Au-lapsi 70-luvulta, miten perintökaari?

Nykyään ei enää tarvita ns. hallinto testamenttia vaan puoliso perii kaiken ja hänen kuollessaan lapset saavat osansa

Paitsi... kirjoitti:

Nykyään ei enää tarvita ns. hallinto testamenttia vaan puoliso perii kaiken ja hänen kuollessaan lapset saavat osansa

Leski perii vain lapsettoman puolisonsa. Jos vainajalla on lapsia he ovat perillisiä ja vain he, ellei ole testamenttia. Hokema "leski saa puolet" on ositus , jossa leski saa OMAN osuutensa pesästä, ei siis peri puolisoaan. Jos leski on rikkaampi kuin vainaja, hän saa pitää OMAN osuutensa, eikä hänellä ole velvollisuutta tasinkoon. Jos leski on köyhempi, hänellä on oikeus tasinkoon. Leski perii, jos vainajalla ei ole lapsia tai vainaja on tehnyt testmentin lesken hyväksi.

Paitsi... kirjoitti:

Nykyään ei enää tarvita ns. hallinto testamenttia vaan puoliso perii kaiken ja hänen kuollessaan lapset saavat osansa

Puolison kuollessa toinen puoliso perii toisen puolen,lapset toisen puolen.Asunto säilyy jäljellä olevalla puolisolla tämän kuolemaan saakka.Sitä ei saa lapset vaatia myytäväksi.Tämän au-lapsen perintä epävarmaa jos ei isyyttä tunnistettu,voi olla liian myöhäistä isyystestin teko.Kannattaa kysyä lakitoimistosta asiaa tarkemmin tai kysyä netin lakiosastolta,missä asian tuntijat osaavat vastata oikein.

??? kirjoitti:

Puolison kuollessa toinen puoliso perii toisen puolen,lapset toisen puolen.Asunto säilyy jäljellä olevalla puolisolla tämän kuolemaan saakka.Sitä ei saa lapset vaatia myytäväksi.Tämän au-lapsen perintä epävarmaa jos ei isyyttä tunnistettu,voi olla liian myöhäistä isyystestin teko.Kannattaa kysyä lakitoimistosta asiaa tarkemmin tai kysyä netin lakiosastolta,missä asian tuntijat osaavat vastata oikein.

Lue lisää

... ellei vainaja ole lapseton (tai ole muita mahdollisia perillisiä) tai tehnyt testamenttia puolisonsa hyväksi. Kun vainajalla on perillisiä, tehdään samantyyppinen ositus kuin erotilanteessakin. Kummankin puolison omaisuus lasketaan ja jos leskellä on vähemmän omaisuutta kuin vainajalla, saa leski tasinkoa - samalla tavalla kuin avioerotilanteessa.

Esimerkki tilanteessa, että vainajalla on lapsia, jotka hänet perivät:

Huom: tämä on yksinkertaistettu esimerkki, esim. vakituiseen asuntoon liitty eri määräyksiä.
Omaisuuden kartoituksen jälkeen saadaan selville, että vainajalla on omaisuutta 100 rahaa (älkää nyt välittäkö pienistä summista, ajattelin että laskutapa on helpompi hahmottaa näin) ja leskellä 80. Yhteisomaisuus on siis 180 rahaa, tämä laitetaan puoliksi, jolloin kummankin puolison osuudeksi omaisuudesta tulee 90 rahaa. Koska leskellä on omaisuutta alle tasinkolaskelman summan, saa hän tasinkoa 10 rahaa vainajan omaisuudesta. Loput vainajan omaisuudesta (90 rahaa) menee hänen perillisilleen perintönä. Kyseessä ei ole perintö, eikä leski maksa saamastaan tasingosta perintöveroa. Kyse on tosiaankin samankaltaisesta omaisuuksien tasaamisesta kuin avioerotilanteessa.

Jos tilanne olisi toisin päin ja leskellä onkin 100 rahaa omaisuutta ja vainajalla 80. Tasinkoa laskettaessa tultaisiin siihen tulokseen, että lesken pitäisi maksaa perillisille tasinkoa tuo 10 rahaa. Lesken ei kuitenkaan tarvitse maksaa kuolinpesälle/perillisille tasinkoa, vaan hän voi pitää oman omaisuutensa. Leskikään ei tällaisessa tilanteessa tietenkään saa mitään vainajan omaisuudesta, vaan se menee kokonaisuudessaan perillisille (huom. jälleen säännökset koskien esim. vakituista asuntoa).

Tilanne muuttuu, jos vainajalla ei ole perillisiä ja/tai hän on tehnyt testamentin omaisuudestaan.

Kannattaa myös huomioida, että tekemällä testamentin, voi jossain määrin määrätä perinnön tulevasta käytöstä, mutta tämä koskee tietenkin vain perittyä omaisuutta, ei tasinkona siirrettyä. Omalla kohdallani "isoanoppini" ei jostain syystä pidä minusta ja on määrännyt testamentissaan, että hänen omaisuutensa ei koskaan saa päätyä minun omistukseen (voi tietyissä tilanteessa olla mahdollista, sillä olemme mieheni kanssa lapsettomia), vaan mahdollisessa perintötilanteessa hänen omaisuutensa lahjoitetaan johonkin hänen määräämäänsä kohteeseen, jos omaisuus olisi päätymässä minulle. Lakimies on tuon testamentin laatinut ja testamentin pätevyys on tarkistettu.

Mutta takaisin APhen: Hankala tilanne. Maallikkona suosittelisin omaisuuden jakoa ennen kuin ollaan tasingossa/perinnönjaossa. Mutta asia kannattaa varmasti tarkistaa jostain lakitoimistosta vielä.

Reipatirallaa! kirjoitti:

... ellei vainaja ole lapseton (tai ole muita mahdollisia perillisiä) tai tehnyt testamenttia puolisonsa hyväksi. Kun vainajalla on perillisiä, tehdään samantyyppinen ositus kuin erotilanteessakin. Kummankin puolison omaisuus lasketaan ja jos leskellä on vähemmän omaisuutta kuin vainajalla, saa leski tasinkoa - samalla tavalla kuin avioerotilanteessa.

Esimerkki tilanteessa, että vainajalla on lapsia, jotka hänet perivät:

Huom: tämä on yksinkertaistettu esimerkki, esim. vakituiseen asuntoon liitty eri määräyksiä.
Omaisuuden kartoituksen jälkeen saadaan selville, että vainajalla on omaisuutta 100 rahaa (älkää nyt välittäkö pienistä summista, ajattelin että laskutapa on helpompi hahmottaa näin) ja leskellä 80. Yhteisomaisuus on siis 180 rahaa, tämä laitetaan puoliksi, jolloin kummankin puolison osuudeksi omaisuudesta tulee 90 rahaa. Koska leskellä on omaisuutta alle tasinkolaskelman summan, saa hän tasinkoa 10 rahaa vainajan omaisuudesta. Loput vainajan omaisuudesta (90 rahaa) menee hänen perillisilleen perintönä. Kyseessä ei ole perintö, eikä leski maksa saamastaan tasingosta perintöveroa. Kyse on tosiaankin samankaltaisesta omaisuuksien tasaamisesta kuin avioerotilanteessa.

Jos tilanne olisi toisin päin ja leskellä onkin 100 rahaa omaisuutta ja vainajalla 80. Tasinkoa laskettaessa tultaisiin siihen tulokseen, että lesken pitäisi maksaa perillisille tasinkoa tuo 10 rahaa. Lesken ei kuitenkaan tarvitse maksaa kuolinpesälle/perillisille tasinkoa, vaan hän voi pitää oman omaisuutensa. Leskikään ei tällaisessa tilanteessa tietenkään saa mitään vainajan omaisuudesta, vaan se menee kokonaisuudessaan perillisille (huom. jälleen säännökset koskien esim. vakituista asuntoa).

Tilanne muuttuu, jos vainajalla ei ole perillisiä ja/tai hän on tehnyt testamentin omaisuudestaan.

Kannattaa myös huomioida, että tekemällä testamentin, voi jossain määrin määrätä perinnön tulevasta käytöstä, mutta tämä koskee tietenkin vain perittyä omaisuutta, ei tasinkona siirrettyä. Omalla kohdallani "isoanoppini" ei jostain syystä pidä minusta ja on määrännyt testamentissaan, että hänen omaisuutensa ei koskaan saa päätyä minun omistukseen (voi tietyissä tilanteessa olla mahdollista, sillä olemme mieheni kanssa lapsettomia), vaan mahdollisessa perintötilanteessa hänen omaisuutensa lahjoitetaan johonkin hänen määräämäänsä kohteeseen, jos omaisuus olisi päätymässä minulle. Lakimies on tuon testamentin laatinut ja testamentin pätevyys on tarkistettu.

Mutta takaisin APhen: Hankala tilanne. Maallikkona suosittelisin omaisuuden jakoa ennen kuin ollaan tasingossa/perinnönjaossa. Mutta asia kannattaa varmasti tarkistaa jostain lakitoimistosta vielä.

Lue lisää

Mutta miehesi voi silti vaatia lakiosan perinnöstä, jos sellainen hänelle kuuluu. Iso-anopilla tarkoittanet siis miehesi iso-äitiä. Eli jos miehesi isä/äiti (jonka äidistä nyt on kyse), kuolee ennen iso-anoppiasi, niin miehesi on luonnollisesti perinnönsaaja. Kyseisellä huomautuksella testamentissa estetään sinua saamasta hyötyä hänen perinnöstään, vaan ei miehesi. Tulee mieleen esim. sellainen tilanne, jossa miehesi kuolee välittömästi sen jälkeen kun on vastaanottanut perintönsä. Tällöin hänen perimänsä omaisuus menisi uudelleenjakoon (?). Tilanteesa, jossa miehesi kuolee ennen isoäitiään, et muutenkaan saisi mitään iso-anoppisi perinnöstä. Ja jos teillä on miehesi kanssa lapsia, niin silloinkin tuo maininta on kohtalaisen turha.
Itselläni oli aikoinaan samankaltainen tilanne. Mummoni kuollessa oli hänen testamentissaan samanlainen huomautus, ettei puolisoni ole missään olosuhteessa oikeutettu hänen omaisuuteensa. Tuli vain sellainen olo tuota testamenttia kuullessani, että näin paljon mummoni arvosti puolisoani. Lähinnä tuo sinänsä turha huomautus (meillä oli jo tuolloin yhteinen lapsi) tuntui jonkinlaiselta viimeiseltä vi**uilulta haudan takaa. Meillä ei ollut kovin läheiset välit mummoni kanssa. Äitini on siis kuollut, ja olin mummoni rintaperillinen. Jos minä olisin ollut kuollut ennen mummoani, niin lapseni olisi ollut sijastani rintaperillinen. Miehelläni ei käsittääkseni olisi muutoinkaan ollut missään tapauksessa oikeutta mummoltani jääneeseen perintöön.

parin tonnin tähden kirjoitti:

Mutta miehesi voi silti vaatia lakiosan perinnöstä, jos sellainen hänelle kuuluu. Iso-anopilla tarkoittanet siis miehesi iso-äitiä. Eli jos miehesi isä/äiti (jonka äidistä nyt on kyse), kuolee ennen iso-anoppiasi, niin miehesi on luonnollisesti perinnönsaaja. Kyseisellä huomautuksella testamentissa estetään sinua saamasta hyötyä hänen perinnöstään, vaan ei miehesi. Tulee mieleen esim. sellainen tilanne, jossa miehesi kuolee välittömästi sen jälkeen kun on vastaanottanut perintönsä. Tällöin hänen perimänsä omaisuus menisi uudelleenjakoon (?). Tilanteesa, jossa miehesi kuolee ennen isoäitiään, et muutenkaan saisi mitään iso-anoppisi perinnöstä. Ja jos teillä on miehesi kanssa lapsia, niin silloinkin tuo maininta on kohtalaisen turha.
Itselläni oli aikoinaan samankaltainen tilanne. Mummoni kuollessa oli hänen testamentissaan samanlainen huomautus, ettei puolisoni ole missään olosuhteessa oikeutettu hänen omaisuuteensa. Tuli vain sellainen olo tuota testamenttia kuullessani, että näin paljon mummoni arvosti puolisoani. Lähinnä tuo sinänsä turha huomautus (meillä oli jo tuolloin yhteinen lapsi) tuntui jonkinlaiselta viimeiseltä vi**uilulta haudan takaa. Meillä ei ollut kovin läheiset välit mummoni kanssa. Äitini on siis kuollut, ja olin mummoni rintaperillinen. Jos minä olisin ollut kuollut ennen mummoani, niin lapseni olisi ollut sijastani rintaperillinen. Miehelläni ei käsittääkseni olisi muutoinkaan ollut missään tapauksessa oikeutta mummoltani jääneeseen perintöön.

