tarina.
Jos joku jaksaa lukea niin ihanaa..tai kommentoida niin oikein ihanaa.
Olen siis nainen, ja bi-seksuaalisuuden huomasin jo erittäin aikaisin murrosiässä.
Kiinostuin kummastakin sukupuolesta. Oli hieman hämmentävää.
Minulla on tällä hetkellä aivan mahtava ystävä, joka ei tiedä minusta tätä puolta. Tahtoisin kertoa, sillä tahtoisin olla täysin avoin että ystävyytemme olisi "vakavaa".
Pelkään kuitenkin nyt että kun kerron tämän puolen ystävyys muuttuu. Alkaako hän käsittämään kaiken väärin, tai jotkut eleet sitten isku yrityksenä..en tiedä.
Kaverini tuskin on bi-seksuaali..mutta olen taas nähnyt niitä merkkejä. :D mutta olettaisin niiden olevan oman ajattelun tulosta. Toisaalta, en voi koskaan tietää. Lähden kuitenkin siitä käsityksestä että hän on hetero. Ystävävänä maailman paras.
Kysymys ei ole siis se, että mitenkä hän sen ottaisi. Sillä tiedän että ottaisi sen hyvin. MUTTA, alkaako ihminen sen jälkeen miettimään että yrittääkö tuo iskeä, ja uskaltaako se ikinä mm. lähteä uimahalliin. Olisiko se hieman kiusallista.
Sitten tässä kuviossa on vielä meidän miehemme. Kummallakin on siis mies, sekä lapset. Se ei varsinaisesti liity tähän aiheeseen, sillä tarkoitus ei olisi aloittaa mitään suhdetta. Ainostaan olla avoin..niin, pelkään että se pilaa suhteen..tän kaverisuhteen.
Jos hän on Bi niin hän ymmärtäisi silloin minua täydellisesti. Nyt vain sen että kun ei miehen kanssa aina oikeen kiinnosta.
Jos joku jaksaa lukea niin ihanaa..tai kommentoida niin oikein ihanaa.
Olen siis nainen, ja bi-seksuaalisuuden huomasin jo erittäin aikaisin murrosiässä.
Kiinostuin kummastakin sukupuolesta. Oli hieman hämmentävää.
Minulla on tällä hetkellä aivan mahtava ystävä, joka ei tiedä minusta tätä puolta. Tahtoisin kertoa, sillä tahtoisin olla täysin avoin että ystävyytemme olisi "vakavaa".
Pelkään kuitenkin nyt että kun kerron tämän puolen ystävyys muuttuu. Alkaako hän käsittämään kaiken väärin, tai jotkut eleet sitten isku yrityksenä..en tiedä.
Kaverini tuskin on bi-seksuaali..mutta olen taas nähnyt niitä merkkejä. :D mutta olettaisin niiden olevan oman ajattelun tulosta. Toisaalta, en voi koskaan tietää. Lähden kuitenkin siitä käsityksestä että hän on hetero. Ystävävänä maailman paras.
Kysymys ei ole siis se, että mitenkä hän sen ottaisi. Sillä tiedän että ottaisi sen hyvin. MUTTA, alkaako ihminen sen jälkeen miettimään että yrittääkö tuo iskeä, ja uskaltaako se ikinä mm. lähteä uimahalliin. Olisiko se hieman kiusallista.
Sitten tässä kuviossa on vielä meidän miehemme. Kummallakin on siis mies, sekä lapset. Se ei varsinaisesti liity tähän aiheeseen, sillä tarkoitus ei olisi aloittaa mitään suhdetta. Ainostaan olla avoin..niin, pelkään että se pilaa suhteen..tän kaverisuhteen.
Jos hän on Bi niin hän ymmärtäisi silloin minua täydellisesti. Nyt vain sen että kun ei miehen kanssa aina oikeen kiinnosta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvään ja syvään ystävyyteen kuuluu oleellisena osana tietenkin avoimmuus. Se, miten asiat esittää ja missä tilanteessa, onkin sitten toinen juttu. Jokaiselle, uskoakseni, tulee väkisinkin joskus tilanteita, jolloin juttu luistaa rennommin esim. silloin, kun on nautittu hieman alkoholia, näin se vaan on. Itse en kannata alkoholin käyttöä, mutta sitä ei tarvitse käyttää tietenkään liikaa.
