tilanne sama vuodesta toiseen:
Mies kieltää koskemasta erogeenisille alueilleen, eli ei edes "sinnepäinkään" saa koskea häntä (ettei hänellä ala haluttamaan turhaan
Mies kieltää koskemasta erogeenisille alueilleen, eli ei edes "sinnepäinkään" saa koskea häntä (ettei hänellä ala haluttamaan turhaan
Vastaukset 35
Vanhimmat
Suosittelen sulle jos elämässäsi ei oomuuta kun seksi mielessä.
Hanki kunnon harrastus itsellesi ja unohda mies joka ei ole
täydellinen ja halua sinua koko ajan.
Meinaan on monilla miehilläkin muita asioita mielessä kun seksi.
Pienikin painostamisen tunne tappaa halut. Kun keskityt vain antamaan, etkä vaadi tai odota itsellesi mitään, alkaa tapahtumaan kummia..
Ihmiset luulevat, etä kumppani otetaan siksi, että sillä täydennetään omia haluja ja tarpeita. Kumppanuus on yhdessä kulkemista ja vain antamista. Odotukset vievät suhteen tuhoon.
Jäi vähän epäselväksi tuo tilanne. Miehesi siis sano että ei saa koskea ettei häntä ala haluttamaan "turhaan". Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Siis saako häntä koskea silloin kun on mahdollisuus seksiin vai eikö sitä seksiäkään ole? Kaipaatko siis lisää vain tuota hellyyttä joka ei johda seksiin vai ihan mitä kosketusta vain? Onko teillä seksiä vai eikö sekään sovi miehellesi?
tarkennettakoon siis ettei ole ollut seksiäkään koko näinä vuosina!!
(siksipä' tuntui ton ensimmäisen vastaajan "hoitoon..." vastaus siksi loukkaavalta:( ja olo paheni)
ettekait te nyt sitä mieltä muutkin..?
Miten voi korvata sitten sen koskemisen tai koskemisen kohteena olemisen kaipuun?! Koska ainakin mulle vaikeeta, vaikka olenkin jo jaksanut monta piiitkää vuotta odottaan.
ps.enkä mä nyt niin Hot kuitenkaan taida olla, normaali kolmikymppinen..
"Miten voi korvata sitten sen koskemisen tai koskemisen kohteena olemisen kaipuun?! Koska ainakin mulle vaikeeta, vaikka olenkin jo jaksanut monta piiitkää vuotta odottaan."
Kaipuu ja odotus luovat rasitteet suhteeseen, koska niistä syntyy vaatimus, että toisen kuuluu tehdä toinen onnelliseksi. Toisen onnelliseksi tekemiseen ei KUKAAN kykene! Jokainen terve aikuinen ihminen pystyy tyydyttämään omat tarpeensa. Jos ei pysty tekemään itseään onnelliseksi, on siinä kehittämisen ja oppimisen varaa. Toiselta ei kannata odottaa MITÄÄN, koska aina joutuu pettymään.
Siksi juttusi kolahti minuun, koska itse olin samassa tilanteessa. Mieheni ei koskaan antanut hellyyden osoituksia anatamisen ilosta, vaan kaikkeen koskemiseen sisältyi vaatimus, että hänen pitää saada myös jotakin tilalle (yleensä tunteetonta naimista). Aloin välttelemään kaikkea hänen läheisyyttään vuosien saatossa, koska jos menin hänen lähelleen, hän alkoi heti vaatia itselleen hellyyttä ja pikapanoa.
Parisuhteeni ei ollut mitenkään tasapainossa, koska minua ei kohdeltu inhimillisenä ihmisenä, vaan välineenä hänen onnelliseksi tekemiseensä. Hänen lähellään olon vältteleminen alkoi siis siitä, kun minulle riitti hyväksikäytettynä oleminen. Vuosia selitin miehelle ihan rehellisesti miksi häntä välttelen, mutta ei hänellä vaan ymmärrys ja älli riittäneet asian sisäistämiseen. Hän meni vaatimuksissaan ihan sadismiin ja naurettavuuksiin asti, ja suhde olikin jo täysin lopussa, kun yllätyskäänne (henkilökohtaiset perhesyyt) sai jatkamaan vielä yhdessäoloa. Tämä yllätyksellinen perhesyy pikkuhiljaa sai miehenkin ajattelemaan asenteitaan muita ihmisiä kohtaan, ja hän alkoi kuuntelemaan muiden puheita panematta heti vastalauseryöppyä ja sotaa pystyyn.
