Tervehdys kaikki te armoitetut perhepäivähoitajat Turun seudulta!
Pieni, nauravainen papupata Kupittaan kulmilta on alkanut osoittaa merkkejä kaipuusta toisten lasten seuraan, ja vaikka äitinsä koittaa venyttää mielikuvistustaan äärimmilleen, ei logiikka enää ihan riitä kaksivuotiaan leikkeihin! :) Samalla äitinsä on piakkoin myös jakautumassa kahtia ja touhutäti saamassa itselleen pikkusiskon (mikäli ultran sukupuolenmääritykseen on luottaminen), ja sikälikin kaivattaisiin vuorokauteen lisää tunteja, jotta äiti saattaisi tehdä töitäkin välillä. Tähän mennessä yhtälö on toiminut mummin, isin lyhennetyn työviikon, sekä maailman ihanimman "nannyn" avulla niin, että äiti on välillä voinut vetäytyä kammioonsa luomaan taidetta, mutta uusi tulokas tuo kyllä mukanaan sellaisen muuttujan, että ratkaisuun tarvitaan nyt myös kodin ulkopuolinen hoitopaikka.
Kunnallisen päiväkodin härdeli tuntuisi kotielämää viettäneelle tytölle hiukan turhan radikaalilta muutokselta, ja kun jatkossa tarvitsemme varmasti edelleen myös yksityisen, kotiin tulevan hoitajan apuja (mihin saamme KELAlta kotihoidon tukea), niin yksityinen perhepäivähoito hänen lisäkseen olisi varmaankin ideaalein ratkaisu tähän hätään.
Tyttö on kuukauden päälle kaksivuotias, itsellinen ja seurallinen tättähäärä, joka nukkuu parin tunnin päikkärit päivittäin, ja joka puolisen vuotta sitten päätti oma-aloitteisesti lopettaa päivävaippailun, potalle siirtyen. Rajoja ja rakkautta ollaan kotona koetettu jaella tasaisesti kumpaakin, eli kuria saa löytyä myös hoitopaikasta, mutta samalla mitalla sitten myös hellyyttä ja huomiota -joista ainakaan jälkimmäistä en usko isoista päiväkotiryhmistä ihan tarpeeksi vielä löytyvän tuon ikäiselle taaperolle.
Vaikein muuttuja tässä yhtälössä on kuitenkin äidin epäsäännöllinen työ, ja sen aikaansaama jatkuva aikataulujen rustaaminen ja rukkaaminen. Olen siis kotiäitinä, mutta samaan aikaan kuitenkin töissä, eli ammattini edellyttää sekä kodin ulkopuolella tapahtuvaa, että kotona tehtävää työtä (joka ei sekään onnistu "vasemmalla kädellä", lapsenhoidon ohessa, vaan vaatii oman rauhan). Lisäksi työn aikataulut ovat kovin riippuvaisia kulloinkin työn alla olevasta tuotannosta, sekä sen työvaiheesta. Pääosin pystyn sumplimaan ja sopimaan aikataulut itse, jolloin yleensä suunnittelen niitä n. kahdeksi-kolmeksi viikoksi eteenpäin. Osittain menot ja myös kotona tehtävät työt ovat kuitenkin pakollisia ja ulkoapäin määräytyviä, eli kaikkeen en voi vaikuttaa. Myös työn kellonajat saattavat vaihdella ammupäivästä iltamyöhään, ja hommaa mutkistaa vielä päivätöissä käyvän isän iltaharrastus, joka verottaa viikossa aikaa 5-10 h. Ja nyt siis vielä olisi pikkukakkonen tulossa, eli lusikoitavana on mahdollisimman hankala soppa.
Kuitenkin, kuten mainitsin, käytössä on edelleen sekä yksityinen hoitaja, että oy Mummi ab, eli koko kaaosta en ajatellut perhepäivähoitajan niskaan kaataa, vaan siihen suuntaan voisimme hyvinkin koettaa suhteellisen säännöllisiä hoitoaikoja. Ajattelin aluksi aloittaa varovasti kokeillen, kenties muutaman tunnin, parina päivänä viikossa, ja siitä sitten aikoja ja kertoja lisäillen -lähinnä homman toimivuuden ja tyllerön tunnelmien mukaan. Niin, ja toivoisin kovasti, että tämä hoitomuoto voitaisiin saada alulle jo ennen perheenlisäystä (maaliskuun lopun tienoilla), koska uusi tulokas varmaankin hämmentää isosiskoa ihan tarpeeksi muutenkin.
