Heip!
Siskon tyttöni on täystuho! 1v8kk lapsi, ei pidä mistään leikkimisestä eikä tee muutenkaan mitään "järkevää". Ainoa intohimo on kotona sotkeminen (niinkun myös kylässä). Ja tietysti siskoni purkaa tämän suunnattoman raivon MINUUN!. Siis kotona tehdään vain tuhoja. Väännetään kaikki hellat ja uunit päälle kun silmävälttää, kaivellaan roskikset läpi, hakataan pöytiä ja tietokoneita ja telkkareita, kaivetaan kaikki laatikot hujanhajan pitkin asuntoa, eteisestä kuljetellaan ulkovaatteet ja kengät pitkin asuntoa ja ruokailun yhteydessä syljetään ruokaa pitkin lattioita ja heitellään ruokaa jokapuolelle.Muutenkaan lapsi ei tunnu olevan KOSKAAN tyytyväinen vaan KITISEE AINA kun siskoni tulee kylään meille tai näemme kaupungissa tai menen heitä tapaamaan. Kaupungilla ei tule mitään koska lapsi käyttäytyy niin huonosti ja huutaa ja raivoo lähes kokoajan. Siskoni sanoi ettei enää kehtaa liikkua kaupungilla koska ihmiset toljottavat kun hänen lapsensa käyttäytyy niin rumasti, huutaa ja karjuu. En jaksa enää ottaa häntä meille hoitoon yöksi, koska olen huomannut että minullakin alkaa palaa pinna ja vaikka hän olisikin vaan päivän meillä, käy sekin jo niin työstä että olen aivan valmis menemään nukkumaan kun hänet haetaan pois. Onko tämä vain huomion hakemista, uhmaikää vai mikä on? Onko normaalia ja ohimenevää? Itselläni ei ole lapsia eikä siskon touhuja katsellen tee mieli hankkiakkaan. Minulla oli suunnaton vauvakuume kun sisko lapsi oli ihan vauva, mutta nyt kokoajan varmistun enemmän siitä että en halua lapsia jos elämä on senjälkeen tuollaista.
Siskon tyttöni on täystuho! 1v8kk lapsi, ei pidä mistään leikkimisestä eikä tee muutenkaan mitään "järkevää". Ainoa intohimo on kotona sotkeminen (niinkun myös kylässä). Ja tietysti siskoni purkaa tämän suunnattoman raivon MINUUN!. Siis kotona tehdään vain tuhoja. Väännetään kaikki hellat ja uunit päälle kun silmävälttää, kaivellaan roskikset läpi, hakataan pöytiä ja tietokoneita ja telkkareita, kaivetaan kaikki laatikot hujanhajan pitkin asuntoa, eteisestä kuljetellaan ulkovaatteet ja kengät pitkin asuntoa ja ruokailun yhteydessä syljetään ruokaa pitkin lattioita ja heitellään ruokaa jokapuolelle.Muutenkaan lapsi ei tunnu olevan KOSKAAN tyytyväinen vaan KITISEE AINA kun siskoni tulee kylään meille tai näemme kaupungissa tai menen heitä tapaamaan. Kaupungilla ei tule mitään koska lapsi käyttäytyy niin huonosti ja huutaa ja raivoo lähes kokoajan. Siskoni sanoi ettei enää kehtaa liikkua kaupungilla koska ihmiset toljottavat kun hänen lapsensa käyttäytyy niin rumasti, huutaa ja karjuu. En jaksa enää ottaa häntä meille hoitoon yöksi, koska olen huomannut että minullakin alkaa palaa pinna ja vaikka hän olisikin vaan päivän meillä, käy sekin jo niin työstä että olen aivan valmis menemään nukkumaan kun hänet haetaan pois. Onko tämä vain huomion hakemista, uhmaikää vai mikä on? Onko normaalia ja ohimenevää? Itselläni ei ole lapsia eikä siskon touhuja katsellen tee mieli hankkiakkaan. Minulla oli suunnaton vauvakuume kun sisko lapsi oli ihan vauva, mutta nyt kokoajan varmistun enemmän siitä että en halua lapsia jos elämä on senjälkeen tuollaista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No mun puolitoistavuotias poika tekisi kyllä kaikkia yllämainittuja asioita koko päivän, jos häntä ei kiellettäisi. Siis, miksi siskosi lapsi saa tehdä kiellettyjä asioita? Miten hän ikinä oppii tavoille, jos mistään kiellosta ei pidetä kiinni?
Elämän ei tarvitse olla lastensaannin myötä tuollaista!
Minullakin on jo toinen lapsi, vasta kuukauden vanha. Eihän meidän arjestamme tulisi yhtään mitään, jos esikoinen käyttäytyisi kuten siskosi lapsi!