Uskaltauduin taas lähestyä miestäni ja jätin vihantunteeni ja kaunani häntä kohtaan kokonaan menneisyyteen, ja aloin elämään hetkittäisenä elämisenä hänen kanssaan. Molemmissa siis piti tapahtua muutosta, että otimme toisemme vastaan; minä vailla kaunaa, ja hän vailla vaatimuksia.
Näin ulkopuolisen ja oman kokemuksen myötä näkisin, että teidän välillänne on kasaantunut katkeruuttaa, kaunaa ja vihaa toisianne kohtaan asettamista vaatimuksista ja pettymyksistä johtuen. Mutta kaiken tuon voi jättää tältä istumalta taakseen, kun ymmärtää, että mennyttä ei ole olemassakaan, ei edes äskeistä sekuntiakaan mikä juuri elettiin. Ikäviä kokemuksia, joita ei enää olekaan, et saa edes ajattelemalla takaisin. Näin ollen niihin ei voi vaikutta eikä niitä voi muuttaa, joten niiden ajatteleminen on täysin turhaa ja sen hetken pilaamista missä elät nyt.
Ei edes viisi minuuttia sitten sanotuilla asioilla ole merkitystä, kun ymmärtää ettei niitä voi muuttaa. Niillä sanoilla voi ollakin merkitystä miten valitset sanasi nyt..ja nyt..ja nyt.. On jokaisesta itsestään kiinni, miten reagoi toisen sanoihin..
sori en nyt bonjannu mitä vastauksesi tuohon tarkoitti
On meitä muitakin... Kyllä minun mielestäni normaaliin avioliittoon kuuluu myös seksi. Tavallisella ihmisellä on sukupuolisia haluja, jotka olisi luonnollisestikin tarkoitus tyydyttää oman puolison kanssa, jos kerran avioliitossa on. Vuosien seksittömyys rakkaan puolison kanssa luo valtavaa kaipuuta, jota ei omin käsin tyydytetä. Enhän minäkään itseäni kaipaa, vaan miestäni. Meillä tämä ikävä tilanne johtuu miehen sairaudesta; ei vaan onnistu enää. Hän ei halua edes puhua asiasta, joten emme voi mennä esim. avioliittoneuvojalle tai seksuaaliterapeutin luo asiaa purkamaan. Ja prkl, minulla olisi valinnan varaa vaikka kuinka, joten kaikesta rakkaudesta huolimatta myös katkeruus nousee joskus pintaan. Olen aina ollut meistä kahdesta se innokkaampi ja nyt tuntuu siltä, että parhaat vuoteni valuvat hukkaan tässä fyysisten tunteiden autiomaassa. Minulla on jopa mieheni varovainen lupa irtosuhteisiin, mutta en todellakaan pystyisi siihen. Ensinnäkään en halua loukata häntä, enkä myöskään itseäni ulkopuolisilla, merkityksettömillä ihmisillä. Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Montako vuotta liittomme vielä kestää? Päivittäin tulee hetkiä, jolloin tuntuu siltä, että sekoan hellyyden puutteesta.
Minusta kaikissa näissä tilanteissa, joissa toinen puoliso (oli sitten mies tai nainen) kieltäytyy kokonaan antamasta hellyyttä ja seksuaalista hyvää oloa toiselle puolisolle, johtavat ennen pitkää koko suhteen kuolemaan jos mitään ei tehdä. Tämä täytyisi myös haluttoman osapuolen ymmärtää. Oikeastaan ainoa ratkaisu jonka tilanteeseen on seuraava:
Kerrotaan selvästi haluttomalle osapuolelle että toinen ei voi eikä halua elää kokonaan ilman fyysistä hellyyttä. MUTTA hän on valmis etsimään sellaisen rarkaisun jossa myös tuo haluton osapuoli ja hänen tunteensa ja rajoituksensa otetaan tasapuolisesti huomioon. Siis kompromissi jossa halutonkin myöntää että näin ei voi jatkua ja että hänen on löydettävä tapoja antaa toiselle fyysistä helyyttä mutta niin että ei tunne itseään pakoteutuksi. Mutta muutosta on tapahduttava tai muuten avioliitto on karilla.