Lue lisää

vain ajatelikin asiaa hieman pidemmälle. Jos sinänyt eroat siitä ihanasta miehestäsi niin miehelläsi ei ole mitään osuutta mummoltasi saamaan perintöön kun teillä aikanaan tehdään avioeron jälkeen ositusta.

sisar sitten syytön siihenkin, että suvaitsee ilmaantua esiin vasta nyt, kun kyse on perinnönjaosta? Itse haistattaisin pitkät moiselle perskärpäselle :)

YETSKA kirjoitti:

sisar sitten syytön siihenkin, että suvaitsee ilmaantua esiin vasta nyt, kun kyse on perinnönjaosta? Itse haistattaisin pitkät moiselle perskärpäselle :)

Onko sisar edes ilmaantunut vai tuliko tieto sisaresta, kun vainajasta isästä haettiin virkatodistusta? Siinähän ainakin näkyy kaikki tunnustetut lapset...? Vai miten sisar sai tietää isän kuolemasta? Luki lehdestä?

Emme tiedä taustoja, onko isä halunnut tavata tytärtään tai tiesikö tyttö isästään aiemmin jne. On ihan sama onko toinen ansainnut perintöö jne. lain mukaan hänellä on siihen oikeus. Oli hän perskärpänen tai ei!

YETSKA kirjoitti:

sisar sitten syytön siihenkin, että suvaitsee ilmaantua esiin vasta nyt, kun kyse on perinnönjaosta? Itse haistattaisin pitkät moiselle perskärpäselle :)

Hei arvon pöllöpäät!
Tuliko edes mieleen, että syy miksi sisaresta ei ole kuulunut mitään voisi olla isässä? Minä nimittäin olen samanlainen salasisar syystä että biologinen isäni ei halua perheensä kuulevan minusta. Minusta olisi hienoa tutustua isääni ja hänen perheeseensä, mutta tuntuisi tyhmältä yrittää tyrkyttää itseään ihmisille, jotka ensinnäkään minusta eivät tiedä ja jotka järkyttyisivät varmaan sydänjuuriaan myöden minusta kuullessaan. Biologisen isäni pyynnöstä olenkin siis pysytellyt hiljaa, vaikka asia kalvaakin minua. En todellakaan ole perinnön perään ja olen sitä paitsi varma että kun sellainen hetki tulee, niin minua varten on odottamassa muutamia hikisiä pennejä, jotka ovat biologiselta isältäni jäänyt jo ennakkoon "oikeille" lapsilleen siirtämättä. Perinnönjakoa odotan myös kauhulla, sillä paikalle ilmestymiseni varmasti herättää kaunaa muissa, enkä ymmärräkkään miksi ihmeessä aikuinen ihminen jaksaa jatkaa vihanpitoaan vuosikymmeniä äitiäni kohtaan. Minä kun olen syytön siihen että minut on tähän maailmaan luotu. Joka tapauksessa asia tulee olemaan kiusallinen ennemmin tai myöhemmin ja siksi mieluummin haluaisin tutustua näihin ihmisiin jo hyvän sään aikana. Mutta eihän salaisuus voi vaatia sisarustensa tapaamisoikeutta :(

Minä olen monesti haaveillut että voi kun olisikin yllätyssisarus - kyllä nauttisin armaiden sukulaisteni naamoista kun perintö ei tulisikaan vain meille...mua ei haittaisi.

viaton kirjoitti:

Hei arvon pöllöpäät!
Tuliko edes mieleen, että syy miksi sisaresta ei ole kuulunut mitään voisi olla isässä? Minä nimittäin olen samanlainen salasisar syystä että biologinen isäni ei halua perheensä kuulevan minusta. Minusta olisi hienoa tutustua isääni ja hänen perheeseensä, mutta tuntuisi tyhmältä yrittää tyrkyttää itseään ihmisille, jotka ensinnäkään minusta eivät tiedä ja jotka järkyttyisivät varmaan sydänjuuriaan myöden minusta kuullessaan. Biologisen isäni pyynnöstä olenkin siis pysytellyt hiljaa, vaikka asia kalvaakin minua. En todellakaan ole perinnön perään ja olen sitä paitsi varma että kun sellainen hetki tulee, niin minua varten on odottamassa muutamia hikisiä pennejä, jotka ovat biologiselta isältäni jäänyt jo ennakkoon "oikeille" lapsilleen siirtämättä. Perinnönjakoa odotan myös kauhulla, sillä paikalle ilmestymiseni varmasti herättää kaunaa muissa, enkä ymmärräkkään miksi ihmeessä aikuinen ihminen jaksaa jatkaa vihanpitoaan vuosikymmeniä äitiäni kohtaan. Minä kun olen syytön siihen että minut on tähän maailmaan luotu. Joka tapauksessa asia tulee olemaan kiusallinen ennemmin tai myöhemmin ja siksi mieluummin haluaisin tutustua näihin ihmisiin jo hyvän sään aikana. Mutta eihän salaisuus voi vaatia sisarustensa tapaamisoikeutta :(

Lue lisää

Millainen isä kieltää lapsensa ?

Olen surullinen puolestasi :(

sssssssssss kirjoitti:

Millainen isä kieltää lapsensa ?

Olen surullinen puolestasi :(

Lapsella on oikeus isäänsä, sisaruksiinsa ja muihin kuten sukulaissuhteisiinsa mikä on laissa säädetty.

viaton kirjoitti:

Hei arvon pöllöpäät!
Tuliko edes mieleen, että syy miksi sisaresta ei ole kuulunut mitään voisi olla isässä? Minä nimittäin olen samanlainen salasisar syystä että biologinen isäni ei halua perheensä kuulevan minusta. Minusta olisi hienoa tutustua isääni ja hänen perheeseensä, mutta tuntuisi tyhmältä yrittää tyrkyttää itseään ihmisille, jotka ensinnäkään minusta eivät tiedä ja jotka järkyttyisivät varmaan sydänjuuriaan myöden minusta kuullessaan. Biologisen isäni pyynnöstä olenkin siis pysytellyt hiljaa, vaikka asia kalvaakin minua. En todellakaan ole perinnön perään ja olen sitä paitsi varma että kun sellainen hetki tulee, niin minua varten on odottamassa muutamia hikisiä pennejä, jotka ovat biologiselta isältäni jäänyt jo ennakkoon "oikeille" lapsilleen siirtämättä. Perinnönjakoa odotan myös kauhulla, sillä paikalle ilmestymiseni varmasti herättää kaunaa muissa, enkä ymmärräkkään miksi ihmeessä aikuinen ihminen jaksaa jatkaa vihanpitoaan vuosikymmeniä äitiäni kohtaan. Minä kun olen syytön siihen että minut on tähän maailmaan luotu. Joka tapauksessa asia tulee olemaan kiusallinen ennemmin tai myöhemmin ja siksi mieluummin haluaisin tutustua näihin ihmisiin jo hyvän sään aikana. Mutta eihän salaisuus voi vaatia sisarustensa tapaamisoikeutta :(

Lue lisää

Hei, salasisar: Tämä on mielipiteeni tilanteestasi. Isäsi tekee väärin sinua kohtaan, kun yrittää pitää sinut salassa sisaruksiltasi. Siksi kehottaisin sinua etsimään omin neuvoin yhteyttä noihin sisaruksiisi, he ovat läheisiäsi. Sinulla on kai myös joku oikeus saada elatusta isältäsi (en tiedä). Niin kuin sanoit joskus se paljastuminen on edessä kuitenkin. Entäpä tunnetko isoisääsi ja isoäitiäsi, tätejä, setiä, serkkuja isäsi puolelta? He OVAT SINUN verisukua, ehkäpä joku haluaisi tuntea sinut, ja olla elämässäsi tukena. Kysy sukulaistesi nimet osoiterekisteristä, tai kirkonkirjoista, maistraatista. Tai facebookista.
Älä hyväksy sinun mitätöimistä. Ehkä isäsi haluaa pitää yllä kiiltokuvaa itsestään mitätöimällä olemassaolosi. Sinulla on ihan samanlainen oikeus isäsi tukeen elämässä kuin muillakin lapsillaan, esim. lomamatkat, kesämökkilomat, ym .Mietipä rippi- ja ylioppilasjuhlia, jos sinne ei tule kuin puolet sukuasi. Ja lahjat, synttärionnittelut ym.

viaton kirjoitti:

Hei arvon pöllöpäät!
Tuliko edes mieleen, että syy miksi sisaresta ei ole kuulunut mitään voisi olla isässä? Minä nimittäin olen samanlainen salasisar syystä että biologinen isäni ei halua perheensä kuulevan minusta. Minusta olisi hienoa tutustua isääni ja hänen perheeseensä, mutta tuntuisi tyhmältä yrittää tyrkyttää itseään ihmisille, jotka ensinnäkään minusta eivät tiedä ja jotka järkyttyisivät varmaan sydänjuuriaan myöden minusta kuullessaan. Biologisen isäni pyynnöstä olenkin siis pysytellyt hiljaa, vaikka asia kalvaakin minua. En todellakaan ole perinnön perään ja olen sitä paitsi varma että kun sellainen hetki tulee, niin minua varten on odottamassa muutamia hikisiä pennejä, jotka ovat biologiselta isältäni jäänyt jo ennakkoon "oikeille" lapsilleen siirtämättä. Perinnönjakoa odotan myös kauhulla, sillä paikalle ilmestymiseni varmasti herättää kaunaa muissa, enkä ymmärräkkään miksi ihmeessä aikuinen ihminen jaksaa jatkaa vihanpitoaan vuosikymmeniä äitiäni kohtaan. Minä kun olen syytön siihen että minut on tähän maailmaan luotu. Joka tapauksessa asia tulee olemaan kiusallinen ennemmin tai myöhemmin ja siksi mieluummin haluaisin tutustua näihin ihmisiin jo hyvän sään aikana. Mutta eihän salaisuus voi vaatia sisarustensa tapaamisoikeutta :(

Lue lisää

Poikani on nyt viisivuotias, isänsä tunnustamaton. Isällä on (ja oli säpinämme aikaankin se sama) avokki (jota petti siis silloin ja pettää yhä) ja heillä on nyt kaksivuotias poika. Emme ole edes puheväleissä. En ole häneltä isyyden tunnustusta vaatinut ja hän eipä isäksi tälle esikoiselleen ryhtyisi, vaikka miten olisi mustaa valkoisella. Minua korpeaa aivan älyttömästi se, että isä ei (yllätys yllätys) ole kertonut avovaimolleen lehtolapsestaan ja pelkää nyt kuollakseen asian paljastumista. Tekisi niiiin paljon mieli marssia ko naisen tykö ja puhkaista mokoma mätäpaise.. No, viimeistään, kun poikani on täysi-ikäinen, hän marssii isänsä ovelle ja ilmoittautuu. Olen hänelle luvannut että saa mennä, enhän pysty itse antamaan seltystä isänsä hyljeksinnälle.

Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä sisaruksiisi. He aivan taatusti olisivat iloisia "uudesta" sisaruksesta! Ainakin niin on käynyt niissä tapauksissa, mitä minä tiedän. Eräs adoptoitu ystäväni, joka rohkeni etsiä biologisen äitinsä, sai uuden perheen ja biologisen siskon kaupan päälle. Ja asian ilmeneminen aiheutti vain positiivisia tunteita, ei siis ollut se sisko rahanahne perinnön kyttääjä ;)

Jaksamista sinulle!

viaton kirjoitti:

Hei arvon pöllöpäät!
Tuliko edes mieleen, että syy miksi sisaresta ei ole kuulunut mitään voisi olla isässä? Minä nimittäin olen samanlainen salasisar syystä että biologinen isäni ei halua perheensä kuulevan minusta. Minusta olisi hienoa tutustua isääni ja hänen perheeseensä, mutta tuntuisi tyhmältä yrittää tyrkyttää itseään ihmisille, jotka ensinnäkään minusta eivät tiedä ja jotka järkyttyisivät varmaan sydänjuuriaan myöden minusta kuullessaan. Biologisen isäni pyynnöstä olenkin siis pysytellyt hiljaa, vaikka asia kalvaakin minua. En todellakaan ole perinnön perään ja olen sitä paitsi varma että kun sellainen hetki tulee, niin minua varten on odottamassa muutamia hikisiä pennejä, jotka ovat biologiselta isältäni jäänyt jo ennakkoon "oikeille" lapsilleen siirtämättä. Perinnönjakoa odotan myös kauhulla, sillä paikalle ilmestymiseni varmasti herättää kaunaa muissa, enkä ymmärräkkään miksi ihmeessä aikuinen ihminen jaksaa jatkaa vihanpitoaan vuosikymmeniä äitiäni kohtaan. Minä kun olen syytön siihen että minut on tähän maailmaan luotu. Joka tapauksessa asia tulee olemaan kiusallinen ennemmin tai myöhemmin ja siksi mieluummin haluaisin tutustua näihin ihmisiin jo hyvän sään aikana. Mutta eihän salaisuus voi vaatia sisarustensa tapaamisoikeutta :(

Lue lisää

Olen itsekin lehtolapsi,ja olen viimeisten 15vuoden ajan yrittänyt saada isääni ottamaan minut elämäänsä,varsinkin sen jälkeen kun sain omia lapsia,olisin halunnut lapsilleni papan.Virkatodistuksesta huomasin että isyyttä ei oltukaan vahvistettu.Otin häneen yhteyttä ja hän olisi vahvistanut sen heti,mutta juteltuaan vaimonsa kanssa hän sanoi että ilman verikoetta ei onnistu.Koska pystyin todistamaan että äitini ja hän olivat olleet kihloissa,sain verikokeet järjestettyä lähes maksutta,ja ns.isällä ei ollut vaihtoehtoa.Eli,minä sain ihka oikean isukin 30vuotiaana!Tosin se ei ole tarkoittanut muuta kuin nimeä paperissa,mutta se oli kuitenkin minulle tärkeä luu mikä käteen jäi.Vuosien varrella olen itseäni ja lapsia tyrkyttänyt,mm,kirjoittanut kirjeitä ja lähettänyt valokuvia,mutta ainoat vastaukset ovat olleet pari kännistä puhelua vuosia sitten,ei mitään asiallista.Tiedän että minulla on ainakin 3sisarpuolta jotka ovat eläneet isän kanssa saman katon alla elämänsä.Olisin halunnut heihinkin tutustua mutta en ole saanut heistä tietoa vaikka olen pyytänyt.Olen jo antanut periksi ja keskityn omaan perheeseen,ilman pappaa,mutta sen olen päättänyt että kun perintöä jaetaan,olen varmasti paikalla ja otan joka sentin mikä minulle kuuluu,olen siihen oikeutettu.Sisarpuolet voivat miettiä sitä mitä ovat isältään,minunkin,saaneet,mitä ei millään rahalla saa maailmassa ostettua.

viaton kirjoitti:

Hei arvon pöllöpäät!
Tuliko edes mieleen, että syy miksi sisaresta ei ole kuulunut mitään voisi olla isässä? Minä nimittäin olen samanlainen salasisar syystä että biologinen isäni ei halua perheensä kuulevan minusta. Minusta olisi hienoa tutustua isääni ja hänen perheeseensä, mutta tuntuisi tyhmältä yrittää tyrkyttää itseään ihmisille, jotka ensinnäkään minusta eivät tiedä ja jotka järkyttyisivät varmaan sydänjuuriaan myöden minusta kuullessaan. Biologisen isäni pyynnöstä olenkin siis pysytellyt hiljaa, vaikka asia kalvaakin minua. En todellakaan ole perinnön perään ja olen sitä paitsi varma että kun sellainen hetki tulee, niin minua varten on odottamassa muutamia hikisiä pennejä, jotka ovat biologiselta isältäni jäänyt jo ennakkoon "oikeille" lapsilleen siirtämättä. Perinnönjakoa odotan myös kauhulla, sillä paikalle ilmestymiseni varmasti herättää kaunaa muissa, enkä ymmärräkkään miksi ihmeessä aikuinen ihminen jaksaa jatkaa vihanpitoaan vuosikymmeniä äitiäni kohtaan. Minä kun olen syytön siihen että minut on tähän maailmaan luotu. Joka tapauksessa asia tulee olemaan kiusallinen ennemmin tai myöhemmin ja siksi mieluummin haluaisin tutustua näihin ihmisiin jo hyvän sään aikana. Mutta eihän salaisuus voi vaatia sisarustensa tapaamisoikeutta :(

Lue lisää

Minä olen myös biologisen isäni hylkäämä. Tapasin hänet omasta vaatimuksestani vasta 40 vuotiaana. Hän
haluaa minun pysyvän erossa tyttärestään ja salata minut. Hän ei ole tunnustanut minua mutta maksanut elatusta. isäpuoleni ei ole minua adoptoinut joten minulla ei ole lainkaan isää. En ajattele perintöjä, ainoastaan sitä että olen isätön. Jokaisella on oikeus tietää alkuperänsä ja sukujuurensa, sanotaan. Ketä muka voisin tästä syyttää, ei ole lakia joka antaisi minulle oikeutta tai edes ihmisoikeutta....
Tiedän että on ennakkotapaus jossa lapsi sai isyydentunnustuksen uuden lain voimaanastumisen jälkeen,
aikuisiässä.
Sinulle joka aloitit keskustelun, mieti miten olet koko ikäsi saanut isäsi tukea, olet pikkutyttönä saanut istua hänen polvellaan. Isäsi on salaa ehkä kaivannut häntä joka on ollut pois silmistä...

viaton kirjoitti:

Hei arvon pöllöpäät!
Tuliko edes mieleen, että syy miksi sisaresta ei ole kuulunut mitään voisi olla isässä? Minä nimittäin olen samanlainen salasisar syystä että biologinen isäni ei halua perheensä kuulevan minusta. Minusta olisi hienoa tutustua isääni ja hänen perheeseensä, mutta tuntuisi tyhmältä yrittää tyrkyttää itseään ihmisille, jotka ensinnäkään minusta eivät tiedä ja jotka järkyttyisivät varmaan sydänjuuriaan myöden minusta kuullessaan. Biologisen isäni pyynnöstä olenkin siis pysytellyt hiljaa, vaikka asia kalvaakin minua. En todellakaan ole perinnön perään ja olen sitä paitsi varma että kun sellainen hetki tulee, niin minua varten on odottamassa muutamia hikisiä pennejä, jotka ovat biologiselta isältäni jäänyt jo ennakkoon "oikeille" lapsilleen siirtämättä. Perinnönjakoa odotan myös kauhulla, sillä paikalle ilmestymiseni varmasti herättää kaunaa muissa, enkä ymmärräkkään miksi ihmeessä aikuinen ihminen jaksaa jatkaa vihanpitoaan vuosikymmeniä äitiäni kohtaan. Minä kun olen syytön siihen että minut on tähän maailmaan luotu. Joka tapauksessa asia tulee olemaan kiusallinen ennemmin tai myöhemmin ja siksi mieluummin haluaisin tutustua näihin ihmisiin jo hyvän sään aikana. Mutta eihän salaisuus voi vaatia sisarustensa tapaamisoikeutta :(

Lue lisää

"Perinnönjakoa odotan myös kauhulla, sillä paikalle ilmestymiseni varmasti herättää kaunaa muissa..."

Kannattaa siis pysyä kiltisiti perinnönjaosta poissa ja olla muutenkin aivan hiljaa, vai mitä? :)

outoilija kirjoitti:

Poikani on nyt viisivuotias, isänsä tunnustamaton. Isällä on (ja oli säpinämme aikaankin se sama) avokki (jota petti siis silloin ja pettää yhä) ja heillä on nyt kaksivuotias poika. Emme ole edes puheväleissä. En ole häneltä isyyden tunnustusta vaatinut ja hän eipä isäksi tälle esikoiselleen ryhtyisi, vaikka miten olisi mustaa valkoisella. Minua korpeaa aivan älyttömästi se, että isä ei (yllätys yllätys) ole kertonut avovaimolleen lehtolapsestaan ja pelkää nyt kuollakseen asian paljastumista. Tekisi niiiin paljon mieli marssia ko naisen tykö ja puhkaista mokoma mätäpaise.. No, viimeistään, kun poikani on täysi-ikäinen, hän marssii isänsä ovelle ja ilmoittautuu. Olen hänelle luvannut että saa mennä, enhän pysty itse antamaan seltystä isänsä hyljeksinnälle.

Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä sisaruksiisi. He aivan taatusti olisivat iloisia "uudesta" sisaruksesta! Ainakin niin on käynyt niissä tapauksissa, mitä minä tiedän. Eräs adoptoitu ystäväni, joka rohkeni etsiä biologisen äitinsä, sai uuden perheen ja biologisen siskon kaupan päälle. Ja asian ilmeneminen aiheutti vain positiivisia tunteita, ei siis ollut se sisko rahanahne perinnön kyttääjä ;)

Jaksamista sinulle!

Lue lisää

Lähetä nimetön kirje akalle ja ilmoita lehtolapsesta.

outoilija kirjoitti:

Poikani on nyt viisivuotias, isänsä tunnustamaton. Isällä on (ja oli säpinämme aikaankin se sama) avokki (jota petti siis silloin ja pettää yhä) ja heillä on nyt kaksivuotias poika. Emme ole edes puheväleissä. En ole häneltä isyyden tunnustusta vaatinut ja hän eipä isäksi tälle esikoiselleen ryhtyisi, vaikka miten olisi mustaa valkoisella. Minua korpeaa aivan älyttömästi se, että isä ei (yllätys yllätys) ole kertonut avovaimolleen lehtolapsestaan ja pelkää nyt kuollakseen asian paljastumista. Tekisi niiiin paljon mieli marssia ko naisen tykö ja puhkaista mokoma mätäpaise.. No, viimeistään, kun poikani on täysi-ikäinen, hän marssii isänsä ovelle ja ilmoittautuu. Olen hänelle luvannut että saa mennä, enhän pysty itse antamaan seltystä isänsä hyljeksinnälle.

Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä sisaruksiisi. He aivan taatusti olisivat iloisia "uudesta" sisaruksesta! Ainakin niin on käynyt niissä tapauksissa, mitä minä tiedän. Eräs adoptoitu ystäväni, joka rohkeni etsiä biologisen äitinsä, sai uuden perheen ja biologisen siskon kaupan päälle. Ja asian ilmeneminen aiheutti vain positiivisia tunteita, ei siis ollut se sisko rahanahne perinnön kyttääjä ;)

Jaksamista sinulle!

Lue lisää

Eli yhteys kunnan sosiaalitanttaan joka pyytää isän tunnustamaan lapsensa, jos ei myönnä sovinnolla niin vievät vaikka poliisivoimin verikokeeseen. Näin isyys ja perintöoikeus saadaan paperille, lisäksi isä pääsee osallistumaan lapsensa elatukseen, eikä elatusmaksut tule meidän veronmaksajien kukkarosta.

outoilija kirjoitti:

Poikani on nyt viisivuotias, isänsä tunnustamaton. Isällä on (ja oli säpinämme aikaankin se sama) avokki (jota petti siis silloin ja pettää yhä) ja heillä on nyt kaksivuotias poika. Emme ole edes puheväleissä. En ole häneltä isyyden tunnustusta vaatinut ja hän eipä isäksi tälle esikoiselleen ryhtyisi, vaikka miten olisi mustaa valkoisella. Minua korpeaa aivan älyttömästi se, että isä ei (yllätys yllätys) ole kertonut avovaimolleen lehtolapsestaan ja pelkää nyt kuollakseen asian paljastumista. Tekisi niiiin paljon mieli marssia ko naisen tykö ja puhkaista mokoma mätäpaise.. No, viimeistään, kun poikani on täysi-ikäinen, hän marssii isänsä ovelle ja ilmoittautuu. Olen hänelle luvannut että saa mennä, enhän pysty itse antamaan seltystä isänsä hyljeksinnälle.

Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä sisaruksiisi. He aivan taatusti olisivat iloisia "uudesta" sisaruksesta! Ainakin niin on käynyt niissä tapauksissa, mitä minä tiedän. Eräs adoptoitu ystäväni, joka rohkeni etsiä biologisen äitinsä, sai uuden perheen ja biologisen siskon kaupan päälle. Ja asian ilmeneminen aiheutti vain positiivisia tunteita, ei siis ollut se sisko rahanahne perinnön kyttääjä ;)

Jaksamista sinulle!

