miten nainen voi kosia?

Ja vielä se, että itse ajattelin alkuun, että minähän en koskaan kosi, se on miehen tehtävä.. Mutta kun ei jaksa odottaa

Suora selkeä kysymys: "Menisitkö kanssani naimisiin?"

Ei 25-vuotias mielestäni mitenkään liian nuori ole menemään kihloihin, eikä kyllä myöskään menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia. Jotenkin tuntuu, että sitä nuoruutta yritetään nykyään vaan venyttää ja venyttää. Älä suotta kuuntele kavereitasi. On varmasti juuri niin kuin sanoit, heidän elämänsä on vain niin eri vaiheessa. Olet oikeastaan aika hyvässä iässä esim. perheen perustamista ajatellen. Johan se hedelmällisyyskin alkaa laskea ja riskit lisääntyä kolmekymppisenä. Jos teillä on kerran työtkin ja oma asunto, niin tilannehan on oikein hyvä. Eikä se minun mielestäni ole mitenkään hätiköityä mennä parin vuoden seurustelun jälkeen kihloihin, mutta se tietysti riippuu aina parista. Jos molemmat on sillä mielellä, että haluaa toisen kanssa naimisiin, niin antaa palaa vaan.

Kosimisesta minulla ei kyllä ole kummempia ideoita. Ja voisithan sinä ottaa asian ihan muuten puheeksi, että mitä mieltä toinen on kihlautumisesta, naimisiin menosta yms.

Onnea teille!

Muuta tehkää ne lapset vasta 10 vuoden päästä ja nauttikaa elämästä ilman lapsia ja tehkää mitä haluatte mutta sitten kun on jälkikasvua niin kaikki muu hankaloituu kuten matkustaminen ja muutenkin eläminen kun pitää lapsesta huolehti 24/7 seuraavat 5-8 vuotta ennen kun lapsi on niin iso ettö osaa ite tehdö määrätyt perusasiat mutta vasta kun lapsi on 18v niin helpottaa. Itsellä lapsi 15v ja itellä ikää 49v ja semmoinen 32-38 on sopiv aikä ainakin isäksi tulla kun muut menot on menty ja on kivaa kasvattaa lasta kun ei enää omat menot ole niin tärkritä eikä menojalkaa enää vipata ja on muutenkin rauhoittunut.

Suunnilleen sama tilanne täällä, tosin me ollaan oltu yhdessä vasta 1,5 vuotta. Odotan kosintaa kuin kuuta nousevaa, ja vastaisin onnesta pakahtuen KYLLÄ!!! jos kosinta tulisi :)

Ei todellakaan ole liian nuori 25-vuotias, päinvastoin! Ehkä 20-22 on vielä nuori, mutta sekin riippuu elämäntilanteesta ja ihmisestä, moni on silloinkin jo kypsä naimisiin ja lapsiin.

Meillä tilanne se, että on kummallakin pitkiä ja lyhyitä seurusteluja takana, on opiskelijaelämät olleet baarireissuineen jne jne. Kun ollaan toisemme löydetty, molemmat ovat yhtä mieltä siitä, ettei koskaan ole ollut kenenkään kanssa näin hyvä olla. Tahdomme vakiintua jo! Ja olen melko suorin sanoin avomiehelle ilmaissutkin, että mikäli hän minua tulevaisuudessa kosii, vastaus on ehdottomasti kyllä! :)

Täytyy sanoa, että mikäli ei kosintaa viimeistään 2-vuotispäivään mennessä tule, niin olen kyllä ihmeissäni. Ja siitä vuoden päästä naimisiin, tietenkin ^^

Jos rakastat, älä välitä muiden mielipiteistä: heillä on elämäntilanne aivan eri, jos opiskelut vielä kesken! Minä ainakin tiedän löytäneeni sen oikean, ja menen naimisiin vaikka heti huomenna jos hän niin pyytää! ;)

Me olemme olleet yhdessä jo kolme ja puoli vuotta ja odotan jo kosintaa. Olemme tavallaan päättäneet, että se on ehdottomasti poikaystäväni kun kosii (karkauspäiviä ei lasketa), koska minä olen niin mahdoton haaveilija, hänellä on enemmän jalat maassa. Kahden vuoden päästä olisi ihan hyvä sauma mennä naimisiin kun molemmilla on opiskelut ohi ja sitä rataa. Olisimme silloin 22 ja 23, nuoria, mutta oli äitinikin isän kanssa naimisiin mennessään vasta 24, isä 26.

MIES kosii, nainen sanoo jessus, kuinka ihanaa.