereita, mutta toisaalta koen sellaiset ryhmätilanteet henkisesti raskaina enkä usko että siitä seuraisi lopulta mitään hyvää.
Ystäviä minulla on muutamia ja koska olen jo tottunut, että ne vähät ovat puhelimen päässä, niin olen tyytynyt tilanteeseen. Se miksi olen sinkku on pitkälti kiinni siitä, että en ole oikeasti koskaan (jotakin iloisessa hiprakassa vietettyjä baari-iltoja lukuunottamatta) etsinyt itse aktiivisesti seurustelukumppania.
Vikani on juuri se, että en tee itse asialle juuri mitään. Tai jos olen joskus tehnyt, takkiin on tullut joka tapauksessa. En uskalla (jaksa) enää edes yrittää.
www.eurosinkut.fi on myös paikka josta saa ihan kavereitakin jos on itse aktiininen ja sosiaalinen.
No yritän pysytellä sopivan aktiivisena: en halua antaa myöskään yli-innokasta kuvaa jolloin säikyttäisin ihmiset pois ja antaisin epätoivoisen vaikutelman että "eikö sillä nyt omia kavereita ole", odotan ihmisiltä myös vastavuoroisuutta eli kun olen tehnyt jonkinmoisen aloitteen niin odotan että hän tekee sen seuraavalla kerralla, mikäli haluaa tutustua minuun..tuntuu nimittäin, ettei monilla ole kiinnostusta, ja tällöin on mielestäni otettava enemmänkin hälläväliä-asenne ja lähteä pois ajoissa ettei ihmisiä ala ärsyttämään liika seuran tuputus, ja usein on ok olla vähän vaikeasti tavoiteltava jolloin jotain ihmistä saattaa alkaa kiinnostamaankin kun huomaa etten ole mikään epätoivoinen. Yritän kuitenkin olla ystävällinen ja puhua silloin kun keksii puhuttavaa, mitään liian väkinäistä keskustelua ei kannata alkaa viljelemään, vaikka sillointällöin "turhia" jäänrikkomis-lausahduksia kannattaakin sanoa. En vaan ole puheliaimmasta päästä, se täytyy hyväksyä. Yritän kuitenkin koko ajan kehittää itseäni. Enemmänkin voisi yrittää, mutta pelkään että se menee tosiaan tuon epätoivoisuuden puolelle ja kun en vaan ole mitään vitsinkertoja-tyyppiä niin kovin ääni väristen ja täristen ei varmaan kannata alkaa heti kovin pitkää tarinaa isolle porukalle kertomaan, vai? Ehkä kultainen keskitie on valittava tässäkin eli pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
Näin toimin koulussa, bileissä, harrastuksissa, sosiaalisissa medioissa, kotona kämppisten kanssa, joskus esim. bussipysäkillä olen jotain kysäissyt toiselta vaikkapa aikatauluista...
Niin, ja joskus on vaan energiaa enemmän kuin joskus...juttelu vieraan kanssa on todella voimia vievää ja rasittavaa...aina ei jaksa eikä tarvitsekaan täysillä yrittää.
Viihdyn kahvikuppiseurassa praataillen niitä näitä ihmisten kanssa, hyvin monenlaisten ja erilaisten ihmisten kanssa, mutta mitään iskupeliä en kenenkään kanssa pelaa, enkä osallistu sellaiseen. Minusta aito ihmissuhde perustuu johonkin ihan muuhun, kuin seksuaaliseen vetovoimaan, mutta suhteessa seksuaalisuudenkin pitää toimia/toteutua.