Lue lisää

Toimi nyt äläkä myöhemmin ja vaadi isyyden tunnustamista. Minusta teet väärin tällä hetkellä poikaasi kohtaan, ja ajatus siitä että poika 18-vuotis päivänään kävelisi isänsä oven eteen ilmoittautumaan, ei kenties silloin enää onnistu. Aika kuluu ja kaikki muuttuu, kenties sinä et ole enää elossa, tai poikasi isä ei ole enää elossa pojan tultua täysi-ikäiseksi. Sinun tulee hyvissä ajoin puolustaa poikaasi ilmoittamalla hänen olemassaolostaan ja vaatimalla isyyden tunnustamista.

jonkun lapsi kirjoitti:

Olen itsekin lehtolapsi,ja olen viimeisten 15vuoden ajan yrittänyt saada isääni ottamaan minut elämäänsä,varsinkin sen jälkeen kun sain omia lapsia,olisin halunnut lapsilleni papan.Virkatodistuksesta huomasin että isyyttä ei oltukaan vahvistettu.Otin häneen yhteyttä ja hän olisi vahvistanut sen heti,mutta juteltuaan vaimonsa kanssa hän sanoi että ilman verikoetta ei onnistu.Koska pystyin todistamaan että äitini ja hän olivat olleet kihloissa,sain verikokeet järjestettyä lähes maksutta,ja ns.isällä ei ollut vaihtoehtoa.Eli,minä sain ihka oikean isukin 30vuotiaana!Tosin se ei ole tarkoittanut muuta kuin nimeä paperissa,mutta se oli kuitenkin minulle tärkeä luu mikä käteen jäi.Vuosien varrella olen itseäni ja lapsia tyrkyttänyt,mm,kirjoittanut kirjeitä ja lähettänyt valokuvia,mutta ainoat vastaukset ovat olleet pari kännistä puhelua vuosia sitten,ei mitään asiallista.Tiedän että minulla on ainakin 3sisarpuolta jotka ovat eläneet isän kanssa saman katon alla elämänsä.Olisin halunnut heihinkin tutustua mutta en ole saanut heistä tietoa vaikka olen pyytänyt.Olen jo antanut periksi ja keskityn omaan perheeseen,ilman pappaa,mutta sen olen päättänyt että kun perintöä jaetaan,olen varmasti paikalla ja otan joka sentin mikä minulle kuuluu,olen siihen oikeutettu.Sisarpuolet voivat miettiä sitä mitä ovat isältään,minunkin,saaneet,mitä ei millään rahalla saa maailmassa ostettua.

Lue lisää

Ulosottoviraston kautta saat selville kannattaako "vaivautua" aikanaan perinnönjakoon.

Mitä muuta yhteistä on koskaan toisiaan tapaamattomilla "sisarpuolilla", muuta kuin asteen enemmän dna yhteneväisyyksiä kuin muilla kadulla meitä vastaan kulkevissa?
Mielestäni asiasta jo niin paljon surua ollut kaikille, ettei näitä kannattaisi enää kymmenien vuosien päästä kaivella.

Ja voin rakastaa geneettisesti itseni vastakohtaa ilman että hänessä yhtään prosenttia "sukua" . Sellainen on pyyteetön rakkaus esim. adoptiolasta kohtaan. Ei sukulaisuus tee ihmisistä automaattisesti toisistaan pitäviä.

Itse en henk-koht. ainakaan halua koskaan tutustua au-sisareni lapsiin enkä häneen itseensä. Elämä on....
kaikkea ei voi saada mitä haluaa

iconwon kirjoitti:

Itse en henk-koht. ainakaan halua koskaan tutustua au-sisareni lapsiin enkä häneen itseensä. Elämä on....
kaikkea ei voi saada mitä haluaa

sanotaan, että veri on vettä sakeampaa. Tarkoittaa että äärimmäisyystilanteissa ihminen menee yleensä verisukulaisen puolelle, jos vastassa on ei verisukulainen. Kyllä se pitää paikkansa.

suprised kirjoitti:

Mitä muuta yhteistä on koskaan toisiaan tapaamattomilla "sisarpuolilla", muuta kuin asteen enemmän dna yhteneväisyyksiä kuin muilla kadulla meitä vastaan kulkevissa?
Mielestäni asiasta jo niin paljon surua ollut kaikille, ettei näitä kannattaisi enää kymmenien vuosien päästä kaivella.

Ja voin rakastaa geneettisesti itseni vastakohtaa ilman että hänessä yhtään prosenttia "sukua" . Sellainen on pyyteetön rakkaus esim. adoptiolasta kohtaan. Ei sukulaisuus tee ihmisistä automaattisesti toisistaan pitäviä.

Lue lisää

Tuskin siinä mitään häviää, mutta voiton mahdollisuudet suunnattomat.
Toivottavasti isäsi on kuitenkin hänet tunnustanut, kyllä hänellekkin osuutensa isän perinnöstä kuuluisi.

iconwon kirjoitti:

Itse en henk-koht. ainakaan halua koskaan tutustua au-sisareni lapsiin enkä häneen itseensä. Elämä on....
kaikkea ei voi saada mitä haluaa

Osaatko sano, että miksi?

??????++++++++ kirjoitti:

Osaatko sano, että miksi?

sanoisin jos ja kun kyse verisukulaisuudesta, että tieto siitä että toinen on osaksi samaa perimää ja verta yhdistää. jos kuvittelee tilanteen että on kaksi riitaista ihmistä, jostain pahaa riitaa ja ei oikein selvyyttä kumpi on oikeessa. Kyllä se verisukulaisuus laittaa asettumaan sen samaa verta ja lihaa olevan puolelle. Pitää olla aika hirveä ihminen tai suurrikollinen jos ei sellaista tunne. Entäs tilanne, jossa sairastuu sairauteen jossa vain syrjitty verisukulainen voi pelastaa? Vaikka luuydin/kantasolun luovutus, munuaisen luovutus? Muut lähisukulaiset testattu eivätkä sovi. Sitten viimeinen oljenkorsi on se au-lapsi/sisarus. Suostuuko jos ei ole hyväksytty? Jos suostuu testaukseen, luovuttaako v-mäiselle sisarukselleen? Siinäpä se. Maailmalla sellaisia kohtaloita muistaakseni ollut että ainoa pelastus ollut se au-sisarus...antaa miettimisen aihetta.

kohtalon sormi kirjoitti:

sanoisin jos ja kun kyse verisukulaisuudesta, että tieto siitä että toinen on osaksi samaa perimää ja verta yhdistää. jos kuvittelee tilanteen että on kaksi riitaista ihmistä, jostain pahaa riitaa ja ei oikein selvyyttä kumpi on oikeessa. Kyllä se verisukulaisuus laittaa asettumaan sen samaa verta ja lihaa olevan puolelle. Pitää olla aika hirveä ihminen tai suurrikollinen jos ei sellaista tunne. Entäs tilanne, jossa sairastuu sairauteen jossa vain syrjitty verisukulainen voi pelastaa? Vaikka luuydin/kantasolun luovutus, munuaisen luovutus? Muut lähisukulaiset testattu eivätkä sovi. Sitten viimeinen oljenkorsi on se au-lapsi/sisarus. Suostuuko jos ei ole hyväksytty? Jos suostuu testaukseen, luovuttaako v-mäiselle sisarukselleen? Siinäpä se. Maailmalla sellaisia kohtaloita muistaakseni ollut että ainoa pelastus ollut se au-sisarus...antaa miettimisen aihetta.

Lue lisää

heh
ja hauskintahan tässä on ettei kukaan au-lapsi ole ikinä perinnön perään,pelkästään vaan sukulaisuus kiinostaa...
ja silti palsta mistä tässä taas väännetään kättä on perinö&testamentti-palsta. Miksihän? Rehellisesti; etkö muka tulevaisuudessa tule vaatimaan lakiosaasi? siitähän tässä oikeasti on kyse.

suprised kirjoitti:

heh
ja hauskintahan tässä on ettei kukaan au-lapsi ole ikinä perinnön perään,pelkästään vaan sukulaisuus kiinostaa...
ja silti palsta mistä tässä taas väännetään kättä on perinö&testamentti-palsta. Miksihän? Rehellisesti; etkö muka tulevaisuudessa tule vaatimaan lakiosaasi? siitähän tässä oikeasti on kyse.

Lue lisää

Jos kerran teillä on yhteinen isä, niin eikös teille molemmille silloin kuulu osuus aikanaan isänne jättämästä perinnöstä? Miksi sinun pitäisi saada enemmän isältänne?

20+3 kirjoitti:

Jos kerran teillä on yhteinen isä, niin eikös teille molemmille silloin kuulu osuus aikanaan isänne jättämästä perinnöstä? Miksi sinun pitäisi saada enemmän isältänne?

ei isän perinnöstä,se saa mennä (mitä nyt onkaan). Mutta kun vanhemmat naimisissa, isä tuhlaavanlainen äiti säästeliäs ja näin siis äiti joutuu maksamaan isommasta omaisuudestaan tasinkoa tuolle tuhlaavaisemmalle kun tulee jako ja tätä kautta au-lapsi saa osan Äidin säästöistä...äidin oman perintö sijoitettu yhteiseen kotiin ja isä humputellut pitkin kyliä omansa tuhlaten. Vieläkö jonkun mielestä on oikein juuri tätä äitiä kohtaan? Kaiken kärsimyksen jälkeen joutuu vielä maksamaan miehensä petturuudesta tälle lapselle

20+3 kirjoitti:

Jos kerran teillä on yhteinen isä, niin eikös teille molemmille silloin kuulu osuus aikanaan isänne jättämästä perinnöstä? Miksi sinun pitäisi saada enemmän isältänne?

eli juuri näinhän se menee, eli rahastahan se on kyse eikä "verisukulaisuudesta" LOL

toinen yllätetty kirjoitti:

ei isän perinnöstä,se saa mennä (mitä nyt onkaan). Mutta kun vanhemmat naimisissa, isä tuhlaavanlainen äiti säästeliäs ja näin siis äiti joutuu maksamaan isommasta omaisuudestaan tasinkoa tuolle tuhlaavaisemmalle kun tulee jako ja tätä kautta au-lapsi saa osan Äidin säästöistä...äidin oman perintö sijoitettu yhteiseen kotiin ja isä humputellut pitkin kyliä omansa tuhlaten. Vieläkö jonkun mielestä on oikein juuri tätä äitiä kohtaan? Kaiken kärsimyksen jälkeen joutuu vielä maksamaan miehensä petturuudesta tälle lapselle

Lue lisää

Asiahan riippuu siitä tuleeko ero vai kuolo. Ja kumpi kuolee ensin. Jos isä kuolee ensin, ei äidin tarvitse tasinkoa maksaa omaisuudestaan. Asia on tietysti hankalampi, jos äiti kuolee ensin.

suprised kirjoitti:

heh
ja hauskintahan tässä on ettei kukaan au-lapsi ole ikinä perinnön perään,pelkästään vaan sukulaisuus kiinostaa...
ja silti palsta mistä tässä taas väännetään kättä on perinö&testamentti-palsta. Miksihän? Rehellisesti; etkö muka tulevaisuudessa tule vaatimaan lakiosaasi? siitähän tässä oikeasti on kyse.

Lue lisää

vastasit, niin mitään omaa lehmää ole ojassa. En ole au-lapsi eikä tiettävästi sellaisia ole lähisuvussa ketään.
Mutta jos ilmaantuisi niin haluaisin tutustua, jos vaan toinen haluaa. Sen verran verisukulaisuus yhdistää ja kiehtoo. Mikä sen mukavampaa kuin saisi uuden sukulaisen ja jopa ystävän.

empatiaa tarvitaan kirjoitti:

vastasit, niin mitään omaa lehmää ole ojassa. En ole au-lapsi eikä tiettävästi sellaisia ole lähisuvussa ketään.
Mutta jos ilmaantuisi niin haluaisin tutustua, jos vaan toinen haluaa. Sen verran verisukulaisuus yhdistää ja kiehtoo. Mikä sen mukavampaa kuin saisi uuden sukulaisen ja jopa ystävän.

