Olen sairastanut viimeiset 2 kuukautta uusiutunutta keskivaikeaa masennusta, ollut sairaslomalla tuon ajan...nyt lääkärini kuitenkin ilmoitti, ettei sairaslomaa voida enää montaa päivää jatkaa...miksi? En edelleenkään tunne itseäni työkuntoiseksi, tai siis uutta työpaikkaa/työharjoittelupaikkaa minun pitäisi alkaa hakemaan, koska olin työttömänä työnhakijana jo ennen sairastumistani...voimia alkaa ko. prosessiin ei yksinkertaisesti ole! Pelottaa jo ajatuskin uudesta paikasta! Pakko vaan olisi jotain toimeentuloa löytää, koska en ole oikeutettu päivärahaan, jos en ole "työvaoimapoliittisessa toimenpiteessä"...
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, että lääkäri on katsonut parantuneeksi vastoin omaa tuntemustasi? Miten ihmiset yleensä "saavat" sairauslomaa jopa useita kuukausia, mitä minun täytyy tehdä ennen kuin joku ymmärtää?
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, että lääkäri on katsonut parantuneeksi vastoin omaa tuntemustasi? Miten ihmiset yleensä "saavat" sairauslomaa jopa useita kuukausia, mitä minun täytyy tehdä ennen kuin joku ymmärtää?
Vastaukset 21
Vanhimmat
homma täällä :( Kuukauden sairasloma päättyy viikon päästä enkä ehkä saa edes lisää. Oireita on masennus, paniikkihäiriö, ahdistus, unettomuus, raivokohtaukset jne. Lääkäri kuvittelee että lääkkeillä kaikki hoituu. Minun sairaslomatodistuksessa luki vain "masennustila". Joopa joo... 11 vuoden masennus on hieman vakavampaa. Nyt vasta uskalsin hakea apua eikä sitäkään kunnolla näemmä saa. Resepti kouraan ja kaikki paranee sillä. Niin ainakin useimmat lääkärit kuvittelevat. Sain mielialalääkkeet ja saan näistä aivan kauheita sivuvaikutuksia.
Olin myös työttömänä työnhakijana ja minut pakotettiin menemään työharjoitteluun lastentarhaan. Tässä kunnossa? Ei todellakaan järkevää toimintaa. Sain kuitenkin sairaslomaa ennen kuin tuo harjoittelu ehti alkaa. Työkkäristä sanottiin vain että siirretään sen alkamista sitten. Nyt olen aivan paniikissa jos minun on pakko mennä sinne. Hermot eivät kestä yhtään meteliä eikä mitään muutakaan. Kuka ottaa vastuun jos hermot menevät lasten edessä? Mitä vanhemmat ajattelisivat jos tietäisivät, että heidän lapsiaan hoitava ihminen syö mielialalääkkeitä, rauhoittavia ja saa kamalia raivokohtauksia tai itkukohtauksia. Karenssi tulee jos kieltäydyn työharjoittelusta. Sitten on taas rahaongelmia. Nyt on jo riittävästi stressiä.
En myöskään ymmärrä kuinka paljon pitäisi olla oireita, että tässä maassa saisi hoitoa. Yksi tuttavani on 18-vuotias ja kärsii pelkästä unettomuudesta. On saanut jo puoli vuotta sairaslomaa. Toinen ystäväni sai koululääkäriltä 3kk sairaslomaa ja perään heti toiset 3 kk masennuksen takia. Itse olen vasta ensimmäistä kertaa elämässäni sairaslomaa hakenut. Ilmeisesti lääkäristä kiinni. Toiset eivät anna juuri yhtään ja toisilta saa pienimmistäkin oireista sairaslomaa. Oma lääkärini ei edes ole ehdottanut terapiaa tai mitään mikä voisi auttaa lääkkeiden ohella.
