Mutta Soneran nettiliikennekatkoksen takia tuli valvottua yöllä luullen, että olin tehnyt koneelle jotakin, niin nyt taitaa vähän väsy painaa käpälää, joten höpsöttelen tässä aikani ja sitten ehkä köllähdän kellahtamaan pötkölleni.
Olo on yksinäisyydestä ja sairauksista huolimatta hymyynkin yltävä, paljon on vielä asioita selvittämättä, mutta kaikki ei aina ole itsestä kiinni. Tarvitaan vastaantulijoitakin ja yhteispeliä, hyviä sattumia ja hyvää tahtoa kaikilta. Vanhat kalkkiset saostumat hajoaa ja tilalle tulee uutta puhdasta valoa, mutta juurista pidetään kiinni, siitä hyvästä mitä sieltä tulee ja niitä viedään eteen päin.
En osaa kiirehtiä ihmissuhdeasioita, tulisivatko ne kiirehtimällä miksikään ? Toki elämä saattaa livahtaa nopsasti ohikin, mutta turha tuonne on väsyneenä puolikuntoisena lähteä hoipertelemaan ja sekavia puhumaan kenenkään kanssa. Eipähän tarvitse sitten syyttää ketään oudoista kuvioista, kun pysyttelee nyt kotona ja hoitaa itseään parempaan kuntoon & nukkuu ensin.
Paranemisen myötä voi tuntea, kun lämpö alkaa virtaamaan sydämeen. Terveeksi en koskaan tule, mutta jopa terveen tuntoisiakin päiviä on luvassa. Siihen kun vielä ymmärtäväinen kaveri sattuisi , niin kyllä kelpais !
Olo on yksinäisyydestä ja sairauksista huolimatta hymyynkin yltävä, paljon on vielä asioita selvittämättä, mutta kaikki ei aina ole itsestä kiinni. Tarvitaan vastaantulijoitakin ja yhteispeliä, hyviä sattumia ja hyvää tahtoa kaikilta. Vanhat kalkkiset saostumat hajoaa ja tilalle tulee uutta puhdasta valoa, mutta juurista pidetään kiinni, siitä hyvästä mitä sieltä tulee ja niitä viedään eteen päin.
En osaa kiirehtiä ihmissuhdeasioita, tulisivatko ne kiirehtimällä miksikään ? Toki elämä saattaa livahtaa nopsasti ohikin, mutta turha tuonne on väsyneenä puolikuntoisena lähteä hoipertelemaan ja sekavia puhumaan kenenkään kanssa. Eipähän tarvitse sitten syyttää ketään oudoista kuvioista, kun pysyttelee nyt kotona ja hoitaa itseään parempaan kuntoon & nukkuu ensin.
Paranemisen myötä voi tuntea, kun lämpö alkaa virtaamaan sydämeen. Terveeksi en koskaan tule, mutta jopa terveen tuntoisiakin päiviä on luvassa. Siihen kun vielä ymmärtäväinen kaveri sattuisi , niin kyllä kelpais !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten uskallat mennä kahvilaan tuntemattomien kanssa puhumaan?
Kenen kanssa alan juttelemaan, mutta ei uhkien takia voi jättää elämättä. Minusta ihmisten kanssa jutteleminen on ihan luonnollista ja yleensä aika kivaa puuhaa. Aivan erilaisetkin ihmiset, siis vaikkapa nyt ihan ulkoisestikin erilaiset iältään tms toinen vaikkapa viherpiipertäjä ja toinen juppiduppi voivat alkaa juttelemaan samalla aaltopituudella esim. siitä kuinka jäisen muhkuraiset kadut olivat tänne kahvilaan tullessa ja kuinka pitää olla varovainen jne
Juttelu käy helposti, kun on avoimin mielin ja ennen kaikkea sydämellä liikkeellä. Jos alkaa pelottaa, tai ei huvitakaan enää jutella, voi kohteliaasti himmata keskustelun ja vetäytyä takaisin omiin oloihinsa, vaikkapa lehden lukemisen verukkeella. Usein on aika vierähtänyt kuin hujahtaen ja siinä ovat lehdet yms unohtuneet.