Jos toinen ei tämänkään jälkeen ole valmis muutoksiin tai muutoksia ei lupauksista huolimatta tapahdu, ei voi olla enää hänelle yllätys että liitto loppuu. Hänelle on kuitenkin annettu reilu mahdollisuus jatkaa ja löytää molemmille sopiva kompromissi.
Ko. tilanteessa täytyy ja on kohtuullista löytää jonkinlainen kompromissi.
Luulisin että monikin haluaa seksiä omalta kumppaniltaan, ei keneltä tahansa. Seksi ja hellyys/fyysinen läheisyys ovat osa parisuhdetta, ei ole sairaus haluta niitä. Tai väärin "odottaa" jotain puolisolta niihin(kin) liittyen. Kyllähän sitä odottaa puolisoltaan monenlaista muutakin, eikö?
Jos suhteessa ei ole fyysistä läheisyyttä, eikä puoliso halua lähteä tilannetta muuttamaan (se, että lupaillaan tilanteen muuttuvan joskus tulevaisuudessa, ei ole muutoshanke), jää jäljelle sen miettiminen, onko itse halukas elämään suhteessa jostain muusta syystä. Voihan olla että vaakakupissa painaa esim. yhteinen perhe, harrastukset, ystävyys jne niin paljon, että suhdetta haluaa jatkaa vaikka ilman fyysistä puolta. Ja hyvä niin jos se itselle sopii. Mutta en syyllistä niitä jotka lähtevät suhteesta asian vuoksi. Parisuhteeltakin voidaan haluta niin monenlaisia asioita. Miksi fyysinen läheisyys olisi vähempiarvoinen verrattuna joihinkin muihin.
Usein tämäntyyppisiin aiheisiin kirjoittavat todella mustavalkoisesti jotkut, jotka puolustavat oikeutta kieltäytyä seksistä parisuhteessa ja vaativat ko. puolisolle ymmärtämystä. Olen miettinyt että ovatko nämä kirjoittelijat juuri niitä, jotka elävät seksittömässä liitossa ja haluavat löytää perustelut toiminnalleen (kieltäytyä esim. seksistä). Että puolison pitäisi vain rakastaa, sitoutua suhteeseen tästäkin huolimatta...seksin vaatiminen olisi itsekkyyttä! Mutta voisinko itse olla niin itsekäs, että vaatisin puolisoani tukahduttamaan kaikki seksuaaliset halunsa ja läheisyydentarpeensa? Vain koska minä en sitä halua.
".. toinen puoliso (oli sitten mies tai nainen) kieltäytyy kokonaan antamasta hellyyttä ja seksuaalista hyvää oloa toiselle puolisolle, johtavat ennen pitkää koko suhteen kuolemaan.."
Suhteen kuolemaan johtaa se, että toinen vaatii ja haluaa toiselta jotakin ja sillä aiheuttaa eripuraa suhteeseen, jos ja kun ei saa haluamaansa. Kieltäytyjä ei ole suhteen loppumiseen syyllinen. Seksi ja hellyys tulevat luonnostaan, kun molemmat ovat tehneet oman osuutensa itsensä hyvinvoinnin eteen, ei siis toisen hyvinvoinnin eteen.
Seksi ei ole itseterkoitus. Se on seuras yhteydestä ihmisten välillä. Yhteys katkeaa pienestäkin vaatimuksesta. Toisen ei pidä missään olosuhteissa ryhtyä kompromisseihin seksissä ja pitää omaa kehoaan kauppatavarana, jotta "sopu" säilyisi.
Halut tulevat luonnostaan, mutta toiselta odottaminen ja vaatiminen vievät halut. Ajatelkaas vaatijat tätä, että itse aiheutatte omat ongelmanne. Toisen ei kuulu alistua tahtoonne, edes kompromisseilla.