Resepti kouraan ja pihalle vaan! Näin mullekin tehtiin, olen toki syönyt masennuslääkkeitä 7vuoden ajan ennekin, mutta nyt jouduin raskauden takia vaihtamaan ne toisiin...Raskaus minulla tämän masennuksen tällä kertaa laukaisikin. Olen myös käynyt sairaanhoitajan luona "terapiassa" aiemmin 3vuotta, nyt odotan, että pääsisin tällä kertaa jonkun hoitajan "listoille", ettei tartteisi ravata eri tyyppien luona, joille jokaiselle täytyy selvittää asiat alusta alkaen...ja nämä vaihtuvat hoitajat sanovat vain että "ei raskaus ole sairaus" - "sinun ikäiselle ei mielellään anneta pitkiä sairaslomia, ettet vieraannu täysin kaikesta"...just joo, entäs sit jos sairaslomani loputtua vain makaan sängyssä enkä jaksa edes välittää syntymättömästä lapsestani...saan paniikkikohtauksen mahdollisessa työhajoittelupaikassani ja "karkaan" sieltä kesken päivän pois...kärsin unettomuudesta, huudan ja äksyilen miehelleni sekä 3-vuotiaalle tyttärelleni...
se tuntuu menevän. En todellakaan halua ottaa vastuuta lapsista tai siitä mitä voin tehdä kun kilahtaa päässä. Kukaan ei tosiaan ajattele että mitä jos saan paniikkikohtauksen kun olen lasten kanssa ja häivyn paikalta. En jaksa hymyillä, en puhua. Iloisuuden feikkaaminen stressaa aivan älyttömästi. Pelkään koko aika, että työkkäri antaa sen karenssin ja sitten on taas raha-asiat sekaisin. En ole enää missään tekemisissä entisten kavereideni kanssa. Yhden kanssa vielä tekstailen ja soittelen, mutta ei olla nähty moneen vuoteen. Ihan vain sen takia että en jaksa. Suhteet eivät toimi masennuksen ja jatkuvien raivareiden takia. Nykyinen poikaystävä on kovilla juuri noiden kohtausten takia eli tuskin tämäkään enää kauaa kestää. Sitten olenkin aivan yksin. En käy enää nykyisin missään, äitini käy minulle kaupassa, pesee pyykit ja kaikkea. Itse syön pahaan olooni ja makaan sängyssä. Silti pitäisi mennä takaisin työkkäriin ja sinne harjoitteluun. Pitäisi ilmeisesti kilahtaa lääkärissä kunnolla. Olen vaan siitä ihmeellinen, että tuollaisissa paikoissa kuten lääkäri, työkkäri jne. tulee jonkunlainen rooli päälle. Ehkä se on jotain sellaista etten tahdo näyttää kuinka "säälittävä" todellisuudessa olen. Muutenkaan mielestäni terveyskeskuslääkäri ei ole oikea ihminen tekemään minkäänlaisia kunnollisia diagnooseja sairauksistani.
Kannattaa mennä yksityiselle psykiatrille, jos vain on edes satanen varaa pistää siihen. Samalla voisi kysellä ammatillisesta kuntoutuksesta, vaikka työkkärissäkin niiden pitäisi tietää. Voi päästä kuntoutustutkimukseen tai kuntoutustukimukseen.
Julkisella sektorilla on annettu ohjeita, ettei saisi kirjoitella "helposti" eikä pitkiä sairauslomia. Ja työttömillä ei muutenkaan ole niin väliä monien mielestä.
Minulle tuskin olisi saikkua kirjoitettu julkisella monestakin syystä, yksityisen lääkärin papereilla pääsin lopulta myös eläkkeelle. Olen keski-ikäinen nainen.
Ja kunnan tehtävä on hoitaa myös psykoterapia, mutta käytännössä sinne pääsee Kelan psykoterapiakuntoutustuella parhaiten ja suht edullisesti.
Hei te! Oho onko todella noin kiven alla sairauslomahommat julkisella puolella. Ei ollut käsitystäkään asiasta, hyvä oli oppia.
Menkää Mehiläiseen asiakkaaksi niin luulisi asioiden sujuvan. Nimittäin itselläni on keskivaikea masennus ilman somaattisia oireita ja olen ollut nyt 5kk sairauslomalla ja lisää näyttää piisaavan kun vaan mainitsee lääkärille että tahdon jatkaa sairauslomaa.
