kyse on siis vähän yli vuoden ikäisestä leikatusta uros kissasta. ihan pennusta asti se on purrut ja raapinut. välillä ilman mitää syytä se saattaa tulla ja purra, käy yleensä käteen kiinni. olen yrittänyt lopettaa tätä tapaa vesisuihkupullon kanssa. eli kun se puree niin sillä sitten suihkuttelen sitä päin. ainakin se on lopettanut puremisen siihen, mutta ei tapaa kokonaan. välillä se saattaa tulla luokse oikeen kerjäämään rapsutuksia ja sitten yhtäkkiä purra käteen. tämä on musta valkoinen kissa, valkoisissa kissoissahan on yleensä niitä vähän pöpejä.. mahtaako sen tapa vanhentuessaa vaan pahentua? ja onko kukaan keksinyt hyvää tapaa tälläisten ongelmien poistoon.. tuntuu ettei tuo vesipullo taida auttaa... tai voisiko kyse olla siitä että pentu on sen oman äidin ja sisaruksen tekemä. valitettavasti sain tämän seikan tietää vasta ku pentu oli ollut minulla jo puolivuotta, jos olisin tiennyt siitä olevan näin paljon vaivaa niin olisin kyllä harkinnut toisen kerran sen ottamista.
mitä tehdä kissalle?
peijooni1
18387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
huutaa lujasti tai sanoa terävästi esimerkiksi "AIJAI!!!" Tästä kissa yleensä tajuaa, että tämä sattuu ja lopettaa.. Jos kyse on leikkimielisestä puremisesta. Jos kyse on jostain muusta, vihasta, kivusta tms niin jälkimmäiseen osannee eläinlääkäri vastata, vihaan ei auta mikään..
Muriseeko kissasi ennen kuin se iskee hampaansa käteesi?Oma kissani nimittäin rupesi syliinotettaessa murisemaan ja puremaan.Tämä oli siltä poikkeavaa käytöstä. Samalla huomasin, että se aristaa takajalkaansa. Kun kävin eläinlääkärissä niin sen toisessa takajalassa oli toisen eläimen puremajäljet!Tästä onneksi selvittiin antibiottikuurilla.
Viestistäsi saa sellaisen kuvan,että katin käytös olisi vain pentukissan leikkiä,mutta kannattaahan sitä varmuuden vuoksi varmistaa ettei sillä ole kipuja tai jotain sairautta, jonka vuoksi se purkaa pahaa oloaan sinuun.Saako kissasi tarpeeksi virikkeitä?Onko sillä raapimispuu?Voisiko tämä puremisrefleksi johtua tekemisen puutteesta?Muuten ei luonnevikaisuus katso turkin väriä.Kissoista löytyy kaikenlaisia persoonia!
kissalla on kyllä leluja ja virikkeitä, raapimispuukin löytyy kunhan oppisi vielä siihen raapimaan eikä sohvaa :D kissa on siis ihan pennusta asti tehnyt tätä puremista. kissa ei anna yleensä mitään merkkiä että se aikoo purra. jos suihkupullo ei ole käden ulottuvilla olen torunut kissaa sanomalla voimakkaasti EI mutta tästä se yleensä suuttuu vielä enemmän ja rupee heiluttamaan häntäänsä, siis sen katsekkin muuttuu vihaiseski ja yleensä hyökkää raivokkaasti käteen kiinni. puremis tapa rauhoittui kyllä sillon selvästi kun aloin pitää kissaa ulkona, ennenhän se oli ollut vain sisäkissana mutta tästäkin on jo yli puolivuotta. olishan se kiva jos olis sellane kissa mitä saa pitää hyvänä eikä heti ala puremaan.
niin ja kun se pureminen rajoittuisi minuun, heti jos tulee vieraita ei se pelkää niitäkän mennä puremaan.. vaikka he antaisivat sen olla aivan rauhassa. kyllä se silti joskus, (tosi harvoin) osaa olla kilttikin. meilläkin on kotona ollut paljon kissaja mutta mikään niistä ei ole kyllä ollut tämän luonteinen. mulla on kyllä sellanen tunne että sillä on joku löysällä pääkopassa.
täytyy se varmaan viedä lääkäriin saavat siellä sitten katsoa että voisiko sillä olla jotain kipuja vai mistä moinen käytös johtuu. onko muilla ollut samanlaisia tapauksia?
En edellisiä vastauksia lukenut, mutta neuvon silti kokemukseni mukaan. En usko että tuo johtuisi jotenkin siitä väristä. En ole koskaan kuullutkaan, että valkoisissa kissoissa olisi jotain "pöpejä" tavallista enemmän. Kuuroutta voi valkoisilla, sinisilmäisillä kissoilla esiintyä.
