ja nuorena äidiksi tahtoville.
täällä on kyselty sitä, mitä meillä jo hieman vanhemmilla on nuoria äitejä vastaan. kysymys ei ole siitä, että meillä olisi mitään teitä vastaan tai että epäilisimme kykyänne tulla toimeen lapsen kanssa. monelta kovin nuorelta jää usein ennelta huomioimatta se, että lapsenkasvatus on muutakin, kuin konkreettista huolenpitoa.
vanhemmuudessa on suuri vastuu. suomessa ihminen saavuttaa täysi-ikäisyyden 18-vuotiaana siitä syystä, että vasta tuossa iässä ihmisen uskotaan olevan kyllin vanha kantaakseen vastuu omista teoistaan. äysi-ikäisyydellä ei kuitenkaan ole välttämättä tekemistä aikusuuden kanssa. vaikka tuossa iässä viimeistään alka tuntua siltä, että nyt on vihdoin aikuinen, huomaakin parin vuoden päästä olevansa hyvin monen asian suhteen vielä erittäin naiivi ja ajattelematon ->lapsi.
vastuu lapsesta on vanhemmilla aina lapsen täysi-ikäisyyteen asti. hyvien elinolosuhteiden turvaamisen lisäksi vanhempien täytyy olla kyvykkäitä kantamaan lapsesta myös taloudellinen vastuu sekä kasvattamaan tästä henkisesti tasapainoinen ja järkevä aikuinen. kun oma iän mukanaan tuoma elämänkoemus on vielä kovin vähäistä, on vaikea ja miltei mahdoton evästää lasta edessä häämöttävää aikuisuutta kohti.
lapsen kannalta on tietenkin ideaalia, että vanhempien parisuhde on vakaalla pohjalla. vaikka tuntuukin siltä, että suhde kestää, ei mitään voi laskea sen varaan (ei se kestä kaikilla varttuneemmillakaan). parisuhteeseen ei tarvitse sitoutua loppuelämäksi, mutta lapseen täytyy! mahdollisuus lapsesta huolehtimiseen ja lapsenkasvatuksen tulisi olla turvattu myös siinä tapauksessa, että suhde lapsen isän kanssa ei kestäkään hamaan loppuun.
nuorilla isillä on usein edessään vielä asevelvollisuuden suorittaminen. maassamme se on pakollinen ja vie vähintään puoli vuotta. tuon ajan lapsen äidin tulisi kyetä yksin huolehtimaan taloudesta ja lapsesta niin taloudellisesti, kuin käytännössä. lisäksi tuo inttiaika on pojille/miehille muutenkin kovin mullistava elämänvaihe, joka muuttaa mielipiteitä elämästä ja siihen liittyvistä päämääristä. kannattaa muistaa, että me naiset kehitymme henkisesti yleensä miehiä aikaisemmin ja siksi nuori mies, joka uskoo nyt olevansa valmis ja halukas isäksi, ei ehkä olekaan sitä enää parin vuoden kuluttua. ikävaiheet tuovat mukanaan suuria muutoksia niin elämässä, kuin mielihaluissakin.
ihmisen olisi hyvä ensin oppia huolehtimaan täysvaltaisesti omasta itsestään, ennen kuin ottaa vastuulleen myös toisen ihmisen, eli lapsen. kovin nuoret vanhemmat eivät ole vielä ehtineet elämään itsenäisesti ja pyörittämään omaa taloutta.
kouluttautukaa, jotta saatte ammatin, minkä kautta voitte elättää itsenne ja perheenne (huom. ammatti, joka ei vaadi opintoja, ei ole hyvinpalkattua ja tulette huomaamaan, että niillä tuloilla vain sinnitellään). sivistäkää itseänne (lukemalla ja hakeutumalla itseänne fiksumpien seuraan), jotta osaatte vastata lapsenne esittämiin kysymyksiin ja sivistää puolestanne tätä. hankkikaa elämyksiä, kokemuksia ja elämänkokemusta, jotta voitte tarjota niitä myös lapsillenne ja evästää tätä edessä häämöttävään aikuisuuteen. arvostakaa omia vanhepianne ja nöiden näkemyksiä, jotta omatkin lapsenne oppisivat arvostamaan teitä. olkaa ennen kaikkea hyvänä esimerkkinä kaikessa mitä teette lapsillenne ja myös muiden lapsille!
kärjistetysti tämän kirjoituksen sisällön voi siis ilmaista seuraavasti. lapsi ottaa esimerkin vanhemmistaan. kun vanhemmilla ei ole koulutusta, työtä, sivistystä, tasapainoa ja vakaata taloutta, ei sitä todennäköisesti tule olemaan näiden vanhempien lapsillakaan. tämä kuulostaa julmalta, mutta näin asia todellisuudessa on. kun jo kotona opitaan elämään yhteiskunnan verovaroin (lue:sossun rahoilla), ei ymmörretä itsekään pyrkiä muuhun. me, jotka kouluttaudumme ja vakautame ensin oman elämämme ja maksamme veroa puolet tuloistamme, emme halua lisää elätettäviä (sossuhan saa rahansa meiltä veronmaksajilta).