Eli mulla ei ole petiin kaaatava (voimattomuusmasis mutta masis kuitenkin) tämä olotila ja oleminen, mutta en tahdo nyt altistua stressille koska lääkitys on saatu kuntoon ja olo kohenee koko ajan joten kun menen lääkärilleni Mehiläiseen suunnilleen ennen kun sair loma loppuu sanon ainosastaan että jatkettaisiinko sairauslomaa?
Toki lääkäri kyselee vointia ja miten on mennyt ja miltä lääkitys tuntuu jne ja kuuntelee ja tutkii onko aika uusia reseptejä kun kertoilen mitä on tehty eli kuulostelee onko syytäkin jäädä sairauslomalle, mutta en ole kokenut saikun jatkamisen pyytämistä vaikeana.
Eli saatatte saada paremmin sairauslomaa yksityiseltä lääkäriltä jos on kireää ja ei todellakaan ole henkisesti varaa mennä työhön tai vielä pakotettuun joka ei kiinnosta. Tsemppiä, toivon että ongelmat ratkeavat.
Mietin itsekin, että pitäiskö kääntyää yksityisen lääkärin puoleen, tällähetkellä olen siis MTT:n asiakas. Mulla on siis keskivaikea, pitkittynyt masennus somaattisilla oireilla. Mielenterveystoimistossakin niillä on kyllä tiedossa "sairaskeromukseni", mutta en ymmärrä nykyistä lääkärin käytöstä ottaen taustani ja masennusalttiuteni huomioon. Yksityisellä joutus kaiken aloittamaan ns. alusta....
Nou hätä edelleenkään! Ota eli pyydä/vaadi epikriisit koko ajasta jota sua on masennuksen tms takia hoidettu ja menet ne kourassa yksityiselle. Ei tarvitse aloittaa alusta sen kummemmin. Sulla on oikeus saada nää epikriisit siis kopiot ja voit sanoa syyksi että vaihdat lääkäriä (koska teillä on niin paskat lääkärit, hih!).
Kävin eilen lääkärilläni ja sair.loma olisi loppunut 14.1. Kirjoitti 25.2. saakka lisää, koska suunnittelen maalisuun alussa pientä työhommaa. Ei tarvinnut sen enempää perustella, tuli kun ns. apteekin hyllyltä.
saan tietää huomenna, että tuleeko lisää sairaslomaa. Jännittää aika kivasti :( Järjellä ajateltuna pitäisi antaa lisää, kun saan näistä lääkkeistä niin kauheat sivuoireet eikä vointi ole parantunut mihinkään suuntaan. Eipä noista lääkäreistä vaan tiedä koskaan.
Viestini oli, että mene kipin kapin sinne yksityiselle esim. Mehiläinen, Terveystalo, mitä näitä onkaan.
Sun ei täydy mennä siks, että sieltä saa "helpommin sairauslomaa" vaan kun ne lekurit oikeesti vissiin yrittää ymmärtää potilastaan, ihan sellaselta tuntuu. Se on niinkuin päinvastainen käytös kun terveyskeskuksissa.
Kun viet ne n. vikan parin kk tai riippuu tapauksesta, sille lääkärille ja kerrot nykytilanteen niin sen ei tarvi nähdä ku se, ku kävelet ovesta et asiat tosiaan ei oo ihan okei.
Sitten se kirjoittaa sulle sairauslomaa, koska TARVIT sen!
Voi vielä kysyä että paljonko arvoiot tarvitsevasi ja silmäkään ei räpsähsä vaikka sanoisit mitä. Mee nyt herran tähren sinne :)
Muista aina se, että luet ne paperit ennenku allekirjoitat mitään. Toisekseen, älä turhaan enä jännitä tai pelkää, sua EI VOI lainkaan mukaan pakottaa yhtään sinne minne et tosiaan halua mennä.
Muista tämä ja eritoten sano se niille, ne tietää tän kyllä, mut on onnistuneet nujertamaan väsyneet ihmiset puheillansa eli kiristyksillä sun muilla.