Lue lisää

Mua ei raha kiinnosta, jokainen hankkikoon omansa! Mutta kiinnostaisi kyllä nähdä ne sisaret. Sisarpuolien "vihaaminen" on varmaan perua siitä miten asiaa on kotona käsitelty tai onko käsitelty ollenkaan. Yleensä ihmisiä uusi asia pelottaa... ymmärrän toki käytöksen, jos kotona asian kamaluudella on aivopesty vuosia. Itse au-lapsena en katso olevani mitenkään tilivelvollinen isäni hairahduksista enkä koe huonoa omaatuntoa syntymästäni ;) Isäni ei ole minua tunnustanut eikä siis myöskään maksanut elatusapua ja hengissä olen pysynyt ilman hänen rahojaan, miksi hänen kuolemansa jälkeen tarvitsisin jotain?
Kannattaisiko alkuperäisen kysyjän rohkaistua ja ottaa yhteyttä sisarpuoleensa ja tiedustella asiaa, ettei tarvitsisi turhaa päätään vaivata?

toinen yllätetty kirjoitti:

ei isän perinnöstä,se saa mennä (mitä nyt onkaan). Mutta kun vanhemmat naimisissa, isä tuhlaavanlainen äiti säästeliäs ja näin siis äiti joutuu maksamaan isommasta omaisuudestaan tasinkoa tuolle tuhlaavaisemmalle kun tulee jako ja tätä kautta au-lapsi saa osan Äidin säästöistä...äidin oman perintö sijoitettu yhteiseen kotiin ja isä humputellut pitkin kyliä omansa tuhlaten. Vieläkö jonkun mielestä on oikein juuri tätä äitiä kohtaan? Kaiken kärsimyksen jälkeen joutuu vielä maksamaan miehensä petturuudesta tälle lapselle

Lue lisää

Esittämäsi tilanne on tosi vasta äidin kuoltua ennen puolisoaan ja sekös äitiä enää rassaisi. Rikkaamman lesken (isä kuolee ensin) ei tarvitse antaa tasinkoa puolisonsa perillisille. Niin ja avioehdolla hoituisi ongelma täysin, että vain isän perintöä menisi myös au-giologiselle lapselle.

kamalaa kirjoitti:

Mua ei raha kiinnosta, jokainen hankkikoon omansa! Mutta kiinnostaisi kyllä nähdä ne sisaret. Sisarpuolien "vihaaminen" on varmaan perua siitä miten asiaa on kotona käsitelty tai onko käsitelty ollenkaan. Yleensä ihmisiä uusi asia pelottaa... ymmärrän toki käytöksen, jos kotona asian kamaluudella on aivopesty vuosia. Itse au-lapsena en katso olevani mitenkään tilivelvollinen isäni hairahduksista enkä koe huonoa omaatuntoa syntymästäni ;) Isäni ei ole minua tunnustanut eikä siis myöskään maksanut elatusapua ja hengissä olen pysynyt ilman hänen rahojaan, miksi hänen kuolemansa jälkeen tarvitsisin jotain?
Kannattaisiko alkuperäisen kysyjän rohkaistua ja ottaa yhteyttä sisarpuoleensa ja tiedustella asiaa, ettei tarvitsisi turhaa päätään vaivata?

Lue lisää

isäni sai lapsen vahinkona silloisen horatsun kanssa ja koska oli 70-luku, he menivät naimisiin. liitto oli hirveä ja he erosivat 2 vuoden kuluttua, jonka jälkeen eivät ole isä ja lapsi olleet kummoisissa väleissä. Kun isä kuoli, hän mitätöi, minut, joka olin isäni rinnalla 27 vuotta ja äitini, joka oli naimisissa häneen 30 vuotta. Tuli vain väheksymään, halveksimaan ja päällepäsmäröimään.

Tälle ei voi mitään kun oli tyhmä ja meni naimisiin vahingon vuoksi.

jos avioton lapsi tulisi vielä jotain vaatimaan niin kyllä saisi äkkilähdöt.
Jako tulisi tehdä niille jotka ovat oikeasti olleet kyseisen ihmisen elämässä.

sue4 kirjoitti:

isäni sai lapsen vahinkona silloisen horatsun kanssa ja koska oli 70-luku, he menivät naimisiin. liitto oli hirveä ja he erosivat 2 vuoden kuluttua, jonka jälkeen eivät ole isä ja lapsi olleet kummoisissa väleissä. Kun isä kuoli, hän mitätöi, minut, joka olin isäni rinnalla 27 vuotta ja äitini, joka oli naimisissa häneen 30 vuotta. Tuli vain väheksymään, halveksimaan ja päällepäsmäröimään.

Tälle ei voi mitään kun oli tyhmä ja meni naimisiin vahingon vuoksi.

jos avioton lapsi tulisi vielä jotain vaatimaan niin kyllä saisi äkkilähdöt.
Jako tulisi tehdä niille jotka ovat oikeasti olleet kyseisen ihmisen elämässä.

Lue lisää

mietihän nyt, miten se kaksivuotias lapsi olisi voinut kiinnittäytyä isäänsä? isään, joka pari vuotta riiteli ja sitten häipyi? ilmeisesti ei kovin sydämellinen ihminen ollut, kun vielä oma lapsikin nimittelee vierasta naista horatsuksi?

kuka lie se oikea horatsu teidän perheessä?

reijo909o0 kirjoitti:

mietihän nyt, miten se kaksivuotias lapsi olisi voinut kiinnittäytyä isäänsä? isään, joka pari vuotta riiteli ja sitten häipyi? ilmeisesti ei kovin sydämellinen ihminen ollut, kun vielä oma lapsikin nimittelee vierasta naista horatsuksi?

kuka lie se oikea horatsu teidän perheessä?

Lue lisää

Mikä teki naisesta horatsun? Oliko hän maksullinen nainen? Vai sekö, että harrasti seksiä miehen kanssa olematta tämän kanssa aviossa? Mikäs mies silloin sitten on? Kunnon mies varmaan?

Olisiko lapsi halunnut olla isän kanssa tekemisissä? Ei kaikki aviossa syntyneetkään lapset ole vanhempiensa kanssa tekemissä. Ehkä lapsena, mutta ei aikuisiässä. Tiedän tapauksia, jossa sukset on menneet niin pahasti äidin/isän kanssa ristiin, että ei olla tekemisissä vuosikausiin tai vuosikymmeniin. Sitten on myös tapauksia, jossa ollaan tekemisissä, mutta ikävällä tavalla. Alkoholisti lapsi esim. käyttää hyväkseen vanhempiaan. Mihin sen rajan vetäisi minkä mukaan perintöä jaettaisi... Aika vaikeaa olisi, jos vain suhde vanhempiin ratkaisisi!

sue4 kirjoitti:

isäni sai lapsen vahinkona silloisen horatsun kanssa ja koska oli 70-luku, he menivät naimisiin. liitto oli hirveä ja he erosivat 2 vuoden kuluttua, jonka jälkeen eivät ole isä ja lapsi olleet kummoisissa väleissä. Kun isä kuoli, hän mitätöi, minut, joka olin isäni rinnalla 27 vuotta ja äitini, joka oli naimisissa häneen 30 vuotta. Tuli vain väheksymään, halveksimaan ja päällepäsmäröimään.

Tälle ei voi mitään kun oli tyhmä ja meni naimisiin vahingon vuoksi.

jos avioton lapsi tulisi vielä jotain vaatimaan niin kyllä saisi äkkilähdöt.
Jako tulisi tehdä niille jotka ovat oikeasti olleet kyseisen ihmisen elämässä.

Lue lisää

Oletko todella noin tunnevammainen?

Oletko ikinä ajatellut tätä toista osapuolta, patsi että, sinun kannaltasihan se aikoinaan 2 vuotias aiheutti isällesi valtavat tunnekivut... vai kuinka, kukahan kärsi? Tuskin lapselta on silloin kysytty onko hän kiinnostunut tapaamaan isäänsä...

SINÄ olet saanut nauttia isäsi läsnäolosta ja olemassaolosta yleisesti koko elinaikasi, ei sisarpuolesi.

Hiukan jotain muutakin oman navan tuijottamista tähän, vaikka se nyt onkin valitettavan yleistä...

verisukulainen kirjoitti:

sanotaan, että veri on vettä sakeampaa. Tarkoittaa että äärimmäisyystilanteissa ihminen menee yleensä verisukulaisen puolelle, jos vastassa on ei verisukulainen. Kyllä se pitää paikkansa.

Lue lisää

Pitää paikkansa, valitettavasti olen itsekin niin toiminut ja lopulta katunut. Verisukulainen ei ole yhtään sen enempää tai vähempää luotettava kuin muut, joskus kuten näissä ahneuden ja kateuden ylläpitämissä perintöriidoissa puukkoa tulee selkään rankemmin kuin työpaikalla. En tajua, mikä siinä on, olisko verisukulaisuus jokin yhteiskunnassa vallitseva ääneenlausumaton arvo, jota vastaan ei ihan ensimmäiseksi halua potkia. Mun mielestäni tärkeämpiä on tunnesiteet ja sydäntään pitää seurata, ei järkeä.

kamalaa kirjoitti:

Mua ei raha kiinnosta, jokainen hankkikoon omansa! Mutta kiinnostaisi kyllä nähdä ne sisaret. Sisarpuolien "vihaaminen" on varmaan perua siitä miten asiaa on kotona käsitelty tai onko käsitelty ollenkaan. Yleensä ihmisiä uusi asia pelottaa... ymmärrän toki käytöksen, jos kotona asian kamaluudella on aivopesty vuosia. Itse au-lapsena en katso olevani mitenkään tilivelvollinen isäni hairahduksista enkä koe huonoa omaatuntoa syntymästäni ;) Isäni ei ole minua tunnustanut eikä siis myöskään maksanut elatusapua ja hengissä olen pysynyt ilman hänen rahojaan, miksi hänen kuolemansa jälkeen tarvitsisin jotain?
Kannattaisiko alkuperäisen kysyjän rohkaistua ja ottaa yhteyttä sisarpuoleensa ja tiedustella asiaa, ettei tarvitsisi turhaa päätään vaivata?

Lue lisää

"Mua ei raha kiinnosta" Kauniita sanoja mutta kun hetki tulee niin unohtuu nuo kauniit korulauseet.Tämä on nähty ja näin se vaan on.Ihminen on kuitenkin se ahnein olio maanpäällä !

sue4 kirjoitti:

isäni sai lapsen vahinkona silloisen horatsun kanssa ja koska oli 70-luku, he menivät naimisiin. liitto oli hirveä ja he erosivat 2 vuoden kuluttua, jonka jälkeen eivät ole isä ja lapsi olleet kummoisissa väleissä. Kun isä kuoli, hän mitätöi, minut, joka olin isäni rinnalla 27 vuotta ja äitini, joka oli naimisissa häneen 30 vuotta. Tuli vain väheksymään, halveksimaan ja päällepäsmäröimään.

Tälle ei voi mitään kun oli tyhmä ja meni naimisiin vahingon vuoksi.

jos avioton lapsi tulisi vielä jotain vaatimaan niin kyllä saisi äkkilähdöt.
Jako tulisi tehdä niille jotka ovat oikeasti olleet kyseisen ihmisen elämässä.

Lue lisää

isäsi alkuperäinen perhe on se eka ja isäsi on takuulla rakastanut oikeesti ensimmäistä naista vaikka ei ole nuorena tarpeeksi kypsä ollut suhteeseen, sitten löytänyt kakkosnaiseksi jonkun vosun jonka kanssa pystynyt elämään valjua elämää koska ei ole koskaan kokenut hänen kanssaan suuria tunteita ja aitoa rakkautta, sinä olet tämän korvikesuhteen tulos joten älä kadehdi alkuperäistä perhettä tai heidän aitoa rakkaudesta ja aidosta kiihkosta syntynyttä lasta koska sinä olet se joka on tullut jälkeenpäin.

toinen yllätetty kirjoitti:

ei isän perinnöstä,se saa mennä (mitä nyt onkaan). Mutta kun vanhemmat naimisissa, isä tuhlaavanlainen äiti säästeliäs ja näin siis äiti joutuu maksamaan isommasta omaisuudestaan tasinkoa tuolle tuhlaavaisemmalle kun tulee jako ja tätä kautta au-lapsi saa osan Äidin säästöistä...äidin oman perintö sijoitettu yhteiseen kotiin ja isä humputellut pitkin kyliä omansa tuhlaten. Vieläkö jonkun mielestä on oikein juuri tätä äitiä kohtaan? Kaiken kärsimyksen jälkeen joutuu vielä maksamaan miehensä petturuudesta tälle lapselle

Lue lisää

vaan onko tuo lapsen vika. Äitisi siis joutuu maksamaan isäsi velkoja - äitisi on isäsi miehekseen ja elinikäiseksi kumppanikseen vikoineen kaikkineen valinnut - tuo sisarpuolesi ei isäänsä voinut valita ... miksi hän olisi sinua vähäarvoisempi ja osattomuutensa ansainnut?

toinen yllätetty kirjoitti:

ei isän perinnöstä,se saa mennä (mitä nyt onkaan). Mutta kun vanhemmat naimisissa, isä tuhlaavanlainen äiti säästeliäs ja näin siis äiti joutuu maksamaan isommasta omaisuudestaan tasinkoa tuolle tuhlaavaisemmalle kun tulee jako ja tätä kautta au-lapsi saa osan Äidin säästöistä...äidin oman perintö sijoitettu yhteiseen kotiin ja isä humputellut pitkin kyliä omansa tuhlaten. Vieläkö jonkun mielestä on oikein juuri tätä äitiä kohtaan? Kaiken kärsimyksen jälkeen joutuu vielä maksamaan miehensä petturuudesta tälle lapselle

Lue lisää

Ei ole au lapsen syy että isäsi humputtelee..Taas tuli kateus esiin Mulle jää niin vähän hu hu

Tilinteon hetki ! kirjoitti:

"Mua ei raha kiinnosta" Kauniita sanoja mutta kun hetki tulee niin unohtuu nuo kauniit korulauseet.Tämä on nähty ja näin se vaan on.Ihminen on kuitenkin se ahnein olio maanpäällä !