Entisen pomoni ohje oli: Jos haluat oppia tuntemaan tytovereittesi todellisen luonteen, niin lähtekää vaikka viikonloppuristeilylle yhdessä. Uskon tuohon viisauteen vakaasti.
Mitä nuo merkit, joita olet havainnut ovat? Useinhan, kun ihastumme, olemme herkkiä havaitsemaan erinäisiä merkkejä, vaikkei toinen mitään tarkoittaisikaan. Ei tarvitse tietenkään olla esim. sinun tapauksessasi.
Oletteko ehkä saman ikäisiä? Onko ystävyytenne kestänyt pitkäänkin?
Itse olen myös naimisissa ja ihastunut toiseen naiseen, nuorempaan ja pohdiskelen nyt samoja asioita. Olen kuitenkin ajatellut asian hieman kypsyä ja katsoa missä mennään, sillä ystävyytemme on vielä aika nuori.
Onnea sinulle ja annahan kuulua itsestäsi.
Samantien tunsin olevani samalla aaltopituudella. Mietin että miten voi olla näin samanlainen ihminen.
No ikäeroa ei ole paljon, ja kiinnostuksen kohteet ovat samanlaisia.
Alkoholia en käytä ollenkaan, olen kuitenkin humalassa joskus ollut, ja ei ole mun juttu. Viinilasin saatan juoda joskus ravintolassa erikoistilanteessa.
Olen huomannut katseita..suhteellisen pitkiä sellaisia. Huuliin katsomista. Yksi aika selkee vihje on jos ihmisen yrittää pidättäytyä on se, että ei koske toiseen vahingossakaan. Hetero kaverini ovat käytännössä kimpussa :D
Vaikea on sanoa.
Jos minun pitäisi valita suhde ihastuksen kanssa, vai ystävyys..ottaisin sen ystävyyden.
ehkä.
jos on hyvä ystävä, niin varmasti hän ei ole moksiskaan asiasta. Minulla on pari lesboystävää, ja en koe mitenkään kiusalliseksi olla heidän läsnä ja ei jokainen hali ja hiuksien näpläys ole flirttiä vaan ystävien välistä kommunikointia :D
Meillä on myös aika tuore ystävyys, mutta se lähti heti aika nopsasti käyntiin ja mun näkökulmasta hän on tällä hetkellä erittäin läheinen ja tärkeä ystävä -vaikka salainen ihastumiseni laskettaisiinkin pois!
Tunnen itseni aivan typeräksi näine ajatuksineni ja fantasioineni... minä olen meistä se, jolla on parisuhde toisaalla, eli hän ei moraalisistakaan syistä varmaan tekisi mitään liikettä. Olen tulkitsevinani silti jotain juttuja niin että kiinnostusta olisi, mutta toisinaan ei sitten niin mitään! Ja nekin muutamat jutut voi ihan milloin vaan pistää kaveruuden piikkiin. Älkää nyt rakkaat ihmiset jaksako moralisoida mun ajatuksia, kukaan ei sitä tee niin perusteellisesti varmaan kuin minä-mutta olen riittävän vanha tajutakseni että tietyt tunteet kannattaa vaan tunnustaa. Mulla on se selvää, etten riskeeraa perhettä enkä halua riskeerata ystävyyttäkään, mutta tietty kiehtoo ajatus että toinen tietäisi edes mitä ajattelen! En uskalla kertoa sillä ensinnäkin mulla on aika heikot kortit ylipäätänsäkään tarjota toisekseen olen itse kuullut joskus yhdeltä kaveriltani nuorena että hän oli ihastunut minuun ja tilanne oli aika vaikea, kolmanneksi hänkin on kuuma pakkaus monien muidenkin mielestä ja on naureskellut näille :) No jos olisin tosi rohkea, en välittäisi näistä mitään vaan toisin asian jotenkin sopivassa paikassa huumorintajuisesti esille (näitä on tullut mietittyä!)
Koska en ole koskaan ollut suhteessa naisen kanssa, asiassa kiehtoo varmaan se mitä ei ole kokenut tai ei tiedä. Olen jopa miettinyt, kannattaisiko tutustua kaverimielessä johonkin kivaan bi-naiseen, joka esim. voisi kerran suudella minua jotta pääsisin edes jonkinasteisesta neitsyydestä ulos -se saattaisi lieventää tämän yhden mystiikkaa ja palauttaa asiat mittasuhteisiin. tämä on aivan pöllöä, tiedän kyllä, mutta kaikkea sitä päässään pyörittää... Olisin varmaan niin arka etten mihinkään tapaamiseen edes tulisi! Me ystäväni kanssa kyllä halitaan tavanomaisesti -jotenkin olen todella tietoinen hänen läsnäolostaan jos vaikka seisookin vierellä, joku voimakas veto... jos olisi mies kyseessä olisin täysin varma että toinenkin tuntee saman ja jos ei tunne, on sen vaikutuspiirissä kuitenkin. Nyt olen siis aivan pihalla enkä tiedä mikä kaikki on mielikuvitusta!
