Jenillä soi puhelin ja hän lähti puhumaan toiseen huoneeseen. Minä tartuin myös puhelimeen saadakseni äkkiä lisätietoja lisääntyvistä hengitysongelmistani.
- Nina. Vaistosin Ninan äänessä hienoista kyllästymisen makua. Hän on ollut näiden kahden kuukauden aikana virallinen luottohenkilöni ja olemme soitelleet päivittäin vaihtaaksemme ajatuksia tilanteestani, mutta kyllä se astia täyttyy joskus siskollakin.
- No Moi, ilmoitin tuttuun tapaani iloisella äänellä, vaikka se oli näissä olosuhteissa jo kohtalaisen vaikeaa.
- No Moi, vastasi Nina sarkastiseen tapaansa matkien äänenpainotuksiani. Ihan kuin olisin kokenut tämän joskus aikaisemminkin. Deja vu.
- Ei tässä muuta kun Jen ilmoitti eroavansa minusta ja sikainfluenssa iski, aloitin suorasukaiseen tapaani. Siskon kanssa meillä on ihan oma tapamme puhua ja tunnemme molemmat toistemme tyylit.
- Ai että simmoisia nyt, Nina sanoi tavoitellen hämmästynyttä äänen sävyä. Olin siirtynyt makuuasennosta istumaan jonkun naisen omistamalle nahkatuolille ja henkäilin parvekkeen ovesta tulevia kylmiä ilmavirtauksia.
- Joo, hän sanoi, että olen ihan samanlainen kuin hänen aviomiehensä. Mietin bisneksiä ja kerron tulevaisuuden rikkauksista, joita päällemme myöhemmin sataa. Nina naurahti.
- Just joo, no sellainenhan sinä olet.
- Sitten alkoivat nämä sikainfluenssan oireet. Vaikea hengittää. Puuskutin puhelimeen ja pidin hengitystaukoja sanojen välillä.
- Kannattaa varmaan soittaa sikainfluenssapuhelimeen. Herranjestas, Nina osaa aina neuvoa. Aina. Onko niillä jo oma puhelinkin? Sikainfuenssapuhelin, tavasin mielessäni sanahirviötä.
- Ootas kun etsin. Nina alkoi plarata netistä tietoja.
- Miksi sinne sairaalaan pitää mennä jos tulee niitä hengitysvaikeuksia, kysyin varovasti Ninalta.
- No ei siinä muuta kun että jos ne haittaa olemista, niin sairaalaan mentäessä antavat rokotuksen ja laittavat happikaappiin. Nina vastasi ja jatkoi netin selaamista kertoen aina välillä, millä sivulla hän milloinkin on.
- Ei meinaa löytyä. No onpas hyvä turvanumero sikainfluenssapotilaille, kun sitä ei löydy mistään, Nina naurahti. Minä taas hermoilin jo hengityskaappia ja mietin, että sattuisikohan rokotuksen saaminen ja ennen kaikkea mitä se sisältäisi. Olen yrittänyt vältellä lääkkeita aina viimeiseen asti. Eihän sitä tiedä mitä sivuoireita niistä tulee. Yksi kaverinikin kertoi, että otettuaan flunssarokotteen pari vuotta sitten poti hän koko syksyn lievää flunssaa. No voihan sekin olla eräänlainen sivuoire, vai?
- Ei löydy, mutta jos olet täällä meillä vielä kirjoilla, niin voisit soittaa Malmille tai Mariaan. Ilmoita sitten minne voin tuoda kukkia, Nina naurahti sarkastiseen tapaansa. Lupasin ilmoittaa, vaikka ensimmäisenä mieleeni tulvahtikin hautapaikka, jossa narkkareiden ja gangstereiden murjoma ruumiini makaisi. Karistin äkkiä mielikuvan mielestäni. Näin vielä Ninan laittavan kukkavalikoimansa kummulleni ennen kuin mielikuva katosi. psiuuh.
- Nyt on jo tosi vaikea hengittää ja sormenpäät puutuvat, ilmoitin Ninalle.
- Soitan nyt Malmille, sanoin henkeäni haukkoen ja lopetimme puhelun.
- Nina. Vaistosin Ninan äänessä hienoista kyllästymisen makua. Hän on ollut näiden kahden kuukauden aikana virallinen luottohenkilöni ja olemme soitelleet päivittäin vaihtaaksemme ajatuksia tilanteestani, mutta kyllä se astia täyttyy joskus siskollakin.
