Tämä on jäähyväiskirjeeni SInulle kaverini, jonka nimi on ikävä. Sanon Sinua kaverikseni, koska olen oppinut tuntemaan Sinut yhteisen taipaleemme aikana. Matkaa olemme taittaneet tovin aikaa, enkä aluksi ymmärtänyt miksi tulit kanssani. Olen vihannut Sinua, ihmetellyt ja tehnyt kaikkeni päästäkseni Sinusta. Mutta olet sitkeä.
Kuljet nyt vielä jonkinaikaa kanssani, niin uskon, mutta enää se ei tunnu niin pahalta. Et rikkonutkaan sisintäni kuten pelkäsin ja miltä aluksi tuntui. Tunne oli kipeä. Askel askeleelta, päivä päivältä toivun. Ehkä Sinusta jää kohta jäljelle vain aavistus, lempeä suru, joka putkahtaa ajatuksiini hiljaisina hetkinä.
http://www.youtube.com/watch?v=HytIBTYVv5U
Kuljet nyt vielä jonkinaikaa kanssani, niin uskon, mutta enää se ei tunnu niin pahalta. Et rikkonutkaan sisintäni kuten pelkäsin ja miltä aluksi tuntui. Tunne oli kipeä. Askel askeleelta, päivä päivältä toivun. Ehkä Sinusta jää kohta jäljelle vain aavistus, lempeä suru, joka putkahtaa ajatuksiini hiljaisina hetkinä.
http://www.youtube.com/watch?v=HytIBTYVv5U
Vastaukset 5
Vanhimmat
milloinkahan alkaa helpottamaan :(
Aina se on rikki sisältä ja taivaltaa jonkin kanssa jotain matkaa, papparaistekstiä.
Saahan sitä ikävöidä jos ei uskalla elää. Muttei pidä kuvitella, että muuta lopettavat myös elämästä sen vuoksi.
Nainen on kirjoittaja...
Kauniisti kirjoitat. Sama tunne minullakin tällä hetkellä. Ikävässä ja kaiken toteamisessa, tehden itselle selväksi asioita, kypsymme ja opimme luopumaankin siitä mikä on meille menneisyyttä. Mutta, huomisesta emme tiedä, eiks niin :))
Kiitos, oli kiva lukea kirjoitustasi.
ja voimia huomisen kohtaamiseen!