joka tapauksessa tsemppiä kaikille nuorille äideille. toivottavasti tiedätte mihin olette ryhtyneet ja selviätte vaativasta tehtävästänne KASVATTAJANA (nyt en puhu pelkästä hoivasta ja huolenpidosta). toivottavasti jaksatte sinnitelä koulunne jossain vaiheessa ja taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta saatte pidettyä menonne kurissa ja tulonne riittävinä. ennen kaikkea toivon kestävyyttä ja runsasta onnea parisuhteisiinne!
huom. olen itse 23-vuotias ja muutin pois kotoa 17-vuoiaana. tuon jälkeen olen ehtinyt kokea jos jonkinlaista 8mm. vuoden au pairina, johon äitinä minulla ei olisi ollut mahdollisuutta). opiskelen yliopistossa ja teen ohessa iltatyötä. minulla on itseäni muutaman vuoden nuorempi avomies, joka on jo isä, mutta ei enää yhdessä lapsensa äidin kanssa (vaikka suhteen piti kestää loputtomiin). viimeiset 6 vuotta ovat opettaneet minulle vasta oikeaa elämää. on ollut vahvistavia vastoinkäymisiä, mutta myös suuria onnistumisen ja ilon tunteita. vasta nyt alan pikkuhiljaa olla varma siitä mitä elämältäni haluan. vielä 6 vuotta sitten kuvittelin olevani aikuinen -kypsä sellainen -ja vasta nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää, että siihen on yhä matkaa.
nuo "haista vittu"-vastaukset osoittavat vain ja ainoastaan kypsymättömyyttä. (niitä olen täältä paljon lukenut). ihminen, joka ei osaa perustella mielipiteitään ja näkemyksiään, ei ole vielä kyvykäs ja valmis aikuiseen ja asialliseen kanssakäymiseen, eikä täten osaa sitä opettaa lapsellenkaan. tällainen ihminen on vielä raakile elämänkokemuksen ja sitä kautta myös lapsenkasvatuksen suhteen.
täällä on kyselty sitä, mitä meillä jo hieman vanhemmilla on nuoria äitejä vastaan. kysymys ei ole siitä, että meillä olisi mitään teitä vastaan tai että epäilisimme kykyänne tulla toimeen lapsen kanssa. monelta kovin nuorelta jää usein ennelta huomioimatta se, että lapsenkasvatus on muutakin, kuin konkreettista huolenpitoa.
vanhemmuudessa on suuri vastuu. suomessa ihminen saavuttaa täysi-ikäisyyden 18-vuotiaana siitä syystä, että vasta tuossa iässä ihmisen uskotaan olevan kyllin vanha kantaakseen vastuu omista teoistaan. äysi-ikäisyydellä ei kuitenkaan ole välttämättä tekemistä aikusuuden kanssa. vaikka tuossa iässä viimeistään alka tuntua siltä, että nyt on vihdoin aikuinen, huomaakin parin vuoden päästä olevansa hyvin monen asian suhteen vielä erittäin naiivi ja ajattelematon ->lapsi.
vastuu lapsesta on vanhemmilla aina lapsen täysi-ikäisyyteen asti. hyvien elinolosuhteiden turvaamisen lisäksi vanhempien täytyy olla kyvykkäitä kantamaan lapsesta myös taloudellinen vastuu sekä kasvattamaan tästä henkisesti tasapainoinen ja järkevä aikuinen. kun oma iän mukanaan tuoma elämänkoemus on vielä kovin vähäistä, on vaikea ja miltei mahdoton evästää lasta edessä häämöttävää aikuisuutta kohti.
lapsen kannalta on tietenkin ideaalia, että vanhempien parisuhde on vakaalla pohjalla. vaikka tuntuukin siltä, että suhde kestää, ei mitään voi laskea sen varaan (ei se kestä kaikilla varttuneemmillakaan). parisuhteeseen ei tarvitse sitoutua loppuelämäksi, mutta lapseen täytyy! mahdollisuus lapsesta huolehtimiseen ja lapsenkasvatuksen tulisi olla turvattu myös siinä tapauksessa, että suhde lapsen isän kanssa ei kestäkään hamaan loppuun.
nuorilla isillä on usein edessään vielä asevelvollisuuden suorittaminen. maassamme se on pakollinen ja vie vähintään puoli vuotta. tuon ajan lapsen äidin tulisi kyetä yksin huolehtimaan taloudesta ja lapsesta niin taloudellisesti, kuin käytännössä. lisäksi tuo inttiaika on pojille/miehille muutenkin kovin mullistava elämänvaihe, joka muuttaa mielipiteitä elämästä ja siihen liittyvistä päämääristä. kannattaa muistaa, että me naiset kehitymme henkisesti yleensä miehiä aikaisemmin ja siksi nuori mies, joka uskoo nyt olevansa valmis ja halukas isäksi, ei ehkä olekaan sitä enää parin vuoden kuluttua. ikävaiheet tuovat mukanaan suuria muutoksia niin elämässä, kuin mielihaluissakin.
