Taivaallisen rakkauden vaikuttimet

"Pahoinpitely muuttaa lapsen aivoja

Lapsen pahoinpitely voi aiheuttaa serotoniiniaineenvaihdunnassa muutoksia, jotka jatkavat pahoinpitelyjen ketjua sukupolvesta toiseen. Tämän paljastaa Chicagon yliopiston apinatutkimus.

Mikäli reesusapinaäiti suhtautui hyvin kielteisesti poikaseensa ja kohteli tätä kaltoin, apinavauvan aivot tuottivat vähemmän serotoniinia. Serotoniinin puute liittyy ahdistukseen, masennukseen ja aggressioon niin apinoissa kuin ihmisissä.

Niillä kaltoin kohdelluilla apinanaarailla, joista itsestään tuli pahoinpiteleviä emoja, oli vähemmän serotoniinia aivoissaan kuin kohtalotovereilla, joista kasvoi huonosta mallista huolimatta huolehtivia vanhempia.

"Koska apina on biologialtaan varsin ihmisen kaltainen, tulokset saattavat valaista myös ihmisen käyttäytymistä – eritoten sitä, miksi jotkut kaltoin kohdellut jatkavat pahoinpitelyketjua, toiset taas eivät", puntaroi professori Dario Maestripieri.

Tutkimuksen mukaan pahoinpidellyn lapsen varhainen serotoniinihoito vähentää todennäköisyyttä, että lapsesta itsestään kasvaa pahoinpitelevä vanhempi.

Tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa serotoniinin yhteyden lapsen pahoinpitelyyn kädellisissä. Sen julkaisi Behavioral Neuroscience.

Aiemmassa tutkimuksessaan Maestripieri on osoittanut, että sukupolvesta toiseen jatkuva pahoinpitelyketju syntyy varhaislapsuudessa, eikä se ole geneettistä."

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2752


"Tutkimus: Henkinen väkivalta voi olla ruumiillista pahempaa


Tiina Lindholm väittelee perjantaina perheväkivallasta.
Perhesuhdeväkivalta ja sen tuoma kärsimys muuttavat kodin valheelliseksi, pahaksi ja rumaksi. Väkivallan siemen kylvetään usein jo lapsuudessa.
Vanhempien riitely muuttaa kodin ilmapiirin ahdistavaksi. Riidat tunkevat lasten unen läpi, ja mieli muistaa ahdistuksen ilmapiirin, väkivaltaisuus siirtyy seuraavaan sukupolveen.
Perjantaina väittelevä Tiina Lindholm lähestyy parisuhdeväkivaltaa kärsimyksen näkökulmasta ja etsii hoitomallia, jolla väkivallan synnyttämää kärsimystä ja häpeää voisi lievittää.
Lindholmin mukaan parisuhdeväkivaltaa on tutkittu naisiin kohdistuneena tekijä–uhri -asetelmana ja unohdettu, että miehetkin kärsivät.

Osa miehistä kärsii ja häpeää väkivaltaisuuttaan ja pelkää väkivallan tekojen toistuvan. Toisaalta miesten väkivaltamalli periytyy usein lapsuuden kodista. Se putkahtaa esiin, kun suhde on vahvistettu. Vallankäyttö muuttuu suhteessa mielivallaksi.
Lindholm puhuu sanan ja käden etiikasta. Loukkaamalla ja häpäisemällä parisuhteeseen viilletään syviä vaikeasti hoidettavia haavoja.
Hän huomauttaa, että viimeisen sanan kilvassa voittavat verbaaliakrobaatteina usein taitavat naiset, mutta osaavat miehetkin sanan säilää käyttää, vaikka turvautuvat usein lyömiseen.

Alistetun naisen on vaikea ymmärtää sitä, että sama käsi hyväilee ja lyö.

Henkinen väkivalta voi olla fyysistä tuhoisampaa. "Mustelma paranee, mutta mieli muistaa", Lindholm sanoo.
Väitöksen empiirisessä osassa haastateltiin kahta parisuhdeväkivaltaa kokenutta naista ja kahta väkivaltaa käyttänyttä miestä.

Perheessä tapahtuva väkivalta paljastuu useimmiten vasta vakavien pahoinpitelyjen tai turvakotiin hakeutumisten kautta.
Häpeä estää avunpyynnöt. Osa naisista on alistunut väkivaltaan, ja osa miehistä ei ymmärrä käyttäytyvänsä väkivaltaisesti. Väkivallan kierre on muuttunut arjeksi.
Väkivalta voi olla yli sukupolvien siirtynyt malli. "Eivät kaikki väkivaltaisessa kodissa kasvaneet jatka väkivaltaa omassa suhteessaan", Lindholm huomauttaa.
Tutkimuksen mukaan väkivalta voi olla ainoa keino tuoda sietämättömäksi muuttunut kärsimys esiin."

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkimus Henkinen väkivalta voi olla ruumiillista pahempaa/1135241670456

on tutkittu: kirjoitti:

"Pahoinpitely muuttaa lapsen aivoja

Lapsen pahoinpitely voi aiheuttaa serotoniiniaineenvaihdunnassa muutoksia, jotka jatkavat pahoinpitelyjen ketjua sukupolvesta toiseen. Tämän paljastaa Chicagon yliopiston apinatutkimus.

