Usein kuulee sanottavan, ettei ms-tauti ole kuolemaan johtava sairaus, ja että se lyhentää elinikää vain muutamalla vuodella. Niinpä niin. En vain ole itse tavannut koskaan ketään 80- tai 90-vuotiasta ms-potilasta. Olen kyllä kuullut ja lukenut, että vanhaksi eläneitä ms-potilaita on olemassa, mutta taitavat olla vain harvinaisia yksittäistapauksia. Vanhin tuntemani ms-potilas on 70-vuotias, ja hänkin on jo aika huonossa kunnossa ja ollut monesti ihan kuoleman rajoilla, mutta on aina selvinnyt.
Kertokaapa ms-ihmiset tunnetteko tai oletteko tunteneet ketään 80- tai 90-vuotiaaksi eläneitä ms-potilaita. Entä tiedättekö missä iässä he ovat sairastuneet. Onko tauti kenties ilmennyt heillä poikkeuksellisen myöhään? Onko kenelläkään 20-30-vuotiaana sairastuneella mitään toivoa saavuttaa 80 tai 90 vuoden ikää, kun taudin parantavaa tai kokonaan pysäyttävää hoitoa ei vieläkään ole olemassa?
Hieman kyynisesti voisi ajatella, että ms-taudin kanssa ei välttämättä ole edes hyvä elää vanhaksi, jos joutuu olemaan viimeiset vuodet täysin pyörätuoliin sidottu tai vuodepotilas eikä pysty tekemään itse enää mitään. Sen takia olisi ehkä ms-potilaille parempi päästä pois tästä pahasta maailmasta ennen kuin menee niin huonoon kuntoon. Toivottavasti tautiin keksitään tehokkaampia hoitomuotoja. Siunausta elämäänne!
Kertokaapa ms-ihmiset tunnetteko tai oletteko tunteneet ketään 80- tai 90-vuotiaaksi eläneitä ms-potilaita. Entä tiedättekö missä iässä he ovat sairastuneet. Onko tauti kenties ilmennyt heillä poikkeuksellisen myöhään? Onko kenelläkään 20-30-vuotiaana sairastuneella mitään toivoa saavuttaa 80 tai 90 vuoden ikää, kun taudin parantavaa tai kokonaan pysäyttävää hoitoa ei vieläkään ole olemassa?
Hieman kyynisesti voisi ajatella, että ms-taudin kanssa ei välttämättä ole edes hyvä elää vanhaksi, jos joutuu olemaan viimeiset vuodet täysin pyörätuoliin sidottu tai vuodepotilas eikä pysty tekemään itse enää mitään. Sen takia olisi ehkä ms-potilaille parempi päästä pois tästä pahasta maailmasta ennen kuin menee niin huonoon kuntoon. Toivottavasti tautiin keksitään tehokkaampia hoitomuotoja. Siunausta elämäänne!
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Sen takia olisi ehkä ms-potilaille parempi päästä pois tästä pahasta maailmasta ennen kuin menee niin huonoon kuntoon. Toivottavasti tautiin keksitään tehokkaampia hoitomuotoja. Siunausta elämäänne!"
Vai niin...niinkö sinun mielestäsi olisi....
Asiassa on sellainen mutta, että jos nykyisin olisi esim. 90-vuotias ms-tautia sairastava henkilö, olisi hän harvinaisuus jo yksistään sen vuoksi, ettei koko sairautta juurikaan tunnettu hänen ollessaan nuori. Vanhoilta ihmisiltä taas ei tutkita edes ms-taudin mahdollisuutta. Mahdollisesti ms-tautia sairastavat vanhat ihmiset eivät ole koskaan päässeet nykyisten hoitomuotojen piiriin. Heillä ei ole mahdollisuutta saada interferonia tms.
Nykyisin 20-30 vuotiaat päätyvät tutkimuksiin, jos heillä on ms-tautiin viittaavia oireita ja saavat ajanmukaista hoitoa.
En ymmärrä ajatusta siitä, etteikö ms-tautia sairastava voisi elää yhtä vanhaksi kuin muutkin. Itse olen sairastanut ms-tautia jo kolmattakymmentä vuotta, enkä nyt liikunnallisesti tai psyykkisesti ole huomannut eroavani mitenkään kanssakulkijoista. En pitäisi mahdottomana maratonin juoksemistakaan.