ihmisen olisi hyvä ensin oppia huolehtimaan täysvaltaisesti omasta itsestään, ennen kuin ottaa vastuulleen myös toisen ihmisen, eli lapsen. kovin nuoret vanhemmat eivät ole vielä ehtineet elämään itsenäisesti ja pyörittämään omaa taloutta.
kouluttautukaa, jotta saatte ammatin, minkä kautta voitte elättää itsenne ja perheenne (huom. ammatti, joka ei vaadi opintoja, ei ole hyvinpalkattua ja tulette huomaamaan, että niillä tuloilla vain sinnitellään). sivistäkää itseänne (lukemalla ja hakeutumalla itseänne fiksumpien seuraan), jotta osaatte vastata lapsenne esittämiin kysymyksiin ja sivistää puolestanne tätä. hankkikaa elämyksiä, kokemuksia ja elämänkokemusta, jotta voitte tarjota niitä myös lapsillenne ja evästää tätä edessä häämöttävään aikuisuuteen. arvostakaa omia vanhepianne ja nöiden näkemyksiä, jotta omatkin lapsenne oppisivat arvostamaan teitä. olkaa ennen kaikkea hyvänä esimerkkinä kaikessa mitä teette lapsillenne ja myös muiden lapsille!
kärjistetysti tämän kirjoituksen sisällön voi siis ilmaista seuraavasti. lapsi ottaa esimerkin vanhemmistaan. kun vanhemmilla ei ole koulutusta, työtä, sivistystä, tasapainoa ja vakaata taloutta, ei sitä todennäköisesti tule olemaan näiden vanhempien lapsillakaan. tämä kuulostaa julmalta, mutta näin asia todellisuudessa on. kun jo kotona opitaan elämään yhteiskunnan verovaroin (lue:sossun rahoilla), ei ymmörretä itsekään pyrkiä muuhun. me, jotka kouluttaudumme ja vakautame ensin oman elämämme ja maksamme veroa puolet tuloistamme, emme halua lisää elätettäviä (sossuhan saa rahansa meiltä veronmaksajilta).
joka tapauksessa tsemppiä kaikille nuorille äideille. toivottavasti tiedätte mihin olette ryhtyneet ja selviätte vaativasta tehtävästänne KASVATTAJANA (nyt en puhu pelkästä hoivasta ja huolenpidosta). toivottavasti jaksatte sinnitelä koulunne jossain vaiheessa ja taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta saatte pidettyä menonne kurissa ja tulonne riittävinä. ennen kaikkea toivon kestävyyttä ja runsasta onnea parisuhteisiinne!
huom. olen itse 23-vuotias ja muutin pois kotoa 17-vuoiaana. tuon jälkeen olen ehtinyt kokea jos jonkinlaista 8mm. vuoden au pairina, johon äitinä minulla ei olisi ollut mahdollisuutta). opiskelen yliopistossa ja teen ohessa iltatyötä. minulla on itseäni muutaman vuoden nuorempi avomies, joka on jo isä, mutta ei enää yhdessä lapsensa äidin kanssa (vaikka suhteen piti kestää loputtomiin). viimeiset 6 vuotta ovat opettaneet minulle vasta oikeaa elämää. on ollut vahvistavia vastoinkäymisiä, mutta myös suuria onnistumisen ja ilon tunteita. vasta nyt alan pikkuhiljaa olla varma siitä mitä elämältäni haluan. vielä 6 vuotta sitten kuvittelin olevani aikuinen -kypsä sellainen -ja vasta nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää, että siihen on yhä matkaa.
nuo "haista vittu"-vastaukset osoittavat vain ja ainoastaan kypsymättömyyttä. (niitä olen täältä paljon lukenut). ihminen, joka ei osaa perustella mielipiteitään ja näkemyksiään, ei ole vielä kyvykäs ja valmis aikuiseen ja asialliseen kanssakäymiseen, eikä täten osaa sitä opettaa lapsellenkaan. tällainen ihminen on vielä raakile elämänkokemuksen ja sitä kautta myös lapsenkasvatuksen suhteen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hieno kirjoitus, todellakin. Siinä oli monta hyvää pointtia. Olen sinua vuoden nuorempi ja kokemusta äitiydestä on 6 vuoden ajalta.
Tahdoin vain sen sanoa, että äitiyskin on eräänlainen korkeakoulu. Sekin kasvattaa, tutustuttaa uusin ajatusmalleihin, laajentaa maailmankatsomusta, opettaa vastuuntuntoa, tutustuttaa omaan sisimpään jne. On monia tapoja löytää Oma Itse ja se, mitä elämältään haluaa.
