Meillä on ihan mukava perhe ja ihan ok perhe-elämä. Minä olen määrätyissä asioissa tiukkana, mutta joustan kyllä usein mieheni mukaan.
Joka viikonloppu hoidan lapsen aamulla että isi saa nukkua. Pari kertaa olen kyllä huomauttanut että olis kiva ku isiki heräis ees aamun puolella (siis ennen 12).
Teen normaalia työpäivää ja minulla on työliukuma, jonka ansiosta pystyn parin tunnin aikavälillä joustamaan työhön tulossa ja lähdössä.
Mieheni tekee 6 tuntista työpäivää 11-17 (1-2 krt viikossa kyllä 12h) ja hänen mielestään minun pitäisi viedä ja tuoda lapsi hoitoon/sta. Että hän sais aamulla nukkua. (Menisin 7 töihin että voi hakea lapsen ajoissa kotiin)
Mä en jaksa enää nalkuttaa, eikö noille miehille millään voisi mennä normaali keskustelu korvien väliin?? Hänelle on niin kamalaa jos lapsen kanssa pitää herätä 8, syöttää ja pukea hänet ja viedä autolla hoitoon klo 9. Hän kun saisi nukkua puoli 10 jos minä veisin lapsen!!
Onko tämä tosiaan totta? Ukkokin on jo 33... Hän saa illalla olla 2-6 tuntia itsekseen ja tehdä mitä haluaa illalla (minä nukutan lapsen) ja hän jaksaa rakastaa itseään.
Muuten hän on ihan hyvä mies, mutta mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää nuon lapsellista käyttäytymistä...
Loppuhuomiona vielä että minä kuljen bussilla.
Joka viikonloppu hoidan lapsen aamulla että isi saa nukkua. Pari kertaa olen kyllä huomauttanut että olis kiva ku isiki heräis ees aamun puolella (siis ennen 12).
Teen normaalia työpäivää ja minulla on työliukuma, jonka ansiosta pystyn parin tunnin aikavälillä joustamaan työhön tulossa ja lähdössä.
Mieheni tekee 6 tuntista työpäivää 11-17 (1-2 krt viikossa kyllä 12h) ja hänen mielestään minun pitäisi viedä ja tuoda lapsi hoitoon/sta. Että hän sais aamulla nukkua. (Menisin 7 töihin että voi hakea lapsen ajoissa kotiin)
Mä en jaksa enää nalkuttaa, eikö noille miehille millään voisi mennä normaali keskustelu korvien väliin?? Hänelle on niin kamalaa jos lapsen kanssa pitää herätä 8, syöttää ja pukea hänet ja viedä autolla hoitoon klo 9. Hän kun saisi nukkua puoli 10 jos minä veisin lapsen!!
Onko tämä tosiaan totta? Ukkokin on jo 33... Hän saa illalla olla 2-6 tuntia itsekseen ja tehdä mitä haluaa illalla (minä nukutan lapsen) ja hän jaksaa rakastaa itseään.
Muuten hän on ihan hyvä mies, mutta mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää nuon lapsellista käyttäytymistä...
Loppuhuomiona vielä että minä kuljen bussilla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Neuvoni on se, että annat miehen nukkua. Jos lähdet muuttamaan hänen elämäänsä ja vaatimaan vastuuta perheestä, niin riita siitä tulee ja kun se kärjistyy, pitkittyy, niin mies hakee naisen, jolla ei ole lapsia ja joka antaa nukkua silloin kun nukuttaa.
Toivot vain, että jospa elämä kasvattaisi tätä "keskenkasvuista" miestä.
Nii-in. Tollasia miehiä on, eikä ne mikskään muutu. Tottakai voit kertoa miten epäreilua on jättää kaikki duunit sinun niskaasi ja että et jaksa aina, mutta jos miehesi on tuollainen välinpitämätön egoisti niin ei se mitään muuta. Voimia kevääseen:)
Te molemmat käytte töissä. Sinä hoidat huushollin ja lapsen niin arkena kuin viikonloppuisinkin, niin ymmärsin kirjoituksestai. Joka viikonloppuaamu mies nukkuu pitkään, sinä heräät lapsen tarpeisiin vastaamaan. Joka ilta mies viettää aikaa itsekseen ja sinä vastaat lapsen tarpeista. = hoidat lapsen.
