JA rakkaus, mitä ne keskuudessamme merkitsee.
Onko rakkaudettomuutta jos vaikka sanoo puhujalle että olet, väärässä tässä asiassa.
Voiko olla ystävällinen jos toista moittii selvästä valheesta * nuhtelee* .
Jos nyt katsomme mitä nuhtelu on, enko se aina väärää jos nuhtelu sattuu olemaan yhteisen kanna vastakóhta.
Kuinka me silloin ymmärrämme ystävyyden ja rakkauden.
Toki on hyvä vihastuakkin, mutta eikös se ollutkin VÄÄRYYDELLE, ehkä juuri siksi Jeesus puhui itsensäkin vihaamisesta, ja hänen rakastamiseataan Kysyihän han Pietarilta rakastatko minua rakastatko enemmän kuin muut.
Onko rakkaudettomuutta jos vaikka sanoo puhujalle että olet, väärässä tässä asiassa.
Voiko olla ystävällinen jos toista moittii selvästä valheesta * nuhtelee* .
Jos nyt katsomme mitä nuhtelu on, enko se aina väärää jos nuhtelu sattuu olemaan yhteisen kanna vastakóhta.
Kuinka me silloin ymmärrämme ystävyyden ja rakkauden.
Toki on hyvä vihastuakkin, mutta eikös se ollutkin VÄÄRYYDELLE, ehkä juuri siksi Jeesus puhui itsensäkin vihaamisesta, ja hänen rakastamiseataan Kysyihän han Pietarilta rakastatko minua rakastatko enemmän kuin muut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siksi tarvitaan uutta lestadiolais kirkkoa, entinen ei ole enää korjattavissa? Varsinkaan sen piiloutuessa luterilaisuuden selän taakse. Toivoisin todellisesta Lestadiolaisuusta voitavan keskustella tällä, sille erikseen osoitetulla palstalla.
Usko syntyy Lutherin mukaan armonvälineiden kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hän kirjoittaa: "Meidän pitää yksinkertaisesti tulla siunatuiksi Aabrahamin ja hänen uskonsa kanssa, joka kohdistui lupaukseen. Lupauksen turviin on paettava aivan ensimmäisenä sen vuoksi, että kuulisimme siunauksen äänen eli evankeliumin. Siihen on uskottava.
Se ääni, jolla Aabrahamia siunattiin, tuo mukanaan Kristuksen. Kun hänet on uskossa otettu vastaan, niin heti annetaan Pyhä Henki Kristuksen tähden". Pyhä Henki annetaan, kun ihminen on puhdistettu eli luettu vanhurskaaksi: "Ensin Hän puhdistaa meidät imputatiivisesti (julistamalla meidät sydämessään puhtaiksi), sitten Hän antaa Pyhän Hengen, jonka kautta puhdistumme myös olemuksellisesti". Ensin tartumme Kristukseen Pyhän Hengen vaikuttamalla uskolla, jonka jälkeen saamme Kristuksen tähden Pyhän Hengen täyteyden.
Uudemman tutkimuksen edustajat tuovat mielellään esille eräitä Luther-sitaatteja, jotka heidän mielestään osoittavat järjestyksen uskosta uskon seurauksiin ongelmalliseksi. Omasta mielestäni Luther ei lainkaan anna aihetta uskon ja sen seurausten rajan hämmentämiselle. Seuraavaksi muutama paljon käytetty sitaatti:
Puhuessaan Kristuksen asumisesta uskovassa Luther kirjoittaa: "Kristus on nimittäin uskon kohde, muttei ainoastaan kohde, vaan niin sanoakseni itse uskossa on Kristus läsnä". Olen sitä mieltä, että sana kohde toi Lutherin mieleen jotakin sellaista, joka on "kaukana". Lauseen ydin on mielestäni: "Kristus on nimittäin uskon (etäämpänä oleva, ulkopuolellamme oleva) kohde, muttei ainoastaan sellainen, vaan niin sanoakseni itse uskossa Kristus on paikalla". Virkkeen tarkoitus ei ole hämärtää Kristuksen ja uskon välistä rajaa. Usko tarttuu. Kristus on Kristus. Usko on uskoa. Luther tahtoi painottaa, ettei usko Kristukseen jää jonkinlaiseksi etäsuhteeksi, vaan vaikuttaa läheisen kanssakäymisen. Missään tapauksessa tässä ei sanota, että Kristuksesta olisi tullut uskon subjekti.
Luther kyllä toteaa, että uskon ja Kristuksen tulee täydellisesti liittyä yhteen (omnino coniungi). Luther tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että usko tarttuu lujasti kohteeseensa. Kun Luther siis kirjoittaa: "Kristuksen ja uskon pitää liittyä yhteen" (Oportet Christum et fidem omnino coniungi), sen ei ole ajateltava tarkoittavan esimerkiksi: "Kristuksen ja uskon pitää olla täysin yhtä?tai sekoittua keskenään" (Oportet Christum et fidem omnino unum esse? tai: commisceri).
Luther kirjoittaa: "On huomattava, että nuo kolme: usko, Kristus ja hyväksyminen eli vanhurskaaksi lukeminen ovat yhteen liittyneinä. Usko nimittäin tarttuu kiinni Kristukseen ja omistaa hänet läsnäolevana. Se sulkee hänet sisäänsä kuin sormus jalokiven. Sen ihmisen, jonka sydämestä löytyy tällainen Kristukseen tarttunut usko, Jumala lukee vanhurskaaksi." Oikea usko on aina elävää sydämen uskoa vastoin pelkkää totenapitämistä, ja se sulkee sisäänsä Kristuksen. On mahdotonta, ettei tällainen usko vanhurskauttaisi. Skolastikkoja vastaan, jotka pitävät uskoa ansiollisena tilana siihen liittyvän rakkauden tähden, Lutherin oli korostettava, ettei uskon voima ollut sitä elävöittävässä rakkaudessa, vaan itse Kristuksessa, uskon kohteessa, vain Hänen tähtensä uskossa on ytyä!