- No Moi, ilmoitin tuttuun tapaani iloisella äänellä, vaikka se oli näissä olosuhteissa jo kohtalaisen vaikeaa.
- No Moi, vastasi Nina sarkastiseen tapaansa matkien äänenpainotuksiani. Ihan kuin olisin kokenut tämän joskus aikaisemminkin. Deja vu.
- Ei tässä muuta kun Jen ilmoitti eroavansa minusta ja sikainfluenssa iski, aloitin suorasukaiseen tapaani. Siskon kanssa meillä on ihan oma tapamme puhua ja tunnemme molemmat toistemme tyylit.
- Ai että simmoisia nyt, Nina sanoi tavoitellen hämmästynyttä äänen sävyä. Olin siirtynyt makuuasennosta istumaan jonkun naisen omistamalle nahkatuolille ja henkäilin parvekkeen ovesta tulevia kylmiä ilmavirtauksia.
- Joo, hän sanoi, että olen ihan samanlainen kuin hänen aviomiehensä. Mietin bisneksiä ja kerron tulevaisuuden rikkauksista, joita päällemme myöhemmin sataa. Nina naurahti.
- Just joo, no sellainenhan sinä olet.
- Sitten alkoivat nämä sikainfluenssan oireet. Vaikea hengittää. Puuskutin puhelimeen ja pidin hengitystaukoja sanojen välillä.
- Kannattaa varmaan soittaa sikainfluenssapuhelimeen. Herranjestas, Nina osaa aina neuvoa. Aina. Onko niillä jo oma puhelinkin? Sikainfuenssapuhelin, tavasin mielessäni sanahirviötä.
- Ootas kun etsin. Nina alkoi plarata netistä tietoja.
- Miksi sinne sairaalaan pitää mennä jos tulee niitä hengitysvaikeuksia, kysyin varovasti Ninalta.
- No ei siinä muuta kun että jos ne haittaa olemista, niin sairaalaan mentäessä antavat rokotuksen ja laittavat happikaappiin. Nina vastasi ja jatkoi netin selaamista kertoen aina välillä, millä sivulla hän milloinkin on.
- Ei meinaa löytyä. No onpas hyvä turvanumero sikainfluenssapotilaille, kun sitä ei löydy mistään, Nina naurahti. Minä taas hermoilin jo hengityskaappia ja mietin, että sattuisikohan rokotuksen saaminen ja ennen kaikkea mitä se sisältäisi. Olen yrittänyt vältellä lääkkeita aina viimeiseen asti. Eihän sitä tiedä mitä sivuoireita niistä tulee. Yksi kaverinikin kertoi, että otettuaan flunssarokotteen pari vuotta sitten poti hän koko syksyn lievää flunssaa. No voihan sekin olla eräänlainen sivuoire, vai?
- Ei löydy, mutta jos olet täällä meillä vielä kirjoilla, niin voisit soittaa Malmille tai Mariaan. Ilmoita sitten minne voin tuoda kukkia, Nina naurahti sarkastiseen tapaansa. Lupasin ilmoittaa, vaikka ensimmäisenä mieleeni tulvahtikin hautapaikka, jossa narkkareiden ja gangstereiden murjoma ruumiini makaisi. Karistin äkkiä mielikuvan mielestäni. Näin vielä Ninan laittavan kukkavalikoimansa kummulleni ennen kuin mielikuva katosi. psiuuh.
- Nyt on jo tosi vaikea hengittää ja sormenpäät puutuvat, ilmoitin Ninalle.
- Soitan nyt Malmille, sanoin henkeäni haukkoen ja lopetimme puhelun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoisin samaa kuin edellisestäkin pätkästä, humoristinen ote sinulla on. Jopa mahdollisuuksia hykerryttävään hauskuuteen tyyliin John Irving, jos hyvin käy.
Ja joitakin kömpelyyksiä tässäkin oli, mutta uudelleen kirjoittamalla paranee. Esim. "jonkun naisen omistama nojatuoli" oli vähän outo ilmaus, olisi kaivannut vähän lisäselitystä, jotta olisi sekin ollut vitsikäs.
Mutta minusta tämä on hyvä alku, ero ja hyperventilaatiokohtaus, jatkokin tarjoaa hyviä mahdollisuuksia. Olet onnistuneesti yhdistänyt kaksi yhteen liittyvää, mutta erillistä elementtiä, joten jos puhuisit vain erosta, voisi olla tylsä, mutta kun tässä on toi sikaflunssa, niin se tekee kummastakin kiintoisan.