Viti valkoisen.
Ei naarmun naarmua
siinä.
Ei
pölyn hiventäkään.
Ei sormen jälkeä
yhtään!
Mut mitä
pöydällä sillä teen?
Jos koskea siihen
ei
kukaan saa?
Se antiikki kalu
on vainen
kaunis katsoa
mut koskea
ei saa!
Niin joskus on
myös ihminen
niin kylmä
kova vainen se kaikki luotaan
työntää pois.
Älä koske,
älä tule se sanoo
vaik ääntä
ei
kuulu.
Ei naarmun naarmua
siinä.
Ei
pölyn hiventäkään.
Ei sormen jälkeä
yhtään!
Mut mitä
pöydällä sillä teen?
Jos koskea siihen
ei
kukaan saa?
Se antiikki kalu
on vainen
kaunis katsoa
mut koskea
ei saa!
Niin joskus on
myös ihminen
niin kylmä
kova vainen se kaikki luotaan
työntää pois.
Älä koske,
älä tule se sanoo
vaik ääntä
ei
kuulu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kovat
huoneen usein täyttää!
minä tiedän...
osaan ja päätän.
Sinä oot vain
pelkkä jalkarätti
et tiedä mitään et.
Ihmisen
sydän voi olla kova
kuin kiveä olis se vain.
Ei tunne se
empatiaa
ja sitä
et hiljaakin olla vois
ja kuunella myös
toista.
Siitä huoneesta
rakkaus pakenee
ei kestä
se syytettä tuota.
Ja ihmiset nää
ovat ;
Kuin huonekalut nuo somat
mut ..
sydän on pelkkä
jää.
Mä oon miettinyt tota runoa ja se sopii pelottavan hyvin kaikkeen siihen mitä mä tunnen.Hienosti kirjoitettu.
Kiitos sanoistasi ! Kiva kuulla sinusta ! Viikon aherrus on takana ..Vai ?
Niin nuo runot on, ikävä kyllä ihan oikeasta elämästä surullisesta sellaisesta! Näitä ihmisiä,tapaa missä tahansa.... Mitä enemmän ihmistä on satutettu sen kovemmalta hän ulospäin näyttää...Ja kylmät jäiset sanat lentävät... Mutta sydän itkee..Sitä vain ei kukaa nää.. !
Kiva Jos /kun se aukesi sulle..!
Mutta mitä osaa sinussa/ elämässäsi se kosketti ?
Tämän juuri kuuntelin....
http://www.youtube.com/watch?v=sWIHqNlY_mA&feature=related
Jokainen naarmu, jokainen tahra, kaikkea ei voi pois pyyhkiä. Itse aiheutettuja, elämässä sattuu..Mutta pöytä haluaa olla pöytä.Jollekkin sopiva .
Jutun juurta. Kyse ei ollut siitä.
Oikeissa pöydissä niitä elämän merkkejä sa ja pitääkin olla. Mut takaisin hommiin !