Eli mitä tehdä, minulla on nuori kääpiöluppanaaras, joka on ollut meillä jo useamman kuukauden. Kani pelkää ihmisiä yli kaiken, jos silitän kani vapiseee hulluna (silittäminen onnistuu vain kanin ollessa häkissä niin ettei se pääse karkuun).. Olen yrittänyt totutella kania minuun, silitellä, antaa ruokaa kädestä, jne, mutta kun ei tuntuu ettei mikään auta.. Eli jos jollakin on vinkkejä siihen miten toimia tämän kanin kanssa niin kiitos jo nyt! Ja kyllä, tiedän että kanien luonteissa on eroja, eikä kaikista ikinä tule ns sylikaneja, mutta kanin hoitaminen olisi huomattavasti helpompaa jos se olisi ns. käsikesy.
Tosi arka kani
........
72617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mistä olet kanin hankkinut? Olisiko sillä ikäviä kokemuksia ihmisistä?
Jatka vain samaan mallin. Oikeastaan muita neuvoja ei ole.
Kaikki kanit eivät pidä ihmisen seurasta... Voit vain antaa sille tilaa ja aikaa.
Oletko harkinnut sille seuraa ? Se voisi rohkaista kania ottamaan myös ihmisen ystävänään. ( rohkea ja ihmisystävällinen leikattu poika ? )
Täytyy olla vain kärsivällinen ja antaa pupulle aikaa tottua sinuun syöttämällä kädestä ja silittelemällä varovasti kuten olet tehnytkin. Itselläni on ollu vuodesta 1990 asti aina kani, joten tiedän että kanin luottamuksen saaminen kestää kauan. Voi mennä jopa vuosi ennen kuin saa täydellisen luottamuksen omistajaan. Kanin voi opettaa sisäsiistiksi. Tällä hetkellä itselläni on 6,5 vuotias angora tyttö kani, joka saa juosta vapaasti ja käy vessalaatikolla. Ei laiteta koskaan häkkiin. Johdot vain täytyy aluksi suojata, ennen kuin kani oppii ettei niihin saa koskea. Mukavia hetkiä sinulle pupusi kanssa.
Kanilla on seuraa, vähän vanhempi poika ja vanha tyttökani. Toisen tytön kanssa ei kyllä tule toimeen mutta pojan kanssa kyllä, poika menee pian leikkaukseen (ovat nyt erillään vielä mutta aina käydään toista häkin luona katsomassa ja nuuhkimassa ja pitää vain toivoa että tulevat leikkauksen jälkeenkin hyvin toimeen).. Hankin tämän kanin eläinkaupasta, joten en tiedä millaisista oloissa se sitä ennen eläinkauppaan on tullut, mutta eipä ole taidettu kovin hyvin ihmisiin totuttaa..
Minunkin (viimeisin) kanini oli todella ujo tapaus. Se tuli meille n. 1,5 vuoden ikäisenä, ja kerkesi olemaan meillä yli 3 vuotta. Hän oli aikaisemmin ollut huonossa kodissa, jossa ei kummemmin saanut huomiota, eli ei mikään ihme että sillä meni pitkään ennen kuin luotti meihin. Voi tosiaan olla, että kanisi ujous johtuu siitä ettei eläinkaupassa sille ole juurikaan pidetty seuraa. Kannattaa vain kärsivällisesti koittaa näyttää kanille huomiota, ja ojentaa sille kättä nuuskittavaksi, ja tarjota ruokaa tai herkkuja tai leluja/virikkeitä kädestä. Meidän kani oppi luottamaan minuun, ja esimerkiksi tuli itse hakemaan sylistäni herkkuja ja oppi myös (loppupuolella) hyppäämään sohvalle hakemaan herkkuja( ja silloin sain silittää hiukan), mutta silittää sitä ei koskaan saanut, kun se oli lattialla! Aina yritin vauhdissa hiukan silittää sen peppua, ja se vain luikahti karkuun. Ja aivan mahdoton saada kiinni, esimerkiksi kynsienleikkausta varten. :) muuten se kyllä tuli aina luokseni nuuskimaan. Aivan ihana tyyppi oli.
