Minulla ja miehelläni on ensimmäinen lapsi, joka on isovanhempien keskuudessa erittäin rakastettu. Lapsemme on 3-vuotias. Anoppini on upea ja auttaa aina tarpeen tullen. Kuitenkin jotkin asiat ovat alkaneet minua ärsyttämään, joista haluaisin sanoa hänelle hienotunteisesti.
Olen pukenut lapseni mielestäni ihan mukaviin vaatteisiin, mutta anoppini mielestä toisen väriset housut ovat paremmat. Hän riisuu minun pukemani housut ja vaihtaa lapselleni mieleisensä. Kaadan lapseni lasiin rasvatonta maitoa, anoppini kaataa maidon pois ja antaa kevyt maitoa koska se on kuulemma parempaa. Ostin lapseni ristiäisiin koristeen täytekakkuun, anoppini mielestä se oli vaatimaton ja hän kävi asioikseen ostamassa uuden hienomman. Anoppini järjestää lapseni syntymäpäivät, tekee kakut ja ruoat yms. ja on sitten aivan puhki itse kun ei huoli apua. Hän sanoo että parempihan ne syntymäpäivät on täällä mummolassa pitää, koska meidän asuntomme on niin pieni vuokra-asunto. Käymme usein appivanhempieni luona viikonlopun vietossa, jonka jälkeen anoppini voivottelee kun lapseni joutuu takaisin pieneen asuntoomme.
Toinen puoli anopistani on sitten se huolehtivainen mukava anoppi. En tiedä olenko itsekäs, mutta haluaisin itse päättää mitä puen lapselleni päälle. Lisäksi haluaisin järjestää itse lapseni syntymäpäivät meidän vaatimattomassa mutta kodikkaassa vuokra-asunnossa. Hän on kuitenkin jo saanut päättää omien lastensa vaatteista ja syntymäpäivien tarjoiluista, niin enkö minä nyt saisi päättää omani? Voinko sanoa näistä anopilleni, vai olenko ihan kusipää kun ärsyynnyn näistä?
Olen pukenut lapseni mielestäni ihan mukaviin vaatteisiin, mutta anoppini mielestä toisen väriset housut ovat paremmat. Hän riisuu minun pukemani housut ja vaihtaa lapselleni mieleisensä. Kaadan lapseni lasiin rasvatonta maitoa, anoppini kaataa maidon pois ja antaa kevyt maitoa koska se on kuulemma parempaa. Ostin lapseni ristiäisiin koristeen täytekakkuun, anoppini mielestä se oli vaatimaton ja hän kävi asioikseen ostamassa uuden hienomman. Anoppini järjestää lapseni syntymäpäivät, tekee kakut ja ruoat yms. ja on sitten aivan puhki itse kun ei huoli apua. Hän sanoo että parempihan ne syntymäpäivät on täällä mummolassa pitää, koska meidän asuntomme on niin pieni vuokra-asunto. Käymme usein appivanhempieni luona viikonlopun vietossa, jonka jälkeen anoppini voivottelee kun lapseni joutuu takaisin pieneen asuntoomme.
Toinen puoli anopistani on sitten se huolehtivainen mukava anoppi. En tiedä olenko itsekäs, mutta haluaisin itse päättää mitä puen lapselleni päälle. Lisäksi haluaisin järjestää itse lapseni syntymäpäivät meidän vaatimattomassa mutta kodikkaassa vuokra-asunnossa. Hän on kuitenkin jo saanut päättää omien lastensa vaatteista ja syntymäpäivien tarjoiluista, niin enkö minä nyt saisi päättää omani? Voinko sanoa näistä anopilleni, vai olenko ihan kusipää kun ärsyynnyn näistä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja sano anopillesi miten haluat asioita hoitaa, sen jälkeen heitä se ulos,(jos nimittäin olette teillä)
Minä en opi ymmärtämään ihmisiä jotka kokoajan puuttuvat nuorten asioihin, auttaa voi jos apua pyydetään, mutta jatkuva roikkuminen käy kaikkien hermoille.
voit sanoa ihan suoraan mitä ajattelet, ei olisi pitänyt alunalkainkaan jäädä sanattomaksi.
En minäkään voi ymmärtää ihmisiä, jotka ovat päänäpäsmärinä toisten asioista päättämässä.
Seuraavalla kerralla kun noin toimii, sanot, että minä päätän mitä lapselleni puen päälle ja piste, jos loukkaantuu, niin loukkaantuu...
Olen itse mummo, mutta minusta ainakin on ihana mennä nuorenparin juhliin, koska jokainen perhe järjestää juuri omanlaisensa juhlat. Lisäksi nuoret osaavat järjestää niin hauskoja ja moderneja lähipiirin perhejuhlia pienessäkin kodissa. Juhlissa on jotain vanhaa ja perinteistä, mutta myös raikasta uutta ja näinhän se nuorenparin arki ja juhla muodostuu. Kyllä me mummot ja papatkin tietty osaamme kutsuja järjestää, mutta empä nyt menisi vasiten ihan syntymäpäiviä yms järjestelemään ellei sitten olisi kyseessä sukujuhlat. Ja niihin taas tulee sitä sukua sitten laajemminkin esim meidän vanhojen tuttuja. Että järjestä vaan omat perhejuhlasi ja sano nätisti anopillesi, että haluat oman kodin juhlat luodaksesi oman perheen traditiot.
Täysi ymmärrys ja tuki myös täältä sinulle. Tilanne on niin hankala juurikin siksi, että anoppi tahtoo ja tarkoittaa vaan hyvää, mutta hänen toimensa menevät överiksi.