Kyllä pienikin lapsi säännöt oppii, mutta sitten on oltava johdonmukainen. Eli mikä on kerran kiellettyä, on aina kiellettyä. Ja jos kielto ei mene perille, lapsi haetaan pois vaikka potkien ja kiljuen, mutta periksi ei saa antaa. Jos tilanne on päässyt noin pahaksi, saattaa kestää hetki että lapsi oppii jälleen käyttäytymään.
Mutta pienikin lapsi osaa erottaa toisistaan lepsut ja jämäkät aikuiset, ja käyttäytyykin sitten sen mukaan.
Lapselle itselleenkin on helpompaa, kun kaikki rajat ovat selkeitä ja totella täytyy.
Myöskin kannattaa käyttää positiivisia konsteja, eli suunnata lapsen huomio muualle ennenkuin hän ehtii edes ajatella tekevänsä pahojaan. Lapsen voi esim. antaa viedä roskan roskiin ihan luvan kanssa (lapset rakastavat aikuisten apinointia), mutta se on sitten siinä. Roskikselle ei muulloin mennä.
Onnea siis vaan vauvahaaveillesi, lapset ovat erilaisia, mutta vastaavaa kaaosta ei ole pakko antaa tapahtua, vaan taaperoiästäkin voi ihan nauttia :).
Itselläni on 1v 7kk ikäinen poika, joka käyttäytyy juuri kuvatunlaisesti, ja häntä kielletään, voi kyllä että kielletäänkin jatkuvasti ja yritetään kääntää huomiota muualle, mutta on kuin kuuroille korville puhuisi. Lisäksi kehun aina kun on edes ihan hetken "kiltisti", leikkii legoilla tms. että "oletpas kiltti poika kun leikit nätisti, äiti on tosi iloinen", mutta valitettavasti auttaa vain 5 minuuttia. Neuvolan täti ja lääkäri sanoivat että vaikuttaa ihan normaalin vilkkaalta ikäisekseen, rauhoittuu kun järkeä tulee enemmän n. 2.5v. Ja riehui neuvolassa ihan samalla tavalla, kaivoi esim. lääkärin käsilaukusta limupullon ym. kaikki temppunsa, sanoivat vaan että ennakkoluuloton ja tutkiva luonne lapsella on suuri voimavara. Kyllä voimani ovat välillä lopussa, mutta tiedän ettei tätä kestä ikuisesti.
Kyllä minunkin keskimmäiseni, poika 1,5v tekee tuollaista. Tuon ikäinen lapsi ei ajattele käyttäytyvänsä huonosti. Usein tuo "täystuho" on rajojen hakemista ja uteliaisuutta täynnä: Mitä tapahtuu jos rämppään tietokonetta? Roskis voi olla täynnä jotain mielenkiintoisia purkkeja, pöytiä on kiva paukuttaa, koska siitä saa itse äänen aikaiseksi ym. Ei muuta kuin paljon sallittuja virikkeitä ja mukavaa puuhaa
No meillä nuo temput alkavat näkyä jo nyt 7 kk iässä. Vauva hakkaa seiniä ja kaappeja ja leluja ja pöytiä, kiljuu, tutkii kaiken ja repii ja pureskelee kaiken mihin pääsee käsiksi. Repii hiuksia, vetää lattialle tavarat sieltä mihin ylettyy (olohuoneen pöytä, tuolit). Olen tulkinnut tämän uteliaisuudeksi...miltä tuo sohva maistuu, millainen ääni tulee seinästä, tuleeko kiljahdus joka kerta kun nyhtäisen hiuksista, tuleeko hauska ääni kun hakkaan lelua pöytää vasten...entä jos hakkaankin seinää ihan kädellä...mitä tämä on joka repeytyy hauskaa ääntä pitäen niin helposti...jos kaadan tuon laatikon niin ai että tulee kivoja ääniä...kylläpä tuntuu mukavalta hampaissa kun saa jyystää huonekaluja...äiti näyttää hassulta kun revin tuon kummallisen kapistuksen hänen silmiensä edestä pois...ja miksi äiti reagoi aina samalla tavalla kun nappaan tuon kapistuksen...miten minusta voi lähteä näin kova ääni...kokeillaan tuleeko vielä kovampaa ääntä!!
Kyllä lapsella on paljon ihmeteltävää tässä maailmassa...
...taitaa tulla tutkija tai fyysikko tästäkin lapsesta...tai ehkäpä arkkitehti kun on niin kiinnostunut materiaaleista ja niiden käyttäytymisestä...
Sanotaan että älykkäät lapset voivat olla aikamoisen vaativia lapsuusiässä...eli tuo kaiken tutkiminen ja jatkuva kiinnostus ympäristöstä on älykkyyden merkki...