Miten töykeää esittää, että kyse olisi jostakin painostuksesta! :( Miten puolisoaan voi edes painostaa seksiin, kun halaaminenkin on kielletty. Kuten omalla kohdallani kerroin, on meillä seksittömyyteen syynä mieheni sairaus. Valitettavasti sitä ei voi parantaa, sillä mahdolliset hoidot vievät viimeisenkin toivon seksistä. Tilanne on varmasti yhtä kamala miehelleni, joten en missään nimessä aiheuttaisi hänelle pahaa mieltä vaatimalla jotakin, johon hän ei yksinkertaisesti pysty. Minua auttaisi paljon jo sekin, jos suhteessamme olisi muunlaista hellyyttä. Ikävä kyllä hän ei ole lapsuudessaan kokenut koskaan hellyyttä, joten ei myöskään osaa sitä muille antaa. Aiemmin tämä ei haitannut minua, koska sain kaipaamaani kosketusta seksin yhteydessä.
Olen edelleen sitä mieltä, että naimisissa olevalla täytyy periaatteessa olla mahdollisuus seksiin puolisonsa kanssa edes joskus. On niin helppoa saarnata hauraista yhteyksistä puolisoiden välillä, jos ei omaa voimakasta seksuaaliviettiä ja pärjää hyvin ilmankin pitkiä aikoja. Tiedätkö mitä; meillä ei edes riidellä, koska osaamme ratkaista harvinaiset ristiriitatilanteet keskustelemalla. Minulle mieheni ihana vartalo ei koskaan voisi olla mikään kauppatavara, vaan toiveitteni, unelmieni ja halujeni kohde, enkä ymmärrä mitä väärää siinä voi olla.
että vaatii kumppaniaan olemaan täysin ilman seksiä ja muuta läheisyyttä?!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä että seksi on seuraus yhteydestä ihmisten välillä. Mutta voiko toinen osapuoli katkaista mahdollisuuden tähän yhteyteen toteamalla, ettei anna kehoaan kauppatavaraksi. Ja siten juuri tekee sen: saat kehoani, jos minä saan ensin mitä haluan.
Olen ollut suhteessa osapuoli, joka ei halunnut enää seksiä eikä läheisyyttä. Mieheni muuttui minulle vastenmieliseksi monestakin syystä, mutta seksittömyys ajoi osaltaan suhteemme karille. Oltiin kuin kämppäkavereita. Suhde päättyi siis monestakin syystä, mutta silloin päätin etten enää koskaan anna suhteeni ajautua sille tolalle, että miehen ja naisen välinen luonnollinen jännite katoaa kokonaan. uudessa suhteessani olen panostanut siihen että seksiä ja läheisyyttä säilyy suhteessa myös silloin kuin itseä ei niin haluta. En enää ikinä halua päätyä katkerana odottelemaan ja vaatimaan että miehen on annettava ensin minulle sitä mitä haluan, ja sitten voin harrastaa seksiä.
Voisiko teillä toimia se, että miehesi tyydyttää sinun halusi muilla tavoin, jos ei kerran itse yhdyntään enää pysty? jos toisella on sairaus niin miksi molempien siitä pitää kärsiä...? Ja luulisi miehesi olevan onnellinen jos pystyy sinut pitämään muilla tavoin tyytyväisenä, ettei vieraisiin tarvitse mennä?
Itse olin edellisessä parisuhteessa se, joka "pihtasi". Meillä oli seksiä noin 2 krt vuodessa. Tuo johtui siitä, että minä en halunnut olla tuossa parisuhteessa enää, mutta mies "kiristi" minua pysymään suhteessa. Hän oli työtön ja alkoholia kului paljon... uhkasi tehdä itsemurhan jos jätän hänet. Homma kärjistyi sitten siihen, että yksi yö hän tuli ja herätti minut ja pahoinpiteli. Äijä läks pellolle samantien. Uhkasi edelleen itsemurhalla, mutta sanoin hälle että siitä vaan - ei kiinnosta enää. (sorry.. meni ihan off-topic asiaksi).
Olen itsekin miettinyt sitä, että eikö puolisoni voisi edes joskus tyydyttää minut muilla keinoin. Rohkaistuin kerran kysymään häneltä asiaa ja hän sanoi, että se olisi liian kiusallista. Ikään kuin lyönti vasten kasvoja, että etpä siinä muuten pysty edes vaimoasi tyydyttämään, kuin käsillä.
