Tuntuu ihan siltä kuin henkinen väsymys ja yksinäisyys olisi muuttunut fyysiseksi kivuksi tänäänkin olo oli niin tunkkainen että oli pakko ottaa burana.Välillä on niin paha olla että mahaan sattuu jos en jaksa hoitaa jotain asiaa.En tiedä edes mistä tämä paha olo johtuu.Joudun paniikkiin todella helposti julkisilla paikoilla, alan tuntemaan itseni niin rumaksi että on pakko päästä kotiin.En pysty lähtemään yksin kauppaan kaupungilla shoppailusta puhumattakaan,en voi hakea postia mikäli naapureita näkyy pihalla,en halua lähteä lapsen kannsa ulos pelottaa että kyylätään, tunnen itseni huonoksi äidiksi,syöminen vähänkin oudomman ihmisen edessä on kiusallista, itkettää joka päivä, välillä tuntuu pienetkin kotityöt aivan ylivoimaisilta,pidän verhot usein kiinni. Välillä on silti ihan hyvä olla ja silloin päätän että otan elämästäni kiinni mutta huomenna voinkin olla taas jo pohjalla.Eniten juuri harmittaa se että tuntuu etten pääse minkäänlaiseen rytmiin ja etten saa elämästäni minkäänlaista otetta. Miten mä pääsen taas normaaliin elämään ilman näitä pelkoja ja ahdistusta!?Onko tämä nyt SE sairaus vai jotain muuta mun läheiset ei ymmärrä mua..
LÄÄKÄRLLE VAI EI
pitäiskö mennä
1328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen itse samassa tilanteessa. oloni on käynyt välillä lähes sietämättömäksi kun ahdistaa ja masentaa ja hyviäkin hetkiä on ollut jolloin päätän ryhdistäytyä mutta ei se niin helposti onnistukaan. koin heti oireiden ilmettyä että kaikki ei ole nyt hyvin ja tarvitsen apua. apua olen hakenut ja olen kokenut sen ehdottoman tärkeäksi. ilman apua voisin olla jo ihan mahdottomassa tilanteessa josta toipuminen voisi viedä aikaa vaikka vuosia. näin asiantuntija minulle kertoi.