Olen aika hankalassa paikassa tällä hetkellä. Erosin avovaimostani 2 vuotta sitten, ollaan pidetty yhteyttä kuitenkin silloin tällön. Ero tapahtui minun aloitteestani, kai nuoruuden juoksut olivat jääneet juoksematta ja kokematta.
Minun ja eksäni suhde oli muuten täydellinen, henkisesti ainakin. Fyysisesti itse aktiivisena luulin, että on olemassa samalla lailla aktiivisia naisia kuin minäkin ja en halunnut pettää, niin katsoin parhaaksi erota, häntä kunnioitan senverran etten halunnut muuta mielipahaa hänelle.
Pari vuotta seikkailtuani löysin ihmisen taas jonka kanssa henkisesti olemme samalla aallonpituudella, mutta taas tämä fyysinen puoli hänen kanssaan on niin ja näin. Aika ajoin olen miettinytkin kuinka hyvä fyysinen puoli minulla ja eksälläni olikaan, en vain osannut sitä arvostaa silloin, olin typerä ja kokematon osaltani.
Nyt sitten kävi niin että eksäni otti kuukausi sitten yhteyttä ja olemme tavanneet pari kertaa, hän kertoi edelleen kaipaavansa. Mitään fyysistä meidän välillämme ei ole tapahtunut vielä. Myönsin että olen itsekin kaivannut häntä, hänen kanssaan minulla oli hyvä olla henkisesti ja olimme hyvin onnellisia henkisellä puolella ja fyysinenkin puoli oli parasta mitä ikinä oli ollut, parempaa kuin 2 vuodessa oli ollut kenenkään kanssa. Tajusin sen vasta myöhemmin kun olin hänet jättänyt.
Nyt olen sitten hankalassa paikassa, kun olen tapaillut toista henkilöä, jonka kanssa tämä henkinen yhteys on pelannut myös hyvin, mutta hänen kanssaan fyysinen puoli ei oikein ole toiminut. Hän ei ole niin kiinnostunut ja aktiivinen sillä saralla. On todella hankala miettiä nyt mitä tekisin. Tunteet heittävät päivittäin häränpyllyä enkä voi oikein keskittyä mihinkään.
Minua ei vaivaa eksän seikkailunsa vuosien varrella, onhan niitä kummallakin, mutta mietinkin kuinka hankala hänellä on enää luottaa siihen , että pysyn hänen vierellään nyt jos hänen kanssaan jatkan? Epäileekö, että kohta se taas lähtee menemään? En kuitenkaan ala vakavasti tapailemaan kumpaakin henkilöä, vaan jompi kumpi on valittava kun tunteet selviävät, tiedän sen kuitenkin että mitään paskamasita "pidä kummatkin varalla" en ala tekemään. Ja siis rehellinen olen ollut kummallekin, että tapailen myös muita.
Ehkä mietinkin että voiko hän antaa anteeksi vai nouseeko hänelle epäilys vaikka vannoisin pysyväni hänen kanssaan. Mietin myös että johtaako epäilyt siihen, että hän saattaa heikkona hetkenä sortua johonkin typerään. Toisaalta tämän toisen kanssa fyysinen puoli eli seksi saattaa parantua ajan kanssa.
Ompa tää taas vaikeeta. Tekis mieli huutaa vaan niin kauan ilmaan että pää räjähtää.
Kommentteja?
Minun ja eksäni suhde oli muuten täydellinen, henkisesti ainakin. Fyysisesti itse aktiivisena luulin, että on olemassa samalla lailla aktiivisia naisia kuin minäkin ja en halunnut pettää, niin katsoin parhaaksi erota, häntä kunnioitan senverran etten halunnut muuta mielipahaa hänelle.
Pari vuotta seikkailtuani löysin ihmisen taas jonka kanssa henkisesti olemme samalla aallonpituudella, mutta taas tämä fyysinen puoli hänen kanssaan on niin ja näin. Aika ajoin olen miettinytkin kuinka hyvä fyysinen puoli minulla ja eksälläni olikaan, en vain osannut sitä arvostaa silloin, olin typerä ja kokematon osaltani.
Nyt sitten kävi niin että eksäni otti kuukausi sitten yhteyttä ja olemme tavanneet pari kertaa, hän kertoi edelleen kaipaavansa. Mitään fyysistä meidän välillämme ei ole tapahtunut vielä. Myönsin että olen itsekin kaivannut häntä, hänen kanssaan minulla oli hyvä olla henkisesti ja olimme hyvin onnellisia henkisellä puolella ja fyysinenkin puoli oli parasta mitä ikinä oli ollut, parempaa kuin 2 vuodessa oli ollut kenenkään kanssa. Tajusin sen vasta myöhemmin kun olin hänet jättänyt.