Sinä viet ja haet teidän yhteisen lapsenne hoidosta? Mies ei halua huolehtia lasta hoitoon aamusella, koska se on pois häneltä itseltään? Hän ei siis koskaan tee sitä? Hän kulkee autolla töihin ja sinä raahaat lasta bussilla hoitopaikkaan. Lapsen "työpäivä" lyhenisi ja olisi hieman kiireettömämäpi, jos isäkin osallistuisi viemisiin. Vai?
Arjen pyörittäminen ja vastuu koko perhekuviosta, lapsesta ja kaikesta mitä kotona on, on kokonaan sinulla. Mies käy töissä ja tulee sitten kotiin ja oleilee.
Mutta muuten hän ihan hyvä mies.
Miten muuten? Hän ei ryyppää talousrahoja, ei hakkaa sinua, ei käy vieraissa, käy töissä? Hän ei vittuile ja hauku sinua päivittäin - ei ole henkistä väkivaltaa? Se tekee hänestä hyvän miehen? VAikka hän ei pätkääkään välitä sen enempää lapsestaan, koska ei osallistu hänen arkeensa, eikä sinusta, koska hän antaa sinun yksin hoitaa kaiken ja uupua.
No, kriteerit ne nuokin on "hyvälle " miehelle.
Minä muuten olin tuontyyppisen kaverin kanssa avoliitossa, lapsetkin siis oli. En jaksanut sitä. Ehkä yhden kanssa olisin kitunut kauemminkin, mutta kun toinen syntyi, en jaksanut hoitaa koko tivolia yksin.
Mikä sen sitten helpommaksi tekee yksinhuoltajana, yksinhän hoidan silloinkin kaiken? Se, että todellakin hoidan sen yksin, mutta minulla on huollettavana "yksi lapsi" (lue: keskenkasvuinen aikuinen mies, joka tarvitsee äidin, ei vaimoa) vähemmän.
Valitettavasti tommosille miehille ei mikään puhe tai nalkutus tehoa. He ovat niin itsensä ympärillä, etteivät näe että heidänkin pitäisi ottaa aikuisena aikuisen vastuu perheen arjesta ja lapsesta, eikä olla vaan. He eivät tajua, ettei riitä se, että kotona vaan ON; työssäkäynti ei ole mikään hyvä aviomiehen tai isän mittari, ainakaan minun mielestäni. Kyllä siihen kuuluu vastuun ottaminen ja osallistuminen perheeseen ja lapseen.
Mitä tehdä - sinulla on valtavasti vaihtoehtoja. Entäs jos teet listan kellonaikoineen siitä, mitä sinä teet ja mitä mies tekee esim. viikon ajalta. Näytä se hänelle . Sano, että olet väsynyt. Että hänenkin kuuluisi osallistua, muuten sinä uuvut. Ja sitä kait hän ei halua?
Ei tämä tilanne nyt ihan niin kärkevä ole.
Muuten hyvänä tarkoitin sitä, että kun isä on hereillä ja kotona, hän kyllä osallistuu lapsen hoitoon ja kotitöihinkin (aina silloin tällöin).
Kyllä hän myös osallistuu lapsen hoitoon viemiseen/hakemiseen aina silloin kun työpäivä sopii kohdalleen. Nytkin hammasta kiristellen vei muksun aamulla hoitoon.
Periaate vain ottaa päähän ku aina pitää pyydellä ja naputtaa ennenkuin asia menee perille. Eikö miehet osaa ajatella sillai hienosti että vois oma-aloitteisesti tehdä jotain.
Minulla toki on aina silloin tällöin "vapaapäiviä", kun lapsi on mummolassa isänsä kanssa tai muuten hoidossa, mutta nämä päivät käytän sitten hyväksi'; siivoan pesen pyykkiä, silitän, käyn kyläilemässä jne. Koskaan en jää makaamaan laakereilleni ja laiskottele (kuuluu kyllä perusluonteeseeni.. Pölykoirat ovat ikuisia vihollisiani..) Mutta periaate.. se että voisi huomaavaisesti joskus ite ajatella jotain..