Jos et laita tuolle stoppia nyt, niin jatkossa tilanne menee luultavasti vielä kiusallisemmaksi ja ärsyttävämmäksi. Ja jos et sano ja tee mitään vaan kokoat käiken potutuksen sisääsi, niin luultavasti tulppa aukeaa jossakin vaiheessa ja höyry tulee ulos turhan kovalla paineella.
Eli nyt pitämään jämäkästi, mutta ystävällisesti omaa linjaa. Kun mummo alkaa vaihtaa housuja mene tilanteeseen tyynenä, varmana ja ystävällisenä. Sano muutamalla sanalla, että nämä housut valittiin, eikä ole mitään syytä vaihtaa niitä. Ei sitä tarvitse perustella eikä puolustella. Siinä vain joutuu outoon suohon etenkin jos mummo on hyvä suustansa. Jos mummo vänkää vastaan, sano että ne housut puetaan toisella kerralla, mutta nyt ollaan näillä.
Kun seuraavat synttärit lähestyvät ilmaiskaa hyvissä ajoin, että pidätte kotonanne lapsen juhlan. Ikäänkuin itsestäänselvyytenä.
Jos mummo näistä suuttuu, niin pyydä häntä kuuntelemaan itseään. Sitten on syytä tuoda kehiin kunnon perustelutkin: lapselle ei ole hyväksi olla ristiriitatilanteessa. Lapsen kotia on syytä kunniottaa. Lapsen vanhempia täytyy kunnoittaa: mummo tekee suurta hallaa tuleviin teinivuosiin, jos hän nakertaa teidän päätöksiänne ja valintojanne jatkuvasti.
Ilmaise myös sopivassa tilanteessa, että olet iloinen saamastasi avusta ja siitä, että lapsella on välittävät isovanhemmat. Jos mummo löytäisi vähitellen oman roolinsa.
Oma ex-anoppini puuttui myös jatkuvasti perheemme asioihin "hyvää tarkoittaen". Tämä kävi niin sietämättömäksi, että riitaannuin asiasta pahasti ex-vaimoni kanssa, mikä johti osaltaan eroomme. Ex-vaimoni ei tietenkään nähnyt asiassa mitään ongelmaa.
Anoppini puuttui muun muassa alkoholinkäyttööni, raha-asioihin, kodinhoitoon, lasten kasvatukseen jne. Pahimmillaan tuossa touhussa oli myös ex-puolisoni veli mukana. Sain kuulla myös jatkuvaa vähättelyä ja piilov#tt##lua.
Miten miehesi suhtautuu asiaan? Sinuna keskustelisin asiasta ensin hienotunteisesti hänen kanssa. Mielestäni noille yli-innkokkaille (=kontrollifriikeille) anopeille pitää asettaa selvät rajat heti alussa. Itse olin kiltti ja nielin p#sk## vuosikaudet kaataen samalla kaiken ex-vaimoni niskaan...harmi.
Miten seuraavanlainen: 1) juhlat; "tällä kertaa me järjestämme itse juhlat omassa kodissamme, että saamme lapselle omiakin perheen traditioita". Jospa mummolassa olisi sitten omat traditiot? 2) vaatteet; "jospa minä saisin pukea omalle lapselleni, oppisin sitten minäkin näitä juttuja, sinähän olet jo kokenut, mutta minä haluaisin tehdä omat virheeni ja oppia äidiksi". 3) maidot ja muut; "olen keskustellut lääkärin kanssa, ja meidän XXX juo nyt oman terveytensä parhaaksi rasvatonta". jne.
Kyllä voit sanoa anopille mielipiteesi ihan niin kuin hänkin sanoo sinulle. Sinä olet kuitenkin lapsen äiti, siis se joka on vastuussa. Kun hän sanoo että housut on väärän väriset, sano että sinusta ne on hyvä, ja kiellä vaihtamasta. Kun hän vaihtaa maidon rasvaiseen, sano ystävällisesti, että haluat antaa rasvatonta ja vaihda maito. Ilmoita että synttärit järjestetään teillä kotona. Parempi sanoa suoraan ja pitää heti puolesi kaikissa pienissä asioissa niin ei tulee jonain päivänä isoa riitaa. Samalla anoppi oppii vähitellen rajat, mihin asioihin hänen sopii puuttua.
Vastaisuudessa korostat lapselle, että mummu haluaa viettää omat juhlat mummulassa, mutta sitten me vietämme uudet omassa kodissa, ja sinne kutsutaan omat tutut vieraiksi. Ja sinne sitten ei mummua, koska hän sai jo omat hippalonsa.
Lapsen vaatteita ei mummu kauan vaihtele. Lapsi on sen verran iso, että alkaa panna hanttiin. Voit ihan antaa hänelle tukesi. Lapsella on oikeus myös olla jotain mieltä.
Mutta kyllä anoppisi todella on aika pirttihirmu. Millainen äiti hän on pojalleen mahtanut olla! Onko asiasta ollut puhetta miehesi kanssa. Varmaan miehesi ei pysty vieläkään sanomaan vastaan äidilleen, vaikka tämä olisi miten määräilevä tahansa.
Pitempi välimatka kotienne välillä saattaisi ratkaista osan tästä määräilystä.
(On tietysti helppoa tässä suveta neuvomaan, että hankkisitte uuden asunnon toiselta puolen kaupunkia!)
Keskustele joskus miehesi kanssa hänen lapsuudestaan. Haluaako hän omalleen samaa?
Ehkä onnistutte sitten miehesi kanssa yhdessä saamaan järjestystä tällaiseen päsmäröintiin ilman että anoppi suivaantuu ja hylkää teidät. Hän ei ehkä kuitenkaan haluaa pahoittaa teidän mieltänne, vaan pitää teitä lapsinaan, joita nyt on hoivattava, kun eivät vielä osaaa asioitaan hoitaa. Se ajatus pitäisi häneltä saada kääntymään.