Totta on sekin, että 16-vuotiaana äitinä minulla ei ollut lapselleni juurikaan henkistä pääomaa annettavana, mutta tokihan äitiys kasvattaa sillä saralla. Paljon olen oppinut tässä matkan varrella ja paljon on vielä opittavaa. Ei ihmisen kehitys pysähdy siihen, jos hän saa lapsen esim. 16-vuotiaana. Parikymppisellä äidillä on enemmän elämänkokemusta kuin parikymppisellä vasta kotoa muuttaneella opiskelijalla.
Tämä kohta pisti silmään muuten niin asiallisessa kirjoituksessa: "kun vanhemmilla ei ole koulutusta, työtä, sivistystä, tasapainoa ja vakaata taloutta, ei sitä todennäköisesti tule olemaan näiden vanhempien lapsillakaan. tämä kuulostaa julmalta, mutta näin asia todellisuudessa on. kun jo kotona opitaan elämään yhteiskunnan verovaroin (lue:sossun rahoilla), ei ymmörretä itsekään pyrkiä muuhun. me, jotka kouluttaudumme ja vakautame ensin oman elämämme ja maksamme veroa puolet tuloistamme, emme halua lisää elätettäviä (sossuhan saa rahansa meiltä veronmaksajilta)."
Pyydän, ota selvää tosiasioista, ennen kuin alat syyllistää. Minulla on koulutusta, työtä, sivistystä, tasapainoa ja vakaata taloutta, en ole koskaan käynyt sossussa jne. Ja olen teiniäiti. Stereotypia ei ole sama kuin fakta.
Minun kirjoitukseni pointti siis oli se, että me kaksi olemme kuitenkin suunnilleen samalla viivalla, olemme vain hankkineet elämänkokemuksemme eri tavoin. Sinulla on kokemusta jostain, mistä minulla ei ole, ja minulla on kokemusta jostain, mistä sinulla ei ole. Olemme erilaiset, mutta kumpikaan ei silti mielestäni ole toista huonompi.
teki mieli lisätä omaan kirjoitukseeni vielä sen lähetettyäni, että toivottavasti kukaan ei ota sitä täytenä yleistyksenä, sillä on olemassa esimerkillisesti vanhemmuudestaan selviytyneitä "teiniäitejä". myös tuo oli hyvä pointti, että vanhemmuus kasvattaa. olen aivan samaa mieltä. lapsen saaminen lisää huimasti vastuuntuntoa ja lapsesta saa myös voimaa ja syyn ponnistella eteenpäin! silti uskon, että suurin osa hyvin nuorista vanhemmita ei vielä tiedä mihin on ryhtymässä ja moni uskoo anhemmuden olevan nimenoman pelkkää käytännönasioista huolehtimista.
tunnen henkilökohtaisesti nuoria hyvin vanhemman tehtävistä suoriutuneita isiä ja äitejä ja lisäksi tunnen myös niitä nuorina isiksi ja äideiksi ryhtyneitä, jotka ovat nyt jo kypsemmällä iällä, eivätkä vieläkään tunnu oikein aikuisilta ja vastuuntuntoisilta. meistä on moneksi.
kirjoitukseni tavoite oli perustella sitä, miksi niin moni puhuu teinivanhemmuutta vastaan.oma henkilökohtaine kantani on se, että jokainen olkoon oman elämänsä seppä :).
tuo kohta, joka pisti silmääsi, oli nimenomaan se krjoitukseni kärjistävä osa. tiesin itsekin sen herättävän närkästystä hyvin monissa jo kyseistä kohtaa kirjoittaessani. se on kuitenkin asian ydin, mutta erittäin provosoivasti ilmaistuna.
ja yksi tosiasia. elämänkokemus ei ole suoraanverrannollinen kenenkään ikään. 16-vuotiaalla voi jossain yksittäistapauksessa olla enemmän elämänkokemusta, kuin jollakulla 3-kymppisellä. se elämänkokemushan ei kartu kotona televisiota katsomalla, vaan näkemällä ja kokemalla erilaisia asioita. :)
Luin tekstisi, joka oli kirjallisesti loistavaa tuotantoa. En kuitenkaan alkuunkaan ymmärrä miksi sinun pitää kärjistää asiaa, josta et mitään tiedä, eikä sinulla tunnu olevan siitä mitään kokemustakaan........
koska tällä palstalla on useaan oteeseen kysytty mitä osalla ihmisistä on teiniäitiyttä vastaan. päätin kirjoittaa vastauksen yhteisesti kaikille kysyjielle, sen sijaan, että vastaisin jokaiselle erikseen. halusin nimenomaan painottaa, ettei kysymys ole siitä, että minulla, tai useimmilla muillakaan ole varsinaisesti mitäänteiniäitejä vastaan, vaan nimenomaan tätä "harkittua" ja "suunniteltua" nuorena äidiksi tulemista.