Noh, omalla kissallani, nyt jo kohta 6-vuotias, oli samanlainen tapa pentuna. Tuli tuokse ystävällisesti, puski jalkaa, mutta kun sitä alkoi silittää hyökkäsi hetken päästä käteen kiinni eikä irrottanut otettaan. En tiedä onko sillä mitään merkitystä, että se tuli meille 10-viikkoisena ja oli elämänsä alkuaskeleet elänyt arvatenkin navetassa, vähillä ihmiskontakteilla. Joka tapauksessa aina kun kissa tarttui kiinni, jotenkin vaistomaisesti käänsin käden niin että kissa oli pää alaspäin lähellä lattiaa, jolloin se irrotti otteensa ja laittoi tassut maahan (luuli että olisi voinut pudota). N. 1,5 vuoden iässä tapa alkoi karsiutua pois, eikä nykyään tee tuota kuin tosi harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa.
Lisään vielä, että oma kissani ei siis ole valkoinen, vaan pitkäkarvainen ruskeatiikeri naaras.
on aivan vitivalkoinen maatiaisuros, joka eli elämänsä ensiaskeleet navetassa. Kissaa opetettiin ottamalla niskasta kiinni ja näpäyttämällä nokkaan, oppipahan olemaan kunnolla. Nyt kissa on jo 8-vuotias ja lauhkea kuin lammas. En voisi ikinä kuvitella kissani hyökkäävän kenenkään kimppuun. Vaikka metodi saattaa kuulostaa rajulta, se ei satuta kissaa, se vain on epämiellyttävää. ja siitähän oppi :)
Ite opetin kissani olemaan purematta ja raapimatta ehkä vähän rajulta kuullostavalla mutta toimivalla tavalla. Aina kun purivat ja raapivat, tökkäsin äkkiä sormen kissan kurkkuun. (En liian syvälle eikä niin, että kissaa sattuu) Se tuntuu kissasta epämukavalta, ja nykyään ei kumpikaa pureskele tai raavi.
taidampa kokeilla varmaa noita molempia tapoja... voihan se olla aika paljon siitä pentu iästä kiinni tämäkin oli viettänyt ihan pentuna aikaa yksin ulkona :/ Nyt se tyytyväisenä nukkuu kun on melkein koko päivän riehunut pihalla..
joo samaa itelläki on, ja oon ihan samaa mielt tost väri jutust et etenki noi musta-valkoset on psykoottisii luonteeltaa.. Ite koulutin joskus sillai et purasin sit takasi nii kyl alko oppii tavoil :D
Mut tota nykyst kissaa ei saa kyl millää kuriin ei auta suihkeet yms...:(
Musta-valkoiset kissat psykoottisia? Itselläni on ollut lapsesta saakka pelkästään mustavalkoisia kisuja, ja kaikki ovat olleet niin kilttejä kun vaan olla ja voi. Värille ei yleensä ole mitn tekemistä luonteen kanssa. Valkoset kissat saattavat olla useimmiten kuuroja ja siksi jotkut niistä saattavat käyttäytyä hieman agressviseemmin. Kaikkein eniten luoteeseen vaikuttaa kissan perimä, ja millaisissa oloissa se on kasvanut.
Moi!
Lueskelin kyllä edelliset ja hyviä neuvoja sieläkin, mutta lisäänpä nyt omani.
Eli minun edellisellä pennullani oli sama ärsyttävä tapa, jonka kitkin ihan jossain kuukaudessa pois niin, että joka kerta kun kissa puri/näykkäsi, minä näpäytin hellästi nenälle. Ei tietenkään niin että sattuu, mutta kissa harvoin pitää edes nenänsä koskemisesta, joten se riitti. Lisäksi ei tarvinnut ruveta kaivelemaan suihkepulloja ynnä muita esiin vaan opetus tuli samantien, jolloin kissa oppi nopeasti yhdistämään rangaistuksen tekoon.
Sama onnistui myös hieman vanhemman (n. puolitoistavuotias) kissani kanssa, jonka sain ystäväni perheestä ja jouduin uudelleenkouluttaa sen. Vanhempi kissani tosin oppi hitaammin, mutta oppi kuitenkin (:
Eli kokeile sitä hellästi näpäyttämistä (:
Lelle
Mun kissa varsinkin pentuvaiheessa turhautui kun ei yöllä ollut mitään tekemistä, niin näykkäisi terävästi sitten jalasta, jotta järjestäisin hänelle HETI tekemistä.