Lue lisää

Mitä väliä sillä on jos raha kiinnostaa, tarkottaako se että on ahne automaattisesti?. Vaikea on korvata aineellisesti isän poissaoloa mitä muuta siitä on saattanut seurata.

Ei tarvitse hävetä jos tulee tilanne että perintöä jaetaan, kaikki vaan mikä kuuluu ottakaa.

suprised kirjoitti:

heh
ja hauskintahan tässä on ettei kukaan au-lapsi ole ikinä perinnön perään,pelkästään vaan sukulaisuus kiinostaa...
ja silti palsta mistä tässä taas väännetään kättä on perinö&testamentti-palsta. Miksihän? Rehellisesti; etkö muka tulevaisuudessa tule vaatimaan lakiosaasi? siitähän tässä oikeasti on kyse.

Lue lisää

Minä olen mainisemasi "yksi hauska" tapaus. Jäin perinnöttä omaa ylpeyttäni ja tiedonhaluani, koska etsin nimenomaan sitä oikeaa isää. Oikeaa isääni ei kerrottu, koska hänestä tuli kuuluisa mies ja kuului lisäksi omaan sukuun, Sain äidiltäni toisen miehen nimen paperilla, joka ehkä olisi voinut olla myös isäni ainakin silloisen lainsäädännön mukaan, jolloin isäksi voitiin julistaa mies, joka oli maannut naisen kanssa kuukautta ennen ja kuukautta myöhemmin todennäköisintä hedelmöitymishetkeä. Olin yhteydessä aikuisena vuosia väärään mieheen (väärään isään), joka oli lisäksi todettu lähes hedelmättömäksi. Kun totuus myöhemmin paljastui, ei mieleenikään tullut vaatia testejä ja perintöä oikealta biologiselta isältä. Molemmat miehet olivat keskitasoa varakkaampia, mutta kerroin minulle paljastuneen totuuden "väärälle isälle". Kun lapsi on tunnustettu lapsi, tunnustus tulee näkyä isän seurakunnassa tai rekisterissä, jolloin tilanne paljastuu ko. "isän" kuoltua.

sue4 kirjoitti:

isäni sai lapsen vahinkona silloisen horatsun kanssa ja koska oli 70-luku, he menivät naimisiin. liitto oli hirveä ja he erosivat 2 vuoden kuluttua, jonka jälkeen eivät ole isä ja lapsi olleet kummoisissa väleissä. Kun isä kuoli, hän mitätöi, minut, joka olin isäni rinnalla 27 vuotta ja äitini, joka oli naimisissa häneen 30 vuotta. Tuli vain väheksymään, halveksimaan ja päällepäsmäröimään.

Tälle ei voi mitään kun oli tyhmä ja meni naimisiin vahingon vuoksi.

jos avioton lapsi tulisi vielä jotain vaatimaan niin kyllä saisi äkkilähdöt.
Jako tulisi tehdä niille jotka ovat oikeasti olleet kyseisen ihmisen elämässä.

Lue lisää

Todella sivistymätöntä haukkua tuntematonta naista horatsuksi. Tuskin sinulla on vahvoja perusteita moiselle väitteelle? Ihmistä ei voi tuomita eikä nimittää horatsuksi noin vain. Minulle kävi selväksi että nainen voi olla huora tms jos tekee työkseen ja ottaa maksun... Pitää olla ammattimaista jotta saa "kunnianimen/haukkunimen"... Vanha sanonta kuuluu pata kattilaa soimaa...

elikkä myöhäistä tulla haaskalle,huokaise helpotuksesta ja naura piiiitka paskaanen nauru

nootta perkele kirjoitti:

elikkä myöhäistä tulla haaskalle,huokaise helpotuksesta ja naura piiiitka paskaanen nauru

Kyllä on naisen valta hirmuinen! Kun haluaa jonkun miehen itselleen, hankkiutuu raskaaksi. Välitti mies lapsesta tai ei, tapaako lasta ja tämän äitiä vai ei, hän on sidottuu lapsen kautta lapsen äitiin ainakin niin kauan kuin elatusmaksut juoksevat tililtä!
Hankkikaa miehetkin jotakin tietoa ehkäisystä, älkääkä kännissä naiko niin että ei aamulla muista mitä tuli yöllä tehtyä. Yllätyspaketti tulee yhdeksänkuukauden kuluttua.
Nainen, älä usko lemmenjorinoihin, hanki e-pillerit tms, ellet halua lasta ja oheistuotteena isää lapselle!

Nykyään avioton ja tunnustamatonkin lapsi voi vaatia lakiosaansa isänsä kuolinpesästä 10 vuoden sisällä isän kuolemasta, mikäli hän pystyy dna-testein todistamaan sukulaisuutensa vainajaan. Eli vainajan kuolinpäivä on ratkaiseva päivämäärä, ei se milloin lapsi on syntynyt.

Oliko omer bhattin isyys vahvistettu? ei . Hän on michael Jacksonin poika. Isyystestin saa jälkeenpäinkin isoisästä, tädistä, sedästä, sisauksista, kenestä sukulaisesta vaan ( en ole asiantuntija, mutta näin olen ymmärtänyt). Tehdään dna testi, jonka oikeus määrää. Siksihän ne lapset ovat hakeneet oikeudelta lupaa m.j:n kuoleman jälkeen dna testiin. Tilanne ei todellakaan vanhene! Samaan testiin kai joutui keanu reeves, jolla joku väitti olevan lapsi.(ilmeisesti oli virhe-epäily).

olemassa oikeuden päätös jossa isä oli kuollut ja kuoleman jälkeen vahvistettu lapsi perijäksi... siitä ollut usein kirjoituksia... ja muistaakseni Karpon ohjelmassa juttu jotta oli kaivettu vainaja haudasta ja otettu dna jotta saatiin isyys vahvistettua. Kyse oli kai aika varakkaasta vainajasta ja perijällakin oli ikää..

gkk75 kirjoitti:

Oliko omer bhattin isyys vahvistettu? ei . Hän on michael Jacksonin poika. Isyystestin saa jälkeenpäinkin isoisästä, tädistä, sedästä, sisauksista, kenestä sukulaisesta vaan ( en ole asiantuntija, mutta näin olen ymmärtänyt). Tehdään dna testi, jonka oikeus määrää. Siksihän ne lapset ovat hakeneet oikeudelta lupaa m.j:n kuoleman jälkeen dna testiin. Tilanne ei todellakaan vanhene! Samaan testiin kai joutui keanu reeves, jolla joku väitti olevan lapsi.(ilmeisesti oli virhe-epäily).

Lue lisää

En tiennytkään, että MJ oli suomalainen, jolloin häneen voidaan soveltaa Suomen lakia. Vai luuletko kenties, että täällä noudatetaan USA:n lakia?

JH kirjoitti:

En tiennytkään, että MJ oli suomalainen, jolloin häneen voidaan soveltaa Suomen lakia. Vai luuletko kenties, että täällä noudatetaan USA:n lakia?

Omer Bhatti on norjalainen...Me elämme EU:ssa, ja sukua voi olla ympäri euroopan.

Ehkä puolisisar haluaa yhteyden sukuunsa ihan muista syistä kuin perintöä saadakseen. Onhan sukusuhteet tärkeitä jokaiselle, ja varsinkin sille joka on kasvanut isättömänä. Hyväksykää hänet perheeseen isänsä lapsena epäilemättä heti jotain hyötymistarkoituksia tai taloudellisia seuraamuksia

näinkin kirjoitti:

Ehkä puolisisar haluaa yhteyden sukuunsa ihan muista syistä kuin perintöä saadakseen. Onhan sukusuhteet tärkeitä jokaiselle, ja varsinkin sille joka on kasvanut isättömänä. Hyväksykää hänet perheeseen isänsä lapsena epäilemättä heti jotain hyötymistarkoituksia tai taloudellisia seuraamuksia

Lue lisää

helpompaa: jos asuisimme rättipäiden kivikylässä mokkakorvina ja akat olisi normaalisti nyrkin ja hellan välissä, 70 luvulla olisi akka jo kivitetty maha pystyssä kuoliaaksi ja olisi mies päässyt tuskasta.
tai seksi olisi hoidettu "turkkilaiseen" tyyliin eli loppupelissä mällit hanuriin.

näinkin kirjoitti:

Ehkä puolisisar haluaa yhteyden sukuunsa ihan muista syistä kuin perintöä saadakseen. Onhan sukusuhteet tärkeitä jokaiselle, ja varsinkin sille joka on kasvanut isättömänä. Hyväksykää hänet perheeseen isänsä lapsena epäilemättä heti jotain hyötymistarkoituksia tai taloudellisia seuraamuksia

Lue lisää

Mielestäni on sekin todella väärin ,jos lapsi kuolee perii vanhemmat hänet vaikka olisivat kuin välinpitämättömiä lasta kohtaan.Eri asia on jos tällä on omia lapsia ,silloin he perivät . Tiedän tapauksen jossa isä lähtenyt lapsen ollessa pieni,eikä välittänyt tippakaan pitää yhteyttä ,saatikka auttanut rahallisesti. Kun lapsi kuoli päälle pari kymppisenä,kerettyään jo tienata omaisuutta, oli isä ensimmäisenä vaatimassa osuuttaan ja peri toisen puolen omaisuudesta,siitäkin huolimatta että tämän lapsen(pojan)äiti kasvatti yksin tämän pojan.Näin röyhkeitä voi ihmiset olla.Minusta tähän pitäisi tulla laki muutos.

ei oikein kirjoitti:

Mielestäni on sekin todella väärin ,jos lapsi kuolee perii vanhemmat hänet vaikka olisivat kuin välinpitämättömiä lasta kohtaan.Eri asia on jos tällä on omia lapsia ,silloin he perivät . Tiedän tapauksen jossa isä lähtenyt lapsen ollessa pieni,eikä välittänyt tippakaan pitää yhteyttä ,saatikka auttanut rahallisesti. Kun lapsi kuoli päälle pari kymppisenä,kerettyään jo tienata omaisuutta, oli isä ensimmäisenä vaatimassa osuuttaan ja peri toisen puolen omaisuudesta,siitäkin huolimatta että tämän lapsen(pojan)äiti kasvatti yksin tämän pojan.Näin röyhkeitä voi ihmiset olla.Minusta tähän pitäisi tulla laki muutos.

Lue lisää

Jos vähänkin omaisuutta on ehtinyt kertyä, eivät väärät ihmiset hyödy.

Jos on sama isä ja eri äiti niin ovat täysiä sisaruksia ja jos on sama äiti ja eri isä niin ovat sisarpuolia.

Selvää ottanut kirjoitti:

Jos on sama isä ja eri äiti niin ovat täysiä sisaruksia ja jos on sama äiti ja eri isä niin ovat sisarpuolia.

Mistä olet muka "ottanut selvää"??

Väitteesi on täysin järjetön!

Täysiä sisaruksia ovat ihmiset, joilla on SEKÄ sama isä että sama äiti!

Kaikki muut kombinaatiot (sama isä, eri äiti; sama äiti, eri isä) ovat tottakai puolisisaruksia (arkikielessä sisarpuolia tai velipuolia).

Ja vitut kirjoitti:

Mistä olet muka "ottanut selvää"??

Väitteesi on täysin järjetön!

Täysiä sisaruksia ovat ihmiset, joilla on SEKÄ sama isä että sama äiti!

Kaikki muut kombinaatiot (sama isä, eri äiti; sama äiti, eri isä) ovat tottakai puolisisaruksia (arkikielessä sisarpuolia tai velipuolia).