Että, pidäpä puolesi sinä siellä, oot ensinnäkin täysvertainen Suomen kansalainen ja sanoi kuka perhanan työkkärintätsy mitä, niin sä et edelleen oo velvollinen tanssimaan sen pillin mukaan, uhkaili mitä tahansa.'
Mä yleensä lopetan nää siihen, että lataan pöytään valttikortit ja melkeen nautin näkymöstä sitä toista osapuolta katsellessa, mut en ihan.
Syytä olis mut en oo sellainen.
jatketaan, ei uusita=)
ainakin maaliskuun alkuun lisää sairaslomaa ja uudet lääkkeet. Nyt on Efexor sitten menossa. Saa nähdä onko tästäkään mitään apua. Työkkäri ja tämä työharjoittelupaikka mihin pitäisi mennä huohottaa niskaan koko aika. Ei saa siis sairaslomallakaan olla rauhassa. Stressiloma tämä on melkein ollutkin. Koko aika joutuu soittelemaan joka paikkaan. Sovittiin myös lääkärin kanssa psykologille menosta. Toivottavasti olisi sitten sellainen ihminen jonka kanssa viitsisi jutella asioista. Onko muuten työkkärillä oikeus vaatia sairaslomalappua ja jos, niin minkä vuoksi? Ymmärrän että työpaikalle pitää viedä, koska työpaikka maksaa palkan. Työkkäri ei maksa mitään vaan Kela. Tuo oma työntekijä ei aikaisempaa lappua vaatinut, mutta tämä uusi haluaa nähdä B-lausunnon.
Kun luen näitä viestejä niin pitänee sanoa puolustuksen sana kunnallista terveydenhuoltoa kohtaan. Olen ollut vaikean masennuksen vuoksi s-lomalla pian 8kk. Diagnoosina vaikea masennus / kaksisuuntainen.. Ensimmäinen hoitojakso vaikean masennuksen vuoksi oli pari vuotta sitten. Olen kunnallisella puolella käynyt psykiatrilla sekä joka toinen viikko samalla psy.sairaanhoitajalla. Nyt kevään alussa pääsen ehkä osallistumaan niihin ryhmäterapioihin (tai mikä niiden nimi nyt onkaan). Niin ja Kela tietty kolkuttaa ovella ja tarjoaa mahdollisuutta hakea työkyvyttömyyseläkettä. Joka kyllä tällä hetkellä tuntuu itsestäni ainoalta oikealta vaihtoehdolta, sillä miten voisin hoitaa vanhuksia ja suoriutua muista töistä, kun en jaksa / pysty huolehtimaan edes itsestäni.
Syön kahmalo kaupalla lääkkeitä ja usein niiden annostusta on nostettu, moni lähenee jo maksimia. Mulla voi kestää tuo matalavaihe 5-6 viikkoa, sit on vähän parempaa pari viikkoa ja sit alkaa nukkumavaihe, jonka jälkeen oonkin taas tuolla pohjalla. Niin ja sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, johon lääkitys ollut parikymmentä vuotta, arvoja tutkitaan säännöllisesti ja lääkitystä korjataan sen mukaan.
Pääset masennuksestasi eroon muutamassa päivässä kun puhdistat verestäsi sitä aiheuttavat happojäämät.
http://qmies.blogit.fi/kofeinismin-tehohoito/
Moi! Ahaa kävi näin, okei. Efexor on erinomainen ja todella tehopommilääke jos se sulle sopii. Toivotaan näin äläkä anna periksi ainakan 2-3 viikkoon jos sulle tulee paheneva masis, syyllisyyden tunteita tms, ne on aloitusoireita. Mulla tuo alkoi vaikuttaa jo 4. päivänä siten, että tunsin helpotusta mielialassa vaikka kunnon teho näkyy vasta n. 1kk päässä. Työkkäri ja paikka saa huohottaa just niin paljon kun vaivaa viitsii nähdä, mutta jottei sun tarvitse SAIRAUSLOMALLA vaivata itseäsi sellaisella niin kun seur kerran oot näiden tahojen kanssa puheissa, huomautapa niille että kyseessä on lääkärin MÄÄRÄÄMÄ sairausloma ja kyseessä kun on mikä on, niin hekö tahtovat LISÄTÄ sun stressiä?