vaikka mnä en itse äiti olekaan, en koe olevani täysin tietämätön asiasta. tunnen henkilökohtaisesti yhden 13-vuotiaana, yhden 14-vuotiaana ja yhden 15-vuotiaana äidiksi tulleen. näistä jokainen on eronnut lapsensa isästä melko pian lapsen syntymän jälkeen (vaikka suhteen "piti" kestää), elänyt jossain vaiheessa pelkällä yhteiskunnan tuella sekä joutunut luopumaan monista itseleen tärkeistä asioista lapsen vuoksi. jokaisen opinnot ovat toistaiseksi jääneet peruskoulupohjalle (peruskoulunkin he suorittivat loppuun jokainen "tenttimällä" lapsen syntymän jälkeen) ja täten heidän oman sivistyksensä kartuttaminen on jäänyt toisarvoiseksi asiaksi (toivotavasti päättävät jossain vaiheessa palata koulunpenkille). heistä joainen on siis tätä nykyä yh-äiti, jonka on myös ollut lapsen vuoksi vaikea solmia uusia parisuhteita, koska moni nuori mies kokee lapsen esteenä vakavalle seurustelulle (kun lapsi ei ole oma). näistä kolmesta nuoresta äidistä myös jokaisella on itsellään kovin nuoret vanhemmat.
asioista voi tiettää myös vailla omakohtaista kokemusta. minulla on kokemusta lastenhoidosta (vuosi au pairina 3-lapsisessa perheessä), kokemsta pois kotoa muuttamisesta, eri pituisista parisuheista ja niiden kestävyydestä, kokemusta avoliitosta ja kahdesta viikonloppuisä-poikaystävästä, keskosena syntyneen lapsen kuolemasta, raskauden keskeytyksestä, eri ikävaiheiden mukanaan tuomista mullistuksista sekä teiniäiti-ystävistä. nämä liippaavat kaikki ainakin jossain määrin asiaa. en viitsinyt omaelämäkertaani ryhtyä kirjoittamaan liitteenä tuohon alkuperäiseen kirjoitukseeni.
Niin jäin miettimään, että mistä teiniäiti sitten saa rahansa, jos ei turvaudu sossuun. Taitaa olla "pappa betalar" -linjaa noudatettava, jollei sitten satu olemaan poikaystävä työssä tai sitten satu löytämään jo työssä olevan miehen siihen elättämään. Eli jonkun muun selkänahasta ne rahat kuitenkin lähtee useimmiten. Ei sitä rahaa puussa eikä kukkaruukussa kasva. Että ei se nyt aivan niin ruusuista ole...en usko todellakaan.
Keskimääräinen teiniperhe (niistä, mitä minä tunnen) elää opintotuen ja -lainan tai palkan ja äitiyspäivärahan varassa.
Mitä pahaa siinä on, että lapsen isä on töissä? Eikö se ole aivan normaalia? Eikö oletuskin ole se, että perheen vanhemmat yhdessä elättävät lapsensa? Ei se mielestäni ole mitenkään miehen selkänahasta revittyä, jos lapsen isä käy töissä ja lapsen äiti on äitiyslomalla/opiskelee.
Eihän se ruusuista ole, tietenkään, jos rahat ovat tiukassa. Mutta mielestäni on ihan opettavaistakin, jos joutuu elämään nuukasti. Niinhän lähestulkoon kaikki opiskelijat tekevät, eivät äiti- ja isäopiskelijat sen kummempia ole.
Jos kyse on lapsen oikeesta isästä, niin eihän siinä ole mitään pahaa. Eikä oikeestaan siinäkään, jos joku muu mies tulee kuvioihin ja haluaa elättää. Lähinnä aattelin vaan teini-isiä, jotka yrittää vastuuntunnossaan väkisellä ähertää töissä katkerana, vaik vois opiskella... Mut yhteinen päätöshän se lapsi pitäisi olla, joten sinänsä valinta tuokin... Mut just kirjoitin tuonne alemmas, ettei oo ihme, että opintotukee yms halutaan leikata, kun sitä tuntuu saavan niin helpolla, että perheitäkin voidaan sillä elättää...
Eipä se opintotuki häävi ole... Taitaa olla n. 250 euroa nykyisin, eikä sen määrään vaikuta, oletko sinkkumies vai viiden lapsen äiti, lukuunottamatta nuorimpia, joilla ilman elatusvelvollisuutta vanhempien tulot vaikuttavat mutta lapsen myötä ei enää. Että ei sillä yksinään perhettä elätetä, ellei ole ihan ihmeidentekijä, vaan kyllä se vaatii muutakin. Jos molemmat vanhemmat ovat opiskelijoita, niin kyllä siinä täytyy jo töitäkin tehdä opiskelun ohessa.