Minä en hetkeäkään epäile, etteikö mies todella rakastaisi minua. Kyllä sen huomaa pienistä arkisista eleistä, vaikka suuret juhlallisuudet puuttuisivatkin. Suomalaisen miehen rakkaus tahtoo olla sitä, että tuodaan perheelle leipä pöytään ja tehdään kotosalla ns. miesten työt. Mies viihtyy myös paremmin kotona, kuin harrastuksissa. Jos vain on mahdollista viettää koti-iltaa, niin hän tekee sen mielellään. Pyrin itse hemmottelemaan häntä mm. hyvällä ruoalla ja leipomalla, sekä pidän tietysti kodin kunnossa, lapsen hyvinvoivana osaltani ja miehen vaatteet puhtaana ja silitettynä. Tiedän, että nämä jokapäiväiset asiat ovat hänelle hyvin tärkeitä.
Totuus taitaa kuitenkin olla se, että tilanteeseemme ei muutosta tule, ellei mies tee asialle jotakin. Hän vain on valitettavasti niin avarakatseinen, että mahdollinen sivusuhteeni tuskin loukkaisi häntä paljonkaan, vaan luultavasti enemmän minua, koska haluan pohjimmiltani olla uskollinen. Saattaisi mokoma vaikka vaatia yleisöksi pääsyä... :D
Mikään suhde ei tule lopulta onnistumaan, jos väkisin yrittää miellyttää toista, ja ajattelee, että maailma pyörii sen mukaan mitä itse tahtoo.
Toiset ihmiset muuttuvat vastenmielisiksi, kun he eivät toimi toisen mieltymysten mukaan. Tai muuttuvat vastenmielisiksi sen takia, että itse näkee muissa vikoja, joita ei suostu näkemään itsessään.
Kauppatavaruus syntyy siitä, kun toinen haluaa saavuttaa sillä jotain. Siinä on jo vaihtokauppa, kun levittää haaransa vaikkei haluaisikaan, mutta teekee niin, ettei ainakaan suhde seksittömyyden takia kariutuisi. Et halua "ainakaan sitä sun tätä" ja haluat "tota ja sitä", ja siksi annat itsesi seksivälineeksi.
Kieltäytyminen seksistä jonkun syyn takia, ei ole vielä kauppaa. Kun suostuu seksiin jonkun syyn takia, syntyy kauppa.
Seksi ei ole järjellistä, se syntyy tunteesta.
mutta sehän on nykyajassa vaikeaa koska ihannoidaan tunnetta...ja kun tunne katoaa, suhde katoaa. Poks! Ja seuraava suhde!
Siksi tahdon tuntea myös niitä tunteita miestäni kohtaan, jotka saa minut tahtomaan seksiä. Suostun seksiin sen syyn takia että tahdon seksiä mieheltäni. Voin tehdä kenestä tahansa vastenmielisen minulle, vain kiinnittämällä huomion korostetusti kaikkeen negatiiviseen. Kielteinen kierre pyörähtää käyntiin.
Kääntöpuolena voin katsoa kaikkea hyvää, toimia yhteydentunnetta vahvistaen huomioimalla puolisoni tarpeita vaikka ne eivät juuri silloin kohtaisi omia tarpeitani. Ja katso: vähänkin ajattelevan puolison kanssa teot alkavat vahvistaa tunnetta. Jos taas sattui ottamaan puolison joka ei tahdo samoja asioita eikä halua panostaa suhteen myönteiseen kierteeseen, silloin tiedossa on ongelmia. On ihmeellistä elää ihmisen kanssa, joka kykenee huomioimaan toisen tarpeet, tunteet ja haluaa kehittyä yhdessä. Haluan sitä paitsi itselleni, myös antaa toiselle.
"..tahdon tuntea myös niitä tunteita miestäni kohtaan, jotka saa minut tahtomaan seksiä.. Suostun seksiin sen syyn takia että tahdon seksiä mieheltäni."
Niinpä, sinä tahdot. Maailma pyörii tahtojesi mukaan, muut ovat tahtojesi toteutumisen välineitä. Mikseivät tunteet saisi tulla sellaisina kuin ne tulevat, pitääkö tunteita ryhtyä ohjailemaan tahdolla, jotta ne miellyttäisivät.