Ja mitä tuohon Itä-Turkuu tulee, niin (kenties utopistisissa?) toiveissa kaiken lisäksi olisi, että hoitopaikka löytyisi inhimillisen matkan päästä meiltä. Perheellämme on käytössä on vain (!) yksi auto, ja sen jakaminen jo olemassa olevienkin menemisten ja tulemisten kesken on tarpeeksi haastavaa. Siksi toivoisin, että vanhemman tytön hoitoon viemisestä ei muodostuisi tuntien kiertoajelua ympäri Turlua, vaan äidin ja tyttären jalat ( vauvan vaunut), tai korkeintaan yksi bussi riittäisivät perille pääsemiseen.
Jos tämän sekavan tilanteen vielä sekavamman kuvailun perusteella joku nyt uskaltaisi onkeen tarttua, niin toivon pikaista älähdystä siitä tämän palstan kautta. Siis olennaista meille (näin aluksi) olisi nyt hoitopaikan sijainti, ja siitä toivoisin mainintaa heti kättelyssä, jottemmme turhaan tuhlaa mikrobittejä molemminpuoliseen avautumiseen. :) Laita siis asuinpaikkasi, luonnehdinta hoitolapsitilanteestasi ja jonkinlainen yhteystieto tänne, niin minä otan yhteyttä.
Jään odottamaan ihmettä tapahtuvaksi! :)
T:Minna
Pieni, nauravainen papupata Kupittaan kulmilta on alkanut osoittaa merkkejä kaipuusta toisten lasten seuraan, ja vaikka äitinsä koittaa venyttää mielikuvistustaan äärimmilleen, ei logiikka enää ihan riitä kaksivuotiaan leikkeihin! :) Samalla äitinsä on piakkoin myös jakautumassa kahtia ja touhutäti saamassa itselleen pikkusiskon (mikäli ultran sukupuolenmääritykseen on luottaminen), ja sikälikin kaivattaisiin vuorokauteen lisää tunteja, jotta äiti saattaisi tehdä töitäkin välillä. Tähän mennessä yhtälö on toiminut mummin, isin lyhennetyn työviikon, sekä maailman ihanimman "nannyn" avulla niin, että äiti on välillä voinut vetäytyä kammioonsa luomaan taidetta, mutta uusi tulokas tuo kyllä mukanaan sellaisen muuttujan, että ratkaisuun tarvitaan nyt myös kodin ulkopuolinen hoitopaikka.
Kunnallisen päiväkodin härdeli tuntuisi kotielämää viettäneelle tytölle hiukan turhan radikaalilta muutokselta, ja kun jatkossa tarvitsemme varmasti edelleen myös yksityisen, kotiin tulevan hoitajan apuja (mihin saamme KELAlta kotihoidon tukea), niin yksityinen perhepäivähoito hänen lisäkseen olisi varmaankin ideaalein ratkaisu tähän hätään.
Tyttö on kuukauden päälle kaksivuotias, itsellinen ja seurallinen tättähäärä, joka nukkuu parin tunnin päikkärit päivittäin, ja joka puolisen vuotta sitten päätti oma-aloitteisesti lopettaa päivävaippailun, potalle siirtyen. Rajoja ja rakkautta ollaan kotona koetettu jaella tasaisesti kumpaakin, eli kuria saa löytyä myös hoitopaikasta, mutta samalla mitalla sitten myös hellyyttä ja huomiota -joista ainakaan jälkimmäistä en usko isoista päiväkotiryhmistä ihan tarpeeksi vielä löytyvän tuon ikäiselle taaperolle.
