Ongelmani on punastuminen, punastun omista ja toisten tekemisistä asioista. Toisten tekemisistä punastun koska ajattelen et minua syytetään, sitä alkaa pelkäämään kun tulee isoon tai pieneen porukkaan, et koska syytetään jostain. Miten tällaisesta pääsee eroon.
Punastuminen
punastuja
2392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri tuo ajatus "miten tästä pääsee eroon" on mielestäni punastelua ylläpitävää. Itselläni on helpottanut iän myötä (n.35v eteenpäin). Siitä päättelen, että itsensä ja toisten hyväksyminen semmoisenaan on helpottava tekijä. Tämän oppiminen kylläkin on ikuisuusprojekti:)
Punastelu on niitä kysymyksiä johon ei valitettavasti ole patenttiratkaisua. Punastelu on inhimillistä, tunteiden mukaan tulevaa ja menevää ja aika monet siitä kärsivät enemmän tai vähemmän. Harva punastuu niin näkyvästi kuin luulee punastuvansa, polttelu kasvoilla voi olla kova mutta väri vain hentoinen.
Tuo syyttämisen pelko mistä mainitset, tulee tunne että asialla on nimenomaan oma sisäinen syyttäjäsi, ei kukaan ulkopuolinen. Ehkä pääsisit eteenpäin pohtimalla hieman tätä syyllisyysteemaa syvemmin; mitkä tilanteet, teot, ketkä ihmiset/millaiset ihmiset herättävät syyllistämisen pelkosi? Miksi? Entä mikä on pahinta mitä voisi tapahtua niissä tilanteissa?
Kaikkea hyvää sulle!
En tiedä mikä sisäinen syyttäjä lienee, mut minun kohdalla on niin , et minua syytettiin sellaisesta mitä en ole tehny, ja nyt en pääse eroon siitä vaan tuntuu et taas syytetään, ja sitten mennään punaiseksi, siitä
joku voi ajatella tuolla se syyllinen punastelee.
Jos tätä pohtii niin voihan olla et minä pelkäänkin punastumista enkä syyllistämistä, ensimmäinen ajatus kuitenkin on et nyt tulee syytös taas.