Hei kaikkea hyvää teille! Helpottaa kyllä purkaa tuntojaan tänne. En ole kenellekään muulle kaverillenikaan kertonut, mutta sen saatan kyllä sopivan tilaisuuden tullen tehdä. Minun "Hän" ei tunne vielä puoliakaan kaikista tuttavistani.
itse huomasin kun kerroin että se vaikutti muutamiin ystävyyssuhteisiini joten sen takia en ole kertonut nykyiselleni hyvälleni ystävälleni. välillä on parempi kun ei tiedä....
vaikuttaa, voihan se olla että ihan positiivisestikkin. Mikset sä voi puhua ettei mies kiinnosta ilman että sun pitää sanoa etä olet bi? Käsittääkseni heteronaisilla on yleistäkin ajankohdat kun mies ei kiinnosta yhään. Osa kääntyy silloin naisten puoleen ja osa odottelee että kausi menee ohi.
Minusta sun pitäisi puhua sun miehen kanssa, ihan ensimmäiseksi. Se mikä minua hämmästyttää heterosuhteissa toistuvasti on se että minun tuntemista heteropareista yksikään nainen ei oikeasti pidä miestään uskottunaan ja parhaana ystävänään jolle voi kertoa kaiken.
Minullekkin sanottiin että jos on jotain mistä en voi/halua naiselleni kertoa voin hänelle, minä sanoin ettei ole mitään asiaa mistä en voisi. Sehän on ensimmäinen parisuhteen sääntö että pitää osata puhua puolisonsa kanssa vaikeistakin asioista ja luottaa siihen että saa tukea ja ymmärrystä.
Jos säkin et siksi puhu miehellesi että pelkäät eroa pelkästään siksi että sanot että joskus tekee tiukkaa olla miehesi kanssa koska et ole sillä päällä, niin hyvä ihminen, onko sun elämäsi onnellinen vai onko se onnellista joitain ajanjaksoja ja loput koitat vaan arjen painolla tarpoa eteenpäin?
Minua ei ikinä lakkaa kummastuttamasta sitä miten halpana elämää pidetään. Minä olen aina pyrkinyt olemaan onnellinen ja tekemään jonkun onnelliseksi, elämää hyvää ja minulle tarkoituksellista elämää ja jos voin samalla tuottaa samanlaista iloa ja täyttymystä jollekkin, se on täydellistä. Muuhun minä en suostuisi en ainakaan sellaiseen mihin suurin osa kasvatetaan. Onni ja autuus on ihan jotain muuta kuin miehen etsiminen kiireellä naimisiin oma talo ja lapsia. Sitten on tuollaisia tilanteita jossa herätään siihen arkeen että ei ole edes löytänyt itseään vielä eikä mitä haluaa elämältään.
Puhumattomuus on ensimmäisiä monia ovia joita suljet sun ja miehesi väliltä, sitten kun te olette joitan kymmeniä vuosia sulkeneet vain ovia välistänne te eroatte ja sä ymmärrät ehkä vasta sitten sen mitä sun pitäisi nähdä jo nyt. Sun elämää on tämäkin päivä, tämäkin hetki. Sä et voi palata elämään toisin. Tee siis nyt sulle oikeita päätöksiä ja onnea kohti, ei vain pärjäämistä.
Olen tämän ketjun aloittaja..
Tilanne ei ole liikkunut suuntaan eikä toiseen tämän asian suhteen.
No, mieheni tietää bi-seksuaalisuudesta ja ilmeisesti hyväksyy sen. Mutta koskaan ei puhu siitä mitään. Tosin en minäkään. Me emme siis puhu.
Ok, naisen kanssa olen heti samalla aaltopituudella. Pystyn puhumaan ja toinen ymmärtää.
Miehen kanssa ei näin ole..olen miettinyt onko väärä mies, mutta ei ole vaan hän on vain mies.
