42v Nainen Kohdusta löytyi kasvain

Luulisin, että molemmat vaihtoehdot nukutuksessa, ja tietysti alakautta ihan potilaalle "huomaamaton" juttu. Tosin ei ole vatsan päältäkään iso juttu, siinä vaihtoehtoina tähystysviiltojen teko tai avoleikkaus, jonkin mittainen leikkaushaava. Mitä tiedän ja kuullut olen, ei syytä pelätä. Onkohan se sama asia sinulla kuin kohdunseinämän paksuuntumaksi sanotaan tai myoomaksi sanotaan, tms.? Onko otettu ja otetaanko näyte patologille kasvaimen lähemman koostumuksen tutkintaan? Miksiköhän sinulla ei olisi mahdollisuus esittää kysymyksesi, jotka tosi ymmärrettäviä ja tärkeitä !!!, tälle lääkärille, hoitotaholla?

Olen asiassa maallikko, mutta oon naistenelinten poiston läpikäynyt (kohtysyövän takia) ja nyt tilanteeni hyvä! Mielestäni, otettaisiinko kasvaimestasi näytettä, jotta tiedetään etukäteen kasvaimen luokka-arvio, onko hyvänlaatuinen kasvain vai onko kyseessä jonkin asteinen syöväksi sanottava juttu. Kummassakin asiassa toimenpide on samantyyppinen. Ensin sinua varmaan tutkitaan mahdollisimman pitkälle, jotta leikkaus voidaan suunnitella mahdollisimman "oikeaksi" sinun tapaukseesi. Ei yhtään sinun tarvitse pelätä, tehtiin niin tai näin! Tämmöiset kohtuleikkaukset ovat kuitenkin naistenelinleikkauksista helpommasta päästä esimerkiksi ennusteensa suhteen, näin kuullut olen. - Käsittäisin, ettei tässä nyt niinkään sinun mielipidettäsi asiaan tarvita, vaan leikkaava lääkäri arvioi monista näkökulmista ennen leikkausta, millä tavalla leikkaus tehdään. Leikkaustapoja on tähystysleikaus, tai avoleikkaus (oikea haava alavatsalle) tai sitten jonkinlainen kaavinta tai koko kohdun poistokin voidaan tehdä vaginan kautta. Kaikki tämä nukutuksessa, joten ei sinun tarvitse huolehtia mistään, luotat vain, että osaavat homman ja tietävät tapauksesi yhtenä monista. Nämä naistenelinten leikkaukset ovat kauhean yleisiä, olen itse sen tajunnut. Ei me olla erikoistapauksia. Ne ovat siksi, mun ymmärtääkseni, aika rutiinijuttuja leikkaaville gynekologeille ja kirurgeille.

Älä huolehdi nyt yhtään. Kaikki kysymyksesi osoitat sinua hoitavalle taholle, niin se menee. Oli se niin tai näin, sinun ei ole mielestäni syytä pelätä. Jokainen ihminen kuitenkin tietää, että jokaiseen leikkaukseen liittyy riskejä, kuten nukutushommat ja veritulppiin varautumiset, tulehdus- tms. komplikaatiot; sekin on rutiinia. Mielestäni olet ihan tavallinen leikkauspotilas ja tosi rutiini-sellainen. Toipuminenkaan ei tule olemaan vaikeaa. Hiukan riippuu, onko alavatsallasi tähystyksen viilto-reiät, joita 3 - 4, vai pidempi yksi kappale haava tai sitten onko homma hoidettu alakautta, jolloin, ymmärrät, ei taatusti jää mitään 'haavahoitoa'. Mitään et tunne, kun olet nukutettuna ja mä itse kun heräsin, en tuntenut mitään vaikeuksia, kipuja enkä pahoinvontiakaan. Itseltäni poistettiin kaikki naistenelimet tähystysviilloista ja siihen nähden aika helppo oli leikkauksesta jälleen nousta. Jos näytteeksi poistettaisiin myös imusolmukkeet, niin voi olla turvottelua enemmän, se sitten hoitunee jotenkin myös. Sinulla leikkaus varmaan pienemi kuin mulla aikoinaan oli. Ensin tutkitaan, minkä lajin kasvain on. Älä itse huolehdi liikaa, vaikka tiedänkin, että odottavan aika on pitkää. - Tsemppiä, pelot pois ja siunausta sinulle tähän 'matkaan'.

Olen suurin piirtein saman ikäinen kuin Sinä. Minulta löydettiin ekan kerran kasvaimia 2000-luvun alussa. Oli se shokki ja koskaan en ole mitään itkenyt niin vuolaasti kuin sitä, että jos kohtu joudutaan poistamaan kokonaan eikä minulla ole lapsia. No, kasvaimet leikattiin ja pieni osa kohdusta myös. Leikkaus tehtiin vatsan läpi. Itse leikkaus ei sinällään ollut mikään paha kokemus vaikka sitä jännitikin. Sairaalassa annettiin niin hyvät rohdot, että leikkaus ei juuri tuntunut missään. Jälkeenpäin vain piti tai mun kohdalla olis pitänyt ottaa se leikkausta seuraava kuukausi ihan iisisti. Nyt, vuosien jälkeen arpi on jo lähes huomaamaton.
Mutta, kasvaimet ovat uusineet. Itse asiassa kohtuni on niitä täysi. "Puurosateeksi" sanoi gynekologi niitä, ja että niitä on niin paljon, että ei pysty enää leikkaamaan muuta kuin poistamalla koko kohtu. Raskaaksi tuleminen on hyvin hyvin epätodennäköistä, hän sanoi "suorastaan ihme, mutta ihmeitä tapahtuu", gynekologini sanoi. Päätös on nyt minulla, mutta että lääkri on kohdun poiston kannalla. Tätä kirjoittaessani on taas se aika kuukaudesta, jolloin olen todella sairas, lähes sekaisin. Kipu on kova, mutta kestän lääkkeiden avulla (Burana 800 Slow ja Cylokapron). Hikoilen ja vuotoa tulee kiitettävästi, jos ei syö tarpeeksi Cylokaprilonia, joka vähentää vuotoa. Mutta on tää hankala dilemma. Edelleenkään ei ole niitä lapsia, mutta tämä kuukausittainen tauti tekee hulluksi, jota mielestäni suurilta osin olenkin näinä päivinä. Hormonit ovat aivan sekaisin.