Kun inhoan itteäni luonnettani,näköäni,typeryyttäni,kaikkea mussa,ja oudointa on että en oo koskaan pitäny itsestäni..niin kauan kun muistan oon inhonnu itseäni ja toivonu että olisin toisenlainen, sanomattakin varmaan selvää että mulla ei ole kunnon itsetuntoa,mutta miten sitä kehittää?
Itseinhon takia oon jo lapsena-nuorena läpikäyny vaikean Anoreksian ja siirtynyt Bulimiaan.
Tiedän että musta oikeen huokuu että en pidä itsestäni ja että mua ei tarvitse arvostaa,eikä ihmisten kohtelu ole kamalan positiivista muakohtaan varmaan senkääntakia..
Oon miettiny jos mulla olis kaks-suuntanen mielialahäiriö koska oon niin masentunu aina välillä,mutta ne masennukset menee aina ohi,ja on päiviä jolloin mulla on mahtava olo ja tunnen itseni hyväks ja mukavaks ihmiseks ilman mitään syytä ja tällästä on ollu mun koko elämä..
Itseinhon takia oon jo lapsena-nuorena läpikäyny vaikean Anoreksian ja siirtynyt Bulimiaan.
Tiedän että musta oikeen huokuu että en pidä itsestäni ja että mua ei tarvitse arvostaa,eikä ihmisten kohtelu ole kamalan positiivista muakohtaan varmaan senkääntakia..
Oon miettiny jos mulla olis kaks-suuntanen mielialahäiriö koska oon niin masentunu aina välillä,mutta ne masennukset menee aina ohi,ja on päiviä jolloin mulla on mahtava olo ja tunnen itseni hyväks ja mukavaks ihmiseks ilman mitään syytä ja tällästä on ollu mun koko elämä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan sama mulla.. välillä olo on mahtava, eikä kukaan oikein usko jos jollekin avaudun masennuksesta. ja kun on paha olo niin ei silloin jaksa hakea edes mistään apua.. mua pelottaa aina se, milloin taas mieli menee pohjalle. itsetunnon kohotukseen olisi hyvä saada ohjeita..eikä pelkästään sellasia yleisiä, että "mistä pidät, mikä sussa on kauneinta, mitä osaat..plaaplaa" ..ja se että jos masentaa oikeasti niin ellei siihen liity jotain ihan hirveitä kuolemia ja huumeongelmia niin tuntuu, että ammatti-ihmisetkin ottaa liian kevyesti. joskus olen kyllä lukenut jonkun hyvän kirjan ja se olikin jonkun itse kovia kokeneen kirjottama. sellaset sopisi auttajiksikin parhaiten. ja tosiaan masennus ja heikompi mielenterveys yms ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi jotenkin saamaton. (tässä nyt en jaksa yhään oikeaoppisesti kirjottaa, muttei tarkota ettenkö osaisi.) tässä yhteiskunnassa tuntuu olevan tärkeintä suoritukset ja ulkonäkö. yleensäkään ei muut ihmiset näe pintapuolisesti, kärsiikö joku ajoittain tosi vaikeastakin masennuksesta. liikunta auttaa, mutta entä jos ennen paljon liikkunutkin masentuu? silloinko muka laiskuutta vain? paljon puhutuista mielenterveysongelmista vois oikeesti alkaa tekemään koko kansan tasolla jo pikkuhiljaa jotain lisää.