Stressiloma tuttua, mä kieltäydyin onneksi siitä ja aikasta piankin ymmärsin etääntyä. Se pahentaa oloa, kaikenlainen stressi tekee sen.
On työkkärillä oikeus pyytää kaikki sairauslomatodistukset ja kai vielä epikriisien kera, riippuu minkälaisen sopimuksen oot allekirjoittanut, etsi se ja katso. Jos et tiedä, soita taholle joka tietää esim. työkkärin esimiehelle tai Kelaan vaikka.
Lain vuoksi ja sen sopimuksen jonka oot allekirjoittanut, en tiedä tarkemmin mutta se on vähintään tietääkseni näytettävä, yleensä tietääkseni annettava kopioida. Työnantaja maksaa osan sair lomapalkasta, jos esim pitkittyy alkaa Kela maksaa.
Jep, B-lausunnon joudut näyttämään mutta näytä pois, mitä väliä? Jos se ajattelee pahaa niin anna sen olla sen pään vaiva :)
Tsemppiä ja kestokykyä ja eritoten taistelummielialaa! Eikä tarvi kun tehdä asiat lain mukaan!
ole töissä tällä hetkellä eli Kela maksaa sairaspäivärahan. Olen jo vuoden ollut työtön. En ole kirjoittanut minkäänlaista paperia työkkärissä koskien sairaslomia tai muita lääkärijuttuja. Jos se johtuu sitten siitä, etten ole aikaisemmin ollut sairaslomalla. Yhdeltä ystävältäni kyllä on kysytty, että saavatko he mennä kelan sivuilla katsomaan lääkärin lausuntoja jne. Minulta ei ole mitään tuollaista koskaan kysytty.
Kyllä, jollet ole ollut s-lomalla aiemmin niin pyytävät sairauslomatodistuksen on se sitten A- tai B-todistus vai onko niitä muitakin, en tiedä. Eli viet ne Kelaan ja täytyä sairauspvärahahakemuksen, työttömyysputkesi katkeaa a-loman 1. päivänä. Karenssi tulee muutama päivä, oliko se 5 päivää tms. Jos ja kuka muukin tahansa, allekirjoitatte missä tahansa jotakin asiakirjaa, LUKEKAA SE ja pyytäkää kopio itsellenne. Kannattaa ottaa työkkäristä ja Kelasta kaikki ohje-ja lakivihkoset ja olla tietoinen oikeuksistaan.
Työkkäri eritoten on paikka, jossa ne pyörittää ja säätää miten huvittaa suunnilleen sairasta ihmistä jos et pidä oikeuksistasi kiinni. Onko toi nyt asiallista vainota sua noilta tahoilta, työkkäristä ja paikasta, EI. Periaatteessa nehän sairastuttaa sua lisää/paranemisesi ei lähde käyntiin jos vainoa jatkuu.
No siis eikö vähemmästäkin tule mieleen että meidän terveysjärjestelmämme ei toimi lainkaan? Ihme ja kumma miten paljon p*skaa ihmiset ottavat käteen kun omasta terveydestä on kyse. Olen itsekin ollut vähän samassa tilanteessa, ja hylkäsin koko homman siihen paikkaan parin lääkärinkäynnin jälkeen, koska huomasin etteivät lääkärit puhu samaa kieltä kanssani. Ja rupesin itse selvittämään mikä minua oikeastaan vaivaa.
Kaupassa myydään myös paljon sekundatavaraa. Jotkut eivät ole tyytyväisiä kaupan tarjontaan lainkaan, joten rakentavat itselleen esim. oman skeittilaudan tai hitsaavat itselleen jopa oman polkupyörän. Kaikki on mahdollista, ja on turha kuvitella että valmiina saatavat tuotteet ovat mitenkään huippuluokkaa. Sama pätee lääkäripalvelujen kanssa, huonointa mahdollista palvelua sieltä saa näihin kroonisiin sairauksiin.