Meitä on peloteteltu toisillamme ja opetettu epäluuloisiksi, mutta miksi ? Kaikki eivät ole pahoja, vaan yleensä juuri päin vastoin, ihmiset ovat mukavia. Toki omat rajansa pitää muistaa ja niistä huolehtia, kuten pitää muistaa kunnioittaa toisen ihmisen rajoja. Ja sitä omaa intuitiotaan kuunnella, eli jos kokee itsensä uhatuksi tms, ei kannata alkaa juttelemaan, tai jos toinen alkaa tekemään outoja ehdotuksia tms voi aina sanoa, että ei kiitos, tuo ei sovi minulle, on muita suunnitelmia tms tai yksinkertaisesti vain lähteä pois.
Myönnän, että olen aika extrovertti ja vähän hullunrohkeakin näissä avauksissani, mutta elämänkokemusta näistä asioista on, joten minulle ne ovat luonnollisia. En siis kehota ketään toista tekemään niin, jos siltä ei tunnu. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, kukin tyylinsä mukaan.
Minä juttelen tuntemattomien kanssa työkseni. Ihan kivoja ovat.
Minusta olisi mukava jutella joskus vaikka tuntemattomienkin kanssa, mutta tuntuu että ainakaan pari-kolmekymppisten ihmisten joukossa ei haluta ottaa mitään kontaktia tuntemattomiin. Vain sellaisten kanssa voidaan jutella, jotka kuuluvat tuttavapiiriin tai vähimmilläänkin ovat tutun tuttuja.
Olen ilmeisesti sua vähän vanhempi, mutta juttelen kaiken ikäisten ihmisten kanssa, enkä ole ronkeli ihmisten suhteen, vaan minulle kelpaa juttuseuraksi melkein kuka vaan, kuuntelen sisäistä intuitiotani ja juttelen vain, jos siltä tuntuu ja aiheita tietysti on valittavana maan ja taivaan väliltä.
Tärkeintä on aistia läsnäolo. En suorita juttelemisia, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, niin minun, kuin toistenkin. Monen yksinäisen nuorenkin kanssa olen jutellut, ei kaikki ole laumasieluja ja kulje ryhmissä.
En pelota ihmisiä, koska en yleensä halua heiltä mitään, jutella vain jos se itselleni ja toiselle sopii. Minulla ei ole odotuksia kenenkään suhteen, sekin helpottaa juttelua. Iloitsen vain erilaisista ihmisistä ja heidän kohtaamisestaan.
Rohkeasti vain, turhaan käperryt itseesi, olet varmasti mukava poika, kun sinulla on tunne-elämä. Jos joku ei halua jutella tai torjuu, joku toinen juttelee kyllä. Ei itseä tarvitse tyrkyttääkään, kun on oma itsensä. Aloita vaikka vanhuksien kanssa harjoittelemalla. He ovat yleensä ilahtuneita, kun nuorempi tulee juttelemaan ja mielenkiintoisia tyyppejä.
Ymmärrän todella tilannettasi, koska itsellänikin on hieman joskus päänsisäisiä demoneita ja halu tuntea yhteenkuuluvuutta. Olen hyvin tunneherkkä, ja saatan joskus liiankin pienestä kommentista suuttua. Oletko harrastanut kahviloissa käymistä jo pitkäänkin? Saatko niistä "potkua" ja yhteenkuuluvuutta elämääsi? Kaikki mikä ihmisiä kiinnostaa nykyisin Suomessa on työ, ura ja opinnot. Itseäni kiinnostaa elämä itse sen sijaan että koittaisin rohmuta suorituksia, rahaa ja materiaa. Työ yhteisössäni minulla on tosi tasokkaita syvällisiä keskusteluja useita tunteja viikossa. Henkisesti tavallinen keskiverto ihminen on pelkkä takataskun kortti verrattuna minuun.