Se tässä on yleisesti vikana.. Ensin minä, sitten muut perusajattelu... Onko se ihan yleinen miesten korvien välissä... Välillä tuntuu sille..
Kyllähän se miehillä yleistä on, että ensin ajatellaan omaa napaa. Ei kai siihen auta muu kuin patistelu ja kiristäminen..
Meilläkään mies ei oma-aloitteisesti tekisi juuri mitään kotihommia, mutta olen keksinyt ainakin yhden keinon: Kysyn häneltä, että kumman teet, imuroit vai menet lasten kanssa ulos. Siitä sitten valitsee jommankumman..
Kyllä mäkin olen sitä mieltä että miehiltäkin pitää vaatia osallistumista!! Mulla tosin on ihan unelma mies (luojan kiitos, exäni olikin ihan hirveä!!) joka osallistuu kotitöihin, ja todella nauttii pikkuprinsessamme hoidosta. Minä olen nyt äitiyslomalla, mutta silti mies töistä tultuaan päästää minut ns. vähän vapaalle, ja hoitaa kotia ja pikku tyttöämme.
Ja tuohon yhteen viestiin vastauksena, ei mies lähde, vaikka häntä vähän patisteleekin, ja vaatiikin osallistumaan. Kysehän on siitä rakastaako mies vaimoaan vai ei!! Minä olen varsinainen riivinrauta kun sille päälle satun, ja tempperamenttia riitäs vaikka muille jakaa, ja itsepäinenkin vielä olen (siis ihan kauhea akka!! ;)) ), eikä mies ole mihinkään lähtenyt, rakastaa kuulemma minua, kaikkine "jännine yksityiskohtineni"!! ;))
Meidänkin perheessä minä teen kaiken, paitsi kun mies on hereillä hän auttaa jos huvittaa. Miehille ei mene jakeluun (anteeksi yleistäminen) minkäänlainen oppi. Pitää nalkuttaa ja tapella että menee jakeluun. Puolivuotta ollaan tapeltu keskusteltu ja olen lähettänyt sähköpostiakin aiheesta. Mikään ei tehoa toivotulla tavalla. Ukko senkun jatkaa omia touhujansa töiden jälkeen, nukkuu pitkään ja kaikki on minun harteillani. Hän on ruvennut ymmärtämään että minäkään en jaksa kaikkea. Parhaiten on se tehonnut kun olen sanonut että "minä en ole sinun äitisi vaan avopuoliso, sinä et ole lapsi vaan aikuinen mies, joten sinun kuuluu osallistua tekemisiin". Ja olen myöskin sanonut että "kun et osaa itse omatoimisesti tehdä, niin tee edes silloin tällöin näitä muutamia asioita mitä pyydän, äläkä hauku nalkuttajaksi". Pikkuhiljalleen mieheni on ottanut vastuuta enemmän, ja hoitaa lastakin nykyään joskus jopa viikonloppuisin kun olen sanonut että minustakin olisi joskus kiva löhötä pidempään sängyssä.
kannattaa keskustella aiheesta miehesi kanssa ja vaikka kirjottaa jos vaikka viesti menisi niin paremmin perille.
Voimia sulle!
Yleinen vitsi on, että miehillä on putkiaivot, jotka päättyvät kahteen sokeaan pisteeseen, naisilla taas ns. tippaleipäaivot, jotka mahdollistavat monta yhtäaikaista toimintoa. Olen joskus testannut, kuinka kauan iso läjä roskia voi olla lattialla, ennenkuin joku miespuolinen henkilö sen huomaa. Lopputulos: kukaan ei huomannut, kunnes kysyin, että eikö kenenkään silmiin ole osunut tuo roskaläjä? "Mikä roskaläjä? Eeei.." Ja se oli valehtelematta viikon siinä!
Olen jo oppinut, että tietyntyyppisiltä miehiltä on turha odottaakaan, että he huomaisivat toisen avuntarpeen tai oma-aloitteisesti tekisivät mitään kotona. Koska heitä ei yksinkertaisesti häiritse sekasotku. Olenkin ottanut tavakseni pyytää tekemään, enkä välitä mutinoista yhtään.