Kuvailemasi kaltaisia teini-isiä en tunne yhtään kappaletta, joten en osaa kommentoida... Olisi mielenkiintoista tietää, onko heitä.
Totta, ei se opintotuki häävi ole ja siks mä ihmettelenkin sitä. Onhan se tietty päättäjille näyttöä, että sillä ja muilla ihmesäädöillä kuitenkin sinnitellään perheen kanssa!! Itselle jokin aika sitten vielä opiskeljana eläessäni ei tullut mieleenkään, että olisin hankkinut lapsen. Nyt valmistuneena ja työelämässä
...harkita asioita paljon vapaammin. Mulle on ollut aina tärkeetä, että tulen omillani toimeen.
nyt on vissii aika lähtee toisaalle, kun näin takkuaa. =)
Niin siitä opintotuesta vielä, että en minäkään opintotuen varaan vapaaehtoisesti kyllä lapsia hankkisi, ellei sitten mies olisi töissä. Mutta pakkorako on pakkorako. Onpahan motivaatiota selvitä opinnoista nopeasti, kun lainaa ei varmaan kukaan tahdo ehdoin tahdoin kerätä hirveästi ja opintotuki on onnettoman pieni. :)
Nyt vasta hoksasin lukaista läpi tämänkin kirjoituksesi. Täytyy sanoa, että ymmärrän täysin kirjoituksesi nyt taustat kuultuani. Ilmeisesti itselläni on sattunut erikoisen hyvä tuuri, kun en tunne yhtään kuvailemasi kaltaista teiniäitiä - näin ollen mielikuvani on hieman positiivisempi.
Toivottavasti tosiaan jokainen heistä palaa koulun penkille ja muutenkin hoitaa elämänsä mallikkaasti.
Täyttä asiaa koko teksti!
Juuri näinhän asian laita on. Niin monesti teiniäidit luulevat meidän arvostelevan, mutta ovatkohan he itse ajatelleet asiaa loppuun asti. Se on suurimmaksi osaksi vain sitä vauvat on ihania, mäki haluun oman-ajattelua. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee sinun kirjoituksesi. Kiitos siitä.
Itse olen 21-vuotias ja avoliitossa, seurustelua on takana neljä ja puoli vuotta, ja suhteemme on hyvin vakaalla pohjalla. Kuitenkaan en voi olla vielä niin vastuuntunnoton, että hankkisin ihan vielä lapsen. Edessä on kuitenkin miehen armeija ja minä ylioppilaana en ole vielä päässyt jatkokoulutukseen haluamaani yliopistoon. Olen kyllä vakituisessa työsuhteessa. Henkisesti olemme valmiita perheenlisäykseen, mutta elämäntilanteemme takia täytyy odottaa niin kauan, että mies on hoitanut asevelvollisuutensa (ja voi aloittaa työelämän) ja minä olen saanut opiskelupaikan. Ehkä siihen ei mene kuin vuosi..
Aurinkoista kevättä kaikille.
"Juuri näinhän asian laita on. Niin monesti teiniäidit luulevat meidän arvostelevan, mutta ovatkohan he itse ajatelleet asiaa loppuun asti. Se on suurimmaksi osaksi vain sitä vauvat on ihania, mäki haluun oman-ajattelua."
Minulla tulee ristiriitaiset ajatukset tästä. Minut kun luokitellaan teiniäidiksi, koska sain esikoiseni 16-vuotiaana. Nyt olen 22, eli periaatteessa olen ex-teiniäiti. Kun näitä juttuja lukee, tulee tunne, että väitetään, etten minäkään suunnilleen tiedä elämästä mitään... Vaikkakin ehkä nämä tekstit on tarkoitettu lähinnä näille alle 18-vuotiaille vauvakuumeisille tai odottaville.
Minua riipoo se, että teiniäidin leimasta ei tunnu pääsevän ikinä eroon. Ihan tosielämässä minun pitää vieläkin tavallaan osoittaa ihmisille, että minulla on ajatuksia, olen vastuuntuntoinen, kiinnitän paljon huomiota lapseni kasvatukseen jne, mitä ei niinkään tarkkailtaisi, jos saisin esikoiseni nyt 22-vuotiaana.
Mutta silti ymmärrän pointin, tosiaankin. Minä, ex-teiniäiti, kun olen aivan suoraan sanottuna tarkoituksellisen teiniäitiyden vastustaja. Tukeni annan, jos 16-18-vuotias tulee vahingossa tai ei-tarkoituksella raskaaksi. Ja tosiaan, HARVA sen ikäinen tarkasti tietää, mihin on ryhtymässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siitä selviäisi ja etteikö voisi pärjätä hyvin. Tunnen paljon teiniäitejä, joista melkein jokaisella on ollut vaikeuksia, isoja tai pieniä, mutta 99% tuntemistani teiniäideistä on silti pärjännyt hyvin.
niin ehkäpä teiniäideissäkin on se ikäluokitus vai?? onko sun mielestä esim 13-15 vuotias valmis äidiksi
sanopa se eikös ne ole vielä ihan lapsia
tosin ehkä kuin 16 -18 vuotias?????
on aina teiniäiti! Eikä siitä millään pääse eroon, koska se lapsi tosiaan jää siihen vastuulle ainakin 18 vuodeksi ja fakta on aina se että teiniäiti on ollut teini kersan syntyessä.