Lisäisin vielä oman kokemukseni, eli minullakin on kaksi kania, ja tyttö tuli viime kesänä meille. Aluksi oli tosi arka, mutta huomasi pian että pakko sitä on tulla toimeen mun kanssa, kun olen niin tiiviisti poikapupunki kanssa tekemisis. Ihan eri luonteisia nämä kyllä ovat, eli ota sekin huomioon. Meillä poika tykkää rapsutuksista ja hellimisestä, ja tyttökin antaa silitellä mutta lähtee kyllä heti pois jos ahdistaa. Älä sitten ikinä pakota kania nurkkaan silittääksesi sitä! Se vain ahdistaa sitä ja tuntee olonsa uhatuksi. Meillä tyttö ei myöskään syö kädestä muuta kuin herkkupaloja. Hedelmiä tms. se suostuu syömään vain jos lasken sen maahan. Poika pupulta se on oppinut sen että kun herkkulaatikko avataan niin silloin noustaan häkin reunaan ja kerjätään :D mistä senkin oppinut. Kai ne vain tietää mistä saa hyvää. Mutta siis pointtini oli että en minäkään pakota tyttöä olemaan samanlainen kuin poikapupu. Jos se ei pidä huomiosta niin silloin ei pidä antaa väkisinkään. Kyllä se pupu kertoo sulle mitä se tahtoo. Pitää vaan vähän kuunnella kärsivällisesti ;)
Minulla on uroskani, joka oli meille tullessaan hyvin arka. Arkuutta kesti helmikuusta heinäkuuhun ja sitten: eräänä päivänä kanimme oli lopettanut arkailun - yhtäkkiä.Olin ostanut kanillemme kaksi pehmolelukania, joista kanimme piti yllättäen. Kani puski pehmoleluja ja makoili lelujen keskellä silmät ummessa. Välillä kani tuli eteeni etukäpälät ilmassa katsoen suoraan silmiin kuin kehottaen:LEIKI HETI MUN KANSSA! Silloin pitää pyöritellä pehmoleluja lattialla ja kani juoksee perässä yrittäen ottaa leikkipupuja kiinni. Tästä suunnanmuutoksesta on nyt tasan vuosi ja hyvin menee:-). Aloin olla jo tosi epätoivoinen. Mietin, että näinkö tämä arkuus ei sitten lopu ikinä! Vaan loppui - ja tosi nopeasti. Olikin vain pupun seuran puutetta - yritä pehmoleluilla aktivointia..
Hei, minulla on myös kani joka on todella utelias, mutta ujo. Kun päästän kanin vapaaksi se luikkii jonnekkin nurkkaan vain ja jos vahingossa astun lattialle silleen että kuuluu hieman kovempi ääni niin kani luikkii heti häkkiin.. Häkissä sen jälkeen kani istuu kopin päällä ja tärisee kauttaaltaan. Kaikki alkoi sen jälkeen kun käytin kania ulkona valjaissa vaikka edellisessä paikassa kani oli kokoajan ulkona.. Pitäisikö minun sitten lopettaa kanilla valjaiden käyttö kokonaan? Vai kannattaako ensin kokeilla myös sitä, että antaa olla valjaat kanin päällä silloin kun se on sisällä ja sitten kun kani on tottunut niihin valjaisiin niin lähteä käyttämään ulkona..
Myös sylissä kani on paikallaan ja joskus saattaa hiemaan täristä aluksi..
Voisitteko myös kertoa että hakeeko kani minusta turvaa, kun tulee pari kaveria kylään ja jos kani on sylissäni niin se työntää päänsä minun käden alle!
Kiitos jo etukäteen niille jotka vastaavat! :)