Tuntuu että kun puhun, toinen toljottaa jonnekkin kaukaisuuteen ja kun jotain älyllistä kommenttia odottaa niin sieltä tulee jaa..Eli henkeviä on aivan mahdotonta puhua muun muassa.
Mutta kun auto hajoaa, niin lähtee tämä sama mies sitä korjaamaan tai tietää heti pitääkö se viedä korjaamoon, samoin muiden käytännön asioiden kanssa. Sama lasten kanssa, pojat osaavat tehdä kaiken kalastamisesta pyörän korjaamiseen.
Joten, vaikea on valita. Miehessä viehättää toiset asiat, naisessa toiset.
En tiedä onko tämä sitä elämää, mutta "naiskausien" aikana on hieman vaikeaa...nyt osui vain sellainen tyyppi kohdalle joka on niiiin se oikea. Hän ei edes tiedä sitä.
Tunteet vai järki..järki vai tunteet..ellei sitten olisi järkevää valita vain kummatkin.
että tuleeko nää kerta kerralta isommiksi asioiksi nämä "naiskaudet" koska näyttäisi siltä että miehesi kanssa sulla ei asiat ainakaan parempaan suuntaan kehity.
Mä kyllä uskon että miehet eivät tajua asioita samalla tavoin kuin naiset, mutta oletko sä koittanut keskustella siitäkin. Jos vain kertoo toiselle asioita ja toinen selkeästi on jossain muualla voi ystävällisesti sanoa että rakkaani, meille koituu ero jos me ei aleta kuuntelemaan toisamme ja koittamaan enemmän.
Et sä voi vaan antaa kotitilanteen mennä ilman yritystä ja keskittää toiveesi ja unelmasi ja yrityksesi naiskausiin. Silloinhan sä voisit erota samantien.
Ei mikään suhde oli se sitten naisen tai miehen kanssa onnistu ellei se yhteinen yritys ja halu oikeasti kuunella ja olla toiselle ole olemassa.
Älä vain käänny toisaalle hakemaan sitä mitä luulet ettei kotona ole. Mikään ei tule ilmaiseksi, ei varsinkaan hyvä parisuhde. Mitä enemmän siihen käyttää aikaa sen paremmin se voi ja ajan kanssa se ikään kuin alkaa kasvaa korkoa. Mutta sun pitää päättää haluatko sä antaa sun avioliiton ajelehtia arjen ja rutiinien varassa ja etsit sen kipinän ja ilon ja himon naisunelmista, vai laitako sä itsesi hommiin ja miehesi teidän avioliiton pelastamiseksi.
Mitä sä haluat, siitähän se lähtee.
haluan pelastaa avioliiton. Ja mieheni on sellainen perinteinen suomalainen mies, ja ei ole luonteenomaista puhua asioista niin kun nainen.
Miehenä mieheni on lähellä täydellisyyttä, siis kaikki ne asiat mistä naiset yleensä valittavat ovat kunnossa. Ainut on tämä puheyhteys mikä puuttuu :D.
Tiedän kyllä mihin tälläinen johtaa. Tuntuu että en tunne koko ihmistä oikeasti, olen vain tottunut siihen.
Mutta edelleen naisen kanssa olisi helpompaa..tai on ollut. Olen seurustellut myös naisen kanssa, mutta siinäkin oli omat puutteensa silloin..kauan sitten.
että sä mielummin otat uuden kuin korjaat vanhan. Voihan tietty olla että sun on vain parempi olla naisten kanssa, mä ymmärrän täysin sen tunteen. Naisten kanssa on helpompaa jutella kaikesta mutta myös hyvä suhde naisen kanssa vaatii paljon.
Mitä puutteita sulla oli aikoinaan naisen kanssa suhteessasi?
Sä haluat pelastaa sun avioliiton, ole sitten rehellinen miehellesi. Kerro sun tunteista ja kuka tietää, ehkä sun miehesi kannustaa sua asiassa. Jos sä vain koitat sinnitellä yksin asiasi kanssa ei homma toimi. Niin hyvässä kuin pahassakin vai miten se menee.
Sun on luotettava sun mieheen ja puhuttava sille tunteistasi. Siitähän se pelastus alkaa.
juuri tätä olen miettinyt itsekkin. Olisiko helpompaa jos mies tietäisi tämän kauden voimakkuuden.
Olen kuitenkin hänen kanssaan lapset tehnyt, ja muutenkin elämme yhdessä jne.