Jos ei kestä teiniäitejä kohtaan satelevaa kritiikkiä, niin kannattaa miettiä sitä jo siinä vaiheessa kun lähtee lapsena harrastelemaan petipuuhia. Ja jos mielestään on valmis niihin ja äitiyteen, on syytä olla myös valmis ja kypsä ottamaan vastaan kritiikkiä.
Tsemppiä kuitenkin teiniäideille ja kaikkille muillekin!
Kyllä se raakasti vedettynä menee noin, siis että 13-15-vuotiaat on lähinnä lapsiäitejä ja 16-18(19)-vuotiaat ovat sitten jo kykenevämpiä äideiksi. Tosin sekään ei ole niin yksinkertaista, tunnen nimittäin yhden 14-vuotiaana äidiksi tulleen, enkä tahtoisi häntä moittia. Vaikeuksista huolimatta tekee kuitenkin parhaansa ja on kypsynyt huimasti äitiyden mukana.
Kun minä pohdin sitä, että kauanko joudun todistelemaan äitiyttäni, niin sinä vastasit siihen ilmeisesti, että "aina". Ehkä tämä on sinusta looginen näkemys, mutta minun mielestäni ei ole. Kritiikkiäkin olen ottanut kasapäin vastaan ja otan yhä... Lähinnä mietin sitä, että miksi näin on? Onko 30-vuotias toisen lapsensa odottaja yhä teiniäiti, jos hän on saanut esikoisensa esimerkiksi 17-vuotiaana? Pitääkö hänenkin ottaa vastaan kritiikkiä? ;) Teiniäidillä tarkoitan tässä yhteydessä sitä stereotyyppistä teiniäitiä, jolla ei ulkopuolisten mielestä ole elämänkokemusta, ammattia, vakaata taloutta, pysyvää parisuhdetta jne.
Ehkä minun ei olisi pitänyt kommentoida tähän, sillä alkuperäinen viestisi oli aikamoinen provo. Vastasin nyt kuitenkin...
alkuperäisellä kirjoituksellasi tarkoitat viestin ensimmäistä, eli minun kirjoitustani, voin vakuuttaa, ettei tarkoitukseni ollut provosoida, vaan vastata perusteellisemmin siihen täälläkin usein kysyttyyn asiaan. vaikkakin kärjistin ja yleistin, niin en tarkoita, etteikö joku nuori äiti voisikin selvitä kunnialla vanhemmuudesta. käyttäesäni sanaa teiniäiti tarkoitan siis nuorta keskimäärin ehkä 16-vuotiasta, joka haluaa nuorena äidiksi nimenomaan suunntelmallisesti. vahinkotapauksista olen kanssasi aivan samaa mieltä. jos vahinkoraskaus sattuu, on mielestäni kunnioitettavaa silloin kantaa myös vastuu tekemisistään, eli pitää lapsi ja järjestää elämä sen mukaan. toisaalta pidän myös keskeytystä monen kannalta hyväksyttävänä ratkaisuna, mutta päätös on jokaisen oma.
minusta sinä et enää ole teiniäiti. olit teiniäiti lapsesi syntyessä ja tämän elämän alkuaikoina, mutta et enää. nyt olet äiti, joka sai lapsen nuorena. ikäsi puolesta et ole enää teini, vaan nuori aikuinen ja äiti.
Tarkoitin edellisellä viestilläni nimenomaan sitä viestiä, johon vastasin, en sinun viestiäsi, annika. :)
"minusta sinä et enää ole teiniäiti. olit teiniäiti lapsesi syntyessä ja tämän elämän alkuaikoina, mutta et enää. nyt olet äiti, joka sai lapsen nuorena. ikäsi puolesta et ole enää teini, vaan nuori aikuinen ja äiti."
Näin minustakin. Ja toivoisin muidenkin ajattelevan näin.
