Missä iässä voi olettaa lasten osallistuvan satama manöövereihin ja purjehdukseen.
Lasten osallistuminen
19
9431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mahdatko tarkoittaa, että milloin lapsien mielestä ja niiden kanssa on hauska puuhastella kaikenlaisia manöövereita. Vaiko sitä, että missä iässä voi olettaa lapsista olevan oikeasti hyötyä näissä hommissa, eli milloin he pystyvät toimimaan hyödyllisinä miehistönjäseninä.
Ensimmäisessä tapauksessa sopiva ikä voisi olla 5-7 vuotta, mutta silloin ei lapsesta vielä tietenkään mitään hyötyä ole. Mutta esim. 6-7 vuotiaan voi hyvin antaa skuutata vendoissa tai yrittää ottaa vaikka poijua kiinni poijuhaalla, kunhan tilanne on muuten helppo ja siinä on joku aikuinen vahtimassa ja varmistamassa. Lapset yleensä tykkää tuollaisista "vastuutehtävistä" ihan simona. Toisaalta lapset ottavat usein asiat liiankin vakavasti, eli aikuisen pitää erityisen huolellisesti valvoa tilannetta, ettei lapsi satuta itseään tai esimerkiksi putoa veneestä yrittäessään epätoivoisesti kurottaa liian kaukana olevaa poijua.
Toisessa tapauksessa vaaditaan jo aika paljon enemmän, myös ihan silkkaa voimaa, 7 vuotias ei esimerkiksi nosta tavanomaisen matkaveneen isopurjetta, vaikka olisi muuten kuinka taitava. Mutta jos lapsi on pienestä pitäen veneillyt, niin ehkä suurin piirtein 10-12 vuoden iästä lähtien lapsesta alkaa olla enemmän apua kuin häiriötä manöövereissa. Tämä tietysti helpoissa tilanteissa. Vaikeissa paikoissa voi olla, että vielä 15 vuotiaastakin on enemmän harmia kuin hyötyä. Mutta tämä tietysti riippuu hyvin paljon lapsesta ja lapsen purjehduskokemuksesta. 15-vuotias jollapurjehtija voi hyvinkin olla monissa tilanteissa faijaansa paljon taitavampi purjehtija.
Aika oleellinen kysymys tässä on, että onko veneessä mukana yksi aikuinen ja lapsia vaiko useampi aikuinen ja lapsia. Jos ajatuksena on ajaa pelkästään lapsia miehistössä, niin hyvin varauksella suhtautuisin alle 12 vuotiaisiin lapsiin, varsinkaan jos heillä ei ole purjehduskokemusta.
Retkeilin aikoinani 15-16 vuotiaana kavereiden kanssa isän Folkkarilla. Olimme kaikki optilla aloittaineita ja kevytveneitä purjehtivia (E-jolla, OK-jolla, Vikla, myöhemmin Laser) Eikä ongelmia ollut. Ensimmäisellä kerralla faija oli mukana seuraamassa osaammeko, ja kun hän huomasi, että veneen käsittelyssä ei ollut ongelmia, saimme käyttää venettä. Oleellisempaa kuin ikä on taito
6-7 vuotias ei voi kyllä kunnon matkavenettä tyyneä kummemmassa skuutata. Voimat on sellaisia. Parempi antaa lähempänä kymmenen ikää tehtäviä, kuten fendarien kiinnitystä, köysien valmiiksi laittoa ja ohjaamista (viimeksi mainittu on kyllä kiellettyä rekisteröidyillä veneillä). Myös köyden ojentaminen rantaan onnistuu nyt. Poijun kaappaus on riskibisnestä monessa mielessä ennen murrosikää.
...tulipas muistoja mieleen. Ensimmäisiä kertoja retkeilin kavereiden kanssa faijan Relanderristelijällä juurikin 15 vuotiaana, tausta purjehduksesta kanssasi samankaltainen. Mopoilla ajettiin rantaan ja Sportjack jollalla veneeseen koko porukka. Tosin mulla ei faija ollut mukana edes sitä ekaa kertaa, kun olin veneen ottanut luvatta... Myöhemmin sitten sain ihan luvankanssa sillä retkeillä, kun se faija kuuli meidän reissuista. Ja oltiinhan niitä kesälomapurjehduksia tehty koko perheen voimin silloin jo vuosikymmenen verran.
Sellainen yksityiskohta vielä tulee mieleen, että konetta en käyttänyt siinä koskaan. Se oli sellainen Williersin ykspyttynen 4t sisäkone, joka oli kai epävarma käynnistymään. Ja koska vene oli poijussa, oli siitä helppoa lähteä ja siihen helppoa tulla ihan purjeilla.
Kerran jopa soudettiin se yli 3 tonnia painava vene ison lehtisaaren luota lauttasaareen, missä meillä oli poiju nykyisen sinbadin paikkeilla. Silloin siinä oli vaan yksi mattolaituri ja rantapenkalla rivi jollia. Lääketukun rannaksi sitäsilloin kutsuttiin.
Sinulla lienee Vega... Meillä oli aikasemmin, hyvin se laituriin tulo/lähtö sujuu 7v lapselta kevyessä kelissä. Poijuhakaa ei siinä veneessä ollut, joten sitä ei kokeiltu.