Tarvitaanko seksiin syitä ja tahtoa.
Syy seksiin voi olla vaikka tarve olla henkisesti ja fyysisesti lähellä rakastaan. Ei syy seksiin tarkoita välttämättä jotain rumaa kaupankohteena oloa.
Tahtoa? Kyllä; minä tahdon ja mieheni tahtoo, me molemmat tahdomme. Seksiäkin. Emme välttämättä juuri samalla sekunnilla, mutta silloin voidaan tahtoa toisen parasta, ei aina vaan omaa.
Tiedä sitten kumpi miestä on se itsekäs ja paha...
Yksi parhaista kuulemistani vihkisaarnoista koski juuri tahtomista; vihkikaavassa ei kysytä "haluatko" vaan "tahdotko". Minä kirkkoon kuulumaton pakana ymmärsin tuolloin jotain olennaista rakkaudesta. Kyse ei ole siitä, mitä minä milloinkin haluan, vaan voin tahtoa toiselle hyvää ja se on jotain elämää suurempaa. Ei elämän aikana laidasta laitaan lainehtivat halut.
Ja niin kuin tässä ketjussa joku ehdottikin, jos ei itse halua seksiä silloin kuin kumppani haluaisi, voisi hänet tyydyttää muutenkin. Siinähän ainakin antaa epäitsekkäästi hyvää oloa toiselle!
Eri kirjoituksissasi olet antanut ristiriitaista tekstiä. Ensin kaikki lähti sinun tarpeistasi ja haluistasi, sitten molemmilla osapuolilla sai olla yhtäläiset vaatimukset ja sitten se olikin niin, että vain annetaan toiselle pyytämättä itse siitä mitään.
No ihan sama miten elämääsi toteutat, mutta itse elän erilaisessa ajatusmaailmassa.
Olen pyrkinyt eläytymään niin seksiä enemmän toivovan kuin seksiä ilman elävän tunnelmiin - molemmista kokemusta. Ehkä siitä syntyy ristiriitainen vaikutelma, muuta syytä en keksi.
Olen mielestäni korostanut kompromissia. Kumpikaan osapuoli ei voi runnoa läpi omaa näkemystänsä, olla se "täysin oikeassa oleva" osapuoli, jonka ei tarvitse mitenkään muuttua. Seksin tarve ei ole sairaus tai vain sen "haluajan" ongelma parisuhteessa, ehkä tästä teit tulkinnan että vain minun tarpeeni olisivat tärkeimmät. Olen yrittänyt sanoa että samalla tavalla kuin seksin vaatija käyttää jonkun mielestä valtaa ja vaatii toista tyydyttämään tarpeensa, sitä samaa tekee henkilö joka kieltää kumppaniltaan kaiken seksin ja läheisyyden. Vallankäyttöä sekin.
Juu, onneksi meillä on mahdollisuus toteuttaa omia ajatusmaailmojamme erillisissä elämissämme. Toivottavasti jokainen tulee onnelliseksi omalla tavallaan - tässä seksiasiassakin löytää kumppanin joka vastaa omaa ajattelua ja toimintatapoja.
"..henkilö joka kieltää kumppaniltaan kaiken seksin ja läheisyyden. Vallankäyttöä sekin."
Riippuu mihin ei seksuaalinen kanssakäyminen perustuu. Jokaisella on oikeus oman kehonsa määräysvaltaan. Jos toinen vaatii seksiin, toisella on täydellinen oikeus päättää omasta osuudestaan siihen, ilman syyllistämistä ja tuomitsemista.
Itse seksiin haluton ei kiellä seksiä eikä läheisyyttä toiselta. Jokainen seksiä haluava on vapaa tekemään omat ratkaisunsa (Suomessa).
Haluaminen sotkee ihmissuhteita.
täysin selvää, että ei saa koskea, jos kohde ei sitä halua! Sehän on seksuaalista ahdistelua, jos koskee vaikka toinen kieltää! Kyllä se tarkoittaa myös sinua.
Jos seksistä on tullut pakkomielle sinulle, hakeudu hoitoon.