Ehkä se menee ohi? ehkä ei.
Pystyn luottamaan mieheeni kaikessa ja hän on ehdottoman rehellinen ihminen. Puhuminen tuottaa vain ongelmia.
En usko että mies kannustaisi aloittamaan suhteen naiseen..mutta jo pelkkä asian ymmärtäminenkin riittäisi.
Toinen vaihtoehto on puhua vain tämän ystäväni kanssa tästä.
Mutta sanotaanko näin, heterona olisi helpompaa..tai ihan suoraan lesbona. En tahdo luopua nyt miehestä enkä naisesta. Tuntuu aika pahalta olla niin kaksi naamainen, ikäänkun ei koskaan olisi täysillä missään suhteessa.
Naisen kanssa se meni sitten pieleen kun kyllästyimme toisiimme. ei ollut se oikea. En voinut kuvitella loppuelämääni hänen kanssaan, joten se kaatui ehkä siihen lopulta.
Alku oli mahtavaa.
aloittaa sillä että etsit ystäväksi bi-henkisen naisen. Joskus on hyvä saada jutella ongelmistaan ja ajatuksistaan ihmisen kanssa joka ymmärtää mitä sä käyt läpi. Miehesi suhteen onkin sitten kinkkisempi homma, ehkäpä ensin keskityt siihen että löydät samanhenkisen naisen jonka kanssa pääset purkamaan ajatuksiasi. Jos se ei tyynnytä sua vaan haluat etsiä ihan fyysistä kontaktia minusta sun pitäisi puhua sun miehelle uudelleen. Koska joskus ihmiset, tässä tapauksessa sun mies, ei välttämättä ymmärrä sitä mitä eivät itse ole. Asiaa pitää selventää paremmin, selvemmin, pidempään.
Hän ehkä pelkää kun ei ymmärrä, mutta jos sä selität kunnolla ja annat hänen miettiä niin en usko että monikaan mies on täysin ymmärtämätön tilanteessa jossa kysessä on kaksi naista ja seksi.
Susta tuntuu pahalle olla bi koska sä et voi olla sitä rehellisesti, sä salaat todelliset halusi mieheltäsi ja täten tukahdutat suurta osaa itsestäsi. Ehkä käy niinkin että eroat miehestäsi ja löydät toisen miehen joka ymmmärtää bi puoltasi.
Mutta sun itsesi tähden, sun pitää uskaltaa elää sinuna ja se on että haluat naisen ja miehen. Se miten sä sen ratkaiset on susta kiinni, mutta vähiten satuttaa ketään kun on rehellinen kaikille osapuolille.
Sun elämä, koita tehdä siitä näköisesi ja onnellinen. Ei asiat loppujen lopuksi yleensä ole vaikeita, me tehdään niistä vain päässämme isoja mörköjä jos niitä siellä haudutetaan liikaa. Ongelmiin on aina ratkaisu, ehkä se ei ole aina helpoin mutta joskus pitää tehdä isojakin muutoksia saadakseen yksinkertaisen lopputuloksen. Uskallusta elämään.
Jokaisessa lauseessa on erittäin paljon järkeä, ja jopa apua.
Olen tehnyt elämästäni kaikilta muilta osin oman näköiseni. Paitsi tämä.
Miehestä en usko eroavani, mutta meillä menisi paremmin, jos tämän kohdan saisi järjestettyä siten että joku käsittäisi.
Minulla on paljon ollut bi.kavereita, mutta minulla on heihin välit viilentyneet, koska en ole yhteyttä kerennyt pitää.
Nyt on vain tämä yksi, joka varmasti ymmärtäisi jos kertoisin. Sekä on samalla aaltopituudella.
Kun on bi, saattaa tunteet vaihdella edes takas. Ihastuu ei ihastu jne. Nyt vain tässä on kyse vähän enemmästä. Se on pelottavaa.
Saapa nähdä kuinka käy. Vieläkin tilanne seisoo, koska ei ole tullut tilaisuutta.
Olen kuitenkin päättänyt että kerron tämän asian.
:O
Asiaan suhtautuminen oli aika jännä.
hän sanoi, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän bi-seksuaaleja.
Mikään ei ole muuttunut meidän välillä. Hän ei aiheesta sen kummemmin halunnut puhua, ihan kun olisin ilmoittanut ostavani uudet kengät..taas.
en todellakaan tiedä enää mitä teen :D..töihin