taivasta vasten
kaikki erottuu
kaikki:
puut ja pilvet
kaukana kuin
tähdet
maailma on
jokaiselle jotakin,
yksi sana
etäisyydelle
kerran koettu
kerran eletty
ikävä
vaikeinta on
ensi askel
pois sinusta
yksi elämä ei tee
meitä, ei kaksi
ihmeitä
mutta taivas aina
välissämme, sinä
poissa mutta läsnä
yhä puheissa
puheissa
ikään kuin taivaalla
olisi jotain sanottavaa
tässä monologin virrassa
tiedän
tulvaa ei voi padota
ja katson
ylös:
pilvet vain roikkuvat
kuin
vanhan naisen pyykki
kuluneita alusvaatteita
eilisen muistot
sinistä unohdusta vasten
sunnuntait, ikuiset:
kahvitahroja valkoisella
pitsillä
kaikki erottuu
taivas
auringolta lainattua valoa
läpinäkyvää ilmaa
hetken peilisalissa
ja
askeleet
askelien jälkeen
kaikki erottuu
kaikki:
puut ja pilvet
kaukana kuin
tähdet
maailma on
jokaiselle jotakin,
yksi sana
etäisyydelle
kerran koettu
kerran eletty
ikävä
vaikeinta on
ensi askel
pois sinusta
yksi elämä ei tee
meitä, ei kaksi
ihmeitä
mutta taivas aina
välissämme, sinä
poissa mutta läsnä
yhä puheissa
puheissa
ikään kuin taivaalla
olisi jotain sanottavaa
tässä monologin virrassa
tiedän
tulvaa ei voi padota
ja katson
ylös:
pilvet vain roikkuvat
kuin
vanhan naisen pyykki
kuluneita alusvaatteita
eilisen muistot
sinistä unohdusta vasten
sunnuntait, ikuiset:
kahvitahroja valkoisella
pitsillä
kaikki erottuu
taivas
auringolta lainattua valoa
läpinäkyvää ilmaa
hetken peilisalissa
ja
askeleet
askelien jälkeen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä runo. Sopivan "leijaileva", haikeahkon mielylttävä runo. Ei muuta.