Tässä mitä minä tein (vuosi oli 2006)
Kun googlasin oireitteni perusteella mitä minulla oli, sain jatkuvasti osumia B12-puutteen oireisiin sekä elohopeamyrkytykseen. Kokeilin niitä molempia, eli otin isoja annoksia B12-vitamiinia ja se auttoi todella paljon kognitiiviisiin ongelmiin ja masennukseen, ja sen jälkeen vaihdatin pois amalgaamipaikkani (minulla oli vain yksi amalgaamipaikka). Poiston jälkeen tuli pahoja oireita jotka kestivät lähes vuoden verran, flunssankaltaisia oireita, sydämentykytystä, takykardiaa ja aivosumua. Oudot oireet siis vaivasivat koko ajan - ja niille löysin selityksen vuonna 2007, kun löysin Marshallin protokollan - eli ovat Herxheimer reaktioita kun patogeeneja kuolee elimistössä. Ja saman saa aikaiseksi esim. kunnollisella antibioottihoidolla, jota käytetään sillä protokollalla. Amalgaamisairauteen on myös kehitetty erikoinen protokolla joka perustuu lisäravinteisiin, eli alfalipoiinhappoon ja DMSA:han. Kokeilin sitten sitäkin, ja taas paljon lisää oireita. Jatkoin kunnes oireet lopulta rupesivat hellittämään vuoden 2009 lopulla, ja sitten se lopullinen paraneminen oli fakta.
Sittemmin olen suositellut ALA/DMSA protokollaa myös niille, joilla ei ole koskaan ollut amalgaamipaikkoja, ja ihme ja kumma, toimii kun junan vessa useimmille.
Kannattaa myös kuunnella tämä haastattelu:
http://www.oneradionetwork.com/dr._greg_blaney_-_l_form_bacteria_-_biofilms_-_th1_pathogens_-_mp_marshall_protocol_-_12.07.09/
Siinä puhutaan Marshallin protokollasta (M.D Greg Blaney) joka parantaa minkälaisia kroonisia tauteja tahansa, mukaanlukien masennusta. Hoito perustuu valikoimaan antibiootteja ja angiotensiinisalpaajaan, joka vähentää patogeenien aiheuttamaa tulehdusta elimistössä. Angiotensiinisalpaaja toimii myös erinomaisesti migreeniin, ja masennuksen lievittämisessä. Tästä haastattelussa käy myös ilmi se täysin oleellinen asia että monet vaihtoehtoiset hoidot pyrkivät saamaan esiin negatiivisia reaktioita elimistössä, jotka ovat merkki siitä että patogeeneja kuolee elimistössä (Herxheimer-reaktioita). Sen sijaan lääkärit välttävät tällaista, ja vaihtavat jonkin lääkkeen pois johonkin muuhun joka ei aiheuta oireita. Näin ei voi koskaan parantua, ja masennuslääkkeetkin toimivat siten että sammuttavat tulehdusta, mutta eivät poista masennuksen syytä (patogeenit).
Samaten luontaistuotepuolelta löytää varmasti tuotteita jotka toimivat Marshallin protokollan suuntaan. Tämä vaatii vain juuri sitä - omaa aloitekykyä, sekä kykyä heittää romukoppaan sen mitä tietää masennuksen hoidosta, niin homma toimii. Muuten asia menee siihen, että viettää koko aikansa täällä ruikuttamassa miten mikään ei toimii, ja että ei saa mitään apua.
Masennus ei esim. Marshallin protokollalla (tai muilla) parane edes muutamassa kuukaudessa, vaan siihen menee ainakin pari vuotta, joten aikaa ei kannata tuhlata, paraneminen vie silti kauan aikaa. Jos tappaa kaikki patogeenit elimistössä, jotka aiheuttavat masennusta kerralla, niin kuolee siihen paikkaan, niitä on niin paljon.
Paranna masennuksesi ja ota elämäsi takaisin. Älä juo mitään muuta, kuin 2-3 litraa VETTÄ vuorokaudessa ja juotua vesilitraa kohden noin 1/4 tl meri- tai vuorisuolaa, ruokasuola ei kelpaa. Ryhdy hedelmä- ja vihannesdieetille. Masennus lähtee tällä hoidolla 2-4 vrk:n kuluessa.
LOPETA