sanokaa jotain niin rohkasevan tehokasta että uskallan tulla kaapista lopuillekki tutuille. tiedän että täällä on myös fiksua porukkaa, kiitos etukäteen.
muuttakaa mun mieli!
koska en vaa voi
11677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mies päättää.
Mies tekee.
Ja mies vastaa tekemisistään.
Siinä se.
Tämä ei ole ilkeilyä, vaan maailman opettamaa realismia viimeisen päälle.
Kahta samanlaista tilannetta ei ole, aina on mietittävä omat lähtökohdat, kaapista tulolla on aina seuraukset
Mitä kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin tulee kaapista?
Haluat eroon kavereista,sukulaisista,ym.Mene ja kerro kaikille.Saattaa tulla aika yksinäistä.....
so good
en tiiä mutta omakohtasesti oon sanonnu aina tietyille kavereille sitä mukaa kuin itsestään siltä tuntuu, älkää ottako niitä komeropaineita loppuenlopuks sun asias ei kuulu muille
Eihän sun ees tartte tulla ulos kaapista riittää että et kerro niille teet mitä teet ja jos jäät kii ni sitte kerro mut eihän sun muute tarvii.
se ei ole kaikille niin helppoa, se kaapista ulos tuleminen. monet asuvat pienellä paikkakunnalla. tiiviissä kaveripiireissä joku sanoo jotain loukkaavaa homoista tai puhuu heistä ivallisesti, homot ovat heille vitsi. homoa käytetään jatkuvasti haukkumasanana. juuri kun on itsevarmuus koholla ja ajattelen "nyt olisi hyvä hetki" niin sekunnin päästä joku keksii jo kertoa "todella hauskan" homovitsin, sitten sitä muistaa taas miksi ei halua tulla kaapista ulos. ei yksinkertaisesti halua menettää läheisiään. vanhemmatkin voivat olla ankaria tai jossain uskonnossa, sehän vaan tekee kaikesta vaikeampaa, on vielä epävarmempi olo vanhempien suhtautumisesta. isovanhemmat ovat aivan liian vanhanaikaisia ja eivät tulisi ikinä hyväksymään. niin kauan kun asun kotona ja en tiedä ketään jolle varmasti voisin avautua, en aio sitä tehdä. monet luulee että pelkäisin syrjityksi tulemista, mutta kyse on siitä, että en halua alottaa kaikkea alusta, olisi helpompaa jos oisi tietänyt homoudestaan jo syntyessään, se olisi jo ollut itsestään selvyys ja kaikki turhat ihmiset olisivat karsiutuneet pois, ei olisi tätä empimistä. netti on ainoa paikka missä voi olla vapaasti homo koska tuntemattomien negatiiviset kommentit ja mielipiteet eivät haittaa samalla tavalla kuin jos sen sanoisi läheinen. tämä tilanne ei tule tästä ainakaan lähiaikoina muuttumaan. olisi kiva jos saisi olla vapaasti oma itsensä, vaikka ulkoisesti ei mikään muuttuisikaan.
Se homon elämä on,ei hyväksyntää keneltäkään.
No isovanhemmat ovat kyllä vanhan aikaisia eikä välttämättä niele, mutta vanhempien luulisi olevan jo sen verran nuorta porukkaa, että ei oikein välitä onko oma poika homo vai ei.
Ja siis homoillahan on oikeus olla oma itsensä, kaverit jotka sut homouden takia pyyhkii pois kaveri listoilta eivät koskaan kavereita edes olleet, sillä oikea kaveri ei hylkää toista mistään syystä.
Mun paras kaveri jonka olen tuntenut 6 luokalta asti on hetero, ja ei häpeä yhtään mua kun vietän aikaa sen kanssa.
Ja kyse ei ole mistään hengailu kaverista, vaan ihan kaverista jolle voi kertoa luottamuksellisesti mitä vain, joka puolustaa jos joku tulee nalkuttamaan ja ymmärtää.
Kaapista ei tulla ulos pelkästään kertomalla olevansa homo, vaan myös olemalla oma itsensä. Ei homona olo ole sen kamalempaa kuin heteronakaan olo, tarvitsee vain olla varma omasta itsestään ja uskaltaa olla sellainen kuin on häpeämättä.
jos nyt lasketaan noin karkeasti, et kysessä olis joku 16> kaveri, niin sellaisen vanhemmat on jo ns. vapaan kasvatuksen saaneita ihmisiä, joten olettais heidän vähintäin ymmärtävän ja hyväksyvän lapsensa homouden, sentään -70 ja vielä -80 luvun alkupuolella homoudesta oltiin aika tavalla vapaamielisiä, ei ollut aisd-jutttuja ja muutenkin silloin nuoret olivat erittäin aktiivisia seksin suhteen, et kyllä sen aikaiset ovat(?) avarakatseisia homoja kohtaan ja varsinkin ns. ukki- ja mummoikäiset elivät vielä rajumpaa nuoruutta, todellista vapaan rakkauden aikaa, meitähän sodanjälkeisinä aikoina syntyneitä oli suurin ikäluokka mitä suomessa on koskaan ollut ja seksin rintamalla riitti joka lähtöön porukkaa
Suomen "homohistorian" merkkipaaluja:
1950 - Homoseksuaaleja kuohittiin Suomessa.
1973 - Homoseksuaalisuus poistui rikoslaista
1981 - Homous poistettiin sairausluokituksesta. Ei luokiltu enää psyykkiseksi sairaudeksi.
1999 - nk. kehoituspykälä poistettiin. Pykälä onnistui estämään julkisen keskustelun homoudesta - ja varsinkin myönteisen sellaisen. Laista käytiin vääntöä jopa ihmisoikeustuomioistuinta tms. myöten. Tapaus samaa luokkaa autoverotuksen kanssa; virkamiehet eivät antaneet periksi sitten millään.
2003 - Samansukupuoliset parit saivat virallistetun parisuhteen.
Nyt kannattaa huomata, että 70- ja 80-luvuilla varttuneet ovat kasvaneet kaapissa, mitä tulee homoseksuaalisuuteen. Sattuneesta syystä siitä ei puhuttu ja jos puhuttiin, se käsitteli lähinnä HIV:ä tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Uutisointi oli negatiivistä (lue: ei saa kehoittaa...) Lehdistö oli itsesensuurin alaisena ja sama koskee kouluja ja niiden oppimateriaalia. Jos asiaa kohtaan ei ollut omakohtaista kiinnostusta ja halua etsiä tietoa, asenteet kehittyvät juuri sellaisiksi, mitä tälläkin palstalla riekkuvat heterot edustavat.
Pienenä vertailukohtana; Ruotsissa homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistui rikoslaista 1940 -luvulla. Vastaavasti parisuhteen virallistaminen tuli mahdolliseksi Tanskassa vuonna 1985. Suomessa seksuaalivallankumous koski lähinnä heteroteinejä, jotka kokoontuivat (ja koontuvat edelleen) pillunpoksautusbileiksi luokiteltaville rock-festareille. Huvittavinta tässä on se, että "vapaamielisissä" rock-piireissä homoja on aina kateltu kieroon, eli se siitä suomalaisesta "seksuaalivallankumouksesta".