Parisuhteeseen kuuluu seksi ilman että se olisi mikään pakkomielle! Normaalin ihmisen elämään kuuluu seksi, itse et selvästikään kuulu tähän normaaliin kastiin, sinulle on tullut seksistä pakkomielle ja vastenmielinen asia, hakeudu siis hoitoon!!!
Tuon haluttoman on myös kieltonsa vastineeksi tajuttava että jos toinen en saa koskaan koskettaa, se vaikuttaa perustavalla lailla suhteeseen. Nyt hän näyttää ajattelevan että hän voi kieltäytyä ilman että siitä pitäisi olla mitään seuraamuksia toiseen tai parisuhteeseen. Toki saa kieltää koskemisen mutta pitää myös kestää sen seuraukset eli mahdollisuus parisuhteen huonontumiseen tai jopa loppumiseen.
Entäpä jos mies haluaakin kaiken loppuvan? Jos hänen tunteensa ovat kuolleet jo aikoja sitten....muuten aika vaikea käsittää, että mitään fyysistä ei olisi.
Miehet ovat eroasiassa joskus aika omituisia. Olen ihan sellaistakin lukenut, että joillakin tämä olisi keino päästä epätyydyttävästä ja rakkaudettomasta liitosta pois. Olisi paljon helpompaa tietysti sanoa, että haluaa erota, mutta miehillä se ei ole niin helppoa....naiset kun tahtovat syyllistää siitä, että mies haluaa lähteä ja "jättää" perheensä.
Aika huono peruste sili seksuaaliselle häirinnälle, että normaali ihminen tarvii seksiä.
Avioliitossakin tunnetaan raiskaus.
joskus on todellakin helpompaa tehdä kaikki niin vaikeaksi että ratkaisu kehittyy kuin itsestään, sen sijaan että olisi itse aktiivinen toimija.
Pätee varmasti niin miehiin kuin naisiin.
Oletteko keskustelleet miehesi kanssa, että mistä tuo johtuu? Voisiko esim olla kyse siitä, että hänellä on joku erektioon liittyvä ongelma, johon ei ole kehdannut hakea apua? Koittakaa keskustella ja jos se kahdestaan onnistu niin käykää yhdessä tai erikseen parisuhdeterapiassa. Jos liitossanne rakkautta riittää niin kyllä tuo ongelma on varmaan vielä korjattavissa.
Kuulostaa aika uskomattomalta, että epäilin jo provoksi, mutta MIKÄLI olet tosissasi, niin kuulostaa siltä, että miehesi haluaisi elää selibaatissa. Tai ehkä hän on sitä mieltä, että seksiä kuuluu harrastaa vain lapsenhankintatarkoituksessa. Hare Krishna-liikkeessä on sellainen ideologia esimerkiksi.
Itselläni kanssa pihtaava mies. Poika syntyi 6kk sitten, ja synnytyksen jälkeen oli jakso kun hän halusi mutta minä en, (rankan synnytyksen jälkeen on muutakin ajateltavaa kun seksi) Kuitenkin omat haluni palasivat parin viikon jälkeen, mutta sitten ei mies enää halunnut seksiä, saatika edes halata . Hän vaan toteaa, ettei tarvii kiehnata, jos koittaa antaa pusun tai halata.
Nyt 6kk jälkeen tilanne sama, kerran seksiä harrastettiin, mutta hän oli kännissä. Tilanne on jo se että minä nukun sohvalla (tai hän) mutta minua ei oikeastaan kiinnosta edes nukkua hänen kanssaan, koska en saa osoittaa edes omaa kiintymystäni häneen halaamalla, pussaamalla tai millään muullakaan tavalla. Eikä hän sitä tee edes omalta taholtaan. Haluan elää hänen kanssaan, mutta seksi on parisuhteessa tärkeää (ainakin minulle). En halua pettää häntä, enkä ole mikään pettäjä, mutta jos tilanne jatkuu, se on edessä ja sitä mukaan suhde kariutuu.
Ehtoja, syyllistämistä ja kaunaa.. Niilläkö ajattelitte aloittaa uuden perheen muodostamisen? Miksi kantaa vanhaa paskaa mukanaan ja pilata nykyisyyden hetket, jotka antavat uuden mahdollisuuden?