Lue lisää

en ole väittänyt, että jos on sama isä ja eri äiti etteivät he olisi täysiä sisaruksia, mutta tässä viesti ketjun alussa puhutaan isän puolelta, että ovat puolikkaita, mutta, kun se menee nyt vaan toisin päin:) eli sama isä eri äiti täysiä myös ja sama äiti eri isä puolikkaita niin se nyt vaan on:)

selvää ottanut kirjoitti:

en ole väittänyt, että jos on sama isä ja eri äiti etteivät he olisi täysiä sisaruksia, mutta tässä viesti ketjun alussa puhutaan isän puolelta, että ovat puolikkaita, mutta, kun se menee nyt vaan toisin päin:) eli sama isä eri äiti täysiä myös ja sama äiti eri isä puolikkaita niin se nyt vaan on:)

Lue lisää

Riippumatta siitä, miten ketjun aloittajan suhteet menevät, niin täysiä sisaruksia ovat vain sellaiset, joilla on molemmat vanhemmat yhteisiä. Ne taas, joilla on vain toinen vanhempi yhteinen, ovat toisilleen sisar- tai velipuolia aivan riippumatta siitä, kumpi vanhemmista on yhteinen.

Mielenkiinnosta kysyn, että mihin ihmeeseen väitteesi perustat, kun vielä nimmarissa väität selvää ottaneesi? Eipä silti, väärässä asian suhteen nyt vain olet, mutta kiinnostaisi "tieto"lähteesi, kun niin vakuuttunut asiastasi olet.

lusikka sopassa kirjoitti:

Riippumatta siitä, miten ketjun aloittajan suhteet menevät, niin täysiä sisaruksia ovat vain sellaiset, joilla on molemmat vanhemmat yhteisiä. Ne taas, joilla on vain toinen vanhempi yhteinen, ovat toisilleen sisar- tai velipuolia aivan riippumatta siitä, kumpi vanhemmista on yhteinen.

Mielenkiinnosta kysyn, että mihin ihmeeseen väitteesi perustat, kun vielä nimmarissa väität selvää ottaneesi? Eipä silti, väärässä asian suhteen nyt vain olet, mutta kiinnostaisi "tieto"lähteesi, kun niin vakuuttunut asiastasi olet.

Lue lisää

Nimimerkille "selvää ottanut". Ota asioista paremmin selvää=hyvät naurut sai aikaan kirjoitukses.

lusikka sopassa kirjoitti:

Riippumatta siitä, miten ketjun aloittajan suhteet menevät, niin täysiä sisaruksia ovat vain sellaiset, joilla on molemmat vanhemmat yhteisiä. Ne taas, joilla on vain toinen vanhempi yhteinen, ovat toisilleen sisar- tai velipuolia aivan riippumatta siitä, kumpi vanhemmista on yhteinen.

Mielenkiinnosta kysyn, että mihin ihmeeseen väitteesi perustat, kun vielä nimmarissa väität selvää ottaneesi? Eipä silti, väärässä asian suhteen nyt vain olet, mutta kiinnostaisi "tieto"lähteesi, kun niin vakuuttunut asiastasi olet.

Lue lisää

ihan kuule maistraatista saanut tietoni isän puolelta löytyy 2 iso siskoa:)

selvää ottanut kirjoitti:

ihan kuule maistraatista saanut tietoni isän puolelta löytyy 2 iso siskoa:)

Siis ettäkö maistraatista sanoivat sinulle, että jos sinulla on isän puolelta sisarpuolia, niin ovat "täysiä", mutta sisarpuolet äidin puolelta olisivat vain "puolikkaita"? Ja vielä maistraatin virallisella paperilla leimat ja jonkun virkailijan nimmarit alla? Että siis oikein viran puolesta näin on sanottu, eikä kyse ole kenenkään todella tohelon maistraattivirkailijan kahvipöytäjuoruilusta?

Jos niin tosiaan on, niin mene hyvä ihminen vaatimaan oikaisua kyseiseen paperiin, koska jos sen kanssa ryhtyisit vaikkapa näitä oletettuja (täys)sisarpuoliasi vastaan käräjöimään, niin huonosti kävisi. Laki ei tuommoista nimittäin tunne (eikä kyllä perinnöllisyystiedekään).

selvää ottanut kirjoitti:

ihan kuule maistraatista saanut tietoni isän puolelta löytyy 2 iso siskoa:)

Joko siellä maistraatissa on sattunut olemaan joku yhtä hullu kuin sinä, tai sitten olet tajunnut täysin väärin sen, mitä sinulle on kerrottu.

Edelleen ja vielä kerran: täysiä sisaruksia ovat AINOASTAAN ihmiset joilla on sekä sama isä että sama äiti!

Jos on sama isä, mutta eri äiti, kyse on puolisisaruksista.

Olen kyllä aiemminkin kuullut, että joillakin ihmisillä on tämä täysin järjetön käsitys että saman isän jälkeläiset olisivat täyssisaruksia, äidistä riippumatta. Se kun nyt vaan on VÄÄRÄ käsitys!

Mikään nykyään voimassa oleva laki ei tue moista käsitystä. Ei esim. Perintökaari.

Yritä ihan oikeasti ottaa asioista selvää, ennen kuin munaat itseäsi enempää.

selvää ottanut kirjoitti:

en ole väittänyt, että jos on sama isä ja eri äiti etteivät he olisi täysiä sisaruksia, mutta tässä viesti ketjun alussa puhutaan isän puolelta, että ovat puolikkaita, mutta, kun se menee nyt vaan toisin päin:) eli sama isä eri äiti täysiä myös ja sama äiti eri isä puolikkaita niin se nyt vaan on:)

Lue lisää

"en ole väittänyt, että jos on sama isä ja eri äiti etteivät he olisi täysiä sisaruksia,"

Oletko sinä kännissä vai jossain aineissa?? Eihän kukaan ole sanonutkaan että olisit väittänyt jotain tuollaista! Päinvastoin, sinähän nimenomaan olet väittänyt että jos on sama isä ja eri äiti, niin OVAT täysiä sisaruksia. Ja tuo väite yksiselitteisesti EI OLE TOTTA.

lusikka sopassa kirjoitti:

Siis ettäkö maistraatista sanoivat sinulle, että jos sinulla on isän puolelta sisarpuolia, niin ovat "täysiä", mutta sisarpuolet äidin puolelta olisivat vain "puolikkaita"? Ja vielä maistraatin virallisella paperilla leimat ja jonkun virkailijan nimmarit alla? Että siis oikein viran puolesta näin on sanottu, eikä kyse ole kenenkään todella tohelon maistraattivirkailijan kahvipöytäjuoruilusta?

Jos niin tosiaan on, niin mene hyvä ihminen vaatimaan oikaisua kyseiseen paperiin, koska jos sen kanssa ryhtyisit vaikkapa näitä oletettuja (täys)sisarpuoliasi vastaan käräjöimään, niin huonosti kävisi. Laki ei tuommoista nimittäin tunne (eikä kyllä perinnöllisyystiedekään).

Lue lisää

lapset ovat aina rintaperillisiä ovat ne sitten täysiä sisarukisia tai puolikkaita!

jep jep kirjoitti:

lapset ovat aina rintaperillisiä ovat ne sitten täysiä sisarukisia tai puolikkaita!

siis nyt tarkoitan lakiosaa!

noin ja maikkarin ohjelmassa joku hakee maailman ääristä puolisisarustaan josta tullut tieto vasta perunkirjoituksessa. Niin minäkin etsisin ja olisin kiitollinen uudesta sisaruksesta.

vautsii.. kirjoitti:

noin ja maikkarin ohjelmassa joku hakee maailman ääristä puolisisarustaan josta tullut tieto vasta perunkirjoituksessa. Niin minäkin etsisin ja olisin kiitollinen uudesta sisaruksesta.

Lue lisää

Sisarus suhteita ei enään luoda aikuisiässä, se on aina vieraan tuntuinen ihminen vaikka kuinka verisukulainen. Sisaruksia yhdistää yhteinen lapsuusaika, historia enkä itse tuntisi sisarekseni sellaista jonka vasta aikuisiässä tapaisin.

Uskoisin sellaisilla olevan jonkinmoinen kriisi jos pitää maailman ääristä hakee sukulaisiaan js hehän itkee vollottaa ihan kuin oma elämäkin olisi hukassa kun jonkun verisukulaisen löytää.

Itse en ole kokenut mutta uskon että se saattaa olla jonkinmoinen shokki tilannekkin kun vasta perunkirjoituksissa putkahtelee vainajan lehtolapsia joista ei ole kukaan tiennyt. Ihmettelen sellaisia miehiä joilla on lapsi jossain ikään kuin unohdettuna joka sitten jonain kauniina päivänä tippuu pommin tavoin miehen ainoaksi perheeksi kuvitellun päälle.

motiivit kirjoitti:

Sisarus suhteita ei enään luoda aikuisiässä, se on aina vieraan tuntuinen ihminen vaikka kuinka verisukulainen. Sisaruksia yhdistää yhteinen lapsuusaika, historia enkä itse tuntisi sisarekseni sellaista jonka vasta aikuisiässä tapaisin.

Uskoisin sellaisilla olevan jonkinmoinen kriisi jos pitää maailman ääristä hakee sukulaisiaan js hehän itkee vollottaa ihan kuin oma elämäkin olisi hukassa kun jonkun verisukulaisen löytää.

Itse en ole kokenut mutta uskon että se saattaa olla jonkinmoinen shokki tilannekkin kun vasta perunkirjoituksissa putkahtelee vainajan lehtolapsia joista ei ole kukaan tiennyt. Ihmettelen sellaisia miehiä joilla on lapsi jossain ikään kuin unohdettuna joka sitten jonain kauniina päivänä tippuu pommin tavoin miehen ainoaksi perheeksi kuvitellun päälle.

Lue lisää

on moneen lähtöön, usko vaan. Joku porskuttaa läpi elämän tunteettomana ja vähät välittää edes läheisistä sukulaisistaan. Satuin kuulemaan radiosta jokunen vuosi sitten jutun, jossa n 40v mies kertoi, että lähti etsimään juuriaan suomessa, kun oli syntynyt au-lapsena. Muistini mukaan mies oli kirjailijan tuotoksiakin tuottanut, harmi kun ei jäänyt nimi mieleen. Mies antoi fiksun vaikutelman ja inhimillisen ja empaattisen.

Mies kertoi löytäneensä itä-suomesta sukuaan jotka kaikki ottivat miehen avosylin vastaan, vaikka kukaan ei tuntenut toisiaan ennestään. Tiesikö edes moni että ko mies oli sen ja sen lapsi? Ilmeisesti ei.
Etsivä löytää sanotaan ja mies oli ikionnellinen saatuaan läheisiä ihmissuhteita ja verisukulaisia.

Itselläni ei ole tietääkseni ketään tuntematonta sisarusta tms mutta olen tavannut monenlaisia kohtaloita elämän varrella ja työssäni. Olen ollut kiinnostunut ihmisen välittämisestä ja siitä mitä ihminen tuntee jos ei tiedä juuriaan, eikä ole tavannut esim isäänsä jonka tietää olevan joku tuntematon. Kuulin kollegalta, että eräs nuori mies sai vasta sitten mielenrauhan, kun isyys oli selvitetty ja hän tiesi kuka oikea isä oli. Isä oli vielä se ns " huonompi vaihto-ehto" ehdokkaista, mutta silti oikea tieto oli tarpeen.

Aika moni kaipaa yhteydenpitoa puolisisaruksiinsa. Ainakin nykyään. Ennen oli vanhakantaisempaa asennetta ja he jotka syntyivät ns vieraassa sängyssä, heitä ei katsottu ikään kuin ihmisiksi. Sehän on suorastaan sairas ajattelu. Eihän sellainen ihminen ole syyllinen syntymäänsä, eikä häntä tule kohdella kaltoin siksi, ettei syntynyt aviovuoteessa.

Vuosia sitten luin keskustelupalstalta sivistyneen naisen/äidin kirjoituksen joka totesi, että mies oli tunnustanut avioliittonsa ulkopuolella syntyneen lapsen. Mies oli paljon matkoilla työnsä vuoksi ja eräällä reissulla oli sitten tullut lapsi aikaiseksi. Mies oli maksellut elatusapua vaimonsa tietämättä ja lapsi oli ehtinyt jo 10 vuoden ikään. Vaimo kertoi, että hän haluaa tavata lapsen ja tutustuttaa toisiin sisaruksiin.Kyseli neuvoja kuinka olisi sopivinta ja miten kertoa sisaruksille.