Vaikein muuttuja tässä yhtälössä on kuitenkin äidin epäsäännöllinen työ, ja sen aikaansaama jatkuva aikataulujen rustaaminen ja rukkaaminen. Olen siis kotiäitinä, mutta samaan aikaan kuitenkin töissä, eli ammattini edellyttää sekä kodin ulkopuolella tapahtuvaa, että kotona tehtävää työtä (joka ei sekään onnistu "vasemmalla kädellä", lapsenhoidon ohessa, vaan vaatii oman rauhan). Lisäksi työn aikataulut ovat kovin riippuvaisia kulloinkin työn alla olevasta tuotannosta, sekä sen työvaiheesta. Pääosin pystyn sumplimaan ja sopimaan aikataulut itse, jolloin yleensä suunnittelen niitä n. kahdeksi-kolmeksi viikoksi eteenpäin. Osittain menot ja myös kotona tehtävät työt ovat kuitenkin pakollisia ja ulkoapäin määräytyviä, eli kaikkeen en voi vaikuttaa. Myös työn kellonajat saattavat vaihdella ammupäivästä iltamyöhään, ja hommaa mutkistaa vielä päivätöissä käyvän isän iltaharrastus, joka verottaa viikossa aikaa 5-10 h. Ja nyt siis vielä olisi pikkukakkonen tulossa, eli lusikoitavana on mahdollisimman hankala soppa.
Kuitenkin, kuten mainitsin, käytössä on edelleen sekä yksityinen hoitaja, että oy Mummi ab, eli koko kaaosta en ajatellut perhepäivähoitajan niskaan kaataa, vaan siihen suuntaan voisimme hyvinkin koettaa suhteellisen säännöllisiä hoitoaikoja. Ajattelin aluksi aloittaa varovasti kokeillen, kenties muutaman tunnin, parina päivänä viikossa, ja siitä sitten aikoja ja kertoja lisäillen -lähinnä homman toimivuuden ja tyllerön tunnelmien mukaan. Niin, ja toivoisin kovasti, että tämä hoitomuoto voitaisiin saada alulle jo ennen perheenlisäystä (maaliskuun lopun tienoilla), koska uusi tulokas varmaankin hämmentää isosiskoa ihan tarpeeksi muutenkin.
Ja mitä tuohon Itä-Turkuu tulee, niin (kenties utopistisissa?) toiveissa kaiken lisäksi olisi, että hoitopaikka löytyisi inhimillisen matkan päästä meiltä. Perheellämme on käytössä on vain (!) yksi auto, ja sen jakaminen jo olemassa olevienkin menemisten ja tulemisten kesken on tarpeeksi haastavaa. Siksi toivoisin, että vanhemman tytön hoitoon viemisestä ei muodostuisi tuntien kiertoajelua ympäri Turlua, vaan äidin ja tyttären jalat ( vauvan vaunut), tai korkeintaan yksi bussi riittäisivät perille pääsemiseen.
Jos tämän sekavan tilanteen vielä sekavamman kuvailun perusteella joku nyt uskaltaisi onkeen tarttua, niin toivon pikaista älähdystä siitä tämän palstan kautta. Siis olennaista meille (näin aluksi) olisi nyt hoitopaikan sijainti, ja siitä toivoisin mainintaa heti kättelyssä, jottemmme turhaan tuhlaa mikrobittejä molemminpuoliseen avautumiseen. :) Laita siis asuinpaikkasi, luonnehdinta hoitolapsitilanteestasi ja jonkinlainen yhteystieto tänne, niin minä otan yhteyttä.
Jään odottamaan ihmettä tapahtuvaksi! :)
T:Minna
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lisäisin tuohon edelliseen varmuuden vuoksi vielä, että mitään tilapäistä hoitoapua tai alati muuttuvia paikkoja ja kasvoja emme kaipaa, vaan siis vaikituista hoitopaikkaa aina hamaan tulevaisuuteen asti. Jo olemassa olevien "hoitoihmisten"avulla kyllä saamme akuutitkin tilanteet sumplittua, mutta nyt siis tarvitaan yhtälöön yksi pysyvä hoitomuoto lisää.
Terv. Ap.
Saisinko sähköpostiosoitteesi?