Mitä sitten, vaikka mies on ottanut nokkiinsa vanhoista kieltäytymisitäsi ja mitä väliä, että itse kannat vihaa ja kaunaa, kun mies ei huomio! Aina voi ajatella, ettei mennyt ole enää olemassa ja elät vain tässä. Miehesi ja sinä olette käyttäytyneet sillä tavalla, minkä mallin olette aikaisemmin saaneet, että vihaa vain vanhan päälle, kun toinen ei käyttäydykään toivotulla tavalla. Sitten vedetään vanhoja ja nyt olemassa olemattomia asioita perässä, mitä ei voi kuitenkaan muuttaa eikä niille voi enää mitään. Turhaa ja tuhoavaa!
Lopettamalla ehdot, vaatimisen ja syyllistämisen löydätte toisiinne yhteyden, ja seksikin tulee taas luonnostaan mukaan. Nauti sen hetken tunteesta, älä mieti äskeistä, älä mieti seuraavaksi tulevaa, elä juuri tässä.
Sanot että lopettamalla ehdot, vaatimisen ja syyllistämisen löytyy uudelleen yhteys ja seksikin tulee taas luonnostaan mukaan.
Mitä jos ei tulekaan? Jos seksittömän suhteen haluava onkin vain tyytyväinen tilanteeseen? Ehkä hänelle ei ole lainkaan haluja tai haluja kumppaniaan kohtaan. Eikö olisi kohtuullista tuolloin että asiaa kuitenkin selviteltäisiin puhumalla. Ei vain todettaisi, että jos lopetat vaatimisen, halunikin palaavat. Sillä siitähän ei ole mitään takeita.
Nimimerkille N!nn sanoisin kommenttina että mitään ei ole vielä menetetty jos vaan teitlä yhteistä tahtoa löytyy jatkaa. Ja miksei löytyisi. Ehkä lapsen syntymä on muutenkin heittänyt suhteenne jonkinlaiseen koetukseen, tuntuu muuten niin kummalliselta että verraten lyhyen seksittömän kauden (jos ymmärsin oikein, kuitenkin viikoista kyse) miehesi alkoikin torjua kaiken läheisyyden.
Yleisenä kommenttina toivoisin kaikille pienten lasten vanhemmille pitkää pinnaa, vaikkei parisuhde heti löytäisikään uusia uriaan lasten syntymien jälkeen. Tuntuu niin surulliselta kuulla ja nähdä jopa vauvaperheiden eroja, jotka ehkä olisi ollut vältettävissä jos vaan keskusteluyhteys olisi toimiut. Ja olisi ollut ymmärrys että kaikki uusi, väsyttävä ja kuormittava voi olla vain vaihe lapsen/lasten ollessa ihan pieniä.
Sanotaanko vaikka näin, että jos vaadit ja syyllistät seksiä ei tipu, jos lopetat syyllistämisen ja vaatimisen on mahdollisuus seksiin. Kumpi houkuttelee enemmän.. Koskaan ei voi tietää mitä käy, joten eiköhän kannata kuitenkin lopettaa joka tapauksessa toisen ahdistelu ja ahdistaminen. Aivan varmasti on silloin takeita suhteen paranemisesta, kun toinen alkaa osoittaa kunnioitusta ja lopettaa kiusaamisen.
Keskusteluja on erilaisia. Joidenkin mielestä keskutelua on toisen haukkuminen, syyllistäminen, kiristäminen, alistaminen ja uhkaileminen. Puhuminen ei aina ole ratkaisu kaikkeen. Jokainen kun hoitaa oman osuutensa parisuhteessa ja huolehtii omasta käytöksestään, parisuhteen kiemurat oikenevat ihan itsestäänkin. Ja jos joku ei halua enää elää toisen kanssa, niin siitä sitten vain eri teille. Kukin tekee tahollaa omaa elämäänsä koskevat päätökset.
keskusteluja on erilaisia, mutta niin on tulkintoja siitäkin, mikä on syyllistämistä tai vaatimista.
Jos/kun tilanne on tosi tulehtunut, voi vaatimisena kokea jo katseen tai hipaisun.
no kuukausia oon ollu hiljaa yrittämättä edes mitään läheistä kanssakäymmistä tai kosketusta muttei sekään ole auttanut!