Yleensäkin kissoilla on pentuvaiheessa vaihe, jossa ne yrittävät painia käden kanssa ihan silkkaa aktiivisuuttaan. Kissaa ei koskaan saisi leikitellä käden kanssa vaan aina kättä pidemmällä, ettei ne oppisi käymään käteen kiinni. Ongelmatilanteissa eli puremisvaiheessa kannattaa vain vetää käsi pois ja lähteä. Itse puremista olen kanssa vähentänyt niin, että puhallan kissaa voimakkaasti kasvoihin. Sitä ne inhoavat yli kaiken.
Melkein hankkisin sisäkissalle kaverikissan ja lisää paikkoja (aktiviteettia) missä kiipeillä ja touhuilla. Esim. kiipeilypuita pari kappaletta vaikka.
Jos kissa ei ole pelkästään sisäkissa niin huomioi, että lain mukaan kissaa saa pitää vapaana vain, kunhan se ei poistu omalta tontilta. Pitäisi olla siis tarha tai aitaus. Vapaana kulkeva kissa on riski itselleen (moni ihminen pahoinpitelee vapaana kulkevia eläimiä todella julmasti, auton alle päättyy monen kissan elämä ja metsäisemmällä seudulla isommat pedot voivat viedä kissojakin). Sitäpaitsi kissat saattavat kakata lasten hiekkalaatikoihin ja hätyyttää lintuja ja oravia ruokintapaikoilla ja änkeä vieraiden ihmisten koteihin ja pihoille. Leikkaamattomat vapaana ulkoilevat kissat aiheuttavat yhä lisää ei-toivottuja kissanpentuja, joita on tälläkin hetkellä ihan ongelmaksi asti.
Ei valkoiset kissat mitään pöpejä ole. Minulla on kymmenen vuotias valkoinen kolli ja mielestäni se on ihan fiksu katti. Mummillani oli myös aikonaan valkoinen kissa eikä siinäkään mitään vikaa ollut. Älä yleistä!
Tämä siis siinä tapauksessa, että kissa ei ole oikeasti kipeä, silloin tietysti eläinlääkäriin:
Tuo näpäyttäminen varmaan toimii ihan hyvin, samoin se, että ottaa hampaista tai alaleuasta kiinni (sormet suussa) ja pitää niin kauan että se tajuaa, että ei ollutkaan hauskaa ja päästää irti ja koettaa lähteä. Se kyllä tajuaa, että ei ollutkaan hauskaa kun ne sormet ei lähtenytkään heti kun se olis halunnu. Se näköjään pitää sitä leikkinä ja yhdistää puremisen jotenkin hauskanpitoon. Näytät vaan, että ei ole hauska leikki jos purraan, niin se lopettaa. Suihkepulloa en ehkä käyttäisi, kun se voi tehdä kissasta vain turhaan vihaisen. Sitten kun se on lopettanut puremisen niin totutat sen, että joku toinen lelu on siinä tilanteessa mukavmpi kuin käsi. Käsi silittää, lelua purraan.
Monet valkoiset kissat on kyllä kuuroja joten voivat käyttäytyä jotenkin hassusti sen takia. Saattaa vaikka hypätä surman suuhun kun ei kuule sitä tai tai pitää hassua ääntä kun eivät itse tajua. Tai hakea huomiota jollain muulla tavalla silloin kun kun "tavallinen" kissa sanoisi "mau". Ei ne hulluja ole.
Tuo kuulostaa just siltä, että kissa on pentuna opetettu leikkimään kädellä. Ihan pikkupoikasta kun voi pitää söpönä kun se vähän puree sormea. Se on tottunut siihen että se on sallittu tapa pitää hauskaa, ja se vaan on nyt vahvempi eikä tajua, että nyt se oikeasti sattuu kun se tekee niin. Nyt voit vaan opettaa sille, että sillä tavalla ei leikitä.
Jos se tarraa kiinni, niin voit painaa sen varoen maata vasten tai jos käsi on sen suussa niin ottaa kädellä kiinni sen suusta, niin että se on epämiellyttävää mutta ei käy kipeää. Ja pitää sitä kiinni niin kauan, että se pyrkii itse pois. Se tajuaa pian, että ei ole kiva kun käsi on suussa vähän liikaakin ja antaa sen olla kun silität sitä. Jos kissa tässä karkaa pois huoneesta, niin anna sen mennä, tämä vaatii sulattelua ja aikaa, (tuskin kuukautta paria enempää) mutta kun johdonmukaisesti aina toimii samalla tavalla, niin se oppii kyllä, että on hauskempiakin leikkitapoja. Totuta se sitten uusilla leluilla leikkimiseen. Voit myös etsiä kirjastosta jonkun kirjan, jossa kerrotaan kissan kättäytymisestä, ihan varmasti tuon tavan saa pois ja olette molemmat onnellisempia, vaikka vaatisi naarmuja ja vähän rajut otteet.