Viime kesänä 3,5t purkkarilla 8v poika hoiti poijuun kiinnityksen, laiturille hyppäämisen tuulen puoleisen keulaköyden kiinni ja lähtiessä irroitti viimeisen köyden laiturista. Nämä kaikki silloin kun oli tilaa ja otolliset olosuhteet, eli ei kovaa aallokkoa ja kevyt tuuli. Itse sitten kiristin keulaköyden. Kyllä on lapset polleita hyvin suoritetun työn jälkeen! Katsotaan ensi vuonna mitä muita hommia veneestä löytyy, genoan skuuttaaminen oli vielä viime kesänä liian rankkaa yksinään, jonkun vetäessä köydestä vinssin veivaaminen kyllä onnistui. Niin ja taidettiin kimpassa saada isokin pari kertaa ylös...
Eli kyllä sieltä jo 6-7 vuotiaasta asti löytyy jotain kivaa tekemistä
..lapsesta ja sen kyvyistä/haluista, sekä tietysti veneestä. Mullla on alle 10 vuotiaina lapset osallistuneet lähtöihin ja rantautumisiin. Sen ikäinen pystyy jo hyvinkin irroittamaan köydet laiturista lähdettäessä kun samalla itse olen hoitanut peräköyden ja ruorin. Lähdön jälkeen automaattisesti myös ovat irroittaneet keulaköydet ja vyyhdenneet ne ja tuoneet sitlootan köysilaatikkoon .Seuraavaksi ovat irroittaneet fendarit. jne. Myös rantautuessa alle 10 vuotias voi hypätä laiturille ja kiinnittää keulaköydet. Toki olen ne sitten useimmin itse käynyt vielä varmistamassa.
Veljelläni alle kouluikäinen tyttö hoitaa aina lähtöjen ja rantautumisten keulaköydet, ihan pyytämättä ja oma-aloitteisesti. Vene tosin on kabiinivene, siis noin 6 metrinen moottorivene. Itse en ihan noin nuorena antanut omien lasteni hoitaa rantautumisia, vaikka ovatkin kaikki kuusi vaippaikäisestä lähtien olleet veneessä.
Anna rohkeasti tehtäviä hoidettavaksi ja katso kuinka suoriutuvat. Alkuun vaatimattomampia ja vähemmän vaarallisia sekä hyvässä kelissä. Lisää vaikeusastetta vähitellen.
itsellä; olin purjehtimassa lasten kanssa 2 ja 4 v. mökkireissulla. Takaisin tullessa kotiin päin nälkä kasvoi, täysmyötäisessä spinnu ylös iso, ap päällä, itse "keulagastina" nostamassa, poika sitloodassa repimässä nostinta, välillä itse auttamaan, kaikki hyvin. Noin tunnin purjehduksen jälkeen tuuli yltyi liiaksi, spinnun alasottaminen alkoi, kesken operaation (hypätessä keulan ja sitlodan väliä) ison puomi osui vahinkojiipissä itseäni olkapäähän, horjahdus reelinkiin, selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Huonommat vaihtoehdot voi kukin itse ajatella päässään.
..tilanne ollenkaan. Vastannee (?) mun yksinpurjehduksia ja niissä spinnuajoa, lisättynä vastuulla ja huolella pienistä... Tosin nelivuotias saattaa olla autopilottia parempi noissa tilanteissa.
Yksikin tuollainen kokemus saa näkökulman muuttumaan. Sen seurauksena purjehduksesta tulee "vastuullisempaa". Siis siten, että tuon jälkeen pitää huolta siitä, että vene on aina täysin yksin hallittavissa, tapahtui mitä vaan. Siiihen liittyy silloin myös aina "liian pienillä" purjeilla ajaminen. Siis ihan vaan niin, että voi ajatella kelin myös kovetessa huomattavasti saavansa ne kankaat yksin alas. Veikkaanpa, että näin kävi myös Sinulla tuon jälkeen. Ajaa voi "täysin purjein" edelleen, mutta purjepinta-alan vähentäminen tapahtuu entistä herkemmin... ihan jo varmuuden vuoksi.
on omalta kohdaltanut alkanut siitä, kun poika oli 1 vuotias, istui isän sylissä kiinni pinnassa. Kakkosena oltiin äidin apuna kannella jotain trossin päätä pitelemässä - tehtävä oli tärkeä ja auttoi kovasti. Pääasia, ettei koskaan sanota, ettet osaa, kun olet liian pieni! Siinä, kun on pienestä asti mukana, niin oppii parhaiten ja tuntee kuuluvansa mukaan tärkeänä henkilönä/miehistön jäsenenä.
Pojan ollessa nelivuotias lähdimme Karibialle muutamaksi vuodeksi. Kaikilla oli purjehduksien aikana omat tehtävänsä - äiti kokkasi, isä tiskasi ja poika kuivasti - kun ei ylettynyt tiskialtaaseen vaikka olisi halunnut nimenomaan tiskata.
Nelosena sai luvan hioa takaluukun, kun meillä vanhemmilla oli myös tehtäviä. Hienoa jälkeä, hioi ne liki valkoiseksi - oma vikamme, kun emme vahtineet.
12:sena oli pinnassa, kun äiti nosti purjeet - navigoi, trimmasi purjeet paremmin, kun äiti.
Siitä tuli hieno purjehtija, kun sai oppinsa niin pienenä ja ihan oikeasti tuli se pers`tuntumalta.