Ai, että aattelit opiskelijaäidis ryhtyä? Ei kuulosta kovin fiksulta etenkään, jos sun haaveesi on yliopistossa. Onhan sielläkin näitä opiskelijaäitejä, mutta mietipä nyt vähän sitä miestäsi ja mahdollista lastasi sekä ennen kaikkea itsesi jaksamista. Riippuu alasta, mutta saatat olla äärimmäisen epäsäännöllisesti luennoilla. Esim joillakin aloilla klo 8-18 päiviä koko viikon kotitehtävät ja siihen vielä pienen lapsen ja parisuhteen sekä ystävyyssuhteiden hoitaminen. Musta toi on aika törkee ajatus just siksikin, että nyt puhutaan opiskeluaikojen lyhentämisestä. Jos opiskelijat näkee, että opiskelu on niin helppoo ja vaivatonta, että se sujuu siinä sivussa, kun pyöräytellään pirpanoita, niin en yhtään ihmettele, että päättäjät haluaa pistää "vyötä vähän kireemmälle". Tuollasia juttuja ei pitäs päästää näkyville, jos vielä haluaa saada opintososiaalisia etuja tulevaisuudessa. Ja se on fakta, että väistämättä lapsen saaminen hidastaa sun opiskelutahtia. Olen nähnyt sen opiskelukavereita seuraamalla. Mut toki meil Suomessa on asiat hyvin, kun on tuo päiähoitomahdollisuus kaikille. Kyllä ne lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat hoitaa lapset...
Itsekään ole ajatellut asiaa loppuun asti, kun opiskelijaäidiksi haluat ryhtyä... Ja samalla sanot etteivät teiniäidit ole ajatelleet asiaa loppuun asti. Samaa voisin kysyä sulta, oletko itse valmis lukemaan hiki päässä ja samalla hoitamaan lapsia. Rahaa ei ole ja opintotukiaika on vain 55kk.. Opintotuen päätyttyä otat lainaa, aina vaan enemmän ja hups - yhtäkkiä oletkin kunnon velkakuopassa.
Vastuuntunnotonta tekstiä, omasta mielestäni..
Itse olen saman ikäinen, 21-vuotias, opiskelen Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2 vuotta ja olemme nyt kevään aikana muuttamassa yhteen. Itse aion lykätä lasten tekoa vasta kolmenkympin tienoille, kunnes olen valmistunut, asun omassa asunnossa ja rillutteluvuodet ovat takana. Sen jälkeen voin omistautua lapsilleni täysin, olen varmasti kypsä vanhemmaksi ja pystyn tarjoamaan lapsilleni vakaan ja turvallisen perustan elämälle, ei siis sossun luukku-lähtökohtaa.
Joidenkin mielestä liian vanha vanhemmaksi - ehkä muiden mielestä. Omat vanhempani ovat yliopistokoulutettuja ja hankkivat lapset vasta kolmenkympin jälkeen ja ovat olleet ainakin omasta mielestäni maailman parhaat ja luotettavimmat vanhemmat :) Aika paljon lapsi seuraa kuitenkin vanhempiensa esimerkkiä - omalla kohdallani ensin koulu, sitten työ ja vakituinen asunto, sitten lapset.
Hieno teksti! Täytyy myöntää, että näinhän se useimmiten menee. Mukava lukea asiallisia juttuja! :)
vielä sitä, että harkittu raskaus nuorella iällä ja vahinkoraskaus ovat eri asioita. toisistaan poikkkeavat myös vahinkoraskaus, joka johtuu huonosti huolehditusta ehkäisystä ja sellainen raskaaksitulo, joka on tapahtunut tunnollisesti hoidetusta ehkäisystä huolimatta.
hatua nostan niille nuorille äideille, jotka ovat ehkäisyn petettyä tulleet raskaaksi ja kantaneet täyden vastuun lapsestaan. sen sijaan pääsäntöisesti kypsymättöminä pidän niitä, jotka eivät ole olleet ehkäisyn suhteen vastuuntuntoisia ja ovat sitten tulleet raskaaksi.
ensimmäinen lauseeni alkuperäisessä kirjoituksessani päättyi sanoihin "ja nuorena äidiksi tahtoville" ja juuri heille tarkoitin vastaukseni kirjoittaa. nuori, joka alkaa vauvakuumeen kourissa, ennen oman aikuisiän alkua jo suunnitella vakavasti ja harkitusti lasten hankkimista, ei milestäni ole vielä pohtinut äitiyttä ja sen mukana tulevaa vastuuta ja elämänmuutoksia vielä rittävästi.
Hieno kirjoitus! Täyttä asiaa!
Ja itse korostaisin, että lapselle on tosiaan näytettävä, mistä raha tulee. Ei sekään hyvää tee, jos lapsi oppii saamaan rahaa koska mieli tekee. Ei se raha puussa kasva, kaikki joutuvat tekemään töitä leipänsä eteen.
Koulutus kunniaan! Pois kaikki teiniäidit sun muut pummit sossun luukulta! Yhtään ylimääräistä suuta valtion ruokittavaksi ei tämä maa kaipaa lisää! Lapsi hoitoon ja vanhemmat töihin, jos molemmat vanhemmista ovat työttömiä!
muuten,mut ei kaikki työttömät huvikseen kotona oleile!Ikävä kyllä kun ei noita töitä oikein tahdo olla kaikille!