Mikäli reesusapinaäiti suhtautui hyvin kielteisesti poikaseensa ja kohteli tätä kaltoin, apinavauvan aivot tuottivat vähemmän serotoniinia. Serotoniinin puute liittyy ahdistukseen, masennukseen ja aggressioon niin apinoissa kuin ihmisissä.

Niillä kaltoin kohdelluilla apinanaarailla, joista itsestään tuli pahoinpiteleviä emoja, oli vähemmän serotoniinia aivoissaan kuin kohtalotovereilla, joista kasvoi huonosta mallista huolimatta huolehtivia vanhempia.

"Koska apina on biologialtaan varsin ihmisen kaltainen, tulokset saattavat valaista myös ihmisen käyttäytymistä – eritoten sitä, miksi jotkut kaltoin kohdellut jatkavat pahoinpitelyketjua, toiset taas eivät", puntaroi professori Dario Maestripieri.

Tutkimuksen mukaan pahoinpidellyn lapsen varhainen serotoniinihoito vähentää todennäköisyyttä, että lapsesta itsestään kasvaa pahoinpitelevä vanhempi.

Tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa serotoniinin yhteyden lapsen pahoinpitelyyn kädellisissä. Sen julkaisi Behavioral Neuroscience.

Aiemmassa tutkimuksessaan Maestripieri on osoittanut, että sukupolvesta toiseen jatkuva pahoinpitelyketju syntyy varhaislapsuudessa, eikä se ole geneettistä."

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2752


"Tutkimus: Henkinen väkivalta voi olla ruumiillista pahempaa


Tiina Lindholm väittelee perjantaina perheväkivallasta.
Perhesuhdeväkivalta ja sen tuoma kärsimys muuttavat kodin valheelliseksi, pahaksi ja rumaksi. Väkivallan siemen kylvetään usein jo lapsuudessa.
Vanhempien riitely muuttaa kodin ilmapiirin ahdistavaksi. Riidat tunkevat lasten unen läpi, ja mieli muistaa ahdistuksen ilmapiirin, väkivaltaisuus siirtyy seuraavaan sukupolveen.
Perjantaina väittelevä Tiina Lindholm lähestyy parisuhdeväkivaltaa kärsimyksen näkökulmasta ja etsii hoitomallia, jolla väkivallan synnyttämää kärsimystä ja häpeää voisi lievittää.
Lindholmin mukaan parisuhdeväkivaltaa on tutkittu naisiin kohdistuneena tekijä–uhri -asetelmana ja unohdettu, että miehetkin kärsivät.

Osa miehistä kärsii ja häpeää väkivaltaisuuttaan ja pelkää väkivallan tekojen toistuvan. Toisaalta miesten väkivaltamalli periytyy usein lapsuuden kodista. Se putkahtaa esiin, kun suhde on vahvistettu. Vallankäyttö muuttuu suhteessa mielivallaksi.
Lindholm puhuu sanan ja käden etiikasta. Loukkaamalla ja häpäisemällä parisuhteeseen viilletään syviä vaikeasti hoidettavia haavoja.
Hän huomauttaa, että viimeisen sanan kilvassa voittavat verbaaliakrobaatteina usein taitavat naiset, mutta osaavat miehetkin sanan säilää käyttää, vaikka turvautuvat usein lyömiseen.

Alistetun naisen on vaikea ymmärtää sitä, että sama käsi hyväilee ja lyö.

Henkinen väkivalta voi olla fyysistä tuhoisampaa. "Mustelma paranee, mutta mieli muistaa", Lindholm sanoo.
Väitöksen empiirisessä osassa haastateltiin kahta parisuhdeväkivaltaa kokenutta naista ja kahta väkivaltaa käyttänyttä miestä.

Perheessä tapahtuva väkivalta paljastuu useimmiten vasta vakavien pahoinpitelyjen tai turvakotiin hakeutumisten kautta.
Häpeä estää avunpyynnöt. Osa naisista on alistunut väkivaltaan, ja osa miehistä ei ymmärrä käyttäytyvänsä väkivaltaisesti. Väkivallan kierre on muuttunut arjeksi.
Väkivalta voi olla yli sukupolvien siirtynyt malli. "Eivät kaikki väkivaltaisessa kodissa kasvaneet jatka väkivaltaa omassa suhteessaan", Lindholm huomauttaa.
Tutkimuksen mukaan väkivalta voi olla ainoa keino tuoda sietämättömäksi muuttunut kärsimys esiin."

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkimus Henkinen väkivalta voi olla ruumiillista pahempaa/1135241670456

kyseessä on perisynti joka syntyy perisyntiin kastajan opista, usko tai kuolet sivistyksen rakasta lähimmäistäsi kehoituksen rikkomista

Jeesus tuomitsee - meneekö vielä kerran ristille sovittamaan muiden tekosia?

Huh-hah-hei kirjoitti:

Jeesus tuomitsee - meneekö vielä kerran ristille sovittamaan muiden tekosia?

mutta jos ihminen jatkaa sellaista elämää, jossa ei kunnioita ja iloitse yhtään Jumalaa niin onko todella ristin alla?

Eivät teot meitä pelasta vaan Jeesuksen tuoma armo.
Jumalan rakkaus.

Jumala tuomitsee, emme me.

Vaikea on meidöän antaa tällaista anteeksi.

Jumala näkee ihmisen sydämeen ja mitä siellä on.