Ja ihan kaikkia vaivoja ei kannata aina laittaa ms-taudin syyksi. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa pienet vaivansa, syödä terveellisesti ja yrittää liikkua omien mahdollisuuksiensa mukaan.
että joku sukulainen lukee viestisi ja sanoo minulle, että otapa itseäisi niskasta kiinni niin kyllä sinäkin pystyt juoksemaan...siitä vaan lenkille heti kun kramppailussa ja nykimisessä on vähän taukoa ja kyllä noilla tunnottomilla puupökkelöille pystyy hyvin juoksemaan. Ei haittaa vaikka jalkapohjissa ei ole tuntoa, siitä vaan lenkille !
ms on tunnettu JO (eikä vieläkään parantavaa hoitoa!)1800-luvulla, tosin suuren yleisön tiedossa tauti ei ollut silloin, eikä tunnu olevan vieläkään. Sukulaiseni joka sairasti (?) kyseistä tautia olisi nyt hieman yli 80 - v. mikäli eläisi, hänen kohtalokseen koitui keuhkokuume.
Täällä ms lyhyt historian lyhyt kertaus:
http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?s=162
Jospa nyt lukisit, mitä kirjoitin. En ole käskenyt enkä pyytänyt ketään juoksemaan. Kerroin omasta harrastuksestani. Niskasta kiinni ottamisella tarkoitin, että turha ruikuttaminen ei ketään auta ja jos nyt luet tarkkaan, kirjoitin että pitää ottaa niskasta kiinni ja HOIDATTAA PIENET VAIVANSA ja LIIKKUA OMIEN MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN.
Nuo pienet vaivat kannattaa sillä hoitaa, että jos perussairautena on ms, voi esim. poskiontelotulehdus olla kohtalokas.
Ja seuraavalle kirjoittajalle: kyllä ms-tauti sairautena on ollutkin tunnettu, mutta paljon siitä on aivan viime vuosina saatu selville. Ja kuten kirjoitin, ei kaikkia vanhoja ihmisiä tutkita edelleenkään, vain heidän oireitaan hoidetaan. Tiedän itse tapauksia, joissa ei diagnoosia ole edes alettu etsiä, vaikka kaikki viittaa ms-tautiin.
"Sen takia olisi ehkä ms-potilaille parempi päästä pois tästä pahasta maailmasta ennen kuin menee niin huonoon kuntoon.Toivottavasti tautiin keksitään tehokkaampia hoitomuotoja. Siunausta elämäänne!"
Kuulehan, jokunen aika sitten olin kuuntelemassa erään kansainvälisesti tunnetun professorin luentoa ms-taudista. Professori muistutti meitä kaikkia pienellä huomautuksella miten tämä elämä voi yllättää ja jonka haluaisin jakaa kanssasi. Prof totesi-> Että on tämä elämä ihmeellinen juttu, se lähtö voi tulla milloin tahansa ja kenelle tahansa, vaikka huomenna kun kävelet suojatiellä ja jäät auton alle. Siunausta myös sinun elämääsi!
Moi! Itse olen 55v dg:tä on 9vuotta ja ensi oireet oli 17vuotiaana eli kohta tulee 40vuotta.
Koko ikäni olen urheilua harrastanu ja vielä bodausta vaikka välillä oli kipuja ja tunnottomuutta.
Piti lopettaa laji 15vuoden jälkeen sitten muutama kk taukoa innostuin kamppailulajista
joka imaskin mukaan 10vuodeksi :)
Eikä mulla mitään lääkitystä ole tosin aluksi piikitin itteäni jonkin aikaa mutta ei lääke sopinu mulle.
Vielä tässä kuljetaan ilman apuvälineitä, välillä jumppailen jos siltä tuntuu.
Muutama koulukaverinikin on jo kuollu vaikka vaikka heillä ei tiettävästi ollu ms:ää.
Niin ja sille kahvihörhölle sanoisin että nuoruudessa en kahvia juonu mutta nyt menee senkin edestä :)
ps. periksi ei anneta