Nyt olen sitten hankalassa paikassa, kun olen tapaillut toista henkilöä, jonka kanssa tämä henkinen yhteys on pelannut myös hyvin, mutta hänen kanssaan fyysinen puoli ei oikein ole toiminut. Hän ei ole niin kiinnostunut ja aktiivinen sillä saralla. On todella hankala miettiä nyt mitä tekisin. Tunteet heittävät päivittäin häränpyllyä enkä voi oikein keskittyä mihinkään.
Minua ei vaivaa eksän seikkailunsa vuosien varrella, onhan niitä kummallakin, mutta mietinkin kuinka hankala hänellä on enää luottaa siihen , että pysyn hänen vierellään nyt jos hänen kanssaan jatkan? Epäileekö, että kohta se taas lähtee menemään? En kuitenkaan ala vakavasti tapailemaan kumpaakin henkilöä, vaan jompi kumpi on valittava kun tunteet selviävät, tiedän sen kuitenkin että mitään paskamasita "pidä kummatkin varalla" en ala tekemään. Ja siis rehellinen olen ollut kummallekin, että tapailen myös muita.
Ehkä mietinkin että voiko hän antaa anteeksi vai nouseeko hänelle epäilys vaikka vannoisin pysyväni hänen kanssaan. Mietin myös että johtaako epäilyt siihen, että hän saattaa heikkona hetkenä sortua johonkin typerään. Toisaalta tämän toisen kanssa fyysinen puoli eli seksi saattaa parantua ajan kanssa.
Ompa tää taas vaikeeta. Tekis mieli huutaa vaan niin kauan ilmaan että pää räjähtää.
Kommentteja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokeilkaa käyttäytyä kuten aikuset ihmiset, se on ratkaisu.
Voi antaa anteeksi tai ei sitä et etukäteen tiedä. Otat kiukun vastaan jos asia hiertää. Annat purkaa epäilykset sulle ja vain sulle koska otat ne ymmärtävästi vastaan. Silloin kommunikoitte suoraan ei selän takana. Kerrot olevasi pahoillasi, myönnät virheesi, et syyllistä häntä epäilyksistä, suhtaudut rakastavasti... Sillä tavalla saat käsittelemään asiaa rakentavammin. Turha katkeruus pois väliltänne kun kohtelet hyvin. Ymmärrät loukanneesi, olet pahoillasi, et syyllistä, haluat hyvää, menette hänen ehdoillaan luottamus asian kanssa.
Ihan hyvin voi onnistua ilman katastrofia suhteenne uudelleen lämmittely. Työtä se vaan vaatii. Ajan kanssa se luottamus palautuu jos työtä tekee.
HUUDA ETTÄ HYVÄSTI MER..
Luin tämän saman tekstin joskus kuukausia aikaa.....miksi taas täällä? Eikö ole vieläkään selvinnyt?
Tänään kirjoitin ekaa kertaa... oisko jollakin ollut samanlainen tilanne joskus?
"----mutta mietinkin kuinka hankala hänellä on enää luottaa siihen , että pysyn hänen vierellään nyt jos hänen kanssaan jatkan? Epäileekö, että kohta se taas lähtee menemään?"
-> mun mielestä tuossa oli kertomuksesi ydin. On turha miettiä mitä muut miettivät, koska sitä ei saa koskaan selville. Mielestäni laitat exäsi ajattelemaan niitä ajatuksia, joita itse juuri nyt pohdiskelet. Eli olet itse epävarma siitä, että pysytkö sittenkään exäsi rinnalla, jos sen ratkaisun teet. Epäilet itseäsi ja omaa jaksamistasi/kiinnostustasi etc.
Kyllä se vaan on niin, että yksin sitä joutuu omat mieltymyksensä ratkaista. Kukaan ei voi tehdä päätöksiä puolestasi. Jos haluat hyvää ja taattua seksiä, ota exäsi takaisin, sillähän se ratkeaa.
Kun nyt kuitenkin olet alkanut tapailla muuta ihmistä, jota et vielä edes tunne ja olet harkitsemassa exääsi, niin ehket vielä ole valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen. Ihmissuhteet ovat muutakin (ainakin näin naisena ajattelen) kuin seksiä. Ehkä sinun kannattaisi tehdä itsellesi selväksi mitä haluat, ja sitten edetä sen mukaan.
Vaikka asia ei mulle kuulu, niin symppaan sitä toista henkilöä (jota olet tapaillut), joka pian saa kylmää vettä niskaansa. Yritä jotenkin hienovaraisesti olla loukkaamatta häntä enempää. Mielestäni roikotat häntä varahenkilönä, etkä ole hänen luottamuksensa arvoinen. Mieti, miltä itsestäsi tuntuisi, jos saisit tietää, että joku naisesi mietiskelisi tuollaisia sinun selkäsi takana? Pitäisi vähän miettiä omia arvojaan.