Koko pitkä ketju oli hyvin kannustavaa ja seassa oli vain kaksi-kolme jotka tuomitsivat "äidin" ajatukset. Eihän nyt vieraan (naisen," horatsun" lasta kotiisi) Miksi nimitetään naista, mutta ei miestä? Koko asiassa näkyi nykyaikainen kannanotto au-lapseen ja äiti sai täyden tuen sille, että on hyvä tutustuttaa sisarukset. Äiti perusteli itsekin, ettei ole lapsen vika, että on syntynyt. Lapsi on sisarus kuitenkin ja ansaitsee niin normaalit sisaruussuhteet kuin suinkin.
Olipa siinä fiksu ja sivistynyt nainen ja äiti, päättelin ja niin varmaan moni muu. Siinä oli mallia muillekin.

ketjua. Ei kait elämän pitäisi olla niin kovin monimutkaista. Jokaisella on isä ja äiti, huonompi tai paempi. Ja lapset perivät vanhempansa. Ja niin kuin ketjussa on sanottu, ei kait se ole "lehtolapsen" syy että hän on maailmassa ja olemassa.

No, minulta ei kyllä valitettavasti taiuda jäädä mitään perittävää. Lapset ovat 33 v, 31 v, 29 v ja 7 v, kaikki aviolapsia ja akastavat toisiaan. Jos olisi lehtolapsia (pahaani olen yrittänyt, hosunut siellä täällä) niin marssittaisin heidät aviolasteni rakastettaviksi.

Niin monta elämisen ja suhtautumisen tapaa kuin on eläjiäkin.

lueskella tällaista kirjoitti:

ketjua. Ei kait elämän pitäisi olla niin kovin monimutkaista. Jokaisella on isä ja äiti, huonompi tai paempi. Ja lapset perivät vanhempansa. Ja niin kuin ketjussa on sanottu, ei kait se ole "lehtolapsen" syy että hän on maailmassa ja olemassa.

No, minulta ei kyllä valitettavasti taiuda jäädä mitään perittävää. Lapset ovat 33 v, 31 v, 29 v ja 7 v, kaikki aviolapsia ja akastavat toisiaan. Jos olisi lehtolapsia (pahaani olen yrittänyt, hosunut siellä täällä) niin marssittaisin heidät aviolasteni rakastettaviksi.

Niin monta elämisen ja suhtautumisen tapaa kuin on eläjiäkin.

Lue lisää

Mielenkiinnolla juttua, aloittajan pointti jäi monilta pimentoon.
Aloittaja kyllä antaisi isänsä omaisuudesta osan aviottomalle lapselle mutta hän ei haluaisi jakaa äitinsä osuutta. Tästähän tässä oli kyse.

Eli isä on tyhjätasku joka elää vaimonsa siivellä, eli perinnönjaossa 0 jaetaan kahtia on edelleen 0.

Vinkki aloittajalle, aloittakaa toimenpiteet äitisi varallisuuden turvaamiseksi.
Lahjat, avioehdot, yms. varmistakaa että isän omaisuus tulee olemaankin se mikä on.

varma, ettei isäsi ole tunnustanut lasta? Kun on kuitenkin määrätty elatusapua. Luulisi, että oikeudesta pitäisi löytyä oikeuskäsittely elatusavusta, jos kerran sitä on käsitelty oikeudessa. Käsittääkseni kaikki oikeuden päätökset ovat julkisia, jos ei ole julistettu salaiseksi ja jotta olisi salainen pitäisi olla hyvin erikoinen juttu. Löytyisikö käräjäoikeudesta isäsi nimellä kun tiedät isäsi nimen, syntymäajan ja käsittelyajankohdan 70-luvun puolivälin..? Varsin outo juttu on.. Ja pyytäisin oman väestörekisteriotteen, jossa näkyy vanhemmat ja sisarukset - kuitenkin.

Älä syyllisty kiristykseen/uhkailuun, vaan suunnittele jonkun kanssa äänekkäästi isäsi kuullen, että tarvinnee etsiä netin tai ko. tekopaikkakunnan paikallislehden avulla siskopuolta lehti-ilmoituksella nimellämme.
Ps. miksi vanhan ja pitkän ketjun hännille piilotit kysymyksesi, kaikki ei ehkä availe näitä ylipitkiä jaarituksia.

28 kirjoitti:

Älä syyllisty kiristykseen/uhkailuun, vaan suunnittele jonkun kanssa äänekkäästi isäsi kuullen, että tarvinnee etsiä netin tai ko. tekopaikkakunnan paikallislehden avulla siskopuolta lehti-ilmoituksella nimellämme.
Ps. miksi vanhan ja pitkän ketjun hännille piilotit kysymyksesi, kaikki ei ehkä availe näitä ylipitkiä jaarituksia.

Lue lisää

on erittäin oiva vihje, minkä kerroit. Ja eikö muka kukaan tiedä isäsi lähipiiristä au-lapsesta. Yleensä joku tietää...

outo juttu kirjoitti:

varma, ettei isäsi ole tunnustanut lasta? Kun on kuitenkin määrätty elatusapua. Luulisi, että oikeudesta pitäisi löytyä oikeuskäsittely elatusavusta, jos kerran sitä on käsitelty oikeudessa. Käsittääkseni kaikki oikeuden päätökset ovat julkisia, jos ei ole julistettu salaiseksi ja jotta olisi salainen pitäisi olla hyvin erikoinen juttu. Löytyisikö käräjäoikeudesta isäsi nimellä kun tiedät isäsi nimen, syntymäajan ja käsittelyajankohdan 70-luvun puolivälin..? Varsin outo juttu on.. Ja pyytäisin oman väestörekisteriotteen, jossa näkyy vanhemmat ja sisarukset - kuitenkin.

Lue lisää

70-luvulla syntyneille au-lapsille on saatettu äidin hakemuksesta vahvistaa oikeudessa elatusapu, mutta isyyttä ei ole vahvistettu. Isyyden vahvistaminen ilmenee sukuselvityksestä ja jos nimi löytyy, niin se merkitsee, että lapsi on isänsä perillinen, rintaperillinen.

Älkää hyvät ystävät jättäkö isyyden vahvistamisasiaa isän kuoleman jälkeiseen aikaan. Kun lapsi on täyttänyt 15 vuotta, niin lapsi voi itse päättää nostaako tarvittaessa isyyskanteen tietämäänsä isää vastaan. Alle 15 vuotiaiden isyys selvitetään lastenvalvojan avustuksella ja on paljon helpompi kuin perinnistä riitely. Lain mukaan perintöoikeutta ei ole, jos isyyttä ei ole vahvistettu.

oiva vihje kirjoitti:

on erittäin oiva vihje, minkä kerroit. Ja eikö muka kukaan tiedä isäsi lähipiiristä au-lapsesta. Yleensä joku tietää...

en tiennyt mihinkä muualle kysymyksen olisin laittanut. hyviä vihjeitä on jo tullut, kiitos! :)
ja lapsen nimeä ei tiedä kukaan, äidistä ei tiedetä kuin lempinimi, jolla häntä tuolloin isän nuoruusvuosina kutsuttiin. äitini tietää kyllä myös lapsen sekä äidin tiedot, mutta hän on vielä kitsaampi kertomaan tietojaan kuin isä. äitini ei olisi sallinut minun tietää koko siskopuolesta ikinä näinkään paljoa. siskoni tietää saman verran kuin minäkin, että tällainen siskopuoli on olemassa, mutta nimeä emme tiedä.

Sofumiäs kirjoitti:

en tiennyt mihinkä muualle kysymyksen olisin laittanut. hyviä vihjeitä on jo tullut, kiitos! :)
ja lapsen nimeä ei tiedä kukaan, äidistä ei tiedetä kuin lempinimi, jolla häntä tuolloin isän nuoruusvuosina kutsuttiin. äitini tietää kyllä myös lapsen sekä äidin tiedot, mutta hän on vielä kitsaampi kertomaan tietojaan kuin isä. äitini ei olisi sallinut minun tietää koko siskopuolesta ikinä näinkään paljoa. siskoni tietää saman verran kuin minäkin, että tällainen siskopuoli on olemassa, mutta nimeä emme tiedä.

Lue lisää

viimeisen Kadonneen jäljillä ohjelman, jossa sota-aikana au-lapsena syntynyt mies - 66v lähti jäljittämään itävaltalaista isäänsä, joka oli jo 95v jos elää. Ihmeellinen ja onnellinen loppu oli. Ja jos et katsonut niin kannattaa katsoa maikkarin katsomosta, jos se vielä näkyy. Se opetti toivottavasti monelle, että sukulaisuus on tärkeä yhdistävä side ja mies josta ei kukaan suvusta tiennyt itävallassa,otettiin erittäin avosylin ja lämpimästi vastaan. Saisi äitisi ja isäsi katsoa sen ohjelman jospa se herättäisi tajuamaan...

veriside on vahva kirjoitti:

viimeisen Kadonneen jäljillä ohjelman, jossa sota-aikana au-lapsena syntynyt mies - 66v lähti jäljittämään itävaltalaista isäänsä, joka oli jo 95v jos elää. Ihmeellinen ja onnellinen loppu oli. Ja jos et katsonut niin kannattaa katsoa maikkarin katsomosta, jos se vielä näkyy. Se opetti toivottavasti monelle, että sukulaisuus on tärkeä yhdistävä side ja mies josta ei kukaan suvusta tiennyt itävallassa,otettiin erittäin avosylin ja lämpimästi vastaan. Saisi äitisi ja isäsi katsoa sen ohjelman jospa se herättäisi tajuamaan...

Lue lisää

Tuo kyseinen kadonneen jäljillä -jakso katsottiin kyllä. Katsoimme sen telkkarista silloin kun se tuli ja katsoimme sen yhdessä kaikki kolme: minä, isäni ja äitini. Ohjelman aikana isäni alkoi itkeä silmät punaisina ja pyyhki epätoivoisesti silmiään, kasasi taas hiukan itseään ja pian rupesi taas itkemään ohjelmaa katsoessaan. Kysyin isältä että miksi hän itkee, arvelin sen liittyvän sisarpuoleeni jotenkin, mutta isä käski mun painua helvettiin ja tokaisi ettei asia kuulu minulle ja lähti pois paikalta ja käänsi minulle taas selkänsä, kuten aina kun yritän puhua hänelle asiasta. Hän kieltäytyy täysin puhumasta sisarpuolestani kanssani. Vähän ohjelman loppumisen jälkeen kuulin, miten äiti haukkui isää tuon itkemisestä ja syytti isää siitä, että kohta isä varmaan alkaa mulleki poraa kaikkia tietojaan ja sitä äiti ei halua. Minulla ei saa kertoa siskopuolestani mitään, sitä mieltä äitini on ja kieltää kertomisen myös isältäni, joka tottelee lammasmaisesti kaiken mitä äiti sanoo.

Sofumiäs kirjoitti:

Tuo kyseinen kadonneen jäljillä -jakso katsottiin kyllä. Katsoimme sen telkkarista silloin kun se tuli ja katsoimme sen yhdessä kaikki kolme: minä, isäni ja äitini. Ohjelman aikana isäni alkoi itkeä silmät punaisina ja pyyhki epätoivoisesti silmiään, kasasi taas hiukan itseään ja pian rupesi taas itkemään ohjelmaa katsoessaan. Kysyin isältä että miksi hän itkee, arvelin sen liittyvän sisarpuoleeni jotenkin, mutta isä käski mun painua helvettiin ja tokaisi ettei asia kuulu minulle ja lähti pois paikalta ja käänsi minulle taas selkänsä, kuten aina kun yritän puhua hänelle asiasta. Hän kieltäytyy täysin puhumasta sisarpuolestani kanssani. Vähän ohjelman loppumisen jälkeen kuulin, miten äiti haukkui isää tuon itkemisestä ja syytti isää siitä, että kohta isä varmaan alkaa mulleki poraa kaikkia tietojaan ja sitä äiti ei halua. Minulla ei saa kertoa siskopuolestani mitään, sitä mieltä äitini on ja kieltää kertomisen myös isältäni, joka tottelee lammasmaisesti kaiken mitä äiti sanoo.

Lue lisää

joitain tunteitakin on kuitenkin joten oletan, että heltyvät kertomaan. Nyt vaan katsomaan kaikki Kadonneen jäljillä ohjelmat yhdessä ja joka kerran muistuta etä kyllä sinunkin kuuluu tietää omasta sisaruksesta. Älä hellitä vaan pidä pintasi. On ihme ihmisiä jos eivät tajua, kuinka sinua vaivaa jos et saa tietoa. Vihjaa että menetät mielenterveytesi ennen pitkää jos asia ei selviä. Ja voit alkaa "oireilla" sopivasti, kun kadonneen jäljillä jakso on nähty. Seuraavassakin saattaa olla aika herkkää tulosta...tyttö etsii isäänsä kreikasta...Tsemppiä:)